Ja sitten tehdään RYHMÄTYÖ! Ei! Ryyyyhmääätyöööö....

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhmätöitä tehdään?

Kyse ei ole opettajan tai kouluttajan laiskuudesta. Ylivoimaisesti helpointa opettajalle olisi puhua itse koko koulutuksen ajan. Tämä on helppoa, koska pitämällä puheenvuoron itsellään voi täysin kontrolloida sitä, mitä koulutuksen aikana sanotaan. Ei tule vaikeita asioita, ei kritiikkiä, ei riskejä. Valitettavasti kaikki pedagoginen tukimus sanoo, että näin ei tule myöskään oppimista, ei ainakaan syvällisempää oppimista. Päähän kaadettu oppi valuu oppijoiden teflonpinnasta kuin vesi hanhen selästä.oppijat pitää siis saada tekemään jotqin itse. Nekin opiskelijat jotka kovasti yrittävät, päätyvät tällä keinolla lähinnä tistwmaan opin pintarakennetta, ulkoa opeteltuja listoja ja sääntöjä, ymmärtämättä syvällisesti tiedon periaatteita ja käyttöä.

No tämähän ratkaistaan antamalla pohdintatehtäviä ja kotiesseitä. Niillä oppija saadaan käsittelemään asioita itse, ja oppi muuttuu syvällisemmäksi. Tämän homman ongelma vaan on, että jos oppijan päähän ei tule materiaalia muuten kuin opettajalta (ja siitäkin osa valuu hanhen selästä poi) ja hänen omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan, tämä syvällinen oppi käytännössä vain vahvistaa hänen ennakko-oletuksiaan ja ennakkoluulojaan. Hän ei siis opi mitään uutta, vaan käytännnössä vain paremmin tai tehokkaammin sen vanhan osaamisensa.

Tämä ongelma ratkaistaan tuomalla käsittelyyn lisää materiaalia muilta ihmisiltä. Siis, uskokaa tai älkää, ryhmältä. Ryhmätyö yhdistää kaksi oppimiselle välttämätöntä tekijää: oppijan oman aivotyön ja omien aivojen ulkopuolelta tulevan ärsykkeen ja materiaalin. Tottakai tässä on se hankala puoli, että kaikki joutuvat nyt ottamaan vastaan ikävästi omiin ajatuksiin sopimatonta tietoa ja vastqväitteitä ja se on työlästä ja joskus suorastaan tuskallista - mutta itse asiassa se on oppimista.

Niin että deal with it. Ja jos teillä on ryhmän työnjaollisia ongelmia, opetelkaa johtamaan. Siis jakamaan työt niin, että jokainen TEKEE osansa.

Oletpa naiivi. Fakta on se, että eskarista yliopistoon lähes poikkeuksetta puolet ryhmästä on yhtä hyödyllisiä kuin kuolleet kalat. Jos ryhmään sattuukin joku, joka haluaa myös saada työn valmiiksi, se on 90% ajasta joku joka kopioi tiedot suoraan kirjasta tai netistä. Ei siinä mitään uutta näkökulmaa tai väittelyä tule, ja kukaan ei opi mitään.

Ryhmätyöstä seuraa hyvin usein ryhmäseksiä jos pistää flirtin päälle. Pääsisipä taas opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Tämä sun selostus nyt pikkuisen haiskahtaa. Vähän omituiselta kuulostaa esim. se taitotason testaus. Ei taida olla ihan yleisesti hyväksytty käytäntö. Se olisi vähän ongelmallinen systeemi monestakin näkökulmasta (vaikka yhdestä näkökulmasta olisikin mahtava). Eihän tämä nyt ole vain sun päiväuni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Tämä sun selostus nyt pikkuisen haiskahtaa. Vähän omituiselta kuulostaa esim. se taitotason testaus. Ei taida olla ihan yleisesti hyväksytty käytäntö. Se olisi vähän ongelmallinen systeemi monestakin näkökulmasta (vaikka yhdestä näkökulmasta olisikin mahtava). Eihän tämä nyt ole vain sun päiväuni?

Ei siinä varmaan olisi edes muita vaihtoehtoja kun toteutettavat kokonaisuudet olivat sellaisia, että täysin eritasoisten ihmisten kesken siitä ei olisi tullut mitään järkevää. Jostain laajemmasta ohjelmointprojektistakaan ei oikein tule mitään järkevää jos tiimissä on vaikkapa kolme hyvinkin kovan tason koodaria ja yksi joka ei osaa tehdä edes alkeellistakaan looppia. Siinä turhautuu kaikki ja vain yksi oppii.

Kuvattu dynamiikka toimii myös työelämässä, joten ryhmätyöt ovat hyvä mahdollisuus opetella esimies- ja alaistaitoja.

Esimerkiksi asiantuntijaorganisaatiossa voi olla muutamia henkilöitä, jotka nimellisesti tekevät samoja hommia. Joku heistä on kuitenkin paras ja kuten opettajakin, esimies tunnistaa performanssierot alaistensa välillä. Tästä seuraa että se paras halutaan mukaan kaikkiin tärkeisiin projekteihin ja asiakaskeisseihin - ja kaikki projektit ja keissit ovat tietysti helvetin tärkeitä. Näin ollen mitä parempaa jälkeä tekee, sitä enemmän töitä saa pöydälleen.

Toki esimies haluaa myös palkita tähtityöntekijäänsä ja palkkaus & bonukset saattavatkin olla marginaalisesti paremmat kuin niillä keskinkertaisilla. Suomen verotus kuitenkin huolehtii siitä, että jokainen saa suunnilleen saman verran käteen.

Jossain vaiheessa ne keskinkertaiset alkavat turhautua, kun heidän lahjojaan ei muka huomata ja työteho laskee motivaation hiipuessa. Vähitellen he hautautuvat organisaatiorakenteeseen. Mitä suurempi organisaatio, sitä enemmän läskiä sinne mahtuu. Julkinen sektori lienee pahin, mutta myös suuriin yrityksiin mahtuu porukkaa, jotka eivät oikeastaan tee mitään. Aina välillä läskiä sitten leikataan yt-kierrosten yhteydessä.

Eli opetelkaa toimimaan ryhmässä, sekä esimiehenä, alaisena että vertaisena. Hyväksykää performanssierot ja ottakaa ne huomioon projektinjohdossa. Jos opitte näitä taitoja jo koulussa, luovitte sujuvammin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Tämä sun selostus nyt pikkuisen haiskahtaa. Vähän omituiselta kuulostaa esim. se taitotason testaus. Ei taida olla ihan yleisesti hyväksytty käytäntö. Se olisi vähän ongelmallinen systeemi monestakin näkökulmasta (vaikka yhdestä näkökulmasta olisikin mahtava). Eihän tämä nyt ole vain sun päiväuni?

Ei siinä varmaan olisi edes muita vaihtoehtoja kun toteutettavat kokonaisuudet olivat sellaisia, että täysin eritasoisten ihmisten kesken siitä ei olisi tullut mitään järkevää. Jostain laajemmasta ohjelmointprojektistakaan ei oikein tule mitään järkevää jos tiimissä on vaikkapa kolme hyvinkin kovan tason koodaria ja yksi joka ei osaa tehdä edes alkeellistakaan looppia. Siinä turhautuu kaikki ja vain yksi oppii.

Höh. Miten alan opiskelijat voivat sitten olla noin eri tasolla opiskelemallaan alalla ihan siinä ydinasiassa? Missä kirjeopistossa tällaista on? Eihän ammattiin voi edes valmistua, jos ei osaa perusasioita. Meillä ei päässyt edellisistä kursseista edes läpi, jos taidot ei olleet tietyllä tasolla. Ja seuraavat kurssit sitten lähtivät siitä, että tietty osaaminen oli hankittu. Muuten opinnoissa ei päässyt etenemään.

Todella omituinen tuo kuvaamasi systeemi.

Muistan kun lukiossa yksi maantiedon opettaja pisti melkein joka tunti tekemään ryhmätöitä. Se oli niin rasittavaa, koska kukaan ei oppinut siitä ryhmästä ryhmätyön avulla mitään. Ehkä siitä omasta aluesta joo, mutta sitten muiden alueista ei mitään.

Aina ryhmässä on joku vapaamatkustaja joka siivellä läpäisee tehtävän vaikka ei tee mitään.

Sitten on jyrääjä-tyyppi joka haluaa määrätä kaikesta.

Töissäkin nämä keinotekoiset ryhmätyöt on sellaisia, että se joka huutaa kovimmin ja päsmäröi eniten saa äänensä kuuluviin, itse en jaksa huutokisaan ryhtyä, vaan vetäydyn syrjään tilanteesta, saatan rauhallisesti yrittää jotakin sanoa, mutta jos sitä ei kuunnella, niin olkoon.

Ei siis missään määrin imitoi niitä todellisia työn tiimityö-tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Tämä sun selostus nyt pikkuisen haiskahtaa. Vähän omituiselta kuulostaa esim. se taitotason testaus. Ei taida olla ihan yleisesti hyväksytty käytäntö. Se olisi vähän ongelmallinen systeemi monestakin näkökulmasta (vaikka yhdestä näkökulmasta olisikin mahtava). Eihän tämä nyt ole vain sun päiväuni?

Ei siinä varmaan olisi edes muita vaihtoehtoja kun toteutettavat kokonaisuudet olivat sellaisia, että täysin eritasoisten ihmisten kesken siitä ei olisi tullut mitään järkevää. Jostain laajemmasta ohjelmointprojektistakaan ei oikein tule mitään järkevää jos tiimissä on vaikkapa kolme hyvinkin kovan tason koodaria ja yksi joka ei osaa tehdä edes alkeellistakaan looppia. Siinä turhautuu kaikki ja vain yksi oppii.

Höh. Miten alan opiskelijat voivat sitten olla noin eri tasolla opiskelemallaan alalla ihan siinä ydinasiassa? Missä kirjeopistossa tällaista on? Eihän ammattiin voi edes valmistua, jos ei osaa perusasioita. Meillä ei päässyt edellisistä kursseista edes läpi, jos taidot ei olleet tietyllä tasolla. Ja seuraavat kurssit sitten lähtivät siitä, että tietty osaaminen oli hankittu. Muuten opinnoissa ei päässyt etenemään.

Todella omituinen tuo kuvaamasi systeemi.

Parhaat koodarit ovat itseoppineita. Nuo tunarit ovat juuri niitä koulusta valmistuneita, joilla ei ole harrastuneisuutta. Koulutuksen lisäksi tarvitaan aina harrastuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Aina ryhmässä on joku vapaamatkustaja joka siivellä läpäisee tehtävän vaikka ei tee mitään.

Sitten on jyrääjä-tyyppi joka haluaa määrätä kaikesta.

Minä olen aika usein ollut se siivellä menijä, kyse ei kuitenkaan ole ollut siitä ettenkö haluaisi tehdä jotakin ennemmin kuin istua tyhjänpanttina, minulle ei vain ole "annettu" mitään hommaa, kun en jaksa siihen huutokilpaan alkaa että "minäminäminä teen tämän ja tämän", eikä se mielestäni edes ole ryhmätyötilanteen tarkoitus.

Tarkoitus olisi varmaankin oppia toimimaan ryhmänä, ei pelkästään ryhmässä ja ryhmänä toimiminen on sellaista, että YHDESSÄ sovitaan mitä tehdään ja KAIKKI huolehtii että jokaisella on jokin tehtävä. Samaten jos käydään jotain keskustelua, niin senkään ei mielestäni kuulu olla mikään huutokilpailu, vaan siinäkin pitää JOKAISEN huolehtia että kaikki saa sanoa sanottavansa ja jokainen saa puhua rauhassa loppuun asti jne.

Ja minä en edes ole mikään hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, päinvastoin, mutta en siedä sitä, että mölötetään jatkuvasti päälle tai ignoorataan kokonaan mitä sanon ja jatkuvasti saati sitä, että se päsmäri päättää yksin mitä siihen ryhmätyöhön laitetaan, ei jumankauta. Ja kun kyse on jostakin ei-niin-tärkeästä, niin ei jaksa alkaa opettamaan aikuisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Tämä sun selostus nyt pikkuisen haiskahtaa. Vähän omituiselta kuulostaa esim. se taitotason testaus. Ei taida olla ihan yleisesti hyväksytty käytäntö. Se olisi vähän ongelmallinen systeemi monestakin näkökulmasta (vaikka yhdestä näkökulmasta olisikin mahtava). Eihän tämä nyt ole vain sun päiväuni?

Ei siinä varmaan olisi edes muita vaihtoehtoja kun toteutettavat kokonaisuudet olivat sellaisia, että täysin eritasoisten ihmisten kesken siitä ei olisi tullut mitään järkevää. Jostain laajemmasta ohjelmointprojektistakaan ei oikein tule mitään järkevää jos tiimissä on vaikkapa kolme hyvinkin kovan tason koodaria ja yksi joka ei osaa tehdä edes alkeellistakaan looppia. Siinä turhautuu kaikki ja vain yksi oppii.

Höh. Miten alan opiskelijat voivat sitten olla noin eri tasolla opiskelemallaan alalla ihan siinä ydinasiassa? Missä kirjeopistossa tällaista on? Eihän ammattiin voi edes valmistua, jos ei osaa perusasioita. Meillä ei päässyt edellisistä kursseista edes läpi, jos taidot ei olleet tietyllä tasolla. Ja seuraavat kurssit sitten lähtivät siitä, että tietty osaaminen oli hankittu. Muuten opinnoissa ei päässyt etenemään.

Todella omituinen tuo kuvaamasi systeemi.

Parhaat koodarit ovat itseoppineita. Nuo tunarit ovat juuri niitä koulusta valmistuneita, joilla ei ole harrastuneisuutta. Koulutuksen lisäksi tarvitaan aina harrastuneisuutta.

Joo! Mutta koulutus perustuu opetussuunnitelmaan. Kyllä kaikkien koulusta valmistuneiden pitää hallita tietty taso. Ja arviontiperusteet perustuvat myös suunnitelmaan, joka on etukäteen laadittu. Eihän nyt voi olla niin, että parhaimpaan numeroon vaaditaankin enemmän sen mukaan, millainen ryhmän harrastuneisuus ja osaaminen sattuukin olemaan. Sehän olisi epäoikeudenmukaista. Kurssien arviointiperusteet heilahtelisivat vuodesta toiseen täysin ryhmän koostumuksen mukaan. Kyllä koulutuksen pitää taata tietty osaamisen taso. Ja arvioinnin pitää perustua etukäteen asetetuille osaamisvaatimuksille. Ja tähän päälle hankittu osaaminen on tietysti ekstraa ja auttaa varmasti yksilöä työelämässä!

Vierailija kirjoitti:

Kuvattu dynamiikka toimii myös työelämässä, joten ryhmätyöt ovat hyvä mahdollisuus opetella esimies- ja alaistaitoja.

Esimerkiksi asiantuntijaorganisaatiossa voi olla muutamia henkilöitä, jotka nimellisesti tekevät samoja hommia. Joku heistä on kuitenkin paras ja kuten opettajakin, esimies tunnistaa performanssierot alaistensa välillä. Tästä seuraa että se paras halutaan mukaan kaikkiin tärkeisiin projekteihin ja asiakaskeisseihin - ja kaikki projektit ja keissit ovat tietysti helvetin tärkeitä. Näin ollen mitä parempaa jälkeä tekee, sitä enemmän töitä saa pöydälleen.

Toki esimies haluaa myös palkita tähtityöntekijäänsä ja palkkaus & bonukset saattavatkin olla marginaalisesti paremmat kuin niillä keskinkertaisilla. Suomen verotus kuitenkin huolehtii siitä, että jokainen saa suunnilleen saman verran käteen.

Jossain vaiheessa ne keskinkertaiset alkavat turhautua, kun heidän lahjojaan ei muka huomata ja työteho laskee motivaation hiipuessa. Vähitellen he hautautuvat organisaatiorakenteeseen. Mitä suurempi organisaatio, sitä enemmän läskiä sinne mahtuu. Julkinen sektori lienee pahin, mutta myös suuriin yrityksiin mahtuu porukkaa, jotka eivät oikeastaan tee mitään. Aina välillä läskiä sitten leikataan yt-kierrosten yhteydessä.

Eli opetelkaa toimimaan ryhmässä, sekä esimiehenä, alaisena että vertaisena. Hyväksykää performanssierot ja ottakaa ne huomioon projektinjohdossa. Jos opitte näitä taitoja jo koulussa, luovitte sujuvammin työelämässä.

Jotta ryhmätyö opettaisi toimimaan oikein, niin siinä pitäisi olla jonkun osaavamman ohjaamassa tilannetta ulkoapäin ja hoksauttamassa ihmisiä asioista. Ei se niin mene että arvotaan se ryhmä ja käsketään jonnekkin komeroon tekemään ryhmätyö, sitten siellä on 2 jotka itsenäisesti päättää mitä tekevät ja jättävät ne pari muuta epäkiinnostavaa persoonaa täysin huomiotta, opettaja katsoo vain, että työ on tehty, ei hän tarkastele että onnistuiko se työn tekeminen ryhmänä vai eikö onnistunut.

Hoitoala.

Kyllä veti vähän vakavaksi, kun yksi ryhmän jäsenistä käytti lähteenään lähes poikkeuksetta Wikipediaa. Näin amk:ssa.

Vihasin ryhmätöitä. Kunnon painajainen koko koulu- ja opiskelu-uran ajan.

Eka se oli, että piti itse mennä johonkin ryhmään, kun kukaan ei pyytänyt enkä kuulunut kuppikuntiin. Sitten se oli sitä, että kaikki tunkivat ryhmään, kun tiesivät minun tekevän kovasti töitä ja helpon numeron sai niin, että otti minut jäseneksi, sopi ryhmätyön tekokerran ja jäi sitten jollain tekosyyllä pois, jolloin itse tein koko työn.

Vitutti joka kerta niin penteleesti, kun opettaja sanoi "ryhmätyö" tai "parityö".

Muutaman kerran jätin noiden arvosanalokkien nimet pois ryhmätyöstä ja ai-että-minkälaiset-huudot-sain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä veti vähän vakavaksi, kun yksi ryhmän jäsenistä käytti lähteenään lähes poikkeuksetta Wikipediaa. Näin amk:ssa.

Meillä amk:ssa opettaja mainosti wikipediaa yhtenä luotettavimmista lähteistä, kun siellä tieto ei ole kenenkään omaa mielipidettä vaan kaikki pääsee muokkaamaan ja tuomaan omat näkökulmansa esille.

Mikä tuo otsikko on?

Hah, meidän lukioaikana taidettiin lanseerata nää portfoliokurssit ja mikä se toinen nimitys nyt olikaan, pbl(?)-opinnot eli problem based learning -opiskelu amk-aikana. Oliks se nyt tuon niminen? Voi piru, mikä neronleimaus! Opiskelijat häärää keskenään jotain puolet kurssista, opettajan ei tarvi tehdä mitään, loppupuolisko kurssista käytetään ryhmätöiden esittelyyn...

Oppiko noista ikinä kukaan mitään? Koko amk-koulutus tuntui jo silloin ihan vitsiltä.

Toi otsikko on ihan paras!! :-D Juuri tuo kuorohuuto ja se tietty äänenpaino, kun koko luokka valittaa "EEEIIII!!! RYYYHMÄÄÄTYÖÖÖ, EIIII.......".