Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni eivät "muistaneet" syntymäpäiviäni.. Miten suhtautua?
16.08.2017 |
14-21 -vuotiaat lapseni eivät edes tervehtineet minua syntymäpäväni aamuna (normisti kyllä toivotetaan hyvät huomenet yms.).
Vaikka paljon tullut onnitteluja ja tervehdyksiä ystäviltä ja tuttavilta, niin kyllä mua vähän tai oikeastaa aika paljonkin surettaa omien lasteni käytös.. Muistaakseni viime tai toissavuonna oli sama juttu, ainoastaan yksi heistä onnitteli minua. Olin silloin lähinnä ihmeissäni ja muistaakseni sanoin siitä ääneen ja kysyin onko tämä murkkumielenosoitusta vai mitä.. En varmaan saanut mitään vastausta siihen.
Meidän perheessä on aina ollut traditio, että syntymäpäiväsankari herätetään aamulla koko perheen laululla ja aamiaisella sänkyyn.
En tiedä miten suhtautua tähän..... :(
Kommentit (53)
Mun äiti suhtautu aina niin, että sai hirveät raivarit, kun en muistanut.
Mulla oikeasti tosi huono muisti noissa, vaikka edellisenä päivänä muistaisin, on muistutukset yms, niin saatan silti unohtaa. En ole sitä tahalteen tehnyt, mutta ikävää, että suututaan..
Onneksi sisarukset alkanu muistuttamaan mua ennakkoon, ja vielä samana päivänä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aivopessyt lapset halveksimaan sua?
No joo, heidän isänsä kyllä aikoinaan kaikin mahdollisin tavoin osoitti halveksuntaa mua kohtaan.. Ehkä se malli sieltä tulee.......
Oletko ollut inhottava lapsiasi kohtaan? Oletko aina negatiivinen, huudat, nalkutat? Oletko alkoholisti?
Sano suoraan miltä susta tuntuu. Kyllä teineiltä (ja varsinkin nuorelta aikuiselta) sopii odottaa käytöstapoja. Minäkin teen lapselle aina numeron etukäteen, että "ylihuomenna on sitten mun synttärit ja ODOTAN korttia ja onnitteluita ja kahvitkin mieluusti...". Ei opi muuten kuin sanomalla, ja tietysti toimimalla esimerkkinä vastaavasti hänen syntymäpäivänään.
Noin muutoin syntymäpäivä ei ole minulle erityisen merkityksellinen, mutta kyllä odotan että perheenjäseneni sen huomioivat.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti suhtautu aina niin, että sai hirveät raivarit, kun en muistanut.
Mulla oikeasti tosi huono muisti noissa, vaikka edellisenä päivänä muistaisin, on muistutukset yms, niin saatan silti unohtaa. En ole sitä tahalteen tehnyt, mutta ikävää, että suututaan..
Onneksi sisarukset alkanu muistuttamaan mua ennakkoon, ja vielä samana päivänä :)
No en oo saanu raivareita, lähinnä oon ällikällä lyöty. Ja tämä heidän muistamattomuutensa on tahallista, käytös on erilaista kuin normaaleina aamuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan miltä susta tuntuu. Kyllä teineiltä (ja varsinkin nuorelta aikuiselta) sopii odottaa käytöstapoja. Minäkin teen lapselle aina numeron etukäteen, että "ylihuomenna on sitten mun synttärit ja ODOTAN korttia ja onnitteluita ja kahvitkin mieluusti...". Ei opi muuten kuin sanomalla, ja tietysti toimimalla esimerkkinä vastaavasti hänen syntymäpäivänään.
Noin muutoin syntymäpäivä ei ole minulle erityisen merkityksellinen, mutta kyllä odotan että perheenjäseneni sen huomioivat.
Niin ja vielä - HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ AP! :)
Ehdottomasti et vain sano loukkaantuneesi vaan mökötät ja tuhiset viikkokaupalla. Näin saat lapsesi jatkossakin karttelemaan sinua.
t: mököttäjän tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut inhottava lapsiasi kohtaan? Oletko aina negatiivinen, huudat, nalkutat? Oletko alkoholisti?
En ole alkoholisti, enkä negatiivinen ihminen. Väsynyt olen tähän kaikkeen ollut pitkän aikaa, en ole jaksanut edes huutaa tai nalkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan miltä susta tuntuu. Kyllä teineiltä (ja varsinkin nuorelta aikuiselta) sopii odottaa käytöstapoja. Minäkin teen lapselle aina numeron etukäteen, että "ylihuomenna on sitten mun synttärit ja ODOTAN korttia ja onnitteluita ja kahvitkin mieluusti...". Ei opi muuten kuin sanomalla, ja tietysti toimimalla esimerkkinä vastaavasti hänen syntymäpäivänään.
Noin muutoin syntymäpäivä ei ole minulle erityisen merkityksellinen, mutta kyllä odotan että perheenjäseneni sen huomioivat.
Niin ja vielä - HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ AP! :)
KIITOS!
Niin olen ajatellut, että samalla tavoin, kuin heitäkin aina juhlitaan......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä laulutraditio sängyn ääressä tulee? Sinä organisoit tätä? Sille halutaan loppu, niin luulen.
Ota asia parin viikon kuluttua puheeksi, onko aika muuttaa systeemiä. Ehkä he inhoavat tuota imelää synttärikäytäntöä ja purkautui tällaisena ylireagointina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, se synttärihössötys voi olla vaivaannuttavaa tuonikäisille.
Ehkä ne sitten muistaa taas kun ovat muuttaneet muualle. Miksi muuten 21 v asuu vielä äidin kanssa?
Minä myös arvelen, että lapsiasi jo kyrsii nämä traditiot, mutta ei ole silti kivaa, etteivät voi ystävällisesti onnitella. Kun lapset on pieniä, äidit kehittelee näitä traditioita ja niiden mukaan sitten mennään siihen asti kuin on "pakko". Ei kannata loukkaantua siitä, ettei aikuistuvat lapset halua laulaa onnittelulaulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikun "unohdat" lastesikin synttärit ;). Kosto on niin suloista.
Siis täh? eikö riitä että kerran ku on tänne synnytty nii se riittää eikä tarvii siitä enää numeroa tehdä joka vuosi
Lapset ovat jo niin isoja, että ovat ehkä oivaltaneet että synttäreistä vouhkaaminen kuuluu lapsuuteen. Mitä jos sinäkin kasvaisit aikuiseksi?
Niin tuttua, niin tuttua. Lapsuudenkodissa juhlittiin kaikki merkkipäivät. Oli ihana laittaa äidille kakkua ja herättää aamukahveilla. Nousi hetkeksi arjen yläpuolelle.
Nykyinen perheeni: mieheni unohtaa kaikki merkki- ja juhlapäivätkin. Ei erota välttämättä jouluaattoa ja -joulupäivää, muista itsenäisyyspäivän päivämäärää eikä vanhempiensa syntymäpäiviä yms. Korkeakoulutettu ihminen. Jos muistuttaa edeltä käsin, saattaa sittenkin unohtaa, ja kun pakotin laittamaan ne muistiin, saattaa onnitella joskus illalla ohimennen. Lahjoja ostaa äärimmäisen harvoin ja nekin yleensä jotain ihan kummaa. Lahjakortteja olen nykyisin pyytänyt, jos syntymäpäivänä kysyy, mitä olisin halunnut lahjaksi. Tylsää, haluaisin tulla yllätetyksi! Kukkia ei tuo juuri koskaan, vaikka tietää, että pidän niistä erityisesti. Ei vain tule mieleen... Kun joskus kaupassa ihailen kimppuja, hän sanoo, että osta siitä nyt itsellesi. "Antaa luvan", ja itse maksan kuitenkin ruokakaupan ostokset!
Perheemme nuoret miehet eivät pieninä usein muistaneet koulussa tehtyjä kortteja. Joskus ne unohtuivat kouluun, joskus löysin repun pohjalta viikon päästä. Yleensä keskentekoisina. Lahjoja olen saanut muutaman kerran. Jouluksi ostavat ehkä suklaarasian, joskus eivät mitään. Ei ole kuulemma juuri rahaa... Itse ostin vaikka tulitikkuaskeja enoille, viikkorahoista. Olen selittänyt, että ei se lahjan suuruus, vaan ajatus.
Nykyisin kukaan ei onnittele. Eivät muista kenenkään merkkipäiviä muistuttamatta. Olen pyytänyt laittamaan esim. heitä paljon hoitaneiden isovanhempien syntymäpäivät muistiin, mutta eivät koskaan soita ja onnittele. Jos ovat kotosalla, osallistuvat kahveihin juuri sen verran, mitä kakun syöminen edellyttää. Ei mitään juhlimista.
Masentavaa porukkaa kerta kaikkiaan! Jos muistutan ja vannotan, tunnen itseni typeräksi arvostuksen mankujaksi. Jos en muistuta, ryven itsesäälissä ja -syytöksissä. Olen epäonnistunut kasvattajana ainakin tässä suhteessa.
Huoh, parikymppisellä on jo elämässä isompia murheita kuin vanhempien synttäreiden muistamiset...
kosta, unohda itse lasten synttärit tai joulu
Alue: Aihe vapaa
Onko mies aivopessyt lapset halveksimaan sua?