LA tammikuu 09

Heips!



Kuoriainen; kuinka sulla on lyöty jo nyt lukkoon tuo sektiopäivä? Mulla mennyt varmaan jotain ohitse.



Täällä flunssa jatkuu, ehkä olo pikkaisen parempi, mutta ei mikään hyvä. Mutta huolestuttavaa on, että viime neuvolakäynnillä mun paino ei ollut noussut yhtään. Yritän syödä nyt enemmän, jos saisin sen painon nousemaan. Muutenkin paino noussut hyvin vähän ottaen huomioon, että kaksosraskaus. Mutta viime ultrassa vaavien koko vastasi viikkoja, saa nähdä miten käy seuraavassa ultrassa.



satumarika rv 30

Pikaisesti kirjoittelen meidän väliaikatietoja. Viime kontrollissa poika parikiloinen ja tyttö noin 1300. Pojan arvio siis viimeksi vähän yläkanttiin ja tyttö oli onneksi hieman kasvanut. Edelleen kuitenkin pieni ja sainkin keuhkoja kypsyttävät pistokset, jos sektioon joudutaan ennen aikojaan. Tytöllä myös kallon muodossa ehkä jotain epäilyttävää ja reisiluu pidempi viikkoina kuin pään ympärys.. Eli saattaa viitata kehitysvammaisuuteen tms. Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Pojallehan meillä saatiin se down-riskiluku, eli pahimmassa tapauksessa molemmilla ois jotain. Mutta se selviään varsinaisesti vasta leikkauksen jälkeen, joten liikaa ei kannata nyt murehtia. Muute kaikki oli hyvin taas. Oma paino laskenut nyt hieman vaikka sf kasvanut. Olen kyllä myös vähän sairastellut, joten liekö siinä syy. Nyt otetaan sitten kaikki menetetty nopeasti takaisin ; ).



Niin, miten Kuoriaisella on jo sektiopv selvillä? Meille ei ole vielä puhuttu mitään? Koska Satumarikalla oli seuraava ultra, jossa tuo synnytapakin selvinnee?



Täällä huomisen jälkeen liikutaan vkolla 34 : )

Mamille tsemppiä loppuodotukseen kovasti. Toivotaan että kaikki jää vain epäilyksi ja odotus kestää loppuun saakka. Älä etukäteen liikoja tosiaan murehdi, asiathan täytyy aina kuitenkin sitten ottaa sellaisena kuin ne eteen tulevat. Meni niin tai näin.



Niin, minun sektiosta... Molemmat edelliset lapset on saatettu maailmaan sektiolla ja niin tehdään tämän kolmannenkin kanssa. Esikoisen odotusaikana kuvattiin lantio ja lääkäri totesi sen liian kapoiseksi synnytykseen, siitä johtuu sektiot. 4,5-vuotiaalle tytölle olen "joutunut" jo selittämään mistä lapset normaalisti syntyvät. En halua, että jää sellainen kuva, että kaikki lapset tulevat leikkauksen avulla. Leikkauspäivä määriteltiin lasketun ajan perusteella eikä enää tarvitse käydä polilla erikseen ellei tule suppareita tai muuta vaivaa. Lääkärihän muutti lasketun ajan ajatuksissa 23.1. ja sektio määriteltiin siitä. Papereissa on 18.1., mutta sitä lääkäri piti vääränä koska perustui viimeisiin kuukautisiin eikä ivf-siirtoon. Vähän olen sitten jännässä, että pysynkö yhes koos sinne asti. :)



Eipä täällä kummempia. Vauvan vaatteet pyörii juuri koneessa. Lumityöt ja puunkannot aiheuttaa selkäsärkyä ja kovia nivuskipuja. Mutta eipä tässä auta. Mies loukkasi selkänsä eikä juuri nyt pysty muuta kuin makaamaan ja vähän kävelemään. Toivon vain, että tokenee mahdollisimman pian. En kylläkään tee kuin just pakolliset raskaat hommat ja lumia kolasin sen verran että pihalla voi liikkua.



t. kuoriainen ja ötökkä rv32+2 (tai sinne päin)

Moikka!



Hiljaista on täällä meidän ketjussa.. Mami; voimia kovasti sinne, epätietoisuudessa eläminen on pahinta, yritä ottaa vaan päivä kerrallaan, kun et tilanteeseen voi mitenkään vaikuttaa.



Mulla on seuraava ultra viikon päästä, sitten katsotaan viimein kohdunsuun tilanne. Olen ihmetellyt miksi mulla ei ole katsottu sitä kuin kerran. Ei ole kuitenkaan mitään merkkejä, että vauvat olisi vielä syntymässä.



Mami; mikä sulla on sf-mitta? Mulla oli 32 neuvolakäynnillä , nyt siis 31+3.



Oletteko pakanneet jo tavarat valmiiksi synnytystä varten? Mitä vauvanvaatteita otatte mukaan? Mä pähkäilen noiden vauvanvaatteiden kanssa, kun ne äitiyspakkauksen toppapuvuthan on kamalan isoja. Pitää kai lähteä ostoksille. Muutenkin tuntuu siltä, että hankkimani ja saamani vaatteet ovat ihan liian isoja alkuun.

Hitsin hitsi, tämä vauva-lehden keskustelupalsta on kyllä tosi syvältä, teknisesti siis... Vastasin äsken tämän viestiketjun viesteihin ja ihmettelin mihin viesti meni. Mutta se menikin uutena viestinä tuonne plussanneet lapsettomat- keskustelualueen juureen. No, nyt uusi yritys, toivottavasti nyt näkyy oikeessa paikassa!!



_________________________



Heips!



Ekaksi Mamille kovastipaljon tsemppiä ja voimia!!! Toivotaan kuitenkin että kaikki olisi hyvin, vaikka tottakai se tosi kovaa huolettaakin aivan varmasti.



Mulla alkoi viime pe kauan ja hartaasti odotettu äitiysloma! Nyt olen sitten muutaman päivän nauttinut kotona olosta, pessyt vauvan vaatteita ja silittelyt olis vuorossa seuraavaksi. Sairaalakassi pitäis pakata myös lähipäivinä.

Pieniä, 56 senttisiä vaatteita meille kertynyt tosi paljon, huuto.netistä ostettiin tosi halvalla pienen pojan paketti ja lisäks saatiin tutuilta puoli-ilmaiseksi lisää vaatteita. Aivan suloisia, pikkupikkusukkia ynnä muuta on niin suloista pyykkäillä!



Vointi mulla edelleen ollut hyvä, tosin yöt olen nukkunut vaihtelevasti mutta muuten hyvä vointi. Vauva on laskeutunut jo tosi alas ja eilisen neuvolatädin sanoin vauva on "tosi hyvässä synnytysasennossa jo" eli periaatteessa voi alkaa syntymään milloin vain. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä, viikkoja tulee täyteen 35 sunnuntaina. Ens ti meillä synnytystapa-arvio yksityisellä, silloin näkee kohdunkaulantilanteen, painoarvion jne.. ja ollaan taas viisaampia. Onneks suppareita ei oo ollut normaalia enempää.



Nyt taidan ryhtyä vähän vielä silityspuuhiin,

teidän kuulumisianne odotellen,

Krisse

Laitanpa lauantai aamupäivän kunniaksi kuulumisia minäkin. Sitä ennen: kiitos kannustuksesta! Kyllä lämmitti mieltä : ). Toivotaan nyt, että kaikki pelot olisivat turhia.



Meillä oli viikolla ultra, maanantaina. Kerroin silloin peittelemättä, että kuinka huonossa kunnossa olen. Ja sainkin lääkkeet moneen vaivaan. Yksi on lääke toimii myös väsyttävästi, joten olen saanut pitkästä aikaa nukuttua. En tosin nuku koko yötä tms., mutta nukuttua kuitenkin. Selvisi myös, että minulla on raskausmyrkytys ja sain verenpainelääkkeet. Alapaine ei kuitenkaan mennyt yli 100 tms. mutta tilanne voi muuttua nopeastikin. Lisäksi kutinan lähde selvisi: hepatoosi ja sappiarvot koholla. Ensin vain vähän, mutta nyt otettiin arvot uudelleen ja sappiarvo oli noussut reilusti. Sappiarvo on noista se vaarallisempi ja aiheuttaa tosiaan törkeän pahan kokovartalokutinan (mikä ei lähde millään, etkä saa nukuttua jne). Maksa-arvot olivat puolestaan jopa alhaisemmat kuin normiarvot. Kerroin myös selkävaivoista (pääsin hädin tuskin kävelemään lekurin vastaanotolle) sekä mm. toistuvista korvakäytävän tulehduksista. Ehdottivat, että olisin jäänyt sairaalaan lepäämään, mutta sanoin että saan parhaiten nukuttua kotona. Ja niinhän se olikin. Lääkkeiden oton jälkeen nukuin melkein kaksi vuorokautta putkeen.. Oli hieman univelkaa.



Vaavit voivat ultran mukaan hyvin. Otettiin myös sydänkäyrät molemmista. Painot olivat 1500g ja 2500g. Kallon muoto edelleen epäilyttävä. Tyttö oli kääntynyt myös perätilaan (ja sen kyllä ko. iltana huomasi) ja kertoivat että leikkaus viimeistään neljän viikon päästä. Aiemmin, jos minun tai vauvojen vointi romahtaa. Eli syntynevät siis vielä tämän vuoden puolella (enää noin kolme viikkoa maximissaan). Lähinnä varmaan tässä koitetaan kasvatella tyttöä isommaksi ja vahvemmaksi.. Lääkärin mukaan olivat kasvaneet hyvin omilla käyrillään.



Ensi viikolla taas kontrolli ja laitan siitä sitten kuulumisia jälleen.



Satumarika: mulla nyt sf-mitta 37 ja viikolla 30 se oli 33,5.



Itse olen pakannut sairaalakassin jo aikoja sitten ja vauvojen osalta siellä on housut, paita, myssy (koko 45) sekä varalla lisäksi sellaiset pörrötakit. Molemmille on tuohon päälle kaulahuivit (yhdellä nepparilla kiinni), nallepuvut (sellaiset pörröiset) sekä toppapuku (sellainen pussi jossa on kaukalon turvavyöreijät. Niin, ja on myös paksummat pipotkin mukana sekä raapimisen estävät tumput käsiin. Nuo alimmat vaatteet ovat pineiä, mutyta päällimmäiset tyyliin kokoa 56 tai 60. Ovat siten vähän isot, mutta kun pienempiäkään ei löytynyt. Olen muuten ostellut kaappiin vain lähinnä pienempiä (ja taas toisaalta sitten isompia vaatteita), koska nuo äippäpakkauksen vaatteet ovat tajuttoman kokoisia. Olen ostellut myös paljon ns. tyttö- ja poikavärejä, joten äitiyspakkauksen neutraalit värit olivat siihen kiva lisä.



Hei, mutta nyt toivottelen teille oikein hyviä vointeja! Ja toivottavasti kuulen teistä taas pian!!



Terkuin, Mami

Moi!



Ultrakuulumisia täältäkin, vauvat ovat kasvaneet hyvin, painoa melkein 2 kg ja ihan viikkojen mukaan mennään. Vihdoin katsottiin myös kohdunsuun tilanne ja kiinni oli. Otettiin myös sydänkäyrät ja siinä samassa näkyi supistustilanne, kyllähän mulla supistelee jonkin verran, en vain ole tuntenut niitä. Tai odotin jotain "menkkatuntemuksia" niinkuin neuvolassa sanottiin, mutta kyllä nuo olivat paljon lievempiä tuntemuksia, kuin jotkut menkkatuntemukset. Mulla on nimittäin ollut aina järkyttävät menkkakivut.



Seuraava ultra vasta vkolla 36 eli kuukauden päästä ellei mitään tapahdu sitä ennen. Neuvolassa käyn kyllä tässä välissä.



Vauvat olivat nyt perätilassa molemmat, viimeksi oli vain toinen.



Mami; toivottavasti sun vointi kohenee.. Millä viikolla sun raskaus nyt onkaan? Tuosta kallon muodosta, eihän nuo ultrat näillä viikoilla kovin tarkkoja ole, joten toivotaan että kaikki olisi kuitenkin kunnossa.



Olipa mukava kuulla Krissenkin kuulumisia ja että kaikki on hyvin.

Neuvolakäynneillä kaikki ok. Vointi hieman tukala ja kunto nollalukemissa, kävely laittaa välillä puuskuttamaan. Nivukset ja häpyluu ovat tajuttoman kipeitä ja vihloo, kävely käy kipeää, istuminen, kääntyminen, kaikki. Tuo alkaa jo rasittaa. Mietinkin miehelle, että vitsi onkohan sitä loppuun saakka noita kipuja. Jos rasittaa enemmän itseä, yöunet ovat sitten hukassa, kun jomottaa. Edelliset raskaudet ovat olleet suurin piirtein vaivattomia, joten tuleepahan koettua vähän tällaistakin. Jos olisi työelämässä ollut, niin varmaan olisi joutunut sairaslomia pitämään.



Mamille jaksamisia kaiken keskellä. Mistä sulla muuten tuo raskausmyrkytysepäily tuli?



Eipä sitä kummempia. Aika menee siivillä, kun joulua odotellaan lasten kanssa. Tekemistä olisi vielä yllin kyllin. Mutta kun paikat ei tahdo kestää, joudun jättämään vähemmälle. Vauvan tarpeiden osalta kaikki on kunnossa. Yksi vaatekomero hankittiin lisää, kun tila meinaa loppua. Pinnasänky ajateltiin kasata sitten joulun ja uuden vuoden jälkeen. Sittenpä on valmista vauvan tulla. :)



Pulleita oloja vaan...

Meillä oli tänään kontrolli ja kaikki ok. A-vauvan painoarvio 2900g ja b-vauvan 1800g. Sektio perjantaina. Olo itsellä hyvä, mutta ei kuulemma voida ottaa riskiä ja siirtää enää sektiota sappiarvojen vuoksi. Liian suuri riski menettää vauvat. Eli 37-viikolle päästiin ja se on lääkärin mielestä kuulemma tosi hyvä. Itse ehkä pääsen aatoksi kotiin.. saa nähdä. Onneksi sama lääkäri leikkaa kuka on tehnyt meille viimeisimmät kontrollit. Joku vieras ei olisi ollut niin kiva. Että tämmöttistä. Pitäkäähän peukkuja, että meidän pienempi selviäisi myös leikkauksesta ja olisi muutenkin kunnossa. Liatn kuulumisia kun pääsemme kotia takaisin. Vauvat ehkä jäänevät sairaalaan. Täälä käytäntönä, että jos toinen kaksosista jää, niin jää toinenkin.



Pärjäilkää!

Voimia ja tsemppiä teille kaikille perjantaille! Ollaan varmasti täällä kaikki hengessä mukana, tosi hyvä että kuitenkin pääsitte viikolle 37! Ja että tuttu lääkäri leikkaa, se varmasti rauhoittaa paljon!



Kaikkea hyvää perjantaille, täällä olen täysillä hengessä mukana!! Uskotaan että myös pienempi vauva B:llä kaikki hyvin, hän jo kuitenkin melkein kaksikiloinen!



Krisse

Onnea koitokseen!! Voi kun jännittävää, että pienokaiset syntyvät vihdoin. Vko 37 on jo hyvä vko, tietääkseni vauvat määritellään jo täysiaikaiseksi tuolla viikolla ja kaksoset syntyvät keskimäärin vkolla 37, olen lukenut.



Olen myöskin hengessä mukana!!

Mamin kuulumisia täällä aina välillä käyn kurkkailemassa, toivottavasti kaikki sujunut hyvin!!!!



Jouluiloja,

Krisse

Täällä sitä nyt ollaan kahden pienen vauvan äiti : ). Poika oli 3200g ja tyttö 1800g. Leikkaus meni hyvin, enkä sitä sitten edes jännittänytkään vaan olin tosi rento koko operaation ajan. Poika saatiin heti osastolle mukaan ja kotiutui kanssani 5. päivänä leikkauksesta. Tyttö on edelleen lastenosastolla ja huomenna olisi tarkoitus siirtyä letkuruokinnasta pulloon. Paino edelleen alle syntymäpainon ja tyttö tosi hentoinen. Tutkimuksia tehty ja pään osalta kaikki ok. Myöskään pojalla ei ollut down-syndroomaa. Tytön osalta tehdään vielä tutkimuksia, koska lapsivesi oli vihreää ja sitä oli vähän. Juuri oikealla hetkellä kuulemma leikattiin. Että huh, huh.. Leikkauksesta toivuin nopeammin kuin luulin - hyvin pääsin liikkumaan jo muutamassa päivässä. Huono juttu oli se, että sain pahan flunssan ja siitä johtuen ollut kovassa kuumeessa synnytyksen jälkeen. Olimme joulun sairaalassa perhehuoneessa, jonne saimme myös tytön, yötä lukuunottamatta, ottaa mukaan. Ikimuistettava joulu kerrassaan!



On tämä kyllä niin ihmeellinen tunne - olla äiti. Ja katsoa omaa lastaan silmiin.. Tai tutkia niitä pieniä sormia tai varpaita, jotka ovat omasi mini koossa : )



Mites teillä muilla menee? Kiitos muuten, että olitte niin hyvin hengessä mukana!

Mahtavaa Mami että teillä kaikki mennyt hyvin, ONNEA KOKO PERHEELLE VALTAVAN PALJON!!



Varmasti teidän tyttökin vahvistuu päivä päivältä ja hyvä että tutkimuksia tehdään perusteellisesti. Tosi hyvä että itse voit nyt hyvin, vaikka kurjaa että sait flunssan ja kuumeen heti synnyksen jälkeen.



Tulehan taasen kertomaan kuulumisianne tänne kun ehdit. Joko tiedätte milloin saatte teidän prinsessanne kotiin?



Hei muuten, huomattiinko tuo että lapsivettä oli vähän ja että se oli vihreää vasta synnytyksessä?

Sen vuoksi kysyn, kun minua vähän pelottaa että mullakin lapsivettä tosi vähän, jotain nestettä mulla aika ajoin tihkunut; neuvolassa todettiin sen olevan vaan valkovuotoa mutta itse vähän epäilen...Lapsivettä mulla jo edellisellä neuvolakäynnnillä viikko sitten oli hieman "niukanlaisesti". Onneks huomennna on taasen neuvola!



Muuten vointini on ollut tosi hyvä, nyt mulla jo rv 38+1, jee! Tammikuun alussa pitää alkaa sitten liikkumaan ja toivomaan että vaavi tulisi maailmaan. Toivon ettei menis yliaikaiseksi, koska siinä taas omat ongelmansa. Toisaalta vointi on niin hyvä, ei turvotusta tai juurikaan selkä- tai liitoskipuja, että tiedän että tätä masuakin tulee sitten ikävä.



Hyvää vointia kaikille ja mukavia loppuvuoden päiviä sekä uuttavuotta!!

Suuret onnittelut mamille vauvoista!! Ja että kaikki meni hyvin. Niin se odotusaika sitten päättyi ja meillä muillakin kohtapuolin. Kirjoittele edelleen kuulumisia.



Meillä on viikon päästä ultra, jolloin selviää synnytystapa. Viimeksi vauvat oli perätilassa, joten olen jo varautunut sektioon. Onko Mami sulla tuo sektiohaava kovinkin kipeä? Sitä varmaan tarvii apua vauvojen hoidossa sektion jälkeen ekat viikot, jos itse on huonommassa kunnossa?



Väsymystä lukuunottamatta mulla vointi ok, herään kahden tunnin välein vessahätään..



Hyvät uudet vuodet kaikille!!

Pikaisesti vastailen.. meillä lapsivettä piti olla normaali määrä, mutta toisin oli sitten kun leikattiin. Ilmeisesti viime hetkillä. Sektiosta toivuin tosi hyvin - ei ikinä uskoisi olostani nyt, että on joskus leikattu. Raskausaikana keräämäni reilu 20 kg on melkein historiaa ja olo tosi kevyt, helppo hengittää, ei janota eikä tarvi juosta vessassa. Vatsalihaksetkin ihan toimivat - vaikka toisin luulin..



Meillä tytöllä ei ollut kaikki hyvin, eikä tämä satu saanut onnellista loppua. Nyt koitetaan sisäistää asia ja jatkossa jutellaan ammattilaisten kanssa ja toivotaan että aika auttaa tuskaan. Tuntuu, että meiltä vietiin monta haavetta ja sitä on vaikea ymmärtää, kun tietää paljonko olemme olleet valmiita unelmamme puolesta antamaan. Tällä on kuitenkin joku tarkoitus ja siihen on uskottava. Nyt tulevaisuus kuitenkin vielä pelottaa ja katkeruus paistaa läpi.. Vielä kaksi viikkoa sitten olin lapseton ja nyt kahden lapsen äiti, joista toinen ei ole terve. Muutos entiseen on suuri.



Tsemppiä teille loppuodotukseen, synnytykseen ja vauvan tuoksuisen elämän aloittamiseen. Me hiljennymme nyt hetkeksi.

Mamille onnittelut lapsien syntymästä. Toivon jaksamista elämäänne. Vaikea kirjoittaa oikein mitään... Elämästä ei koskaan tiedä mitä nurkan takana odottaa, joskus hyviä asioita, joskus vaikeitakin. Itse paljon kokeneena kuitenkin ajattelen, ehkä tuntuu "kliseeltä", että raskaampi taakka tulee vahvemmille ihmisille. Pitkä tie on varmaan kuljettavana ja jossain vaiheessa toivottavasti usko tulevaan paranee, arki alkaa kulkea omaa rytmiään.



Täällä odotellaan tammikuun 19. päivää. Sektion läheneminen vähän hermostuttaa, kun viimeksi tuli niitä komplikaatioita. Pinnasänky vielä kokoamatta, mutta kunhan tuon joulun saa jaloista pois. Pari päivää oltu sisätiloissa, kun pakkanen paukkuu nurkissa. Olo on muhkea ja väsynytkin. Kuulolla ollaan...

Ensiksi Mamille pahoitteluni, en tiedä kans mitä sanoa. Tulevasta ei koskaan voi tietää miten käy. *Voimahali*



Maanantaina oli ultra ja molemmat vauvat edelleen perätilassa, joten synnytystapana sektio. Vielä ei ole ajankohta selvillä, sairaalasta lupasivat ottaa yhteyttä. Pojilla painoa nyt 2,3 ja 2,4 kg, joten olo on aika muhkea. Kuoriainen; millä raskausviikolla teille tehdään sektio? Minä odottelen kärsimättömänä tietoa täällä, nyt menossa jo vko 36+5.

Kaksi edellistä sektiota tehtiin tasan rv 39. Nythän minulla on kaksi laskettua aikaa, 18.1. ja 23.1. Sektio päätettiin tehdä 19.1. Lääkäri sanoi että tavallaan menee vähän yli lasketun ajan. Olenkin hieman jännässä, että pysynkö kasassa loppuun saakka. Paikat ovat tosi kipeänä alhaalta ja välillä vihloo, harjoitussupistuksiakin tuntuu tulevan useita päivässä. Katsoin vanhoja papereita ja ensimmäinen sektio oli päätetty rv38.



Alan olla aika väsynyt tähän raihnaiseen olotilaan, mutta ei oikein viitsi kenellekään lähipiirissä valittaakaan. Kun kysellään niin aina tulee vastattua että onpas hyvä olo. Ystävillä, joillakin jotka hoidoista tietää, kun on ollut sellainen tuntuma tähän meidän lapsentekoon, että "väkisin" pitää saada monta lasta. Mutta eihän se ihan noinkaan ole...



Neuvolassa oli kaikki ok. Hemppakin oli noussut viimein, kun lisäsin rautaa kahteen joka toinen pvä. Maanantaina on viimeinen neuvolakäynti. Yhtään neuvolalääkäriä ei ole ollut. Marraskuussa on lekuri viimeksi tarkastellut paikkoja. Meidän terkka on muuten hieman erikoinen. Luuli hikkaakin rytmikkäiksi potkuiksi, vaikka olin juuri 10 minsaa sitten sanonut että vauvalla on hikka. :) Harjoittelijalle naureskeli siinä sydänääniä kuunnellessa, että voih kun potkii rymissä. "juuh, no eipä ole potkuja, ei" On päästellyt muutenkin aika sammakoita välillä suustaan, että huh hui.

Ihastuttava poikalapsemme päätti tulla maailmaan 1.1.2009 klo 19, tällöin raskausviikkoja kasassa 38+4. Paino 4015 gr (mitä olisi ollutkaan jos olis mennyt yliaikaiseksi!) ja pituus 51 cm. Synnytys meni hyvin ja vietimme ihastuttavat ja ikimuistoiset 3 päivää perhehuoneessa. Koko perhe voi hyvin ja on onnesta niin sykkyrällä! Joka päivä useaan otteeseen olen vierittänyt onnenkyyneleitä: voiko tämä oikeesti olla totta ja tuo ihastuttava poikalapsi olla oikeesti meidän?!?



Pojan paino putosi syntymäpainosta suhteellisen paljon, minkä vuoksi olemme ravanneet neuvolassa muutamaan otteeseen. Eilen punnituksessa paino oli onneksi lähtenyt nousuun, huoh! Maitoa mulla tulee tosi runsaasti, mikä erinomainen asia!