keskeyttääkö lapsesi aikuisten puheen? ja miten puutut siihen?
Meidän 2 v 9 kk ikäinen poika on ottanut elämäntehtäväkseen sabotoida aikuisten keskusteluja. Jos minä ja isänsä keskustelemme keskenämme, niin alkaa sen päiväinen päällepuhuminen, laulaminen tai muu häiriötoiminta. Joskus tätä esiintyy myös vieraiden läsnäollessa, mikä on erityisen kiusallista. Lapsi kyllä tietää, että se on kiellettyä, mutta jatkaa vaan. Mitä konsteja tällaiseen käyttäisitte?
Kommentit (11)
2v7kk keskeyttää koko ajan ja kaikkialla, eniten kuitenkin kotona. Olemme sitä mieltä, että lapsenkin asiat ovat tärkeitä, mutta että jo vähitellen on opittava odottamaan vuoroaan - kyllähän aikuistenkin on kuunneltava toisten juttu loppuun ennen kuin voi kertoa oman asiansa.
Meillä siis toimitaan niin, että lapselle sanotaan, että " X, odota hetki, kohta on sinun vuorosi. Äiti ja isä puhuvat ensin oman jutun loppuun." Joskus tämä toimii, joskus ei. Yleensä aikuisten juttu koitetaan pitää sen verran lyhyenä, että lapsen vuoro on aika pian ja hän saa sitten kehut, kun on jaksanut hetken odottaa ja saa oman vuoronsa kertoa asiansa ja keskustella.
Tänään on se päivä, jolloin ei yhtään asiaa eikä edes lausetta saa sanottua loppuun ja äitiä alkaa korventaa kunnolla. Joskus, kun asiasta on jo ensin asiallisesti huomautettu, mutta keskeyttäminen vain jatkuu, sanomme vain, että " Odota hetki." Jos tämäkään ei tehoa, saatamme joskus jättää keskeytysyritykset huomiotta. Koska lapsihan hakee huomiota tällaisella ja jos aikuinen aina keskeyttää oman sanomisensa, lapsi saa palkkion eli sen huomion. Huomiota on myös negatiivinen huomio.
- Reeta
nauruun ja huomiotta jättäminen siihen, että pojan ääni kovenee ja lopulta huomaamme huutavamme hänen päänsä yli kiukkuisina, kun emme pysty keskittymään siihen, mitä toisillemme sanomme. Joskus ollaan käytetty keinona myös omaan huoneeseen poistamista.
Kyllä minustakin lapset saavat myös kuulua ja paljon juttelemme esim. ruokapöydässä myös lapsen kanssa, mutta kuitenkin on myös aikuisten keskusteluja, joihin emme halua lapsen osallistuvan. Eikä poikamme puheet yleensä edes ole yrityksiä osallistua keskusteluun, vaan pikemminkin häirintäyrityksiä.
Sanoa lapselle tyynesti " odota kulta" katsomatta lapseen kuitenkaan ja sanoa oma asiansa toiselle aikuiselle loppuun kaikessa rauhassa. Sitten vasta kääntyä katsomaan lapseen ja kehaista, että " Kiitos kulta kun odotit vuoroasi. Mitä olit sanomassa puistosta?" tai mistä lapsi nyt olikaan aloittanut puheen.
Näin lapsi ei saa keskeyttämisestä " palkintoa" eli kunnon huomiota mutta kuitenkin painetaan mieleen mistä lapsen asiassa on ollut kyse ja palkitaan kehuin ja osoitetaan että hänenkin asiaansa arvostetaan ja kuunnellaan.
Marle, sanoit, että kieltäminen ei teillä oikein tehoa. Oletko kokeillut sanoa saman asian positiivisen kautta? Siis sen sijaan, että sanot " Ei saa huutaa päälle." sanoisitkin " Odota vähän aikaa" tms. Olen lukenut kirjoituksiasi ja huomannut monessa olevani samoilla linjoilla ja muutenkin pidän sinua hyvin järkevänä aikuisena, joten varmaan teillä tätäkin on testattu tai pidetään käytäntönä. Hätkähdin vain, kun tajusin, kuinka iso ero lapseni käyttäytymisessä on riippuen siitä, ärähdänkö " Älä huuda!" vai sanonko rauhallisesti " Odota hetki." . Tai vaikka äänensävy olisi samakin, niin lapsi useimmiten käyttäytyy paremmin positiivisen kehotuksen kuin negatiivisen käskyn jälkeen.
- Reeta
Keskeyttääkö aikuinen lapsen puheen? Olen huomannut että usein mieheni tai joku muu keskeyttää poikani puheen (ikää 1v7kk, puhuu epäselvästi).
Kumpa aikuisetkin oppisivat kunnioittamaan lapsia samoin kuin odottavat lasten kunnioittavan heitä.
Tuli vaan mieleen, en tarkoittanut tähän pinoon kirjoittaneita.
Hei!
Meidän neljävuotiaat osaavat jo " vaatia" vuoroaan eli saattavat sanoa että " nyt on minun vuoroni puhua" . Olemme näin sanoneet lapsille ja painottaneet että jokainen puhuu vuorollaan. Jos siis lapset pyytävät vuoroa niin he myös sen saavat ja heitä kuunnellaan. Jos vanhemmilla on juttu kesken niin sitten sanomme että nyt on äidin ja isän vuoro puhua ja lapset odottavat.
No, ei se nyt aina toimi noin hienosti, mutta periaate on selvillä.
Kaksosten äiti
Silloin sanotaan yleensa etta " odota hetki, sanon X:lle taman asian loppuun ja sitten on sinun vuorosi." Ja sitten on myös muistettava kuunnella mita asiaa lapsella oli. Se, ettei keskeyteta toisen puhetta kuuluu mielestani hyviin tapoihin samoin kuin vaikka tervehtiminen tai kiittaminen, ja lapsi oppii kylla keskustelukulttuuria siina missa mita tahansa muutakin tapakulttuuria, jos aikuiset omalla esimerkillaan nayttavat miten kuuluu toimia. Mutta kuten joku muukin jo sanoi, on aikuistenkin kunnioitettava lapsen puhevuoroa, muuten ei voi vaatia lasta kunnioittamaan aikuisen vuoroa.
en usko tamantyyppisissa asioissa kieltamiseen tyyliin " ei saa puhua kun aikuiset puhuvat" vaan enemmankin yhteisiin pelisaantöihin (" jokaisella on oma puheenvuoronsa, ja silloin muut kuuntelevat" )
Juuri eilen olin vetää ns. herneen neään ja kuinkahan monennen kerran kun yritin miehelle jotain tärkeää sanoa ja tytär 2 v 10 kk tuli siihen viereemme selvittämään " hei, mitä te puhutte ..." ja kun vastaan kertovani jotain isälle - vastaa tytär tähän " ei saa puhua ..." ja alkaa selvittämään omaa asiaansa.
En ole päässyt jyvälle mitä tämä " pakko-osallistuminen" vanhempien puheesee oikein tarkoittaa mutta erittäin aktiivisesti hän sitä kuitenkin tekee.
Mies vain tokaisi minulle, että " tuskin se sitä seuraavat 20 vuotta tekee ...?"
Mutta entäpä jos ... (" ;)
" Odota vuoroasi" kenenkään juttujen pääle ei puhuta. Kun aikuiset ovat juttunsa puhuneet, niin lapselta kysytään mitä hänellä oli asiaa. Ikää tytöllä nyt 2v9kk.
Aina kun minä ja isänsä juttelemme asioita, joita tyttö 2,5v ei ymmärrä, hän komentaa " olkaa hiljaa" , " ei saa puhua" tai alkaa häslätä omiaan päälle. Vaihtelevia metodeja käytetään. Joskus sanotaan, että kyllä äiti ja isä saavat puhua, välillä siirretään aikuisten jutut myöhempään. Joskus jopa jaksetaan selittää lapselle, mistä nyt puhutaan ja miksi, niin että hänkin " saa osallistua" .
Välillä tätä ongelmaa on vieraidenkin läsnä ollessa, ja silloin sovelletaan em. mainittuja keinoja vieraista riippuen. Periaatteessa yritetään kyllä saada tyttö ymmärtämään, että aikuiset saa puhua omia asioitaan ihan tytön mielipiteestä riippumatta. Mutta toisaalta en ollenkaan tykkää tästä periaatteesta, että lapset saa näkyä, muttei kuulua, ja sen takia haluan, että kahvipöydässä puhutaan sellaisiakin juttuja, joihin lapsi voi osallistua, ja ohjaan siis keskustelua välillä sellaiseen suuntaan.