LA tammikuu 09

Meillakin neuvolassa sydan aanet loytyi, ja liikkeet on tuntunut jo parin viikon ajan. Mahassa heitetaan oikein kunnolla kuperkeikkaa valilla. Rakenneultra olis ensi viikolla..saa nahda pitaako meidan veikkaus sukupuolesta totta.



Ma en myoskaan voi kasittaa noita ihmisia jotka haluavat vain tiettya sukupuolta, eikos se lapsen terveys ole se tarkein.



Meidan Down-testi tulokset tuli negana takas, joten helpoitus siltakin osalta.



Hyvin jaksellaan ja toivottavasti te muutkin jakselette hyvin ja nautitte raskauden etenemisesta.

Ilmottaudun myös tähän tammikuun odottajiin.



Down-testi oli meilläkin negatiivinen.



Rakenneutra oli ja meni parisen viikkoa sitten ja sukupuolikin selvisi siinä samalla, vaikkapa ei sillä nyt niin kovin väliä olisi ollut. Aivan sama kumpi sieltä tulee tässä monia vuosia lasta odottaneena.



Ivf-hoitojen kautta olemme ilomme saaneet ja laskettu aika on 9.tammikuuta.



Innolla odotamme kuin kuuta nousevaa tätä tulevaa perheenjäsentä ja kyseessä on meidän esikoisemme. Olemme neljänkympin paikkeilla oleva pariskunta ja noin kuutisen vuotta tätä iloa odottaneet.



Maha sen kun kasvaa, mutta ilolla nautin siitä ja kiristävistä vaatteista.



Mukavaa odotusta kaikille.

Minttu-Mari :D

Tervetuloa joukkoon Minttu-Mari ja onnea raskaudesta.



Meilla rakenneultrassa kaikki hyvin, pikkuinen oli kovassa vauhdissa siella. Kuvia taalla on nyt tuijoteltu ja vaatteita on jo kaupoissa hypistelty nyt kun sukupuoli on selvilla.



Potkut ja liikeet tuntuu ja vatsa kasvaa silmissa. Silti oma painoni ei ole juurikaan noussut..sopusuhteessa siis aloitamme Rv21.

Minttu-Mari: ONNEA teille raskautumisen johdosta, todella hienoa! Ja tervetuloa mukaan tänne palstailemaan.



Littlestar: Hyvä että teillä rakenneultra oli OK!



Oletteko tehneet jo vauvahankintoja? Mä olen rakenneultran jälkeen, vajaa 3 vkoa sitten, ostanut pikkusukat ja unilelun, muita ostoksia ei vielä ole tehty. Viikonloppuna tosin käväistiin lastentarvikeliikkeessä ihmettelemässä vaunuja ja turvaistuimia; niitä on niin miljoonaa eri laatua että huh huh! No, rauhassa katsotaan...

Meillä neuvola nyt perjantaina. Meidän masuasukki on kovasti viime päivinä rokkaillut masussa, tuntuu tosi jännältä! Varsinkin iltaisin ja öisin tuntuu olevan kovin virkeä. Miten teillä muilla?



Milloin teillä muilla onkaan lasketut ajat? Mulla nyt rv 21+3, LA 11.1.

Mistä päin suomea muuten olette? Me asustetaan Espoossa rivitalossa.



Hyvää vointia kaikille!

On vähän hämmentynyt olo. Kuukauden kuluttua kasvun seurantaultra. En oikein saanut yöllä untakaan, kun tuli mietittyä. Kaikki rakenteet kuitenkin ok ja vauva liikkui tosi hienosti. En mitenkään kauheasti ole niitä liikkeitä tuntenut, mutta siellähän sitä "mentiin". NP-ultra ja veriseula ei aiemmin ainakaan antaneet mitään hälyttävää, joten yritämme suhtautua tyynesti ja uskoa, että kaikki on hyvin.



Minkä mukaan teillä muilla on se laskettu aika määritelty? Minulla viimeisten kuukautisten perusteella, joskin pidän tätä vähän kummana, kun väestöliitolta annettiin siirron perusteella eri. Neuvolasta la 18.1. ja väestöltä 23.1. Sanoinkin tästä tuolla rakenneultrassa, että voihan olla että tuokin heittää...



Mietin, että onkohan odottavalla naisella jokin sisään rakennettu systeemi, joka tunnistaa, että olisi jotain odottamatonta edessä. Olen nimittäin jo pari viikkoa yrittänyt siivota kaikkia paikkoja kuntoon tulevan varalle, vaikka viikkoja on vasta se 20. Hmm...



Noh, eipä se auta, odottavan aika on pitkä ja kuukausi pitää nyt kärvistellä. Pitää täyttää päivät puuhastelulla, niin kuluu äkkiä. Ja onhan tässä vuosien varrella tuohon odotteluun hoitojen lomassa jo totuttu.

Vauvanvaatteita en ole vielä ostanut, mutta ehtiihän sitä. :)

Niin ja Etelä-Lapista ollaan, omakotitalossa möllötetään keskellä erämaata. Heh, siis lähimpään taajamaan on matkaa 50 kilsaa ja synnärille 100 km eikä naapurit paljoa vaivaa.



Värikästä syksyä ja rauhaisaa odotusta kaikille.



t. kuoriainen ja ötökkä 20+5 tai sinne päin

Heips!



Meillä laskettu aika on 31.1., mutta kun kaksosia odotan, niin saattavat tulla kuukaudenkin etuajassa. En ole oikein varma, miten tuo laskettu aika on laskettu meidän kohdalla, kun on hoitoalkuinen. Asumme 60 km päässä Helsingistä, paikkakuntaa en viitsi sanoa, koska on pieni paikkakunta ja joku voi muuten tunnistaa. Vauvahankintoja en ole vielä tehnyt, lainaksi olen tosin saanut jo rintarepun ja yksi turvakaukalo on tiedossa, ostetaan sukulaiselta.



Pientä liikehdintää olen tuntenut, mutta hyvin minimaalista eikä ollenkaan jokapäiväistä. Sitten on ollut huimausta ja valkosoluarvot oli koholla, toivottavasti ei tarkoita mitään vakavaa. Virtsatietulehdusta epäiltiin ja varma tulos tulee huomenna.



Nyt alkoi rv 19 ja rakenneultra on ensi viikolla, hui kun jännittää, että onko kaikki hyvin. Kuoriaiselle tsemppiä, eiköhän se vauva ehdi siitä vielä kasvaa hyvin.

Hei vaan kaikille!



Kylläpä on helpottunut olo, kun rakenneultrassa oli kaikki hyvin, aika rauhallisia kaverit olivat, toinen imi peukaloaan. Viikkoihin nähden olivat kasvultaan viikon edellä, mulla onkin vatsa yhtäkkiä pullahtanut esiin, saa nähdä miten iso musta oikein tulee. Olen muuten hoikka, joten muutos tulee olemaan iso.



Kertokaahan muutkin kuulumisia!

Nyt "pääset" rauhassa jatkamaan odotusta ja kasvattamaan sitä vatsaa, isoa sellaista kun siellä kaksi köllöttää. :)



Itse tässä odottelen ajan kulumista, vielä 2 viikkoa neuvolaan ja 3 viikkoa kasvuseurantaultraan. Puuh... Vauva on alkanut liikkua tosi paljon, öisin tulee herättyä siihen kun potkii pissarakkoa. Vaan ei se haittaa, tuo liikkuminen on mielestäni sen merkki että kaikki on hyvin. 4,5-vuotiaalla esikosella haluttaa niin tuntea ne liikeet ja aina kun jotain tuntuu, huutelen kokeilemaan vatsaa. Mutta ainahan se vaavuska sitten hiljenee. :) Tyttö haluaa myös rasvailla venyvää vatsanahkaani, joten on tosiaan mukana tässä odotuksessa.



Eipäs täällä kummempia. Näyttää siltä, ettei edelleenkään tule niitä raskausarpia vatsaan, onneksi. 4,5-vuotias esikoinen rasvailee vauvamasua touhukkaana, kun haluaa osallistua odotukseen. Toiseen jalkaan on ilmaantunut suonikohjuja, mutta eivät kipuile kyllä. Ja suonenvetoa on vaikka muille jakaa, varpaissa ja lonkissa välillä. Eilen meinasin käydä vähän pyöräilemässä, mutta kun yritin nousta pyörän selkää, jalka meni ihan jumiin ja suoni alkoi vetää, enpäs sitten mennytkään. Onneksi ei ole noita naapureita, saisivat välillä kyllä ihmetellä että mitä hitsiä tuolla oikein touhuaa. Moni asia kun jää väliin vaikka keskelle pihaa, kun tulee "vaivoja". Vähän kyllä harmittaa, kun on kuitenkin vielä piiitkää odotus edessä, että toivon vaan ettei nämä vaivat tästä enää pahene.



Aurinkoista syksyä, paitsi täällä pilveilee.



kuoriainen ja ötökkä rv22

Heippa!



Satumarika: Onnittelut sulle tuplaonnesta; ihanaa että rakenneultrassa kaikki hyvin! Nyt vaan keskityt masusi kasvatteluun. Milloin jäät äitiyslomalle?

Tiedättekö/halusitteko tietää sukupuolen?



Kuoriainen: Varmasti tuo kasvuseurantaultran odottelu rassaa, mutta toisaalta tosi hyvä että vaavi liikkuu, niin tietää sitten tosiaan että kaikki on hyvin!



Mulle kuuluu hyvää. Rv 23 tuli sunnuntaina täyteen, uskomatonta! Maanantaina sain vihdoin Kelaan äitiysrahapaperit lähetettyä, niin kovasti kun kaikkia tollaisia kaavakkeita inhoonkin... onneksi on pois päiväjärjestyksestä!

Mammajoogassa kävin eka kerran maanantaina, oli ihan kiva joogailla muiden vauvamahaisten kanssa.



Väsynyt olen tällä viikolla ollut jatkuvasti, tänäänkin melkein nuukahdin koneen ääreen -noloa...Nyt suuntaan tästä nukkumaan, hyvää vointia kaikille!



ps. oletteko jo miettineet tai hankkineet vaunuja/turvaistuimia jne? Meillä vasta suunnittelun asteella, tosin voi olla että tuttavilta saadaan ainakin vaunut... katsoo nyt. :x

Krisse; kiitos onnitteluista. En tiedä vielä milloin jään äityslomalle, tuplien kanssa joutuu yleensä jäämään aiemmin, kuin yhden lapsen odottajat. Töissä alkaa iltapäivästä tuo maha painamaan ikävästi, joten epäilen että voin jäädä jo marraskuun alussa pois. Lääkärin ultra on lokakuun puolivälissä, mulla on tiheämmin noita käyntejä, kun on kaksi vauvaa.



Meille on tulossa 2 poikaa, haluttiin tietää sukupuoli. Mä saan äityslomakaavakkeet vasta parin viikon päästä neuvolasta, sitten onkin jo rv 23. Tosi väsynyt olen myös ollut, meinaan välillä nukahtaa pystyyn.



Vaunuja olen käynyt katsomassa ja tosi hyvät kaksosvaunut näinkin, mutta uutena maksavat 1000 euroa koppineen, joten pitää katella saisiko jostain käytettynä edullisemmin tai tilaamalla muualta, kuin ostamalla suoraan lastentarvikeliikkeestä. Parit potkuhousut uskalsin tänään ostaa kirpputorilta, no ne ei paljoa maksanut.

Hei,



Onko jollain tarvetta uudelle käyttämättömälle Angelsounds dopplerille?

Sain lahjaksi kaksi kipaletta ja myyn toisen tuolla Osta & Myy palstalla pois.



Kyseisellä laitteella voi kuulla pikkuisensa sydämensykkeen jo rv 10 ->, itselläni kuulin kotona ennen neuvolaa (heillä sota-ajan laite :) ). Tuo laite on säästänyt monet turhat ultrakerrat kun vuotoja on ollut. Laiteesseen ei tarvitse ostaa mitään kalliita geelejä, toimii itselläni esim. Nivean rasvalla todella hyvin ja tulee aina ilta rasvaukset masuun tehtyä :)



Jos on kiinnostusta, käykää kurkkaamassa. Hinta 59e + pk (uutena 80e).

Ottakaa yhteyttä rohkeasti, myös kysellä saa jos jokin mietityttää :)



Mukavaa sunnuntain jatkoa!!

Satumarika: Paljon onnea kaksospojista...ihania uutisia. Kay katsomassa vaunuja ulkomaalaisilta nettisivuilta, joskus saattaa saada halvemmalla vaikka postikulut tulee paalle. Etenkin saksalaiset merkit ovat edullisempia.



Me ollaan myos katsottu jo vaunuja, ja hoitopoyta on ostettu. Tutuilta olemme saaneet kasan vauvan vaatteita, mutta ihan hirveasti en ole viela uskaltanut itse ostella. Tiedamme sukupuolen, mutta silti haluan odottaa etta vauva syntyy ennenkuin ryntaan kaupoille.



Mulla myos masu on alkanut painamaan melkoisesti ja tukivyon osto olen kovasti suunnitellut, onko kenellakaan merkki suositusta, vai onko niilla valia?

Potkutkin ovat voimistuneet kovasti ja nyt vauvalla on ihan selkea vuorokausirytmi. Oman mammaloman aloitus viela mietityttaa.. ja se synnytys. Painajaisia jo pinnassa.



Ei taalla muuta, hyvin jaksellaan ja masua kasvatellaan.

Täällä olisi yksi tammimamma, joka odottaa ICSI-hoidon tuloksen kaksosia, tyttöä ja poikaa. Meillä laskettuaika on tammikuun puolessa välissä ja olisi kiva vaihtaa muiden tammimammojen kanssa kuulumisia. En ole aiemmin löytänyt tätä palstaa, vaan olen pyörinyt enemmän suomi24:n äidit ja isät palstalla. Mutta kysymys kuuluun, onko täällä enää ketään ja onko ketju vielä hengissä ?:|

Hei Mami-09 ja tervetuloa mukaan ketjuun ja onneksi olkoon kaksosista!! Mä käyn kirjoittelemassa myös tuolla kaksplussan monikkoperheissä, jossa on kaksosten odottajia. Meillä kaksospojat sai alkunsa 2. ivf:n ekasta passista. Nyt alkoi rv 23. Vointi ok, väsymystä ja huimausta lukuunottamatta.



Aika hiljaista täällä on ollut, mutta käyn kyllä täällä katsomassa, olisko joku muukin kirjoitellut.



Littlestar; kiitos onnitteluista!

Kiitos Satumarika onnitteluista! Kyllä tämä mahtavalta tuntuukin. Meillä yritystä oli 2,5 vuotta ja vaavit saivat alkunsa ensimmäisen ICSI:n toisesta passista. meillä joka kerta laitettiin kaksi alkiota (aluksi huono jakaantuvuus, joka oli kyllä korjaantunut, mutta lääkäri ehti tehdä jo kahden alkion siirtopäätöksen ja siten sitten aina jatkettiin samalla tavalla). Mulla on nyt raskausviiikko 26 (25+4 tänään) menossa ja reilun viikon ajan ollut mielettömät energiat ja ns. pesänrakennusfiilarit : ). Oikein hyvä olo on välillä vaivaavaa ristiselkäsärkyä lukuunottamatta. Supistuksiakaan ei oo ollut.. Mites sulla ja muilla täällä - paljon harjoitussuppareita? Mähän oon kyllä jo sairaslomalla, kun verenpaineet yhtäkkiä nousi tuossa rv 23 tietämillä, mutta ne laski onneksi heti levon myötä. Pysyttelen kuitenkin nyt mielummin kotokamaralla mammaloman alkuun saakka ja niimpä sairaslomaa jatkettiin loppuun asti. Nyt on kyllä sitten välillä aikaa kirjotellakin. En oo tuola kaksplussankaan monikkosivuilla käynyt! Aarh, pitää tulla tutustumaan! Minkä ikästä porukkaa teissä tammimammoissa on? Osa odotti esikoistaan ja osalla oli jo lapsia..? Meillä nämä on ensimmäiset ja ikää yli 30.

Että isot onnittelut kaikille Tammimammoille! H-hetki sen kuin lähestyy : ). Kyllä aika menee nopeasti!

Meillä taas on takana pitkä hoitotaival, joten vaikea uskoa vieläkin, että meille olis oikeesti tulossa vauvat. Kaikkeahan voi aina sattua, mutta en jaksa enää murehtia etukäteen. Ekassa ivf:ssä siirrettiin useita alkioita yksin kappalein, kun lääkäri ei suostunut kahteen. Tuloksena vain 1 km vkolla 6 ja nyt kun siirrettiin kaksi niin molemmat tarrasi.



Mulla työ vie energian, ettei jaksa iltaisin juuri muuta, kuin maata sohvalla. Mulla verenpaineet on olleet ok, jopa paremmat kuin ennen raskautta, jolloin on ollut taipumusta verenpaineen nousuun. Meilläkin ikää yli 30 ja ensimmäiset kans tulossa.

On se jännä juttu, kun teilläkin monta siirtoa ja sitten kahden alkion siirrossa molemmat tarraavat kiinni! Me mietittiin omaakin säkää, kun kuitenkin kaksi kertaa laitettiin kaksi ja mitään ei ees meinannut tapahtua (tätä ennen meillä oli muuten yksi inseminaatio ja yksi sen yritys). Enkä itse ainakaan tehnyt mitään eri tavalla kuin aiemmilla kerroilla. Meillä homma meni vielä niin, että luultiin että saatiin keskenmeno ja sitten ultyrassa selvisi ettei niin ollut tapahtunut ja että alkioita olikin kaksi! Kyllähän siinä oli pökerryksissä, kun justiinsa olit vuorokauden kerinnyt itseä menetettyä vauvaa : ). Missään nimessä tämä ei ollut meille muuta kuin positiivinen yllätys vaikka alkuun pelkäsinkin kans paljon. Ensin kymppiviikolle, et sai lopettaa tukilääkityksen ja sit 12:sta viikolle perinteistä km-riskiä ja sitten vielä johonkin 17:sta viikolle pelkäsin, kun kuitenkin kyseessä on riskiraskaus. Mehän saatiin myös alhainen down-risikiluku toiselle lapselle. Se tuotti silloin tuskaa ja lähinnä siksi, että kun meille sanottiin että luultavasti johtuu kaksos- eli geminiraskaudesta tai siitä, että on avustettu raskaus. Mähän soittelin sinne tänne etsien tietoa ja edelleenkään en sitten tiedä kuinka asia oikein on. Joka tapauksessa kaikki lääkärit ovat sanoneet, että ei huolta, mutta vakuutus meiltä toki evättiin.. Kumpa oisin tiennyt, niin en olisi ottanut sitä veriseulaa mukaan ollenkaan. Vauvoilla nimittäin ei ollut niskaturvotusta vaan riski tuli siitä, että mun hcg oli jotain yli 400. Toisellä vauvalla riksiluku oli jopa suurempi kuin ikä antais myöden, että onneksi edes toinen on nyt testin mukaan turvassa. Tää meidän down-riskivauva on tosin isompi kuin sisarensa ja silleen bvoisin ajatella, ettei mitään ole. 4D ultrassakaan ei löydetty mitään poikkeavaa ja ollaanhan me muutenkin ravattu ultrissa jo ehkä kymmenisen kertaa. Kaksosraskauksia seurataan kyllä tosi tarkasti. Joskus oon miettinyt, että jos saataisiin näiden jälkeen vielä yksi lapsi, niin kyllä odotusaika olis outoa, kun ois vaan kaksi ultraa jne.

Hei, mulle ainakin sanottiin, että just silloin on hyvä jäädä kotiin, kun tuntuu ettei töiden lisäksi jaksa enää kotona muuta tehdä. Ja sanottiin myös, että vaikka nyt olo olisi hyvä, niin se kostautuu raskauden myöhemmässä vaiheessa jos ei ole levännyt tarpeeksi keskivaiheilla.. Kannattaa jutella nyt oman lääkärin kanssa, et jos sullekin ois parempi siirtyä kotihommiin : ).

Minkä kokoisia vauvoja teillä nyt on? Onko sulla otettu vielä sf-mittaa?

Tuo verenpainehan yleensä laskee raskauden johdosta. Noin 18%:lla se jostain syystä jossain vaiheessa nousee ja silloin hoitona on lepo ja jos alapaine yli 100, niin verenpainelääkitys. Ite en lääkkeitä saanut, kun luku pysyi kuitenkin 90:ssä. Nyt on jo alapainekin 73. Toinen vaihtoehto verenpaineen nousulle on raskausmyrkytys ja sitähän mä kovasti epäilin, kun oli pääkin usein kipeä. Nyt kun olen ollut kotona, niin ei ole kertaakaan tuokaan vaivannut. Raskausmyrkytyksessähän on kyllä sitten muitakin oireita ja saattaa tulla vasta ihan loppumetreillä (vaikka piilevänähän se koko raskausajan kuitenkin on).

Joo, täytyy vielä sanoa, että ei meinaa vieläkään uskoa että ne vauvat sieltä tulevat.. Vaikea kuvitella meidän arkea, johon kuuluisi kaksi lasta. Ja jotenkin vaikka ne mahassa lähellä ovatkin ja liikkuvat jo paljon, niin silti tuntuu epätodelliselta, että näinköhän meille tuo onni suodaan. Vähäsen synnytys jo jännittää ja lähinnä siten, että toivottavasti kaikki menee molempien osalta hyvin.

Vielä pitää kysyä, että oliko teillä kans molemmat omissa pusseisssaan jne? Entä onko sulla istukat missä? Ja onko vauvat pysyneet "omilla paikoillaan" vai ootko huomannut että ne ois vaihtaneet paikkoja? Meillähän poika on ollut koko ajan alhaalla ja vasemmalla enemmän. Tyttö ylhäältä ja hieman oikealla. Helposti löydetty aina sydänääänet, kun paikat on pysyneet hyvin samoina. Ainut piikkeus oli viime kerralla, kun molemmat olivat jossain hukkapiilossa- vain kaiut kuuluivat ja potkut näkyivät. Samoista paikoista ne sit kuitenkin oikeastaan loppupeleissä löytyivät. Toisella (tytöllä) oli rytmissä jotain häiriötä ja siksi oltiin sydänäänikontrollissa.

Kasvu oli jäänyt taas muutaman päivän lisää. Eli viimeksihän se oli 9 pv jäljessä, nyt 2 viikkoa. En oikein tiedä mitä tässä ajattelisi. Rakenteet näyttää kuitenkin olevan kunnossa, kaikki löytyy mitä pitää, sydän toimii normaalisti jne. Kahden viikon kuluttua on lääkärin tekemä ultra. Täytyy nyt toivoa, että vauva on vain pienehkö muuten. Ja vaikka olen yrittänyt kysyä mitä muuta voisi merkitä, en m i t ä ä n vastausta ole saanut. Täytynee alkaa henkisesti valmistautua siihen, että vauvalla voi olla joku sairaus tai jotain, en tiedä.



Normaalineuvolassa kaikki ok. Painoa oli tullut aika paljon ja veret huonot. Ja mitäpä sitä muuta. Neuvolatäti on uusi, joten liikoja ei jutellakaan, ei kysele mitään kun tekaissaan vaan nopeasti kaikki asiaankuuluva ja sitten ovesta ulos. Nyt kun kasvussakin on häikkää, niin kaipaisi vähän tukea ammattilaisilta ilman kerjäämistä mutta kun on kiire niin on...



Jos näyttää siltä, että jatkossakin takkuaa tämä odotus, ehkä poistun palstalta. Monella on kuitenkin ensimmäinen odotus ja en halua varjostaa sitä onnea.



Antoisaa odotusaikaa kaikille!

Täytyy tulla kans heti kertomaan, että meillä oli taas tänään vaihteeksi sydämen kurkkuun pelästyttävä kokemus, kun sydänäänissä oli jo toisen kerran jotain. En ehkä ite olisi niin pelästynyt, mutta kun neuvolan täti oli niin huolissaan, niin pelästyin sit minäkin.. Ei meilläkään neuvolasta osanneet kuitenkaan sanoa, että mitä moinen voisi tarkoittaa...

Soitin neuvolatädin kehotuksesta mieheni paikalle myös ja hän lähtikin töistä saman tien. Sain lähetteen synnytyssalille, jossa odoteltiin vuoroamme muiden mukana (muut menossa varmaan synnyttämään ilmeistä päätellen). Mulle tehtiin harjoittelijoiden toimesta alkuhaastattelu ja sitten kohdunsuun tarkistus ja ultrattiin. Kahdessa jälkimmäisessä oli jo lääkäri paikalla. Lääkärin mielipide oli se, että vielä ei ole mitään hätää, kun ollaan kuitenkin vasta viikolla 26. Jos sama tilanne jossain 30 viikon tienoilla, niin sitten asia katsotaan uudelleen. Sanoi, ettei hänen mielestään edellytä mitään erikoistoimenpiteitä ja että tärkeintä on, että sydän yleensä lyö. Sydän on vissiin vielä kehittymätön noilla viikoilla ja etenkin, kun kyseessä on kaksosraskaus. Mutta laittoihan tuo miettimään ja pelästytti kyllä taas pahemman kerran.. Nyt on olo paljon parempi enkä halua asialla stressata, kun ei se mitään auta, mutta toki vähän pelottaa tuo seuraava polikäynti. Entä jos silloin sydänäänissä on edelleen jotain..

Mun mielestä on hyvä, kun pääsee purkamaan näitä juttuja johonkin ja toisaalta myös se (en missään nimessä toivo kenellekään mitään odotusajan komplikaatioita tms.), että saa lukea myös muiden kokemuksista. Huomaa, että ei ole näiden ongelmien ja pelkojensa kanssa yksin tai ainoat vanhemmat joille näitä tulee. Toivotaan nyt, että Kuoriaisella kyse olisi vaan geeneiltään pienikokoisesta vauvasta. Jotenkin maallikkona ajattelisi, että JOS vikaa on jossain, niin se löytyy istukasta (kun kerran kasvu on hidastunut). Mutta ei ne ilmeisesti kovin vakavana tilannetta pidä, kun sait ajan vasta kahden viikon päähän. Ja käsittääkseni istukan toimivuudelle pystytään ainakin jonkin verran tekeen jotain (jos siis olis siitä). Ehkä se ei ole kuitenkaan mitään. Sen tiedän, että huolta oman vauvan puolesta tulee kyllä ihan pienistäkin epäilyistä. Näistä suuremmista puhumattakaan.

Tsemppiä vaan kovasti teille ja toivottavasti pystyt silti nauttimaan raskaudesta. Toivotaan, että kahden viikon päästä kuulette, että kyseessä oli ns. väärä hälytys.