LA tammikuu 09

Mami, jos luet tätä palstaa vielä niin haluan toivottaa sinulle sekä miehellesi VOIMIA JA JAKSAMISTA! Tuntuu todella väärältä ja niin kohtuuttomalta! Mutta vaikka nyt tuntuu lohduttomalta, niin ihmisellä on uskomattoman paljon voimavaroja, ja yhdessä miehesi kanssa tulette tästäkin koettelemuksesta selviämään. Ja minun ystäväni, jolla on sairas lapsi, aina sanoo että tämän lapsen kanssa hän on oppinut elämästä ja itsestään paljon enemmän kuin mitä ikinä olisi voinut kuvitella. Toki tämä erilaista ja voimia vievää, mutta toki siihen liittyy myös onnistumisen hetkiä ja iloja.

VOIMIA VOIMIA; toivottavasti tulet joskus kirjoittelemaan vielä tänne kuulumisia, niitä aina mielelläni kuulisin!!



Kuoriaisella sektiopäivä jo lähestyy, hui! Millaisin fiiliksin olet?



Satumarika: miten sulla on vointi, joko sektiopäivä päätetty?

Onnea Krisse, ihania uutisia!!! Ja mahtava syntymäpäivä pojulla!!



Mulla vointi välillä parempi, välillä huonompi. Tuo kylkikipu on ikävä riesa. Sektiopäivä selviää ensi viikolla, mutta ei siihen enää kauan mene. Nyt menossa jo vko 37+3 ja kaksosten kohdalla ei mennä laskettuun aikaan asti.

Täällä me lasketaan jo öitä lasten kanssa, koska äiti lähtee hakemaan vauvaa ja tietysti koska se mummo tulee lapsia hoitamaan. Mummon tulo taitaa olla tällä hetkellä se suurempi asia. ;)



Itse alan olla kumman hermona, vaikka on noita leikkauskokemuksia jo kertynyt. Aamuyöllä herään ja sitten ajatukset pyörii päässä enkä saa unta. Päivät menee silmät ristissä. Toppavaatteet ei mene enää päälle, ulkoilutkin sitten olleet minimissä. Mieli alkaa olla ärtynytkin, kun ei vaatteet sovi ja kengätkään ei enää sopineet, eikä taivu mihinkään. Ja kun istuu lattialle touhuamaan lasten kanssa tai siivoilee leluja, niin mikä äherrys että sieltä pääsee ylös. Haarat naksuu ja poksuu...



Viimeinen neuvola oli ja eipä sielläkään kummempia. Vauva liikkuu vielä hyvin, ahtaasti tietty ja vatsassa tuntuu sitten milloin jalkaa milloin pyllyä. On ihana ajatella, että kohta on vauva vierellä. Mmm, niitä vauvan tuoksuja.



Palailen sitten ensi viikon jälkeen, kun kotiudun...

3680 painoa ja pituus 47. Sektio meni hienosti ja perjantaina kotiuduttiin. Tosi rauhallinen vauveli, syö ja nukkuu. Onnekseni maitoakin tuntuu tulevan, ettei ole kovinkaan usein tarvinut lisämaitoa antaa. Eipä tarvitse hiki otsassa keitellä pulloja. :)



Lapset ovat ihan täpinöissään, on pitänyt vähän rajoittaa kun eivät malta antaa vauvan nukkua eikä syödä. 2,5-vuotias touhuaa enemmän omiaan kuten ennenkin. Kun vauva itkee, sanoo heti "äiti, anna sille tissiä". Esikoinen 5-v. tuntuu olevan "vaikeampi" tapaus. Hoivaa kyllä kaverina, mutta yllättäen roikkuu myös minussa. Joudun käyttämään rintakumia imetyksessä, kun rinta on auki. Vauva ei oikein huoli sitä ja huutaa kuin sireeni, ennen kuin rauhoittuu syömään. Tässä kohden olemme koettaneet rauhoittaa syöttötilanteen niin, että olen yksin vauvan kanssa jotteivat isommat touhota kovin ja vauva hermostu lisää. Ja esikoinen itkee oven takana "äitiii, äitii" vaikka puoli tuntia, potkii tai koluaa ovea...



Joten totuttautumista riittää, koko perheellä. Mutta onnellisia ollaan. On se vaan tuo vauvan tuoksu jotain niin ihanaa, ettei sanoin voi kuvailla. Ja se pehmeä pää, mmm.



terveisin kuoriainen ja tyttö 6 pv

Hiljaista tuntuu tammimammoissa olevan.



Kiva kuulla kuoriainen etta ultrassa oli kaikki hyvin. Me ollaan myos mietitty tuota Down testia (ilmeisesti siita teilla oli kyse), ja silla ajatuksella ajateltiin testiin lahtea, etta tuloksella ei ole valia..antaapahan vain aikaa ajatuksille jos tulos on mika on.



Pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, tosin narastys saa mut voimaan myos pahoin..etta oravan pyorassa ollaan. Vointi alkaa pikkuhiljaa muutenkin kohenemaan ja huomaan etta energiaa alkaa loytymaan ihan normaaliin elamaan.



Missas muut piilottelee itseaan?



Littlestar Rv14

Hei! Tänään oli vihdoin kauan odotettu np-ultra ja siellähän ne kaksi vauvaa pyöri. Toinen nukkui ja toinen oli hyvin vilkas. Turvotusta ei ollut, mutta menin myös tuohon down testiin.



Laskettu aika menee tammi-helmikuun vaihteeseen.



Pahoinvointi on myös helpottanut, mutta jos ei muista syödä tarpeeksi usein niin tulee paha olo.



Mitäs muille kuuluu?



Rv 12+2

Moi, tosi mahtavaa että Satumarikalla ultrassa eilen oli kaikki hyvin, kaksoset siis tulossa! Wau, ONNITTELUT! Miltä kaksoisraskaus tuntuu sinusta/ miehestäsi?



Hyvä että pahoinvointi helpottanut, täällä jatkuu yhä... ei nyt pahana, mutta n. 2 krt viikossa olen oksentanut. Mulla nyt 15+6...

Viikonloppuna tuli sellainen olo, että onkohan siellä masussa enää ollenkaan elämää, ei mitään vuotoja tai kipuja mutta ihan oman mieleni vuoksi piti päästä kuulemaan sydänäänet. Tänään olin sitten neuvolassa (onneksi neuvolatäti oli tosi ihana!) ja kyllähän se helpotti tosi paljon että kuuli pikkuisen sydänäänet!!

Muuten olo mulla hehkeä ja energinen, niinkuin keskiraskaudessa kuulemma usein on. Ja seksihalut on huipussaan (mies on haltioissaan;)



Seuraava kontrolli meillä on rakenneultra 11.8. Uskomatonta kyllä että näin pitkälle sitä ollaan jo päästy!



Muidenkin kuulumisia odotellessa...

Kesänjatkoa!

Kiitos onnitteluista Krisse! Ja olipa mukava kuulla sinusta, että kaikki sielläkin hyvin. Mulla energia on kyllä kateissa, nukuttaisi vaan..



Olemme mieheni kanssa iloisia, mutta aika ihmeissämme tästä kaksosraskaudesta. Meille tehty todella paljon siirtoja ennen tätä ja yleensä yksin kappalein, kun ei suostuttu siirtämään aiemmin kahta (paitsi kerran, kun olivat niin huonolaatuisia).



Toivomme kovasti, että kaikki menisi hyvin, kun tämähän on riskiraskaus. Siitä olemme kuulleet paljon.



Ei mulla pahoinvointi ole kokonaan loppunut, mutta onneksi kestää vähemmän aikaa kerrallaan.



Hyvää kesää ja myöskin muiden kuulumisia odotellessa!

Huhuu! Taitavat kaikki olla kesälaitumilla.. Mitäs muille kuuluu? Täällä epäuskoinen olo, kun ainoa oire on jatkuva vessahätä.



Joko olette ostaneet vauvatarvikkeita? Minä en vielä uskalla. Entäs oletteko kertoneet jo kaikille? Mulla osa tietää, osa ei. Haluan mieluiten kertoa kasvotusten, kun puhelimella tai sähköpostilla.



Rv 13+5

Neuvolassa oli kaikki ihan Ok. Verenpaine alhalla, tiesinkin jo, kun välillä huippaa. Ja veret oli vielä 120. Olin kyllä hämmästynyt, kun paino ei ollut noussut kuin 300 grammaa edellisestä käynnistä. Mutta eipä tuo haittaa. Aiemmissa raskauksissa on vilahtanut vähän liikaakin "turvotusta" ja enpä ole kaikkea pois saanut tai edes kieltämättä yrittänytkään. Niin ja ne sydänäänet. Olipa vaikean takana, istukka kun on ihan edessä ja mitä kohinaa se saa aikaan. Kyllä joutui terkkari kauan hakemaan, jotta tykytykset löytyi. Meinasin jo itsekin alkaa pukata hikeä, että ei taas... Toisaalta tiesin jo odottaa, että ei niitä helpolla löydy.



Jotkut housut vielä sopii jalkaan, mutta puristaa jo. Hommasinkin uudet äitiyshousut, jotka odottavat lyhennystä. Ei ole meikäläiselle tuota pituutta missin mitoissa annettu. Vauvatarvikkeet meillä on jo edellisistä laitettu. Jotain vauvanvaatteita ehdin antaa jo pois ja kaikki äitiysvaatteet, kun ajattelimme että enää ei lapsia uskalla yrittää. Aikomus on jotain vauvanvaatteita tulokkaalle hankkia ja omat "ensimmäiset vaatteet".



Oma ja miehen perhe tietävät uudesta odotuksesta, ystävilleni en ole vielä kertonut. Tai yhdelle kerroin. Jonka kommenti oli "ethän enää aikonut yhtään tehdä". Noh, mieli muuttuu, kai se on sallittua. :)



Siinäpä sitä... Hyviä keskiraskauden vointeja teillekin ja kirjoitelkaa kuulumisia.



kuoriainen ja ötökkä 15+6

Meilla olo on mika mainioin ja vatsa kasvaa silmissa. Mekaan ei olla ihan kamalasti toitotettu raskauttamme ihmisille, lahi perhe ja lahimmat ystavat tietavat mutta muille ei olla viela sanottu. Tosin vatsa alkaa pullottamaan jo siihen malliin etta ihmiset ovat alkaneet jo katsella..



Me ei olla ostettu viela mitaan tarvikkeita..tosin mies toi yhtena paivana toista tullessaan pehmonallen vauvalle (suloista) ja anoppi osti ensi viltin jo.



Rakenne ultraa taalla kovasti odotellaan jannityksella.



-LS- rv16

Heips!



Kiva että täällä vähän vilkastunut, on ollut tosi hiljaista kesän ajan kirjoittelu. Mennään näköjään Kuoriaisen ja Littlestarin kanssa aika samoissa, mulla tulee tänään rv 17 täyteen.

En ole minäkään uskaltanut edes miettiä mitään hankintoja, rakenneultran jälkeen sitten ehkä (se on viikon päästä ma, 11.8.)

Mulla vatsa näkyy vasta vähän, normaalisti ei ollenkaan vatsaa joten kyllä kaverit on jo sanonut että näkyy. Tosin uudessa työpaikassa ei työkaverit ehkä niin hyvin vielä mua tunne, jos vaikka luulisi vatsamakkaroiksi ;) Ajattelin töissä kertoa vasta rakenneultran jälkeen (toivottavasti siellä olisi kaikki ok!!) koska silloin mun esimieskin palaa vasta lomilta. Huomenna olisi taas työpäivä 4 viikon loman jälkeen, blääh! Miten ikinä sitä jaksaa taas ne aamuherätykset?



Rakenneultra vähän jo jännää, välillä huolestuttaa kun vatsa ei vielä kovinkaan iso, että onkohan pikkuinen kasvanut kunnolla? Tosin mulla kohtu taaksepäin kääntynyt, eli välttämättä ei vielä niin pitäisi näkyäkään.



Meilläkin lähisuku ja ystävät lähes kaikkki tietää jo, tosin kaikille ollaan sanottu että päivä kerrallaan tässä edelleen mennään. Eikä kukaan onneksi ole alkanut mitään hössöttämäänkään.



Hyviä vointeja ja kirjoittelemisiin!

Iltaa taas! Mäkin ajattelin kertoa töissä vasta rakenneultran jälkeen, joka on syyskuun puolessa välissä. Ihmetyttää kovasti, kun kävin 2 viikkoa sitten veriseulonnassa eivätkä tulokset ole vieläkään tullut. Piti tulla jo viikon päästä. Täytyy kai alkaa itse soittelemaan, kun ei mitään kuulu.



Oletteko te käyneet veriseulonnassa ja kauanko tuloksissa meni?



Tällä hetkellä ei tunnu oikein raskaana olevalta, kun ruoka maistuu eikä mitään liikkeitäkään vielä ole.

JOS kokeessa näkyy jotain hälyyttävää. Ei ole soitettu, joten oletamme että kaikki on kunnossa.

Iltaa taas! Mäkin ajattelin kertoa töissä vasta rakenneultran jälkeen, joka on syyskuun puolessa välissä. Ihmetyttää kovasti, kun kävin 2 viikkoa sitten veriseulonnassa eivätkä tulokset ole vieläkään tullut. Piti tulla jo viikon päästä. Täytyy kai alkaa itse soittelemaan, kun ei mitään kuulu.

Oletteko te käyneet veriseulonnassa ja kauanko tuloksissa meni?

Tällä hetkellä ei tunnu oikein raskaana olevalta, kun ruoka maistuu eikä mitään liikkeitäkään vielä ole.

Kiitos tiedosta, ehkä se meilläkin on näin. Ohjeessa vain sanottiin, että tulokset tulee viikon kuluttua joko puhelimella tai kirjeitse.

Hetimiten omaa napaa ja ultrakuulumisia: kaikki tosi hyvin, mitään poikkeavaa missään rakenteissa ei havaittu ja meidän lääkäri tosi osaava ja kokenut uusine laitteineen, eli tosi ihanaa!! Vaavi oli myös hyvin kasvanut, vaikka nyt rv 18+1 niin vastasi jo viikkoja 19+3! Tämä lääkärin mukaan erittäin hyvä merkki!



Saatiin kuvien lisäksi mukaan myös dvd-tallenne meidän ultrasta; Kovasti oli edelleen aktiivinen kaveri masussa. Sukupuolenkin saimme selville, tosin vähän piti tökkiä meidän pikkuista ennenkuin meni sopivaan kuvakulmaan. Päätettiin ettei tässä vaiheessa ainakaan vielä kerrota muille, ehkä sitten myöhemmin.



Voi olla että menen samaiselle lääkärille myös ns. extra-ultraan, vkolla 26.



Mutta kyllä eilen illalla ja varsinkin tänään jännitti! Ei tähän kai ikinä osaa sopeutua; aina vaan jotenkin alitajuisesti varautuu siihen pahimpaan ja ajattelee että nyt tulee takapakkia. Vaikka pitäis vaan luottaa että kaikki menee hyvin. Huomenna mies lähtee pitkälle työreissulle joten nyt voin hyvällä ja levollisella mielellä päästää Janin reissuun;)



Tänään kävin töiden jälkeen ostamassa jo pienenpienet sukat ja sellaisen soivan unilelun vauvalle!! Rohkenin nyt ekaa kertaa käydä vähän ostoksilla. Tällä viikolla aion joku sopiva hetki kertoa esimiehelleni uutiset.

Lisäksi keskiviikkona on ilmoittautuminen työväenopiston mammajoogaan, johon ainakin aion yrittää jos pääsen. Lisäksi pitää alkaa katsoa vähän äitiyshousuja ;=) On tää odotusaika kyllä tosi jännää, ja ihanaa!!! Nyt aion nauttia tästä fiiliksestä täysillä!



Satumarika: joko olet saanut ne tulokset?



Mitä kaikille muille kuuluu??



Voikaa hyvin!

Krisse; ihania uutisia sinulla, varmasti helpotti kun näki, että rakenneultrassa oli kaikki kunnossa. Minulla se vielä edessä. Kävitkö ultrassa julkisella vai yksityisellä? Ajattelin vaan, kun saitte oikein dvd:n mukaanne. Siis en tiedä onko julkisella sellaista.



Oletko pystynyt töissä hyvin salaamaan raskauden tähän asti?



Mulla vatsa alkanut pömpöttää ja olen huomannut ihmisten katselevan. Mutta töissä en ole vielä kertonut.



Niin, tänään oli neuvola ja jännitin ihan kamalasti, että onko mitään elämää. Mutta kahdet sydänäänet kuuluivat ja muutenkin kaikki ok. Sama vika, että pelkää koko ajan pahinta, kun niin paljon takapakkeja ollut ennen.



Veriseulatuloksista; niistä ei sitten ilmoitetakaan, ellei mitään hälyyttävää ole. Kysyin yhdeltä tutulta sairaanhoitajalta, joka siis Hus:lla töissä. Äitiyshousut olen joutunut jo ostamaan.



Mitä muille kuuluu? Hiljaista on.



Pampulat rv 16+2

Kylläpäs on tosiaan hiljaista täällä...



Ihanaa Satumarika että sun pampuloiden sydänäänet kuuluivat neuvolassa, ne on aina niin ihana kuulla, eiks vaan!



Mä aloin jo seuraamaan yhtä "normaalien" tammimammojen palstaa; melkein jo kirjoitinkin; kunnes joku palstalainen kirjoitti rakenneultran jälkeen että on niin tajuttoman pettynyt kun heidän tuleva lapsensa on poika, kun on aina toivonut pelkästään tyttöjä. Siis voi elämä!



No, en sitten jostain kumman syystä alkanutkaan kirjoitella sinne, vaan pitäydyn tällä samanhenkisten palstalla.



Miten teitä saisi naiset aktivoitua?



Täällä masuasukilla tulee su rv20 täyteen, uskomatonta!! Olen kertonut töissä raskaudesta, viime viikolla esimiehelle ja tällä viikolla lähityökavereille. Tosi hyvin ovat suhtautuneet, vaikka vähän pelkäsin (vaihdoin huhtikuun alussa työpaikkaa ja heinäkuun lopussa meni siis koeaika umpeen..) Toki sanoin että raskautumisen suhteen meillä ollut kivinen tie ja tämä luomuraskaus on varsinainen ihme. Jotenkin halusin tämän tuoda esiin, ja suhtautuminen ollut tosi ok, onneksi!



Satumarika: Joo, yksityisellä ollaan käyty ultrassa, samassa paikassa missä oltiin lapsettumuushoidoissakin. Siellä tosi pätevä perinatologi, jonka 4D ultra on tosi tarkka ja hyvä niin.



Hei jos tää palsta alkaa nyt hiljentyä, niin mulle voi myös kirjoitella mailia; krisse77@gmail.com



Ihanata viikonloppua! :p

Eli eipä tänne meidän odotukseen kummempia. Puolitoista viikkoa vielä rakenneultraan ja sitä odottelen kuin kuuta nousevaa. Liikkeitä tuntenut jonkin verran. Mutta huomaa, että se istukka on edessä, kun ei sinne tunnu mitään. Tuntuu vähän kuin sivuun ja alas. Tässä yksi yö heräsin epämiellyttävään tunteeseen, ihan kuin vauva olisi pukannut täysillä vatsaa ulospäin ja samalla kipeästi alavatsan sivuun. Mietin, että josko se heitteli kuperkeikkaa...



Vatsalla on jo kyllä kokoa, painoa on ihan humahtanut, vaikken ole syömistä kyllä lisännyt. Ainakaan en tunnusta. ;) Mutta verraten entisiin odotuksiin. Joku jo kyseli, että onkohan siellä kaksi. Äitiyshousut otin jo sitten käyttöön, mutta menee minulla parit vanhat housutkin vielä. Niissä on vyötäröä vähän reilummin, kun on painoa ollut ja vähän sittemmin pudonnutkin.



Vihdoin viikolla pistin viimeisen klexane-piikinkin, tuli 3 kk täyteen. Vatsanahka alkoi olla arkana, patteja ihon alla, mustelmia. Ja vielä toisten pitää pistää raskauden loppuun saakka, ei kiva!



Mitäpäs vielä tänne pohjoiseen. Sateita ja viikko ollaan sairasteltu flunssaa molempien lapsien kera. Ei ole paljoa nukuttu ja päivät on mennyt sitten sinnittelyn ja väsymyksen tahtiin, myös minulla. Nyt onneksi alkaa helpottaa. Mustikoita olen pari ämpäriä saanut, mutta koville otti. Selkä ja nivukset ei tahdo kestää nyt köykkimistä.



Hyviä vointeja kaikille.



Ultraa odotellen

kuoriainen ja ötökkä tasan rv19

Heips taas!



Piti kommentoida tuohon Krissen kirjoitukseen, että joku oli pettynyt kun rakenneultrassa oli poika, meidän töissä yksi nainen oli myös todella pettynyt kun kuuli, että odotti poikaa. Hänellä oli ennestään tyttö ja sitten kehtasi vielä sanoa, että miten joku voi toivoa poikaa, kun pojat niin kamalia. No kyseinen henkilö on jo synnyttänyt ja tuli sitten ihastuneena esittelemään poikaa.. Vaikea suhtautua, kun muisti hänen puheensa.



Olen myös käynyt kurkkimassa odotuspalstalla, mutta ei tunnu omalta, kun itse on hyvin varovainen ja siellä monet ostaa jo rattaat heti plussan saatuaan.



Nyt on täällä kans vaan rakenneultran odottelua, ei tunnu vielä liikkeitä eikä oikein muutenkaan. Liitoskipujakaan ei ole.