Mies ei halua samaa elintasoa molemmille
Minulla käteen jää verojen jälkeen noin 1700e/kk ja miehelläni 2800e. Asumiskulumme on 700e/kk ja ruokamenot 400e kk. Juuri siis saman verran kuin meillä on palkka eroa. Olen ehdottanut miehelleni että han hoitaisi nämä jonka jälkeen muut laskut maksetaan puoliksi. Näin molemmille jäisi sama määrä käytettäviksi muihin menoihin. Mies vetoaa että hänellä on auton kulut ja muutkin menot isommat. Minä kuljen kaikkialle pyörällä, ei minun kuulu maksaa miehen omia menoja. Tuntuu että ollaan ihan solmussa, mies oikeasti väittää että on reilua maksaa yhteiset kulut puoliksi ja omat menot omalla rahalla. Näin toimimalla minulle ei jää paljoa mitään ja mies saa 1100e enemmän kuussa. Ei käy! Meillä ei ole lapsia. Miten kanssasisaret olette saaneet asian hoidettua.
Kommentit (206)
Jos toinen tekee enemmän töitä niin tottakai omat rahat saa käyttää niin kuin haluaa. Eri asia on jos on lapsia.
Mä opiskelin jotta mulla olisi mahdollisuus saada parempi työ ja palkka, ja kustantaa elämiseni. Mä siis tein töitä niiden mun tavaroiden eteen, sieltä teini-ikäisestä saakka. Niin kuin ilmeisesti sun mies.
Sä näköjään ajattelit että se on turhaa, koska aina voi löytää miehen joka ne maksaa sulle.
Uskomatonta.
Mikä olikaan sun ammatti ja koulutus, ap? Entä sun miehen?
N40+
Tämä töiden eriarvoisuus on niin syvältä. Kaikki mikä on perinteisesti "naisten" töitä, niistä ei makseta kunnon palkkaa. Tämä johtuu siitä, että aikoinaan kun naiset astuivat työelämään, esim hoitotöihin, naisen tarvitsi elättää vain itsensä ja katsottiin, ettei hän tarvitse niin paljon rahaa kuin mies, joka elättää perheensä. Tämä siksi, koska naisethan eivät käyneet töissä naimisiin mentyään ja esim hoitajat oli perheettömiä naisia. Jos meni naimisiin sai töistä kenkää. Tämä näkyy naisten palkoissa edelleen. Ei se auton rassaaminen ole yhtään sen parempaa tai arvokkaampaa, kuin hoitaa ihmisiä, sairaita tai lapsia, mutta silti siitä maksetaan enemmän. Nämä jotka huutelee, että se on ammatinvalinta kysymys, ovat sikäli väärässä, että sen ei kuulu olla niin. Ei naisten töiden pidä olla sen huonommin palkattuja/arvottettuja vain sen takia, että ne ovat naisille luontevia. Sen jälkeen ei tarvitse avioparien vääntää rahasta, kun naisetkin tienaa työllään sen mitä pitääkin. Eli saman kuin mies saman arvoisesta työstä.
tasatkaa kulunne niin että molempien netto palkasta laitetaa yhteiselle tilille vaikka 60 % josta maksetaan asumis,työssäkäynti,ruokayms.ja vuosittain ylijäävällä rahalla käytte vaikka lomalla tai hankitte jotain uutta yhteiseen kotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa yhteinen tili, johon maksetaan kuukausimaksu suhteessa tulojen mukaan, paremmin tienaava siis vähän enemmän. Tililtä maksetaan ruoka- ja asumismenot, vakuutukset, sähkö- ja vesimaksut ym. juoksevat kulut. Omalle tilille jäävällä osuudella kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Jos ap hyötyy auton käytöstä, maksaa hän oman osuutensa myös auton kuluista tai sitten maksaa enemmän jostain muusta.
En ymmärrä tätä "suhteessa tulojen mukaan". Miksi? Tasa-arvoa on, että molemmat osallistuvat samalla summalla yhteisen talouden kuluihin.
Tasa-arvoa olisi, kun molemmilla olisi yhtä paljon rahaa käytettävissä. Et näköjään ymmärrä mitä termi tarkoittaa. Jotkut elävät niin, kaikki rahat ovat yhteisiä.
Elä sinä kaikin mokomin kuten haluat, mutta älä kutsu sitä tasa-arvoksi kun se ei ole sitä.
Kun molemmat laittavat saman verran yhteisiin menoihin, niin kummallakin on niihin yhtä paljon käytettävissä. Se, että toiselle jää enemmän omaa rahaa, ei ole toiselta pois. Kalliimpaa hänelle yksin eläminen olisi, joten joka tapauksessa hän jo hyötyy siitä paremmin ansaitsevasta elämänkumppanista.
Edelleen, se ei ole tasa-arvoa, jos toisella on paljon enemmän kuin toisella. Eikä tarvitse olla, monen mielestä jonkinasteinen epätatasa-arvo on parempi ratkaisu av(i)oliitossakin.
Älä kinastele minun kanssa "oikeasta" tavasta elää, siitä en ole kertonut mielipidettäni. Mutta käytä oikeita termejä, ja termejä oikein. Ymmärrä, mitä puolustat ja mitä tuomitset.
Sinä olet väärässä. Koska ammatinvalinta on jokaisen oma, jokainen kantaa itse vastuun tulotasostaan. Kummallekin ei tarvitse jäädä saman verran omaan kulutukseen kuin siinä tapauksessa että tulotaso on kummallakin sama.
Ei tarvitsekaan, mutta silloin ollaan eri-arvoisia.
Oletko sinä niin aivopesty ettet tajua ihmisillä olevan vastuu omasta tulotasostaan? Miehen ei tarvitse kompensoida sitä jos nainen itse on valinnut ammatin josta ei haluta maksaa palkkaa yhtä paljon kuin mies tienaa.Nainen voi aina kouluttautua lisää tai hankkia lisätyön lisätuloja saadakseen.
Btw, olen itse nainen ja mieheni tienaa minua enemmän. Asia ei häiritse minua mitenkään ja maksan omat kuluni itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa yhteinen tili, johon maksetaan kuukausimaksu suhteessa tulojen mukaan, paremmin tienaava siis vähän enemmän. Tililtä maksetaan ruoka- ja asumismenot, vakuutukset, sähkö- ja vesimaksut ym. juoksevat kulut. Omalle tilille jäävällä osuudella kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Jos ap hyötyy auton käytöstä, maksaa hän oman osuutensa myös auton kuluista tai sitten maksaa enemmän jostain muusta.
En ymmärrä tätä "suhteessa tulojen mukaan". Miksi? Tasa-arvoa on, että molemmat osallistuvat samalla summalla yhteisen talouden kuluihin.
Tasa-arvoa olisi, kun molemmilla olisi yhtä paljon rahaa käytettävissä. Et näköjään ymmärrä mitä termi tarkoittaa. Jotkut elävät niin, kaikki rahat ovat yhteisiä.
Elä sinä kaikin mokomin kuten haluat, mutta älä kutsu sitä tasa-arvoksi kun se ei ole sitä.
Kun molemmat laittavat saman verran yhteisiin menoihin, niin kummallakin on niihin yhtä paljon käytettävissä. Se, että toiselle jää enemmän omaa rahaa, ei ole toiselta pois. Kalliimpaa hänelle yksin eläminen olisi, joten joka tapauksessa hän jo hyötyy siitä paremmin ansaitsevasta elämänkumppanista.
Edelleen, se ei ole tasa-arvoa, jos toisella on paljon enemmän kuin toisella. Eikä tarvitse olla, monen mielestä jonkinasteinen epätatasa-arvo on parempi ratkaisu av(i)oliitossakin.
Älä kinastele minun kanssa "oikeasta" tavasta elää, siitä en ole kertonut mielipidettäni. Mutta käytä oikeita termejä, ja termejä oikein. Ymmärrä, mitä puolustat ja mitä tuomitset.
Sinä olet väärässä. Koska ammatinvalinta on jokaisen oma, jokainen kantaa itse vastuun tulotasostaan. Kummallekin ei tarvitse jäädä saman verran omaan kulutukseen kuin siinä tapauksessa että tulotaso on kummallakin sama.
Ei tarvitsekaan, mutta silloin ollaan eri-arvoisia.
Riippuu näkökulmasta. Yhdessä freimissä tasa-arvoa on se, että molemmat maksavat yhtä paljon. Toisessa se, että maksetaan samassa suhteessa tuloihin. Kolmannessa se, että molemmille jää sama summa.
Minusta perheessä jaetaan tulot ja menot tasan. Ostoista neuvotellaan. Itse tienaan enemmän kuin mies, mutta eipä ole mieleen ikinä tullut, että minulla pitäisi olla enemmän rahaa käytössäni. Sillä onko lapsia vai ei ei taas ole mitään tekemistä asian kanssa.
Edelleen naisten euro on 0,80 e verrattuna mieheen. Kannattaa kaikkien nyt katsoa Yleltä: Naisten nousu.
http://areena.yle.fi/1-3140022
Todella valaisevaa ajattelua kaikille, jotka antavat miesten repiä kaiken irti naisesta. Olen itse sairaanhoitajana ja kovaa duunia paukutan, kyllä ylpeyttä löytyy sen verran etten lähde makselemaan äijäni elämisiä! Kyllä se on mies jonka kuuluu se leipä tuoda pöytään niin kauan kun palkkataso on tämä. Olen kutsumustyössäni, joten opiskelut eivät kiinnosta. Kaikkia meitä tarvitaan.
Onneksi mieheni maksaakin elämisen, ja tämä on minun harrastusrahani. Saisi kenkää ukko jos kehtaisi multa asumiseen rahaa vaatia. Tosin mieheni liksa on 7000e.
Sinun osuutesi asumisesta 350€ ja ruosta 200€. Yhteensä 550€. Nettopalkkasi 1700€, eli näiden jälkeen jää 1150€.
MITEN sinulle ei tuo voi riittää?
Meillä menee kaikki talouden tulot yhteiselle tilille, sieltä maksellaan sitten kaikki. Aviomies hyväpalkkaisessa työssä, minä kotiäitinä (miehenkin toive).
Meistä perheen rahat ovat yhteisiä. Ei tarvitse erikseen laskeskella sun ja mun menoja ja rahoja.
Periaatteessa avioliitossa kumpikin osallistuu "kykyjensä mukaan". Mun brutto on n. 4200 ja miehen n. 7500. Ei lasketa varsinaisesti mitään, että puoliksi, vaan talolainaa maksetaan yhdessä, mutta se käy kaupassa kuka ehtii ja molemmat maksaa nimissään tulevat laskut. Mies on ottanut enemmän asumiseen liittyviä maksuja nimiinsä automaattisesti. Toisaalta meidän mökin maksuja tulee mun nimissä, koska se on mun perimä. Ja sit taas toisaalta hän osallistuu sen remontteihin, jos tulee tarve, kun kuitenkin yhteisessä käytössä on.
Molemmat maksaa omien autojensa maksut, koska ne tietysti tulee auton omistajan nimissä. Minä maksan yksin sijoitusasuntoni kulut ja toisaalta hän maksaa yksin erään kalliin harrastuksensa. Siitä huolimatta että maksan yksin sijoitusasuntoni kulut, ei minua haittaa käyttää sen tuottoa yhteiseen hyvään, jos tarve on. Lomamatkoissa mies saattaa maksaa vaikka koko matkan, koska tienaa enemmän. Siis olen sitä mieltä, että aivan ei voi toisen varoilla elellä, mutta avioliitossa kuitenkin kykyjensä mukaan kumpikin osallistuu. En usko, että miehelläni olisi ongelmaa maksaa selkeästi enemmän, jos minä olisin työtön ja toisaalta ei muakaan haittais kantaa isompaa vastuuta elatuksesta, jos hän olisi työtön.
Kotityöt jaetaan tasan tai ei niitäkään niin mietitä. Se tekee ken ehtii. Mä teen töitä virka-aikaan ja hän usein viipyy pitempään, joten voi olla, että ehdin tehdä enemmän sitten silloin, kun hänellä kiireisintä. Mulle tulee mieleen siitä, jos jotkut laskee ihan tosi tarkkaan, ettei oikein olla yksikkö. Avioliitossa puhalletaan yhteen hiileen kuitenkin. Avioehto meillä on. Suojannee molempia yhtä paljon. Hän ehkä suurituloinen mutta minä perijä. Jotenkin sellainen laskeminen, että kuka nyt mitäkin milloinkin maksoi niin se tuntuu vieraalta. Meillä menee vähän, että se maksaa kuka jaksaa tai kenen nimissä lasku on. Raha tuntuu joskus näyttelevän hirveän isoa roolia siinä, ollaanko tasa-arvoinen pari vai ei. Meillä ei koskaan ole ollut näin, vaan maksut ja kaupat hoidetaan siinä sivussa sen kummemmin analysoimatta kuka nyt eniten maksoi tai kuka osti ne viikonlopun mökkeilyn ruuat ym. Niin kauan kuin ollaan naimisissa niin yhteistähän se on ja yhteinen talous.
Me pannaan joka kuukausi yhteiselle tilille kolmannes bruttopalkasta.
Voi herraisä. Mies on työllään rahansa ansainnut, ja saa niistä nauttia. Sinä voit sitten nauttia niistä rahoista, mitä itse ansaitset, oli niitä enemmän tai vähemmän kuin toisella. Yhteiset kulut tasan. Kukin ansaitkoon elintasonsa itse.
Meillä maksetaan puoliksi asumiskulut,autoon menevät kulut sekä muut yhteiset laskut+lainat. Henkilökohtaiset laskut tietysti itse. Yhteisen sopimuksen mukaisesti sitten siirrämme yhteiselle tilille tietyn summan rahaa jonka käytämme mm. bensoihin,ruokaan, lapsiin, vaatteisiin,ulkona syömisiin ja yhteisiin hurvitteluihin. Molemmat jättävät myös omalle henkilökohtaiselle tilille "omaa törsyrahaa" minkä voi käyttää mihin vaan eikä tarvitse selitellä toiselle, esim. itse käytän tätä omaa rahaa kampaajalla käyntiin/muihin hemmotteluihin, tyttöjen iltoihin tai johonkin "turhaan" ostokseen. Meillä tämä toimii hyvin ja kulloisenkin kuun mukaan mietimme minkä verran kumpikin yhteiselle tilille laittaa (molemmilla vaihtuvat tulot).
Huomionarvoista tässä ketjussa on se että ne naiset jotka tienaavat miehiään enemmän tasaavat kulut automaattisesti tasapuolisesti, perheen hyväksi ja jopa miehen hyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa yhteinen tili, johon maksetaan kuukausimaksu suhteessa tulojen mukaan, paremmin tienaava siis vähän enemmän. Tililtä maksetaan ruoka- ja asumismenot, vakuutukset, sähkö- ja vesimaksut ym. juoksevat kulut. Omalle tilille jäävällä osuudella kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Jos ap hyötyy auton käytöstä, maksaa hän oman osuutensa myös auton kuluista tai sitten maksaa enemmän jostain muusta.
En ymmärrä tätä "suhteessa tulojen mukaan". Miksi? Tasa-arvoa on, että molemmat osallistuvat samalla summalla yhteisen talouden kuluihin.
Tasa-arvoa olisi, kun molemmilla olisi yhtä paljon rahaa käytettävissä. Et näköjään ymmärrä mitä termi tarkoittaa. Jotkut elävät niin, kaikki rahat ovat yhteisiä.
Elä sinä kaikin mokomin kuten haluat, mutta älä kutsu sitä tasa-arvoksi kun se ei ole sitä.
Kun molemmat laittavat saman verran yhteisiin menoihin, niin kummallakin on niihin yhtä paljon käytettävissä. Se, että toiselle jää enemmän omaa rahaa, ei ole toiselta pois. Kalliimpaa hänelle yksin eläminen olisi, joten joka tapauksessa hän jo hyötyy siitä paremmin ansaitsevasta elämänkumppanista.
Edelleen, se ei ole tasa-arvoa, jos toisella on paljon enemmän kuin toisella. Eikä tarvitse olla, monen mielestä jonkinasteinen epätatasa-arvo on parempi ratkaisu av(i)oliitossakin.
Älä kinastele minun kanssa "oikeasta" tavasta elää, siitä en ole kertonut mielipidettäni. Mutta käytä oikeita termejä, ja termejä oikein. Ymmärrä, mitä puolustat ja mitä tuomitset.
Sinä olet väärässä. Koska ammatinvalinta on jokaisen oma, jokainen kantaa itse vastuun tulotasostaan. Kummallekin ei tarvitse jäädä saman verran omaan kulutukseen kuin siinä tapauksessa että tulotaso on kummallakin sama.
Ei tarvitsekaan, mutta silloin ollaan eri-arvoisia.
Oletko sinä niin aivopesty ettet tajua ihmisillä olevan vastuu omasta tulotasostaan? Miehen ei tarvitse kompensoida sitä jos nainen itse on valinnut ammatin josta ei haluta maksaa palkkaa yhtä paljon kuin mies tienaa.Nainen voi aina kouluttautua lisää tai hankkia lisätyön lisätuloja saadakseen.
Btw, olen itse nainen ja mieheni tienaa minua enemmän. Asia ei häiritse minua mitenkään ja maksan omat kuluni itse.
Eikä kukaan ole sanonut että tarvitsee, miten täällä on niin monta jotka eivät ymmärrä ettei tasa-arvo tarkoita reilua, tai hyvää, tai oikeaa tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa yhteinen tili, johon maksetaan kuukausimaksu suhteessa tulojen mukaan, paremmin tienaava siis vähän enemmän. Tililtä maksetaan ruoka- ja asumismenot, vakuutukset, sähkö- ja vesimaksut ym. juoksevat kulut. Omalle tilille jäävällä osuudella kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Jos ap hyötyy auton käytöstä, maksaa hän oman osuutensa myös auton kuluista tai sitten maksaa enemmän jostain muusta.
En ymmärrä tätä "suhteessa tulojen mukaan". Miksi? Tasa-arvoa on, että molemmat osallistuvat samalla summalla yhteisen talouden kuluihin.
Tasa-arvoa olisi, kun molemmilla olisi yhtä paljon rahaa käytettävissä. Et näköjään ymmärrä mitä termi tarkoittaa. Jotkut elävät niin, kaikki rahat ovat yhteisiä.
Elä sinä kaikin mokomin kuten haluat, mutta älä kutsu sitä tasa-arvoksi kun se ei ole sitä.
Kun molemmat laittavat saman verran yhteisiin menoihin, niin kummallakin on niihin yhtä paljon käytettävissä. Se, että toiselle jää enemmän omaa rahaa, ei ole toiselta pois. Kalliimpaa hänelle yksin eläminen olisi, joten joka tapauksessa hän jo hyötyy siitä paremmin ansaitsevasta elämänkumppanista.
Edelleen, se ei ole tasa-arvoa, jos toisella on paljon enemmän kuin toisella. Eikä tarvitse olla, monen mielestä jonkinasteinen epätatasa-arvo on parempi ratkaisu av(i)oliitossakin.
Älä kinastele minun kanssa "oikeasta" tavasta elää, siitä en ole kertonut mielipidettäni. Mutta käytä oikeita termejä, ja termejä oikein. Ymmärrä, mitä puolustat ja mitä tuomitset.
Sinä olet väärässä. Koska ammatinvalinta on jokaisen oma, jokainen kantaa itse vastuun tulotasostaan. Kummallekin ei tarvitse jäädä saman verran omaan kulutukseen kuin siinä tapauksessa että tulotaso on kummallakin sama.
Ei tarvitsekaan, mutta silloin ollaan eri-arvoisia.
Riippuu näkökulmasta. Yhdessä freimissä tasa-arvoa on se, että molemmat maksavat yhtä paljon. Toisessa se, että maksetaan samassa suhteessa tuloihin. Kolmannessa se, että molemmille jää sama summa.
Nuo ovat kaikki eri ihmisten mielestä ne reilut tavat, mutta aika päätöntä väittää noita kahta tasa-arvoksi. Niissähän toinen voi vaikka käydä Hawaijilla joka kuukausi, hierojalla ja kylpylässä viikottain, jne jne, ja toinen ei ikinä pysty semmoiseen. Saa olla todella kieroutunut että kutsuisi semmoista järjestelyä tasa-arvoksi.
Käyttäjä2341 kirjoitti:
Huomionarvoista tässä ketjussa on se että ne naiset jotka tienaavat miehiään enemmän tasaavat kulut automaattisesti tasapuolisesti, perheen hyväksi ja jopa miehen hyväksi
Ei pelkkä kulujen tasaaminen mitään jaloa hyväsydämisyyttä ole, se on aivan minimi mitä paremmin tienaavalta voi odottaa, ja vielä sieltä itsekkäämmästä päästä.
Ymmärtäisin tämän, jos asuisitte miehen halusta jossain talossa johon sulla ei ole varaa. Se joka väkisin haluaa parempaa elämää auttaa myös sitä jolla ei siihen oo varaa. Se kun ei mene niin, että toinen puoliso (köyhempi tai rikkaampi) joutuu antamaan koko tilinsä ja toisella jää rahaa säästöön. Teillä ei ilmeisesti näin kuitenkaan ole.
Osa-alueet...? Erittelepä ne mulle, koska on mulle vaikeata käsittää ja olen muutenkin tyhmä.
Keskity nyt vähän, jookosta?