Mies ei halua samaa elintasoa molemmille

Vierailija kirjoitti:

Minulla jää käteen palkastani verojen jälkeen 3900€ ja miehelleni 2500€. Ikinä ei ole tarvinnut kinastella rahasta. Laitan yhteiseen kassaan saman verran kuin mieskin ja loput jää itselleni. Fair game. Itse olen ylimääräiset pennini ansainnut ja itse ne myös kulutan.

AP:n mukaan sinun pitäisikin maksaa enemmän, jotta molemmille jäisi saman verran omaa rahaa. Se olisi hänestä Fair game. Ehkä kompromissi olisi että molemmat laittaa saman prosenttiosuuden yhteisiin kuluihin ja loput jäisi itselle.

Tietysti pitää myös määritellä mitä ovat yhteiset kulut. Jos AP ei oikeasti koskaan miehen autoa käytä, niin sitten voi miettiä sen olevan vain miehen kulu. Yleensä auto kuitenkin lasketaan yhteisiin kuluihin, kun molemmat sitä ainakin jonkin verran käyttää.

Jos itse tienaisin paljon enemmän kuin puolisoni, toimisin todennäköisesti niin, että downshiftaisin omaa elintasoani. Eli eläisin "köyhemmin".

Tasaustahan voi tehdä myös tuohon suuntaan, eikä vain niin päin, että se huonommin tienaava pääsee nauttimaan sen paremmin tienaamaan puolison työn hedelmistä vapaamatkustajana. Toki ymmärrän, että moni huonommin tienaava haluaisi päästä osalliseksi sen paremmin tienaavan tuloista, ihminenhän on perusluonteeltaan ahne. 

Itseäni ei "köyhäily" haittaisi, elän jo nyt melko köyhästi eli en käy kalliilla lomamatkoilla, minulla ei ole autoa, enkä asu hulppeasti. Käytännön elämässä rahan ei tarvitse näkyä. Sen ylijäämän voi sitten vaikka sijoittaa. 

Jos on avoliitossa, niin omat rahat. Avioliitossa ja lapsia niin yhteiset rahat, muuten menee monimutkaiseksi. Auton kulut kuuluu mielestäni kylläkin yhteiseen kassaan, ellei ole joku harrasteauto kyseessä.

Aika ahnetta, tottakai yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat sitten käyttää loppuja rahojaan miten haluat. Miehellä on auto ja kulut siitä, silti ap päässee hyötymään ko. koslasta. Sekään ei riitä. Haluaisit siis että mies maksaa asumisen ja ruokanne että saat kuluttaa enemmän, todella itsekästä ja melko naismaista syyttää miestä itsekkääksi kun ei tähän suostu. Ehkä mies voisi vähän enemmän hyvää hyvyyttään pistää yhteiseen pottiin, se lienisi reilua? Eri asia tietenkin jos toinen on kotona ja vain toinen tienaa.

Öh, no kuulostat kyllä aika itsekkäältä. On ok että mies maksaa enemmän menoja, mutta on myös ok että hänelle jää enemmän omaa rahaa, hänhän tienaa ne rahat ihan itse. Mitäs jos katsoisit omaa rahan käyttöäsi niin voisi jäädä jotain säästöön sinullekin.

Apn tapaukseen en puutu, mutta oon aina ihmetellyt sellaisia pariskuntia joista pienempi tuloinen tyyliin kituu ja isompi tuloinen pröystäilee menemään. Ei tietenkään tarvi toiselle kaikkia rahojaan antaa käyttöön, mutta eikö olisi reilua suoda omalle puoliskolleen edes kohtuullinen elintaso? Tuli vaan mieleen taannoinen keskustelu aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Apn tapaukseen en puutu, mutta oon aina ihmetellyt sellaisia pariskuntia joista pienempi tuloinen tyyliin kituu ja isompi tuloinen pröystäilee menemään. Ei tietenkään tarvi toiselle kaikkia rahojaan antaa käyttöön, mutta eikö olisi reilua suoda omalle puoliskolleen edes kohtuullinen elintaso? Tuli vaan mieleen taannoinen keskustelu aiheesta.

Minä ainakin soisin itseäni köyhemmälle puolisolle paremman elintason, tukemalla ja tsemppaamalla häntä tekemään enemmän töitä, säästämään, sijoittamaan, kouluttautumaan, hakeutumaan paremmin rahaa tuottavalle uralle jne. Se olisi kuitenkin hänen omista arvovalinnoistaan viime kädessä kiinni.

Asiassa on sekin puoli, että moni ei niin välitä tienaamisesta, esim. monet boheemit musiikki- ja taidealoilla työskentelevät ihmiset. Ei heille ole raha tärkeää. Miksi siis tuputtaa omia arvojaan sellaiselle ihmiselle, joita ne eivät selvästikään kiinnnosta?

Jos minulla olisi miehenä vaikka joku köyhä muusikko, niin arvostaisin sitä, mitä hän tekee. En sitä, paljonko hän pystyy tienaamaan rahaa. Jos hän tienaisi huonosti, valitsisimme elintasomme sitten niin, että kummallakin olisi siihen varaa. Esim. pienempi ja halvempi asunto huonommalta alueelta jne.

Silloin kummankaan ei tarvitsisi kokea, että on köhempänä riippana sille toiselle paremmin tienaavalle osapuolelle. Menot tasan ja jos minulle sitten jäisi omasta liksastani käteen enemmän, voisin sijoittaa ne rahat sukan varteen. Niin teen nytkin, asun melko köyhästi, vaikka mulla olisi oikeasti varaa elää paremmin. Mä vaan en välitä niin paljon siitä että pitäisi olla hienot autot, omakotitalot sun muut. 

Jos pidetään tiukasti kiinni omista rahoista ja kaikki laitetaan 50/50 on paremmin tienaavan hyväksyttävä että eletään pienituloisemman mukaan. Pienempi tuloinen määrittää vuokrasuuruuden ja sen mukaan etsitään asunto. Jos ispmpituöpinen haluaa asua kalliimmin niin sitten on kompensoitava erotus. I voi olettaa että saa elää omaa elintasoa ja että toinen voi elää sitä myös vaikka olisi vararikossa kokoajan. Tälläisissä tapauksissa pitää asua erillään ja seurustella.

Minä olen kokopäivätyössä, korkeakoulutettu ja pienipalkkainen. Työssä ei ole mahdollisuutta palkankorotukseen. Minun rahani riittää omaan elintason erittäin hyvin. Mutta jos poikaystäväni joka tienaa enemmän haluaisi ehdottomasti asua isommassa asunnossa, hankkia auton ja syödä sisäfilettä jatkuvasti ja maksaa kaikki 50/50. En kokisi että tämä on reilua. Olen valmis jakamaan 50/50 mitta silloin mennään minun elintaso mukaan koska ei voi olettaa että itse olen kokoajan vararikossa. Joko miehen täytyy kompensoida kun haluaa elää korkeampaa elintasoa. Se että tsemppaisi minua hakemaan parempipalkkaista työtä ei ole minulle tukemista kun koulut olen jo käynyt ja itse pärjään hyvin.

Itse kannustan % tuloista taloustilille mallia mutta kaikille pariskunnille sopii eri järjestely. Sen vaan pitää oikeasti sopia kaikille. Parempi asua erikseen kunnes pääsee yksimielisyyteen.

Ah, eksäni ei myöskään halunnut meille samaa elintasoa. Itselleni jäi kuukausittain hyvässä lykyssä n.50€ "omaa rahaa", useimmiten vain muutama euro pakollisten kulujen jälkeen. Töihin kuljin pitkän matkan aina pyörällä. Eksällä oli 2 autoa, moottoripyörä ja vene. Aina sain kuulla raivoamista kun en edes vuokraa pystynyt maksamaan tasan puoliksi.

Minulla on hieman tähän liittyvä ongelma myöskin. Lopetan kokopäivätyön ja olen menossa opiskelemaan. Poikaystäväni haluaa asua yhdessä mitta opintotuella minulla ei ole varas maksaa puolia yksiöstä/kaksiosta. Olisin muuttamassa soluun mihin minulla olisi varaa. Poikaystäväni oma-aloitteisesti lupasi maksaa sen erotuksen. Eli itse maksaisin sen verran kuin soluhuone ja hän maksaisi loput. Molemmat maksaisi omat laskunsa ja asunnon muut kustannukset 50/50. Vaikka kannatan % tuloista mallia yleisesti niin tuntuu väärältä kun olisimme vasta muuttamassa yhteen ja itse saan vain opintotuen ja poikaystävä on töissä. Puhuimme että kun olen taas töissä niin voisimme siirtyä tähän malliin. Nyt kun oikeasti olisi se aika kun öinen vapaaehtoisesti ehdotti että hän maksa enemmän niin jotenkin tuntuu itselle hassulta. Tiedän että minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa maksaa enempää mutta tuntuu etten tee tarpeeksi. Pitäisi päästä jotenkin yli tästä fiiliksestä ja ajatella että toinen haluaa tukea opiskeluja ja muuttaa yhteen vaikka hänelle tulee kalliimmaksi. Enne en ole ollut tarkka kuka maksaa mutta nyt kun niin selkeästi tulojen vuoksi alakynnessä niin alkaa ahdistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ah, eksäni ei myöskään halunnut meille samaa elintasoa. Itselleni jäi kuukausittain hyvässä lykyssä n.50€ "omaa rahaa", useimmiten vain muutama euro pakollisten kulujen jälkeen. Töihin kuljin pitkän matkan aina pyörällä. Eksällä oli 2 autoa, moottoripyörä ja vene. Aina sain kuulla raivoamista kun en edes vuokraa pystynyt maksamaan tasan puoliksi.

Tällaisissa tapauksissa on jo kyllä alusta lähtien laskettu menot ja kulut väärin. Tarpeellinen matikka lasketaan siinä vaiheessa kun hynttyyt lyödään yhteen, viimeistään. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hieman tähän liittyvä ongelma myöskin. Lopetan kokopäivätyön ja olen menossa opiskelemaan. Poikaystäväni haluaa asua yhdessä mitta opintotuella minulla ei ole varas maksaa puolia yksiöstä/kaksiosta. Olisin muuttamassa soluun mihin minulla olisi varaa. Poikaystäväni oma-aloitteisesti lupasi maksaa sen erotuksen. Eli itse maksaisin sen verran kuin soluhuone ja hän maksaisi loput. Molemmat maksaisi omat laskunsa ja asunnon muut kustannukset 50/50. Vaikka kannatan % tuloista mallia yleisesti niin tuntuu väärältä kun olisimme vasta muuttamassa yhteen ja itse saan vain opintotuen ja poikaystävä on töissä. Puhuimme että kun olen taas töissä niin voisimme siirtyä tähän malliin. Nyt kun oikeasti olisi se aika kun öinen vapaaehtoisesti ehdotti että hän maksa enemmän niin jotenkin tuntuu itselle hassulta. Tiedän että minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa maksaa enempää mutta tuntuu etten tee tarpeeksi. Pitäisi päästä jotenkin yli tästä fiiliksestä ja ajatella että toinen haluaa tukea opiskeluja ja muuttaa yhteen vaikka hänelle tulee kalliimmaksi. Enne en ole ollut tarkka kuka maksaa mutta nyt kun niin selkeästi tulojen vuoksi alakynnessä niin alkaa ahdistamaan.

Mun mielestä sun kannattaa kuunnella omia tunteitasi. Jos nyt jo ajatus yhteen muutosta ahdistaa, se ei ole hyvä merkki.

Ota huomioon, että maksamalla kuluja enemmän, saa poikaystäväsi tavallaan yliotteen suhteessa. Hän pystyy pompottamaan sinua aika paljon tuohon taloudelliseen riippuvaisuuteesi vedoten.

Sinuna miettisin kaksi kertaa, kannattaako siitä riippumattomuudesta kuitenkaan luopua vielä.

Joskus oma, pieni köyhä koti on parempi kuin jaettu, ei oma, ja riitaisa.

Vierailija kirjoitti:

Apn tapaukseen en puutu, mutta oon aina ihmetellyt sellaisia pariskuntia joista pienempi tuloinen tyyliin kituu ja isompi tuloinen pröystäilee menemään. Ei tietenkään tarvi toiselle kaikkia rahojaan antaa käyttöön, mutta eikö olisi reilua suoda omalle puoliskolleen edes kohtuullinen elintaso? Tuli vaan mieleen taannoinen keskustelu aiheesta.

Saahan se pienituloisempi monesti parempaa elintasoa esim. kodista, autosta ja lapsista joita ei ehkä muuten olisi varaa hankkia. Myös parempi ruoan laatu on parempaa elintasoa.

Mutta eihän näille naisille mikään riitä.

Tuo ap:n ehdotus ei kuulosta reilulta miestä kohtaan.

Jos mies maksaa yksin auton kulut niin loput olisi kohtuullista maksaa suurinpiirtein puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Apn tapaukseen en puutu, mutta oon aina ihmetellyt sellaisia pariskuntia joista pienempi tuloinen tyyliin kituu ja isompi tuloinen pröystäilee menemään. Ei tietenkään tarvi toiselle kaikkia rahojaan antaa käyttöön, mutta eikö olisi reilua suoda omalle puoliskolleen edes kohtuullinen elintaso? Tuli vaan mieleen taannoinen keskustelu aiheesta.

Tuttavapariskunta laski kaiken sentilleen tasan vaikka toinen oli hyväpalkkaisessa työssä toinen sai pientä työkyvyttömyyseläkettä.

Aivan kaiken pistivät tasan. Heillä oli jopa omat salaatit omissa ruukuissa kasvamassa kesällä. Ja kun toinen lähti reissuun (töihin tai kuntoutukseen) ei kotiin jäänyt voinut kastella sen toisen salaattia vaikka purkit olivat vierekkäin parvekkeella ja yhdestä kannullisesta olisi riittänyt molempiin.

He olivat todellinen kaikki tasan pariskunta.

Ovat onneksi jo eronneet. Nousi sillä köyhemmälläkin elintaso vähän kohtuullisemmaksi.

Se varakkaampi vähän otti takkiin sillä joutuu nyt yksin maksamaan oman asuntolainansa ja muut asumiskulut.

Vaikka meillä olisi tasavero, maksaisivat enemmän tienaavat enemmän veroa kuin pienipalkkaiset.

Tasavero tarkoittaa samaa veroprosenttia.

Esim. 20% 1000 €:sta on 200 €, 3000 €:sta se on 600 € ja 6000 €:sta 1200 €.

Tällöin 1000 € tienaava maksaisi 200 €

3000 € tienaava maksaisi 600 €

6000 € tienaava maksaisi 1200€

Itse pidän progressiivista verotusta kohtuuttomana varsinkin kun kaikki etuuksien tulorajat ilmoitetaan bruttotuloina. Nyt ollaan tilanteessa jossa suuremmilla nettotuloilla saa sosiaaliavuatuksia ja pienemmillä nettotuloilla kaikki pitää maksaa omasta pussista. Monessa yhden tulonsaajan perheessä nettotulot jäävät pieniksi mutta tukiin ei ole oikeutta suurten bruttotulojen perusteella.

Toinen perhe jolla on pienemmät bruttotulot ja suuremmat nettotulot ovat tukiin oikeutettuja.

Tunnen ihmisiä jotka eivät voi ottaa palkankorotusta vastaan sillä perheen käytettävissä olevat tulot tippuisivat.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hieman tähän liittyvä ongelma myöskin. Lopetan kokopäivätyön ja olen menossa opiskelemaan. Poikaystäväni haluaa asua yhdessä mitta opintotuella minulla ei ole varas maksaa puolia yksiöstä/kaksiosta. Olisin muuttamassa soluun mihin minulla olisi varaa. Poikaystäväni oma-aloitteisesti lupasi maksaa sen erotuksen. Eli itse maksaisin sen verran kuin soluhuone ja hän maksaisi loput. Molemmat maksaisi omat laskunsa ja asunnon muut kustannukset 50/50. Vaikka kannatan % tuloista mallia yleisesti niin tuntuu väärältä kun olisimme vasta muuttamassa yhteen ja itse saan vain opintotuen ja poikaystävä on töissä. Puhuimme että kun olen taas töissä niin voisimme siirtyä tähän malliin. Nyt kun oikeasti olisi se aika kun öinen vapaaehtoisesti ehdotti että hän maksa enemmän niin jotenkin tuntuu itselle hassulta. Tiedän että minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa maksaa enempää mutta tuntuu etten tee tarpeeksi. Pitäisi päästä jotenkin yli tästä fiiliksestä ja ajatella että toinen haluaa tukea opiskeluja ja muuttaa yhteen vaikka hänelle tulee kalliimmaksi. Enne en ole ollut tarkka kuka maksaa mutta nyt kun niin selkeästi tulojen vuoksi alakynnessä niin alkaa ahdistamaan.

Mun mielestä sun kannattaa kuunnella omia tunteitasi. Jos nyt jo ajatus yhteen muutosta ahdistaa, se ei ole hyvä merkki.

Ota huomioon, että maksamalla kuluja enemmän, saa poikaystäväsi tavallaan yliotteen suhteessa. Hän pystyy pompottamaan sinua aika paljon tuohon taloudelliseen riippuvaisuuteesi vedoten.

Sinuna miettisin kaksi kertaa, kannattaako siitä riippumattomuudesta kuitenkaan luopua vielä.

Joskus oma, pieni köyhä koti on parempi kuin jaettu, ei oma, ja riitaisa.

Tämä on ehkä enemmänkin näitä "olen itsenäinen nainen enkä tarvitse ketään" ajattelua. Olen ollut useita vuosia työelämässä joten varmaan lähinnä ahdistaa että oikesti tulot tippuu roimasti. Mies ei ole yhtään pomottava, kontrolloiva tai riitaa haastava. On vaan lähinnä innoissaan että voidaan etsiä vihdoin yhteistä kotia. Kiitos kuitenkin huolehtimisesta :) mä luulen että tämä on tälläinen oman pään sisällä oleva juttu kun on jo vuosia pärjännyt itsenäisesti ja nyt pitäisi hyväksyä apuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla jää käteen palkastani verojen jälkeen 3900€ ja miehelleni 2500€. Ikinä ei ole tarvinnut kinastella rahasta. Laitan yhteiseen kassaan saman verran kuin mieskin ja loput jää itselleni. Fair game. Itse olen ylimääräiset pennini ansainnut ja itse ne myös kulutan.

AP:n mukaan sinun pitäisikin maksaa enemmän, jotta molemmille jäisi saman verran omaa rahaa. Se olisi hänestä Fair game. Ehkä kompromissi olisi että molemmat laittaa saman prosenttiosuuden yhteisiin kuluihin ja loput jäisi itselle.

Tietysti pitää myös määritellä mitä ovat yhteiset kulut. Jos AP ei oikeasti koskaan miehen autoa käytä, niin sitten voi miettiä sen olevan vain miehen kulu. Yleensä auto kuitenkin lasketaan yhteisiin kuluihin, kun molemmat sitä ainakin jonkin verran käyttää.

Reilu peli ei todellakaan ole fair game englanniksi. 

Taukit.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen naisten euro on 0,80 e verrattuna mieheen. Kannattaa kaikkien nyt katsoa Yleltä: Naisten nousu.

http://areena.yle.fi/1-3140022

Todella valaisevaa ajattelua kaikille, jotka antavat miesten repiä kaiken irti naisesta. Olen itse sairaanhoitajana ja kovaa duunia paukutan, kyllä ylpeyttä löytyy sen verran etten lähde makselemaan äijäni elämisiä! Kyllä se on mies jonka kuuluu se leipä tuoda pöytään niin kauan kun palkkataso on tämä. Olen kutsumustyössäni, joten opiskelut eivät kiinnosta. Kaikkia meitä tarvitaan.

Onneksi mieheni maksaakin elämisen, ja tämä on minun harrastusrahani. Saisi kenkää ukko jos kehtaisi multa asumiseen rahaa vaatia. Tosin mieheni liksa on 7000e.

Naisen euro on myytti, joka on moneen kertaan kumottu.

Paljonkos miehesi euro mahtaa olla ?