Muita, jotka ovat vaurioituneet mielialalääkkeiden takia pysyvästi?

Tämän vuoksi Jenkeissä ei anneta paniikki- ja ahdistushäiriöpotilaille mielialalääkkeitä koska ne ovat aiheuttaneet paljon haittaa ja aiheuttaneet entistä enemmän ahdistusta ja ajaneet porukkaa jopa alkoholismiin. Siksi benzoja on alettu jälleen suosimaan siellä koska ne ovat nopeavaikutteisia eikä niitä tarvitse ottaa säännöllisesti.

Voi myös olla, että nuo kaikki kuvailemasi oireet johtuvat masennuksesta, sillä masennus aiheuttaa kaikkea tuota, mistä aloituksessa kerroit. Sillä ei välttämättä ole lääkkeiden kanssa mitään tekemistä. Itse olen käynyt läpi lähes kaikki mielialalääkkeet, ainut haittavaikutus on se, etten huomaa eroa entiseen oloon. Eli masennukseen, joka on tuo, mitä kuvailet. Itse diagnosoisin nuo olot sillä, että saamasi lääkkeet eivät ole auttaneet tai olleet juuri sinulle oikeita ja täten masennus on pysynyt/pahentunut.

Voi ei, ei voi sanoin kertoa kuinka surulliseksi tulin puolestasi ja kaikkien saman kokeneiden <3

Itsellä vain tuohon nähden pieni sivuvaikutus. Painoa kertyi, eikä lähde pois millään vaikka ennen lääkitystä kroppa reagoi ruokavalion ja liikunnan muutoksiin, mutta nyt tuntuu kuin aineenvaihdunta olisi jotenkin vaurioitunut lääkkeen seurauksena.

Jo lääkityksen aikana oli omituisia oireita, hikoilin paljon ja hien haju muuttui omituiseksi - se ei ollut enää minulle ominainen. Eli mielestäni kertoo, että jotain lääke tekee ihmisen aineenvaihdunnalle.

En myöskään pystynyt itkemään ja jälkeenpäin kun olen katsonut itsestäni valokuvia tuolta ajalta, silmissäni on jotenkin pelottava tyhjä katse. Myös kyky seksuaaliseen nautintoon laimeni lääkkeen aikana, alapäästäni tuli jotenkin puutunut ja tunnoton ja orgasmia sai yrittää hinkata tosissaan, eikä välttämättä sittenkään tullut. Ja jos tuli, niin oli lievä ja laimea.

Selvisin mielestäni kuitenkin vähällä, koska keho ja mieli palautuivat ja ainoa jäänne ovat nämä ylikilot, joita koitan terveellisellä ruokavaliolla ja treenillä pudotella. Nykyään käytän mäkikuismaa ja kirkasvaloa kaamoksen aikana hallitsemaan alas painuvaa mielialaa. Olen myös luopunut kaikista ylimääräisistä hormoneista (ehkäisy) jotka pistävät kropan ja mielen sekaisin. Kognitiivisesta psykoterapiasta oli minulle myös erittäin suuri apu ja olin todella onnekkaassa asemassa, kun pystyin satunnaisesti tapaamaan terapeuttiani vielä opiskelijaterveydenhuollon kautta sen jälkeenkin kun kelan tukema kuntoutusjakso loppui.

Lääkkeistä on varmasti apua joissain tilanteissa, mutta toivoisin että mitään patenttiratkaisua kaikkeen niistä ei haettaisi. Minua kaduttaa että ikinä otin yhtäkään. Etenkin tällaisessa suht helpossa tapauksessa kuin minulla, näkisin että melkeinpä mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin lääkitys: terapia, meditaatio, hengitysharjoitukset, mäkikuisma..

En ole mikään lääkitysten vastustaja, mutta viime aikoina olen alkanut ajatella että ihmisen ei ole hyvä käyttää mitään luonnottomia aineita enempää kuin on ihan välttämätöntä. Nuo oireet mitä esim. juuri nuo mielialalääkkeet aiheuttaa on kaukana siitä mitä ihmisen kuuluisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on ap:n kirjoittamia trollauksia, persoonallisuushäiriöinen...

On on. Ap:lla on monta eri persoonaa. Minäkin kuulun niihin. Enhän minä muuten tänne kirjoittaisi.

/sarkasmi

Tuollainen sonnanjauhantako ei ole trollaamista? Kukahan tässä leikkii ja tahallaan pilaa tätä hyvää ketjua eri nimimerkkien takaa? Niinpä...

Nuo oireet johtuvat masennuksesta/sen pahentumisesta, ei lääkkeistä.

Vuosia sitten käytin välillä mirtatsapiinia unettomuuteen koska imovanea sai vain lyhyen, esim. 10-30 kpl reseptin. Siitä on jäänyt pysyviä näköoireita. Kauhea aine muutenkin, tosin muita pitkäaikaisvaikutuksia ei tainnut jäädä. Käyttö oli kuitenkin suht lyhytaikaista/pieniannoksista.

Kun katsoo taaksepäin psykiatrian historiaan, niin onhan sielläkin kaikenlaisia epäeettisistä kokeiluja. Esim. Prinsessassa hyvin esitetty. Näistä nykylääkkeistäkään ei ole pitkäaikaiskokemuksia, joten tiedä sitten mitä näistä ajatellaan esim. 30 vuoden päästä.

Masennuslääkkeitä puolustellaan itsemurhien vähentymisellä. Olen miettinyt, että toki myös esim. tehohoito on kehittynyt vuosien saatossa ja henkiin jääminen vakavistakin itsemurhayritykistä on mahdollista. Itsellä useampia esimerkkejä tästä. Lisäksi avun hälyttäminen onnistuu nykyään paremmin kuin aiemmin. Onko tätä huomioitu noissa itsemurhan määrän vähenemisessä?

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla, että nuo kaikki kuvailemasi oireet johtuvat masennuksesta, sillä masennus aiheuttaa kaikkea tuota, mistä aloituksessa kerroit. Sillä ei välttämättä ole lääkkeiden kanssa mitään tekemistä. Itse olen käynyt läpi lähes kaikki mielialalääkkeet, ainut haittavaikutus on se, etten huomaa eroa entiseen oloon. Eli masennukseen, joka on tuo, mitä kuvailet. Itse diagnosoisin nuo olot sillä, että saamasi lääkkeet eivät ole auttaneet tai olleet juuri sinulle oikeita ja täten masennus on pysynyt/pahentunut.

Minulla on ollut kahden lääkärin mielestä masennus, kun koin suurta osaa ap:n oireista. En kuitenkaan suostunut diagnoosiin, koska en tuntenut itseäni ja elämääni epäonnistuneeksi enkä toivonut kuolemaa vaan toivoin voimia elää.

Omalta osaltani se on ollut iso vyyhti ongelmia, joita olen saanut purettua ja oloa jo paljon paremmaksi. Raudanpuute aiheutti jatkuvan happivajeen, alhaisen dopamiinin ja tyroksiinin toimimattomuuden (poistettu kilpirauhanen). Pitkittynyt stressi oli syönyt elimistön antioksidantit ja kortisolituotanto ei ollut enää normaali. Heikkokuntoinen suolisto oli candida albicansin valtaama ja vuoti hiivaa toksisine aineenvaihduntatuotteineen verenkiertoon, lisäksi ei saanut hyödynnettyä ravinteita ja suolistobakteereita vuosi verenkiertoon, mikä kuormitti immuunijärjestelmän.

Jos en olisi alkanut hoitaa noita ongelmia vaan hyväksynyt masennusdiagnoosin, olisin puolikuollut ja matkalla kohti kroonista väsymysoireyhtymää.

En ole käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta minusta tuntui ihan samalta! Enkä ollut edes masentunut. Minulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Tyroksiinin jälkeen palasin elävien kirjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.

Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa. 

Rehellinen? Sinä et kuule tiedä mun myötäelämisen taidoista tai yhtään mistään muustakaan mun ajatuksista yhtään mitään, mut tuolla tavalla jos hyökit toisten silmille irlkin, niin en yhtään ihmettele et masentaa. Kyllä tunsin myötätuntoa, enää en tiedä.

Olisi tärkeä opetella sitä sisälukutaitoa. Tässä viitattiinkin ketjun aiempiin kommentteihin, joista mm. yhdessä todettiin kuinka on aloittajan vika että hän on tuossa tilanteessa kuin nyt on. Tuo jos mikä on tahallista ilkeyttä. Mitä sinä tähän ketjun tulit uhriutumaan? Jos aihe ei kiinnosta, ole hyvä ja poistu. Sulje kone ja tee jotain muuta. Ei täällä ole pakko olla, ja yrittää itsekkäästi kääntää huomiota omaan itseensä ja sanoa toiselle ihmiselle, jota ei edes tunne että kuinka heidän tulisi elää, ajatella ja tuntea. Lue ketju läpi, täällä osa kommentoijista on ihan helvetin törkeitä aloittajaa kohtaan. Nyt järki käteen, aikuiset ihmiset. T:eri.

Niimpä, ole hyvä ja poistu. Tottakai minä tiedän, miten kuuluu elää ja ajatella ettei masennu. Olenhan itsekin ollut masentunut. Ensimmäiseks olis hyvä lopettaa hanuri homeessa netissä istuminen, koska täällä ne vastaukset voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siitä on turhaa loukkaantua. Täällä kirjoittelee alkoholistitenu ja sieniensyöjärepa. Turhaa sinne terapiankaan on mennä, jos ei kestä sitä mitä siellä sanotaan, eli ihan samoja asioita kun täälläkin on sanottu. Ei masennukseen ole mitään valmista vastausta räätälöitynä juuri sinulle. Se vastaus on kaikille lähes sama. Se, mikä sitä aiheuttaa, se sun täytyy itse selvittää, terapiassakin. Elämä on kovaa, tsemppiä.

Voi ...... Prinsessa elokuvassa.. Katsoisitte edes realistisia dokumentteja.

Vierailija kirjoitti:

Nuo oireet johtuvat masennuksesta/sen pahentumisesta, ei lääkkeistä.

T : Lääkeyhtiö

Vierailija kirjoitti:

Voi ...... Prinsessa elokuvassa.. Katsoisitte edes realistisia dokumentteja.

Siitä on myös kirja. Ja hoidot ovat totta eli esim. malarian tartuttamiset ja lobotomia, joita siihen aikaan tehtiin ja pidettiin ihan käypänä hoitona (= tämä viesti pointti:) . Ja ihan samoja asioita dokumenteissa, joita Kellokosken historiasta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ...... Prinsessa elokuvassa.. Katsoisitte edes realistisia dokumentteja.

Siitä on myös kirja. Ja hoidot ovat totta eli esim. malarian tartuttamiset ja lobotomia, joita siihen aikaan tehtiin ja pidettiin ihan käypänä hoitona (= tämä viesti pointti:) . Ja ihan samoja asioita dokumenteissa, joita Kellokosken historiasta tuli.

Mitäs muuta olet tänään saanu aikaan, kun googletellu kellokosken historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä (pahoitteluni viestin kokonaispituudesta).

Olen totaalisen passivoitunut. Aiemmin haaveissani oli opiskella itselleni ammatti, hankkia työpaikka ja mahdollisesti matkustella. Enää en edes haaveile mistään, mikään ei kiinnosta. Kaikesta on tullut yhdentekevää minulle. Ironisesti, mielialalääkkeiden tarkoitus on tehdä ihmisestä toimintakykyinen mutta minun kohdallani tarkoitus kääntyi täysin päinvastaiseksi. Lääkkeiden aiheuttamien vaurioiden takia, olen tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja tulen mahdollisesti olemaan vielä pitkään, kenties jopa koko loppuelämäni ajan.

Muut ihmiset eivät juurikaan kiinnosta minua, ajatuskin sosialisoinnista on puuduttava. En osaa olla ihmisten seurassa, en keksi mitään järkevää sanottavaa, en kykene ylläpitämään mielenkiintoista ja stimuloivaa keskustelua. Olen kuin tyhjä kuori. Ainoa mitä haluan, on kuolla pois. Tämä  ei ole ihmisarvoista elämää, olemassa olollani ei ole minkäänlaista merkitystä. Ajatus kuolemasta on äärimmäisen lohdullinen. Ei tämä elämäni ollut muutenkaan mitenkään ihanaa, olen ollut kiusattu ihan tarhaikäisestä lähtien, sama kiusaaminen jatkui ala-asteella, ylä-asteella ja ammattikoulussa, jonka sittemmin keskeytin. Kaiken huipuksi, vanhempani ja sisarukseni kiusasivat minua, kuten myös silloiset ns. ystäväni. Tämän takia sairastuin masennukseen, paniikkihäiriöön, ahdistuneisuushäiriöön, hypokondriaan ja syömishäiriöön. Kehonkuvani on aina ollut vääristynyt, ja itsetuntoni ihan äärimmäisen huono. Muiden ihmisten minulle aiheuttaman tuskan ja kärsimyksen takia, minua rankaistiin psykiatrisilla lääkkeillä. Minut täytyi lääkitä "yhteiskuntakelpoiseksi" ja "normaaliksi" mutta samaan aikaan, täysin sairaat ja kieroutuneet ihmiset saavat kuleksia vapaana, ottamatta vastuuta teoistaan. Tunnen oloni katkeraksi, ja niin totaalisen pettyneeksi, mitä pahaa minä tein ansaitakseni kaiken tämän tuskan? Toivon nyt etten koskaan olisi mennyt yhdenkään psykiatrin vastaanotolle, he tuhosivat elämäni täysin. Kaikesta kokemastani paskasta huolimatta, olin fyysisesti ja henkisesti terve, ja täysin normaali ennen näiden puoskarien astumista mukaan kuvioihin. Sen jälkeen elämäni on mennyt tasaista vauhtia alamäkeen, ja loppua sille ei näy. Olen tullut tieni päähän, ja ainoa keino ulos tästä on kuolema mutta en uskalla tappaa itseäni, sillä ajatuskin pysyvästi invaliditeetista, esimerkiksi neliraajahalvaantuneena on kammottava. 

Käytätkö siis edelleen lääkkeitä? Noita tuntemuksia voi tulla kyllä käytön aikana. Itsellle tuli myös juuri samanlaisia. Harrastin ratsastusta ja yhtåkkiä jalat meni tunnottomaksi tai en nähnyt kunnolla.

Kaikki värit ja aistimukset katosivat ja olin kuin tyhjyydessä. Pään sisällä oli outoja tuntemuksia enkä tunnistanut välttämättä kättäni omaksi.

Lopetin lääkkeet kerralla ( mitä ei saisi tehdä) ja oireet kaksinkertaistuivat n. 4 kk aikana.

Sitten ne hävisivät vähitellen ja olo parani lähes normaaliksi. Vieläkin saattaa tulla outoja oloja välillä, mutta tunteet ovat tallella.

Jos lopetat lääkkeet, vähennä pienin erin pitkän ajan kuluessa. Älä usko jos sinulle syötetään pajunköyttä sairauden pahenemisesta jos oireet lisääntyvät.

Ne ovat vieroitusoireira, jotka voivat olla rajummat kuin alkuperäiset. Älä myöskään usko että pitää vaihtaa toiseen lääkkeeseen.

Ainesosat kaikissa samat, merkki vain eri. Tutki pakkausselosteet.

Vieroitusoireet voivat kestää todella kauan. Muutama kuukausikaan ei välttämättä riitä, jos käyttö on jatkunut kauan.

Uskon, että olosi parantuu jos olet tarpeeksi kauan erossa noista myrkyistä.

Jokseenkin epäeettistä suorastaan käskeä masentunutta lopettamaan lääkkeet seinään. Masentunuthan ei olekaan yhtään ulkoapäin ohjautuvassa tilassa.

Samahan se minulle on mitä myrkkyjä kiskotte. Tuo on oma kokemukseni .Kannattaa kuitenkin vilaista lääkkeiden tuoteseloste. Siellä on nuo haittavaikutukset mainittu, jotta lääkeyhtiöitä ei voida vetää vastuuseen.

Lääkkeiden lopetus tulisi tehdä oikeaoppisesti lääkärin valvonnassa mutta usealla lääkärillä ei ole käsitystä siitä, että lopetus voi saada aikaan joillain pahat vieroitusoireet.

Tästä sitten sanotaan että sairautesi uusii kun vähennät. Lääkkeitä ei ole tarkoitettu elinikäiseen käyttöön eikä ole tutkimustuloksia pitkäaikaiskäytön vaikutuksista.

Testaus on suoritettu joidenkin viikkojen kokeena. Mutta kun käytät 10 vuotta , ei ole tutkimusta, joka kertoisi mitä haittoja voi tulla.

Vieroitusoireet mainitaan myös tuoteselosteessa, joten se ei ei ole huuhaata.

Tottakai lääke on suunniteltu sellaiseksi, että lopetus vaikeaa, koska muutenhan lääkeyhtiöt eivät saisi rahaa, jos lääke ei olekaan välttämätön.

Kun uskotellaan, että käyttöä on oltava koko elinikä ja vieroutusoireet sairautta, ainoa, joka hyötyy on lääkefirma.

Näin minulle uskoteltiin ja olen nyt kuudetta vuotta ilman lääkettä enkä ole voinut huonosti.

Tulkoon lääkärit katsomaan kun uskoivat että en ole koskaan työkykyinen ja nyt kokopäivä töissä ja kiertänyt maailmaa .

Ja lisäyksenä, että itsekin sain lääkkeet muiden ihmisten aiheuttamaan asiaan. Kysymys, miksi minun pitäisi kärsiä lääkkeistä jotka olen saanut sen vuoksi, että en ole kyennyt puolustautumaan minua vahingoittaneilta ihmisiltä.

Todennäköisesti selkaiaen lääkkeen tarvetta ei edes ollut, mutta se oli helppo tie lääkärille päästä asiakkaasta eikä selvittää ahdistuksen syytä ( kontrolloiva perhe ja poikaystävä , joka valehteli )

Nuorelle henkilölle on helppo syöttää mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.

Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa. 

Rehellinen? Sinä et kuule tiedä mun myötäelämisen taidoista tai yhtään mistään muustakaan mun ajatuksista yhtään mitään, mut tuolla tavalla jos hyökit toisten silmille irlkin, niin en yhtään ihmettele et masentaa. Kyllä tunsin myötätuntoa, enää en tiedä.

Olisi tärkeä opetella sitä sisälukutaitoa. Tässä viitattiinkin ketjun aiempiin kommentteihin, joista mm. yhdessä todettiin kuinka on aloittajan vika että hän on tuossa tilanteessa kuin nyt on. Tuo jos mikä on tahallista ilkeyttä. Mitä sinä tähän ketjun tulit uhriutumaan? Jos aihe ei kiinnosta, ole hyvä ja poistu. Sulje kone ja tee jotain muuta. Ei täällä ole pakko olla, ja yrittää itsekkäästi kääntää huomiota omaan itseensä ja sanoa toiselle ihmiselle, jota ei edes tunne että kuinka heidän tulisi elää, ajatella ja tuntea. Lue ketju läpi, täällä osa kommentoijista on ihan helvetin törkeitä aloittajaa kohtaan. Nyt järki käteen, aikuiset ihmiset. T:eri.

Niimpä, ole hyvä ja poistu. Tottakai minä tiedän, miten kuuluu elää ja ajatella ettei masennu. Olenhan itsekin ollut masentunut. Ensimmäiseks olis hyvä lopettaa hanuri homeessa netissä istuminen, koska täällä ne vastaukset voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siitä on turhaa loukkaantua. Täällä kirjoittelee alkoholistitenu ja sieniensyöjärepa. Turhaa sinne terapiankaan on mennä, jos ei kestä sitä mitä siellä sanotaan, eli ihan samoja asioita kun täälläkin on sanottu. Ei masennukseen ole mitään valmista vastausta räätälöitynä juuri sinulle. Se vastaus on kaikille lähes sama. Se, mikä sitä aiheuttaa, se sun täytyy itse selvittää, terapiassakin. Elämä on kovaa, tsemppiä.

Mahdatkohan olla sama tyyppi eräästä masennusketjusta, joka patsasteli omalla parantumisellaan ja nyt kun oli niin parantunut niin tiesi heti kaikki oikeat vastaukset jokaisen mielenterveysongelmaisen tilanteeseen. Ja luonnollisestikin syyllisti muita sairaita että oma vika. Koska sellaiselta sinä kuulostat. Todellisuudessa olen varma että et tiedä mikä auttoi sinua paranemaan (mutta toisaalta jätti vittumaisuutesi ja huonon itsetunnon). Se voi olla aika, oikean ihmisen tapaaminen tai ylipäätään monen asian sattuma. Ihmisille on niin tärkeää kokea hallitsevansa omaa elämäänsä että näiden olemassa olo unohdetaan lähes tarkoituksella. Siksi aina puhutaan "omista valinnoista" kun puhutaan siitä miten on elänyt elämäänsä. 

"Siellä on nuo haittavaikutukset mainittu, jotta lääkeyhtiöitä ei voida vetää vastuuseen. "

Lääkärit usein toteavat että joo voi vähän aloitusoireita olla, ei sillä pakkausselosteella kannata itseään pelotella, lääke on helppo lopettaa, ei aiheuta riippuvuutta ja hyvin siedetty. Potilasta ei usein informoida pitkäaikaiskäytön ongelmista ja riskeistä, olennaisista elämänlaatua laskevista ongelmista kuten seksuaalipuolen ongelmista jotka voi jatkua määrittelemättömän ajan lääkkeen LOPETUKSEN jälkeen, tunteiden latistumisesta. Siitä että lisääntymisikäisillä naisilla lääke voi olla ongelmallinen raskauden kanssa (tutkimuksia esim keskenmenoriskin kohoamisesta ja jos lääkettä käyttää raskauden aikana, siitä voi tulla haittaa lapselle). Eikä siitä kuinka huonot tehoprosentit lääkkeissä on ja että jollekin voi tulla hyvinkin vaikeita lopetusongelmia. Tai että jos lääkkeen unohtaa ottaa yhtenä päivänä, saattaa jo iskeä heti vieroitusoireet joihin kuuluu kummallisen tuntuiset sähköiskut mitä menee päässä.

Tulevaisuudessa mielestäni potilas voisi saada naamansa eteen kun lääkäri on määräämässä reseptiä vaikka tabletti - älylaitteen, jossa olisi mustaa valkoisella olennaisista elämänlaatua haittaavista haitoista ja (koska pitkästä pakkausselosteesta voi olla vaikea hahmottaa olennaiset riskit), tehosta eri tilojen hoidossa, ettei kävisi niin että lääkäri unohtaa asiat mainita. Varmuus siitä että ne tulee ymmärretyksi (informed consent tapahtuu), potilas kuittaa informaation luetuksi tabletilla. Sen verran pitäisi lääkärissä olla aikaa että käytetään aikaa näiden kemikaalien ongelmien ymmärtämiseen ennen aloitusta.