Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat vaurioituneet mielialalääkkeiden takia pysyvästi?
11.08.2017 |
Tuntuu että sisältäni on kadonnut jokin tärkeä, ihmisyyden esanssi tai tekijä. Tätä olotilaa on todella vaikeaa lähteä kuvailemaan sanoin mutta yritän jotenkin selittää tämän teille, että ymmärrätte mitä haen takaa. Tämä masennus näiden lääkkeiden käytön jäljiltä ei ole sellainen tyypillinen masentuneisuuteen kuuluva alakuloisuus tai surumielisuus, joka saattaa vaihdella riippuen päivästä. Se ei ole sellainen tyhjyyden tunne tai saamattomuus, vaan sellainen olotila, että ikäänkuin persoonasi ja sielusi olisi kadonnut ihan jäljettömiin. Mikään ei tunnu enää miltään, et kykene saamaan nautintoa asioista, joita ennen rakastit sydämesi kyllyydestä ja joita kohtaan tunsit palavaa intohimoa. Minun masennuskauteni ennen lääkkeiden käyttöä eivät olleet tällä tavalla kroonistuneita, kuin ne ovat nykyään. Silloin minulla oli vielä kokonainen ja ehjä tunne-elämä, en ollut kuin elävä kuollut. Oli hyviä jaksoja ja sitten niitä huonompia, joskus käytiin pohjallakin mutta aina sieltä noustiin ylös. Nykyään tuntuu siltä kuin olisin pudonnut pohjattomaan mustaan kuiluun tai kuin minut olisi imaistu mustaan aukkoon, josta ei ole ulospääsyä. Olen täysin anhedoninen, väsyn helposti jopa pienistäkin fyysisistä ja henkisistä ponnisteluista, olen rättiväsynyt vaikka nukkuisin 10-12 tuntia putkeen. En saa sellaista aitoa ilon tunnetta yhtään mistään, mikään ei tunnu miltään. Kuin elämästäni olisi kadonnut päävärit, kaikki on muuttunut samaksi harmaaksi, merkityksettömäksi ja tasapaksuksi massaksi, josta mikään ei erotu tai nouse ylitse muiden. Olen myös hitaamman ja tyhmemmän oloinen kuin ennen, en ymmärrä vitsejä yhtä nopeasti, uusien asioiden oppiminen tuottaa suuria vaikeuksia, mikään ei yksinkertaisesti jää mieleen, ei vaikka sen toistaisi kuinka monta kertaa. Olen aina ollut hieman hajamielinen, mutta nykyään muistini on äärettömän huono, unohtelen ihan yksinkertaisiakin asioita. Jopa muutamassa minuutissa saataan unohtaa, että minne laitoin jonkin esineen.
Jatkuu...
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri mennyt ihan sekaisin noista lääkkeistä. Hänestä on tullut pahansuopa ja agressiivinen, puhuu pahaa ihmisistä ja mustamaalaa heitä, sellainen maanisen hullu katse silmissä.
Jotkut masennuslääkkeet voi laukaista manian. Minä hiljainen hissukka aloin huudella ihmisille pysäkillä, vaikka ei ole bipoa. Jos bipoa ei ole tarkemmin lääkitty, näistä on haittaa.
Tyhjyyden tunne on kamala. Mutta lääkitsemättömänäkin voi olla tyhjyys. Oleellista on toimintakyky, pystyykö keskittymään mihinkään.
Jaksa vielä, ikimetsä odottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskomatonta kirjoitti:
sinulle vähättelijälle minun on pakko sanoa painu helvettiin. Ap:n oireet ovat totisinta totta ja helvetti maan päällä. Eikä hän ole yksin, olen itse suunnilleen samassa tai ehkä vielä pahemmassa tilassa lääkkeiden jäljiltä.
olen samaa mieltä, ja valitettavasti tilani on samanlainen helvetti. Kohta 6 kk kulunut lyhyistä myrkkykuureista, mutta se riitti tekemään tuhoa. Joka päivä toivon ja rukoilen, mutta tila käytännössä vain huononee. Psykiatria on rikollista toimintaa. Ainoa elämäni on tuhottu.
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal…
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/tutkim…; seksuaaliterveysklinikka on päivittänyt sivuja niin ei toimi toi linkki juuri nyt.
Kyllä varmaan, olen käyttänyt masennuslääkkeitä jotain 20v asti. Ollut vain parin vuoden tauko siinä välissä. Luultavasti olisin erilainen fyysisesti sekä aivoiltani, jos en olis koskaan käyttänyt.
Mutta elämä on... ihmisen parasta aikaa.
Turha itkeä kaatunutta maitoa, mun elämä alkaa olla ohi. Tai siltä se on kyllä tuntunut jo 30 vuotta, että tiedä sitten.
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/yleista_seksista/laakkeet/ssri-…
Tämä linkkitoimii SSRI ja SNRI pysyvistä seksuualihaitoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan, olen käyttänyt masennuslääkkeitä jotain 20v asti. Ollut vain parin vuoden tauko siinä välissä. Luultavasti olisin erilainen fyysisesti sekä aivoiltani, jos en olis koskaan käyttänyt.
Mutta elämä on... ihmisen parasta aikaa.
Turha itkeä kaatunutta maitoa, mun elämä alkaa olla ohi. Tai siltä se on kyllä tuntunut jo 30 vuotta, että tiedä sitten.
Hoh hoijaa, kun se luetun ymmärtäminen on tuota tasoa, niin onko ihmekään ettei mikään asia menee jakeluun. Se että sinulle ei ole tullut noista mömmöistä mitään haittoja ei tarkoita sitä, etteikö muille voisi tulla. Viimeisten vuosien aikana laajalti tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet yksiselitteisesti mm. sen että näistä lääkkeistä voi tulla aivoille pysyviä haittoja ja tällaisista lääkkeistä vieroittautumista on verrattu katuhuumeiden tasolla oleviin viekkareihin. Ne ovat ihan kammottavat. Tämän olen itsekin kokenut.
** tämän kirjoittanut paska voi painua helvettiin. Kunnioita edes ihmistä hädässä.