Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ovat vaurioituneet mielialalääkkeiden takia pysyvästi?
11.08.2017 |
Tuntuu että sisältäni on kadonnut jokin tärkeä, ihmisyyden esanssi tai tekijä. Tätä olotilaa on todella vaikeaa lähteä kuvailemaan sanoin mutta yritän jotenkin selittää tämän teille, että ymmärrätte mitä haen takaa. Tämä masennus näiden lääkkeiden käytön jäljiltä ei ole sellainen tyypillinen masentuneisuuteen kuuluva alakuloisuus tai surumielisuus, joka saattaa vaihdella riippuen päivästä. Se ei ole sellainen tyhjyyden tunne tai saamattomuus, vaan sellainen olotila, että ikäänkuin persoonasi ja sielusi olisi kadonnut ihan jäljettömiin. Mikään ei tunnu enää miltään, et kykene saamaan nautintoa asioista, joita ennen rakastit sydämesi kyllyydestä ja joita kohtaan tunsit palavaa intohimoa. Minun masennuskauteni ennen lääkkeiden käyttöä eivät olleet tällä tavalla kroonistuneita, kuin ne ovat nykyään. Silloin minulla oli vielä kokonainen ja ehjä tunne-elämä, en ollut kuin elävä kuollut. Oli hyviä jaksoja ja sitten niitä huonompia, joskus käytiin pohjallakin mutta aina sieltä noustiin ylös. Nykyään tuntuu siltä kuin olisin pudonnut pohjattomaan mustaan kuiluun tai kuin minut olisi imaistu mustaan aukkoon, josta ei ole ulospääsyä. Olen täysin anhedoninen, väsyn helposti jopa pienistäkin fyysisistä ja henkisistä ponnisteluista, olen rättiväsynyt vaikka nukkuisin 10-12 tuntia putkeen. En saa sellaista aitoa ilon tunnetta yhtään mistään, mikään ei tunnu miltään. Kuin elämästäni olisi kadonnut päävärit, kaikki on muuttunut samaksi harmaaksi, merkityksettömäksi ja tasapaksuksi massaksi, josta mikään ei erotu tai nouse ylitse muiden. Olen myös hitaamman ja tyhmemmän oloinen kuin ennen, en ymmärrä vitsejä yhtä nopeasti, uusien asioiden oppiminen tuottaa suuria vaikeuksia, mikään ei yksinkertaisesti jää mieleen, ei vaikka sen toistaisi kuinka monta kertaa. Olen aina ollut hieman hajamielinen, mutta nykyään muistini on äärettömän huono, unohtelen ihan yksinkertaisiakin asioita. Jopa muutamassa minuutissa saataan unohtaa, että minne laitoin jonkin esineen.
Jatkuu...
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä "halpaa" mielenterveyshoitoa. Psykoterapiaa on vaikea saada, sen sijaan lääkkeitä työnnetään jokaiselle. Sitten jos ihminen saa niistä jotain pysyvää, niin ollaan vaan että "hyshys" "voivoi". Yhdellä ihmiselämällä ei ole globaalille markkinataloudelle mitään väliä. Oikeaa psykoterapiaa pitäisi saada, kun on diagnosoitu sairaus.
Minulla diagnosoitiin aikanaan keskivaikea masennus ja vaikea-asteinen paniikkihäiriö. Mm. Läheisen menetys laukaisi nämä sairaudet. Kokeilin vuosien varrella 5-6 erilaisia psyykenlääkkeitä lääkärien määrääminä. Ei yhdestäkään lääkkeestä ollut apua, pahensivat vain oireita. Bentsoja en saanut edes lyhytaikaiseen käyttöön vaikka näin niitä pyysin. Ostin sitten tuttavalta, ja ne tosiaan auttoivat, silloin kun pahimmat kohtaukset tulivat, ilman niitä en todennäköisesti olisi enää tässä. Nykyään en käytä mitään lääkkeitä, ja vuosia on aikaa kun olen käyttänyt. Ap.n tekstissä oli vain paljon asioita mitä tunnistin omassa ajattelussani ja käytöksessä. En ole tullut ajatelleeksi sitä että aikoinaan käyttämäni psyykenlääkkeet olisivat voineet aivokapasiteettiani noin vaurioittaa, mutta kyllä oli pelottavan tutun kuuloista. Olen vain ajatellut olevani uupunut ja masentunut.
Ja lääkärit tekivät hyvin selväksi että mitään psykoterapiaa ei ollut saatavilla ennen kuin kaikki mahdolliset lääkkeet kokeiltu ja hoitoa jatkunut väh. 2vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen taliaivo syö mukisematta jopa psykoosilääkkeitä vartin juttelun jälkeen yleislääkärin kanssa? :O Melkein puoli miljoonaa suomalaista! Herätkää!
Koska lääkärit valehtelevat ettei lääkkeillä ole merkittäviä haittoja, tai mitätöivät niiden todellisia vaikutuksia. Lääketehtaat kusettavat psykiatreja uskomaan niitä samoja valheita, joita sitten nämä hömelöt levittävät kansan keskuuteen. Media puolestaan osallistuu asiasta vaikenemiseen ja hyssyttelyyn. Valtaosa populaatiosta on täysin pihalla mitä tulee lääkefirmojen petollisuuteen ja valheellisuuteen. Sitten kun jotkut harvat ja rohkeat yksilöt nostavat kissan pöydälle, nousee hirveä mökä näiden huijattujen ja aivopestyjen ihmisten toimesta. Loukkauksia satelee, ja ihmisiä vastaan aletaan hyökkäämään henkilökohtaisella tasolla kun annettu tieto ei heitä miellytä. Ihan uskomatonta pelleilyä. Jos ihmiset tietäisivät sen tosiseikan, että on riski pysyvistä haitoista, ei näitä pillereitä kukaan kurkustaan alas laittaisikaan.
Tähän olen itsekin törmännyt valitettavan usein. Eli siis ne jotka eniten tästä kärsii, eli lääkkeidenkäyttäjät jopa suuttuvat ja puolustavat lääkkeitä ja lääkäreitä. Hehän ovat uhreja, eivätkä syyllisiä! Vai onko kyseessä kieltoreaktio, koska pelätään itselle jo tapahtuneen vaurioita ja halutaan kiistämällä koko mahdollisuuden pitää yllä hyvää mieltä. Tämä SSRI/SNRI-hulluus tulee jäämään historiaan. Jälkipolvet tulevat kyselemään, miten kaiken oli edes mahdollista tapahtua. Talidomidit jäävät kakkoseksi tälle epidemialle. Vuosia sitten tästä ei ollut kunnon todisteita, vaikka silloinkin asiaa monet epäilivät. Nyt ei ole julkaistu yhtäkään tutkimusta jossa olisi jotain positiivista aiheesta. Ystäväpiiristäni yksikään ei ole kuulemma hyötynyt näistä lääkkeistä mahdollista plaseboa enempää. Miksi näitä syövät ihmiset jotka eivät edes saa apua näistä? Eikö oma keho ja mieli kerro ihmisille enää mitään?
Terapiaan ei kai pääse ilman lääkitystä. Ainakin aiemmin täälläpäin oli näin. Luulen, että monet lääkkeitä syövät ihmiset haluavat uskoa ja toivoa lääkkeistä olevan hyötyä, siksi puolustelevat niitä. Masentuneilla myös voi se oman kehon ja mielen tunteminen olla puutteellista, joten siinä voi kestää kauan, että huomaavat, etteivät lääkkeet toimi. Ja olen myös kuullut, että joitain ne lääkkeet ovat ihan oikeasti auttaneetkin. Toisaalta tiedän yhtä monta, ellen jopa enemmän, joita ne eivät ole auttaneet.
En myöskään usko lääkäreiden pahuuteen. Uskoisin, että lääkärit ihan vilpittömästi haluavat auttaa ihmisiä ja uskovat lääkkeiden toimivuuteen. Tämän ajan tapa on määrätä lääkkeitä joka asiaan; voi olla, että tulevaisuudessa kauhistellaan lääkkeiden ylenpalttista määräämistä joka asiaan, samalla lailla kuin nyt kauhistellaan esim. lobotomiaa.
Jos lääkkeitä ei halua syödä mutta tarvitsee terapiaa, niin lääkkeet voi hakea apteekista, jotta jää merkintä, että on haettu ja sitten ei vaa niele niitä. Ei se lääkäri tai hoitaja tule kotiin katsomaan syökö ihminen niitä lääkkeitä. Ei tartte olla niin ylirehellinen, kun on oma seksuaalisuus ja aivot kyseessä.
Näin olen itsekin toiminut. Otti päähän maksaa turhasta roistoille lääkeyhtiöille jotka osaltaan ovat koko ilmiön takana!
Työstäisin terapeutin luona tuota ylianalysoinnin tarvetta. Keskustelisin hoitavan ääkärin kanssa lääkeannoksen pienentämisestä, eli missä menee se raja että hyöty vielä saadaan, mutta muut sivuoireet ovat mahdollisimman pieniä. Kenenkään ei ole pakko syödä mitään lääkettä, vaan täysi-ikäinen saa päättää itse. Sitten vain pitää muistaa että hoitaa sitä sairauttaan ITSE,, eikä jätä lääkkeitä ensin pois, siis niitä jotka pitävät ihmisen pois osastolta, ja sitten ollaan haajamassa vähän väliä psykosastolle hoitoon kun se alamäki on niin pahan tuntoinen. Jos ei syö lääkkeitä, ei mielestäni tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoakaan. Meillä ainakin on osastot täynnä, eikä sinne kaivata henkilöitä jotka eivt halua lääkkeitä, mutta haluavat muutaman kk:n välein päästä "turvaan" osastolle jossa kaikki kannetaan nenän eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä "halpaa" mielenterveyshoitoa. Psykoterapiaa on vaikea saada, sen sijaan lääkkeitä työnnetään jokaiselle. Sitten jos ihminen saa niistä jotain pysyvää, niin ollaan vaan että "hyshys" "voivoi". Yhdellä ihmiselämällä ei ole globaalille markkinataloudelle mitään väliä. Oikeaa psykoterapiaa pitäisi saada, kun on diagnosoitu sairaus.
Minulla diagnosoitiin aikanaan keskivaikea masennus ja vaikea-asteinen paniikkihäiriö. Mm. Läheisen menetys laukaisi nämä sairaudet. Kokeilin vuosien varrella 5-6 erilaisia psyykenlääkkeitä lääkärien määrääminä. Ei yhdestäkään lääkkeestä ollut apua, pahensivat vain oireita. Bentsoja en saanut edes lyhytaikaiseen käyttöön vaikka näin niitä pyysin. Ostin sitten tuttavalta, ja ne tosiaan auttoivat, silloin kun pahimmat kohtaukset tulivat, ilman niitä en todennäköisesti olisi enää tässä. Nykyään en käytä mitään lääkkeitä, ja vuosia on aikaa kun olen käyttänyt. Ap.n tekstissä oli vain paljon asioita mitä tunnistin omassa ajattelussani ja käytöksessä. En ole tullut ajatelleeksi sitä että aikoinaan käyttämäni psyykenlääkkeet olisivat voineet aivokapasiteettiani noin vaurioittaa, mutta kyllä oli pelottavan tutun kuuloista. Olen vain ajatellut olevani uupunut ja masentunut.
Sinä narkkari! Halvat täsmälääkkeet nuo bentsodiatsepiinit ovat todella paha ja niitä ei pidä määrätä kenellekään! Aiheuttavat riippuvuuttakin, jota turvalliset, tehokkaat, vain "hieman" kalliimmat SSRI-lääkkeet eivät tee. Lisäksi bentson voi ottaa vain tarvittaessa joka ei ole hyvä sekään. Parempi on ottaa joka aamu SSRI-lääke jotta satunnaisia bentsoja ei tarvitse määrätä enää lainkaan. Lisäksi kun bentsoista on vuosikymmenien tutkimustuloksia ja näistä uusista ei, niin senkin kannalta bentsot ovat pahasta. Eli nyt vielä lyhyesti: bentsodiatsepiinit todella huonoja, SSRI:t aivan mahtavia!
Vierailija kirjoitti:
Työstäisin terapeutin luona tuota ylianalysoinnin tarvetta. Keskustelisin hoitavan ääkärin kanssa lääkeannoksen pienentämisestä, eli missä menee se raja että hyöty vielä saadaan, mutta muut sivuoireet ovat mahdollisimman pieniä. Kenenkään ei ole pakko syödä mitään lääkettä, vaan täysi-ikäinen saa päättää itse. Sitten vain pitää muistaa että hoitaa sitä sairauttaan ITSE,, eikä jätä lääkkeitä ensin pois, siis niitä jotka pitävät ihmisen pois osastolta, ja sitten ollaan haajamassa vähän väliä psykosastolle hoitoon kun se alamäki on niin pahan tuntoinen. Jos ei syö lääkkeitä, ei mielestäni tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoakaan. Meillä ainakin on osastot täynnä, eikä sinne kaivata henkilöitä jotka eivt halua lääkkeitä, mutta haluavat muutaman kk:n välein päästä "turvaan" osastolle jossa kaikki kannetaan nenän eteen.
Minä lakkasin kuormittamasta terveydenhoitoa, kun olin lopettanut lääkkeeni ja meni kuukausia aikaa, kun lopetusoireet hävisi ja olo tasapainottui. Loppui se osastolla käynti, kun loppui säätäminen lääkkeiden kans ja toimintakyky palasi lääketokkuran jälkeen. Mikäli olisin noudattanut lääkärin sanaa, olisin vieläkin varmaan ikuisessa lääkekierteessä tai jopa sähköttänyt aivojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työstäisin terapeutin luona tuota ylianalysoinnin tarvetta. Keskustelisin hoitavan ääkärin kanssa lääkeannoksen pienentämisestä, eli missä menee se raja että hyöty vielä saadaan, mutta muut sivuoireet ovat mahdollisimman pieniä. Kenenkään ei ole pakko syödä mitään lääkettä, vaan täysi-ikäinen saa päättää itse. Sitten vain pitää muistaa että hoitaa sitä sairauttaan ITSE,, eikä jätä lääkkeitä ensin pois, siis niitä jotka pitävät ihmisen pois osastolta, ja sitten ollaan haajamassa vähän väliä psykosastolle hoitoon kun se alamäki on niin pahan tuntoinen. Jos ei syö lääkkeitä, ei mielestäni tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoakaan. Meillä ainakin on osastot täynnä, eikä sinne kaivata henkilöitä jotka eivt halua lääkkeitä, mutta haluavat muutaman kk:n välein päästä "turvaan" osastolle jossa kaikki kannetaan nenän eteen.
Hoitsu? Työ kyllästyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen taliaivo syö mukisematta jopa psykoosilääkkeitä vartin juttelun jälkeen yleislääkärin kanssa? :O Melkein puoli miljoonaa suomalaista! Herätkää!
Koska lääkärit valehtelevat ettei lääkkeillä ole merkittäviä haittoja, tai mitätöivät niiden todellisia vaikutuksia. Lääketehtaat kusettavat psykiatreja uskomaan niitä samoja valheita, joita sitten nämä hömelöt levittävät kansan keskuuteen. Media puolestaan osallistuu asiasta vaikenemiseen ja hyssyttelyyn. Valtaosa populaatiosta on täysin pihalla mitä tulee lääkefirmojen petollisuuteen ja valheellisuuteen. Sitten kun jotkut harvat ja rohkeat yksilöt nostavat kissan pöydälle, nousee hirveä mökä näiden huijattujen ja aivopestyjen ihmisten toimesta. Loukkauksia satelee, ja ihmisiä vastaan aletaan hyökkäämään henkilökohtaisella tasolla kun annettu tieto ei heitä miellytä. Ihan uskomatonta pelleilyä. Jos ihmiset tietäisivät sen tosiseikan, että on riski pysyvistä haitoista, ei näitä pillereitä kukaan kurkustaan alas laittaisikaan.
Tähän olen itsekin törmännyt valitettavan usein. Eli siis ne jotka eniten tästä kärsii, eli lääkkeidenkäyttäjät jopa suuttuvat ja puolustavat lääkkeitä ja lääkäreitä. Hehän ovat uhreja, eivätkä syyllisiä! Vai onko kyseessä kieltoreaktio, koska pelätään itselle jo tapahtuneen vaurioita ja halutaan kiistämällä koko mahdollisuuden pitää yllä hyvää mieltä. Tämä SSRI/SNRI-hulluus tulee jäämään historiaan. Jälkipolvet tulevat kyselemään, miten kaiken oli edes mahdollista tapahtua. Talidomidit jäävät kakkoseksi tälle epidemialle. Vuosia sitten tästä ei ollut kunnon todisteita, vaikka silloinkin asiaa monet epäilivät. Nyt ei ole julkaistu yhtäkään tutkimusta jossa olisi jotain positiivista aiheesta. Ystäväpiiristäni yksikään ei ole kuulemma hyötynyt näistä lääkkeistä mahdollista plaseboa enempää. Miksi näitä syövät ihmiset jotka eivät edes saa apua näistä? Eikö oma keho ja mieli kerro ihmisille enää mitään?
Terapiaan ei kai pääse ilman lääkitystä. Ainakin aiemmin täälläpäin oli näin. Luulen, että monet lääkkeitä syövät ihmiset haluavat uskoa ja toivoa lääkkeistä olevan hyötyä, siksi puolustelevat niitä. Masentuneilla myös voi se oman kehon ja mielen tunteminen olla puutteellista, joten siinä voi kestää kauan, että huomaavat, etteivät lääkkeet toimi. Ja olen myös kuullut, että joitain ne lääkkeet ovat ihan oikeasti auttaneetkin. Toisaalta tiedän yhtä monta, ellen jopa enemmän, joita ne eivät ole auttaneet.
En myöskään usko lääkäreiden pahuuteen. Uskoisin, että lääkärit ihan vilpittömästi haluavat auttaa ihmisiä ja uskovat lääkkeiden toimivuuteen. Tämän ajan tapa on määrätä lääkkeitä joka asiaan; voi olla, että tulevaisuudessa kauhistellaan lääkkeiden ylenpalttista määräämistä joka asiaan, samalla lailla kuin nyt kauhistellaan esim. lobotomiaa.
Jos lääkkeitä ei halua syödä mutta tarvitsee terapiaa, niin lääkkeet voi hakea apteekista, jotta jää merkintä, että on haettu ja sitten ei vaa niele niitä. Ei se lääkäri tai hoitaja tule kotiin katsomaan syökö ihminen niitä lääkkeitä. Ei tartte olla niin ylirehellinen, kun on oma seksuaalisuus ja aivot kyseessä.
Näin tietysti, mutta niitä lääkkeitä tarjotaan aina ensimmäisenä ja terapian ehtona. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin sen verran rehellisiä ja luottavat lääkäreihin, että jos lääkäri määrää lääkkeitä ja sanoo että terapiassa käydäkseen näitä pitää syödä, niin sitten ihmiset syövät lääkkeitä. Ei moni osaa edes ajatella, että lääkkeistä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos kerta lääkäri on ne määrännyt.
Ja ajat muuttuu. Viisitoista vuotta sitten minun oli aloitettava bentsodiatsepiinilääkitys päästäkseni terapiaan. Lääkitys auttoikin. Nyt kun kävin uudestaan terapia-arvioinnissa, niin tuo aiemmin aloitetun ja tehonneen lääkityksen lopettaminen on ehdoton edellytys terapian korvattavuudelle! :D Turha varmaan mainitakaan, että tilalle pitäisi alkaa kokeilemaan jotain näitä uusia psyykelääkkeitä. Eli entinen hoidon onnistumisen kannalta pakollinen lääke on nyt hoidon onnistumisen kannalta lopetettava! Uskoni koko touhuun on lähes kokonaan kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstäisin terapeutin luona tuota ylianalysoinnin tarvetta. Keskustelisin hoitavan ääkärin kanssa lääkeannoksen pienentämisestä, eli missä menee se raja että hyöty vielä saadaan, mutta muut sivuoireet ovat mahdollisimman pieniä. Kenenkään ei ole pakko syödä mitään lääkettä, vaan täysi-ikäinen saa päättää itse. Sitten vain pitää muistaa että hoitaa sitä sairauttaan ITSE,, eikä jätä lääkkeitä ensin pois, siis niitä jotka pitävät ihmisen pois osastolta, ja sitten ollaan haajamassa vähän väliä psykosastolle hoitoon kun se alamäki on niin pahan tuntoinen. Jos ei syö lääkkeitä, ei mielestäni tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoakaan. Meillä ainakin on osastot täynnä, eikä sinne kaivata henkilöitä jotka eivt halua lääkkeitä, mutta haluavat muutaman kk:n välein päästä "turvaan" osastolle jossa kaikki kannetaan nenän eteen.
Minä lakkasin kuormittamasta terveydenhoitoa, kun olin lopettanut lääkkeeni ja meni kuukausia aikaa, kun lopetusoireet hävisi ja olo tasapainottui. Loppui se osastolla käynti, kun loppui säätäminen lääkkeiden kans ja toimintakyky palasi lääketokkuran jälkeen. Mikäli olisin noudattanut lääkärin sanaa, olisin vieläkin varmaan ikuisessa lääkekierteessä tai jopa sähköttänyt aivojani.
Norjassa on avautumassa myös lääkkeetön hoitomahdollisuus osastohoidossa. Halutakseen parantua ei tarvi aina olla vetämässä pilleriä naamaan. Joillekin parantuminen alkaa, kun pillerit hitaasti puretaan pois.
https://www.madinamerica.com/2017/03/the-door-to-a-revolution-in-psychi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstäisin terapeutin luona tuota ylianalysoinnin tarvetta. Keskustelisin hoitavan ääkärin kanssa lääkeannoksen pienentämisestä, eli missä menee se raja että hyöty vielä saadaan, mutta muut sivuoireet ovat mahdollisimman pieniä. Kenenkään ei ole pakko syödä mitään lääkettä, vaan täysi-ikäinen saa päättää itse. Sitten vain pitää muistaa että hoitaa sitä sairauttaan ITSE,, eikä jätä lääkkeitä ensin pois, siis niitä jotka pitävät ihmisen pois osastolta, ja sitten ollaan haajamassa vähän väliä psykosastolle hoitoon kun se alamäki on niin pahan tuntoinen. Jos ei syö lääkkeitä, ei mielestäni tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoakaan. Meillä ainakin on osastot täynnä, eikä sinne kaivata henkilöitä jotka eivt halua lääkkeitä, mutta haluavat muutaman kk:n välein päästä "turvaan" osastolle jossa kaikki kannetaan nenän eteen.
Hoitsu? Työ kyllästyttää?
Taitaa olla. Työ psyk. osastolla on joskus niin pitkästyttävän tylsää, että pitää vauvalle tulla trollaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos ei syö lääkkeitä, ei mielestäni tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoakaan. "
Kysyisin sinulta oletko perehtynyt tilastoihin joissa mitataan ihmisillä lääkkeiden toimivuutta? Esimerkiksi mielialalääkkeiden kohdalla.
Luitko AP:n kirjoittamista lääkkeiden haittakokemuksista?
Pitävätkö lääkkeet ihmiset pois kärsimyksestä ja osastolta? Nyt ei siis puhuta siitä että kun syö lääkkeitä, ne pitävät vieroitusoireet loitolla..
Tarkoittaako psykiatrinen terveydenhuolto sinulle pelkästään lääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Risperidon kirjoitti:
Tuttua. Kannabis auttaa palauttamaan edes osan vanhasta minästä.
Kannabis tuo sieluusi vasta tosi jänniä vieraita - oikeita sarvipää saatanoita!
Ihmellisen monisanaisesti ap kuitenkin jaksaa ruotia mt-ongelmiaan, vaikka sanoo ettei ole voimia yhtään mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on ap:n kirjoittamia trollauksia, persoonallisuushäiriöinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Rehellinen? Sinä et kuule tiedä mun myötäelämisen taidoista tai yhtään mistään muustakaan mun ajatuksista yhtään mitään, mut tuolla tavalla jos hyökit toisten silmille irlkin, niin en yhtään ihmettele et masentaa. Kyllä tunsin myötätuntoa, enää en tiedä.
Ei ne sairaanhoitajatkaan anna kaiken mennä tunteisiin, nehän pimahtais silloin. Itse osaan myös siirtää tunteitani. Nro 208
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Samaa mieltä, harmi että fiksunkin keskustelun tulee pilaamaan aina jotkut ääliöt. Suurimmaksi osaksi tän ketjun kommentit on tosi asiallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Samaa mieltä, harmi että fiksunkin keskustelun tulee pilaamaan aina jotkut ääliöt. Suurimmaksi osaksi tän ketjun kommentit on tosi asiallisia.
Samaa mieltä itses kanssa ja haukkuminen vaan jatkuu. Ihana ihminen olet.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on ap:n kirjoittamia trollauksia, persoonallisuushäiriöinen...
On on. Ap:lla on monta eri persoonaa. Minäkin kuulun niihin. Enhän minä muuten tänne kirjoittaisi.
/sarkasmi
Alue: Aihe vapaa
Eli olet nykyään salaliittofriikki foliohattuineen? Lääkeyhtiöt haluavat sairastuttaa ihmiset, eikö? Eri