Miksi miehet kohtelee minua näin?

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Vierailija kirjoitti:

Esimerkin mukainen mies pesiytyi tänne vastailemaan ja kirjoittelemaan itselleen kannustavia vastauksia.

Mitä kohtaa "avoimesta palstasta" et tajua?

Naiset ovat saaneet enenevästi kokea näitä hyökkäyksiä ja saattaa johtua siitäkin että 80 000 pelkästään nuorta miestä on ulkona työstä. Sitten vielä narsistiukot päälle. Ap kaikki naiset saavat kokea tuota. Mies joka on narsistinen tulee syyttämään sinua siitä ettei hänellä seiso.

Minä napautan sormilla saksia enkä sano mitään että kastraatiokauhu ajaa äijän pois paikalta. Naps ! Naps!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Täällä oli viime vuonna pitkä ketju siitä, miten ihan tuntemattomatkin miehet katsovat oikeudekseen (ja velvollisuudekseen) kommentoida negatiivisesti naisen ulkonäköä ja antaa siihen parannusehdotuksia.

Tässä aloituksessa lienee kyseessä sama ilmiö. Että jotkut miehet ihan aidon vilpittömästi kokevat, että naiset ovat olemassa vain heitä miellyttääkseen ja jos joku nainen ei miellytä, miehellä on oikeus ilmaista pettymyksensä ja vaikka antaa ystävällisesti neuvoja, miten nainen voisi korjata tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Täällä oli viime vuonna pitkä ketju siitä, miten ihan tuntemattomatkin miehet katsovat oikeudekseen (ja velvollisuudekseen) kommentoida negatiivisesti naisen ulkonäköä ja antaa siihen parannusehdotuksia.

Tässä aloituksessa lienee kyseessä sama ilmiö. Että jotkut miehet ihan aidon vilpittömästi kokevat, että naiset ovat olemassa vain heitä miellyttääkseen ja jos joku nainen ei miellytä, miehellä on oikeus ilmaista pettymyksensä ja vaikka antaa ystävällisesti neuvoja, miten nainen voisi korjata tilanteen.

Jep, kerran jäin monttu auki kuuntelemaan, kun työkaveri selitti että "miksei naiset vois pukeutua niin ja näin, kun häntä ällöttää ne ja nää vaatekappaleet, ihan raivostuttaa ja voisin vaikka repiä ne vaatteet". Hän siis puhui ihan yleisesti tuolla ulkona liikkuvista naisista, kaikista heistä, että he eivät saisi pitää sitä tai tätä vaatetta koska se ei miellytä HÄNTÄ.

Hyi helevata mikä tyyppi. Uskomatonta että suomalaisellekaan miehelle ei ole vielä selvää, että a) naiset ovat yksilöitä ja b) nämä yksilöt saavat tehdä aivan mitä haluavat, milloin haluavat, miten haluavat, missä haluavat, kenen kanssa haluavat. (Ja sitten vielä haukkuvat näitä toisen kultturin edustajia, vaikka itse puhuvat aivan identtisiä juttuja!! Käsittämätöntä.)

Mä olen ihan hyvän näköinen, tosin isokokoinen, muodokas, enkä mikään hiirulainen . Pukeudunpa miten tahansa, niin erotun joukosta (suht pitkä + korkkarit, leveät hartiat, hyvä ryhti). 

Baareissa, silloin harvoin kun tulee käytyä, miehet kyllä kiinnittävät huomiota, hymyilevät, mutta hyvin harvoin kukaan tulee läheisemmin tutustumaan.

Yksi miestyyppi on, jolta silloin tällöin saan aloittajan kuvailemaa agressiivista huomiota ja se on itseään kovina pitävät miehet. Luultaavasti heillä on huono itseluottamus ja kokevat mut jotenkin uhkana. Uskon sen johtuvan siitä, kuten muutenkin sen miesten lähestymättömyyden, että annan olemuksellani itsevarman, hyväksyntää hakemattoman vaikutelman. Siis varmaan vähän koppavan. Ja olen kyllä sanavalmis, jos joku tulee haastamaan riitaa eli ei se uhkaava vaikutelma niin kauhean kaukana ole, vaikka olen kyllä yleensä ihan lempeä ja sopuisa :)

Joskus joku mainitsi, että korkealla sijaitsevat kulmakarvani saattavat antaa sellaisen vaikutelman, kuin olisin koko ajan arvioimassa - se varmaan pitää toiset loitolla?

Mulle todellinen ongelma on naisten minuun kohdistama agressiivisuus. Baareissa varsin jos katse vois tappaa, olisin kuollut jo moneen kertaan. Mutta ihan kauppajonossakin olen joskus saanut osakseni hyökkäyksiä naisilta, joita en ennen hyökkäyksen alkua ole huomannut ollenkaan. Koen että pienet (ei välttämättä fyysisesti, usein ovat minua vanhempia ja tukevampia) ihmiset tulevat kiukuttelemaan. Yleensä en lähde siihen mukaan, korkeintaan sanon napakasti jotain tyyliin rauhoitu tai vain nostelen niitä kulmakarvoja :D

Me voidaan titeämättämme antaa ilmeillämme ja olemuksellamme ylimielistä, koppavaa, arvostelevaa tai uhkaavaa vaikutelmaa sellaisille, jotka ovat niille alttiita. Ehkä se on hyvä, että niin huonolla itseluottamuksella olevat pysyvätkin kaukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Täällä oli viime vuonna pitkä ketju siitä, miten ihan tuntemattomatkin miehet katsovat oikeudekseen (ja velvollisuudekseen) kommentoida negatiivisesti naisen ulkonäköä ja antaa siihen parannusehdotuksia.

Tässä aloituksessa lienee kyseessä sama ilmiö. Että jotkut miehet ihan aidon vilpittömästi kokevat, että naiset ovat olemassa vain heitä miellyttääkseen ja jos joku nainen ei miellytä, miehellä on oikeus ilmaista pettymyksensä ja vaikka antaa ystävällisesti neuvoja, miten nainen voisi korjata tilanteen.

Jep, kerran jäin monttu auki kuuntelemaan, kun työkaveri selitti että "miksei naiset vois pukeutua niin ja näin, kun häntä ällöttää ne ja nää vaatekappaleet, ihan raivostuttaa ja voisin vaikka repiä ne vaatteet". Hän siis puhui ihan yleisesti tuolla ulkona liikkuvista naisista, kaikista heistä, että he eivät saisi pitää sitä tai tätä vaatetta koska se ei miellytä HÄNTÄ.

Hän puhui kuten mammat tällä palstalla kirjoittavat. Palsta on pullollaan tuontyyppistä purkautumista, läskivihaaja nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Sillä on merkitystä mitä ajattelee, ei niinkään sillä ilmaiseeko itseään suullisesti vai kirjallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on ei-kaunis kuten minä olen, niin miehet selvästi häiriintyvät siitä. He tuntevat olonsa silminnähden kiusaantuneeksi ja vauvautuneeksi seurassani. Kai miehillä on tietty raja, että minkä näköisiin naisiin he haluavat ottaa kontaktia. Sellainen ok-nätti on se raja, siitä alaspäin on heille sama kuin ruma. Ihan vaikka naisen olemus olisi sellainen neutraalin mitäänsanomaton. Myös ylipainoisuus on asia, joka selvästi kuvottaa miehiä.

No vielä enemmän tuntuvat häiriintyvän kauneudesta. Tuntuu, kuin useimmat miehet haluaisi karttaa. Jossain vaiheessa tajusin olevani keskivertoa kauniimpi ja rinnat on isot, joten siinä syy. Erinnäisten kommenntie ja mutkan kautta selvinnyt tää. En siis itse pidä itseäni kuin ihan taviksena.

Mielenterveysongelmat ja heikot sosiaaliset taidot yhdistettynä aijheuttavat tuollaisia purkauksia. Kun ei löydy enää ihmistä joka jaksaisi sinua kuunnella, niin sitten se kattila kiehuu yli jossain kohti ihan randomi ihmisen kohdalla hyvinkin pienestä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Täällä oli viime vuonna pitkä ketju siitä, miten ihan tuntemattomatkin miehet katsovat oikeudekseen (ja velvollisuudekseen) kommentoida negatiivisesti naisen ulkonäköä ja antaa siihen parannusehdotuksia.

Tässä aloituksessa lienee kyseessä sama ilmiö. Että jotkut miehet ihan aidon vilpittömästi kokevat, että naiset ovat olemassa vain heitä miellyttääkseen ja jos joku nainen ei miellytä, miehellä on oikeus ilmaista pettymyksensä ja vaikka antaa ystävällisesti neuvoja, miten nainen voisi korjata tilanteen.

Mutta kun näitä kritiikin antajia löytyy naisistakin! Kerran yllätyksenä ja pyytämättä tunnettu naisrunoilija tuli suorastaan moraalisesti närkästyneenä kysymään, miten voi näyttää siltä kuin näytän, koska edelliskesänä tämä nainen oli vielä kokenut ulkonäköni kelpoiseksi mutta nyt se oli aivan muuta. Tämä naisrunoilija tuli siis lyttäämään naispuolista kollegaa kuin baarien miesjuopot. Varsinainen nasiasianainen tämä ihana, eettinen, yhteisöllinen runoilijanainen!

Naisurunoilija oli minua pidempi, joten ehkä hänellä oli mielestään jo siksi (kunnon koulukiusaajamentaliteetilla ) oikeus käydä itseään lyhyemmän naisen kimppuun. Turvallisempaa ainakin kuin mennä aukomaan päätään esim. itseään isommille miehille.

Taatusti juhlapuheissa tämäkin naisrunoilija muistaa puhua naisten keskinäisestä toveruudesta ja kannustamisesta ja vaikka jos mitä mutta tosielämässä hän oli juurikin se kanalauman psykoottinen kana, joka kokee olevansa ylemmällä orrella ja siksi oikeutettu raatelemaan alemmaksi kokemiaan ihan vain purkaakseen pahaa mieltään, kenties johtuen omasta, leimallisen kurpahtaneesta ulkomuodostaan? Vai alkoko veti vanhenevalla naisella testot niin pintaan, että kävi miesmäisen aggressiiviseksi?

Naisrunoilija itse oli pituuskasvustaan huolimatta ei todellakaan niin hyvännäköinen. Hän on jo vanhempaa ikäluokkaa ja ikäisekseenkin huomattavan kurpahtanut kasvoiltaan. Ikä ja ehkä alkoon menevä elämäntyyli syöneet lihat kasvoista ja tehneet ne aika miesmäisiksi.  TUntui todella kornilta saada kritiikkiä nimenomaan sen näköiseltä henkilöltä. En mikään kaunotar ole, mutta kuitenkin jos meidät kaksi laitetaan rinnakkain niin... mutta näinhän se käy miestenkin kanssa. Ei se baarijuoppo, joka tulee baarissa aukomaan päätään, yleensä ole se ravintolan komein mies.

Ehkäpä alkon juonti + silkka katkeruus omasta ulkoäöstä aiheuttivat purkauksen" Sanomattakin selvää, että nykyään halveksin suunnattomasti tätä naisrunilijaa. Lehtien palstoilla hymyillään niin maailmaa syleilevästi mutta tosielämän käyttäytyminen kuin juoppoäijällä? Siistii. Hieno ammattinimike ei todellakaan tee ihmisestä hyvää, etenkin kirjailijoista tämän näkee.

Tilanteessa jäin valitettavasti täysin sanattomaksi. Pääsisinpä siihen takaisin antamaan samalla mitalla takaisin. Ehkä jo ensi kerralla. Nähdään, naisrunoilija, nimenomaan sinä, joka käsittelet omaa ulknäkötraumaasi haukkumalla muita. TIlanteesi ei siitä parane. Siinä mielessä paras rangaistus alhaisesta käytöksestäsi on sinulle se, että joudut tuijottamaan naamaasi joka aamu peilistä hah, hah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Täällä oli viime vuonna pitkä ketju siitä, miten ihan tuntemattomatkin miehet katsovat oikeudekseen (ja velvollisuudekseen) kommentoida negatiivisesti naisen ulkonäköä ja antaa siihen parannusehdotuksia.

Tässä aloituksessa lienee kyseessä sama ilmiö. Että jotkut miehet ihan aidon vilpittömästi kokevat, että naiset ovat olemassa vain heitä miellyttääkseen ja jos joku nainen ei miellytä, miehellä on oikeus ilmaista pettymyksensä ja vaikka antaa ystävällisesti neuvoja, miten nainen voisi korjata tilanteen.

Mutta kun näitä kritiikin antajia löytyy naisistakin! Kerran yllätyksenä ja pyytämättä tunnettu naisrunoilija tuli suorastaan moraalisesti närkästyneenä kysymään, miten voi näyttää siltä kuin näytän, koska edelliskesänä tämä nainen oli vielä kokenut ulkonäköni kelpoiseksi mutta nyt se oli aivan muuta. Tämä naisrunoilija tuli siis lyttäämään naispuolista kollegaa kuin baarien miesjuopot. Varsinainen nasiasianainen tämä ihana, eettinen, yhteisöllinen runoilijanainen!

Naisurunoilija oli minua pidempi, joten ehkä hänellä oli mielestään jo siksi (kunnon koulukiusaajamentaliteetilla ) oikeus käydä itseään lyhyemmän naisen kimppuun. Turvallisempaa ainakin kuin mennä aukomaan päätään esim. itseään isommille miehille.

Taatusti juhlapuheissa tämäkin naisrunoilija muistaa puhua naisten keskinäisestä toveruudesta ja kannustamisesta ja vaikka jos mitä mutta tosielämässä hän oli juurikin se kanalauman psykoottinen kana, joka kokee olevansa ylemmällä orrella ja siksi oikeutettu raatelemaan alemmaksi kokemiaan ihan vain purkaakseen pahaa mieltään, kenties johtuen omasta, leimallisen kurpahtaneesta ulkomuodostaan? Vai alkoko veti vanhenevalla naisella testot niin pintaan, että kävi miesmäisen aggressiiviseksi?

Naisrunoilija itse oli pituuskasvustaan huolimatta ei todellakaan niin hyvännäköinen. Hän on jo vanhempaa ikäluokkaa ja ikäisekseenkin huomattavan kurpahtanut kasvoiltaan. Ikä ja ehkä alkoon menevä elämäntyyli syöneet lihat kasvoista ja tehneet ne aika miesmäisiksi.  TUntui todella kornilta saada kritiikkiä nimenomaan sen näköiseltä henkilöltä. En mikään kaunotar ole, mutta kuitenkin jos meidät kaksi laitetaan rinnakkain niin... mutta näinhän se käy miestenkin kanssa. Ei se baarijuoppo, joka tulee baarissa aukomaan päätään, yleensä ole se ravintolan komein mies.

Ehkäpä alkon juonti + silkka katkeruus omasta ulkoäöstä aiheuttivat purkauksen" Sanomattakin selvää, että nykyään halveksin suunnattomasti tätä naisrunilijaa. Lehtien palstoilla hymyillään niin maailmaa syleilevästi mutta tosielämän käyttäytyminen kuin juoppoäijällä? Siistii. Hieno ammattinimike ei todellakaan tee ihmisestä hyvää, etenkin kirjailijoista tämän näkee.

Tilanteessa jäin valitettavasti täysin sanattomaksi. Pääsisinpä siihen takaisin antamaan samalla mitalla takaisin. Ehkä jo ensi kerralla. Nähdään, naisrunoilija, nimenomaan sinä, joka käsittelet omaa ulknäkötraumaasi haukkumalla muita. TIlanteesi ei siitä parane. Siinä mielessä paras rangaistus alhaisesta käytöksestäsi on sinulle se, että joudut tuijottamaan naamaasi joka aamu peilistä hah, hah!

Sano edes jokin vinkki jolla tämä kusipäärunoilija paljastuu?

Minä joudun AINA sellaiseen asetelmaan että löydän esim uudesta koulusta tosi kivan tyttökaverin, ollaan molemmat nättejä(vaikka ei sillä ole merkitystä kuin ehkä tän esimerkin kannalta) meillä on sama tyyli ja meillä synkkaa, niin luulen. Ja olen ihan onnessani että olen löytänyt kerrankin hyvän kaverin koska olen aika yksinäinen vaikka seurustelenkin.

Sitten siihen tulee kanssa joku mies meidän kaveriporukkaan joka on tosi kiva mutta ei mikään super hyvännäköinen tai lähellekään mikään jännämies... No entistä kivempaa uskon kun on nyt ihan kaveriporukka. MUTTA sitten tää mies alkaa ihastumaan siihen toiseen ja niillä alkaa olla koko ajan jotain "säpinää" keskenään vaikka tiedän että ei siitä tule kuitenkaan mitään sen naisen puolelta. Ja sitten multa alkaa lopulta palaa hermo kun saan jatkuvasti seurata tätä näytelmää vierestä ja se mies ei enää edes huomaa minua kun yritän normaalisti olla ja puhella jotain. Että, siinä on sitten sillein tahtomattaan kolmantena pyöränä.

Tietysti tämä sitten loppuu niin että multa tosiaan menee hermo, en jaksa enää vaan statistina katsella sitä ja häivyn ja sitten jun nämä kaksi jää kuin nallit kalliolle niin eihän niillä enää yhtäkkiä riitäkään mitään syytä jatkaa kun ei se nainen tosiaankaan voisi ikinä kiinnostua siitä miehestä sillein....

Että voi elämä oikeesti mulla on joku kauhea kirous kun olen tämän saman joutunut käymään läpi niiiiin monta kertaa :D

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun AINA sellaiseen asetelmaan että löydän esim uudesta koulusta tosi kivan tyttökaverin, ollaan molemmat nättejä(vaikka ei sillä ole merkitystä kuin ehkä tän esimerkin kannalta) meillä on sama tyyli ja meillä synkkaa, niin luulen. Ja olen ihan onnessani että olen löytänyt kerrankin hyvän kaverin koska olen aika yksinäinen vaikka seurustelenkin.

Sitten siihen tulee kanssa joku mies meidän kaveriporukkaan joka on tosi kiva mutta ei mikään super hyvännäköinen tai lähellekään mikään jännämies... No entistä kivempaa uskon kun on nyt ihan kaveriporukka. MUTTA sitten tää mies alkaa ihastumaan siihen toiseen ja niillä alkaa olla koko ajan jotain "säpinää" keskenään vaikka tiedän että ei siitä tule kuitenkaan mitään sen naisen puolelta. Ja sitten multa alkaa lopulta palaa hermo kun saan jatkuvasti seurata tätä näytelmää vierestä ja se mies ei enää edes huomaa minua kun yritän normaalisti olla ja puhella jotain. Että, siinä on sitten sillein tahtomattaan kolmantena pyöränä.

Tietysti tämä sitten loppuu niin että multa tosiaan menee hermo, en jaksa enää vaan statistina katsella sitä ja häivyn ja sitten jun nämä kaksi jää kuin nallit kalliolle niin eihän niillä enää yhtäkkiä riitäkään mitään syytä jatkaa kun ei se nainen tosiaankaan voisi ikinä kiinnostua siitä miehestä sillein....

Että voi elämä oikeesti mulla on joku kauhea kirous kun olen tämän saman joutunut käymään läpi niiiiin monta kertaa :D

Pidän tätä malliesimerkkinä siitä miten vaikeaa ystävyyssuhteiden luominen on meillä Suomessa. Tästä näkee että yksi yksinäinen haluaisi vain kaveriporukan mutta miehellä on heti mielessä ihan muut aikeet ja hän menettää täysin kiinnostuksen ylläpitää kaverisuhteita kun tulee tilaisuus saada seksiä. Miestä ei oikeastaan ole lainkaan kiinnostanut muu kuin seksi. Tuosta toisesta naisesta en tiedä, ei tunnu sekään ajattelevan kovin pitkälle kaverisuhteiden luomisen kannalta.

Asetelma on aina tämä, ei ajatella mitään pidemmällä tähtäimellä ainoastaan onko tuo nainen valmis seksiin ja jos tulee vastaan nainen joka ei omaa makua miellytä tai johon ei ole mahdollisuuksia niin se nähdään vain ärsyttävänä ja häiritsevänä tekijänä jota voi kohdella kuin tiskirättiä.

Huoh, kuulostaa tutulta. Ja olen myös samaa mieltä että kaikki naiset tuollaista joutuvat kokemaan. Minä ärsytän miehiä kun olen "normaalin" näköisenä parhaan kaverini (joka on todella kaunis) kanssa baarissa. Eivät ymmärrä ressukat että minua haukkumalla kaverini ei heistä kiinnostu. Tottakai myös kaverini saa taas eri miehiltä vihaa niskaansa, koska on niin kaunis ja joko ei kiinnostu heistä tai sitten ne miehet ovat varattuja eivätkä voi iskeä ystävääni ja sekös heitä ärsyttää. Tämä jälkimmäinen on hämmentävintä, elämäänsä kyllästyneet miehet kuvittelevat humalassa kauniin naisen nähtyään saavansa tämän automaattisesti jos eivät vain olisi varattuja. Ja se on tämän kauniin naisen syy.

Siinä vain pari esimerkkiä.

Sano edes jokin vinkki jolla tämä kusipäärunoilija paljastuu?

Anja Erämaja. Tui tui, Arja, olet tosi hyvä ihminen, oikein suurisydäminen humanisti niin kuin kaikki runoilijat jo roolinsa vuoksi ovat!

Toivoisin, että meille naisille opetettaisiin itsepuolustustaitoja. sen sijaan meitä pikemminkin opetetaan pyytämään anteeksi niitä ulkonäkövajavaisuuksia, joista aiheellisesti saamme kritiikkiä.

Tuollaiset edellä kuvatun kaltaiset tilanteet eivät jää niinkään harmittamaan sen lyttäämisen takia kuin siksi, ettei osaa, muista tai kehtaa vastata siihen. KUnpa aina ehtisi puolustaa itseään, niin ei tuntisi itseään niin loukatuksi ja niin pitkäkestoisen vihaiseksi. Olen vieläkin todella raivoissani, vaikka tapahtumasta on jo vuosia.

Joka kerta, kun olen ehtinyt tilanteeseen mukaan (arvostelevien baarijuoppomiesten kyseessä ollessa) ja antanut samalla mitalla takaisin, mies on näyttänyt ällistyneeltä aivan kuin ensimmäistä kertaa joku asettaisi rajat hänen törkeällä käytökselleen .Mitään pahaa siitä ei ole koskaan seurannut minulle. En ole saanut turpaani tai tullut haukutuksi. Mies on lähtenyt pois sen näköisenä, että menee nuolemaan haavojaan ja myös sen oloisena, että osaa pelätä jatkossa seurauksia, joten ei tule toista kertaa aukomaan päätään ainakaan minulle. Harmi vain, että useimmiten ei vain osaa reagoida. Ällistyy vain, koska ei itse ikinä käyttäytyisi niin. Etenkin naisen kyseessä ollessa on aivan äimänä.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, kuulostaa tutulta. Ja olen myös samaa mieltä että kaikki naiset tuollaista joutuvat kokemaan. Minä ärsytän miehiä kun olen "normaalin" näköisenä parhaan kaverini (joka on todella kaunis) kanssa baarissa. Eivät ymmärrä ressukat että minua haukkumalla kaverini ei heistä kiinnostu. Tottakai myös kaverini saa taas eri miehiltä vihaa niskaansa, koska on niin kaunis ja joko ei kiinnostu heistä tai sitten ne miehet ovat varattuja eivätkä voi iskeä ystävääni ja sekös heitä ärsyttää. Tämä jälkimmäinen on hämmentävintä, elämäänsä kyllästyneet miehet kuvittelevat humalassa kauniin naisen nähtyään saavansa tämän automaattisesti jos eivät vain olisi varattuja. Ja se on tämän kauniin naisen syy.

Siinä vain pari esimerkkiä.

Juuri näin. Ruma tai vaatimaton ulkonäkö on naisen pahin synti. Joko hän on täysin näkymätön ("Ei rumia naisia olekaan") tai häneen kohdistuu käsittämättömiä antipatioita ("Kuka luulet olevasi? Mene pois maisemaa pilaamasta ja anna meidän iskeä näitä kauniita naisia").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samantyylisiä kokemuksia. En ole kovin ruma, mutta jokin minussa ärsyttää. Hiljaisuuteni tulkitaan ylimielisyydeksi ja vapaaehtoinen sinkkuuteni miesten halveksumiseksi. On tultu informoimaan mua siitä, kuinka olen ällöttävä valas (62kg), ihoni on ruma (valkoinen) ja olen sellaista saastaa, ettei kukaan mies edes koskisikaan vaikka haluaisin. Tämä kaikki siis yllätyksenä ja pyytämättä.

Sanotaanko näin, että sinkkuuteni tulee aina vain enemmän vapaahtoiseksi :).

Täällä oli viime vuonna pitkä ketju siitä, miten ihan tuntemattomatkin miehet katsovat oikeudekseen (ja velvollisuudekseen) kommentoida negatiivisesti naisen ulkonäköä ja antaa siihen parannusehdotuksia.

Tässä aloituksessa lienee kyseessä sama ilmiö. Että jotkut miehet ihan aidon vilpittömästi kokevat, että naiset ovat olemassa vain heitä miellyttääkseen ja jos joku nainen ei miellytä, miehellä on oikeus ilmaista pettymyksensä ja vaikka antaa ystävällisesti neuvoja, miten nainen voisi korjata tilanteen.

Naisrunoilija itse oli pituuskasvustaan huolimatta ei todellakaan niin hyvännäköinen. Hän on jo vanhempaa ikäluokkaa ja ikäisekseenkin huomattavan kurpahtanut kasvoiltaan. Ikä ja ehkä alkoon menevä elämäntyyli syöneet lihat kasvoista ja tehneet ne aika miesmäisiksi.  TUntui todella kornilta saada kritiikkiä nimenomaan sen näköiseltä henkilöltä.

En ollut koskaan kuullutkaan mistään Anja Erämaasta, mutta täytyy sanoa että kuvauksesi hänen ulkonäöstään oli selvästikin tehty katkeran kiukkuisten silmälasien läpi. Ei hän nyt mitenkään pahannäköinen ole ikäisekseen. Tuon näköisiä te naiset pakkaatte olemaan.

Ihan mahtava ketju. Kiitos tästä!

Täällä ihan tavallinen hiirulainen 167/70 ei oo tissii eikä oo takamusta mutta kuinka ollakkaan miehillä on käsitykseni mukaan, ainakin miesten omasta mielestä, oikeus tulla riputtämään mut milloin mistäki.

Ja kyllä kelannut että onpas siinä pieni mies, kuinka kehtaa naisen sylkykuppia alemmas laittaa. Toki koska itsetunto ongelmista olen kärsinyt niin miettinyt onko kritiikki aiheellista.

Sekä sinkkuna miettinyt myös jotta jos miehet on älyltään tuommoisia, niin ei mitään hätää pysyä sinkkuna. Todellakaan rupea eläämääni pilaamaan moisen kuvotuksen kaltaisen kanssa.

Myöskin naisilta tullut näitä "jos katseella voisi tappaa" - miksi? Ihan tavallinen tyyppi joka hyvässä seurassa ollessaan on vapautunut ja nauttii olostaan niin se koetaan jotenkin tosi huonona asiana.

Joten olen päättänyt antaa mokomien mädäntyä omassa mikäikinäseonkaan.

Jatkan sinkkuna, iloisena tavallisuudesta ja vapaudesta omiin valintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mahtava ketju. Kiitos tästä!

Täällä ihan tavallinen hiirulainen 167/70 ei oo tissii eikä oo takamusta mutta kuinka ollakkaan miehillä on käsitykseni mukaan, ainakin miesten omasta mielestä, oikeus tulla riputtämään mut milloin mistäki.

Ja kyllä kelannut että onpas siinä pieni mies, kuinka kehtaa naisen sylkykuppia alemmas laittaa. Toki koska itsetunto ongelmista olen kärsinyt niin miettinyt onko kritiikki aiheellista.

Sekä sinkkuna miettinyt myös jotta jos miehet on älyltään tuommoisia, niin ei mitään hätää pysyä sinkkuna. Todellakaan rupea eläämääni pilaamaan moisen kuvotuksen kaltaisen kanssa.

Myöskin naisilta tullut näitä "jos katseella voisi tappaa" - miksi? Ihan tavallinen tyyppi joka hyvässä seurassa ollessaan on vapautunut ja nauttii olostaan niin se koetaan jotenkin tosi huonona asiana.

Joten olen päättänyt antaa mokomien mädäntyä omassa mikäikinäseonkaan.

Jatkan sinkkuna, iloisena tavallisuudesta ja vapaudesta omiin valintoihin.

Juu, ei ole vaikea pysyä sinkkuna. En edes voi kuvitella tilannetta, että olisin parisuhteessa tällaisen miehen kanssa. Ja niitä hyviä kun en ole vielä tavannut. Jos tapaan, ilman muuta haluan olla sellaisen kanssa. T. Se aiemmin kirjoittanut hiljainen vapaaehtoinen sinkku

kuvauksesi hänen ulkonäöstään oli selvästikin tehty katkeran kiukkuisten silmälasien läpi. Ei hän nyt mitenkään pahannäköinen ole ikäisekseen. Tuon näköisiä te naiset pakkaatte olemaan.

Eli näkemyksesi on, että koska henkilöstä löytyy nykyään myös edustavan näköisiä valokuvia (ovat btw eri asia kuin se, miltä ihminen näyttää luonnossa), se kumoaa täysin kirjoitukseni muiltakin osin? Sen kuvan viestistäsi saa. Ketjun olennainen pointti on kuitenkin ihmetellä, miksi jotkin ihmiset lähtevät aivan yöstä aukomaan päätään jollekin puoliventovieraalle ihmiselle tämän ulkonäkövajeista? Täällä ei ymmärretä sitä, miksi sellaista tapahtuu. Itse en tekisi ikinå niin. En kehdannut tehdä sitä edes sen jälkeen, kun tämä mielestäsi kivan näköinen nainen oli käynyt nokkimaan minua.

Useimmille ihmisille, etenkin ns. sivistyneissä ammateissa oleville, on itsestäänselvää, että muiden ihmisten ulkonäkö, köyhyys, erektiohäriöt ja muut satuttavat asiat ovat sellaisia, että niistä ei päin näköä huomautella. Kukaan ei halua kuulla sellaista itsestään, joten jokainen vaistomaisesti karttaa myös tekemästä sellaista vahinkoa muille. On mysteeri, miksi jotkut ihmiset katsovat, ettei heillä ole mitään velvollisuutta (vai kykyä?) pitää tästä sanattomasta sopimuksesta kiinni.

Mutta joo. Purkautumiseni oli kieltämättä inhottava (kaduin sitä heti, kun olin sen kirjoittanut), mutta johtuu siitä, että olen tosi vihainen edelleen. Nytpähän on kokeiltu sekin, miltä tuntuu olla yhtä inhottava ilkimykselle takaisin, olkoonkin että vain netissä. Kieltämättä se helpotti oloa. Hmm. Kun vielä uskaltaisi joku kerta tehdä sen naispuoliselle nokkijallekin silloin,  kun tilanne on päällä eikä vuosien viiveellä!