Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lidl – hirvein työpaikka
11.08.2017 |
Lidl – pitkät työvuorot, ei taukoja, masentava työympäristö, raskasta nostelua myös naisilla, liian vähän henkilökuntaa, tylyt työkaverit, kiusaaminen, terveys- ja turvallisuusasiat hunningolla, ei vapaa-aikaa jne.
https://www.thesun.co.uk/money/3805045/whats-it-like-to-work-at-lidl/
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Näen edelleen painajaisia Lidl-ajoista. Niin kiva duuni se oli tällaiselle ylitunnolliselle nuorelle naiselle, joka ei koskaan halunnut saada negatiivista palautetta, saati potkuja.
Kamala stressi oli siitä, teenkö nyt kaiken 110%, ettei kukaan voi sanoa minua hitaaksi. Tein jokaisen ylityövuoron, johon pyydettiin. Vapaapäivinä en aina jaksanut mennä töihin, joten keksin valkoisia valheita muista sovituista menoista tms.
Pompin jokaisella tauolla kassan ja ruokalautasen väliä. Pilasin selkäni nostelemalla maitokolleja epäinhimillisiin korkeuksiin. Hiki virtasi ja olo oli kuin olisi big brotherilla töissä. Monet saivat lähteä koeajalla, minulla taisi käydä "tuuri", kun sain jäädä.
Onneksi työkaverit olivat mukavia.
Minäkin olin joskus kesätöissä kaupassa ja tiedän suunnilleen millaista työ on.
Mut nyt olen useamman vuoden tehnyt työtä, jossa todella joutuu tekemään fyysisesti rankkaa työtä, nostelemaan painavia asioita todella korkeallekin jne. Eli onhan se kaupassa työskentely kiireistä, laatikoiden nostelua ja muuta, mutta on paljon muitakin työpaikkoja joissa on paljon raskasta fyysistä työtä. Yhtä rankkaa tai jopa rankempaa kun kaupassa.
Tässä ei siis ollut tarkoitus vähätellä kirjoittajan kokemusta, koska tiedän että työ on fyysisesti kuormittavaa, vaan enemmänkin tässä oli pointtina joillekkin muille se, että ei lidl (tai muu kauppa) ole ainoa työpaikka jossa joutuu tekemään fyysisesti raskasta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
No sen tiedän että 80 prosenttia uusista työpaikoista menee työpaikan vaihtajille. Sen unelmatyön löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja joskus joutuu kokeilemaan useampaakin paikkaa, mutta musta on tyhmää jäädä oman terveyden uhalla työpaikkaan joka pilaa koko elämän.
Ja se jatkuvan valittamisen kuunteleminen pilaa läheistenkin elämän.
Asiat pitää ratkaista ei jäädä rypemään niihin.
Eli ratkaisusi on yrittää hetki unelman tavoittelua, ja jos ei siinä onnistu, niin jättäytyä työttömäksi, hassata jo kerätty omaisuus ja sen jälkeen elää loppuikä yhteiskunnan tukien varassa? Ilmeisesti oletat avokätisen rahanjaon jatkuvan loputtomiin? - No, yhtä ylioptimistista unelmointia tuo aiempi viestisikin oli.
Luetun ymmärtäminen? Kommentoin työpahoinvointia ja työpaikanvaihtamista ratkaisuna siihen.
Selitän uudestaan. En ymmärrä miksi ihmiset jäävät vuosiksi tai vuosikymmeniksi työpaikkaan jossa voivat pahoin. Ovat kokoajan ahdistuneita ja stressaantuneita. Se että työpaikka on vakituinen ei ole mikään syy riskeerata omaa terveyttään ja tehdä elämästään surkeaa. Hetkellinen työttömyyskin on tätä parempi vaihtoehto jos ei heti löydy uutta työtä. Vakituisuus ei ole työpaikan itseisarvo vaan sen työpaikan laatu ja sopivuus itselle.
Väitän että meidän työelämä ja työntekijät voisivat paremmin jos työtä vaihdettaisiin useammin, osaamien kasvaisi ja liikkuisi työyhteisöstä toiseen. Ihmiset on erilaisia ja työpaikat on erilaisia, joskus täytyy nähdä vaivaa että löytää sen täydellisen matchin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
No sen tiedän että 80 prosenttia uusista työpaikoista menee työpaikan vaihtajille. Sen unelmatyön löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja joskus joutuu kokeilemaan useampaakin paikkaa, mutta musta on tyhmää jäädä oman terveyden uhalla työpaikkaan joka pilaa koko elämän.
Ja se jatkuvan valittamisen kuunteleminen pilaa läheistenkin elämän.
Asiat pitää ratkaista ei jäädä rypemään niihin.
Eli ratkaisusi on yrittää hetki unelman tavoittelua, ja jos ei siinä onnistu, niin jättäytyä työttömäksi, hassata jo kerätty omaisuus ja sen jälkeen elää loppuikä yhteiskunnan tukien varassa? Ilmeisesti oletat avokätisen rahanjaon jatkuvan loputtomiin? - No, yhtä ylioptimistista unelmointia tuo aiempi viestisikin oli.
Luetun ymmärtäminen? Kommentoin työpahoinvointia ja työpaikanvaihtamista ratkaisuna siihen.
Selitän uudestaan. En ymmärrä miksi ihmiset jäävät vuosiksi tai vuosikymmeniksi työpaikkaan jossa voivat pahoin. Ovat kokoajan ahdistuneita ja stressaantuneita. Se että työpaikka on vakituinen ei ole mikään syy riskeerata omaa terveyttään ja tehdä elämästään surkeaa. Hetkellinen työttömyyskin on tätä parempi vaihtoehto jos ei heti löydy uutta työtä. Vakituisuus ei ole työpaikan itseisarvo vaan sen työpaikan laatu ja sopivuus itselle.
Väitän että meidän työelämä ja työntekijät voisivat paremmin jos työtä vaihdettaisiin useammin, osaamien kasvaisi ja liikkuisi työyhteisöstä toiseen. Ihmiset on erilaisia ja työpaikat on erilaisia, joskus täytyy nähdä vaivaa että löytää sen täydellisen matchin.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, uusi työpaikka ei välttämättä ole sen parempi ja sellaista asiaa kuin varmasti väliaikainen työttömyys ei ole olemassa.
Jos sinä oletat, että töihin voi mennä kun huvittaa ja tarpeeksi laadukkaita työpaikkoja on joka oksalla, niin kerropa mikseivät Suomen 500000 nykyistä "hetkellistä" työtöntä vain mene töihin johonkin "hyvään" paikkaan?
Voin kyllä vahvistaa kiireen ja stressin osana työpäiviä, sekä hien virtaamisen. Kiire on kova, ja myyntitavoitteet ja tehokkuusvaatimukset tulevat suoraan ylhäältä eikä niihin voi kuin yrittää pyrkiä ettei koko myymälälle tule vaikeuksia. Myymälöitä myös kilpailutetaan koko ajan toistensa kanssa -juuri esimerkiksi kassanopeuksissa - joten se tuo ylimääräistä stressiä ja painetta työntekijöille. Tiivis työporukka on kuitenkin työn ehdottomia plussia, ja johdon vaativuus riippuu ihan esimiehistä. Osa vaatii enemmän ja osa päästää hieman helpommalla. Kova väsymys ja veltohko olo on kuitenkin työvuorojen jälkeen usein, minkä voi kyllä laskea haittapuoleksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
Ei ole helppoa työpaikan vaihto välttämättä. Mutta kommentissahan luki, ettei valittaja edes suostu harkitsemaan työpaikan vaihtoa tai uuden etsimistä. Ei siinä ollut mitään sossujonoon jättäytymisestä, vaan että henkilö valittaa työpaikastaan, muttei halua yrittää etsiä uuttakaan. Eikä yritä työpaikallakaan ratkaista asiaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
Ei ole helppoa työpaikan vaihto välttämättä. Mutta kommentissahan luki, ettei valittaja edes suostu harkitsemaan työpaikan vaihtoa tai uuden etsimistä. Ei siinä ollut mitään sossujonoon jättäytymisestä, vaan että henkilö valittaa työpaikastaan, muttei halua yrittää etsiä uuttakaan. Eikä yritä työpaikallakaan ratkaista asiaa mitenkään.
"Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
No sen tiedän että 80 prosenttia uusista työpaikoista menee työpaikan vaihtajille. Sen unelmatyön löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja joskus joutuu kokeilemaan useampaakin paikkaa, mutta musta on tyhmää jäädä oman terveyden uhalla työpaikkaan joka pilaa koko elämän.
Ja se jatkuvan valittamisen kuunteleminen pilaa läheistenkin elämän.
Asiat pitää ratkaista ei jäädä rypemään niihin.
Eli ratkaisusi on yrittää hetki unelman tavoittelua, ja jos ei siinä onnistu, niin jättäytyä työttömäksi, hassata jo kerätty omaisuus ja sen jälkeen elää loppuikä yhteiskunnan tukien varassa? Ilmeisesti oletat avokätisen rahanjaon jatkuvan loputtomiin? - No, yhtä ylioptimistista unelmointia tuo aiempi viestisikin oli.
Luetun ymmärtäminen? Kommentoin työpahoinvointia ja työpaikanvaihtamista ratkaisuna siihen.
Selitän uudestaan. En ymmärrä miksi ihmiset jäävät vuosiksi tai vuosikymmeniksi työpaikkaan jossa voivat pahoin. Ovat kokoajan ahdistuneita ja stressaantuneita. Se että työpaikka on vakituinen ei ole mikään syy riskeerata omaa terveyttään ja tehdä elämästään surkeaa. Hetkellinen työttömyyskin on tätä parempi vaihtoehto jos ei heti löydy uutta työtä. Vakituisuus ei ole työpaikan itseisarvo vaan sen työpaikan laatu ja sopivuus itselle.
Väitän että meidän työelämä ja työntekijät voisivat paremmin jos työtä vaihdettaisiin useammin, osaamien kasvaisi ja liikkuisi työyhteisöstä toiseen. Ihmiset on erilaisia ja työpaikat on erilaisia, joskus täytyy nähdä vaivaa että löytää sen täydellisen matchin.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, uusi työpaikka ei välttämättä ole sen parempi ja sellaista asiaa kuin varmasti väliaikainen työttömyys ei ole olemassa.
Jos sinä oletat, että töihin voi mennä kun huvittaa ja tarpeeksi laadukkaita työpaikkoja on joka oksalla, niin kerropa mikseivät Suomen 500000 nykyistä "hetkellistä" työtöntä vain mene töihin johonkin "hyvään" paikkaan?
Ei mulla ole ratkaisua Suomen massatyöttömyyteen, eikä taida muillakaan olla kun sen kanssa on eletty jo yli 25 vuotta. Mutta työhyvinvoinnin ja työpahoinvoinnin eteen voitaisi tehdä paljon.
'Hyvä työpaikka' on eri asia erilaisille ihmiselle. Näkeehän sen tästäkin ketjusta. Jollekin kaupassa työskentely on jokapäiväinen helvetti, mutta sitten on niitä jotka viihtyy hyvin työssään kaupassa.
Mun työkaverin nuori poika viihtyi tosi hyvin Alepassa. Tykkäsi kun sai tehdä kaikkea ja meni aina mielellään töihin. Intin jälkeen ei päässytkään takaisin samaan Alepaan, vaan työ siirtyi Prismaan. Ei viihtynyt yhtään niin hyvin, pomon kanssa ei synkannut ja työnkuva pienini merkittävästi verratuna Alepaan jossa oli saanut tehdä kaikkia kaupan hommia. Toisaalta työpaikan huononemisella oli hyviäkin seurauksia ja se motivoi nuoren miehen hakemaan opiskelupaikan.
Ehkä tämä on myös persoonakysymys. Jotkun opiskelukaverit meni aina samaan turvalliseen kesätyöpaikkaan. Itse etsin aina uuden ja nautin siitä että pääsin kokemaan ja näkemään erilaisia työyhteisöjä. Niistä huonoistakin työpaikoista ja esimiehistä oppi, miten ei ainakaan kannata tehdä asioita.
Tai niinkuin jotkut pariskunnat, tuovat toisistaan esiin huonoimmat puolet ja elämä on surkeaa. Mutta eron jälkeen molemmat löytävät uuden puolison jonka kanssa aidosti synkkaa ja nauttivat elämästään. Kumpikaan ei ollut huono ihminen, mutta jotkut eivät vaan ole tarkoitettuja toisilleen, kun löytää rohkeuden päästää irti voi löytää jotain parempaa tilalle.
Tai sitten ihmiset vaan lamaantuvat itselleen surkeissa työpaikoissa, tulevat toimintakyvyttömiksi. Vähän niin kuin sammakko, jos sammakon heittää kiehuvaan veteen niin se hyppää heti pois. Toisaalta jos sammakon laittaa kattilaan haaleaan veteen, niin se tottuu siihen pikkuhiljaa eikä hyppää pois vaikka lämpötila nousisi kiehumispisteeseen, sammakko antaa keittää itsensä henkiltä.
Nyt tuli liian monta tarinaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtodistukseen kirjataan arvostelu vain työtekijän sitä pyytäessä, joten viiva arvostelun päällä ei tarkoita mitään negatiivista.
Lidlin myymäläpäällikkö kirjoitti minulle huonot arvosanat, vaikka en pyytänyt arvosanoja.
Pääsikö "rumempi" myymäläpäällikkö pätemään?
Oli vähän miehen näköinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, miksi pitäisi olettaa, että vaihtamalla päätyy automaattisesti parempaan paikkaan? Yhtä hyvin voi joutua ojasta allikkoon. Eikä sitä valitettavasti etukäteen tiedä. Lisäksi vakituisesta työsuhteesta koeajalle toiseen paikkaan lähteminen on arpapeliä ensimmäiset 4-6kk.
Sepä se onkin, kun et voi tietää millainen uusi työpaikka on, ehkä vielä hirveämpi. Ja lisäksi vakkaripaikka ja ansaitut lomat, niin ei ehkä kiinnosta lähteä johonkin vaikkapa määräaikaisella sopparilla aluksi.
Mut sen takia pitäiskin pyrkiä työpaikalla vaikuttamaan asioihin jos vaan pystyy ja yrittää etsiä ne hyvät puolet, eikö etsiä niitä negatiivisia ja jo muutenkin suhtautua huonolla asenteella kaikkeen.
Mä oon ollut monessa työpaikasa ja aina löytyy ihmisiä jotka valittaa kuinka huono työpaikka jne, vaikka tiedän että on huonompia ja paljon huonompia paikkoja. Kaikkeen suhtaudutaan negatiivisesti, uusiin työkavereihin, ylitöihin, normaaleihin "tylsiin" päiviin, ihan kaikkeen.
Liekkö nämä samat sitten niitä jotka urputtaa työttömille, kuinka loisitaan toisten verorahoilla ja työttömät sitä ja työttömät tätä.
Pieni, parin vuoden työttömyys ehkä saisi arvostamaan sitä työpaikkaa.
Itse vaihdoin juuri työpaikkaa, uusi paikka on tässä tapauksessa onneksi ehkä jopa parempi kun entinen, mut voi että ärsyttää kun on tyyppejä jotka on koko ajan naama rutussa ja kaikki on niin ankeeta. En oikeasti edes jaksa enää kuunnella näitä valittajia, menee omakin päivä pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa yksi myymäläpäällikkö ajatteli henkilöstöä ja ryhtyi lakkoon Lidlin "helvetillisen" työtahdin takia.
http://www.spiegel.de/wirtschaft/unternehmen/frankreich-lidl-filialleit…
and I now quote kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
Ei ole helppoa työpaikan vaihto välttämättä. Mutta kommentissahan luki, ettei valittaja edes suostu harkitsemaan työpaikan vaihtoa tai uuden etsimistä. Ei siinä ollut mitään sossujonoon jättäytymisestä, vaan että henkilö valittaa työpaikastaan, muttei halua yrittää etsiä uuttakaan. Eikä yritä työpaikallakaan ratkaista asiaa mitenkään.
"Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?"
Tarkoitin tuota päiväkodissa työskentelevää.
Mut jos työ olis oikeesti, oikeesti helvettiä, saattaisin sinnitellä siihen asti kun on liiton päivät täynnä ja sit irtisanoutuisin, mut jos työpaikka on vaan huono, niin sitten tuo irtisanoutuminen ei välttämättä ole fiksuin veto, ennenkun on löytänyt uuden työn.
Ja juu, olen itse irtisanoutunut todella ikävästä työpaikasta ilman tietoa uudesta työstä. Mutta en suosittele irtisanoutumista ja työttömäksi jättäytymistä, ellei todella ole huonoakin huonompi työpaikka. Töitä ei välttämättä heti löydy, mutta minulla kävi tuuri ja työpaikka löytyikin samalla viikolla. Eikä tämä tapahtunut joskus vuonna kivi ja nuija vaan ihan muutamia vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelin lidlissä 4,5 vuotta. En pitänyt kyseisestä työpaikasta yhtään. Olin stressaantunut ja ahdistunut jatkuvasti. Enkä ollut tosiaankaan ainut meidän lidlissä. Porukka vaihtui suht tiuhaa ja edelleenkin mollin sivuilla haetaan työntekijöitä.
Suurin syy ahdistuneisuuteen oli huono ryhmähenki.
Kestin paikkaa vain ja ainoastaan palkan takia (jossa tosin ei kehumista) kunnes tärppäsi muualta. Hyvät arvostelut silti sain..Tätä mä en aidosti ymmärrä miksi jatkoit 4, 5 vuotta!!! työpaikassa jossa olit jatkuvasti stressaatunut ja ahdistunut? Siis toihan käy terveyden päälle.
Miksi et vaihtanut työtä aikaisemmin tai jättäytynyt ihan sosiaaliturvalle jos ei heti löydy uutta työtä?
Enkä tarkoita vain sinua, tuntuu että Suomessa moni roikkuu työssä jossa ei viihdy ollenkaan, vuodesta toiseen sen sijaan että etsisivät itselleen paremmin sopivaa työtä.
Se ettei jaksa kiirettä on ihan ok. mutta silloin ei pidä hakeutua työhön jossa on jono asiakkaita oven takana kun kauppa aukeaa. Sellaisen ihmisen pitää etsiä rauhallisempi työpaikka. Hakee töitä vaikka erikoisliikkeestä jossa käy max. 1-2 asiakasta tunnissa.
Esim. mun kaveri on töissä päiväkodissa jota haukkuu koko ajan. Tykkää lapsista mutta vihaa työpaikkaansa ja työkavereitaan. Tuntuu että hän rypee tilanteessa sen sijaan että etsisi ratkaisuja. Ja pakkohan sen on näkyä työsuorituksessa jos vituttaa joka aamu. Hän kuulemma hoitaa usein yksin 20 lasta kun lto lusmuaa jossain omassa komerossaan. Olen ehdottanut että vaihtaisi ryhmäperhepäivähoitoon perhepäivähoitajaksi niissä ei voi koskaan joutua tilanteeseen että hoitaa yksin 20 lasta. Ja bonuksena työkaveritkin vaihtuisi. Mutta hän hermostuu kun ehdottaa mitä tahansa ratkaisua ja seuraavan kerran kun tavataan niin hän taas ihan täysi työpaikkaansa.
Ei liity välttämättä ketjun alkup. aiheeseen, mutta miten kaukana realiteeteista elät? Suomessa ei työpaikkaa vaihdeta noin vain sormia napauttamalla lennosta, ja vapaaehtoinen "sossuelätiksi jättäytyminen" saattaa olla lopullinen tie ulos työmarkkinoilta. Puhumattakaan siitä, että monella työssäkäyvällä on jotain omaisuuttakin (ja mahdollisesti velkaa siitä) eikä "sossu" esim. lainoja maksa puolestasi. Siinä menee asunto alta ja omaisuus hupenee jos elämäntapatyöttömyyden valitsee.
No sen tiedän että 80 prosenttia uusista työpaikoista menee työpaikan vaihtajille. Sen unelmatyön löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja joskus joutuu kokeilemaan useampaakin paikkaa, mutta musta on tyhmää jäädä oman terveyden uhalla työpaikkaan joka pilaa koko elämän.
Ja se jatkuvan valittamisen kuunteleminen pilaa läheistenkin elämän.
Asiat pitää ratkaista ei jäädä rypemään niihin.
Eli ratkaisusi on yrittää hetki unelman tavoittelua, ja jos ei siinä onnistu, niin jättäytyä työttömäksi, hassata jo kerätty omaisuus ja sen jälkeen elää loppuikä yhteiskunnan tukien varassa? Ilmeisesti oletat avokätisen rahanjaon jatkuvan loputtomiin? - No, yhtä ylioptimistista unelmointia tuo aiempi viestisikin oli.
Luetun ymmärtäminen? Kommentoin työpahoinvointia ja työpaikanvaihtamista ratkaisuna siihen.
Selitän uudestaan. En ymmärrä miksi ihmiset jäävät vuosiksi tai vuosikymmeniksi työpaikkaan jossa voivat pahoin. Ovat kokoajan ahdistuneita ja stressaantuneita. Se että työpaikka on vakituinen ei ole mikään syy riskeerata omaa terveyttään ja tehdä elämästään surkeaa. Hetkellinen työttömyyskin on tätä parempi vaihtoehto jos ei heti löydy uutta työtä. Vakituisuus ei ole työpaikan itseisarvo vaan sen työpaikan laatu ja sopivuus itselle.
Väitän että meidän työelämä ja työntekijät voisivat paremmin jos työtä vaihdettaisiin useammin, osaamien kasvaisi ja liikkuisi työyhteisöstä toiseen. Ihmiset on erilaisia ja työpaikat on erilaisia, joskus täytyy nähdä vaivaa että löytää sen täydellisen matchin.
Jos en väärin muista, niin Tanskassa on työpaikan vaihto tehty helpoksi (ja oikein suositeltavaksikin kai) ja siellä ihmiset on tyytyväisiä työhönsä, kun voivat helposti vaihtaa työpaikkaa.
Suomessa ei vakkarityöstä ja lomista haluta luopua, vaikka työpaikkaansa vihaisi kun ruttoa ja samalla tartuttaa sen huonon olon muihinkin, jos ei muuten niin piilov**tuilulla ja selän takana haukkumisella ja jatkuvalla valittamisella.
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä vahvistaa kiireen ja stressin osana työpäiviä, sekä hien virtaamisen. Kiire on kova, ja myyntitavoitteet ja tehokkuusvaatimukset tulevat suoraan ylhäältä eikä niihin voi kuin yrittää pyrkiä ettei koko myymälälle tule vaikeuksia. Myymälöitä myös kilpailutetaan koko ajan toistensa kanssa -juuri esimerkiksi kassanopeuksissa - joten se tuo ylimääräistä stressiä ja painetta työntekijöille. Tiivis työporukka on kuitenkin työn ehdottomia plussia, ja johdon vaativuus riippuu ihan esimiehistä. Osa vaatii enemmän ja osa päästää hieman helpommalla. Kova väsymys ja veltohko olo on kuitenkin työvuorojen jälkeen usein, minkä voi kyllä laskea haittapuoleksi.
Työpäivät väsyttää. Olen muulla alalla töissä ja mun on pakko nukkua kun tuun kotiin, mulla kun työ on fyysisesti aika rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että lidlin työntekijät joutuvat pitämään anaalitappia työajalla. Onko tämä totta?
Totta se on. Mutta tämä ei ole läheskään pahinta. Lidlissä joutuu myös tekemään töitä. Ja mikä kammottavinta, siellä on myös joskus kiire.
Hirveää. Yhteiskunnan pitäisi järjestää kriisiapua entisille lidliläisille.
Vierailija kirjoitti:
Lidlissä joutuu myös tekemään töitä. Ja mikä kammottavinta, siellä on myös joskus kiire.
Lidlin kiire on sellainen, että monilta hajoaa selkä ja pää. Entä kiusaaminen ja työehtojen polkeminen?
Vuosia sitten olin Lidlin myyjä. Kaikki piti tehdä nopeammin ja nopeammin. Joka asiasta tuli rähjäystä. Jos oli kassaeroa 0,10 €, nousi äläkkä. Vaikka työt teki miten hyvin, pomot olivat vihaisia. Pomot rähjäsivät meille myyjille naama punaisena vaikka asiakkaitten kuullen.
Aamulla ennen avaamista piti löytää pumppukärryt, vaikka kaikki kärryt olivat käytössä. Sen jälkeen piti raivata varaston käytävä. Pitää löytää itselle määrätyt lavat. Oli vähän hankalaa, kun kääntötilaa ei ollut melkein yhtään. Sen jälkeen kaksi metriä korkeita lavoja piti purkaa. Samassa lavassa oli tavaraa moniin eri hyllyihin, ja lavan kanssa piti rampata ympäri ämpäri. Kahden tunnin aikana jokaisen työntekijän piti saada yksin purettua neljä lavaa. Usein ei onnistunut, minkä takia sai kuunnella kiroilua. Kaupan avaamisen jälkeen hyllytys jatkui niin, että samaan aikaan olisi pitänyt olla kassalla ja tehdä hyllytystä. Kun ei pystynyt, pomot puivat nyrkkiä.
Työvaatteet piti pestä itse käsin. Kerran mustikkakeitto hajosi vaatteille, enkä saanut mustikkaa irti. Huutoa tuli siitä, että olin tuhonnut talon omaisuutta ja myös siitä, että olin tuhlannut työaikaa pyykkäykseen. Sopivaa vara-asua ei ollut, ja olin loput vuorosta märissä vaatteissa. Märästä asusta tuli vielä erikseen sanomista toiselta pomolta.
Taukoja ei laskettu työaikaan eli ne piti pitää ennen vuoroa tai vuoron jälkeen eikä niistä saanut palkkaa. Vessassa käynneistä tuli sanomista. Joskus oli pakko käydä ja tiesi jo pelätä sanomista.
Nykyään en haluaisi muistella Lidl-aikoja, kun pahat asiat tulevat mieleen. En voi myöskään käydä Lidlissä ostoksilla. Alkaa huimata, jos menen sisään johonkin Lidl-kauppaan. Välillä asiat tulevat mieleen painajaisunina ja herään hikisenä.
Lidl on jättänyt niin pahan mielen, etten enää koskaan jalallani astu Lidliin.
Lidlin pomot ovat vajaaälyisiä psykopaatteja.
Lidlin myymäläpäällikön työ on häpeä.
Alue: Aihe vapaa
Eli ratkaisusi on yrittää hetki unelman tavoittelua, ja jos ei siinä onnistu, niin jättäytyä työttömäksi, hassata jo kerätty omaisuus ja sen jälkeen elää loppuikä yhteiskunnan tukien varassa? Ilmeisesti oletat avokätisen rahanjaon jatkuvan loputtomiin? - No, yhtä ylioptimistista unelmointia tuo aiempi viestisikin oli.