Lue keskustelun säännöt.
Lasten kotoamuuttaminen - minkä ikäisinä ja miten?
Epätoivoinen
11.08.2017 |
Miten ja missä ikävaiheessa tämä yleensä tapahtuu?
Onko tarvinnut patistaa, uhkailla, kiristää?
Mulla 2 täysi-ikäistä asuu vielä kotona. Vaikka olen yrittänyt sopia kotitöiden vastuista ja kertonut ihan suoraa taloustilanteesta (olen pienipalkkainen yksinhuoltaja), he eivät osallistu töihin yleensä kuin pyytämällä ja taloudellisesti eivät lainkaan. Kesätöihin menemisestä oli painokkaasti puhetta, mutta eivät menneet. Molemmat vain lomailivat koko kesän, nyt syksyllä palannevat jälleen koulunpenkille.
Mä maksan kaikki pakolliset asumiskustannukset ja heidän kännykkälaskujaan lukuunottamatta. Vielä alaikäisten lasten vuoksi tuon ruokaa kaappiin, hyvin ne tuntuvat maistuvan näille aikuisillekin.
Kotoamuuttamispuheet aiheuttavat heissä vihaisen reaktion ja muutenkin käyttäytyvät minua kohtaan usein melko vihamielisesti.
Olen hieman epätoivoinen jo. Ne ovat minun lapsiani, rakastan heitä, mutta tämä tilanne on ollut jo pitkään ihan liian rankka mulle.
Neuvoja, mitä tehdä?
Kommentit (66)
Meillä molemmat asuivat kotona lukion, olivat kesätöissä jos sellaisia löytyi, yleensä vaan lyhyen kaupungin tarjoaman mahdollisuuden. Tyttö oli kotona vielä välivuoden ennen kuin sai mieleisen yliopistopaikan ja siirtyi opiskelemaan. Poika kirjoittaa keväällä, varmaan jää opiskelemaan kotikaupunkiin ja todennäköisesti asuu vielä muutaman vuoden kotona. Kyllä ne aikanaan haluavat itsenäistyä, ei minulla ole kiire pois ajaa. Itse olin oman äitini kanssa niin kehnoissa väleissä, että lähdin heti kun lukio loppui enkä ole paljon kyläillyt kuin minimit. Omille lapsilleni kotini on heidän kunnes haluavat muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotiaana muutti poikaystävänsä kanssa yhteen ja sillä tiellä on, vaikka poikaystävät ovat vaihtuneet.
Vierailija kirjoitti:
On minullakin täysi-ikäiset lukiolaiset asuneet kotona ja yksi vielä vuoden sen jälkeenkin, piti välivuoden ja oli töissä.
Minusta on ihan selvää, että lukiolainen/ammattikoululainen vielä voi asua kotona ja hänet elätetään. Sen sijaan työtä tekevän kohdalla, jos itse on pienipalkkainen, voi minusta hyvin ottaa jonkin nimellisen summan ruuasta ja muista kustannuksista.
Rikastumaan en lähtisi oman lapseni kustannuksella.
Tuo on tietysti oudon kuuloista, etteivät edes hakneet kesätöitä. Mistä saavat rahaa nyt vapaa-ajan menoihin? Jos elatuskin tekee tiukkaa, niin tuskin sinulla on kummoisia taskurahoja antaa.
Joo ei ole antaa latin latia taskurahaa. Toinen oli viime vuonna hetken töissä, kai siitä on jäänyt säästöön käyttörahoja, kun eihän hänellä ole mitään kuluja. Toinen tekee silloin tällöin jonkun keikkahomman, josta kai jotain taskurahaa tulee.
Niin en tiedä mistä mun pitäis repiä elatusrahat. Lasten täyttäessä 17v loppuu lapsilisä ja 18v elaustuki (minimi) ja pienenee asumistuki. Kulut eivät pienene. Nyt pitäisi taikoa rahaa nuorimmaisen lukiokirjoihin.
Asiaa helpottaisi, jos osallistuisivat edes käytännön työllä, siivoisivat ja huolehtisivat ruuanlaitosta, pyykistä yms ilman että pitää patistaa. Silloin mulle jäis enemmän voimia tehdä töitä. Nyt mulla on todella hyväksikäytetty olo tässä tilanteessa. Elävät täällä kuin siat pellossa ja rähjäävät mulle. Olen vähän väsynyt tähän :(
Kotitöihin osallistuminen pitäisi ainakin olla itsestään selvää.Siihen on hyvä puuttua.Töihin kannattaa myös patistaa, olis ihan se hyvä että saavat pesämunaa poismuuttoon,vaikkei kotona asumisesta mitään maksakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat asuivat kotona lukion, olivat kesätöissä jos sellaisia löytyi, yleensä vaan lyhyen kaupungin tarjoaman mahdollisuuden. Tyttö oli kotona vielä välivuoden ennen kuin sai mieleisen yliopistopaikan ja siirtyi opiskelemaan. Poika kirjoittaa keväällä, varmaan jää opiskelemaan kotikaupunkiin ja todennäköisesti asuu vielä muutaman vuoden kotona. Kyllä ne aikanaan haluavat itsenäistyä, ei minulla ole kiire pois ajaa. Itse olin oman äitini kanssa niin kehnoissa väleissä, että lähdin heti kun lukio loppui enkä ole paljon kyläillyt kuin minimit. Omille lapsilleni kotini on heidän kunnes haluavat muuttaa.
No se on kiva, sulla ei varmaan ole taloudellisesti tiukkaa ja ehkä on toinen aikuinen jakamassa vastuuta?
Noi eivät menneet kesätöihin, vaikka semmoisia on tarjottu tuttavapiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kotitöihin osallistuminen pitäisi ainakin olla itsestään selvää.Siihen on hyvä puuttua.Töihin kannattaa myös patistaa, olis ihan se hyvä että saavat pesämunaa poismuuttoon,vaikkei kotona asumisesta mitään maksakaan.
Näin olen ajatellut ja heidän kanssaan puhunut. Ei vaan tunnu kiinnostavan pätkänvertaa. Suuttuvat vaan, kun asiasta koettaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vuoden alussa 18v amislainen puhuu, että muuttaisi ensi kesänä omilleen, jos saa töitä. Käytännössä amiksen vikan vuoden asuisi omillaan sitten. Välit ovat hyvät, mutta hänellä on vähän hankala koulumatka, ei mahdoton mutta haluaa lähemmäs koulua. Ymmärrän hyvin kyllä.
Mutta katsellaan toteuttaako tuon, vai jääkö kuitenkin vielä vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää muista tarkkaan, mutta olikohan 17-vuotias kun lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, missä asui kimppakämpässä tyttöystävänsä ja toisen tytön kanssa. Sitten tuli ero ja poika palasi Helsinkiin suorittamaan kolmannen opintovuoden, mutta osan siitä oli ulkomailla harjoittelussa. Sen jälkeen muutti kimppakämppään miespuolisen kaverin kanssa ja asui jokusen vuoden niin, kunnes löysi nykyisen avokkinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat asuivat kotona lukion, olivat kesätöissä jos sellaisia löytyi, yleensä vaan lyhyen kaupungin tarjoaman mahdollisuuden. Tyttö oli kotona vielä välivuoden ennen kuin sai mieleisen yliopistopaikan ja siirtyi opiskelemaan. Poika kirjoittaa keväällä, varmaan jää opiskelemaan kotikaupunkiin ja todennäköisesti asuu vielä muutaman vuoden kotona. Kyllä ne aikanaan haluavat itsenäistyä, ei minulla ole kiire pois ajaa. Itse olin oman äitini kanssa niin kehnoissa väleissä, että lähdin heti kun lukio loppui enkä ole paljon kyläillyt kuin minimit. Omille lapsilleni kotini on heidän kunnes haluavat muuttaa.
No se on kiva, sulla ei varmaan ole taloudellisesti tiukkaa ja ehkä on toinen aikuinen jakamassa vastuuta?
Noi eivät menneet kesätöihin, vaikka semmoisia on tarjottu tuttavapiiristä.
Eikö lapsilla yleensä ole kaksi vanhempaa? Kyllä isä osallistuu, lapsilla huoneet molempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä lääkäriltä Venlafaxiinia, niin vaivasi helpottaa.
Itse muutin pois 20-vuotiaana aloitettuani korkeakoulussa, kun äiti alkoi vaatia vuokraa (400e) + kotityöt. Kotona vietin aikaa 2-3päivää viikossa, kun lopun ajan olin poikaystävällä. Ei ollut mielestäni reilua, ja muutaman kerran siitä riideltiinkin.
Oli kyllä hyvä, että muutin pois, nyt asunut mukavasti poikaystävän kanssa. Kotityöt väheni, kun on paljon pienempi kämppä, eikä ole äiti valittamassa siitä jokapäiväisestä siivoamisesta, ja koiran ulkoiluttamisesta. Ruokaakin teen pakkaseen valmiiksi, niin ei tarvitse joka päivä olla tekemässä.
Sisko asuu vielä kotona, maksaa vuokraa, ja on pätkätöissä. Saa nähdä milloin tajuaa muuttaa pois (on jo 23v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat asuivat kotona lukion, olivat kesätöissä jos sellaisia löytyi, yleensä vaan lyhyen kaupungin tarjoaman mahdollisuuden. Tyttö oli kotona vielä välivuoden ennen kuin sai mieleisen yliopistopaikan ja siirtyi opiskelemaan. Poika kirjoittaa keväällä, varmaan jää opiskelemaan kotikaupunkiin ja todennäköisesti asuu vielä muutaman vuoden kotona. Kyllä ne aikanaan haluavat itsenäistyä, ei minulla ole kiire pois ajaa. Itse olin oman äitini kanssa niin kehnoissa väleissä, että lähdin heti kun lukio loppui enkä ole paljon kyläillyt kuin minimit. Omille lapsilleni kotini on heidän kunnes haluavat muuttaa.
No se on kiva, sulla ei varmaan ole taloudellisesti tiukkaa ja ehkä on toinen aikuinen jakamassa vastuuta?
Noi eivät menneet kesätöihin, vaikka semmoisia on tarjottu tuttavapiiristä.
Eikö lapsilla yleensä ole kaksi vanhempaa? Kyllä isä osallistuu, lapsilla huoneet molempien luona.
Niinhän se olisi ihannetilanteessa, kaksi perhettä huoltavaa aikuista. Kaikilla ei valitettavasti ole osallistuvaa isää. Näiden isä ei valitettavasti ole ollut kykeneväinen osallistumaan yhtään mihinkään enää pitkään aikaan.
20 v yliopistossa opiskeleva poika asuu kotona ja lähtee kun hänelle sopii. Asutaan Hgissä.
Mun lapsuudenperheessä me muutettiin pois ylioppilaaksitulon jälkeen. Asuin yh-äitini kanssa kahdestaan lukioajan, koska vanhemmat sisarukset olivat jo muuttaneet. Jaettiin kotihommat. Omaa rahaa tienasin kesätöillä. Tästä on n. 30 v. aikaa, joten asunnon ja kesäduunin saaminen oli helpompaa kuin nykyään.
Oletan, että meidän lapset tekee samoin.
Mulla on sellainen kutina, että nykyään nuoret muuttaa kotoa sekä aikaisemmin että myöhemmin kuin "mun aikana": muutetaan koulutuksen perässä 16-vuotiaana, tai jäädään kotiin vaikka +25 -vuotiaaksi tiukan taloudellisen tilanteen, työttömyyden takia, tai koska ei ole saanut opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
20 v yliopistossa opiskeleva poika asuu kotona ja lähtee kun hänelle sopii. Asutaan Hgissä.
Maksaako vuokraa, entä muusta ylläpidosta, osallistuuko kotitöihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Totta kai se on aivan eri asia.
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
On minullakin täysi-ikäiset lukiolaiset asuneet kotona ja yksi vielä vuoden sen jälkeenkin, piti välivuoden ja oli töissä.
Minusta on ihan selvää, että lukiolainen/ammattikoululainen vielä voi asua kotona ja hänet elätetään. Sen sijaan työtä tekevän kohdalla, jos itse on pienipalkkainen, voi minusta hyvin ottaa jonkin nimellisen summan ruuasta ja muista kustannuksista.
Rikastumaan en lähtisi oman lapseni kustannuksella.
Tuo on tietysti oudon kuuloista, etteivät edes hakneet kesätöitä. Mistä saavat rahaa nyt vapaa-ajan menoihin? Jos elatuskin tekee tiukkaa, niin tuskin sinulla on kummoisia taskurahoja antaa.