Lue keskustelun säännöt.
Lasten kotoamuuttaminen - minkä ikäisinä ja miten?
Epätoivoinen
11.08.2017 |
Miten ja missä ikävaiheessa tämä yleensä tapahtuu?
Onko tarvinnut patistaa, uhkailla, kiristää?
Mulla 2 täysi-ikäistä asuu vielä kotona. Vaikka olen yrittänyt sopia kotitöiden vastuista ja kertonut ihan suoraa taloustilanteesta (olen pienipalkkainen yksinhuoltaja), he eivät osallistu töihin yleensä kuin pyytämällä ja taloudellisesti eivät lainkaan. Kesätöihin menemisestä oli painokkaasti puhetta, mutta eivät menneet. Molemmat vain lomailivat koko kesän, nyt syksyllä palannevat jälleen koulunpenkille.
Mä maksan kaikki pakolliset asumiskustannukset ja heidän kännykkälaskujaan lukuunottamatta. Vielä alaikäisten lasten vuoksi tuon ruokaa kaappiin, hyvin ne tuntuvat maistuvan näille aikuisillekin.
Kotoamuuttamispuheet aiheuttavat heissä vihaisen reaktion ja muutenkin käyttäytyvät minua kohtaan usein melko vihamielisesti.
Olen hieman epätoivoinen jo. Ne ovat minun lapsiani, rakastan heitä, mutta tämä tilanne on ollut jo pitkään ihan liian rankka mulle.
Neuvoja, mitä tehdä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
Ja sitoutumisesta vielä, että kai ymmärrät, että normaalisti lapsella on kaksi vanhempaa sitoutuneina elatukseen! Voit miettiä millaiset pitää yksinhuoltajan tulot olla, että pystyy yksin rahoittamaan 4 henkilön kaikki kulut! Lapsilisät olivat aikoinaan meidän perheen ruokarahojen pelastus ja ilman asumistukea meillä ei olisi kattoa päänpäällä näillä pääkaupunkiseudun vuokrilla. Joka vuosi vuokra ja elämiskustannukset ovat nousseet ja tuet pienentyneet ja loppuneet. Palkkani ei kuitenkaan ole noussut, eikä ruokittavat vähentyneet. Ihan minkä tahansa matematiikan mukaan tämä on kestämätön tilanne. Autoni myin jo pari vuotta sitten ja olemme syöneet ne rahat. Mitään ei ole pystynyt vuosien aikana säästämään, kaikki on mennyt kädestä suuhun, että lapsilla ois ruokaa, vaatteita ja katto päänsä päällä. Tämä tilanne siis jo vuosia. Ja mitään valoa tunnelinpäässä ei ole näkyvissä, päin vastoin, menot lisääntyy, tulot vähenee. Enempää ei mun selkänahasta pysty enää repiä.
Ja sitte joku idiooti puhuu vielä nettoamisesta ja elättämiseen sitoutumisesta! Voi helvetti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman vastuu loppuu silloin kun lapsesta tulee täysi-ikäinen eli 18 v. Silloin on jälkikasvun hommattava itselleen asunto ja työ- tai opiskelupaikka. Muutenhan niistä tulee järkyttävän löysiä sosiaalipummeja.
Isot haluttomat lapset saa osallistumaan kotitöihin sillä, että lopettaa "palvelut". Ilmoitus vain, että tästä lähtien pesette itse pyykkinne, neuvoja saa kysyä. Eivät he usko, että olet tosissasi, mutta kun annat vain heidän vaatteensa olla pesemättä pyykkikorissa, jossain vaiheessa he joko uskovat tai tulevat valittamaan puhtaiden vaatteiden puutetta. Silloin tietenkin hämmästelet, miten noin pääsi käymään ja kehotat tarttumaan toimeen, ettei montaa päivää tarvitse likaisissa vaatteissa kärvistellä.
Ruuanlaitossa teet vain itsellesi ja nuoremmille lapsille, muille raaka-aineet kaappiin, kunnes vuorotteluperiaate ruuanlaitossa alkaa kelpaamaan. Etkä tietenkään osta mitään helppoa naposteltavaa, jotka ovat kalliita.
Pyydät jotain lasta käymään kaupassa ostamassa wc-paperia, shampoota ja hammastahnaa, ja kun herra tai neiti ei käy, tuote loppuu, jolloin kehoitat häntä ratkaisemaan ongelman, millä tukkansa pesee (Itsellesi ja nuoremmille on tietysti kaapin perällä jemmassa pullo tai rulla).
Samaa kaavaa voi soveltaa lähes kaikkiin kotitöihin. Silloin täytyy tietysti varmistaa, etteivät "syyttömät" kärsi. Siitä voi aiheutua vähäksi aikaa ylimääräistä työtä, mutta aika pian myös tulokset alkavat näkyä. Parasta minusta on ollut, ettei menetelmä vaadi huutoa eikä nalkuttamista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Opiskeleva saa ainakin opintotukea ja voi antaa sen vanhemmille.
Meillä ei tosiaan ollut tuota ongelmaa kun lapset on lähteneet kotoa heti kun työ tai opiskelupaikka on löytynyt.
Vaikka onkin aika raakaa niin täysi-ikäiselle voi suoraan sanoa että all inc loppui nyt. Et hanki kotiin ylimääräistä ruokaa (syöt itse töissä tms), et pese vaatteita, et siivoa heidän huoneitaan. Et sponssaa iltamenoja, vaateostoksia jne. Perusteena se ettei sinulla ole siihen varaa
Vierailija kirjoitti:
Isot haluttomat lapset saa osallistumaan kotitöihin sillä, että lopettaa "palvelut". Ilmoitus vain, että tästä lähtien pesette itse pyykkinne, neuvoja saa kysyä. Eivät he usko, että olet tosissasi, mutta kun annat vain heidän vaatteensa olla pesemättä pyykkikorissa, jossain vaiheessa he joko uskovat tai tulevat valittamaan puhtaiden vaatteiden puutetta. Silloin tietenkin hämmästelet, miten noin pääsi käymään ja kehotat tarttumaan toimeen, ettei montaa päivää tarvitse likaisissa vaatteissa kärvistellä.
Ruuanlaitossa teet vain itsellesi ja nuoremmille lapsille, muille raaka-aineet kaappiin, kunnes vuorotteluperiaate ruuanlaitossa alkaa kelpaamaan. Etkä tietenkään osta mitään helppoa naposteltavaa, jotka ovat kalliita.
Pyydät jotain lasta käymään kaupassa ostamassa wc-paperia, shampoota ja hammastahnaa, ja kun herra tai neiti ei käy, tuote loppuu, jolloin kehoitat häntä ratkaisemaan ongelman, millä tukkansa pesee (Itsellesi ja nuoremmille on tietysti kaapin perällä jemmassa pullo tai rulla).
Samaa kaavaa voi soveltaa lähes kaikkiin kotitöihin. Silloin täytyy tietysti varmistaa, etteivät "syyttömät" kärsi. Siitä voi aiheutua vähäksi aikaa ylimääräistä työtä, mutta aika pian myös tulokset alkavat näkyä. Parasta minusta on ollut, ettei menetelmä vaadi huutoa eikä nalkuttamista!
Tätä mä ihmettelen - miten aikuiset nuoret ei muka tee kotitöitä?? Meillä lapset on tehneet oman osuutensa jo 10+ ikäisestä. Vähintään siivonneet oman huoneensa (tavarat paikoilleen, imurointi, lattian pesu, pölyjen pyyhkiminen/vko), hoitaneet likapyykin kodinhoitohuoneeseen ja hakeneet narulta omat puhtaat pois, siivonneet omat vessan ja kylpyhuoneen jne. Tiskikoneen tyhjensivät ja täyttivät vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika muutti alle kaksikymppisenä kaverinsa kanssa vuokraamaansa kämppään.
Omillaan tulivat toimeen, ei tarvinnut kotoa rahaa pyydellä. Armeijan kävi suorittamassa Suomessa (asumme ulkomailla) koska olemme edelleen Suomen kansalaisia vaikka emme koskaan aio palata sinne. Armeijan jälkeen hankki oman kämpän yksin. Sille tielle jäi ja tyttökaverin kanssa myöhemmin yhteen. Nyt ovat naimisissa.
Tyttö lähti 17-vuotiaana kokeilemaan siipiään Suomeen. Asui yksin, minä hänen luonaan sitten vierailin alkuun auttamassa. Löysi sitten poikakaverin eräästä kolmannesta maasta jonne muutti reilun 5 vuotta sitten. Sinne asettuivat ja sinne kodin perustivat. Tyttö kävi Suomessa asuessaan nettilukion.
Tapaamme aika usein. Vierailemme puolin ja toisin. Hyvin pärjäävät molemmat.
Lienevätkö äidiltään oppineet itsenäisesti toimeen tulemisen. Yh olen ollut suurimman osan heidän elämästään.
16 vuotiaana muutti toiselle paikkakunnalle koulun takia. Vuokran maksoi itse kelan tuilla, joista jäi vielä ruokarahaa. Sai myös itselleen lapsilisät sekä elatusavut. Laskut maksoimme opiskelun ajan. Kesätöissä kävi ja heti 18 vuotiaana sai työpaikan.
Ja kun kävimme kylässä (kun oli vielä alaikäinen) , niin silloin käytiin kaupassa isommilla ostoksilla (pesuaineet, vaatteet, kuivaainekaapin täyttö yms), jotka minä siis maksoin.
Hyvin pärjäsi, vaikka alkuun pelotti miten nuori pärjää yksin. Koskaan ei valittanut, että rahaa ei olisi tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot haluttomat lapset saa osallistumaan kotitöihin sillä, että lopettaa "palvelut". Ilmoitus vain, että tästä lähtien pesette itse pyykkinne, neuvoja saa kysyä. Eivät he usko, että olet tosissasi, mutta kun annat vain heidän vaatteensa olla pesemättä pyykkikorissa, jossain vaiheessa he joko uskovat tai tulevat valittamaan puhtaiden vaatteiden puutetta. Silloin tietenkin hämmästelet, miten noin pääsi käymään ja kehotat tarttumaan toimeen, ettei montaa päivää tarvitse likaisissa vaatteissa kärvistellä.
Ruuanlaitossa teet vain itsellesi ja nuoremmille lapsille, muille raaka-aineet kaappiin, kunnes vuorotteluperiaate ruuanlaitossa alkaa kelpaamaan. Etkä tietenkään osta mitään helppoa naposteltavaa, jotka ovat kalliita.
Pyydät jotain lasta käymään kaupassa ostamassa wc-paperia, shampoota ja hammastahnaa, ja kun herra tai neiti ei käy, tuote loppuu, jolloin kehoitat häntä ratkaisemaan ongelman, millä tukkansa pesee (Itsellesi ja nuoremmille on tietysti kaapin perällä jemmassa pullo tai rulla).
Samaa kaavaa voi soveltaa lähes kaikkiin kotitöihin. Silloin täytyy tietysti varmistaa, etteivät "syyttömät" kärsi. Siitä voi aiheutua vähäksi aikaa ylimääräistä työtä, mutta aika pian myös tulokset alkavat näkyä. Parasta minusta on ollut, ettei menetelmä vaadi huutoa eikä nalkuttamista!
Tätä mä ihmettelen - miten aikuiset nuoret ei muka tee kotitöitä?? Meillä lapset on tehneet oman osuutensa jo 10+ ikäisestä. Vähintään siivonneet oman huoneensa (tavarat paikoilleen, imurointi, lattian pesu, pölyjen pyyhkiminen/vko), hoitaneet likapyykin kodinhoitohuoneeseen ja hakeneet narulta omat puhtaat pois, siivonneet omat vessan ja kylpyhuoneen jne. Tiskikoneen tyhjensivät ja täyttivät vuorotellen.
Niin kyllä he meilläkin ovat vuosia tehneet kaikkea tuota, kunhan niistä sanoo moneen kertaan.
Kun olen ollut tosi väsynyt, niinkuin viime vuosina, en ole jaksanut jankuttaa, vaan olen tehnyt itse ttai jättänyt tekemättä. Aniharvoin tytär on sitten jonkun tiskikoneen tyhjennyksen itse oma-aloitteisesti tehnyt, muut lapset eivät mitään.
Se tässä just on, että osaavat kyllä tehdä kaikkea ja tietävät mitä kaikkea huushollihommia on, mutteivät niihin tartu, vaikka esim keittiö olisi aivan järkkykunnossa.
Tuota, oletko opettanut lapset pienestä pitäen osallistumaan kotitöihin? En nyt halua syyllistaa sinua ap, mutta tapauksesi kuulostaa oudolle, "aikuisesi" käyttäytyvät kuin 15-vuotiaat. Meillä kotitöiden teko on ollut itseestäänselvyys viisivuotiaasta lähtien. Aluksi aloitettiin pienellä, esim. korjattiin omat lelut, sitten astiat jne.. Ekalla luokalla vietiin roskapussi ja nyt yläkoululainen osaa jo avustaa ruuan laitossa, siivoamisessa ja pyykinpesussa.
Moni 18-vuotias opiskelija tarvitsee vielä kodin tukea. Itse muutin kotoa pois 20-vuotiaana. Ehdotan, että teet pelisäännöt selviksi opiskelijoillesi, ilman vastapalveluksia ei hotellistasi tule muonaa ym. tarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni laissa on jonkinlainen elatusvelvollisuus myös täysi-ikäisille nuorille joissain olosuhteissa. Olisiko ollut, jos opiskeli tai jos opiskeli toisella asteella tai jos opiskeli ja oli alle 20/23 tms. Nuorille maksetaan tämän vuoksi huonompaa opintotukea ja vanhempien tulot vaikuttavat tukiin. Elatus toki omien varojesi mukaan ja jos ei kelpaa, niin heidän on itse tienattava lisää. Elatusvelvollisuus ei siis lopu vältäämättä kuin seinään vaikka lapsi olisi 18.
Kotityöt taas kuuluvat aivan kaikille ikätason mukaan. Lopeta nuorten huoneiden siivoaminen, lopeta heidän pyykkien peseminen, jos jättävät sotkua muualle viet sen heidän huoneisiin jne. tai vaihtoehtoisesti voitte sopia järkevästä kotityönjaosta kaikkien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, oletko opettanut lapset pienestä pitäen osallistumaan kotitöihin? En nyt halua syyllistaa sinua ap, mutta tapauksesi kuulostaa oudolle, "aikuisesi" käyttäytyvät kuin 15-vuotiaat. Meillä kotitöiden teko on ollut itseestäänselvyys viisivuotiaasta lähtien. Aluksi aloitettiin pienellä, esim. korjattiin omat lelut, sitten astiat jne.. Ekalla luokalla vietiin roskapussi ja nyt yläkoululainen osaa jo avustaa ruuan laitossa, siivoamisessa ja pyykinpesussa.
Moni 18-vuotias opiskelija tarvitsee vielä kodin tukea. Itse muutin kotoa pois 20-vuotiaana. Ehdotan, että teet pelisäännöt selviksi opiskelijoillesi, ilman vastapalveluksia ei hotellistasi tule muonaa ym. tarvikkeita.
Kyllä olen opettanut. Se vain, että ovat oppineet siihen, että olen heitä siihen patistamassa, oma-aloitteisuutta eivät ole oppineet tai ehkä sitä ei ole luonteessa?
Olen pyrkinyt tekemään pelisäännöt selviksi siitä, että mitä kotihommia on ja että niihin on jokaisen osallistuttava. Ei vaan ole mennyt perille. Aika raskasta työpäivän jälkeen kaikkien lasten kanssa erikseen käydä vääntöä joka ikisestä kotihommasta joka ikinen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli hyvä tuo että lakkaat ostamasta helppoa ruokaa. Nuorimmaiselle voit ostaa välipalat ja laittaa lapun että "Jonnan" (jugurtti). Jos alkavat syödä näitä luvatta niin anna nuorimmaiselle raha käteen, että hakee koulusta tultua itselle välipalan.
Muuten kaapissa on suunnilleen vain raakaa kanaa ja jauhoja. Rahaa et tietenkään anna aikuisille kun ei sinulla ole, ja jos käyvät töissä.
Aika uskomattomia lapsia sinulla? Minun 14 v pystyy jo kesälomalla työpäiväni aikana hoitamaan kaupassakäynnin ja tiskit ja sellaiset. Voisi vaikka laittaa ruuan valmiiksi kun tulen töistä.
Äärimmäinen vaihtoehto on etsiä pienempi, halvempi asunto nuorimmaisen kanssa, ja ilmoittaa isommille että sinulla ei valitettavasti ole enää varaa pitää tätä kun palkka ei nouse. Sanot että kylään voi aina tulla mutta nyt heidän pitäisi etsiä omat asunnot.
Ja sanot että voitte yhdessä katsoa ne kelan tukien hakemiset. Voit antaa heille heidän omat kalusteet ja lakanat mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin lukion jälkeen naapuripaikkakunnalle opiskelemaan 19 v. Halvin soluasunto, opintoraha ja laina ja asumislisä. Kesätöillä ja iltasiivouksella ja pitopalvelukeikoilla sitten lisätienestiä.
Jos ap sun toinen lapsi on yliopistossa, näin hänkin voisi tehdä. Opiskelijasoluasunto ja laina. Taas iltalukiota käydessähän voi olla päivätöissä, edes puolipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Totta kai se on aivan eri asia.
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
Aikuinen ihminen, täysi-ikäinen siis, on velvollinen ihan itse maksamaan elämisensä, ja siihen yhteiskunta tarjoaa rahoituksen jos ei töitä saa. Opiskelija saa mukavan summan opintolainaa, ja se on nykyään niin halpaa kun korot on miinuksen puolella ja valtio takaa sen, ei ole mitään syytä miksi ei ottaisi lainaa jos ei ole töissä tai vanhemmat rikkaita jotka maksaa kaiken mielellään.
Tuo on hullu ajatus että vanhempi muka "rikastuu" tai "nettoaa" lapsen kustannuksella, se lapsihan on aikuinen ihminen, vaikka oma lapsi onkin, niin kyllä se on kämppiksen asemassa vähintään, ei mikään passattava vieras. Lapset tässä kuppaa törkeästi köyhää äitiään.
Ei kenenkään ole hyvä kasvattaa lapsiaan niin että eivät osallistu kotitöihin jo lapsesta asti, yläasteikäinen osaa jo kaikki kotityöt ja on helppo muuttaa omilleen kun osaa kaiken. Ennenvanhaan mentiin piikomaan 7 vuotiaana ja 16-vuotiaana jo omaa perhettä perustamaan, silloin ajateltiin että nuorena jaksaa ja vanhemmat opettivat lapsesta asti tarvittavat taidot.
Minä olen lähtenyt kotoa heti yläasteen jälkeen, ei ollut väleissä vanhempiin mitään vikaa, mutta koin olevani aikuinen ja halusin muuttaa Helsinkiin. Vanhemmat avustivat minkä pystyivät ja otin opintolainaa, en mennyt töihin opiskeluaikana koska opiskelu oli raskasta muutenkin, ja huomasin että luokkakavereista ne jotka kävi töissä eivät pärjänneet millään opinnoissa (paitsi yksi nelikymppinen nainen, hän taas sinkkuihmisenä ei muuta tehnyt kun opiskeli ja kävi töissä).
Esikoinen lähti vuosi yläasteen jälkeen, asui taloudellisista syistä vuoden kotona kun 15-16-vuotias saa aika huonot tuet kun tulee vielä lapsilisä. Nyt esikoinen on asunut jo ulkomaillakin, tulee kotiin muutamaksi kuukaudeksi viimeistelemään opintonsa, ja lähtee sitten ulkomaille töihin, sovittiin että ei hommaa kämppää ja huonekaluja ym. taas kun ennen ulkomaille lähtöä hävitti kaikki. Mulle on ok että asuu meillä väliaikaisesti, mutta hän kyllä käy kaupassa, tekee ruokaa, harrastaa nuorempien sisarusten kanssa, auttaa siivoamisessa ym. Hän on ottanut myös kaikki opintolainat siitä lähtien kun kotoa muutti, on laittanut osan asuntosäästötilille kun on ollut välillä töissäkin loma-aikoina ja pientä keikkaa opiskeluaikanakin.
Nämä nuorimmaiset jotka ovat 10 vuoden päästä täysi-ikäisiä, saavat kyllä viimeistään silloin myös muuttaa omilleen. Ei ole kenenkään etu että lapset jumittaa peräkammariin. Jotain on kasvatuksessa mennyt pieleen jos ei lapsi halua elää itsenäistä elämää, etsiä parisuhdetta ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Totta kai se on aivan eri asia.
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
Mitä ihmeen nettoamista tarkoitat?
Nämä täysi-ikäiset voisivat ihan hyvin mennä töihin iltalukion ja yliopisto-opiskelujen ohella ja osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Mitä ihmeen nettoamista se olisi?
Onko ihan oikein, että minä olen ainoa perheessä, joka tekee samaan aikaan opintoja ja töitä ilman lomaa, jotta toiset voivat maleksia kotona toimettomina ja vastuuttomina?
Jos he hoitaisivat edes nämä kodinhoidolliset asiat, se jo helpottaisi mun työtaakkaa. Ja ihan mahtavaa, jos osallistuisivat taloudellisestikin, mullakin olisi silloin mahdollisuus vaikka johonkin lomapäivään. Mitä ihmeen nettoamista???
Kasvata selkäranka ja sen jälkeen vie loppuun lastesi kasvatus. Miten voit olla tuollainen tossu? Ja miten olet kasvattanut lapsista hemmoteltuja paskapäitä? Aikuiset ihmiset tajuavat kyllä että äiti on jo vanha ja väsynyt heihin verrattuna ja oman osuutensa heidän eteensä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Totta kai se on aivan eri asia.
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
Ei tarvi keskeyttää opiskeluja ja mennä töihin, vaan tehdä kuten normaalit aikuiset tekevät, eli ottaa opintolainaa. Niin on tehty kymmeniä vuosia, ja nyt on paras mahdollinen aika ottaa lainaa, valtio takaa ja korot on miinuksen puolella ja vielä korvataan osa lainasta kun valmistuu ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelevat niin ok että asuvat kotona. Jos käyvät töissä - maksavat edes nimellistä vuokraa kotiin ja osallistuvat kotitöihin (kuten jo teineinä). Käenpoikasia ei tarvitse hautoa! Koti on tottakai aina koti ja hädän tullen ovat aina tervetulleita mutta all-inc hotelliksi ei muutu.
Meillä tytöt on lähteneet 19v:nä, hankkineet ensin työn/opiskelupaikan ja vuokranneet asunnon. Sitten ollaan yhdessä sitä rempattu ja muutettu kamat.
Poika oli 20v kun muutti tyttöystävän (nyk vaimo) kanssa yhteen.
Miksikä asia muuttuu siitä, että opiskelevat? Kyllä heillä menoja silti on ja peruskustannukset jonkun täytyy maksaa. Miten teillä venyy talous täysi-ikäisten elättämiseen, kun lapsilisät yms loppuu? On vissiin hyvä palkka?
Mun palkka on pieni ja lisäksi itsekin opiskelen työn ohessa. Tämä on nyt all-inclusive - miten sen voi muuttaa?
Totta kai se on aivan eri asia.
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
Mitä ihmeen nettoamista tarkoitat?
Nämä täysi-ikäiset voisivat ihan hyvin mennä töihin iltalukion ja yliopisto-opiskelujen ohella ja osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Mitä ihmeen nettoamista se olisi?
Onko ihan oikein, että minä olen ainoa perheessä, joka tekee samaan aikaan opintoja ja töitä ilman lomaa, jotta toiset voivat maleksia kotona toimettomina ja vastuuttomina?
Jos he hoitaisivat edes nämä kodinhoidolliset asiat, se jo helpottaisi mun työtaakkaa. Ja ihan mahtavaa, jos osallistuisivat taloudellisestikin, mullakin olisi silloin mahdollisuus vaikka johonkin lomapäivään. Mitä ihmeen nettoamista???
Kasvata selkäranka ja sen jälkeen vie loppuun lastesi kasvatus. Miten voit olla tuollainen tossu? Ja miten olet kasvattanut lapsista hemmoteltuja paskapäitä? Aikuiset ihmiset tajuavat kyllä että äiti on jo vanha ja väsynyt heihin verrattuna ja oman osuutensa heidän eteensä tehnyt.
Väsynyt olen kyllä. Voisitko vielä neuvoa MITEN tämä kasvatuksen loppuunsaattaminen sitten tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali vanhempi on sitoutunut elättämään lapsensa toisen asteen oppilaitoksen loppuun asti. Ihan itsestäänselvää minulle. Pitäisikö lapsen abivuonna keskeyttää opinnot ja mennä töihin vain siksi, että täyttää 18 vuotta?
Sen sijaan, jos lapsi on töissä, on ihan kohtuullista että maksaa elämisestään. Summa on sitten perheen sisäinen asia.
Aika omitusena kuitenkin pidän, jos vanhempi lähtee nettoamaan tilanteella. Toisaalta siinä vaiheessa nuori tekee omat johtopäätöksensä ja lähteekin pois.
Ja sitoutumisesta vielä, että kai ymmärrät, että normaalisti lapsella on kaksi vanhempaa sitoutuneina elatukseen! Voit miettiä millaiset pitää yksinhuoltajan tulot olla, että pystyy yksin rahoittamaan 4 henkilön kaikki kulut! Lapsilisät olivat aikoinaan meidän perheen ruokarahojen pelastus ja ilman asumistukea meillä ei olisi kattoa päänpäällä näillä pääkaupunkiseudun vuokrilla. Joka vuosi vuokra ja elämiskustannukset ovat nousseet ja tuet pienentyneet ja loppuneet. Palkkani ei kuitenkaan ole noussut, eikä ruokittavat vähentyneet. Ihan minkä tahansa matematiikan mukaan tämä on kestämätön tilanne. Autoni myin jo pari vuotta sitten ja olemme syöneet ne rahat. Mitään ei ole pystynyt vuosien aikana säästämään, kaikki on mennyt kädestä suuhun, että lapsilla ois ruokaa, vaatteita ja katto päänsä päällä. Tämä tilanne siis jo vuosia. Ja mitään valoa tunnelinpäässä ei ole näkyvissä, päin vastoin, menot lisääntyy, tulot vähenee. Enempää ei mun selkänahasta pysty enää repiä.
Ja sitte joku idiooti puhuu vielä nettoamisesta ja elättämiseen sitoutumisesta! Voi helvetti!
Vaihdat kämpän sen kokoiseen mikä riittäisi sulla ja kuopukselle. Eiköhän ne aikuiset ihmiset sitten tajua ettei sulla mitenkään rahat riitä heidän elättämiseensä.
Etkä osta niille niitä ruokia, etkä pese pyykkejä ja tiskejä, se nuorimmainenkin osaa tehdä kaikki kotityöt, teet listan jonka mukaan kaikki tekee kaikki kotityöt vuorollaan. Kuten tehtäisiin jos olisi kyseessä kämppikset jotka tosin pakosta joutuisivat maksamaan vuokraakin.
Mitä ihmeen nettoamista tarkoitat?
Nämä täysi-ikäiset voisivat ihan hyvin mennä töihin iltalukion ja yliopisto-opiskelujen ohella ja osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Mitä ihmeen nettoamista se olisi?
Onko ihan oikein, että minä olen ainoa perheessä, joka tekee samaan aikaan opintoja ja töitä ilman lomaa, jotta toiset voivat maleksia kotona toimettomina ja vastuuttomina?
Jos he hoitaisivat edes nämä kodinhoidolliset asiat, se jo helpottaisi mun työtaakkaa. Ja ihan mahtavaa, jos osallistuisivat taloudellisestikin, mullakin olisi silloin mahdollisuus vaikka johonkin lomapäivään. Mitä ihmeen nettoamista???