Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliempaattisen velan perustelu lapsettomuudelle
10.08.2017 |
Tulee luettua näitä vela versus av-mamma -taisteluita ja ajattelin tökkästä oman pökköni pesään.
Taustaa: 45-vuotias muinaisjäänne, sinkku, työelämässä, pk-seudulla, ei lemmikkejä, lapsia tai seurustelukumppaneita.
Tiesin jo 12-vuotiaasta asti, että haluan elää itsekseni ilman mitään ns. puolipakollisia sosiaalisia velvoitteita. Tämä ihan päiväkirjamerkintänä kyseisenä ikäkautena. Ei se siitä ole muuttunut.
Toisaalta syy, miksi olen lapseton, on ehkä läpikäynyt jotakin muutosprosessia. Totta: lapset vie kaiken ajan, rahan ja mielenterveyden, ovat sottaisia ja kurittomia ja mitälie.
Mutta; se suurin syy: kaikenkattava vastuu ja huolehtiminen 24/7 ja tästä hetkestä iäisyyteen. Ei! Jos mulla olisi lapsi, en ikinä enää pystyisi nukkumaan tai rentoutumaan. Se lapsihan voi kuolla kotiin tai kouluun tai matkalle toisesta toiseen. Jotta pystyisin suojelemaan lasta, täytyisi minun olla koko ajan ihan vieressä. Ja siltikään en pystyisi tekemään mitään, jos lentokone yhtäkkiä tippuisi päälle
Miten te vanhemmat elätte tällaisen vastuun kanssa? Itse en pystyisi, en mitenkään. Tämän takia minulla ei ole edes lemmikkejä, koska herrantähden nehän saattavat sairastua ja kärsiä ja kuolla. Mitä sitten?
Toinen juttu, hieman vähemmän painava. Sille lapselle pitäisi koko ajan olla esimerkki: syödä terveellisesti, riidellä rakentavasti, välttää kirosanoja, olla se vitun vastuullinen aikuinen joka ei edes täysin liikennekuolleen kadun yli mene punaisilla.
Jos kestää ajatuksen siitä, että on hälytystilassa 24/7 lapsen takia ja ei ikinä voi olla muuta kuin esimerkillinen aikuinen, kai sitä voisi lapsia tehdä. Mutta kiitos taidan jättää väliin.
Nimimerkillä "kärsin omantunnontuskia jos viherkasvi saa liikaa vettä"
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän vastuita on, sitä helpompi on olla vastuullinen. En kaipaa elämääni lemmikkejä tai lapsia huolehdittavaksi. Haluan elämältä helppoutta ja huolettomuutta. Haluan keskittyä omiin juttuihin ja kokea elämää ihan itse, en lapsen kautta. Työt vievät jo ihan liikaa vapaa-ajastani. Lähinnä kauhistuttaa, ettei töiden jälkeen pääsisi tekemään ihan mitä itse huvittaa. Se on ollut minulle tärkeää ihan pienestä saakka.
Olen kolmikymppinen mies, tällä hetkellä sinkku.
Kolmikymppinen :D
Olen 59-vuotias nainen ja voin kertoa sinulle, että olet säälittävä juoppo lähiöräkälässä jo kahdenkymmenen vuoden sisään.
Menestyvillä miehillä on perhe. Voit googlata aiheesta.
Mikä saa muuten kuvittelemaan, että vanhemmat eläisivät lasten "kautta"?
Se on lisäarvoa tuova asia. Toki jotkut tuntuvat elävänsä lasten kautta tukahduttaessaan omat tarpeensa täysin. Mutta harvassa ne ovat. Lapsi tuo iloa, tekemistä, uusia ystäviä ja arvostusta.
Eivät nämä vanhapiika ja vanhapoika nimitykset kulttuurissamme mihinkään ole kadonneet arvomaailmassa, vaikka ei ääneen sanotakaan.
Okei, joskus meikäläinen järkyttyy palstakirjoituksesta :0 Mikä raivo, agressio, negatiivisuus ja takajaloillaan tepastelu yhdessä viestissä!
Ja minä olen joskus tuntenut pientä omantunnon soimaamista jostain typeristä ja lapsellisista kommenteistani. Jos tuollainena raivopieru olisi päässyt tältä näppikseltä, hakeutuisin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastot osoittaa kuitenkin selvän suunnan ja trendin, historiaa on se aika koko ihmiskunnassa kun ihmiset eli nuoruuden ja menivät naimisiin ja saivat lapsia ja elivät yhdessä koko elämän.
Nykyään deittaillaan läpi elämän ja jos ollaan yhdessä niin omat asunnot pidetään, lapsia aina vain harvempi ja harvempi hommaa...ja hyvä niin, ihmisiä on maailmassa jo liikaa. Maailma tuhoutuu liika väestöön, tänäkin vuonna on jo maapallon vuodessa uusiutuvat varat jo käytetty loppuun.
Itse teen kansainvälistä työtä ja asun välillä usa:ssa, välillä aasiassa, välillä taas suomessa, asuntoja on kertynyt siis kolme, ja lomalla olen aina jossain lähellä. Aasian suunnalla olen esim lomalla Balilla, Suomen suunnalla olen lomalla Italiassa, Ranskassa, Espanjassa yms ejossain Euroopassa, USA:n suunnalla olen Karibian saarilla tai Meksikossa.
Koko kansainväninen yhteisö on tälläinen, paikat ja maat vaihtuu aika tiheään, minullakin 3-4 kertaa vuodessa, menen vuodenaikojen mukaan
Vierailija kirjoitti:
Siitä puhe mistä puute.
Stressistä?
https://sinisentalonnalle.blogspot.fi/2017/08/asiaa-lapsettomuudesta.ht…
Eiks tää liity aiheesee. Tollakin rahat menny ja velkakierre lapsen takia....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän vastuita on, sitä helpompi on olla vastuullinen. En kaipaa elämääni lemmikkejä tai lapsia huolehdittavaksi. Haluan elämältä helppoutta ja huolettomuutta. Haluan keskittyä omiin juttuihin ja kokea elämää ihan itse, en lapsen kautta. Työt vievät jo ihan liikaa vapaa-ajastani. Lähinnä kauhistuttaa, ettei töiden jälkeen pääsisi tekemään ihan mitä itse huvittaa. Se on ollut minulle tärkeää ihan pienestä saakka.
Olen kolmikymppinen mies, tällä hetkellä sinkku.
Kolmikymppinen :D
Olen 59-vuotias nainen ja voin kertoa sinulle, että olet säälittävä juoppo lähiöräkälässä jo kahdenkymmenen vuoden sisään.
Menestyvillä miehillä on perhe. Voit googlata aiheesta.
Mikä saa muuten kuvittelemaan, että vanhemmat eläisivät lasten "kautta"?
Se on lisäarvoa tuova asia. Toki jotkut tuntuvat elävänsä lasten kautta tukahduttaessaan omat tarpeensa täysin. Mutta harvassa ne ovat. Lapsi tuo iloa, tekemistä, uusia ystäviä ja arvostusta.
Eivät nämä vanhapiika ja vanhapoika nimitykset kulttuurissamme mihinkään ole kadonneet arvomaailmassa, vaikka ei ääneen sanotakaan.
Kiitos huolehtimisesta, mutta olen jo aivan tarpeeksi menestynyt, enkä kaipaa mitään niistä asioista, joita lasten myötä tulee ihmisen elämään. Minulle lasten hankkiminen ei tuottaisi arvoa vaan päinvastoin valuttaisi sitä pois kuin hiekkaa sormien välistä. Elämäni on paljon hauskempaa, palkitsevampaa ja merkityksellisempää lapsettomana.
Miksi kuulostat noin katkeralta?
Kerro minulle yksikin menestyvä mies ilman vaimoa ja lapsia, niin kerron sadasta toisin päin menevästä tapauksesta. .
Ohiksena vastaan, että mm. Leonardo da Vinci, Isaac Newton, Nikola Tesla, H.C. Anderson, Wrightin veljekset, Voltaire, Thoreau, Descartes, Vivaldi, Kafka, Beethoven.
Siinä pari sinkkua ja lapsetonta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap yrittää vetää tämän koko ajan tasolle, jossa ihmiset olisivat katkeria lasten hankinnastaan?
Osin asialliselta vaikuttava aloitus saa ihan toisia piirteitä.
Hmm, mielenkiintoista. Esimerkkejä "katkeruudesta"? AP
No tuollaiset "kaivaako sinua, jos et tiedä missä lapsesi ovat" ja oli jokin muukin vastaava.
En nyt jaksa etsiä, katso itse mitä olet kirjoittanut.
Kirjoitat muuten tosi huonoa suomen kieltä. Mutta ehkä siihen on syynsä huonoissa kotioloissa tai olet esim. kaksikielinen. [/3quote]
D Kiitos, tämä oli jotenkin ihana! Olen kaksikielinen, mutta jotta.....ehkä syynä kuitenkin ne huonot kotiolot tai ankea geeniperimä - oli miten oli, sait nauramaan ääneen! AP
Minua harmittaa nyt, ettei ap:n mainio huumorintajugeeni periydy tuleville sukupolville!
Noista lapsien haavereista... oman lapsen oppii tuntemaan tosi hyvin. Tietää mihin sen motoriset taidot riittää ja missä kömpelyyksiä on. Se on ihan eri asia kuin vieraan lapsen vahtiminen. Oman kanssa voi siis hengähtää kun penska pomppii trampoliinilla. Koska tuntee sen motoriikan.
Alue: Aihe vapaa
Minun tuntemat äidit on kyllä kaikki useinkin huolissaan lapsistaan, vaikkei näillä kellään ole mitään erityistä syytä siihen. Mutta siis sellaista että "huusin lapselle (10 v) , nyt itkettää ja kauhean syyllinen olo", "syököhän tuo yksivuotias normaalisti, onkohan se liian pienikokoinen", jne jne. Ainoa kuka ei ole tällainen on eräs masentunut äiti. En minä jaksaisi tuollaista myöskään, mutta toisaalta voisin hyvin ottaa esim koiran vaikka joutuu siitäkin olemaan huolissaan, joten jotkut ei koe sitä lastenkaan kohdalla taakkana.