Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita herkästi töistä ahdistuvia/uupuvia? Tuntuu, että en selviä työelämästä :o! Mikä auttaisi jaksamaan?
09.08.2017 |
Olen ollut myöskin työtön välillä ja olin tosi ahdistunut aina kun töitä ei meinannut löytyä. Lopulta aina sain jotain töitä.
Kaikissa on ollut sama kuvio, jonka tunnistan: aluksi työ on ollut ihanaa ja mukavaa. Kiva saada rahaa! Säännöllinen arkirytmi! Olen jaksanut työssä hetken.. Muutaman kuukauden päästä alkaneet ensioireet uupumuksesta: vatsa sekaisin, päätä särkee, viikonloppuisin ja iltaisin ei ehdi palautumaan.. Töitä ajattelen kotonakin.
Monessa paikassa työyhteisökin on kussut tai siltä on tuntunut, sairauslomia kertynyt fyysisten oireiden vuoksi. Lopulta olen aina vaihtanut työpaikkaa kun olen ajatellut, että vika on työpaikassa kun en jaksa työtä.
Nyt 6kk sitten löysin oikeasti ihan jeespalkkaisen ja tosi rennon duunin, työntekijöitä kymmeniä jakamassa tätä työtaakkaa.. Työ on itsenäistä.. Minä aloin kuitenkin huomata näitä tuttuja oireita, olen väsynyt koko ajan. Sain keväällä jatkuvasti flunssaa, vatsatautia yms ja jouduin olemaan pois töistä muutamia kertoja kun oksentelin jne. Huomasin, että stressi on varmaan laskenut vastustuskykyä, vaiko oliko kaikki sittnekin stressioireita? Jatkoin työssä kuitenkin ihan normaalisti, mutta ahdistus sisälläni kasvoi. Huomasin, että valitan kaikesta. Eristäydyn työyhteisöstä. Väsyin työpäivän jälkeen niin, että en jaksanut enää tehdä mitään.
En jaksa uskoa, että tässäkin duunissa olisi "vikaa" vaan vika on korvien välissä. Varasin ajan psykologille kun uuvuin niin, että menin itkien lääkäriin tänään aamulla ja hän kirjoitti hetkeksi sairaslomaa kun olen niin ahdistunut.
Mistähän tää vois johtua? Olen luoteeltani äärimmäisen herkkä ja kuormitun nopeasti mm.sosiaalisista kontakteista. Onneksi ei ole asiakaspalvelutyö kuitenkaan. Millä helpottaa työssä jaksamista? Olen luoteeltani kuitekin aika korkean työmoraalin omaava enkä yhtään sellainen "pummi". Olen vaan todella niin väsynyt, että en vaan jaksa enää. Siis miten mulla voi olla uupumusta kun oon duuniakin vaihdellut? Tehny erilaisia toimistotöitä. Hävettää ja nolottaa!
Taas on olo, että pitäiskö vaihtaa duunia tai ettiä jotain muuta. Kuitenkin nykyinen työ on palkkaukseltaan ja sisällöltään aika iisiä, vähän ykstoikkosta joo mut ns. helppoo rahaa. Ei kuormita aivoja liikaa.. Koitin miettiä, että missä/minkälaisessa asiat ois paremmin ja missä viihtyisin paremmin, mutta en juuri nyt keksi mitään. Eli duunin vaihtaminen ei ole vaihtoehto nyt.
Onko muilla tällasia ongelmia? Toivottavasti psykologi osaa auttaa. En tiedä olenko niin paatunut sitten arkeeni, että siksi duuni ahdistaa. Lapsiakaan ei ole, että ei se arki niin rankkaa ole. Mieheni ja vanhempani ovat kuvailleet että oon varmaan jotenkin erityisherkkä ja siksi kuormitun. No, olin tai en niin jotain tälle on tehtävä. Veriarvot yms on muuten tutkittu, että vika on tosiaan korvien välissä tän uupumuksen kanssa.
Kommentit (319)
Miten on unien laita? Menettekö ajoissa nukkumaan? Katsotteko jännityselokuvia iltaisin?
Nuo asiat kuntoon. Sitten voisi hiukan siirtää ajatuksien kulkua muiden oloon ja auttamiseen. Se tuo ihmeesti elämään sisältöä.
Aika erikoiselta tuntuu, kun nuoret valittavat tavallisesta arjesta. Jokaisella on harmaita päiviä. Ne menevät ohi aikanaan. Opitteko jo lapsuuskodissa osallistumaan kodin tehtäviin? Vai tuliko kaikki vasta muutettua eteen? Silloin on taatusti raskaan oloista, jos ei aiemmin oppinut osaansa kekoon kantamaan.
Masennuslääkkeet voi hetken tarpeeseen olla ok, mutta jatkuvaan käyttöön en huolisi. Ihmisellä kuuluu olla tunteet, ei niitä saa padota. Eikä se tarkoita huutamista yms. huonoa käytöstä.
Sellaista elämä on. Joskus on helppoa, joskus ei. Muotia ei ole olla uskova, mutta silloin on yhteys ylös rukouksessa ja sieltä saa avun. Oppii odottamaan ja luottamaan, ettei kaikki mene oman mielen mukaan. Aina itse ei tiedä, mikä on parasta. Meitä koulutetaan. Kannattaisi kokeilla ja etsiä kristillinen seurakunta. Niin itse aikoinaan tein ja sain ystäviä.
Parempaa jaksamista ja huomista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoiselta tuntuu, kun nuoret valittavat tavallisesta arjesta. Jokaisella on harmaita päiviä. Ne menevät ohi aikanaan. Opitteko jo lapsuuskodissa osallistumaan kodin tehtäviin? Vai tuliko kaikki vasta muutettua eteen? Silloin on taatusti raskaan oloista, jos ei aiemmin oppinut osaansa kekoon kantamaan.
Kyse ei ole siitä ettei olisi tottunut tekemään hommia. Kotityöt/vapaaehtoistyö yms. onnistuu ja tuntuu mielekkäältä. Nykyajan työelämän hektisyys, tuloskeskeisyys ja muut vaatimukset väsyttää. Puhun nyt omasta kokemuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Miten on unien laita? Menettekö ajoissa nukkumaan? Katsotteko jännityselokuvia iltaisin?
Nuo asiat kuntoon. Sitten voisi hiukan siirtää ajatuksien kulkua muiden oloon ja auttamiseen. Se tuo ihmeesti elämään sisältöä.
Aika erikoiselta tuntuu, kun nuoret valittavat tavallisesta arjesta. Jokaisella on harmaita päiviä. Ne menevät ohi aikanaan. Opitteko jo lapsuuskodissa osallistumaan kodin tehtäviin? Vai tuliko kaikki vasta muutettua eteen? Silloin on taatusti raskaan oloista, jos ei aiemmin oppinut osaansa kekoon kantamaan.
Masennuslääkkeet voi hetken tarpeeseen olla ok, mutta jatkuvaan käyttöön en huolisi. Ihmisellä kuuluu olla tunteet, ei niitä saa padota. Eikä se tarkoita huutamista yms. huonoa käytöstä.
Sellaista elämä on. Joskus on helppoa, joskus ei. Muotia ei ole olla uskova, mutta silloin on yhteys ylös rukouksessa ja sieltä saa avun. Oppii odottamaan ja luottamaan, ettei kaikki mene oman mielen mukaan. Aina itse ei tiedä, mikä on parasta. Meitä koulutetaan. Kannattaisi kokeilla ja etsiä kristillinen seurakunta. Niin itse aikoinaan tein ja sain ystäviä.
Parempaa jaksamista ja huomista!
Hyväähän tällaiset kommentit tarkoittavat, mutta selittävät paljon miksi jotkut kokevat jäävänsä yksin ja ilman ymmärrystä. Meitä on niin moneen junaan eikä kaikille sovi sama tapa elää ja olla.
On hankalaa ymmärtää ns. päänsisäisiä ongelmia jos niitä ei itsellä ole ollut. Minä olen itse pisteessä, jossa pelkään työkyvyn ehkä lopullisesti menneen. Siihen ei välttämättä auta unet, ei ystävät eikä yliluonnolliset olennot. Ei minullakaan ole mitään selvää syytä olla tällainen. Vaikkakin toivon, että ap:n tilanne ei ole kovin vakava, toivon että ihmiset ymmärtävät että tällaisessa tilanteessa ei auta sanoa, että "hei, piristy nyt vähän".
Olen erityisherkkä ja teen suhteellisen vaativaa työtä tiukkoissa aikatauluissa.
Sain avun Target1 luontaistuotteen avulla. Työ ei enää ahdista ja on itseasiassa mukavaa.
Googlettakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten on unien laita? Menettekö ajoissa nukkumaan? Katsotteko jännityselokuvia iltaisin?
Nuo asiat kuntoon. Sitten voisi hiukan siirtää ajatuksien kulkua muiden oloon ja auttamiseen. Se tuo ihmeesti elämään sisältöä.
Aika erikoiselta tuntuu, kun nuoret valittavat tavallisesta arjesta. Jokaisella on harmaita päiviä. Ne menevät ohi aikanaan. Opitteko jo lapsuuskodissa osallistumaan kodin tehtäviin? Vai tuliko kaikki vasta muutettua eteen? Silloin on taatusti raskaan oloista, jos ei aiemmin oppinut osaansa kekoon kantamaan.
Masennuslääkkeet voi hetken tarpeeseen olla ok, mutta jatkuvaan käyttöön en huolisi. Ihmisellä kuuluu olla tunteet, ei niitä saa padota. Eikä se tarkoita huutamista yms. huonoa käytöstä.
Sellaista elämä on. Joskus on helppoa, joskus ei. Muotia ei ole olla uskova, mutta silloin on yhteys ylös rukouksessa ja sieltä saa avun. Oppii odottamaan ja luottamaan, ettei kaikki mene oman mielen mukaan. Aina itse ei tiedä, mikä on parasta. Meitä koulutetaan. Kannattaisi kokeilla ja etsiä kristillinen seurakunta. Niin itse aikoinaan tein ja sain ystäviä.
Parempaa jaksamista ja huomista!
Sinä et kyllä nyt selvästi yhtään ymmärrä minkä kaltaisista ongelmista tässä ketjussa on ollut kyse. Ei noista jokaisen elämään kuuluvista jutuista, vaan siitä että jotenkin on melkein kuin "ei-neurotyypillinen", vaikkei mitään diagnoosia olekaan, sellainen jonka koko psyyken rakenne ei vaan sovi yhteen tämän nykyisen työelämän kanssa, ja yrittipä mitä tahansa itsensä pakottamisesta positiiviseen ajatteluun tai loistaviin elintapoihin, niin aina ahdistaa hemmetisti kun on käytävä töissä. Jopa mukavissa töissä siis.
Minusta vain tuntuu että lapsuudenkodissa eletyt 18 vuoden kidutusvuodet oli liikaa. Lapsen näkökulmasta on kidutusta tulla seksuaalisesti ahdistelluksi isän taholta, sekä pelätä isän jokapäiväisiä raivareita, tappouhkauksia, känniraivoamista ja paikkojen rikkomista sekä kuunnella äidin moitteita siitä jos mitenkään reagoi yllmainittuun muuten kuin pitämällä äidin hyvällä tuulella. Sitten jos koulussa on jokapäiväistä kiusaamista eikä juuri kavereita, ei mitään harrastuksia jne niin tämä vain ajaa näköjään ihmisen loppuun. Parikymppisestä asti olen ollut eriasteisesti toimintakyvytön ja mt diagnooseja on joka lähtöön, nykyään olen vain lopen uupunut aamusta iltaan ihan sama mitä teen. Eläkeläiselle on normaalia että väsyttää, minsta tuntuu että parikymmentä ensimmäistä vuottani vastaa jonkun toisen kuuttakymmentä vuotta ja siksi väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asuisimme jossain vähemmän tiukkis-maassa, olisi saatavilla oikeasti tehokkaita luontaistuotteita, ns. nootropics, joista saa apua tällaisiin ongelmiin. Valitettavasti Suomessa suurin osa nootropics luokituksen alle menevistä aineista luokitellaan muuntohuumeiksi joten niitä ei saa täällä myydä ja tilaamsiesta ulkomailtakin voi tulla rapsut :(
Esim. veri-aivoesteen läpäiseväksi muunnettu GABA, jota usein myydään kauppanimellä Phenibut, on erittäin tehokas ahdistuksen ja stressin lievittäjä. Mutta Suomessa "muuntohuume" - muualla saa myydä ihan vapaasti. Ja se GABA mitä saa täällä luontaistuotekaupoista on täysin tehotonta, koska se ei tosiaan mene sinne aivoihin missä sen pitäisi vaikuttaa..
Näin tuntuu käyvän nykyään monelle. Luulen, että syy on nykyisten töiden luontessa. Työ on nopea tempoisempaa, kuin ennen, viestiä tuppaa monista kanavista. Johtajuus on myös monesti heikkoa. Kun kerran pääsee uupumaan, siihen samaan tilaan lipsahtaa jatkossa helpommin.
Neuvoksi antaisin seuraavat ohjeet. Ala suhtautumaan työhön kevyemmin. Työ on vaan työtä, etkä tee omalle firmallesi töitä, joten ei siitä kannata kovasti stressata. Työn menetystä ei kannata pelätä, olethan selvinnyt niistä tilanteista ennenkin. Välttele negatiivisia ja kuormittavia kollegoita, jotka laskevat fiiliksiä töitä/työnantajaa kohtaan. Lopeta/vähennä alkoholin käyttöä. Väsyttää ja seikoittaa päätä lisää. Joka viikolle 1-2 menoa/harrastusta, joihin raahaat itsesi oli mikä oli. Kotona neljän seinän sisällä olo vaan pahenee. Ulkoile luonnossa. Jos ei ole perhettä harkitse lemmikin ottamista tai eläimiin liittyvää harrastusta. Eläimet tuottavat iloa ja laskevat verenpainetta. Niistä saa myös hyvän syyn lähteä ajoissa töistä kotiin. Kun palaat sairauslomalta älä stressaa tekemättömistä töistä tai asiosta, mitkä ovat menneet pieleen, vaan pyri aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä.
En jaksanut lukea kommentteja, joten voi olla, että olet jo saanut samanlaisia vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaa sellainen että ryhdyt välinpitämättömämmäksi. Se on fakta, että tunnolliset ja välittävät ihmiset eivät nykyajan työelämässä jaksa, vaan stressaavat itsensä kuoliaaksi.
Niin ja ainakin mulla on ongelmana se, että ajattelen liikaa. Analysoin kaikkea. Tunnen, miten työyhteisö on jännittynyt. Kaikki ovat mukavia, ei suoraa vittuilua. Mutta ne katseet ja eleet.. Yritän olla välittämättä. Avokonttorissa laitan korvatulpat tai kuuntelen musiikkia. Yritän miettiä, että kaikki on ok ja mun on hyvä. Että ei se viereinen katso moittivasti jos istun vähän ryhti lytyssä. Tai että ei se viereinen ajattele siitä mitään, että menen viidennettä kerran tunnin sisään vessaan (ripuli). Vai ajatteleeko sittenkin? Ajatukset menee noidan kehää. Päätä alkaa taas särkeä. Tuleeko ottaa särkylääke vai meneekö tämä ohi itsekseen? Huono olo ja kuvottaakin.
Sitten sanotaan, että no hei sit ku meet kotiin ja vähän meditoi, ota chillisti ja tee terveellistä ruokaa. Olen yrittänyt ja yritän. Mutta kun olen niin saatanan uupunut päivän jälkeen, että en pääse edes kauppaan. Ahdistaa kun en jaksa mennä kauppaan. Ajatukset taas pyörii.. En jaksa edes meditoida tai tehdä läsnäoloharjoitusta. Makaan sohvalla itku kurkussa lukemassa jotain paskaa tältä palstalta. Samalla soimaan itseäni, että pitäisi nyt varmaan opetella rentoutumaan ja tehdä niitä läsnäoloharjoituksia, hyi minä miksi en saa aikaiseksi edes sitä?
Joku kysyi nukkumisesta. Nukun ihan ok, melatoniinia käytän välillä ja unilääkkeitä on tarvittaessa. Tosin uni jää vääjäämättä liian lyhyeksi (?), koska nukahdan 23 ja herätys 6..
Olen alle 30-vuotias. Lomaa on se perus kuukasi/vuosi ja sit on viikonloppuja toki. Mutta tätä rumbaa pitäs jaksaa vuosikymmeniä? Jooooh...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisimme jossain vähemmän tiukkis-maassa, olisi saatavilla oikeasti tehokkaita luontaistuotteita, ns. nootropics, joista saa apua tällaisiin ongelmiin. Valitettavasti Suomessa suurin osa nootropics luokituksen alle menevistä aineista luokitellaan muuntohuumeiksi joten niitä ei saa täällä myydä ja tilaamsiesta ulkomailtakin voi tulla rapsut :(
Esim. veri-aivoesteen läpäiseväksi muunnettu GABA, jota usein myydään kauppanimellä Phenibut, on erittäin tehokas ahdistuksen ja stressin lievittäjä. Mutta Suomessa "muuntohuume" - muualla saa myydä ihan vapaasti. Ja se GABA mitä saa täällä luontaistuotekaupoista on täysin tehotonta, koska se ei tosiaan mene sinne aivoihin missä sen pitäisi vaikuttaa..
Minä olen vähän kahta mieltä kaikista ylimääräisistä aineista ja lääkkeistä. Minä nimittäin olen tutkinut paljonkin mainitsemiasi aineita ja kokeillutkin paria muuntohuumetta ja myös kannabista, mutta pohjimmiltaanhan kyse on siitä että ympäristö ja yksilö eivät kohtaa. Joten toisen täytyy joustaa ja liian usein se näyttää olevan yksilö itse jonka pitää tehdä itsestään toimiva vaikkapa eri aineiden avulla. Tämä ei istu minun maailmankatsomukseeni hyvästä ihmiselämästä ja yhteiskunnasta.
Luontaistuotteita ei ole välttämättä tutkittu kunnolla, lääkkeitä on. Voihan se olla, että tuurilla kehossa on jokin puutos vaikka B12-vitamiinista ja tällöin luontaistuotteeksi luokitelluilla mömmöilläkin voi olla merkitystä. Mutta esimerkiksi masennuksen kohdalla aika hyvin tiedetään mistä aivoissa on puute, ja asiaan pyritään vaikuttamaan. Ei varmaan suomessa myytävistä luontaistuotteista paljon haittaakaan liene, mutta uskon ennemmin tutkittuun tietoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi uupuileva. Mulla on kaksi työtä. Toinen on sellaista mistä tykkäisin, mutta huono palkka. Toinen taas on vuorotyö hoitokodissa ja kuormittaa henkisesti. Tähän päälle pikkulapsi arki ilman omaa aikaa. Saan kyllä paljon aikaiseksi, mutta tää väsymys ja huoli että onko kaikki tehty. Yritin äsken nukkua päikkärit, mutta kokoajan päässä tykitti että ruokaa pitäisi laittaa.
Huomenna lapset menisi hoitoon pitkästä aikaa, mutta murehdin kun eivät pääsekään yhteen tapahtumaan jota ovat oottaneet. Mietin jo peruvani oman menoni, että pääsevät sinne.
Vierailija kirjoitti:
Auttaa sellainen että ryhdyt välinpitämättömämmäksi. Se on fakta, että tunnolliset ja välittävät ihmiset eivät nykyajan työelämässä jaksa, vaan stressaavat itsensä kuoliaaksi.
Täällä yksi, joka on välinpitämätön, ja silti kärsii oireista. Mulle jotenkin jo se tarve mennä tiettyinä aikoina työpaikalle, se että siellä on toisia ihmisiä (introverttina ihmisten läsnäolokin samassa tilassa vie multa voimia vaikka mun ei tarvitsisi niille edes puhua), se että työkseen täytyy ajatella ja ratkaista ongelmia (vaikka olenkin hyvä siinä) uuvuttaa.
En minä välitä juuri yhtään siitä saanko potkut, itse asiassa viime yt:iden jälkeen suunnilleen rukoilin että saisin. Enkä välitä siitäkään mitä muut minusta ajattelee tai suoriudunko töistäni - tiedän olevani hyvä ja kokenut. Mutta silti olen työpäivän jälkeen ihan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te kaikki syytätte itseänne? Vika on nykyajan työelämässä. Muistan kuinka ennen oli töissä jopa tylsiä hetkiä, kun oikein piti keksiä tekemistä tai siivottiin nurkkia. Enää ei ole. Ihmiset tekevät monen työntekijän työt, kun säästetään johtajille osinkoja. Työnantaja paskat välittää, jos tuhoatte terveytenne ylitunnollisuudella. Otetaan vain uusi orja. Oikein odotan että nykyajan kännykkänuoriso tulee ja näyttää työnantajille närhenmunat. Siksi niillä onkin jo hätä ja haalivat tänne halpatyövoimaa. Tosin tulevat pettymään näiden osaamiseen ja kielitaidottomuuteen aivan satavarmasti.
Varmasti on kysymys osingoista ja voitoista yksityisellä, julkisella puolella säästöistä. Työntekijästä otetaan kaikki irti, ohi ovat ne leppoisat ajat joita suuret ikäluokat vielä saivat elää. Ei ihme ettei heidän eläköityessään syntynytkään mitään työvoimapulaa. Kun esim. joku heistä julkisella puolella jätti eläkevirkansa, ei uutta työntekijää palkattu tilalle, työt vaan jaettiin muille työntekijöille. Nykyajan työelämä on kovaa, ei ihme että ihmiset uupuvat.
Vierailija kirjoitti:
Luontaistuotteita ei ole välttämättä tutkittu kunnolla, lääkkeitä on. Voihan se olla, että tuurilla kehossa on jokin puutos vaikka B12-vitamiinista ja tällöin luontaistuotteeksi luokitelluilla mömmöilläkin voi olla merkitystä. Mutta esimerkiksi masennuksen kohdalla aika hyvin tiedetään mistä aivoissa on puute, ja asiaan pyritään vaikuttamaan. Ei varmaan suomessa myytävistä luontaistuotteista paljon haittaakaan liene, mutta uskon ennemmin tutkittuun tietoon.
Itse asiassa masennuksen kohdalla EI tiedetä mitään puutosta mistä olisi kyse. Vanhaan aikaanhan potilaslehtisissä joita sai lääkärien vastaanotoilta levitettiin ns. serotoniiniteoriaa, että masentuneen aivoissa on liian vähän serotoniinia ja siksi serotoniinin takaisinoton estäjä olisi täsmälääke yksinkertaiseen kemialliseen puutostilaan.
Valitettavasti tuo oli vain teoria, joka on osoitettu vääräksi sittemmin. Serotoniinin määrä ei korreloi masentuneisuuden kanssa. On ihmisiä joilla serotoniinia on paljon, ja on masentuneita, ja ihmisiä joilla vaikuttaisi olevan serotoniinin puutos mutta jotka eivät ole pätkääkään masentuneita.
Osalla potilaista silti serotoniiniin vaikuttavat lääkkeet auttavat. Mutta paljon on niitäkin joilla niistä ei ole mitään apua, ja sitten täytyy kokeilla eri tyyppisiä lääkkeitä. Melkoista kokeilua ja hakuammuntaa se on, koska ei voida mitenkään mitata että mikä epätasapainotila juuri tämän ihmisen aivokemiassa on.
Vierailija kirjoitti:
Ollaanko me täällä työtä tekemässä vai pitäisikö työn olla vain väline siihen että me pystytään elämään ja siten toteuttamaan sitä oikeaa tarkoitusta (mikä se sitten ikinä onkaan)?
Itselläni on hengellinen vakaumus, tai pikemminkin aina ollut halu hengelliseen etsintään. Olen aina vaistonnut että on olemassa jokin salattu jumaluus, jokin toinen tietoisuudentaso, jokin valaistuminen, jota etsin. En ole vielä sitä mitenkään täydellisesti löytänyt, mutta se on se mikä on oman elämänin tarkoitus. Työ on vain siksi, että saa pidettyä tätä maallista kehoa hengissä, että saa ruokaa ja asunnon ja muuta.
- 130
Samalla tavalla minäkin etsin ja kovien vaikeuksien jälkeen löysin. Voi sanoa että olen egon tasolla menettänyt kaiken ja henkisellä tasolla saanut kaiken. Mikä ihana paradoksi varsinkin tässä ajassa :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisimme jossain vähemmän tiukkis-maassa, olisi saatavilla oikeasti tehokkaita luontaistuotteita, ns. nootropics, joista saa apua tällaisiin ongelmiin. Valitettavasti Suomessa suurin osa nootropics luokituksen alle menevistä aineista luokitellaan muuntohuumeiksi joten niitä ei saa täällä myydä ja tilaamsiesta ulkomailtakin voi tulla rapsut :(
Esim. veri-aivoesteen läpäiseväksi muunnettu GABA, jota usein myydään kauppanimellä Phenibut, on erittäin tehokas ahdistuksen ja stressin lievittäjä. Mutta Suomessa "muuntohuume" - muualla saa myydä ihan vapaasti. Ja se GABA mitä saa täällä luontaistuotekaupoista on täysin tehotonta, koska se ei tosiaan mene sinne aivoihin missä sen pitäisi vaikuttaa..
Minä olen vähän kahta mieltä kaikista ylimääräisistä aineista ja lääkkeistä. Minä nimittäin olen tutkinut paljonkin mainitsemiasi aineita ja kokeillutkin paria muuntohuumetta ja myös kannabista, mutta pohjimmiltaanhan kyse on siitä että ympäristö ja yksilö eivät kohtaa. Joten toisen täytyy joustaa ja liian usein se näyttää olevan yksilö itse jonka pitää tehdä itsestään toimiva vaikkapa eri aineiden avulla. Tämä ei istu minun maailmankatsomukseeni hyvästä ihmiselämästä ja yhteiskunnasta.
Itse asiassa minäkin olen pohjimmiltani tuota mieltä. Näen myös tätä menoa sellaisen huolestuttavan tulevaisuuden, että ihmisten on pakko käyttää ensin näitä kemiallisia boostereita, myöhemmin ehkä jopa antaa istuttaa itseensä suorituskykyä tehostavia lisäosia, jotta pärjäävät. Luonnollisen ihmisen kyvyillä ei enää pärjää.
Silti itse tällä hetkellä olen vähän niin kuin alistunut nykytilaan. Olen it-alalla ja tiedän että monet vetää noita nootropiineja ja koodaa niillä 50-tuntisia settejä yhteen menoon. Tai rauhoittavat itsensä jollain phenibutilla tai bentsoilla kun on stressistä ja piristeistä niin kova tärinä. LSD:n mikroannoksiakin tiedän muutaman käyttävän, ja yllättäen yli puolella meidän konttorista on ADHD, tai ainakin lääkitys siihen. Itsekin olen hakenut Adderall reseptin koska sillä pystyn keskittymään avokonttorin mölystä ja hermostuneisuudesta huolimatta. Mutta en kyllä pidä siitä että pitää kemiallisesti nostaa suorituskykyään selvitäkseen päivittäisestä työstä.
Alue: Aihe vapaa
Joo siis mut on aiemmin tähystetty ja kaikkea on kyllä tutkittu. Elimellistä vikaa ei ole sinänsä, on näitä migreenejä ja IBS yms, mutta ei siis oo esim. keliakiaa. Olen vaan tällainen stressaaja tai paremminkin kuormittuja.
Ap