Lue keskustelun säännöt.
Avioeron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa.
06.08.2017 |
Meillä tällainen järjestely. Voin vastailla, jos on jotain kysyttävää tästä asiasta.
Kommentit (273)
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 21-vuotias ja elin tuollaisessa systeemissä 9-vuotiaasta sinne 16-vuotiaaksi asti, kunnes muutin koulun perässä muualle. Rehellisesti sanottuna koko järjestely oli aivan hirveä. En päässyt osaksi kummankaan vanhemman normaalia arkea. Olisi ollut tärkeää että arki olisi pyörinyt aikuisten luomien rutiinien ympärillä eikä minun mukaani. Muutoksia tapahtui vain minun aloitteestani. Tuntui, että en ollut osa kummankaan vanhemman "oikeaa" elämää, että he vain kävivät katsomassa minua siellä ja olivat ikään kuin lapsenvahtikeikalla. Vuoroviikoilla kummallakin oli omat perheet joiden kanssa viettivät aikaa, kun vahtimisnakki ei sattunut omalle kohdalle. En koskaan lähentynyt vanhempien uusien kumppanien tai sisarpuolien kanssa ja koko tilanne oli muutenkin vain tosi hämmentävä. Olin kuin joku yksikkö, jota vahtimaan aina toisen täytyi tulla. Vaikka sainkin nauttia vanhemman seurasta yksin, mutta silti.
Äitini erosi uudesta liitostaankin ja nykyisin 7-vuotias siskopuoleni saa rampata ihan vapaasti. Viihtyy kummassakin kodissaan. On vapaa kulku, vanhemmat asuvat lähekkäin ja sisko on suunnilleen vuoroviikoin mutta saa vaihtaa miten haluaa. Pääsee osaksi kummankin arkea. Olen edelleen katkera ja ulkopuolinen.
Hei, tosi kiva kuulla ajatuksiasi. Käsitin, että vanhemmillasi oli uudet perheet? Ymmärrän, että silloin tilanne on kyllä huono, eikä järjestely ole ollut oikea. Että joku ulkoistetaan siitä uudesta perheestä. Olit vielä ainoa lapsi?
Meillä on siis kolme lasta exän kanssa, eikä uusissa suhteissa ole lapsia. Lasten isän uusi kumppani on mukana lasten elämässä, samoin minun uusi kumppanini. Ketään ei piilotella eikä salata.
Lapsilla on isänsä kanssa omat jutut, mun kanssa omat. Tiettyjä juttuja siis tehdään tietyllä tavalla mun kanssa, esim. minulla on aina tapana saunoa lauantaisin tiettyyn aikaan, niin lasten kanssa kuin uuden miehen kanssa. Siitä pidetään kiinni. Saunan jälkeen keitetään saunakahvit ja syödään aamupäivällä leivottua viikonloppuherkkua, mitä milloinkin. Olin sitten lasten kanssa tai en. Meillä käy vieraita, reissataan eri kokoonpanoilla (joskus vain minä ja lapset, joskus uusi kumppani mukana), käydään sukujuhlissa, eletään ihan normaalia elämää. Lapset voi soittaa mulle milloin vaan, viestitellään vähintään joka päivän, jos ei soitella.
Tilanne, jossa mun lapset elää lapsuuttaan kuulostaa siis aika erilaiselta verrattuna sun lapsuuteen. Mun mielipiteeni sinun vanhempiesi ratkaisusta on siis se, ettei se ollut oikea ja toimiva noin toteutettuna.
Ap
Se että tehdään ja touhutaan sillä omalla vuorolla lasten kanssa jotain kivaa ei mielestäni poista kirjoittajan mainitsemaa ongelmaa. On iskän uusi koti, äiskän uusi koti ja sit lasten koti. Eli kolme paikkaa missä sitä elämää on, lapset on säilössä siellä yhdessä kodissa ja sinne tullaan sit "viihdyttämään" lapsia. Lasten näkökulmasta elämä on jossain muualla ja se vuorotellen tulee sit lasten luo.
Eli ei edes käytännön esimerkki vakuuta ap:stä uskomaan että järjestelyssä voisi olla mitään heikkoa kohtaa
Voi olla heikkoja kohtia. Onkin. Liittyvät eniten omaan jaksamiseen vaihtojen takia ja siihen, että on ikävä lapsia ja lapsilla poissa olevaa vanhempaa.
Mutta tämän oman kokemuksensa jakaneen kokemus on heidän tilanteesta. Ei mulla ole uutta kotia ja uutta perhettä. Mun koti on lasten luona, kuten kerroin. Mä luulen tietäväni omat ajatukseni paremmin, kuin sinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Ei lapset koe sitä noin. Neuvolassa nuorimmalta kysyttiin, ketä sun kotona asuu. Hän vastasi, että hän itse, Minna, Maija, äiti, isä ja koira. Sitten hän sanoi: " Mutta äiti ja isä on vuorotellen, paitsi jouluna!".
Minulta lapset kysyy esim., että "kumpi on ensi viikonloppuna kotona." Koti on heidän ainoa koti. Kaikki ovat asuneet siellä koko elämänsä. Ei se ole mikään kalustettu asunto. Se on koti, jota mä rakkaudella sisustan ja remontoin. Oikeasti tuntuu tosi oudolta, että en osaa selittää esim omaa tunnesidettäni tähän "lasten kotiin" niin, että se välittyisi. Se on mun koti. Olen asunut siellä 15 vuotta. Kaikki vauvani on kastettu sen olohuoneessa. Mä olen maalannut itse jokaisen seinän, ommellut verhot. Iltaisin istutaan sohvalla ja poltetaan kynttilöitä. Se on mun koti.
Miesystäväni kodista puhun lapsille "Mikan luona". Kun puhun kodista, se on lasten koti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Ei lapset koe sitä noin. Neuvolassa nuorimmalta kysyttiin, ketä sun kotona asuu. Hän vastasi, että hän itse, Minna, Maija, äiti, isä ja koira. Sitten hän sanoi: " Mutta äiti ja isä on vuorotellen, paitsi jouluna!".
Minulta lapset kysyy esim., että "kumpi on ensi viikonloppuna kotona." Koti on heidän ainoa koti. Kaikki ovat asuneet siellä koko elämänsä. Ei se ole mikään kalustettu asunto. Se on koti, jota mä rakkaudella sisustan ja remontoin. Oikeasti tuntuu tosi oudolta, että en osaa selittää esim omaa tunnesidettäni tähän "lasten kotiin" niin, että se välittyisi. Se on mun koti. Olen asunut siellä 15 vuotta. Kaikki vauvani on kastettu sen olohuoneessa. Mä olen maalannut itse jokaisen seinän, ommellut verhot. Iltaisin istutaan sohvalla ja poltetaan kynttilöitä. Se on mun koti.
Miesystäväni kodista puhun lapsille "Mikan luona". Kun puhun kodista, se on lasten koti.
Ap
Mutta sinun pitää lähteä omasta kodistasi pois joka toinen viikko, koska exäsi tulee sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Ei lapset koe sitä noin. Neuvolassa nuorimmalta kysyttiin, ketä sun kotona asuu. Hän vastasi, että hän itse, Minna, Maija, äiti, isä ja koira. Sitten hän sanoi: " Mutta äiti ja isä on vuorotellen, paitsi jouluna!".
Minulta lapset kysyy esim., että "kumpi on ensi viikonloppuna kotona." Koti on heidän ainoa koti. Kaikki ovat asuneet siellä koko elämänsä. Ei se ole mikään kalustettu asunto. Se on koti, jota mä rakkaudella sisustan ja remontoin. Oikeasti tuntuu tosi oudolta, että en osaa selittää esim omaa tunnesidettäni tähän "lasten kotiin" niin, että se välittyisi. Se on mun koti. Olen asunut siellä 15 vuotta. Kaikki vauvani on kastettu sen olohuoneessa. Mä olen maalannut itse jokaisen seinän, ommellut verhot. Iltaisin istutaan sohvalla ja poltetaan kynttilöitä. Se on mun koti.
Miesystäväni kodista puhun lapsille "Mikan luona". Kun puhun kodista, se on lasten koti.
Ap
Mutta sinun pitää lähteä omasta kodistasi pois joka toinen viikko, koska exäsi tulee sinne.
Meillä ei edelleenkään ole viikko/viikko vaihdot. Olen ehkä 15 kertaa sen jo tuonut ilmi. Mutta kyllä, mä joudun lähtemään omasta kodistani pois. Se on ikävä juttu tässä, mun kannalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Ei lapset koe sitä noin. Neuvolassa nuorimmalta kysyttiin, ketä sun kotona asuu. Hän vastasi, että hän itse, Minna, Maija, äiti, isä ja koira. Sitten hän sanoi: " Mutta äiti ja isä on vuorotellen, paitsi jouluna!".
Minulta lapset kysyy esim., että "kumpi on ensi viikonloppuna kotona." Koti on heidän ainoa koti. Kaikki ovat asuneet siellä koko elämänsä. Ei se ole mikään kalustettu asunto. Se on koti, jota mä rakkaudella sisustan ja remontoin. Oikeasti tuntuu tosi oudolta, että en osaa selittää esim omaa tunnesidettäni tähän "lasten kotiin" niin, että se välittyisi. Se on mun koti. Olen asunut siellä 15 vuotta. Kaikki vauvani on kastettu sen olohuoneessa. Mä olen maalannut itse jokaisen seinän, ommellut verhot. Iltaisin istutaan sohvalla ja poltetaan kynttilöitä. Se on mun koti.
Miesystäväni kodista puhun lapsille "Mikan luona". Kun puhun kodista, se on lasten koti.
Ap
Mutta sinun pitää lähteä omasta kodistasi pois joka toinen viikko, koska exäsi tulee sinne.
Meillä ei edelleenkään ole viikko/viikko vaihdot. Olen ehkä 15 kertaa sen jo tuonut ilmi. Mutta kyllä, mä joudun lähtemään omasta kodistani pois. Se on ikävä juttu tässä, mun kannalta.
Ap
Entäs ex-miehesi? Pitääkö hän sinun kotiasi myös omana kotinaan, vai onko siellä vain vierailulla? Jotenkin hassua, että teillä on exän kanssa pysyvästi yhteinen koti, vaikka olette eronneet.
Oletko jo kertonut, kauan teillä on tämä järjestely ollut?
Entä mitä toteat siihen, kun Sinkkonen sanoo vuoroviikkoilusta, että aikuisten pitäisi sitä kokeilla, koska se on niin kauheaa. Sinä olet vuoroviikkoaikuinen - no, onko se sinusta niiiin kauheaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et selvästi halua vastailla vaan pelkästään puolustella omaa ratkaisuasi.
Suhtauduit törkeän vähättelevästi kirjoittajaan, joka kertoi omasta huonosta kokemuksestaan teidän tilanteen kaltaisessa järjestelyssä elämisestä.
Miksi avasit ketjun, jos et kestä kritiikkiä? Olisit rehellisesti sanonut ketjun alussa, että meillä on tällainen järjestely, kehukaa kaikki minua hyväksi äidiksi. Sitähän sinä haluat, et järkevää keskustelua aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Ei lapset koe sitä noin. Neuvolassa nuorimmalta kysyttiin, ketä sun kotona asuu. Hän vastasi, että hän itse, Minna, Maija, äiti, isä ja koira. Sitten hän sanoi: " Mutta äiti ja isä on vuorotellen, paitsi jouluna!".
Minulta lapset kysyy esim., että "kumpi on ensi viikonloppuna kotona." Koti on heidän ainoa koti. Kaikki ovat asuneet siellä koko elämänsä. Ei se ole mikään kalustettu asunto. Se on koti, jota mä rakkaudella sisustan ja remontoin. Oikeasti tuntuu tosi oudolta, että en osaa selittää esim omaa tunnesidettäni tähän "lasten kotiin" niin, että se välittyisi. Se on mun koti. Olen asunut siellä 15 vuotta. Kaikki vauvani on kastettu sen olohuoneessa. Mä olen maalannut itse jokaisen seinän, ommellut verhot. Iltaisin istutaan sohvalla ja poltetaan kynttilöitä. Se on mun koti.
Miesystäväni kodista puhun lapsille "Mikan luona". Kun puhun kodista, se on lasten koti.
Ap
Mutta sinun pitää lähteä omasta kodistasi pois joka toinen viikko, koska exäsi tulee sinne.
Meillä ei edelleenkään ole viikko/viikko vaihdot. Olen ehkä 15 kertaa sen jo tuonut ilmi. Mutta kyllä, mä joudun lähtemään omasta kodistani pois. Se on ikävä juttu tässä, mun kannalta.
Ap
Sillä nyt ei ole merkitystä, milloin vaihdot ovat, jos kuitenkin puhutaan 50/50-systeemistä. Meilläkin on 50/50 -systeemi, mutta minulle käy ihan hyvin, jos joku kutsuu sitä vuoroviikkosysteemiksi.
Sanoit tuolla aiemmin, että kun lapsilta kysytään, keitä heidän kodissaan asuu, he vastaavat sinut ja ex-puolisosi kumppaneineen. Mitäs sinä vastaisit? Kodissasi asuu lapset, ex ja hänen puolisonsa. Pidätkö sitten miesystäväsi asuntoa kotina ollenkaan? Vai onko sinulla kaksi kotia? Voitko ihan aidosti sanoa molempia paikkoja kodiksesi, kun toisesta et maksa mitään ja toisesta joudut lähtemään exän takia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo kertonut, kauan teillä on tämä järjestely ollut?
Entä mitä toteat siihen, kun Sinkkonen sanoo vuoroviikkoilusta, että aikuisten pitäisi sitä kokeilla, koska se on niin kauheaa. Sinä olet vuoroviikkoaikuinen - no, onko se sinusta niiiin kauheaa?
Noin 3,5 vuotta.
On tämä mulle aika raskasta välillä, en sitä kiellä. Mutta koen, että sen täytyy mieluummin olla minä kuin lapset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, et selvästi halua vastailla vaan pelkästään puolustella omaa ratkaisuasi.
Suhtauduit törkeän vähättelevästi kirjoittajaan, joka kertoi omasta huonosta kokemuksestaan teidän tilanteen kaltaisessa järjestelyssä elämisestä.
Miksi avasit ketjun, jos et kestä kritiikkiä? Olisit rehellisesti sanonut ketjun alussa, että meillä on tällainen järjestely, kehukaa kaikki minua hyväksi äidiksi. Sitähän sinä haluat, et järkevää keskustelua aiheesta.
Kerroin hänelle, että mielestäni hänen vanhempansa toimivat väärin eristäessään hänet uusista perheistä. Että en pitänyt oikeana ratkaisuna heille tuota vuorottelua, kun vanhemmilla oli uudet perheet. Perään totesin, että meillä ei ole uusia perheitä, eli erilainen tilanne. Miksi se oli törkeää?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossahan kai se suurin ongelma on sen perheen hajoaminen ja dynamiikan muuttuminen. Ihmiset muuttavat ydinperheissäkin jatkuvasti, eikä asunnon vaihtaminen sinänsä ole yleensä ongelma, vaan ongelma muodostuu siinä sosiaalisissa suhteissa ja välimatkoissa. Siksi en ymmärrä, että eron ongelma yritetään ratkaista siten, että lapsien ei tarvitse vaihtaa asuntoa. Juu, tuohan kulkeminen oman rasitteensa, mutta en oikein ymmärrä, että se yritetään ratkaista tällä tavalla, että eron molemmat osapuolet hankkivat oman asuntonsa ja sitten vielä erotetaan lapsetkin. Eli tavallaan se turva ja pysyvyyden tunne, jonka lapsi tarvitsee erotilanteessa, ratkaistaan hankkimalla asunto. Ihan järjetöntä, kun se oikea ongelma on ihan jossain muualla, perhedynamiikassa.
Miten lapsetkin erotetaan? En nyt oikein pääse tähänkään ajatukseen sisälle?
Kirjoitat, että ongelmia muodostuu erotilanteessa sosiaalisista suhteista ja välimatkoista. No meillä näitä ongelmia ei ole ollut, kun ei ole lapsilla siirtymistä äidin kodista isän kotiin. Ei välimatkaa, ei kaveriongelmia. Arjen käytännöt sujuu ongelmitta.
Perhedynamiikka on toki muuttunut, kuten kaikissa eroissa. Se voi aiheuttaa ongelmia: ikävä, äidin säännöt, isän säännöt jne. Meidän tilanteessa nämä ongelmat on yhtä potentiaalisia kuin muissakin eroissa.
Yhteenvetona: Meiltä puuttuu eron aiheuttamat käytännön ongelmat lasten kannalta. Meille voi tulla, kuten muillekin, muusta kuin kotiympäristöstä aiheutuvia ongelmia. Niistä ei vielä ole viitteitä, mutta en ole niin sinisilmäinen, että luulisin lasteni selviävän erosta täysin ilman kolhuja.
Ap
Lapset erotetaan siten, että heille hankitaan oma asunto, koska he eivät voi muuttaa äidin ja isän luo. Tai äiti ja isä hankkivat omat asunnot, koska eivät voi enää asua siinä lasten asunnossa. Erossahan perheen "pitäisi" hajota kahteen osaan, ei kolmeen. Minä kyllä näkisin nuo asunnot erillisinä yksikköinä ja lapset muodostavat siinä ihan oman yksikkönsä, johon kumpikaan vanhempi ei kunnolla kuulu.
Tämä on sun mielipide asiasta, josta sulla ei ole kokemusta. Mun kokemuksen kautta tullut mielipide on erilainen. Mä en pidä asuntoja perheenä, vaan ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et selvästi halua vastailla vaan pelkästään puolustella omaa ratkaisuasi.
Suhtauduit törkeän vähättelevästi kirjoittajaan, joka kertoi omasta huonosta kokemuksestaan teidän tilanteen kaltaisessa järjestelyssä elämisestä.
Miksi avasit ketjun, jos et kestä kritiikkiä? Olisit rehellisesti sanonut ketjun alussa, että meillä on tällainen järjestely, kehukaa kaikki minua hyväksi äidiksi. Sitähän sinä haluat, et järkevää keskustelua aiheesta.
Kerroin hänelle, että mielestäni hänen vanhempansa toimivat väärin eristäessään hänet uusista perheistä. Että en pitänyt oikeana ratkaisuna heille tuota vuorottelua, kun vanhemmilla oli uudet perheet. Perään totesin, että meillä ei ole uusia perheitä, eli erilainen tilanne. Miksi se oli törkeää?
Ap
Eli meinaat, että uudet lapset ratkaisevat tässä asiassa? Ei esim se, että äidillä on koti, jonne lapsilla ei ole mitään asiaa. Joo, sanoit, että he ovat joskus käyneet siellä, mutta ei se ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossahan kai se suurin ongelma on sen perheen hajoaminen ja dynamiikan muuttuminen. Ihmiset muuttavat ydinperheissäkin jatkuvasti, eikä asunnon vaihtaminen sinänsä ole yleensä ongelma, vaan ongelma muodostuu siinä sosiaalisissa suhteissa ja välimatkoissa. Siksi en ymmärrä, että eron ongelma yritetään ratkaista siten, että lapsien ei tarvitse vaihtaa asuntoa. Juu, tuohan kulkeminen oman rasitteensa, mutta en oikein ymmärrä, että se yritetään ratkaista tällä tavalla, että eron molemmat osapuolet hankkivat oman asuntonsa ja sitten vielä erotetaan lapsetkin. Eli tavallaan se turva ja pysyvyyden tunne, jonka lapsi tarvitsee erotilanteessa, ratkaistaan hankkimalla asunto. Ihan järjetöntä, kun se oikea ongelma on ihan jossain muualla, perhedynamiikassa.
Miten lapsetkin erotetaan? En nyt oikein pääse tähänkään ajatukseen sisälle?
Kirjoitat, että ongelmia muodostuu erotilanteessa sosiaalisista suhteista ja välimatkoista. No meillä näitä ongelmia ei ole ollut, kun ei ole lapsilla siirtymistä äidin kodista isän kotiin. Ei välimatkaa, ei kaveriongelmia. Arjen käytännöt sujuu ongelmitta.
Perhedynamiikka on toki muuttunut, kuten kaikissa eroissa. Se voi aiheuttaa ongelmia: ikävä, äidin säännöt, isän säännöt jne. Meidän tilanteessa nämä ongelmat on yhtä potentiaalisia kuin muissakin eroissa.
Yhteenvetona: Meiltä puuttuu eron aiheuttamat käytännön ongelmat lasten kannalta. Meille voi tulla, kuten muillekin, muusta kuin kotiympäristöstä aiheutuvia ongelmia. Niistä ei vielä ole viitteitä, mutta en ole niin sinisilmäinen, että luulisin lasteni selviävän erosta täysin ilman kolhuja.
Ap
Lapset erotetaan siten, että heille hankitaan oma asunto, koska he eivät voi muuttaa äidin ja isän luo. Tai äiti ja isä hankkivat omat asunnot, koska eivät voi enää asua siinä lasten asunnossa. Erossahan perheen "pitäisi" hajota kahteen osaan, ei kolmeen. Minä kyllä näkisin nuo asunnot erillisinä yksikköinä ja lapset muodostavat siinä ihan oman yksikkönsä, johon kumpikaan vanhempi ei kunnolla kuulu.
Tämä on sun mielipide asiasta, josta sulla ei ole kokemusta. Mun kokemuksen kautta tullut mielipide on erilainen. Mä en pidä asuntoja perheenä, vaan ihmisiä.
Ap
En minäkään asuntoja, mutta koteja kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo kuulostaa vähän lastenvahtihommalta, riippuen tietysti, miten hyvin se järjestetään.
Mitenköhän tuossa tilanteessa äidin säännöt ja isän säännöt tuntuvat lapsesta? Jos koti on eri, niin lapsi tietää, että tässä talossa on eti säännöt. Mutta nyt talo on sama.... ei ole mitään ulkoista, mikä kertoisi sääntöjen vaihtuneen.
Anyway, tärkeintä on ap, että saatte arjen rullaamaan. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa, joka toimisi jokaisen perheen kohdalla. Esim. Jos sinun tai eksän uusi puoliso vaihtuu, niin dynamiikka voi muuttua täysin. Ja sitten taas vaan pitää etsiä se kaikista paras vaihtoaehto.
Näin juuri! Minunkaan mielestäni ei ole mitään absoluuttista totuutta ja oikeaa ratkaisua, joja sopii kaikkiin tilanteisiin. Meillä tämä toimii tosi hyvin, jonkun toisen perheessä jokin muu vaihtoehto on oikea.
Noiden sääntöjen osalta, ei meidän lapset mitään yksinkertaisia ole ;) Kyllä he tietää, mitkä on äidin säännöt ja mitkä iskän. Isot linjat on samat, mutta pikkujutuissa tietää, kumpi nipottaa ja kumpi on löysempi. En usko, että on sinänsä seinistä kiinni tämä, kyllä lapset yhdistää säännöt siihen ihmiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et selvästi halua vastailla vaan pelkästään puolustella omaa ratkaisuasi.
Suhtauduit törkeän vähättelevästi kirjoittajaan, joka kertoi omasta huonosta kokemuksestaan teidän tilanteen kaltaisessa järjestelyssä elämisestä.
Miksi avasit ketjun, jos et kestä kritiikkiä? Olisit rehellisesti sanonut ketjun alussa, että meillä on tällainen järjestely, kehukaa kaikki minua hyväksi äidiksi. Sitähän sinä haluat, et järkevää keskustelua aiheesta.
Kerroin hänelle, että mielestäni hänen vanhempansa toimivat väärin eristäessään hänet uusista perheistä. Että en pitänyt oikeana ratkaisuna heille tuota vuorottelua, kun vanhemmilla oli uudet perheet. Perään totesin, että meillä ei ole uusia perheitä, eli erilainen tilanne. Miksi se oli törkeää?
Ap
Eli meinaat, että uudet lapset ratkaisevat tässä asiassa? Ei esim se, että äidillä on koti, jonne lapsilla ei ole mitään asiaa. Joo, sanoit, että he ovat joskus käyneet siellä, mutta ei se ole sama asia.
Lapset asuu mun kodissa! En jaksa toistaa enää tälle perusteita. Lasten koti on mun koti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo kuulostaa vähän lastenvahtihommalta, riippuen tietysti, miten hyvin se järjestetään.
Mitenköhän tuossa tilanteessa äidin säännöt ja isän säännöt tuntuvat lapsesta? Jos koti on eri, niin lapsi tietää, että tässä talossa on eti säännöt. Mutta nyt talo on sama.... ei ole mitään ulkoista, mikä kertoisi sääntöjen vaihtuneen.
Anyway, tärkeintä on ap, että saatte arjen rullaamaan. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa, joka toimisi jokaisen perheen kohdalla. Esim. Jos sinun tai eksän uusi puoliso vaihtuu, niin dynamiikka voi muuttua täysin. Ja sitten taas vaan pitää etsiä se kaikista paras vaihtoaehto.
Näin juuri! Minunkaan mielestäni ei ole mitään absoluuttista totuutta ja oikeaa ratkaisua, joja sopii kaikkiin tilanteisiin. Meillä tämä toimii tosi hyvin, jonkun toisen perheessä jokin muu vaihtoehto on oikea.
Noiden sääntöjen osalta, ei meidän lapset mitään yksinkertaisia ole ;) Kyllä he tietää, mitkä on äidin säännöt ja mitkä iskän. Isot linjat on samat, mutta pikkujutuissa tietää, kumpi nipottaa ja kumpi on löysempi. En usko, että on sinänsä seinistä kiinni tämä, kyllä lapset yhdistää säännöt siihen ihmiseen.
Ap
Tuli mieleen esim sellainen tilanne, että äidin mielestä seiniin ei saa liimailla tarroja, mutta isän mielestä ne ovat ihan ok. Tai isän mielestä on ihan ok potkia palloa sisällä, mutta äidin mielestä pitää mennä pihalle. Ihanko tosissaan voitte sanoa, että isän vuorolla on ok liimailla tarroja ja potkia palloa sisällä ja äiti ei sitten voi sille asialle yhtään mitään, kun on hänen vuoronsa. Sitten äiti rapsuttelee niitä tarroja seinistä ja itkee rikki mennyttä lamppua, mutta ei voi sanoa mitään, koska tämä on myös miehen koti ja hänellä on oikeus laatia sinne omat sääntönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ihmetelleet miksi heillä on omakoti? Miksi heitä ei "huolita" äidin kotiin tai isän kotiin?
Ei lapset koe sitä noin. Neuvolassa nuorimmalta kysyttiin, ketä sun kotona asuu. Hän vastasi, että hän itse, Minna, Maija, äiti, isä ja koira. Sitten hän sanoi: " Mutta äiti ja isä on vuorotellen, paitsi jouluna!".
Minulta lapset kysyy esim., että "kumpi on ensi viikonloppuna kotona." Koti on heidän ainoa koti. Kaikki ovat asuneet siellä koko elämänsä. Ei se ole mikään kalustettu asunto. Se on koti, jota mä rakkaudella sisustan ja remontoin. Oikeasti tuntuu tosi oudolta, että en osaa selittää esim omaa tunnesidettäni tähän "lasten kotiin" niin, että se välittyisi. Se on mun koti. Olen asunut siellä 15 vuotta. Kaikki vauvani on kastettu sen olohuoneessa. Mä olen maalannut itse jokaisen seinän, ommellut verhot. Iltaisin istutaan sohvalla ja poltetaan kynttilöitä. Se on mun koti.
Miesystäväni kodista puhun lapsille "Mikan luona". Kun puhun kodista, se on lasten koti.
Ap
Mutta sinun pitää lähteä omasta kodistasi pois joka toinen viikko, koska exäsi tulee sinne.
Meillä ei edelleenkään ole viikko/viikko vaihdot. Olen ehkä 15 kertaa sen jo tuonut ilmi. Mutta kyllä, mä joudun lähtemään omasta kodistani pois. Se on ikävä juttu tässä, mun kannalta.
Ap
Sillä nyt ei ole merkitystä, milloin vaihdot ovat, jos kuitenkin puhutaan 50/50-systeemistä. Meilläkin on 50/50 -systeemi, mutta minulle käy ihan hyvin, jos joku kutsuu sitä vuoroviikkosysteemiksi.
Sanoit tuolla aiemmin, että kun lapsilta kysytään, keitä heidän kodissaan asuu, he vastaavat sinut ja ex-puolisosi kumppaneineen. Mitäs sinä vastaisit? Kodissasi asuu lapset, ex ja hänen puolisonsa. Pidätkö sitten miesystäväsi asuntoa kotina ollenkaan? Vai onko sinulla kaksi kotia? Voitko ihan aidosti sanoa molempia paikkoja kodiksesi, kun toisesta et maksa mitään ja toisesta joudut lähtemään exän takia pois.
Mä vastaisin, että mä asun puolet ajasta lasteni kanssa kotona ja puolet ajasta miesystäväni luona.
Rahalla ei ole tässä asiassa merkitystä mun tunteiden kannalta. "Lasten koti" on mun oikea "tunnekoti". Koen oloni kotoisaksi myös miehen luona, mutta kun lapset puuttuu, puuttuu pieni pala aina. Mutta ne lapset puuttuisi myös silloin, jos asuisivat exällä osan ajasta. En tiedä, olisko heidän tyhjien huoneiden näkeminen vielä pahempaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et selvästi halua vastailla vaan pelkästään puolustella omaa ratkaisuasi.
Suhtauduit törkeän vähättelevästi kirjoittajaan, joka kertoi omasta huonosta kokemuksestaan teidän tilanteen kaltaisessa järjestelyssä elämisestä.
Miksi avasit ketjun, jos et kestä kritiikkiä? Olisit rehellisesti sanonut ketjun alussa, että meillä on tällainen järjestely, kehukaa kaikki minua hyväksi äidiksi. Sitähän sinä haluat, et järkevää keskustelua aiheesta.
Kerroin hänelle, että mielestäni hänen vanhempansa toimivat väärin eristäessään hänet uusista perheistä. Että en pitänyt oikeana ratkaisuna heille tuota vuorottelua, kun vanhemmilla oli uudet perheet. Perään totesin, että meillä ei ole uusia perheitä, eli erilainen tilanne. Miksi se oli törkeää?
Ap
Eli meinaat, että uudet lapset ratkaisevat tässä asiassa? Ei esim se, että äidillä on koti, jonne lapsilla ei ole mitään asiaa. Joo, sanoit, että he ovat joskus käyneet siellä, mutta ei se ole sama asia.
Lapset asuu mun kodissa! En jaksa toistaa enää tälle perusteita. Lasten koti on mun koti.
Ap
Eli se miehesi koti ei olekaan sinun kotisi ja exäsi ja hänen kumppaninsa koti ei ole heidän kotinsa? Siinä tapauksessa ymmärrän. Teillä kaikilla on yhteinen koti ja asutte siis yhdessä. Paitsi, että jonkun pitää aina etsiä jokin toinen majapaikka.
Se että tehdään ja touhutaan sillä omalla vuorolla lasten kanssa jotain kivaa ei mielestäni poista kirjoittajan mainitsemaa ongelmaa. On iskän uusi koti, äiskän uusi koti ja sit lasten koti. Eli kolme paikkaa missä sitä elämää on, lapset on säilössä siellä yhdessä kodissa ja sinne tullaan sit "viihdyttämään" lapsia. Lasten näkökulmasta elämä on jossain muualla ja se vuorotellen tulee sit lasten luo.
Eli ei edes käytännön esimerkki vakuuta ap:stä uskomaan että järjestelyssä voisi olla mitään heikkoa kohtaa