Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkunaisia, joilla mieskiintiö täynnä?
06.08.2017 |
Minulla kaksi pitkää suhdetta takana, joista toinen avioliitto ja lapsia. Toinen suhde vuosien seurustelu. Sinkkuna sitten kaksi vuotta ja joku onneton viritelmä miesten suhteen nettideittien kautta. Saldo: elämä on helvatan hyvää yksin. Jo ajatuksen tasolla elämä miehen kanssa (edes eri osoitteissa) tuntuisi kovin vaikealta. Ei ole halua rajoittaa elämää ja vapaudesta nauttii päivä päivältä enemmän. Pidän itseni kunnossa vain itseni takia, ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään-tai edes kysyä mitään.
Onko naisia samoin ajatuksin?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
Et kai sinä kuvittele, että tuo on ainoa syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan on haasteellisempaa ja monen mielestä arveluttavampaa elää sinkkuna ja etenkin vielä tyytyväisenä sinkkuna. Paineita pariutua tulee monelta taholta ja jopa loukkaannutaan, kun sanon, etten enää tule olemaan parisuhteessa. Lapset on saatu kasvatettua pian omilleen, siäsltö elämään tulee työstä, liikuunnasta, ystävistä ja suvusta.
Tämä osa sopii minulle. En kestäisi elämää, jossa pitäisi päivästä toiseen olla jonkun saatavilla, antaa aikaa, suunnitella aikataulut, lomat, auton huoltamiset ja muut asiat. Mitä kauemmin olen ollut sinkkuna, sitä paremmaksi elämä on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on haasteellisempaa ja monen mielestä arveluttavampaa elää sinkkuna ja etenkin vielä tyytyväisenä sinkkuna. Paineita pariutua tulee monelta taholta ja jopa loukkaannutaan, kun sanon, etten enää tule olemaan parisuhteessa. Lapset on saatu kasvatettua pian omilleen, siäsltö elämään tulee työstä, liikuunnasta, ystävistä ja suvusta.
Tämä osa sopii minulle. En kestäisi elämää, jossa pitäisi päivästä toiseen olla jonkun saatavilla, antaa aikaa, suunnitella aikataulut, lomat, auton huoltamiset ja muut asiat. Mitä kauemmin olen ollut sinkkuna, sitä paremmaksi elämä on tullut.
Juuri näin. Mutta ulkoapäin tulee aika paljon painetta. "Voi kun säkin löytäisit jonkun kivan..." Sata kertaa oon sanonut, että en missään nimessä halua "löytää" ketään, olen täysin onnellinen just nyt yksin. Joskus aikoinaan ajattelin, että JOS joku kiva kaatuis vahingossa mun jalkoihin, niin voisihan sitä harkita, mutta nyt en enää edes harkitsisi, sellaista miestä ei ole eikä tule, jonka vuoksi luopuisin tästä ihanasta vapaudesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vaihe, kun vielä ajattelin parisuhdetta jollain tasolla. Kuitenkin realiteetit löivät läpi ja hiipui koko ajatus kasaan. Olisin voinut seurustella ja vaikka avioituakin. Mutta sillä ehdolla, että molemmat asuvat omillaan. Miehille ei käy sitoutuminen omalla kodilla, minulle ei mies ja yhteinen koti.
Jatkan siis sinkkuna.
Minä kyllä näin miehenä kannatan seurustelua omista talouksista käsin. Ei siitä liiallisesta yhteiselosta tule kuin sanomista, nimimerkillä kokemusta on.
Itselläni myös tällainen järjestely tällä hetkellä. Ts. tyttöystävä (vaikka kohta 40 v onkin). Yhteisasuminen ei toisi varmasti mitään hyvää parisuhteeseemme. Nyt vietämme vain laatuaikaa yhdessä ja välillä voi kaivata toista kun erossa ollaan.
M44
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
No, muutaman vuoden aikana viidenkympin molemmin puolin otannalla: 2:lla niin pieni vehje, ettei sitä löytänyt (molemmat pettämässä vaimoaan, pitkät avioliitot), yksi työtön joka murehti vain elämäänsä, yksi hyvässä työssä mutta kaksi avioliittoa takana ja raha-asiat päin helvettiä, nukkui kimppakämpässä (52 v!), yksi pikapano, petti myöskin vaimoaan, yksi jolle alkoholi menee kaiken muun ohi jokapäiväisenä kumppanina eikä sänkyhommat onnistu, kun aina liian kännissä...
Miksi ihmeessä vaihtaisin vapaan ja mukavan elämäni tällaisiin suomalaisiin "miehiin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
No, muutaman vuoden aikana viidenkympin molemmin puolin otannalla: 2:lla niin pieni vehje, ettei sitä löytänyt (molemmat pettämässä vaimoaan, pitkät avioliitot), yksi työtön joka murehti vain elämäänsä, yksi hyvässä työssä mutta kaksi avioliittoa takana ja raha-asiat päin helvettiä, nukkui kimppakämpässä (52 v!), yksi pikapano, petti myöskin vaimoaan, yksi jolle alkoholi menee kaiken muun ohi jokapäiväisenä kumppanina eikä sänkyhommat onnistu, kun aina liian kännissä...
Miksi ihmeessä vaihtaisin vapaan ja mukavan elämäni tällaisiin suomalaisiin "miehiin"?
Huono on tuuri miehissä. Mutta ei kaikki Suomimiehet ole sellaisia. Tässä esimerkki joka pärjää pienistä kolhuista huolimatta. Ikä 52 v. Pituus 185 cn, paino 82 kg, noudattaa Itämeren ruokavaliota ja pitää huolen kunnostaan (terveet elintavat ovat suoraan verrannollisia seksuaaliseen kyvykkyyteen). Ero käsitelty ja kolme fiksua lasta. Opisto- ja akateeminen tutkinto. Raha-asiat kunnossa, omistaa maata ja metsää, mutta elää pääsääntöisesti sijoitustuotoilla ja välillä tekee palkkatyötä, kun pyydetään töihin. Sinkku, mutta ei väkipakolla hae ketään. Tanssi- ja laulutaitoinen. Näitä miehiä Suomi on täynnä, kun poimitte vain parhaat päältä, arvon leidit.
Vierailija kirjoitti:
Oli vaihe, kun vielä ajattelin parisuhdetta jollain tasolla. Kuitenkin realiteetit löivät läpi ja hiipui koko ajatus kasaan. Olisin voinut seurustella ja vaikka avioituakin. Mutta sillä ehdolla, että molemmat asuvat omillaan. Miehille ei käy sitoutuminen omalla kodilla, minulle ei mies ja yhteinen koti.
Jatkan siis sinkkuna.
Eiköhän tuo mene aika tasan sukupuolissa, että haluaako asua yhdessä vai ei. Minun suhteeni kariutui pitkälti siihen, ettei mies halunnut asua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nykyään ihan liikaa mukavuudenhaluinen ja sanon ei miehille. Elämääni riittää poikalapseni, isäni, veljeni, ex-mieheni ja kollega.
Rakastan elämääni tällaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on haasteellisempaa ja monen mielestä arveluttavampaa elää sinkkuna ja etenkin vielä tyytyväisenä sinkkuna. Paineita pariutua tulee monelta taholta ja jopa loukkaannutaan, kun sanon, etten enää tule olemaan parisuhteessa. Lapset on saatu kasvatettua pian omilleen, siäsltö elämään tulee työstä, liikuunnasta, ystävistä ja suvusta.
Tämä osa sopii minulle. En kestäisi elämää, jossa pitäisi päivästä toiseen olla jonkun saatavilla, antaa aikaa, suunnitella aikataulut, lomat, auton huoltamiset ja muut asiat. Mitä kauemmin olen ollut sinkkuna, sitä paremmaksi elämä on tullut.
Juuri näin. Mutta ulkoapäin tulee aika paljon painetta. "Voi kun säkin löytäisit jonkun kivan..." Sata kertaa oon sanonut, että en missään nimessä halua "löytää" ketään, olen täysin onnellinen just nyt yksin. Joskus aikoinaan ajattelin, että JOS joku kiva kaatuis vahingossa mun jalkoihin, niin voisihan sitä harkita, mutta nyt en enää edes harkitsisi, sellaista miestä ei ole eikä tule, jonka vuoksi luopuisin tästä ihanasta vapaudesta!
Jännä juttu, kun minä asun maalla ja perinteisesti ajatellaan, että maalaiset ovat juuri tällaisia tökeröitä totuuden laukojia, kyttääjiä, utelijoita ja kummastelijoita. Silti minulta ei ole kukaan koskaan kysynyt, miksi minulla ei ole vielä puolisoa, vaikka erosta on kulunut jo useampi vuosi. No, voihan tietysti olla, että näistä puhutaan selän takana tai että tietävät minun olevan mahdoton kumppani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
No, muutaman vuoden aikana viidenkympin molemmin puolin otannalla: 2:lla niin pieni vehje, ettei sitä löytänyt (molemmat pettämässä vaimoaan, pitkät avioliitot), yksi työtön joka murehti vain elämäänsä, yksi hyvässä työssä mutta kaksi avioliittoa takana ja raha-asiat päin helvettiä, nukkui kimppakämpässä (52 v!), yksi pikapano, petti myöskin vaimoaan, yksi jolle alkoholi menee kaiken muun ohi jokapäiväisenä kumppanina eikä sänkyhommat onnistu, kun aina liian kännissä...
Miksi ihmeessä vaihtaisin vapaan ja mukavan elämäni tällaisiin suomalaisiin "miehiin"?
Huono on tuuri miehissä. Mutta ei kaikki Suomimiehet ole sellaisia. Tässä esimerkki joka pärjää pienistä kolhuista huolimatta. Ikä 52 v. Pituus 185 cn, paino 82 kg, noudattaa Itämeren ruokavaliota ja pitää huolen kunnostaan (terveet elintavat ovat suoraan verrannollisia seksuaaliseen kyvykkyyteen). Ero käsitelty ja kolme fiksua lasta. Opisto- ja akateeminen tutkinto. Raha-asiat kunnossa, omistaa maata ja metsää, mutta elää pääsääntöisesti sijoitustuotoilla ja välillä tekee palkkatyötä, kun pyydetään töihin. Sinkku, mutta ei väkipakolla hae ketään. Tanssi- ja laulutaitoinen. Näitä miehiä Suomi on täynnä, kun poimitte vain parhaat päältä, arvon leidit.
Ja minkähän takia sinä olet eronnut? Yleensä hyvät miehet on varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
No, muutaman vuoden aikana viidenkympin molemmin puolin otannalla: 2:lla niin pieni vehje, ettei sitä löytänyt (molemmat pettämässä vaimoaan, pitkät avioliitot), yksi työtön joka murehti vain elämäänsä, yksi hyvässä työssä mutta kaksi avioliittoa takana ja raha-asiat päin helvettiä, nukkui kimppakämpässä (52 v!), yksi pikapano, petti myöskin vaimoaan, yksi jolle alkoholi menee kaiken muun ohi jokapäiväisenä kumppanina eikä sänkyhommat onnistu, kun aina liian kännissä...
Miksi ihmeessä vaihtaisin vapaan ja mukavan elämäni tällaisiin suomalaisiin "miehiin"?
Huono on tuuri miehissä. Mutta ei kaikki Suomimiehet ole sellaisia. Tässä esimerkki joka pärjää pienistä kolhuista huolimatta. Ikä 52 v. Pituus 185 cn, paino 82 kg, noudattaa Itämeren ruokavaliota ja pitää huolen kunnostaan (terveet elintavat ovat suoraan verrannollisia seksuaaliseen kyvykkyyteen). Ero käsitelty ja kolme fiksua lasta. Opisto- ja akateeminen tutkinto. Raha-asiat kunnossa, omistaa maata ja metsää, mutta elää pääsääntöisesti sijoitustuotoilla ja välillä tekee palkkatyötä, kun pyydetään töihin. Sinkku, mutta ei väkipakolla hae ketään. Tanssi- ja laulutaitoinen. Näitä miehiä Suomi on täynnä, kun poimitte vain parhaat päältä, arvon leidit.
Juuri tuollaiset eivät kiinnosta lainkaan, sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
No, muutaman vuoden aikana viidenkympin molemmin puolin otannalla: 2:lla niin pieni vehje, ettei sitä löytänyt (molemmat pettämässä vaimoaan, pitkät avioliitot), yksi työtön joka murehti vain elämäänsä, yksi hyvässä työssä mutta kaksi avioliittoa takana ja raha-asiat päin helvettiä, nukkui kimppakämpässä (52 v!), yksi pikapano, petti myöskin vaimoaan, yksi jolle alkoholi menee kaiken muun ohi jokapäiväisenä kumppanina eikä sänkyhommat onnistu, kun aina liian kännissä...
Miksi ihmeessä vaihtaisin vapaan ja mukavan elämäni tällaisiin suomalaisiin "miehiin"?
Huono on tuuri miehissä. Mutta ei kaikki Suomimiehet ole sellaisia. Tässä esimerkki joka pärjää pienistä kolhuista huolimatta. Ikä 52 v. Pituus 185 cn, paino 82 kg, noudattaa Itämeren ruokavaliota ja pitää huolen kunnostaan (terveet elintavat ovat suoraan verrannollisia seksuaaliseen kyvykkyyteen). Ero käsitelty ja kolme fiksua lasta. Opisto- ja akateeminen tutkinto. Raha-asiat kunnossa, omistaa maata ja metsää, mutta elää pääsääntöisesti sijoitustuotoilla ja välillä tekee palkkatyötä, kun pyydetään töihin. Sinkku, mutta ei väkipakolla hae ketään. Tanssi- ja laulutaitoinen. Näitä miehiä Suomi on täynnä, kun poimitte vain parhaat päältä, arvon leidit.
Ja minkähän takia sinä olet eronnut? Yleensä hyvät miehet on varattuja.
Joskus persoonat ovat pitkässä juoksussa liian erilaisia. Ja kukapa tässä virheetön on tai voihan se heittää sen ensimmäisen kiven, siis se virheetön.
Minä! Olen nuori 24 v ja takana kolme enemmän ja vähemmän onnistunutta suhdetta. Jokainen suhde kaatui jostain syystä ja aina etsin syitä itsestäni ja toisesta osapuolesta , että miksi suhteessa oli niin paljon ongelmia. Luojan kiitos, että Luoja erotti minut avopuolisostani alkukesästä, sillä en varmaan itse olisI ollut siihen tarpeeksi vahva . Oli alkoholiongelmaa, väkivaltaa, uskottomutta, velkakierteitä, rikollisuutta, rahaongelmia ja loppuajasta taisi käyttää jotain huumeitakin. Näin jälkeenpäin sattuu ajatella että millaisessa tilanteessa annoin itseni olla . Rakastin niin pirusti, että se meni kaiken muun edelle. Nyt elänyt muutaman kuukauden yksin, ja tämä on se tapa miten haluan elää. Että voikin tuntua hyvältä olla kokonaan yksin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Voin hyvin ja tunnen itseni terveemmäksi kuin koskaan aikaisemmin. Minulla on aikaa, tilaa ja ennen kaikkea voimaa olla kaikkea sitä, mitä en ole pystynyt vuosiin olemaan. Nyt voin vihdoin kohdata itseni ja katsoa peiliin ilman kyyneleitä. Tässä minä seison, yksin mutta vahvempana kuin ikinä ennen! <3 Nyt olen vapaa ja yksin - olen minä. Pahoittelen sekavaa tekstiä, meinas vähän tunteet nousta pintaan tätä kirjoittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä! Olen nuori 24 v ja takana kolme enemmän ja vähemmän onnistunutta suhdetta. Jokainen suhde kaatui jostain syystä ja aina etsin syitä itsestäni ja toisesta osapuolesta , että miksi suhteessa oli niin paljon ongelmia. Luojan kiitos, että Luoja erotti minut avopuolisostani alkukesästä, sillä en varmaan itse olisI ollut siihen tarpeeksi vahva . Oli alkoholiongelmaa, väkivaltaa, uskottomutta, velkakierteitä, rikollisuutta, rahaongelmia ja loppuajasta taisi käyttää jotain huumeitakin. Näin jälkeenpäin sattuu ajatella että millaisessa tilanteessa annoin itseni olla . Rakastin niin pirusti, että se meni kaiken muun edelle. Nyt elänyt muutaman kuukauden yksin, ja tämä on se tapa miten haluan elää. Että voikin tuntua hyvältä olla kokonaan yksin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Voin hyvin ja tunnen itseni terveemmäksi kuin koskaan aikaisemmin. Minulla on aikaa, tilaa ja ennen kaikkea voimaa olla kaikkea sitä, mitä en ole pystynyt vuosiin olemaan. Nyt voin vihdoin kohdata itseni ja katsoa peiliin ilman kyyneleitä. Tässä minä seison, yksin mutta vahvempana kuin ikinä ennen! <3 Nyt olen vapaa ja yksin - olen minä. Pahoittelen sekavaa tekstiä, meinas vähän tunteet nousta pintaan tätä kirjoittaessa.
No ompas tämä palsta. Hyvä että saa jossakin mieltänsä purkaa meistä huonoista miehistä.
Ajattelen juuri tätä hetkeä. Saan istua vapaasti kodissani ja näppäilen tekstiä tänne. Käyn kohta lenkillä, keitän kahvia, milloin haluan. Otan päiväunet, käyn ystävieni luona. Luen kirjaa.
Lapset ovat aikuisia, voin tehdä lomalla tahtoni mukaan.
Todellakin, nautin näin elämästäni. Ei tässä ole sijaa miehelle.
Tämähän on naistem Mgtow ketju sillä erolla ettei miehet ole sättimässä naisten valintaa elää sinkkuna :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole perustaneet omaa ketjua aiheesta . Kertoo siitä, että miehellä on pakko olla nainen tai ainakin on pakko yrittää. Kumpikohan onkaan heikompi astia.
MGTOW-miehet ovat esittäneet näkemyksiään useasti palstalla.
Palstan kaksinaismoralismin ja sukupuolijakauman mukaisesti neKIN ketjut menevät aina miesten haukkumiseksi, vaikka ajatukset MGTOW-miehillä ovat täysin samanlaisia kuin naisilla tässä ketjussa.
Sinkkumies on naisten mielestä luuseri ressukka, sinkkunainen niin ihanan itsenäinen ja voimakas.
Oikein naurattaa naisten ajatusmaailma, ainakin tällä palstalla.
En ole nähnyt naisten nimittelevän kaikia miehiä vaan kertovan kokemuksia niistä, joiden kanssa ovat olleet. Useimmat mgotw:t eivät ole kertomansa mukaan edes olleet suhteessa mutta mielestään tietävät, maillaisia kiakki naiset ovat. Lisäksi he sotkevat jenkkien lainsäädännöstä tänne juttuka, joita ei edes ole (eksän elättäminen).
Kyllä saat miehenä kertoa huonosta naiskokemuksestasi, mielipiteesi omasta eksästäsi on täysin ok. Tai panoistasi.
On niitä hyviäkin miehiä olemassa. En mä sitä.
Mulla on ollut jättäjiä, pettäjiä, liian mustasukkaisia ja väkivaltainen.
Joten se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on naistem Mgtow ketju sillä erolla ettei miehet ole sättimässä naisten valintaa elää sinkkuna :)
Niin ja naiset eivät kerro, että IHAN KAIKKI miehet ovat syöpä ja velkaaa naisille, vaikka ovatkin hirveitä. Tää on se olennaisin ero.
Alue: Aihe vapaa
En minä ainakaan ajattele noin. Itse olen mieheni aina valinnut ja viimeisin oli virhe. On niitä hyviäkin olemassa.