Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkunaisia, joilla mieskiintiö täynnä?
06.08.2017 |
Minulla kaksi pitkää suhdetta takana, joista toinen avioliitto ja lapsia. Toinen suhde vuosien seurustelu. Sinkkuna sitten kaksi vuotta ja joku onneton viritelmä miesten suhteen nettideittien kautta. Saldo: elämä on helvatan hyvää yksin. Jo ajatuksen tasolla elämä miehen kanssa (edes eri osoitteissa) tuntuisi kovin vaikealta. Ei ole halua rajoittaa elämää ja vapaudesta nauttii päivä päivältä enemmän. Pidän itseni kunnossa vain itseni takia, ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään-tai edes kysyä mitään.
Onko naisia samoin ajatuksin?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Tietysti olisin avomielinen rakastavalle, tasapainoiselle ja toimivalle suhteelle mutta kuinka moni parisuhde oikeasti on tuollainen? Omissa suhteissani on ensin huumassa nautittu toisten seurasta mutta pian sitä näkee parisuhteiden todellisen laidan ja sen millainen henkinen taakka suhde on.
Ilman miestä elämä on draamatonta. Sydänsuruja ei ole. En mieti sheivaamista, ehkäisyä, kompromisseja, ajankäyttöä tai muutakaan vaan teen miten itse haluan. Tuntuisi suorastaan vieraalta ajatukselta näin aikuisena jakaa kotini jonkun muun kanssa ja ettei minulla olisikaan enää täyttä sananvaltaa miltä kodissani näyttää ja miten täällä eletään.
Valitettava totuus nyt vaan on se ettei suurin osa parisuhteista ole mitään ihanaa unelmaa missä prinssi kohtelee sinua hyvin, vaan sitä että katselet sohvalla pierevää miestä. Kotityöt hiljalleen lipuu naisen harteille ja miehestä tulee itsekäs ja mies pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä. Seuraa kiukuttelua ja niskojen nakkelua milloin mistäkin; käyt liikaa ulkona, seksiä liian vähän, mäkämäkämäkä.
Meidät on vaan opetettu siihen että parisuhde olla ja pitää ja että rakkaus on ihanaa. Valitettavasti usein sinkkuelämä, joskin sillä on kovin negatiivinen kaiku johtuen historiallisista seikoista ja vanhapiika-leimoista) on usein parempaa kuin parisuhdearki. Miehiä en silti vihaa yhtään millään tasolla ja olen läheinen miespuolisten ystävieni, tuttujeni, isäni ja veljiini kanssa. Mutta suhteet ei kiinnosta koska todellisuudessa suhteet lisää henkistä ja konkreettista työtaakkaani ja verottaa henkistä hyvinvointiani. Ystäviä sitä kyllä ympärilleen tarvitsee ja kaipaa. :-)
No voi jessus sentään. Hiljaiseksi miehen veti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Tietysti olisin avomielinen rakastavalle, tasapainoiselle ja toimivalle suhteelle mutta kuinka moni parisuhde oikeasti on tuollainen? Omissa suhteissani on ensin huumassa nautittu toisten seurasta mutta pian sitä näkee parisuhteiden todellisen laidan ja sen millainen henkinen taakka suhde on.
Ilman miestä elämä on draamatonta. Sydänsuruja ei ole. En mieti sheivaamista, ehkäisyä, kompromisseja, ajankäyttöä tai muutakaan vaan teen miten itse haluan. Tuntuisi suorastaan vieraalta ajatukselta näin aikuisena jakaa kotini jonkun muun kanssa ja ettei minulla olisikaan enää täyttä sananvaltaa miltä kodissani näyttää ja miten täällä eletään.
Valitettava totuus nyt vaan on se ettei suurin osa parisuhteista ole mitään ihanaa unelmaa missä prinssi kohtelee sinua hyvin, vaan sitä että katselet sohvalla pierevää miestä. Kotityöt hiljalleen lipuu naisen harteille ja miehestä tulee itsekäs ja mies pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä. Seuraa kiukuttelua ja niskojen nakkelua milloin mistäkin; käyt liikaa ulkona, seksiä liian vähän, mäkämäkämäkä.
Meidät on vaan opetettu siihen että parisuhde olla ja pitää ja että rakkaus on ihanaa. Valitettavasti usein sinkkuelämä, joskin sillä on kovin negatiivinen kaiku johtuen historiallisista seikoista ja vanhapiika-leimoista) on usein parempaa kuin parisuhdearki. Miehiä en silti vihaa yhtään millään tasolla ja olen läheinen miespuolisten ystävieni, tuttujeni, isäni ja veljiini kanssa. Mutta suhteet ei kiinnosta koska todellisuudessa suhteet lisää henkistä ja konkreettista työtaakkaani ja verottaa henkistä hyvinvointiani. Ystäviä sitä kyllä ympärilleen tarvitsee ja kaipaa. :-)
No voi jessus sentään. Hiljaiseksi miehen veti...
En ole edellinen kommentoija mutta vähän samoilla linjoilla. Naiset on realisteja, miehet usein ei.
Harvassa on ne miehet jotka ei tuollaisiksi muutu, eli elävät "äitinsä" helmoissa. Oikeasti miehet miettikää miksi oma vaimo/nainen on useimmiten itsestäänselvyys ja äidin korvike.
Elämäänsä tyytyväisiin sinkkunaisiin suhtaudutaan aika kielteisesti; miehet eivät ymmärrä, miksi eivät kelpaa ja varatut naiset joko hehkuttavat parisuhteen autuutta tai kokevat uhkana. Iäkkäämmät ihmiset paheksuvat, sillä eihän naisen ole kunniallista elää yksin. Parisuhdetta vailla olevat sinkkunaiset pitävät kilpailijana.
Oletan, että suurin osa meistä osamme valinneista tyytyväisistä sinkkunaisita on taustaltaan pitkän parisuhteen kokeneet ,lapset isoiksi kasvattaneet naiset. Oli minullakin vaihe, jolloin yritin nettideitistä hakea suhdetta, mutta ei tullut yhtään mitään. Kun on aikanaan löytänyt puolison lähes 20v ajaksi tosielämästä, tuntuu niin keinotekoiselta valikoida" sähköinen mies." Kun luovuin tuosta ajatuksesta, sain aivan uuden vapauden elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.
Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.
Mutta entäpä jos mies tarvitsee sinua, voitko muuttaa mielesi?
Mies ei tarvitse naista kun seksiin. Säännölliseen tyhjennykseen. Mies osaa kyllä tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä, jos on pakko, mutta usein nainen tekee nämä hänen puolestaan. Ja antaa seksiä. Vastaavasti mies esittää "rakastavansa" naista, jotta pitää tämän tyytyväisenä. En usko, että miehet osaavat oikeasti rakastaa, niin lennossa tuntuu se reikä vaihtuvan ilman suurempia peräänitkemisiä. Mutta joo, on ihanaa olla yksin, ei mitään draamoja, ja ystävien kanssa voi matkustella ja kokea kaikkea kivaa, paljon mieluummin kuin raahata perässä miestä, jonka naama on norsunveellä.
No minun henkilökohtainen saldoni on tässä kohtaa tasan yksi mies, yksi pitkä suhde. Sen jälkeen en ole uutta kaivannut, vaikka muutama mies on tullut pokkaamaankin. Eikä johdu siitä, että haikailisin eksääni, tai olisin katkeroitunut miehiin. Ystäväpiirissäni on useampi mies, ja eksäänkin on ihan ok välit. Tunnen vain olevani onnellinen yksin, kun ei tarvitse säätää, selittää tai raportoida kenellekään olemisiaan ja menemisiään.
Mutta en minä sitä ovea kokonaan kiinni lävää, että jos joskus osuu kohdille sellainen mukava ja minuun vetoava mies, jolle on itsestään selvää, että molemmilla on myös omat elämät, ja jota ei haittaa henkinen allergiani kaikelle romanttiselle tai taipumukseni introverttiuteen, niin kyllä minulle käy. Tosin viimeistään yleensä siinä kohtaa kun sanon, että seksi ei ole minulle hirveän tärkeää niin kaveri kaikkoaa hippulat vinkuen, joten enköhän vain jatka tätä onnellista omaa elämääni. Kissan saatan hankkia, niin olen sitten höperö kissamummo joskus. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Tietysti olisin avomielinen rakastavalle, tasapainoiselle ja toimivalle suhteelle mutta kuinka moni parisuhde oikeasti on tuollainen? Omissa suhteissani on ensin huumassa nautittu toisten seurasta mutta pian sitä näkee parisuhteiden todellisen laidan ja sen millainen henkinen taakka suhde on.
Ilman miestä elämä on draamatonta. Sydänsuruja ei ole. En mieti sheivaamista, ehkäisyä, kompromisseja, ajankäyttöä tai muutakaan vaan teen miten itse haluan. Tuntuisi suorastaan vieraalta ajatukselta näin aikuisena jakaa kotini jonkun muun kanssa ja ettei minulla olisikaan enää täyttä sananvaltaa miltä kodissani näyttää ja miten täällä eletään.
Valitettava totuus nyt vaan on se ettei suurin osa parisuhteista ole mitään ihanaa unelmaa missä prinssi kohtelee sinua hyvin, vaan sitä että katselet sohvalla pierevää miestä. Kotityöt hiljalleen lipuu naisen harteille ja miehestä tulee itsekäs ja mies pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä. Seuraa kiukuttelua ja niskojen nakkelua milloin mistäkin; käyt liikaa ulkona, seksiä liian vähän, mäkämäkämäkä.
Meidät on vaan opetettu siihen että parisuhde olla ja pitää ja että rakkaus on ihanaa. Valitettavasti usein sinkkuelämä, joskin sillä on kovin negatiivinen kaiku johtuen historiallisista seikoista ja vanhapiika-leimoista) on usein parempaa kuin parisuhdearki. Miehiä en silti vihaa yhtään millään tasolla ja olen läheinen miespuolisten ystävieni, tuttujeni, isäni ja veljiini kanssa. Mutta suhteet ei kiinnosta koska todellisuudessa suhteet lisää henkistä ja konkreettista työtaakkaani ja verottaa henkistä hyvinvointiani. Ystäviä sitä kyllä ympärilleen tarvitsee ja kaipaa. :-)
No voi jessus sentään. Hiljaiseksi miehen veti...
Miksi tuo kirjoitus veti sinut hiljaiseksi?
Miehet eivät ole perustaneet omaa ketjua aiheesta . Kertoo siitä, että miehellä on pakko olla nainen tai ainakin on pakko yrittää. Kumpikohan onkaan heikompi astia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Tietysti olisin avomielinen rakastavalle, tasapainoiselle ja toimivalle suhteelle mutta kuinka moni parisuhde oikeasti on tuollainen? Omissa suhteissani on ensin huumassa nautittu toisten seurasta mutta pian sitä näkee parisuhteiden todellisen laidan ja sen millainen henkinen taakka suhde on.
Ilman miestä elämä on draamatonta. Sydänsuruja ei ole. En mieti sheivaamista, ehkäisyä, kompromisseja, ajankäyttöä tai muutakaan vaan teen miten itse haluan. Tuntuisi suorastaan vieraalta ajatukselta näin aikuisena jakaa kotini jonkun muun kanssa ja ettei minulla olisikaan enää täyttä sananvaltaa miltä kodissani näyttää ja miten täällä eletään.
Valitettava totuus nyt vaan on se ettei suurin osa parisuhteista ole mitään ihanaa unelmaa missä prinssi kohtelee sinua hyvin, vaan sitä että katselet sohvalla pierevää miestä. Kotityöt hiljalleen lipuu naisen harteille ja miehestä tulee itsekäs ja mies pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä. Seuraa kiukuttelua ja niskojen nakkelua milloin mistäkin; käyt liikaa ulkona, seksiä liian vähän, mäkämäkämäkä.
Meidät on vaan opetettu siihen että parisuhde olla ja pitää ja että rakkaus on ihanaa. Valitettavasti usein sinkkuelämä, joskin sillä on kovin negatiivinen kaiku johtuen historiallisista seikoista ja vanhapiika-leimoista) on usein parempaa kuin parisuhdearki. Miehiä en silti vihaa yhtään millään tasolla ja olen läheinen miespuolisten ystävieni, tuttujeni, isäni ja veljiini kanssa. Mutta suhteet ei kiinnosta koska todellisuudessa suhteet lisää henkistä ja konkreettista työtaakkaani ja verottaa henkistä hyvinvointiani. Ystäviä sitä kyllä ympärilleen tarvitsee ja kaipaa. :-)
No voi jessus sentään. Hiljaiseksi miehen veti...
Miksi tuo kirjoitus veti sinut hiljaiseksi?
No siksi, että naiset ja miksi ei miehetkin ovat niin individualisteja, että tämmöinen lähempi sukupuolten välinen yhteiselo on kohta historiaa. Niin ne ajat muuttuvat, ei kai kannata jumittua menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiselvää WGTOW-henkeä ketjussa. Ja samankaltaisia ajatuksia.
T: MGTOW-mono.
Mulla on kyllä kaksi lasta (aikuisia jo), mutta erosin lasteni isästä jo neljännesvuosisata sitten 28-vuotiaana. Sen jälkeen en ole ollut parisuhteessa enkä kaivannut parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli vaihe, kun vielä ajattelin parisuhdetta jollain tasolla. Kuitenkin realiteetit löivät läpi ja hiipui koko ajatus kasaan. Olisin voinut seurustella ja vaikka avioituakin. Mutta sillä ehdolla, että molemmat asuvat omillaan. Miehille ei käy sitoutuminen omalla kodilla, minulle ei mies ja yhteinen koti.
Jatkan siis sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.
Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.
Mutta entäpä jos mies tarvitsee sinua, voitko muuttaa mielesi?
Mies ei tarvitse naista kun seksiin. Säännölliseen tyhjennykseen. Mies osaa kyllä tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä, jos on pakko, mutta usein nainen tekee nämä hänen puolestaan. Ja antaa seksiä. Vastaavasti mies esittää "rakastavansa" naista, jotta pitää tämän tyytyväisenä. En usko, että miehet osaavat oikeasti rakastaa, niin lennossa tuntuu se reikä vaihtuvan ilman suurempia peräänitkemisiä. Mutta joo, on ihanaa olla yksin, ei mitään draamoja, ja ystävien kanssa voi matkustella ja kokea kaikkea kivaa, paljon mieluummin kuin raahata perässä miestä, jonka naama on norsunveellä.
No sanotte mitä sanotte, mutta kyllä se mies on naisen elämän sulostuttaja ilman sen kummempaa kiihkoilua koko asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuotta kaverisuhteessa seksioptiolla. Ihana nainen, muutaman vuoden itteäni vanhempi. Parempaa systeemiä ei voi toivoa. Sinkkuelämää jossa saa seksiä ja keskustella/jakaa huoliaan ja murheitaan. Ei mustasukkasuuksia tai kyttäämisiä puolin eli toisin. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Oli vaihe, kun vielä ajattelin parisuhdetta jollain tasolla. Kuitenkin realiteetit löivät läpi ja hiipui koko ajatus kasaan. Olisin voinut seurustella ja vaikka avioituakin. Mutta sillä ehdolla, että molemmat asuvat omillaan. Miehille ei käy sitoutuminen omalla kodilla, minulle ei mies ja yhteinen koti.
Jatkan siis sinkkuna.
Minä kyllä näin miehenä kannatan seurustelua omista talouksista käsin. Ei siitä liiallisesta yhteiselosta tule kuin sanomista, nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole perustaneet omaa ketjua aiheesta . Kertoo siitä, että miehellä on pakko olla nainen tai ainakin on pakko yrittää. Kumpikohan onkaan heikompi astia.
Enpä noista astioiden heikkouksista niin tiedä, mutta kyllä olen törmännyt ketjuihin, joissa miehet ovat myös valinneet sinkkuuden kyllästyttyään naisiin tai jostakin muista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.
Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.
Mutta entäpä jos mies tarvitsee sinua, voitko muuttaa mielesi?
Mies ei tarvitse naista kun seksiin. Säännölliseen tyhjennykseen. Mies osaa kyllä tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä, jos on pakko, mutta usein nainen tekee nämä hänen puolestaan. Ja antaa seksiä. Vastaavasti mies esittää "rakastavansa" naista, jotta pitää tämän tyytyväisenä. En usko, että miehet osaavat oikeasti rakastaa, niin lennossa tuntuu se reikä vaihtuvan ilman suurempia peräänitkemisiä. Mutta joo, on ihanaa olla yksin, ei mitään draamoja, ja ystävien kanssa voi matkustella ja kokea kaikkea kivaa, paljon mieluummin kuin raahata perässä miestä, jonka naama on norsunveellä.
No sanotte mitä sanotte, mutta kyllä se mies on naisen elämän sulostuttaja ilman sen kummempaa kiihkoilua koko asiasta.
Niin, onhan se jo ajatuksena järjetön, että luoja tai evoluutio olisi luonut miehen vain naisen kiusaksi.
Minä en ymmärtä sitä haukkumista, jonka saa sinkkunainen mieheltä joka ei kiinnosta. Ei se tarkoita että miehen seura olisi tyhjääkin huonompi, ihan kuin ottaisivat sen niin. Ensin oli yksi niin luulin että on vaan pöpi, mutta niitä tuli useampi edellisen perään joten taitaa olla yleinenkin toimintatapa. En ois halunnutkaan-miehet.
Enkä jaksa enää yhtään salavarattua miestä joka näkee jotain mitä omasta kullasta ei löydy. Ilkeät, vastoin tahtoaan yksinäiset naiset kirsikkana kakun päällä. Varmana olen viemässä kaikki. Jos jään ikisinkuksi, luulen saavani vakuutettua itseni ennen pitkää siitä että sen pitikin mennä niin. Aikataulusta en osaa laittaa arviota.
Voi kamala kuinka huonoja rakastajia me suomalaiset miehet ollaan! Näin rikki ollaan saatu naiset! Ne ei uskalla enää heittäytyä suhteeseen meidän kanssa, vaan ovat mielummin yksin. Ollaan tehty niistä tunnevammaisia erakkoja. :(
Alue: Aihe vapaa
Eikä pelkästään miehen ujouskaan ole aina syynä siihen, ettei nainen tiedä, onko toinen kiinnostunut oikeasti. Varsinkin huonojen kokemusten myötä voi olla vaikea luottaa ja tulkita toisia ihmisiä. Ei vaan ehkä huomaa mitään signaaleja.