Muita sinkkunaisia, joilla mieskiintiö täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ei ole muuta kuin haittaa. Itse olen valinnut miehettömän elämän ja mukavasti menee.

N30+

Tuo nyt riippuu miehestä. Oma mieheni on muun muassa paras ystäväni, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut. Jos sekin on sinusta vain haittaa, niin ihmettelen kyllä.

Tuo sopii sinulle, mutta ei meillä sinkkunaisilla ole välttämättä pulaa ystävistä. Ystävinä on miehiä ja naisia.

Ehkä, mutta tuossa puhuttiin VAIN haitasta. Taisi jälleen kerran olla ÄO 80 -tason ajattelua...

Nimenomaan matala taso. Otsikko oli suunnattu sinkkunaisille, ei parisuhteessa eläville.

*Otsikko oli nimenomaan suunnattu vanhapiioille*

Noin, korjattu.

Naiset ❤️

T. parikymppinen lesbo

Kyllä nyt sinkkuna pari vuotta ja todella olen onnellisempi kuin koskaan. :)

Tuttua, ap. Olen ollut sinkkuna 3 vuotta ja mulla on yksi lapsi edellisestä suhteesta. Olen tuon jälkeen tapaillut joitakin miehiä, mutta jokainen juttu on päättynyt onnettomasti. Miesjutut vievät hirveästi aikaa ja energiaa, mä vatvon niitä aivan liikaa mielessäni. Ilman mitään miesjuttuja olen paljon tasapainoisempi ja myös parempi äiti, kun ajatukset ei ole muualla.

On myös ihanaa, kun oma koti on vain meidän. Kukaan ei riitele eikä tarvitse ilmoitella menoista tai sumplia aikatauluja.

No, en nyt ole vanhapiika, vaan eronnut nainen, sinkku nykyään. En allekirjoita tuota aiemmin lukemaani, että kaksin on kaikki parempaa ja ihminen kaipaa rinnalleen toista. No joo, ehkä kaipasin silloin aiemmin, kun halusin miehen ja lapsia. Koska liitto oli suhteellisen toimiva ja upeat lapset, voin ehkä siltä pohjalta viihtyä hyvin yksin loppuelämäni. Ei siis ole tarvetta hakea mitään hyvää suhdetta tai korjaavaa kokemusta aiemman tilalle. Matkailu, harrastaminen, syöminen ulkona-nuo kaikki onnistuu oikein hyvin yksinkin. En juurikaan keksi sellaista seikkaa, mikä ei sujuisi itsekseni.

Olen ajatellut jostakin syystä aina samalla tavalla kuin ap. Ikää on nyt 28. Aloin todella nauttia elämäntilanteestani vasta pari vuotta sitten, kun sisäistin, ettei minun tarvitse havitella parisuhdetta vain sosiaalisen paineen vuoksi. Sitä ennen yritin vuosikaudet tapailla miehiä, mutta jutut kariutuivat aina siihen, että ahdistuin läheisyydestä ja niistä vaatimuksista, joita toinen minulle olemassaolollaan asetti. Ja olin siis ihan korviani myöten ihastunut, mutta koin silti näin! Minut lienee tarkoitettu yksineläjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut asiaa samalla tavalla myös, ikää 34v. Takana 2 pitkää suhdetta. Lapsia vaan ei ole, niin siinä mielessä pitäis ehkä sellainen suhde vielä löytää, jossa perheen sais. Mutta jos mulla nyt olisi jo lapsia, niin mieskiintiö olisi aika todennäköisesti täys, ei kiinnostais parisuhde-elämä. 3 vuotta sinkkuna ja olen nauttinut joka hetkestä.

Jos sinulla olisi lapsia, parisuhde-elämä ei kiinnostaisi...luinko oikein? Eli viis miehestäsi, viis lapsien isästä ja hyvästä kasvatusympäristöstä. Huh huh, ja tämmöistä av-mammat peukuttelee.

Nyt pääs sulta aivopieru. Tulit kommentoimaan sinkkukeskusteluun, etkä tiedä mitä sinkku tarkoittaa? Ja kehtaat mollata av-mammoja? Viis miehestäsi? Voi hunny, kun sinkulla ei ole sitä miestä, that's the point!

Sinkku ei ole parisuhteessa lastensa isän tai kenenkään muunkaan kanssa.

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Et sitten ole kovin seksuaalinen. Voiko tuohon muuta sanoa?

Naiset saavat ison osan parisuhteen eduista ja varsinkin miessukupuolen eduista sinkkunakin. Miehet huolehtivat, että liikenne toimii, sähkö, viemäröinti ja lämmitys toimii, talot ja tiet rakentuu ja järjestys pysyy kaduilla. Nainen menee sitten vain älypuhelimen kanssa sohvalle ja saa huomiota miehiltä eri puolilla maailmaa. 20 vuotta sitten naisen olisi pitänyt mennä baariin istumaan.

Naiset tarvitsevat miehiltä todella monta asiaa ja kaikki on Suomessa hienosti järjestetty. Miehet tarvitsevat naisilta yhtä asiaa ja se on huonosti järjestetty; yksi suomimies on kilpailussa globaalin ihailijajoukon kanssa.

Pidä se pääsi jo kiinni mielenterveysongelmainen syrjäytynyt mies. Te miehet kasvatte naisten helmassa, te ette itseänne kasvata. Huh huh mitä sairasta naisen roolin alasajoa. Ja kumma kyllä te syrjäytyneet surkimukset olette aina niitä jotka läkätätte tuota paskaa johonkin PARISUHDEkeskusteluihin joihin työ ei liity mihinkään. Opettele ajattelemaan tieteellisesti. Naiset ovat ja tulevat aina olemaan lajille miehiä tärkeämpiä.

En ikinä jaksaisi elää noin huonoa elämää. Läkätät paskaa vauvapalstalla ja puhut sähköstä suhdekeskustelussa. Onneksi olet syrjäytynyt. Tyypillinen egoistinen mies joka syyttää kaikkia muita kaikesta. Imbesilli. Lähinnä nauran syrjäytyneille miehille.

Miehissä on heikoin ja turhin aines, lähes kaikista naisista on hyötyä lajille.

Otellaan nyt ihan rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Mutta entäpä jos mies tarvitsee sinua, voitko muuttaa mielesi?

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä toki itselleen uskotella, että yksin on paras olla mutta kyllä se on kaksin aina kauniimpi. Itse kaipaan kumppania, enkä pelkää myöntää sitä. Silti ihan kehen tahansa en tyydy, ihan kiva-suhteet eivät ole minun juttu.

Kyllä se oikeanlainen kumppani on sellainen juttu elämässä, jota ei korvaa mikään muu. Jos on vuosikaudet ihan yksin, tuntuu että jotakin tärkeää puutuu elämästä. Meidät ihmiset on luotu niin, että alituisesti kaipaamme kulkijaa vierellemme. Kuka saa asioista edes irti mitään täysin yksin? Esimerkiksi matkustaminen oma kumppani vierellä on ihanaa, yksin aika tylsää loppupeleissä.

Kumma muuten, että useinkin tällainen luonnollinen, normaali ja terve seurustelukumppanin kaipuu tulkitaan läheisriippuvaisuudeksi. Ei se sitä ole, kyllä minä yksinkin pärjään toki, mutta tottakai elämä olisi paljon antoisampaa jos minulla olisi mies. Antaa ja vastaanottaa ehdotonta ja puhdasta rakkautta on kaunein asia maailmassa. Nykyään näkee mm. mediassa paljonkin tällaista skeidaa, että yksin on voimaannuttavaa olla, ja se on ihmiselle paras vaihtoehto. Etenkin erilaiset naisille suunnatut lehdet suoltavat tätä propagandaa alinomaan. 

Sinä kaipaat ja tarvitset parisuhteen. Asia selvä. Me jotka emme tarvitse emmekä kaipaa, me siis vain uskottelemme pärjäävämme itseksemme? Onko liian vaikeata tajuta, että ihmisillä on erilaisia tarpeita ja haluja? Ärsyttää niin paljon nämä toistenkin suulla puhuvat, älä projisoi omia juttujasi toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Yleisesti ottaen te arvon eronneet tai muuten sinkut naiset, jos te löydätte fiksun ja teitä kunnioittavan ja rakastavan miehen, olette mieluummin parisuhteessa kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ei ole muuta kuin haittaa. Itse olen valinnut miehettömän elämän ja mukavasti menee.

N30+

Tuo nyt riippuu miehestä. Oma mieheni on muun muassa paras ystäväni, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut. Jos sekin on sinusta vain haittaa, niin ihmettelen kyllä.

Tuo sopii sinulle, mutta ei meillä sinkkunaisilla ole välttämättä pulaa ystävistä. Ystävinä on miehiä ja naisia.

Ehkä, mutta tuossa puhuttiin VAIN haitasta. Taisi jälleen kerran olla ÄO 80 -tason ajattelua...

Nimenomaan matala taso. Otsikko oli suunnattu sinkkunaisille, ei parisuhteessa eläville.

*Otsikko oli nimenomaan suunnattu vanhapiioille*

Noin, korjattu.

Pitääkö minun mennä tekemään oma ketju jossa voin olla onnellisesti sinkku? Kuulin että saan tulla tänne. Vai Oleko siis vanhapiika?

N27

Minä päätin jo kertaalleen suhteen päättymisen jälkeen, että miesjutut saavat riittää. Sitten kuitenkin tapasin aivan mielettömän ihanan miehen, joka vei jalat altani. Saatiin lapsi, ja mies osoittautui aivan käsittämättömän itsekkääksi. Olen hoitanut yksin kaikki yöherätykset ja vauvan itkut samalla, kun mies on vinkunut väsymystään ja viettänyt tuntikausia päivässä autotallissa. Sinnittelen tässä paskassa suhteessa vielä muutaman kuukauden, sillä olen luvannut katsoa vauvavuoden loppuun, mutta sen jälkeen alkaa sinkkuelämä, jos ei jotain ihmettä tapahdu. Miehestä ei ole vauvan syntymän jälkeen ollut mitään tukea, pelkkiä riitoja ja vitutusta. Nyt harmittaa, etten hankkinut lasta yksin, sillä en todellakaan haluaisi katsella miestä loppuelämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Yleisesti ottaen te arvon eronneet tai muuten sinkut naiset, jos te löydätte fiksun ja teitä kunnioittavan ja rakastavan miehen, olette mieluummin parisuhteessa kuin yksin.

Juu-uh. Katsos, voihan sen noinkin ajatella. Se vaan ei riitä, että mies rakastaa ja kunnioittaa.  Eiköhän naisen pidä tuntea samalla tavalla. En edes halua enää noita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Yleisesti ottaen te arvon eronneet tai muuten sinkut naiset, jos te löydätte fiksun ja teitä kunnioittavan ja rakastavan miehen, olette mieluummin parisuhteessa kuin yksin.

Juu-uh. Katsos, voihan sen noinkin ajatella. Se vaan ei riitä, että mies rakastaa ja kunnioittaa.  Eiköhän naisen pidä tuntea samalla tavalla. En edes halua enää noita asioita.

Se voi johtua siitä, että sinulla ei ole resursseja löytää fiksua ja sinua kunnioittavaa sekä rakastavaa miestä, ja siksi olet jättänyt leikin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Yleisesti ottaen te arvon eronneet tai muuten sinkut naiset, jos te löydätte fiksun ja teitä kunnioittavan ja rakastavan miehen, olette mieluummin parisuhteessa kuin yksin.

Juu-uh. Katsos, voihan sen noinkin ajatella. Se vaan ei riitä, että mies rakastaa ja kunnioittaa.  Eiköhän naisen pidä tuntea samalla tavalla. En edes halua enää noita asioita.

Se voi johtua siitä, että sinulla ei ole resursseja löytää fiksua ja sinua kunnioittavaa sekä rakastavaa miestä, ja siksi olet jättänyt leikin kesken.

Olin pitkässä avioliitossa ja sain lapsia, välit exään ihmeen hyvät. Ei mitään mörköjä kaapissa siltä osin. Olen ollut sinkkuna vuosia ja näin on hyvä olla. Miksi ihmeessä minun pitäisi enää muodostaa parisuhde?

Minulle yksinaisyys on myrkkya.

Menin yksin taidemuseoon. Huomasin, etta kaipaan jotakuta jakamaan kokemuksen. Visiitti kesti vartin ja halusin vetaa itseni jojoon.

Mina haluan rakastaa ja olla rakastettu.

Oikeastaan kaikki elamassa tuntuu taysin yhdentekevalta jos elan ainuastaan itseani varten.

m43

Kaipaan parisuhdetta, mutta kaikki ihmiset ovat aina tuottaneet pettymyksen, joten en tiedä miten voisi olla toisin. Siis kehenkään ei voi luottaa, joten miksi panostaa johonkin romanttiseen suhteeseen. Pitäisi pystyä muuttamaan näkökulmaa (että useampiakin ihmisiä voisi rakastaa), mutta en tiedä pystynkö siihen. Tähän kulttuuriin on kuitenkin kasvanut, että on kerrallaan vain yksi suhde, jossa on kaikki. Olen kyllä muutenkin ikisinkku, seurustellut vain kerran. :D

36 v ja kaksi pitkää suhdetta takana. Ei kiitos, en ala enää parisuhteeseen miehen kanssa. Silloin kun seksiä tekee mieli, menen baariin ja pokaan miehen. Yhden yön jutut toimivat kohdallani loistavasti - ei tarvitse sitoutua ja saa kokea vaihtelevasti eri miehiä ja peeniksiä. En kyllästy... ;)