Muita sinkkunaisia, joilla mieskiintiö täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Yleisesti ottaen te arvon eronneet tai muuten sinkut naiset, jos te löydätte fiksun ja teitä kunnioittavan ja rakastavan miehen, olette mieluummin parisuhteessa kuin yksin.

Juu-uh. Katsos, voihan sen noinkin ajatella. Se vaan ei riitä, että mies rakastaa ja kunnioittaa.  Eiköhän naisen pidä tuntea samalla tavalla. En edes halua enää noita asioita.

Se voi johtua siitä, että sinulla ei ole resursseja löytää fiksua ja sinua kunnioittavaa sekä rakastavaa miestä, ja siksi olet jättänyt leikin kesken.

Olin pitkässä avioliitossa ja sain lapsia, välit exään ihmeen hyvät. Ei mitään mörköjä kaapissa siltä osin. Olen ollut sinkkuna vuosia ja näin on hyvä olla. Miksi ihmeessä minun pitäisi enää muodostaa parisuhde?

Kaksin aina kaunihimpi, mutta ei sinun pidäkkään. Olet Camelboots man eikun girl, joka kulkee omia polkujaan ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Mutta entäpä jos mies tarvitsee sinua, voitko muuttaa mielesi?

Joo, hoivattava reppanahan se on jokaisen naisen päiväuni. Mikäs sen hauskempaa kuin leikkiä äitiä aikuiselle miehelle. *puistatus*

Vierailija kirjoitti:

36 v ja kaksi pitkää suhdetta takana. Ei kiitos, en ala enää parisuhteeseen miehen kanssa. Silloin kun seksiä tekee mieli, menen baariin ja pokaan miehen. Yhden yön jutut toimivat kohdallani loistavasti - ei tarvitse sitoutua ja saa kokea vaihtelevasti eri miehiä ja peeniksiä. En kyllästy... ;) 

No, pitemmän päälle se sinua kyllä repii hajalle, jos olet normaalihoksottimilla varustettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau, hienoa lukea, että on muitakin tyytyväisiä sinkkunaisia , joilla ei ole tarkoitustakaan enää jakaa elämää miehen kanssa. Kun oivaltaa sen, että yksin voi elää oikein hyvää elämää olematta yksinäinen ja ei tarvitse ajatella miehen tulla täydentämään elämää, herää joka päivä onnellisena ja vapaana ottamaan uuden päivän vastaan.

Ja en pode miesvihaa millään muotoa. En vaan enää tarvitse miestä.

Mutta entäpä jos mies tarvitsee sinua, voitko muuttaa mielesi?

Joo, hoivattava reppanahan se on jokaisen naisen päiväuni. Mikäs sen hauskempaa kuin leikkiä äitiä aikuiselle miehelle. *puistatus*

Nyt meni metsään. Mieshän tarvisee naista keskustelukumppaniksi, arjen ilojen ja surujen jakajaksi, matkaseuraksi, elämysten jakajaksi, hellyyden osoittamisen kohteeksi, huumorin saajaksi ja antajaksi sekä erotiikkaan.

Täällä yksi. Ikää 43 vuotta, selibaattissa ja ilman suhteita jo 11 vuotta. Ja aion olla loppuiän. 

Ei sillä että minulla olisi mitään miesvihaa tai kamalia kokemuksia miehistä. Olen seurustellut kahdesti, ekan kerran vuoden ja toisen kerran kolme vuotta. Molemmat miehet oli kunnollisia ja fiksuja. Minä vaan huomasin aika pian sen että minä olen erakkoluonne, joka viihdyn parhaiten yksin. Aina alkoi ärsyttää miesten halu säännöllisesti tavata, puhua puhelimessa jne. Minua ahdisti sellainen. Yhteen muuttamista en voinut harkitakaan, koska kaipaan kotonani totaalista hiljaisuutta ja rauhaa. Toinen ihminen siellä häiritsisi ihan sietämättömästi. Siedän juuri ja juuri sen verran sosiaalisuutta kun töissä on pakko, mutta kotona haluan latautua meditatiivisessa yksinäisyydessä. 

Seksiä en ole kaivannut myöskään. En ole täysin aseksuaali, koska suhteessa olen nauttinut kyllä seksistäkin. Ja masturboin säännöllisesti. Mutta en vaan mitenkään kaipaa kumppania seksiin enkä sitä läheisyyttä. Mulle riittää että saan orgasmin silloin kun mieli tekee, ja se onnistuu ilman miestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Ikää 43 vuotta, selibaattissa ja ilman suhteita jo 11 vuotta. Ja aion olla loppuiän. 

Ei sillä että minulla olisi mitään miesvihaa tai kamalia kokemuksia miehistä. Olen seurustellut kahdesti, ekan kerran vuoden ja toisen kerran kolme vuotta. Molemmat miehet oli kunnollisia ja fiksuja. Minä vaan huomasin aika pian sen että minä olen erakkoluonne, joka viihdyn parhaiten yksin. Aina alkoi ärsyttää miesten halu säännöllisesti tavata, puhua puhelimessa jne. Minua ahdisti sellainen. Yhteen muuttamista en voinut harkitakaan, koska kaipaan kotonani totaalista hiljaisuutta ja rauhaa. Toinen ihminen siellä häiritsisi ihan sietämättömästi. Siedän juuri ja juuri sen verran sosiaalisuutta kun töissä on pakko, mutta kotona haluan latautua meditatiivisessa yksinäisyydessä. 

Seksiä en ole kaivannut myöskään. En ole täysin aseksuaali, koska suhteessa olen nauttinut kyllä seksistäkin. Ja masturboin säännöllisesti. Mutta en vaan mitenkään kaipaa kumppania seksiin enkä sitä läheisyyttä. Mulle riittää että saan orgasmin silloin kun mieli tekee, ja se onnistuu ilman miestäkin.

Tuolla tyylillä ei liikakansoitus maailmaa vaivaisi vaan edessä olisi sukupuutto.

Täällä 28 v nainen, ikinä en ole seurustellut enkä usko että tulen seurustelemaankaan. Kelpaan miehille seksiin/fuckbuddyksi mutta suhteeseen mua ei ole kukaan halunnut. Menee se elämä näinkin. Miesten patjana.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 28 v nainen, ikinä en ole seurustellut enkä usko että tulen seurustelemaankaan. Kelpaan miehille seksiin/fuckbuddyksi mutta suhteeseen mua ei ole kukaan halunnut. Menee se elämä näinkin. Miesten patjana.

Minkä arvelet mättävän tilanteessasi? Tai toisaalta minkä arvelet miehissä mättävän?

Kaksi avioliittoa takana ja sen jälkeen 5 v sinkkuna. Olen niiiiiiiiiin paljon tasapainoisempi ja onnellisempi sinkkuna, olen tajunnut että tämä elintapa on mulle tarkoitettu (kun en lapsiakaan halua). Läheisten ystävien ja siskon kanssa pääsen jakamaan asioita paremmin, kun on yhdenkään miesystävän kanssa onnistunut. Näin on juuri hyvä.

Tässä välillä on ollut fuck buddya ja toy boyta (hän 21, itse 40), mutta näissäkin on mulle vähän liikaa sopimista ja säätöä, voin paremmin ilman näitäkin kohtaamisia. Miehissä ahdistaa eniten se suuri tarvitsevuus: en halua olla raportointivastuussa kenellekään. Olen omasta ajastani hyvin tarkka (kaipaan äärettömän paljon omaa tilaa) ja draamailua en kestä yhtään. Ilman parisuhdetta elämä on hyvin seesteistä ja nautittavaa, suhteet aktivoivat minussa kaikki ikävät puolet. En tunne olevani mitään paitsi, lukuunottamatta juuri näitä ikäviä asioita joita suhteet tuovat mukanaan: draamailua, omistusyrityksiä, tunkeilevuutta, omasta tilasta luopumista, jatkuvaa kompromissin teon tarvetta, säätöä ja sählää...

Vierailija kirjoitti:

Kaksi avioliittoa takana ja sen jälkeen 5 v sinkkuna. Olen niiiiiiiiiin paljon tasapainoisempi ja onnellisempi sinkkuna, olen tajunnut että tämä elintapa on mulle tarkoitettu (kun en lapsiakaan halua). Läheisten ystävien ja siskon kanssa pääsen jakamaan asioita paremmin, kun on yhdenkään miesystävän kanssa onnistunut. Näin on juuri hyvä.

Tässä välillä on ollut fuck buddya ja toy boyta (hän 21, itse 40), mutta näissäkin on mulle vähän liikaa sopimista ja säätöä, voin paremmin ilman näitäkin kohtaamisia. Miehissä ahdistaa eniten se suuri tarvitsevuus: en halua olla raportointivastuussa kenellekään. Olen omasta ajastani hyvin tarkka (kaipaan äärettömän paljon omaa tilaa) ja draamailua en kestä yhtään. Ilman parisuhdetta elämä on hyvin seesteistä ja nautittavaa, suhteet aktivoivat minussa kaikki ikävät puolet. En tunne olevani mitään paitsi, lukuunottamatta juuri näitä ikäviä asioita joita suhteet tuovat mukanaan: draamailua, omistusyrityksiä, tunkeilevuutta, omasta tilasta luopumista, jatkuvaa kompromissin teon tarvetta, säätöä ja sählää...

Kyllähän se helpompaa naisille olisi, jos luoja olisi luonut vain yhden sukupuolen ja siihen kaupan päälle suvuttoman lisääntymisen. Avioerotilastokin olisi dramaattisesti alhaisempi.

Sama tilanne. Vaikea kuvitella, että ottaisin jonkun miehen tähän marisemaan ja arvostelemaan . T.Eronnut sinkku 33v

Vierailija kirjoitti:

Kaksi avioliittoa takana ja sen jälkeen 5 v sinkkuna. Olen niiiiiiiiiin paljon tasapainoisempi ja onnellisempi sinkkuna, olen tajunnut että tämä elintapa on mulle tarkoitettu (kun en lapsiakaan halua). Läheisten ystävien ja siskon kanssa pääsen jakamaan asioita paremmin, kun on yhdenkään miesystävän kanssa onnistunut. Näin on juuri hyvä.

Tässä välillä on ollut fuck buddya ja toy boyta (hän 21, itse 40), mutta näissäkin on mulle vähän liikaa sopimista ja säätöä, voin paremmin ilman näitäkin kohtaamisia. Miehissä ahdistaa eniten se suuri tarvitsevuus: en halua olla raportointivastuussa kenellekään. Olen omasta ajastani hyvin tarkka (kaipaan äärettömän paljon omaa tilaa) ja draamailua en kestä yhtään. Ilman parisuhdetta elämä on hyvin seesteistä ja nautittavaa, suhteet aktivoivat minussa kaikki ikävät puolet. En tunne olevani mitään paitsi, lukuunottamatta juuri näitä ikäviä asioita joita suhteet tuovat mukanaan: draamailua, omistusyrityksiä, tunkeilevuutta, omasta tilasta luopumista, jatkuvaa kompromissin teon tarvetta, säätöä ja sählää...

Kuulostat valtion virkamieheltä raportoimisesi kanssa...

Täysin samat ajatukset apn kanssa. En vaan enää jaksa parisuhdetta. Koko ikäni elänyt kaikille muille. Lapsi pian 18v ja lähtee opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten elän vain itselleni, teen mitä itse haluan milloin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Vaikea kuvitella, että ottaisin jonkun miehen tähän marisemaan ja arvostelemaan . T.Eronnut sinkku 33v

No aika parantaa haavat ja vuoden parin päästä mies saattaa maistua muutenkin kuin irtosuhteissa.

Vastauksena seksin puutteeseen. Olen sinkku, mutta minulla on rakastaja. Eli nähdään silloin tällöin ja harrastetaan seksiä. Omia elämiä ei sotketa keskenään. Tiedän ettei tämä sovi kaikille, mutta mulle sopii. Muuten nautin sinkkuudesta. En vain jaksa enää säätöjä ja miesten yliodotuksia naisista.

N 35

Niinhän ne on onnellisuustutkimuksetkin todistaneet: onnellisimpia ovat sinkkunaiset ja parisuhteessa elävät miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena seksin puutteeseen. Olen sinkku, mutta minulla on rakastaja. Eli nähdään silloin tällöin ja harrastetaan seksiä. Omia elämiä ei sotketa keskenään. Tiedän ettei tämä sovi kaikille, mutta mulle sopii. Muuten nautin sinkkuudesta. En vain jaksa enää säätöjä ja miesten yliodotuksia naisista.

N 35

No nyt tuli pitkästä aikaa asiaa. Miehenä sanon, että ihan käypänen malli sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne on onnellisuustutkimuksetkin todistaneet: onnellisimpia ovat sinkkunaiset ja parisuhteessa elävät miehet.

No tiedä häntä...

Samat fiilikset. Tietysti olisin avomielinen rakastavalle, tasapainoiselle ja toimivalle suhteelle mutta kuinka moni parisuhde oikeasti on tuollainen? Omissa suhteissani on ensin huumassa nautittu toisten seurasta mutta pian sitä näkee parisuhteiden todellisen laidan ja sen millainen henkinen taakka suhde on.

Ilman miestä elämä on draamatonta. Sydänsuruja ei ole. En mieti sheivaamista, ehkäisyä, kompromisseja, ajankäyttöä tai muutakaan vaan teen miten itse haluan. Tuntuisi suorastaan vieraalta ajatukselta näin aikuisena jakaa kotini jonkun muun kanssa ja ettei minulla olisikaan enää täyttä sananvaltaa miltä kodissani näyttää ja miten täällä eletään.

Valitettava totuus nyt vaan on se ettei suurin osa parisuhteista ole mitään ihanaa unelmaa missä prinssi kohtelee sinua hyvin, vaan sitä että katselet sohvalla pierevää miestä. Kotityöt hiljalleen lipuu naisen harteille ja miehestä tulee itsekäs ja mies pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä. Seuraa kiukuttelua ja niskojen nakkelua milloin mistäkin; käyt liikaa ulkona, seksiä liian vähän, mäkämäkämäkä.

Meidät on vaan opetettu siihen että parisuhde olla ja pitää ja että rakkaus on ihanaa. Valitettavasti usein sinkkuelämä, joskin sillä on kovin negatiivinen kaiku johtuen historiallisista seikoista ja vanhapiika-leimoista) on usein parempaa kuin parisuhdearki. Miehiä en silti vihaa yhtään millään tasolla ja olen läheinen miespuolisten ystävieni, tuttujeni, isäni ja veljiini kanssa. Mutta suhteet ei kiinnosta koska todellisuudessa suhteet lisää henkistä ja konkreettista työtaakkaani ja verottaa henkistä hyvinvointiani. Ystäviä sitä kyllä ympärilleen tarvitsee ja kaipaa. :-)

En ole kertaakaan itkenyt  ollessani sinkkuna miehen puutetta. Suhteessa olen itkenyt monta kertaa miehen takia ja kaivannut vapautta.

Ja nuo kaksi miestä ovat olleet kuitenkin hyviä ja huolehtivia miehiä.