Lue keskustelun säännöt.
Onko epänormaalia, emme tee kaikkea "lapsen ehdoilla"?
05.08.2017 |
Tarkoitan siis esimerkiksi:
-emme valitse matkakohdetta lasta ajatellen ensisijaisesti
-emme osta kaupasta aina sitä lapsen lemppari jugurttia
-lapsi ei saa sen enempää mansikoita/kakkua tms. kun muutkaan, tai ottaa vaikka juhlapöydästä ruokia ekana/ syödä jääkaapissa ollutta ainoata pannukakkua
Nämä siis vain esimerkkejä. Mutta tarkoitan että meillä lasta kohdellaan kuten muitakin perheenjäseniä, ei paremmin eikä huonommin. Onko tämä omituista? Pitäisikö lasta aina suosia? Jos näin niin miksi?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä vanhempia täällä! :o täytyyhän lapsen saada valita esim keskipala pannukakusta jos haluaa.. Oikein lapsen kiusaamista "Hehe äiti syö tämän, sinä saatkin reunapalan kun äiti on täällä päällikkö, Hehe" hyi hitto.
Tämä pomo osaa kyllä ihan oma-aloitteisesti antaa ne "parhaat palat" lapselle ja syödä itse ne palaneet reunat. Lapsi ei meillä silti ala mitään vaatimaan.
Kysymys ei todellakaan ole itsekkyydestä ja ahneudesta, vaan perhejärjestyksestä.Eli menet silloin juurikin lapsen ehdoilla.
En vaan omillani, minä olen hyvä lapsilleni.
Hirveältä kuulostaa että itse otat parhaat ja enemmän päältä, lapset saa mitä sinä nyt suostut antamaan, yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Lapsi on arvoltaan sama kuin koira.
Me jotka eletään lasten tahtiin, ollaan niitä typeriä idiootteja jotka nukkuukin jossain perhepedissä ja imetetään kauan.
Mut sinä olet normaali, terve, parempi.Sinun mielestäsi varmaan teen väärin kun ihan avoimesti sanon lapsilleni, että "lapsi on tyhmä".
Koiraan ei kukaan muu ole verrannut kuin sinä, älytön juttu.Juu, onhan se koira arvokkaampi. Maksoikin 800€. Lapsi on joku joka on tupannut itsensä vanhempien elämään ja ei vaan tajuu olevansa vähempiarvoinen.
Kukaan ei oo puhunut arvosta mitään!
Ei ole mitään tasa-arvoa jättää lapsi kasvattamatta.
Tai luulla, että tämä on aikuinen.Itseasiassa pidän lasta arvokkaampana kuin aikuista, jos eturistiriitaa tulisi, mutta aika harvinaista se on. Et taida itse olla kasvanut aikuiseksi, kun luulet että kaiken himoamansa saaminen on joku positiivinen juttu.
Voi kunpa tämä "kasvattaminen" päättyisi. "Sanon lapselle, että lapsi on tyhmä" tai syön pannukakun lapsen edessä
Miksi sen pitäisi päättyä?
Toimii erittäin hyvin, lapset ovat onnellisia ja hyvinkasvatettuja. Ei mitään "tyypillisiä" ongelmia.Mitä tyypillisiä ongelmia?
Sinun ikä, lasten ikä? Koulutuksesi?
Kaikkea huonoa käytöstä, itsetunto-ongelmia, turvattomuutta, pelkoja, tyhjyyttä, sairaalloista miellyttämisenhalua, pahuutta, ilkeyttä, kiusaamista, muiden ihmisten halveksimista, häiriökäyttäytymistä, syömishäiriöitä, ajelehtimista, päihteidenkäyttöä.. vaikka mitä tyypillisiä ongelmia tulee mieleen.
Lasten iät 5v-17v, minun ikä 40v ja korkeakoulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Lapsi on arvoltaan sama kuin koira.
Me jotka eletään lasten tahtiin, ollaan niitä typeriä idiootteja jotka nukkuukin jossain perhepedissä ja imetetään kauan.
Mut sinä olet normaali, terve, parempi.Sinun mielestäsi varmaan teen väärin kun ihan avoimesti sanon lapsilleni, että "lapsi on tyhmä".
Koiraan ei kukaan muu ole verrannut kuin sinä, älytön juttu.Juu, onhan se koira arvokkaampi. Maksoikin 800€. Lapsi on joku joka on tupannut itsensä vanhempien elämään ja ei vaan tajuu olevansa vähempiarvoinen.
Kukaan ei oo puhunut arvosta mitään!
Ei ole mitään tasa-arvoa jättää lapsi kasvattamatta.
Tai luulla, että tämä on aikuinen.Itseasiassa pidän lasta arvokkaampana kuin aikuista, jos eturistiriitaa tulisi, mutta aika harvinaista se on. Et taida itse olla kasvanut aikuiseksi, kun luulet että kaiken himoamansa saaminen on joku positiivinen juttu.
Voi kunpa tämä "kasvattaminen" päättyisi. "Sanon lapselle, että lapsi on tyhmä" tai syön pannukakun lapsen edessä
Miksi sen pitäisi päättyä?
Toimii erittäin hyvin, lapset ovat onnellisia ja hyvinkasvatettuja. Ei mitään "tyypillisiä" ongelmia.Mitä tyypillisiä ongelmia?
Sinun ikä, lasten ikä? Koulutuksesi?Minuakin kiinnostaisi lasten "tyypilliset" ongelmat? Ei minusta se tee yhdellekään lapselle ongelmia, että saa viimeisen palan pannarista tai päättää jugurttimakunsa. Pikemminkin tietty uhrautuvaisuus tekee lapsista anteliaita ihmisiä aikuisena. Tästähän on tehty tutkimus, että vanhempien tietty pehmeys ja palvelu vaikuttaa siihen, miten lapsi kohtelee muita itse aikanaan. Itsekkäät vanhemmat tekee itsekkäitä lapsia, joilla on koko ajan oma napa tärkeimpänä, koska eivät ole tottuneet saamaan mitään pyyteettä. Esim. eksäni kotona oli aina ollut semmoinen meininki, ettei lasta saa rahalla hemmotella ja vanhemmat käyttää rahat itseensä. Minä taas sain vaikka viimeisen suupalan äidin suusta. Aikuisena minä olen se, joka antaa toisille ja jeesii, eksä sai raivarin, jos hänen rahansa ei ole hänen rahansa ja hänen peukalonsa alla käyttää siihen, mihin hän haluaa. Koko ajan pyöri mielessä, mitä voisi itselleen ostaa. Ei koskaan toisille.
Ja toinen juttu on, että oma kokemukseni lapsista on se, että ongelmalasten kotona on usein juuri itsekkäät vanhemmat, jotka ei anna lapsen olla lapsi vaan vanhemmuus on hukassa. Käyttäydytään kuin tasa-arvoiset lapsen kanssa. Oli se sitten juuri sitä lomakohteen valintaa tai muita asioita. Parhaiten kasvatetut ja tasapainoisimmat lapset tulee niistä perheistä, joissa on selkeät rajat ja isot asiat päättää vanhemmat, mutta pikkuasioissa lapsia hemmotellaan ja ollaan pehmeitä.
Juuri näin. Kuulostaapa kamalalta ettei lapsi vaikuttaa edes siihen minkä makuista jugurttia syö :( äiti päättää kun äiti tietää paremmin mistä sinä tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä vanhempia täällä! :o täytyyhän lapsen saada valita esim keskipala pannukakusta jos haluaa.. Oikein lapsen kiusaamista "Hehe äiti syö tämän, sinä saatkin reunapalan kun äiti on täällä päällikkö, Hehe" hyi hitto.
Tämä pomo osaa kyllä ihan oma-aloitteisesti antaa ne "parhaat palat" lapselle ja syödä itse ne palaneet reunat. Lapsi ei meillä silti ala mitään vaatimaan.
Kysymys ei todellakaan ole itsekkyydestä ja ahneudesta, vaan perhejärjestyksestä.Eli menet silloin juurikin lapsen ehdoilla.
En vaan omillani, minä olen hyvä lapsilleni.
Hirveältä kuulostaa että itse otat parhaat ja enemmän päältä, lapset saa mitä sinä nyt suostut antamaan, yäk.
Senkus yökkäät, hae nyt ämpäri lähelle, ettei käy vahinko..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Lapsi on arvoltaan sama kuin koira.
Me jotka eletään lasten tahtiin, ollaan niitä typeriä idiootteja jotka nukkuukin jossain perhepedissä ja imetetään kauan.
Mut sinä olet normaali, terve, parempi.Sinun mielestäsi varmaan teen väärin kun ihan avoimesti sanon lapsilleni, että "lapsi on tyhmä".
Koiraan ei kukaan muu ole verrannut kuin sinä, älytön juttu.Juu, onhan se koira arvokkaampi. Maksoikin 800€. Lapsi on joku joka on tupannut itsensä vanhempien elämään ja ei vaan tajuu olevansa vähempiarvoinen.
Kukaan ei oo puhunut arvosta mitään!
Ei ole mitään tasa-arvoa jättää lapsi kasvattamatta.
Tai luulla, että tämä on aikuinen.Itseasiassa pidän lasta arvokkaampana kuin aikuista, jos eturistiriitaa tulisi, mutta aika harvinaista se on. Et taida itse olla kasvanut aikuiseksi, kun luulet että kaiken himoamansa saaminen on joku positiivinen juttu.
Voi kunpa tämä "kasvattaminen" päättyisi. "Sanon lapselle, että lapsi on tyhmä" tai syön pannukakun lapsen edessä
Miksi sen pitäisi päättyä?
Toimii erittäin hyvin, lapset ovat onnellisia ja hyvinkasvatettuja. Ei mitään "tyypillisiä" ongelmia.Mitä tyypillisiä ongelmia?
Sinun ikä, lasten ikä? Koulutuksesi?Minuakin kiinnostaisi lasten "tyypilliset" ongelmat? Ei minusta se tee yhdellekään lapselle ongelmia, että saa viimeisen palan pannarista tai päättää jugurttimakunsa. Pikemminkin tietty uhrautuvaisuus tekee lapsista anteliaita ihmisiä aikuisena. Tästähän on tehty tutkimus, että vanhempien tietty pehmeys ja palvelu vaikuttaa siihen, miten lapsi kohtelee muita itse aikanaan. Itsekkäät vanhemmat tekee itsekkäitä lapsia, joilla on koko ajan oma napa tärkeimpänä, koska eivät ole tottuneet saamaan mitään pyyteettä. Esim. eksäni kotona oli aina ollut semmoinen meininki, ettei lasta saa rahalla hemmotella ja vanhemmat käyttää rahat itseensä. Minä taas sain vaikka viimeisen suupalan äidin suusta. Aikuisena minä olen se, joka antaa toisille ja jeesii, eksä sai raivarin, jos hänen rahansa ei ole hänen rahansa ja hänen peukalonsa alla käyttää siihen, mihin hän haluaa. Koko ajan pyöri mielessä, mitä voisi itselleen ostaa. Ei koskaan toisille.
Ja toinen juttu on, että oma kokemukseni lapsista on se, että ongelmalasten kotona on usein juuri itsekkäät vanhemmat, jotka ei anna lapsen olla lapsi vaan vanhemmuus on hukassa. Käyttäydytään kuin tasa-arvoiset lapsen kanssa. Oli se sitten juuri sitä lomakohteen valintaa tai muita asioita. Parhaiten kasvatetut ja tasapainoisimmat lapset tulee niistä perheistä, joissa on selkeät rajat ja isot asiat päättää vanhemmat, mutta pikkuasioissa lapsia hemmotellaan ja ollaan pehmeitä.
Juuri näin. Kuulostaapa kamalalta ettei lapsi vaikuttaa edes siihen minkä makuista jugurttia syö :( äiti päättää kun äiti tietää paremmin mistä sinä tykkäät.
Voi olla että ajatuksemme eroavat jotenkin ratkaisevalla tavalla, mutta en löydä sitä eroa tästä kirjoituksesta, enkä jaksa alkaa hiuksia halkomaan. Olen siis suurin piirtein samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Lapsi on arvoltaan sama kuin koira.
Me jotka eletään lasten tahtiin, ollaan niitä typeriä idiootteja jotka nukkuukin jossain perhepedissä ja imetetään kauan.
Mut sinä olet normaali, terve, parempi.Sinun mielestäsi varmaan teen väärin kun ihan avoimesti sanon lapsilleni, että "lapsi on tyhmä".
Koiraan ei kukaan muu ole verrannut kuin sinä, älytön juttu.Juu, onhan se koira arvokkaampi. Maksoikin 800€. Lapsi on joku joka on tupannut itsensä vanhempien elämään ja ei vaan tajuu olevansa vähempiarvoinen.
Kukaan ei oo puhunut arvosta mitään!
Ei ole mitään tasa-arvoa jättää lapsi kasvattamatta.
Tai luulla, että tämä on aikuinen.Itseasiassa pidän lasta arvokkaampana kuin aikuista, jos eturistiriitaa tulisi, mutta aika harvinaista se on. Et taida itse olla kasvanut aikuiseksi, kun luulet että kaiken himoamansa saaminen on joku positiivinen juttu.
Voi kunpa tämä "kasvattaminen" päättyisi. "Sanon lapselle, että lapsi on tyhmä" tai syön pannukakun lapsen edessä
Miksi sen pitäisi päättyä?
Toimii erittäin hyvin, lapset ovat onnellisia ja hyvinkasvatettuja. Ei mitään "tyypillisiä" ongelmia.Mitä tyypillisiä ongelmia?
Sinun ikä, lasten ikä? Koulutuksesi?Minuakin kiinnostaisi lasten "tyypilliset" ongelmat? Ei minusta se tee yhdellekään lapselle ongelmia, että saa viimeisen palan pannarista tai päättää jugurttimakunsa. Pikemminkin tietty uhrautuvaisuus tekee lapsista anteliaita ihmisiä aikuisena. Tästähän on tehty tutkimus, että vanhempien tietty pehmeys ja palvelu vaikuttaa siihen, miten lapsi kohtelee muita itse aikanaan. Itsekkäät vanhemmat tekee itsekkäitä lapsia, joilla on koko ajan oma napa tärkeimpänä, koska eivät ole tottuneet saamaan mitään pyyteettä. Esim. eksäni kotona oli aina ollut semmoinen meininki, ettei lasta saa rahalla hemmotella ja vanhemmat käyttää rahat itseensä. Minä taas sain vaikka viimeisen suupalan äidin suusta. Aikuisena minä olen se, joka antaa toisille ja jeesii, eksä sai raivarin, jos hänen rahansa ei ole hänen rahansa ja hänen peukalonsa alla käyttää siihen, mihin hän haluaa. Koko ajan pyöri mielessä, mitä voisi itselleen ostaa. Ei koskaan toisille.
Ja toinen juttu on, että oma kokemukseni lapsista on se, että ongelmalasten kotona on usein juuri itsekkäät vanhemmat, jotka ei anna lapsen olla lapsi vaan vanhemmuus on hukassa. Käyttäydytään kuin tasa-arvoiset lapsen kanssa. Oli se sitten juuri sitä lomakohteen valintaa tai muita asioita. Parhaiten kasvatetut ja tasapainoisimmat lapset tulee niistä perheistä, joissa on selkeät rajat ja isot asiat päättää vanhemmat, mutta pikkuasioissa lapsia hemmotellaan ja ollaan pehmeitä.
Juuri näin. Kuulostaapa kamalalta ettei lapsi vaikuttaa edes siihen minkä makuista jugurttia syö :( äiti päättää kun äiti tietää paremmin mistä sinä tykkäät.
Voi olla että ajatuksemme eroavat jotenkin ratkaisevalla tavalla, mutta en löydä sitä eroa tästä kirjoituksesta, enkä jaksa alkaa hiuksia halkomaan. Olen siis suurin piirtein samaa mieltä.
Itseasiassa viittasin tähän: "Ja toinen juttu on, että oma kokemukseni lapsista on se, että ongelmalasten kotona on usein juuri itsekkäät vanhemmat, jotka ei anna lapsen olla lapsi vaan vanhemmuus on hukassa. Käyttäydytään kuin tasa-arvoiset lapsen kanssa. Oli se sitten juuri sitä lomakohteen valintaa tai muita asioita. Parhaiten kasvatetut ja tasapainoisimmat lapset tulee niistä perheistä, joissa on selkeät rajat ja isot asiat päättää vanhemmat, mutta pikkuasioissa lapsia hemmotellaan ja ollaan pehmeitä."
Meillä syödään sitä mitä pomo pöytään laittaa tai on kaappiin ostanut, en kysy toiveita yleensä, osaan ne arvata.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on teinejä ja otan heidätkin huomioon. Kun he olivat pieniä, kaikki lomat suunniteltiin niin että Kaikilla on hauskaa. Esim kylpylä tai lomatesortti. Kaikilla oli kuvaa, kun lapsi saa ruokaa, unta ja puuhaa. Nyt käydään kaupunkilomilla. Kysyn mielipiteen ja teen päätöksen
Lapset saa edelleen parhaat palat. Jos pannukakkua olisi jäljellä, voisin syödä sen aamulla. Mutta en lasten (tai kenenkään) aikana. Se on epäkohteliasta. Samoin muut herkut.
Helpoimmala itse pääsee aina, kun huomioi lapset ensin.
Siispä kumminkin kasvatat lapsiasi niin että SINÄ pääset helpommalla. Minusta lapsia pitäisi kasvattaa sen mukaan miten heistä tulee aikuisia, jotka selviävät elämässä niin etteivät vastoinkäymiset ja epäonnistumiset muserra heitä ja että he tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa.
Jos lapsen antaa aina olla etuoikeutettu, hän kasvaa luulemaan että juuri hän on joku erityinen henkilö, jolla on oikeus saada ja vaatia aina etusija. Lapsi ei vielä ymmärrä että sinä aikuisena asetat lapsen edelle vaan lapsestasi kasvaa sellainen itsekeskeinen pikku keisari.
Yksi tärkeimpiä taitoja, joita elämässä voi lapselle opettaa on jakaminen ja toisten huomioonottaminen. Se pitää aloittaa varhain.
Toinen tärkeä opetus on se, että aina ei voi saada kaikkea, ei olla etuoikeutettu eikä se, joka saa erityishuomiota joka tilanteessa. Joskus on toisen sisaruksen syntymäpäivä ja silloin vain sankari saa lahjoja, eivät ne muut sisarukset. Vaikkka lapsi tekisi jossain kilpailussa parhaansa, joku toinen voi silti voittaa. Sellaista se oikea elämä on, joten miksi opettaa lapsi luulemaan toisin.
Ja lapsikin tarvitsee kokemusta siitä että on tylsää, "ei ole mitään tekemistä" ja myös siitä että on huono päivä eikä kaikki mene oman tahdon mukaan eikä kaikkea vaan voi saada -- nämä tilanteet ovat mitä tärkeimpiä kasvatushetkiä, silloin sinä aikuisena voit tukea lasta käsittelemään noihin liittyviä tunteita ja oppimaan miten tulla vastoinkäymisten kanssa toimeen.
On eri asia siis kasvattaa lasta kuin lelliä häntä pysymään hiljaa ja kiltisti, ettei vaan äidin päivä tai loma mene pilalle. Tuosta kasvaa just näitä nykyään yleisiä nuoria, jotka luulevat että kun he haluavat jotain, se on koko maailmalle riittävä syy sallia heidän tehdä jotain. He kuvittelevat että riittää kun kiljuu "Mut mä haluun!" ja sitten saa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä vanhempia täällä! :o täytyyhän lapsen saada valita esim keskipala pannukakusta jos haluaa.. Oikein lapsen kiusaamista "Hehe äiti syö tämän, sinä saatkin reunapalan kun äiti on täällä päällikkö, Hehe" hyi hitto.
Tämä pomo osaa kyllä ihan oma-aloitteisesti antaa ne "parhaat palat" lapselle ja syödä itse ne palaneet reunat. Lapsi ei meillä silti ala mitään vaatimaan.
Kysymys ei todellakaan ole itsekkyydestä ja ahneudesta, vaan perhejärjestyksestä.Perhejärjestys?
Kuulostaako vieraalta?
En ihmettele.Et ihmettele mitä?
Sitä, että niin moni on nykyään täysin hukassa lastensa kanssa. Ei meidän ikäistemme lapsuuden auvoa häirinnyt, että äiti oli pomo.
Öö, en ole koskaan ajatellut, että se on lapsen ehdoilla elämistä, että lapsi saa aina kaiken, mitä haluaa, enemmän kuin kukaan muu ja varsinkin eniten pannaria jääkaapista.
Lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä, että aikuinen panee omat tarpeensa sivuun niissä tilanteissa kun se on lapsen edun mukaista. Että aikuinen ymmärtää, että lapsi on lapsi.
Se ei tarkoita sitä, etteikö lapselle voi ja pidäkin opettaa esimerkiksi käytöstapoja, jakamista tai oman vuoron odottamista. Nehän on taitoja, joista nimenomaan on lapselle hyötyä.
Kannattaa muistaa, että parhaiten lapsi oppii esimerkistä. Mitä siis haluat opettaa lapsellesi syömällä enemmän lettuja ja viemällä viimeisen pannarin jääkaapista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Lapsi on arvoltaan sama kuin koira.
Me jotka eletään lasten tahtiin, ollaan niitä typeriä idiootteja jotka nukkuukin jossain perhepedissä ja imetetään kauan.
Mut sinä olet normaali, terve, parempi.Sinun mielestäsi varmaan teen väärin kun ihan avoimesti sanon lapsilleni, että "lapsi on tyhmä".
Koiraan ei kukaan muu ole verrannut kuin sinä, älytön juttu.Juu, onhan se koira arvokkaampi. Maksoikin 800€. Lapsi on joku joka on tupannut itsensä vanhempien elämään ja ei vaan tajuu olevansa vähempiarvoinen.
Kukaan ei oo puhunut arvosta mitään!
Ei ole mitään tasa-arvoa jättää lapsi kasvattamatta.
Tai luulla, että tämä on aikuinen.Itseasiassa pidän lasta arvokkaampana kuin aikuista, jos eturistiriitaa tulisi, mutta aika harvinaista se on. Et taida itse olla kasvanut aikuiseksi, kun luulet että kaiken himoamansa saaminen on joku positiivinen juttu.
Voi kunpa tämä "kasvattaminen" päättyisi. "Sanon lapselle, että lapsi on tyhmä" tai syön pannukakun lapsen edessä
Miksi sen pitäisi päättyä?
Toimii erittäin hyvin, lapset ovat onnellisia ja hyvinkasvatettuja. Ei mitään "tyypillisiä" ongelmia.Mitä tyypillisiä ongelmia?
Sinun ikä, lasten ikä? Koulutuksesi?Kaikkea huonoa käytöstä, itsetunto-ongelmia, turvattomuutta, pelkoja, tyhjyyttä, sairaalloista miellyttämisenhalua, pahuutta, ilkeyttä, kiusaamista, muiden ihmisten halveksimista, häiriökäyttäytymistä, syömishäiriöitä, ajelehtimista, päihteidenkäyttöä.. vaikka mitä tyypillisiä ongelmia tulee mieleen.
Lasten iät 5v-17v, minun ikä 40v ja korkeakoulutettu.
Ja sinun mielestä tämä seuraa ellen sano lapsele, etä hän on tyhmä tai syö nenän edestä pannukakkua?
Vierailija kirjoitti:
Öö, en ole koskaan ajatellut, että se on lapsen ehdoilla elämistä, että lapsi saa aina kaiken, mitä haluaa, enemmän kuin kukaan muu ja varsinkin eniten pannaria jääkaapista.
Lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä, että aikuinen panee omat tarpeensa sivuun niissä tilanteissa kun se on lapsen edun mukaista. Että aikuinen ymmärtää, että lapsi on lapsi.
Se ei tarkoita sitä, etteikö lapselle voi ja pidäkin opettaa esimerkiksi käytöstapoja, jakamista tai oman vuoron odottamista. Nehän on taitoja, joista nimenomaan on lapselle hyötyä.
Kannattaa muistaa, että parhaiten lapsi oppii esimerkistä. Mitä siis haluat opettaa lapsellesi syömällä enemmän lettuja ja viemällä viimeisen pannarin jääkaapista?
Lapsi joka painaa 20kg ja aikuinen joka painaa 60kg. Lapselle hyvä määrä on 2-3 lettua ja aikuiselle 4. Ei lapset syö ruokaakaan niin paljoa kuin aikuiset. Pannari taas ei kuulu lapselle vain koska hän on lapsi. Pannari jaetaan tai joku muu syö sen, tai lapsikin VOI sen saada.
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edelleenkään ymmärrä, miksi lasta ei voisi kohdella tasapuolisena perheenjäsenenä. Siis ihan samalla tavalla kun muitakin. Eli ei etuoikeuksia, muuta kun tietysti esim.synttärit tai jos lapsella ja aikuisella kova vessahätä, niin tietysti lapsi pääsee ensin vessaan koska ei osaa pidätellä kuten aikuinen. Tämä ei poissulje sitä etteikö lapsi voisi joskus saada ns. etuoikeuksia, kuten sen vikan pannarin. Aivan kuten muutkin perheenjäsenet.
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Jos jääkaapissa on esim. yksi pannukakun palanen, niin pitääkö sen syöjän ensin kysyä lupa muilta? Meillä käydään ihan itse jääkaapilla, eikä kysellä viimeisen palan syömiseen lupaa.
Ok. Teillä käy 4-vuotiaskin itse ottamassa mitä haluaa? Vaikka kakkua ja hilloa välipalaksi. Meillä ei. Minä päätän mitä lapset syövät tai annan heille vaihtoehdot mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miksi lasta ei voisi kohdella tasapuolisena perheenjäsenenä. Siis ihan samalla tavalla kun muitakin. Eli ei etuoikeuksia, muuta kun tietysti esim.synttärit tai jos lapsella ja aikuisella kova vessahätä, niin tietysti lapsi pääsee ensin vessaan koska ei osaa pidätellä kuten aikuinen. Tämä ei poissulje sitä etteikö lapsi voisi joskus saada ns. etuoikeuksia, kuten sen vikan pannarin. Aivan kuten muutkin perheenjäsenet.
T.ap
Teksteistäsi tulee se kuva että nimenomaan lapsi ei saa ikinä mitään, koska on lapsi. "lapsi ei saa suosikki jukurttiaan, kiusataan häntä sillälailla, me muut toki syödään mitä halutaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on teinejä ja otan heidätkin huomioon. Kun he olivat pieniä, kaikki lomat suunniteltiin niin että Kaikilla on hauskaa. Esim kylpylä tai lomatesortti. Kaikilla oli kuvaa, kun lapsi saa ruokaa, unta ja puuhaa. Nyt käydään kaupunkilomilla. Kysyn mielipiteen ja teen päätöksen
Lapset saa edelleen parhaat palat. Jos pannukakkua olisi jäljellä, voisin syödä sen aamulla. Mutta en lasten (tai kenenkään) aikana. Se on epäkohteliasta. Samoin muut herkut.
Helpoimmala itse pääsee aina, kun huomioi lapset ensin.Siispä kumminkin kasvatat lapsiasi niin että SINÄ pääset helpommalla. Minusta lapsia pitäisi kasvattaa sen mukaan miten heistä tulee aikuisia, jotka selviävät elämässä niin etteivät vastoinkäymiset ja epäonnistumiset muserra heitä ja että he tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa.
Jos lapsen antaa aina olla etuoikeutettu, hän kasvaa luulemaan että juuri hän on joku erityinen henkilö, jolla on oikeus saada ja vaatia aina etusija. Lapsi ei vielä ymmärrä että sinä aikuisena asetat lapsen edelle vaan lapsestasi kasvaa sellainen itsekeskeinen pikku keisari.
Yksi tärkeimpiä taitoja, joita elämässä voi lapselle opettaa on jakaminen ja toisten huomioonottaminen. Se pitää aloittaa varhain.
Toinen tärkeä opetus on se, että aina ei voi saada kaikkea, ei olla etuoikeutettu eikä se, joka saa erityishuomiota joka tilanteessa. Joskus on toisen sisaruksen syntymäpäivä ja silloin vain sankari saa lahjoja, eivät ne muut sisarukset. Vaikkka lapsi tekisi jossain kilpailussa parhaansa, joku toinen voi silti voittaa. Sellaista se oikea elämä on, joten miksi opettaa lapsi luulemaan toisin.
Ja lapsikin tarvitsee kokemusta siitä että on tylsää, "ei ole mitään tekemistä" ja myös siitä että on huono päivä eikä kaikki mene oman tahdon mukaan eikä kaikkea vaan voi saada -- nämä tilanteet ovat mitä tärkeimpiä kasvatushetkiä, silloin sinä aikuisena voit tukea lasta käsittelemään noihin liittyviä tunteita ja oppimaan miten tulla vastoinkäymisten kanssa toimeen.
On eri asia siis kasvattaa lasta kuin lelliä häntä pysymään hiljaa ja kiltisti, ettei vaan äidin päivä tai loma mene pilalle. Tuosta kasvaa just näitä nykyään yleisiä nuoria, jotka luulevat että kun he haluavat jotain, se on koko maailmalle riittävä syy sallia heidän tehdä jotain. He kuvittelevat että riittää kun kiljuu "Mut mä haluun!" ja sitten saa kaiken.
6 kannattaa sitä ettei lapsen tarpeita huomioida esim lomamatkoja suunnitellessa. Mitä yhteistä sillä on mutku mä haluun kanssa?
Kun ottaa lapsen tarpeet huomioon, kaikilla on hauskaa. Lasta kunnioitetaan ja hän oppii samalla odottamaan vuoroaan. Kunnioittamaan muita. Miksi oletat, että lapsen vieminen hänelle sopimattomasn lomakohteeseen, jossa hän itkee ja kärsii, kasvattaisi kykyä odottaa tai jakaa?
Tai miksi luulet etä tällä tavalla huomioiduista lapsista tulisi mutku mä haluun? Näistä on tullut muita huomioivia. Ja nuhteettomia. Katso SK miksi teineistä tuli nuhteettomia.
Koska heidän edessän ei ole syöty pannukakkua. Heitä on arvostettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miksi lasta ei voisi kohdella tasapuolisena perheenjäsenenä. Siis ihan samalla tavalla kun muitakin. Eli ei etuoikeuksia, muuta kun tietysti esim.synttärit tai jos lapsella ja aikuisella kova vessahätä, niin tietysti lapsi pääsee ensin vessaan koska ei osaa pidätellä kuten aikuinen. Tämä ei poissulje sitä etteikö lapsi voisi joskus saada ns. etuoikeuksia, kuten sen vikan pannarin. Aivan kuten muutkin perheenjäsenet.
T.ap
Teksteistäsi tulee se kuva että nimenomaan lapsi ei saa ikinä mitään, koska on lapsi. "lapsi ei saa suosikki jukurttiaan, kiusataan häntä sillälailla, me muut toki syödään mitä halutaan."
No sille en voi mitään miten haluat tekstini tulkita :) Ei, lapsi ei saa suosikkijugurttiaan aina. Joskus ostan omaa suosikkia, joskus isän ja joskus lapsen. Aikuisena toki syön tasan sitä mitä haluan.
T.ap
Nuo a:n esimerkit on mielestäni hieman karrikoituja. Minusta tuntuu, että ilman ihmeempää panostusta tai tietoista ajattelua teen asioita lasten ehdoilla:
- meillä on lämmin ruoka kahdesti päivässä ( kun oli mies ja minä, ei ollut)
- jääkaapissa on aina jogurttia (sinkkuna en koskaan syönyt jogurttia)
- iltaisin olen kotona (illat meni kuntoillessa, kun oli vain mies ja minä)
Siinä missä lapset muokkaa perhe-elämää, parisuhde muokkaa ihmistä. Vasta toisessa elämäntilanteessa tai toisessa parisuhteessa voi mielestäni jälkikäteen arvioida onko tehnyt jotain jonkun toisen ehdoilla vai ei. Moni asia automatisoituu ja tekemiset ei ole tietoisia valintoja vaan alitajuisia.
Kaikkea sitä ihmiset pitävät lasten kiusaamisena. En enää ihmettele nykylasten kurin puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä ihmiset pitävät lasten kiusaamisena. En enää ihmettele nykylasten kurin puutetta.
Sinä et pidä kiusaamisena, että joku sanoo sinua tyhmäksi? Tai syö nenäsi edessä viimeisen palan pannukakkua? Tai ostaa vain sinun inhokkiruokia? Tai vie sinut lomalle, jossa et saa nukkua tai olla oman rytmisi mukaan?
Minuakin kiinnostaisi lasten "tyypilliset" ongelmat? Ei minusta se tee yhdellekään lapselle ongelmia, että saa viimeisen palan pannarista tai päättää jugurttimakunsa. Pikemminkin tietty uhrautuvaisuus tekee lapsista anteliaita ihmisiä aikuisena. Tästähän on tehty tutkimus, että vanhempien tietty pehmeys ja palvelu vaikuttaa siihen, miten lapsi kohtelee muita itse aikanaan. Itsekkäät vanhemmat tekee itsekkäitä lapsia, joilla on koko ajan oma napa tärkeimpänä, koska eivät ole tottuneet saamaan mitään pyyteettä. Esim. eksäni kotona oli aina ollut semmoinen meininki, ettei lasta saa rahalla hemmotella ja vanhemmat käyttää rahat itseensä. Minä taas sain vaikka viimeisen suupalan äidin suusta. Aikuisena minä olen se, joka antaa toisille ja jeesii, eksä sai raivarin, jos hänen rahansa ei ole hänen rahansa ja hänen peukalonsa alla käyttää siihen, mihin hän haluaa. Koko ajan pyöri mielessä, mitä voisi itselleen ostaa. Ei koskaan toisille.
Ja toinen juttu on, että oma kokemukseni lapsista on se, että ongelmalasten kotona on usein juuri itsekkäät vanhemmat, jotka ei anna lapsen olla lapsi vaan vanhemmuus on hukassa. Käyttäydytään kuin tasa-arvoiset lapsen kanssa. Oli se sitten juuri sitä lomakohteen valintaa tai muita asioita. Parhaiten kasvatetut ja tasapainoisimmat lapset tulee niistä perheistä, joissa on selkeät rajat ja isot asiat päättää vanhemmat, mutta pikkuasioissa lapsia hemmotellaan ja ollaan pehmeitä.