Lue keskustelun säännöt.
Onko epänormaalia, emme tee kaikkea "lapsen ehdoilla"?
05.08.2017 |
Tarkoitan siis esimerkiksi:
-emme valitse matkakohdetta lasta ajatellen ensisijaisesti
-emme osta kaupasta aina sitä lapsen lemppari jugurttia
-lapsi ei saa sen enempää mansikoita/kakkua tms. kun muutkaan, tai ottaa vaikka juhlapöydästä ruokia ekana/ syödä jääkaapissa ollutta ainoata pannukakkua
Nämä siis vain esimerkkejä. Mutta tarkoitan että meillä lasta kohdellaan kuten muitakin perheenjäseniä, ei paremmin eikä huonommin. Onko tämä omituista? Pitäisikö lasta aina suosia? Jos näin niin miksi?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Opetat tuolla kasvatuksellasi lapsellesi, että hänen tarpeet eivät ole tärkeitä, vaan esim. aikuisten (joilla on jo kehittyneemmät kyvyt säädellä omien tarpeidensa tyydytystä) tarpeet menevätkin lasten tarpeiden edelle. Kouluikäisenä lapsesi osaa jo verrata, miten teidän perheessä toimitaan ja miten kavereiden perheessä. Voi siis kokea itsensä huonommaksi ja vähemmän arvostetuksi ja vähemmän rakastetuksi. Myöhemmin voi joko ylikompensoida vaille jäämistä joko toimimalla erittäin itsekkäästi tai sitten olemalla "ylikiltti ja joustava", jonka tarpeilla ei ole niin väliä. Hyvä uhri esim. ,narsistille, jos ei sitten kehity narsistiseksi tuolla emotionaalisella kaltoinkohtelulla. Lapsen tunne-elämän kehitykselle on tärkeää saada kokemuksia myös siitä, että on se erityinen ja hellitty, ja saa syödä sen viimeisen kakkupalan tai että äiti ostaa sitä lapsen lempijogurttia. Päiväkoti- ja koulu- sekä muu vapaa-ajan elämä ystävineen varmasti järjestävät lapselle pettymyksiä ja kokemuksia siitä, että ei ole sen parempi kuin muut, ilman että vanhempien pitäisi erikseen harrastaa tällaista tunnekylmää "luulot pois" kasvatusta. Empatiakyky ja toisen huomioiminen kehittyy nimenomaan sitä kautta, että tulee itse kohdelluksi empaattisesti ja huomioiden (lempijogurtin ostaminen voi olla yksi tällainen empaattinen toisen huomiointi arjessa). Sääli, että taidat jotenkin nauttia siitä, että tuotat toisille pettymyksiä (esim. lapsi tulee katsomaan olisiko äiti ostanut lempijogurttia -> ei ole -> pettymys, joka ei varmasti kaada maailmaa,mutta on aika turha, jos vaihtoehtona olisi se, että äiti voisi lempijogurttia ostamalla tuottaa lapselle spontaania iloa ja riemua). Yleensä ihmiset saavat nautintoa itselleenkin siitä, että pystyvät pienellä huomioimisella tuottamaan toisille iloa. Taitaa ap varmaan muille ihmisille lahjoja ostaessaankin harkita aina että ei vie mitään liian ihanaa tai hienoa, että ei vaan toinen luule liikoja itsestään? Olisiko hieman sadistisia piirteitä, että nauttii kun saa käyttää valtaa esim. lapsiinsa..tuottaa pieniä arkipäivän pettymyksiä. Toivottavasti lapsesi kohtelevat ap:ta yhtä empaattisesti sitten kun hän on vanha ja raihnainen...
Sinähän se varsinainen pahan päivän lintu olet. Ihmettelen miten ihmiset vääntävät täällä keskusteluissa kaikesta aina asian negatiiviseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä ihmiset pitävät lasten kiusaamisena. En enää ihmettele nykylasten kurin puutetta.
Sinä et pidä kiusaamisena, että joku sanoo sinua tyhmäksi? Tai syö nenäsi edessä viimeisen palan pannukakkua? Tai ostaa vain sinun inhokkiruokia? Tai vie sinut lomalle, jossa et saa nukkua tai olla oman rytmisi mukaan?
Minä olen se, joka sanoo ääneen, että lapsi on tyhmä. En todellakaan hoe sitä enkä koskaan sano sitä ilkeästi, mutta saatan todella sanoa sen.
"Teitpä tyhmästi"
"Olitpa tyhmä"
"Pikkusiskosi on ihan tyhmä"
Lasten kuullen aikuiselle: "Lapsethan on tyhmiä"
Tai lapsille, jostain toisesta lapsesta, joka on toiminut tyhmästi: "Lapset on tyhmiä, kannattaa muistaa mitä äiti/isi on opettanut..." tms..
Joskus sanotaan se hyväntahtoisena vitsinä, jonka tarkoitus on ihan vaan kiusata herkkiä seuralaisia. (Sisäpiirivitsinä, alunperin napattiin tämä lausahdus yhden vähemmistöedustajaisukin suusta)
Lapset ei meillä todellakaan ole pitänyt itseään muita lapsia tyhmempinä, mutta eivätpä luulot itsestä ole myöskään ylettömät vaan ihan myönteistealistiset.
Vaikkei se nyt pannareihin suoraan liittynytkään, niin halusin kertoa tämän koska niin moni kavahtaa kuullakaan, että lapselle puhutaan rehellisesti myös tämän heikkouksista, vaikka se joskus on lapselle suorastaan vapauttavaa.
Päinvastaiset toteamuksetkaan ei ole missään pannassa.
Kysymykseen: Pitäisin kiusaamisena sitä mikä kiusaamista olisi.
En minäkään lapsen nenän edestä viimeistä lihapullaa tai kananpalaa vie, mutta viimeisen pannarin palan voin viedä vedoten siihen, että olen isompi ja voin syödä enemmän sekä siihen, että laspsi söi jo liikaakin sokeria päivän aikana. Sama makkaran kanssa. En halua, että lapseni saavat syövän sen takia, että en toiminut vastuuntuntoisen aikuisen tavoin ja kieltänyt ottamasta toista nitriittimakkaraa. Minä ja mieheni voimme syödä 2 makkaraa, koska olemme isompia ja saamme syyttää vain itseämme jos aiheutamme siitä syövän itsellemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Lapsi on arvoltaan sama kuin koira.
Me jotka eletään lasten tahtiin, ollaan niitä typeriä idiootteja jotka nukkuukin jossain perhepedissä ja imetetään kauan.
Mut sinä olet normaali, terve, parempi.Sinun mielestäsi varmaan teen väärin kun ihan avoimesti sanon lapsilleni, että "lapsi on tyhmä".
Koiraan ei kukaan muu ole verrannut kuin sinä, älytön juttu.Juu, onhan se koira arvokkaampi. Maksoikin 800€. Lapsi on joku joka on tupannut itsensä vanhempien elämään ja ei vaan tajuu olevansa vähempiarvoinen.
Kukaan ei oo puhunut arvosta mitään!
Ei ole mitään tasa-arvoa jättää lapsi kasvattamatta.
Tai luulla, että tämä on aikuinen.Itseasiassa pidän lasta arvokkaampana kuin aikuista, jos eturistiriitaa tulisi, mutta aika harvinaista se on. Et taida itse olla kasvanut aikuiseksi, kun luulet että kaiken himoamansa saaminen on joku positiivinen juttu.
Voi kunpa tämä "kasvattaminen" päättyisi. "Sanon lapselle, että lapsi on tyhmä" tai syön pannukakun lapsen edessä
Miksi sen pitäisi päättyä?
Toimii erittäin hyvin, lapset ovat onnellisia ja hyvinkasvatettuja. Ei mitään "tyypillisiä" ongelmia.Mitä tyypillisiä ongelmia?
Sinun ikä, lasten ikä? Koulutuksesi?Kaikkea huonoa käytöstä, itsetunto-ongelmia, turvattomuutta, pelkoja, tyhjyyttä, sairaalloista miellyttämisenhalua, pahuutta, ilkeyttä, kiusaamista, muiden ihmisten halveksimista, häiriökäyttäytymistä, syömishäiriöitä, ajelehtimista, päihteidenkäyttöä.. vaikka mitä tyypillisiä ongelmia tulee mieleen.
Lasten iät 5v-17v, minun ikä 40v ja korkeakoulutettu.Nämä ovat mielestäsi tyypilisiä lasten ongelmia? Tämä kertoo vain sinusta
Ihan tyypillisiä. Osaa näistä on aina ollut, mutta osan määrä on vain lisääntynyt.
Kaikki nuorten tämäntyyppiseen ongelmat ovat kasvatus ja hoivaperäisiä, saati nyt sitten pikkulasten ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän tylynkuuloista, jos lapsi tahtoessaan ei saa pannukakkua, vaan vaikka äiti syö sen lapsen nenän edessä, mutta ei ap varmaan sellaista tarkoittanut. :)
En tietenkään tarkoittanut :D Tarkoitin että meillä lapsi ei automaattisesti saa sitä viimeistä pannukakkua, koska on lapsi. Vaan että se esim. jaetaan, tai sitten sen voi saada vaikka isä, jos isä söi viimeksi 1 palan ja muut 3.
Kun esim. mun oma äiti on sellainen että lapset aina ensin. Jos nyt olis vaikka jäätelöä tarjolla, niin äitini on sitä mieltä että lapset ottaa ensin ja aikuiset sitten jos jää.
T.ap
Meillä kans anoppi ajattelee aina noin, että lapsille ainakin pitää riittää herkkuja. Itse miehen kanssa taas ajattelemme lasten parasta terveyden kannalta ja syömme mielellään välillä kaikki herkut salaa itse, että lasten hampaat ja terveys säilyisi.
Hih, hienoa uhrautuvaisuutta. Jos ette hankkisi mitään herkkuja, niin omatkin hampaat ja terveys säilyisi?
Kyllä aikuinen ihminen saa päättää syödä herkkuja, jos niin haluaa. Lapsilta se on vielä helppo kieltää, kun ovat pieniä. Enkä puhu karkista tai suklaasta vaan lähinnä vaikka itse leivotuista piirakoista jne.
Nimenomaan se on helppo.
Täällä näyttää monet ajattelevan, että lapset kauheasti kärsii nähdessään äidin syömässä pannukakkua. Minusta lapselle pitää opettaa mokoma ajattelutapa. Jos lapsi edes meillä kiinnittäisi huomiota siihen mitä äiti syö, niin tyypillinen lausahdus olisi: äiti, mikä päivä tänään on, onko jo karkkipäivä?
Lapset kun on pitkään ihan viattomia ja omassa maailmassaan, ei siellä ainakaan normaalisti ole tärkeintä se, mitä muut tekee tai saa. Tällaista lapsuuden kuplaa ei vanhempien kannata ihan oma-aloitteisesti mennä tökkimään ja kyseenalaistamaan.
"Mirkka-Jessika saitko tarpeeksi?, olisitko Mirkka-Jessika halunnut lisää?, Mirkka-Jessika syö vaan kaikki palat, Mirkka-Jessika etkö varmasti ota enempää, syö nyt lisää vaan, tämä on Sinua varten tehty. " " Mitä Mirkka-Jessika haluaisit seuraavaksi? Kelpaako tämä? Mistä sinä tykkäisit? Sano nyt, muuten äiti ei tiedä mitä ostaa. Kerro mitä haluat, äiti ei halua että sinulle tulee paha mieli. Tätäkö ostetaan vai tätä? Valitse nyt. Sinä saat valita. No tykkäätkö nyt tästä Mirkka-Jessika? AI oliko se pahaa, no mitähän minä nyt sitten keksisin. Otatko tämän minkä itselleni ostin? ... "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetat tuolla kasvatuksellasi lapsellesi, että hänen tarpeet eivät ole tärkeitä, vaan esim. aikuisten (joilla on jo kehittyneemmät kyvyt säädellä omien tarpeidensa tyydytystä) tarpeet menevätkin lasten tarpeiden edelle. Kouluikäisenä lapsesi osaa jo verrata, miten teidän perheessä toimitaan ja miten kavereiden perheessä. Voi siis kokea itsensä huonommaksi ja vähemmän arvostetuksi ja vähemmän rakastetuksi. Myöhemmin voi joko ylikompensoida vaille jäämistä joko toimimalla erittäin itsekkäästi tai sitten olemalla "ylikiltti ja joustava", jonka tarpeilla ei ole niin väliä. Hyvä uhri esim. ,narsistille, jos ei sitten kehity narsistiseksi tuolla emotionaalisella kaltoinkohtelulla. Lapsen tunne-elämän kehitykselle on tärkeää saada kokemuksia myös siitä, että on se erityinen ja hellitty, ja saa syödä sen viimeisen kakkupalan tai että äiti ostaa sitä lapsen lempijogurttia. Päiväkoti- ja koulu- sekä muu vapaa-ajan elämä ystävineen varmasti järjestävät lapselle pettymyksiä ja kokemuksia siitä, että ei ole sen parempi kuin muut, ilman että vanhempien pitäisi erikseen harrastaa tällaista tunnekylmää "luulot pois" kasvatusta. Empatiakyky ja toisen huomioiminen kehittyy nimenomaan sitä kautta, että tulee itse kohdelluksi empaattisesti ja huomioiden (lempijogurtin ostaminen voi olla yksi tällainen empaattinen toisen huomiointi arjessa). Sääli, että taidat jotenkin nauttia siitä, että tuotat toisille pettymyksiä (esim. lapsi tulee katsomaan olisiko äiti ostanut lempijogurttia -> ei ole -> pettymys, joka ei varmasti kaada maailmaa,mutta on aika turha, jos vaihtoehtona olisi se, että äiti voisi lempijogurttia ostamalla tuottaa lapselle spontaania iloa ja riemua). Yleensä ihmiset saavat nautintoa itselleenkin siitä, että pystyvät pienellä huomioimisella tuottamaan toisille iloa. Taitaa ap varmaan muille ihmisille lahjoja ostaessaankin harkita aina että ei vie mitään liian ihanaa tai hienoa, että ei vaan toinen luule liikoja itsestään? Olisiko hieman sadistisia piirteitä, että nauttii kun saa käyttää valtaa esim. lapsiinsa..tuottaa pieniä arkipäivän pettymyksiä. Toivottavasti lapsesi kohtelevat ap:ta yhtä empaattisesti sitten kun hän on vanha ja raihnainen...
Minä en kyläillessäni ole koskaan nähnyt näiden hemmoteltujen riemua ja iloa mistään lempijugurteista. Ainaista valitusta ja kiittämättömyyttä.
Meillä lapset oikeasti riemuitsevat, kun äiti joskus heltyy tuomaan vanukasta tai maustettua jugurttia.
Arkisia "pettymyksiä" siitä, että tarjolla on vain puuroa tai maustamatonta jogurttia marjojen kanssa näyttäisivät kestävän hyvin, vaikka asiaankuuluvaa narinaa harvakseltaan kuuluukin.
Mutta tiedäpä tuota, ehkä täällä nyt sitten on kasvamassa ylikilttejä suorittajia (epäilenpä, koska saavat ilmaista negatiiviset tunteensa enkä syyllistä vaan kestän sen) tai tunnekylmiä narsisteja. (Jälkimmäisen vaihtoehdon logiikka meni kokonaan ohi.
Lahjaksi viedään parasta ja siisteintä, mitä rahoillamme saa. Muutenkin ostamme ruokapöytäänkin parasta, mihin on varaa. Äidin mielestä parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä ihmiset pitävät lasten kiusaamisena. En enää ihmettele nykylasten kurin puutetta.
Sinä et pidä kiusaamisena, että joku sanoo sinua tyhmäksi? Tai syö nenäsi edessä viimeisen palan pannukakkua? Tai ostaa vain sinun inhokkiruokia? Tai vie sinut lomalle, jossa et saa nukkua tai olla oman rytmisi mukaan?
Minä olen se, joka sanoo ääneen, että lapsi on tyhmä. En todellakaan hoe sitä enkä koskaan sano sitä ilkeästi, mutta saatan todella sanoa sen.
"Teitpä tyhmästi"
"Olitpa tyhmä"
"Pikkusiskosi on ihan tyhmä"
Lasten kuullen aikuiselle: "Lapsethan on tyhmiä"
Tai lapsille, jostain toisesta lapsesta, joka on toiminut tyhmästi: "Lapset on tyhmiä, kannattaa muistaa mitä äiti/isi on opettanut..." tms..
Joskus sanotaan se hyväntahtoisena vitsinä, jonka tarkoitus on ihan vaan kiusata herkkiä seuralaisia. (Sisäpiirivitsinä, alunperin napattiin tämä lausahdus yhden vähemmistöedustajaisukin suusta)
Lapset ei meillä todellakaan ole pitänyt itseään muita lapsia tyhmempinä, mutta eivätpä luulot itsestä ole myöskään ylettömät vaan ihan myönteistealistiset.Vaikkei se nyt pannareihin suoraan liittynytkään, niin halusin kertoa tämän koska niin moni kavahtaa kuullakaan, että lapselle puhutaan rehellisesti myös tämän heikkouksista, vaikka se joskus on lapselle suorastaan vapauttavaa.
Päinvastaiset toteamuksetkaan ei ole missään pannassa.
Kysymykseen: Pitäisin kiusaamisena sitä mikä kiusaamista olisi.
Sanot varmaan lapselle myös "sinä olet ruma / läski / huonompi kuin kaikki muut" koska hei jos se on totta niin miksei kertoa sitä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa.
Mutta jokainen tyylillään.
Matkakohde yleensä valitaan perhettä kokonaisuutta ajatellen.
Outoa, että kaupasta ei voi ostaa jotain jugurttia mistä lapsi pitää. Mitähän moni aikuinen tuumaisi kun ei saa leipää jota mieluiten söisi, tai tulisi kaurapuuroa vaikka toivoi mysliä ?
En tiedä mutta perheessämme ei ole mikään kysymys jos yksi muksu tykkää syödä esim. mustikoita enemmän kuin kukaan muu, tai haluaa kakkua enemmän - siinähän ottaa.
Lapsen kohtelu eli kasvattaminen on asioita, joissa edestä löytää, mitä taakseen jättää. Lapsi tulee toki huomioida tietyissä asioissa, se helpottaa koko perheen elämää ja tekee vaikka niistä matkoista kaikille mukavampia kun lapsellakin on tekemistä. Ei silti tarvitse kaikkea tai edes suurta osaa tehdä lapsen ehdoilla. Kuka meistä aikuisista saa aina lempiruokaansa? Tai muuten kaiken, jonka haluaa? Miksi lapsille sitten opetetaan että nämä saavat kaiken? Ja miten arki j ajuhla ym eroaa toisistaan jos aina on lapsen "joulu"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut, että lapsen laittaminen etusijalle tarkoittaisi esimerkiksi jälkkärin antamista ennen ruokaa vaan että miettii aina ratkaisuissaan lasta ja mikä on lapselle hyväksi. Esimerkiksi ovatko muutot hyväksi lapselle? Onko hyvä äidin asua viikot toisella paikkakunnalla työn takia ja asuisi lasten luona viikonloppuisin jne.?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut, että lapsen laittaminen etusijalle tarkoittaisi esimerkiksi jälkkärin antamista ennen ruokaa vaan että miettii aina ratkaisuissaan lasta ja mikä on lapselle hyväksi. Esimerkiksi ovatko muutot hyväksi lapselle? Onko hyvä äidin asua viikot toisella paikkakunnalla työn takia ja asuisi lasten luona viikonloppuisin jne.?
Jep, lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa että lapsi otetaan huomioon ei sitä että lapsi pomottaa koko perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä ihmiset pitävät lasten kiusaamisena. En enää ihmettele nykylasten kurin puutetta.
Sinä et pidä kiusaamisena, että joku sanoo sinua tyhmäksi? Tai syö nenäsi edessä viimeisen palan pannukakkua? Tai ostaa vain sinun inhokkiruokia? Tai vie sinut lomalle, jossa et saa nukkua tai olla oman rytmisi mukaan?
Minä olen se, joka sanoo ääneen, että lapsi on tyhmä. En todellakaan hoe sitä enkä koskaan sano sitä ilkeästi, mutta saatan todella sanoa sen.
"Teitpä tyhmästi"
"Olitpa tyhmä"
"Pikkusiskosi on ihan tyhmä"
Lasten kuullen aikuiselle: "Lapsethan on tyhmiä"
Tai lapsille, jostain toisesta lapsesta, joka on toiminut tyhmästi: "Lapset on tyhmiä, kannattaa muistaa mitä äiti/isi on opettanut..." tms..
Joskus sanotaan se hyväntahtoisena vitsinä, jonka tarkoitus on ihan vaan kiusata herkkiä seuralaisia. (Sisäpiirivitsinä, alunperin napattiin tämä lausahdus yhden vähemmistöedustajaisukin suusta)
Lapset ei meillä todellakaan ole pitänyt itseään muita lapsia tyhmempinä, mutta eivätpä luulot itsestä ole myöskään ylettömät vaan ihan myönteistealistiset.Vaikkei se nyt pannareihin suoraan liittynytkään, niin halusin kertoa tämän koska niin moni kavahtaa kuullakaan, että lapselle puhutaan rehellisesti myös tämän heikkouksista, vaikka se joskus on lapselle suorastaan vapauttavaa.
Päinvastaiset toteamuksetkaan ei ole missään pannassa.
Kysymykseen: Pitäisin kiusaamisena sitä mikä kiusaamista olisi.Sanot varmaan lapselle myös "sinä olet ruma / läski / huonompi kuin kaikki muut" koska hei jos se on totta niin miksei kertoa sitä?!
En sano rumaksi, se ei ole totta. Tyhmyys on vain ikään liittyvä vaihe, josta meillä ainakin tahdotaan kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut, että lapsen laittaminen etusijalle tarkoittaisi esimerkiksi jälkkärin antamista ennen ruokaa vaan että miettii aina ratkaisuissaan lasta ja mikä on lapselle hyväksi. Esimerkiksi ovatko muutot hyväksi lapselle? Onko hyvä äidin asua viikot toisella paikkakunnalla työn takia ja asuisi lasten luona viikonloppuisin jne.?
Jep, lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa että lapsi otetaan huomioon ei sitä että lapsi pomottaa koko perhettä.
Mikä tämä koko käsite kun "lapsen ehdoilla" sitten edes on? Yhtä hyvin voisi sanoa sitten vaikka että "miehen ehdoilla". Eli eletään perheessä niin että otetaan mies huomioon. Totta kai perheessä otetaan kaikki huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut, että lapsen laittaminen etusijalle tarkoittaisi esimerkiksi jälkkärin antamista ennen ruokaa vaan että miettii aina ratkaisuissaan lasta ja mikä on lapselle hyväksi. Esimerkiksi ovatko muutot hyväksi lapselle? Onko hyvä äidin asua viikot toisella paikkakunnalla työn takia ja asuisi lasten luona viikonloppuisin jne.?
Jep, lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa että lapsi otetaan huomioon ei sitä että lapsi pomottaa koko perhettä.
No ei ainakaan sanatarkkaan. Sanatarkastihan siinä puhutaan jonkun ehdoista.
Lapsen etu on hyvä termi, sen määrittelee jokainen aikuinen miten parhaaksi näkee.
Me ei olla rantalomailijoita ja koska vanhemmat myös maksavat lomat, halutaan jotain itseäkin kiinnostavaa. Varaa tyttöjen reissuun nykissä ei minulla ole Esim.kaupunkilomalle valitaan aina eläintarha ja vesipuisto, mutta myös vaikka joku vanhempia kiinnostava palatsi ja kiertobussiajelu. Usein parhaat lomamuistot ei ole lapsikivaa tai aikuiskivaa vaan jotain yllättävää muuta. Ei hauska loma ole lapsillekaan automaattisesti jäätelön ahmimista Bamse- kerhossa.
Mitä jugurtteihin tulee -välillä lapsen lempparia, välillä tylsää tarjousjugraa.
Ostan vähäsokerista jugurttia, en sitä kaikkein makeinta. Jos lapsi itse saisi päättää, ei olisi jugurttia vaan vanukasta. Lettuja lapsi syö vähemmän, koska on pienempi. Lomamatkoihin kauas ei ole varaa, mutta jos teemme kesäretken naapurikaupunkiin, käymme sekä leikkipuistossa että kirkossa tms. nähtävyyttä katsomassa.
Meillä olemme samanarvoisia, mutta erilaisia. Aikuisen on valta ja vastuu, silti lapsi ilmaisee mielipiteensä ja tahtonsa ja se otetaan huomioon. Kompromisseja voi tehdä, toisinaan lapsi saa päättääkin vaikka päivän ruoan. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän valtaa ja vastuuta myös lapselle. Lapsella on ikäänsä liittyviä erityisoikeuksia, vauvan itkiessä ei voi vedota aikuisen oikeuteen kahdeksan tunnin yöuniin... Sen sijaan kuusivuotiaan ei pidä turhaan herättää vanhempiaan jos tulee vaan viereen nukkumaan, eri jos on kipeä tai vaikka ollut painajaisuni. Aikuinen ei ole kynnysmatto, eikä jyräävä pomo, vaan lempeä ja rakastava johtaja.