Kerro esimerkkejä siitä, kuinka väsynyt olet joskus ollut!

Jouduin joskus kävelemään muutaman kilometrin kotiin. Matkalla oli monta bussipysäkkiä ja pysähdyin torkahtamaan niistä jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Nukahdin Milanon paikallisjunassa siltä istumalta kun kerrankin oli lapsivapaata. Kolme lasta.

Heh, onko tässä viestissä Milanolla joku erikoismerkitys?

Ällöttävää, mutta vaikeasti masentuneena olin niin väsynyt, etten välillä jaksanut vetää vessaa ja pestä käsiä, en riisua ulkovaatteita tultuani kotiin, enkä laittaa valoja päälle pimeän tullen.

Vuorotyön takia etten pystynyt peruuttamaan autoa, muistettiin vielä kymmenien vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nukahtanut hammaslääkärin poratessa hammastani, kaatanut kahvinporot vesisäiliöön ja tehnyt varmaan tuhat muuta täysin älytöntä asiaa kotona, nähnyt leijuvia valoja, tuntenut käden kädessäni maatessani valveilla odottaen lapsen nukahtamista, nähnyt kasvojen liikkuvan ja juttelevan minulle valokuvassa, kuullut kättentaputusta ja musiikkia ja nimeäni huudeltavan ympärilläni kun kävelin kotiin hiljaista tietä pitkin festareilta, nähnyt mustien ihmishahmojen syöksyvän auton ajovaloihin molemmilta puolilta. 

Minä arvelisin kärsiväni mielenterveysongelmista, jos kuulisin ja näkisin harhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella usein nykyään niin väsynyt, että en pysy hereillä millään. Illalla nukkumaanmennessä saatan nukahtaa puhelin kädessä ja laturin johto toisessa, tai huulirasvapurkki naamalla. Keskellä päivää väsyttää välillä niin, että on pakko mennä nukkumaan ihan horroksessa. Aamulla herään usein yhtä väsyneenä kuin menin nukkumaankin. On myös kovia nivelsärkyjä.

Mutta joo, tämä tuskin on normaalia. Eipä se silti tunnu lääkäreitä kiinnostavan.

Onhan verikokeet otettu?

Perinteinen kilpirauhasongelma tai uniapnea? Anemia?

Verikokeita otettu, viimeksi oli pelkästään tumavasta-aineet erittäin koholla, mutta lääkärin mielestä se ei yksinään viittaa vielä mihinkään.

Reumasuku? Pyytäisin, että reumalääkäri tutkii.

Jep, reumaista sukua on. Ja tuo oli reumalääkäri :-/ Reumatekijät eivät olleet käsittääkseni koholla, eikä nivelissä näkynyt tulehduksen merkkejä. Nivelkivut ovat kyllä sen jälkeen pahentuneet, mutta en tiedä ottaisiko nyt enemmän tosissaan. Pitää katsoa, milloin saa ajan lääkärille.

Muistin vielä kaukaa menneisyydestä näitä:

Olen odottanut valojen vaihtumista liikennevaloissa pariinkin otteeseen niin, että punaiset ovat vaihtuneet vihreiksi ja taas punaisiksi, vasta torvien soiminen on herättänyt.. sitäkin ihmettelin ensin, että mitä ne huudattaa.

Olen työvuoron jälkeen ajanut useita kilometrejä autoa niin, ettei ole mitään muistikuvia matkasta. Sitten jossain kohtaa olen havahtunut säikähtäen missä asti jo olen. Yövuoron jälkeen lepuutin kotiin ajaessa (60km) toista silmää, kun en millään jaksanut pitää auki. Usein hätkähdin hereille kun renkaat kävi pientareen hiekalla.

Kerran ajoin työpaikan ohi, kun en muistanut mihin olin menossa ja kauppaankin olen lähtenyt käymättä siellä lainkaan. Tein vain lenkin ja ihmettelin mitähän tässä ajelen ja palasin kotiin. Pihassa muistin missä olisi pitänyt käydä.

Töissä olen seisonut hississä ja odotellut, että se lähtee (painamatta nappia), olen myös seisonut tavallisen oven edessä odotellen että se aukeaa automaattisesti. Olen saatellut iäkästä asukasta kotiin ja soittanut hänen ovikelloaan, vaikka hän on itse mukana.

Tallinnassa olen käynyt Viru- hotellissa nukkumassa, samoin Tallinnan laivan bailuristeilyllä, väsymys on kertakaikkiaan ollut niin syvä, ettei ole jaksanut valvoa, juhlia, eikä liikuskella missään.

Olin lasta ilmoittamassa lääkäriin ja hoitaja kysyy lapsen henkilötunnusta. Sanon jotain, mutta sitten jään miettimään, että kuulosti jotenkin oudolta, että ei se ole se. Sanon taas jotain, mietin, ei tuntunuät tutulta sekään. Vaihdan numeroitten järjestystä vielä muutamaan kertaan ja voitonriemuisena totean, että tämä se on. Hoitaja naputtelee tympääntyneen näköisenä tämänkin numerosarjan tietokoneelle, lapsi katsoo minua ihailevasti ja toteaa, että äiti, sinä onnistuit, että miten sinä voit muistaa noin paljon numeroita. Itse huokaisen helpotuksesta ja tällä välin hoitaja ennättää toteamaan lapselle, että se on äidin työtä, että muistaa oman lapsensa henkilötunnuksen. Sitten hoitaja tuijottaa tuijottaa tietokoneen ruutua hetken ja toteaa, että ei mennyt vieläkään oikein, että hän nyt tarkistaa sen toista kautta. Kyllä nolotti.

Olen ollut sotaharjoituksen jäljiltä niin väsynyt että jouduin pysäyttämään 100 km matkalla aiton huoltoasemalle että sain levähtää. Nukahdin kuskinpenkille ja nukuin 4 tuntia siinä pihassa keskellä päivää.

Hypin trampoliinilla ja nukahdin kesken voltin. Nukuin kuulemma muutaman minuutin verran siinä ilmassa kunnes heräsin ja tipuin alas ja venäytin ranteeni. Se oli kuin suoraan animaatiosta. Olin todella väsynyt.

Nukuin 16 h joka päivä yliopisto-opiskelujen loppusuoralla. Tämä oli ennen kilpirauhasen vajaatoiminnan huomaamista.

Minulla on CFS. Se aiheuttaa ankaraa uupumusta. Samanlaista kuin joku aiemmin kuvaili, että ei pääse ulos vaikka talo palaisi. Ei oikeasti pääse, välillä ei voi liikuttaa kehoa ollenkaan kun jokainen lihas on aivan täydellisen voimaton. Välillä en ymmärrä lukemastani tekstistä mitään enkä ymmärrä mitä minulle puhutaan, koska olen liian väsynyt. Päivittäin havahdun siihen etten muista hengittää, koska keho on liian uupunut. Saatan vain yhtäkkiä lopettaa hengittämisen useammaksi minuutiksi. Sitten havahdun siihen, kun päässä tuntuu hirveä paine ja ei saa happea. Tätä tapahtuu joka päivä. Mies jatkuvasti muistuttaa, että hengitä. Tämä sairaus on aivan hirveä. Liian huonosti tunnettu, vaikka osa sairastuneista kuoleekin.

Vierailija kirjoitti:

Hypin trampoliinilla ja nukahdin kesken voltin. Nukuin kuulemma muutaman minuutin verran siinä ilmassa kunnes heräsin ja tipuin alas ja venäytin ranteeni. Se oli kuin suoraan animaatiosta. Olin todella väsynyt.

Menikö minuutit ja sekunnin sadasosat sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypin trampoliinilla ja nukahdin kesken voltin. Nukuin kuulemma muutaman minuutin verran siinä ilmassa kunnes heräsin ja tipuin alas ja venäytin ranteeni. Se oli kuin suoraan animaatiosta. Olin todella väsynyt.

Menikö minuutit ja sekunnin sadasosat sekaisin.

Ei mennyt, siksi sanoinkin, että se oli kuin suoraan animaatiosta. :)

Tosi tarina!

dark lady kirjoitti:

Muistin vielä kaukaa menneisyydestä näitä:

Olen odottanut valojen vaihtumista liikennevaloissa pariinkin otteeseen niin, että punaiset ovat vaihtuneet vihreiksi ja taas punaisiksi, vasta torvien soiminen on herättänyt.. sitäkin ihmettelin ensin, että mitä ne huudattaa.

Olen työvuoron jälkeen ajanut useita kilometrejä autoa niin, ettei ole mitään muistikuvia matkasta. Sitten jossain kohtaa olen havahtunut säikähtäen missä asti jo olen. Yövuoron jälkeen lepuutin kotiin ajaessa (60km) toista silmää, kun en millään jaksanut pitää auki. Usein hätkähdin hereille kun renkaat kävi pientareen hiekalla.

Kerran ajoin työpaikan ohi, kun en muistanut mihin olin menossa ja kauppaankin olen lähtenyt käymättä siellä lainkaan. Tein vain lenkin ja ihmettelin mitähän tässä ajelen ja palasin kotiin. Pihassa muistin missä olisi pitänyt käydä.

Töissä olen seisonut hississä ja odotellut, että se lähtee (painamatta nappia), olen myös seisonut tavallisen oven edessä odotellen että se aukeaa automaattisesti. Olen saatellut iäkästä asukasta kotiin ja soittanut hänen ovikelloaan, vaikka hän on itse mukana.

Tallinnassa olen käynyt Viru- hotellissa nukkumassa, samoin Tallinnan laivan bailuristeilyllä, väsymys on kertakaikkiaan ollut niin syvä, ettei ole jaksanut valvoa, juhlia, eikä liikuskella missään.

Raivostuttavaa kun ihmiset vaarantavat toisten hengen väsymys-supersankari- uhrautuja pelleilyillään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sotaharjoituksen jäljiltä niin väsynyt että jouduin pysäyttämään 100 km matkalla aiton huoltoasemalle että sain levähtää. Nukahdin kuskinpenkille ja nukuin 4 tuntia siinä pihassa keskellä päivää.

Hienoa että olit vastuullinen ja pysähdyit lepäämään! Liian moni yrittää rättiväsyneenä ajaa väkisin ja sitten tulee rumaa jälkeä.

dark lady kirjoitti:

Työpaikan oven sulkeuduttua takanani tuli itku väkisin. Itkin koko puolen tunnin kävelymatkan kotiin. Itkin kotona koko illan ja jatkoin aamulla itkemistä. Menin työterveyslääkäriin ja itkin siellä niin, etten pystynyt puhumaan.. Jäin pitkälle saikulle ja vasta viiden viikon päästä hävisi väsymys.. kolmen viikon kieppeillä ei enää itkettänyt, joten loppuajan sain kerätä voimia.

Oliko hoito/ravintola/vai joku muu ala

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukahdin Milanon paikallisjunassa siltä istumalta kun kerrankin oli lapsivapaata. Kolme lasta.

Heh, onko tässä viestissä Milanolla joku erikoismerkitys?

Itse ainakin tälläisenä vähän matkustelevana juntti surkimuksena tykkäisin katsella juuri niitä maisemia siellä.

Sinä kyselijä olet toki kaikkia muita hienompi maailman nainen/mies, jolle on tylsää kaikkiallaa maailmassa, etkä ole kiinnostunut tarkkailemaan ympäristöäsi.

Varmaan vauvapalstailet kaiken aikaa olit sitten missä tahansa maailman kolkassa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

dark lady kirjoitti:

Muistin vielä kaukaa menneisyydestä näitä:

Olen odottanut valojen vaihtumista liikennevaloissa pariinkin otteeseen niin, että punaiset ovat vaihtuneet vihreiksi ja taas punaisiksi, vasta torvien soiminen on herättänyt.. sitäkin ihmettelin ensin, että mitä ne huudattaa.

Olen työvuoron jälkeen ajanut useita kilometrejä autoa niin, ettei ole mitään muistikuvia matkasta. Sitten jossain kohtaa olen havahtunut säikähtäen missä asti jo olen. Yövuoron jälkeen lepuutin kotiin ajaessa (60km) toista silmää, kun en millään jaksanut pitää auki. Usein hätkähdin hereille kun renkaat kävi pientareen hiekalla.

Kerran ajoin työpaikan ohi, kun en muistanut mihin olin menossa ja kauppaankin olen lähtenyt käymättä siellä lainkaan. Tein vain lenkin ja ihmettelin mitähän tässä ajelen ja palasin kotiin. Pihassa muistin missä olisi pitänyt käydä.

Töissä olen seisonut hississä ja odotellut, että se lähtee (painamatta nappia), olen myös seisonut tavallisen oven edessä odotellen että se aukeaa automaattisesti. Olen saatellut iäkästä asukasta kotiin ja soittanut hänen ovikelloaan, vaikka hän on itse mukana.

Tallinnassa olen käynyt Viru- hotellissa nukkumassa, samoin Tallinnan laivan bailuristeilyllä, väsymys on kertakaikkiaan ollut niin syvä, ettei ole jaksanut valvoa, juhlia, eikä liikuskella missään.

Raivostuttavaa kun ihmiset vaarantavat toisten hengen väsymys-supersankari- uhrautuja pelleilyillään.

Jep. Siihen on vedettävä raja jos auton rattiin meinaa nukahtaa. Voi aiheuttaa viattomille sivullisille kolarin. Loukkaantumisen tai jopa kuoleman. Eli tienviereen vaik bussipysäkille ja siinä torkut. Tai vaikka olisi töihin meno, niin saikkua/ilmoitus pomolle/taksikyyti.

Moni tuomitsee rattijuopot, mut väsyneenä ajaminen, varsinkin että torkahtelee välilläon yhtä paha, ellei pahempi.

Jos herää siihen että renkaat käy pientareella, niin HETI auto parkkiin ja torkut siinä, ihan sama vaikka matkaa ei enää olisikaan paljoa jäljellä. Muuten seuraavan kerran voi herätä kun rysäyttää vastaantulijaa päin tai ajaa jalankulkijan/pyöräilijän yli. Mikään tekosyy ei oikeuta väsyneenä ajamista, torkut voi ja pitää silloin aina ottaa, jotta jaksaa ajaa vaarantamatta viattomia sivullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin väsynyt että en jaksanut käydä suihkussa. Menin nukkumaan 19.00. Tätä on tapahtunut monta kertaa töiden jälkeen.

Mitä nukkumaan menoaika kertoo väsymyksestä, jos et kerro myös heräämis aikaasi?

Herään työpäivinä 5.30.