Kerro esimerkkejä siitä, kuinka väsynyt olet joskus ollut!

Nukahdin kesken puhelun, lankapuhelin putosi kädestä, kops

Hassua kun täällä jotkut kommentoi, ettei voi olla totta. Kyllä voi! Kun on tarpeeksi väsynyt, mikä vaan on mahdollista.

Esikoiseni ei nukkunut kokonaisia yöunia neljään vuoteen. Yleensä nukkui noin 45 min pätkissä, lopun ajan huusi. Tästä seurasi niin järjetön vuosia kestänyt väsymyksen kierre, että sitä on mahdotonta edes yrittää selittää. En oikeastaan muista noista vuosista juuri mitään, kaikki on sellaisen sumun peitossa.

Kerrottakoon kuitenkin muutama kohokohta.

Nukahdin pöydän reunalla istuessani töissä, havahduin kun putosin pöydältä. 

Kerran metrossa todellisuudentajuni petti ja näin kuinka julisteiden kuvat liikkuivat ja nauraa käkättivät minulle.

Yöllä valvoessani huutavan lapsen kanssa, olin äkkiä täysin vakuuttunut siitä että kyseessä ei ole oikeasti lapseni, vaan demoni. (menin herättämään miehen ja vaihdoimme osia)

Nukahdin puiston penkille räntäsateeseen, kun vauva oli kerrankin vaunuissa hiljaa. 

Lähdin kauppaan pyjamahousuissa. 

Hukkasin kaiken mahdollisen, jonka laskin käsistäni minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypin trampoliinilla ja nukahdin kesken voltin. Nukuin kuulemma muutaman minuutin verran siinä ilmassa kunnes heräsin ja tipuin alas ja venäytin ranteeni. Se oli kuin suoraan animaatiosta. Olin todella väsynyt.

Menikö minuutit ja sekunnin sadasosat sekaisin.

Ei mennyt, siksi sanoinkin, että se oli kuin suoraan animaatiosta. :)

Tosi tarina!

rikoit fysiikanlakeja vai teit tuon painottomassa tilassa avaruudessa?

Heräsin Lego-läjästä, poski täynnä "ogel"-ympyröitä. Katsoin kalenteria, oli helmikuu, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa, oliko vietetty joulua. Oliko lapsilla lahjoja? Joulukuusi sisällä? Vieraita käymässä? Käytiinkö me isovanhemmilla?  Ei mitään havaintoa.

Olen unohtanut vuodenajan. Oli asioita joku keväisen oloinen syyspäivä tai synkeä kevätpäivä, en muista miten päättelin mitä aikaa elettiin.

Kerran olin lapsen kanssa palaamassa leiriltä, ja olin ihan sippi, tämä ei varsinaisesti kerro mistään epätavallisesta väsymyksestä... Kurvasin huoltoaseman pihalle, annoin esiteinille rahat tassuun ja sanoin että käy hampurilaisella.

Tietty olin nukahtanut, se oli tarkoituskin. Herätys oli hirveä, kun lapsi rempaisi auton oven auki ja itse tajusin nukahtaneeni rattiin... Hyvä etten sydänkohtausta saanut!

Ps. Ystäväni on sekä intin käynyt että äiti ja sanoi luulleensa tietävänsä mitä väsymys on. Mutta lasten kanssa ei tiedä, koska se päättyy, koska joutuu seuraavan kerran heräämään, koska saa taas unta. Rankinkin metsäleiri kestää aikansa ja sen loputtua saa nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin puhelimeni jääkaappiin ja yritin soittaa maitopurkilla.

😁 tästä muuten varmaan johtuu se kun jotkut sanovat erikseen soittavansa jonnekin puhelimella. "Soitin Maijalle eilen puhelimella ja..."

Olen siis koko ajan arvellut oikein että on muitakin vaihtoehtoja soittaa kuin puhelin.

Olin keskellä helvetin likaista ja inhottavaa avioeroa. Exäni piinasi minua sadoin tekstarein, s-postein ja puheluin jotka veivät minulta yöunet. Koitin parhaani mukaan silti käydä töissä ja hoitaa lapseni. Töissä ei ymmärrystä herunut tilanteeseeni ja pelkäsin menettäväni vielä työni kaiken hulluuden keskellä.

Eräänä päivänä sitten äärettömän väsyneenä ja henkisesti + fyysisesti lopussa havahduin kesken työpäivän, joskus klo 13 pintaan siihen että en muistanut miten olen aamulla tullut töihin. Itseasiassa havahduin siihen etten muistanut vieneeni lastani päiväkotiin lainkaan. Paniikissa tsekkasin että auto oli työpaikan pihassa, ja soitin lapsen tarhaan onhan tyttäreni siellä. Tarhasta vastattiin aika kummeksuen että kyllä hän on, olinhan itse hänet aamulla tuonut.. 

Ihmettelen näin 4 vuotta tuon elämäntilanteen jälkeen miten olen selvinnyt täysjärkisenä tuosta kuukaisien piinasta.

Elämäntilanteeni oli tosi stressaava ja nukuin 2-3 tuntia yössä pidemmän aikaa. Olin päivisin kuin Zombie, koitin kuitenkin hoitaa työni. Kerran olin töissä keittämässä kahvia ja täytin tiskikonetta samaan aikaan. Kävi niin että lisäsin kahvinpurut tiskikoneeseen ja tiskiaineen kahvinkeittimeen. Kahvinkeittimen laitoin päälle jo, kunnes työkaverini kysyi että mitä ihmettä touhuan.

Olen myös väsyneenä tullut töihin eripari kengissä, meikannut joskus niin että toisesta silmästä on unohtnut ripsiväri, nukahtanut autoon kodin parkkipaikalle työpäivän jälkeen. Pahinta oli kuitenkin se tavaroiden unohtelu. Elävästi on jäänyt mieleen eräs perjantai kun menin töiden jälkeen kauppaan. Kaupassa huomaan lompakkoni unohtuneen töihin. Menen kotiin ja huomaan kotiavainten jääneen töihin/kotiin aamulla. Yritän soittaa huoltomiehelle, mutta huomaan puhelimen jääneen kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin hammasharjaan basironia (sitä finnitököttiä) hammastahnan sijasta.

Mulle käynyt ihan sama😂Lisäksi, olen suihkuttanut kasvoihini hiuslakkaa. Piti suihkuttaa lähdevettä samankokoisesta pullosta.

Kerran väsyneenä en myöskään muistanut postinumeroani millään, vaikka olen asunut yli 10 v samassa osoitteessa.

En minä, mutta mies.. pohjustuksena kerrottakoon, että mies on 19-vuotiaasta asti tehnyt kolmivuorotyötä samalla tehtaalla, on nyt 42v ja meillä on kaksi lasta. Miehen kroppa ei jaksa enää samalla tapaa kuin nuorempana ja joskus mies ei esim. yövuoron jälkeen saa nukuttua, vaan tulee lähes itkuisena istumaan sohvalle " ei perkele saa unta".

Ja tämähän sitten näkyy!  Mies nukahti pihalle kahvikuppi kädessä, trampoliinilla pomppinut lapsi tuli kikattaen kertomaan että isi nukkuu. Toisella kertaa mies simahti vessaan ja heräsi, kun tippui pytyltä.  Kerran risteyksessä auto sammui eikä mies meinannut saada sitä enää liikkeelle, ihan tuttu auto siis ja korttikin ukolla ollut ikuisuuden. Muistan myös ikuisesti sen lauantai-aamun,  kun mies syöksyi  7.00  alakertaan huutaen että nyt on myöhässä töistä, miksen herättänyt ja miksi lapset katsovat telkkaria eivätkä ole tarhassa/koulussa?   Talutin sitten poloisen sänkyyn  selittäen että "nyt on viikonloppu ja tulit tunti sitten yövuorosta, käypä nukkumaan vain "

Pitkän matkustamisen ja pieleen menneiden vaihtojen jälkeen päästiin viimein nukkumaan. Puoli tuntia tuon jälkeen havahduin maanjäristykseen ja siihen, että suuri kattotuuletin heilui pään yläpuolella - jatkoin unia. Hetki tuosta hostellin pitäjä tuli repimään sängystä ylös.

Rakennettiin aitaa. Väsytti niin että menin maaten nurmikolle ja nukuin siinä tunnin? Kun heräsin työparini oli tehnyt aitaa yksinään 10 metriä...

Opiskeluvuoden viimeiset tentit, kauhea paine päästä läpi jotta saa kesällä tehdä oman alan töitä. Tarvitsin jotain kylpyhuoneen ylähyllyltä enkä ylettynyt. Kiskoin aikani ja ihmettelin kun "tuoli" ei siirry. Yritin siirtää vessanpönttöä korokkeeksi.

Nukahdin auton rattiin liikennevaloissa. Töissä sisäilmaongelma ja olin huonossa kunnossa.

Tein urakkaluonteista rakennustyötä, ja matkalla viimeisestä kohteesta kämpille aamuneljältä aloin nähdä harhoja; näin ihmisiä tienpientareella ja säikähdin kauheasti, kun yksi tiekyltti näytti tulevan suoraan päin tuulilasia. Onneksi olin pelkääjän paikalla... Tunnen valtavaa myötätuntoa pienten lasten vanhempia kohtaan, en voi kuvitellakaan millaisen väsymyksen kourissa elätte elämäänne!

Olen nukahtanut usein suklaapatukka posken ja tyynyn välissä, kerran löysin Kismet- patukan kainalosta, sulaneena tietysti.

Sohvatyynyt " hengittivät" ja lattia aaltoili. Kattolamppu oli sellainen pieni itämainen setä joka heilutti peppua. Nämä eräällä unettomuusjaksolla. En pelästynyt, katselin silmät suurina.

Kaupasta tullessa olen ajanut auton oven eteen, avannut nälissäni sipsipussin ja nukahtanut. Siitä kuskin penkiltä lapseni minut löysi, sipsikuolat suupielessä.

Olen myös laittanut puhelimeni mikroon ja mikron sulatusteholle, myös ottamut sen sieltä pois ja viskannut tiskialtaaseen. Ei mitään muistikuvaa, mahdollisesti kävelin unissani.

Tein urakkaluontoisesti saneeraustöitä ja oltiin tehty useampi viikko noin 16h päivää. Sitten viimeisenä päivänä venytettiin 20h että saatiin homma loppuun. Lähdin sitten aamuyöstä ajamaan asuinpaikkakunnalleni (160km). Alkuunsa jouduin pysayttämään tien viereen noin 10km välein torkkumaan, kunnes kylmä herätti. Sitten nuo matkat alkoivat lyhetä liiaksi, jolloin ajoin "automaattiohjauksella" noin 130km. Automaattiohjaukseen kuului, että jumiuduin edellä menevän perään, pidin toisen silmän auki ja edellä ajavan perävaloja seuraten ohjasin koko matkan. Ainoat hetket kun "skarppasin" oli kun edellä oleva kääntyi, jolloin piti jumittua toisen perään ja sitten kun tuli liikenneympyrä. Muistikuvat on hyvin heikkoja kyseiseltä matkalta, mutta perille tuli päästyä. :)

Raskaana ollessani olin koko ajan sairaan väsynyt! Töissa oli vaikeaa pitää silmiä auki ja välillä nukahdin muutamiksi sekunneiksi. Hävetti ihan hirveästi ettei vaan kukaan duunikaveri nähnyt ja olin vasta kolmannella kuulla eikä kukaan töissa vielä tiennyt raskaudestani. Minun oli välillä pakko lukittautua vessaan vetämään pikapäikkäreitä. Kerran menin lounastauolla invavessaan, tein talvitakistani ja paksusta huivistani pedin lattialle ja laiton herätyskellon päälle :D

Mies oli reissussa kun lapset oli pieniä. Joku lapsista kaatoi lasin vettä pöydälle ja olin ihan kauhuissani että miten saan sen siitä pois, suunnittelin kaapivani vettä kämmensyrjällä ämpäriin ja mietin pitäisikö lattialle levittää mattoa imeyttämään ohiroiskunut vesi. Imeyttämisestä tuli mieleen että voisinhan imeyttää veden esimerkiksi sanomalehteen, mutta pelkäsin että painomusteesta tulee suttua. Sitten keksin että voinhan imeyttää veden kankaaseen ...esimerkiksi pöytäluutuun. Eikä tämä ajatuskulku käynyt sekunnissa aivojen läpi, vaan jouduin ihan pohtimalla pohtimaan tätä asiaa!

Kerran myös allekirjoitin Kelan lomakkeen kirjoittamalla siihen lennokkaalla käsialalla asuinpaikkakunnan nimen.

* Kaksosten vauva-aikana en voinut ajaa autoa, sillä nukahdin hurinaan itsekin välittömästi.

* Istahdin vetämään saappaita jalkaan ja nukahdin penkille ensimmäisen saappaan jälkeen.

* Luulin herätyskello palohälyttimeksi ja soitin vartiointiliikkeeseen.

* En jaksanut enää syödä oikein mitään järkevää, pureskelu oli liian rasittavaa, joten laihduin luurangoksi.

Lopulta mieheni piti vauvoille unikoulun, nukuin 2 vuorokautta :)