Kertokaa nyt naisten mies-ylitarjonnasta täällä kirjoittelevat miehet: KETKÄ ovat teidän mielestänne naisia?

Rietas enkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Apua mikä tyyppi, 50-luvultako teleporttasit itsesi tänne .

Ihmiset toimivat suhteessaan, kuten parhaaksi näkevät. Iän ja kokemuksen myötä saattaa ajatusmaailma muuttua ja yhteistalous ei ole välttämättä millään lailla tavoite; edes lasten muutettua kotoa.

Minulle introverttina sopii paremmin kuin hyvin se, että olen joko lapsen kanssa tai sitten vapaalla miehen kanssa. En näe mitään syytä yhdistää näitä.

Yhdessä asumisen haluaminen on 50-lukua? Ei saatana, olen kaikenlaisia idiootteja täällä tänään nähnyt, mutta nyt alkaa jo olla omaa luokkaansa tämä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Rietas enkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Apua mikä tyyppi, 50-luvultako teleporttasit itsesi tänne .

Ihmiset toimivat suhteessaan, kuten parhaaksi näkevät. Iän ja kokemuksen myötä saattaa ajatusmaailma muuttua ja yhteistalous ei ole välttämättä millään lailla tavoite; edes lasten muutettua kotoa.

Minulle introverttina sopii paremmin kuin hyvin se, että olen joko lapsen kanssa tai sitten vapaalla miehen kanssa. En näe mitään syytä yhdistää näitä.

Kyllä minulla on kokemusta ihan tarpeeksi elämästä, jotta osaan ottaa huomioon avioerot ja vastaavat. Toistan edelleen, minä haluan parisuhteen jossa asutaan yhdessä. On muunkinlaisia parisuhteita, mutta ne eivät ole minua varten, olen kokeillut.

Hyvä että olit sentään rehellinen ja kerroit, että sinulla syy mainitunkaltaiseen parisuhteeseen on oma itsekkyytesi (anteeksi siis haluat keskittyä rauhassa vuorotellen lapsiin ja mieheen) eikä suinkaan lasten etu.

P.S. Kyllä ne lapset isompana tajuaa äidin heilastelevan miesten kanssa vapaaviikoillaan. Olisi rehellisempää asua yhdessä sen miehen kanssa jos ollaan päätetty jatkaa pariskuntana. (Tämä siis kaikille viikko-viikko + tapailusuhteen kannattajille.)

Eihän tuossa olekaan kyse siitä, että lapset eivät mitään tajuaisi. Minulla on paljonkin asioita, joita en tee lasten kanssa ja ihmisiä joiden kanssa en vietä aikaa, jos lapset ovat kotona. Ei se silti sitä tarkoita, että minä salaisin asioita lapsiltani. Ne ovat vain asioita ja ihmisiä, joita en ole väkisin tuomassa lasten elämään, koska se ei ole mitenkään pakollista. En vie lapsiani töihin, opiskelupaikalle, kauempana asuvien ystävieni luo, en pakota heitä istumaan vieressä kun juoruan kavereiden kanssa, teen ryhmätyötä tai gradua. Ihan normaalia elämää mielestäni. Miksi lapset pitäisi väkisin tunkea näihin muihin tekemisiini mukaan?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Rietas enkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Apua mikä tyyppi, 50-luvultako teleporttasit itsesi tänne .

Ihmiset toimivat suhteessaan, kuten parhaaksi näkevät. Iän ja kokemuksen myötä saattaa ajatusmaailma muuttua ja yhteistalous ei ole välttämättä millään lailla tavoite; edes lasten muutettua kotoa.

Minulle introverttina sopii paremmin kuin hyvin se, että olen joko lapsen kanssa tai sitten vapaalla miehen kanssa. En näe mitään syytä yhdistää näitä.

Kyllä minulla on kokemusta ihan tarpeeksi elämästä, jotta osaan ottaa huomioon avioerot ja vastaavat. Toistan edelleen, minä haluan parisuhteen jossa asutaan yhdessä. On muunkinlaisia parisuhteita, mutta ne eivät ole minua varten, olen kokeillut.

Hyvä että olit sentään rehellinen ja kerroit, että sinulla syy mainitunkaltaiseen parisuhteeseen on oma itsekkyytesi (anteeksi siis haluat keskittyä rauhassa vuorotellen lapsiin ja mieheen) eikä suinkaan lasten etu.

P.S. Kyllä ne lapset isompana tajuaa äidin heilastelevan miesten kanssa vapaaviikoillaan. Olisi rehellisempää asua yhdessä sen miehen kanssa jos ollaan päätetty jatkaa pariskuntana. (Tämä siis kaikille viikko-viikko + tapailusuhteen kannattajille.)

Niin mitä sitten? Oma äitini tapaili aikoinaan kyllä miehiä, vanhemana sen tajusin, ja olen ollut kiitollinen että ei tuonut elämääni kuin pitkäaikaisimman suhteen. Miksi minua olisi ylipäätään haitannut, että äidilläni on elämää? kuulostaa kohtuullisen kipeältä, jos lapset kyttäävät äitinsä tai isänsä mahdollisia suhteita silloin, kun lapset eivät ole paikalla.

Itse en edes halua lapsia ja olen päätynyt ennen nykyistä suhdetta olemaan vuosia yksin, koska en tahtonut uusperhettä tai ylipäätään miestä, jolla on lapsia. Me emme asu miesystävän kanssa yhdessä ja varmasti menee vuosia, että edes harkitsemme, meille parisuhde on  tällä hetkellä parhaimmillaan näin.  Huvittavaa, että katsot olevasi jonkinlainen ylin auktoriteetti kertomaan, mikä on se "oikein" tapa olla suhteessa. Olen ollut naimisissa ja tiedän, mitä yhdessä asuminen on, siitä ei ole kyse että en jotenkin tajuaisi, mitä se tarkoittaa. 

Muuten, isolle osalle kaltaisiani naisia lapsesi ovat este suhteelle, joten ei kannata ihmetellä, jos et pariudu. Toki on toisin ajatteleviakin, toivottavasti löydät sellaisen, joka haluaa lapsia talouteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Mitä mä just luin? ENsinnäkin: parisuhde, joka ei mene sinun ihanteidesi mukaan, on parisuhde sinun mielipiteistäsi riippumatta.

Ja ihan riippumatta syistä, joiden vuoksi asutaan erikseen: mitä sitten? :D  Ei mikään taustasyy muuta tuota asiaa mitenkään tuomittavammaksi, kuten tuosta sepustuksestasi voisi päätellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Mitä mä just luin? ENsinnäkin: parisuhde, joka ei mene sinun ihanteidesi mukaan, on parisuhde sinun mielipiteistäsi riippumatta.

Ja ihan riippumatta syistä, joiden vuoksi asutaan erikseen: mitä sitten? :D  Ei mikään taustasyy muuta tuota asiaa mitenkään tuomittavammaksi, kuten tuosta sepustuksestasi voisi päätellä. 

Menikö pahasti tunteisiin? En tuominnut ketään, sanonpahan vain mitä mieltä olen naisista, jotka lasten edun tekosyyllä poimivat rusinat pullasta saadakseen miehen. Tai vastaavasti oman itsekkyyden kuten tuossa toisessa tapauksessa.

Minun puolestani voitte jatkaa tapailusuhdettanne vaikka hautaan asti, mutta kaikille se ei sovi. Itse asiassa te olette selvästi vähemmistössä ja täällä palstallakin on ollut avauksia siitä miten tuollaisessa suhteessa olevat miehet haluaisivat enemmän, mutta kun nainen ei oman mukavuudenhalunsa tähden suostu. Näille naisille voi tulla myöhemmin yllätyksenä, että sitten kun parisuhteessa tarvitaan joustoa naisen suuntaan niin mies antaa maistaa omaa lääkettä tai lähtee nostelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Olet auttamatta yli-ikäinen niille komeille menestyjille, jotka vielä viiskymppisinäkin etsivät alle kolmekymppisiä neitokaisia.

Parisuhteeseen haluavaa miesvyöryä ei voi tulla, koska sellaisia miehiä ei juurikaan ole. Miehet haluavat näistä deittipalveluista pääasiassa seikkailua ja uusia kokemuksia, ei niinkään pysyviä parisuhteita. Pysyvään parisuhteeseen kelpaa vain harvat ja valitut ja sinä tavisnaisena et luonnollisestikaan kuulu sille listalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Olet auttamatta yli-ikäinen niille komeille menestyjille, jotka vielä viiskymppisinäkin etsivät alle kolmekymppisiä neitokaisia.

Parisuhteeseen haluavaa miesvyöryä ei voi tulla, koska sellaisia miehiä ei juurikaan ole. Miehet haluavat näistä deittipalveluista pääasiassa seikkailua ja uusia kokemuksia, ei niinkään pysyviä parisuhteita. Pysyvään parisuhteeseen kelpaa vain harvat ja valitut ja sinä tavisnaisena et luonnollisestikaan kuulu sille listalle.

Et ilmeisesti lukenut aloitustani. :) En ole etsinyt komeita menestyjämiehiä. Miksi pitäisi? Meillä ei olisi mitään yhteistä.

Tavallisia miehiä on tarjolla kyllä, mutta ei ole nuorenakaan ollut jonoksi asti. Se on ok, varmaan jossakin ajassa löydän sopivan, todennäköisesti lapsia jo hankkineen miehen.

Ihmettelin omaa kokemustaustaa vasten sitä, miksi täällä väitetään asian olevan toisin tuon miestarjonnan suhteen, siis että naisilla olisi huikeat jonot miehiä jos on nätti ja nuori.   

Jäi kyllä nyt kiinnostamaa että mistä keksit, että olisin vailla juuri menestyjämiehiä, ja heistä 50+ -ikäisiä? :D Keskustelet tuossa ihan omien oletustesi kanssa, et minun sanomieni asioiden. Sitä taidetaan sanoa olkiukoksi. :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Rietas enkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Apua mikä tyyppi, 50-luvultako teleporttasit itsesi tänne .

Ihmiset toimivat suhteessaan, kuten parhaaksi näkevät. Iän ja kokemuksen myötä saattaa ajatusmaailma muuttua ja yhteistalous ei ole välttämättä millään lailla tavoite; edes lasten muutettua kotoa.

Minulle introverttina sopii paremmin kuin hyvin se, että olen joko lapsen kanssa tai sitten vapaalla miehen kanssa. En näe mitään syytä yhdistää näitä.

Kyllä minulla on kokemusta ihan tarpeeksi elämästä, jotta osaan ottaa huomioon avioerot ja vastaavat. Toistan edelleen, minä haluan parisuhteen jossa asutaan yhdessä. On muunkinlaisia parisuhteita, mutta ne eivät ole minua varten, olen kokeillut.

Hyvä että olit sentään rehellinen ja kerroit, että sinulla syy mainitunkaltaiseen parisuhteeseen on oma itsekkyytesi (anteeksi siis haluat keskittyä rauhassa vuorotellen lapsiin ja mieheen) eikä suinkaan lasten etu.

P.S. Kyllä ne lapset isompana tajuaa äidin heilastelevan miesten kanssa vapaaviikoillaan. Olisi rehellisempää asua yhdessä sen miehen kanssa jos ollaan päätetty jatkaa pariskuntana. (Tämä siis kaikille viikko-viikko + tapailusuhteen kannattajille.)

Mitä epärehellistä tässä on? Mies tietää että lapsi vie aikaa ja hänellä ei ole hinkua elää perhe-elämää. Lapsi tuntee miehen ja tietää että olen hänen kanssaan vapaalla. Minulle tämä on ihanteellinen tilanne. En suinkaan tuputa omaa malliani kaikille, mutta on merkillistä tulla leimatuksi itsekkääksi, kun minä en suinkaan yksin päätä suhdeasioita. Lapselle taas on mielestäni parempi, että häntä ei sotketa minun yksityiselämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Olet auttamatta yli-ikäinen niille komeille menestyjille, jotka vielä viiskymppisinäkin etsivät alle kolmekymppisiä neitokaisia.

Parisuhteeseen haluavaa miesvyöryä ei voi tulla, koska sellaisia miehiä ei juurikaan ole. Miehet haluavat näistä deittipalveluista pääasiassa seikkailua ja uusia kokemuksia, ei niinkään pysyviä parisuhteita. Pysyvään parisuhteeseen kelpaa vain harvat ja valitut ja sinä tavisnaisena et luonnollisestikaan kuulu sille listalle.

Hmm, tämä vielä pisti silmään. Siis samaan aikaan naisilla on jono ovella, mutta tavisnaiset eivät kelpaa suhteeseen. Miten tämä on edes mahdollista? Minulla ei ole tosiaan mitään jonoja mutta ihan kivoja tavallisia miehiä deittiseurana, ikäisiäni tietenkin. Ystävä- ja tuttavapiirissä ikäiseni tavikset uudelleenpariutuvat koko ajan. En ole siis nähnyt tätä mainitsemaasi ilmiötä. Haluaisitko avata, miten on mahdollista, että reaaliemässä miehet ja naiset pariutuvat uudelleen, mutta sinun kommentissasi tavisnaiset eivät saakaan parisuhdetta? Ja miten samaan aikaan naisilla on helpot oltavat? Vai oletko sinä sitä mieltä, että naisilla ei koskaan olekaan helppoa? 

Melkoisia ristiriitoja nousee esiin siitä, miten tätä maailmaa katsotaan eri näkökulmista. :D 

ap vielä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Olet auttamatta yli-ikäinen niille komeille menestyjille, jotka vielä viiskymppisinäkin etsivät alle kolmekymppisiä neitokaisia.

Parisuhteeseen haluavaa miesvyöryä ei voi tulla, koska sellaisia miehiä ei juurikaan ole. Miehet haluavat näistä deittipalveluista pääasiassa seikkailua ja uusia kokemuksia, ei niinkään pysyviä parisuhteita. Pysyvään parisuhteeseen kelpaa vain harvat ja valitut ja sinä tavisnaisena et luonnollisestikaan kuulu sille listalle.

Et ilmeisesti lukenut aloitustani. :) En ole etsinyt komeita menestyjämiehiä. Miksi pitäisi? Meillä ei olisi mitään yhteistä.

Tavallisia miehiä on tarjolla kyllä, mutta ei ole nuorenakaan ollut jonoksi asti. Se on ok, varmaan jossakin ajassa löydän sopivan, todennäköisesti lapsia jo hankkineen miehen.

Ihmettelin omaa kokemustaustaa vasten sitä, miksi täällä väitetään asian olevan toisin tuon miestarjonnan suhteen, siis että naisilla olisi huikeat jonot miehiä jos on nätti ja nuori.   

Jäi kyllä nyt kiinnostamaa että mistä keksit, että olisin vailla juuri menestyjämiehiä, ja heistä 50+ -ikäisiä? :D Keskustelet tuossa ihan omien oletustesi kanssa, et minun sanomieni asioiden. Sitä taidetaan sanoa olkiukoksi. :)

ap

Boldaus siis se, mitä olen ymmärtänyt tämän ketjun aikana. En tosiaan kuulu nyt niihin naisiin, joilla olisi jono ovella, mutta en nuorenakaan kuulunut, mikä sotii tuota ns. totuutta vastaan. Yhtä lailla kuin se, että ikäiseni olisi omanikäisilleen tavismiehille joku kauhistus, minkä kuvan viestistäsi saa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Olet auttamatta yli-ikäinen niille komeille menestyjille, jotka vielä viiskymppisinäkin etsivät alle kolmekymppisiä neitokaisia.

Parisuhteeseen haluavaa miesvyöryä ei voi tulla, koska sellaisia miehiä ei juurikaan ole. Miehet haluavat näistä deittipalveluista pääasiassa seikkailua ja uusia kokemuksia, ei niinkään pysyviä parisuhteita. Pysyvään parisuhteeseen kelpaa vain harvat ja valitut ja sinä tavisnaisena et luonnollisestikaan kuulu sille listalle.

Eli allekirjoitat sen faktan, ettei netti naisille todellakaan ole mikään karkkikauppa, kiitos siitä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Mitä mä just luin? ENsinnäkin: parisuhde, joka ei mene sinun ihanteidesi mukaan, on parisuhde sinun mielipiteistäsi riippumatta.

Ja ihan riippumatta syistä, joiden vuoksi asutaan erikseen: mitä sitten? :D  Ei mikään taustasyy muuta tuota asiaa mitenkään tuomittavammaksi, kuten tuosta sepustuksestasi voisi päätellä. 

Menikö pahasti tunteisiin? En tuominnut ketään, sanonpahan vain mitä mieltä olen naisista, jotka lasten edun tekosyyllä poimivat rusinat pullasta saadakseen miehen. Tai vastaavasti oman itsekkyyden kuten tuossa toisessa tapauksessa.

Minun puolestani voitte jatkaa tapailusuhdettanne vaikka hautaan asti, mutta kaikille se ei sovi. Itse asiassa te olette selvästi vähemmistössä ja täällä palstallakin on ollut avauksia siitä miten tuollaisessa suhteessa olevat miehet haluaisivat enemmän, mutta kun nainen ei oman mukavuudenhalunsa tähden suostu. Näille naisille voi tulla myöhemmin yllätyksenä, että sitten kun parisuhteessa tarvitaan joustoa naisen suuntaan niin mies antaa maistaa omaa lääkettä tai lähtee nostelemaan.

Tämä "vaara" on kylläkin ihan jokaikisessä parisuhteessa. On kahden ihmisen toiveet ja tarpeet, jotka saattavat ajan saatossa muuttuakin. Silloin pitää miettiä, jatketaanko yhdessä vai ei.

Sinulla on varsin dramaattinen tapa suhtautua suhdeasioihin. Minä en ymmärrä, miksi kumppanilleen haluaisi kostaa ts. antaa maistaa omaa lääkettään. Tai että pitkästä parisuhteesta toinen vain 'lähtisi kävelemään '. Todella epäkypsää, oli tilanne mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?

Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.

Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.

En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.

Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.

Mitä mä just luin? ENsinnäkin: parisuhde, joka ei mene sinun ihanteidesi mukaan, on parisuhde sinun mielipiteistäsi riippumatta.

Ja ihan riippumatta syistä, joiden vuoksi asutaan erikseen: mitä sitten? :D  Ei mikään taustasyy muuta tuota asiaa mitenkään tuomittavammaksi, kuten tuosta sepustuksestasi voisi päätellä. 

Menikö pahasti tunteisiin? En tuominnut ketään, sanonpahan vain mitä mieltä olen naisista, jotka lasten edun tekosyyllä poimivat rusinat pullasta saadakseen miehen. Tai vastaavasti oman itsekkyyden kuten tuossa toisessa tapauksessa.

Minun puolestani voitte jatkaa tapailusuhdettanne vaikka hautaan asti, mutta kaikille se ei sovi. Itse asiassa te olette selvästi vähemmistössä ja täällä palstallakin on ollut avauksia siitä miten tuollaisessa suhteessa olevat miehet haluaisivat enemmän, mutta kun nainen ei oman mukavuudenhalunsa tähden suostu. Näille naisille voi tulla myöhemmin yllätyksenä, että sitten kun parisuhteessa tarvitaan joustoa naisen suuntaan niin mies antaa maistaa omaa lääkettä tai lähtee nostelemaan.

Minun mielestäni se on pikemminkin naisilla mukavuuden halua, että heti muutetaan yhteen miehen kanssa, kun ollaan niin miehenkipeitä ja halutaan joku sitä arkea jakamaan. Ja tämä tehdään lasten kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Mulle potentiaalinen nainen tarkoittaa 34-36 vuotiasta lapsetonta sinkkunaista joka kuitenkin haluaa saada lapsen kun löytää oikean kumppanin. Naisen pitäisi pysytyä huolehtimaan itsestään ja kyetä normaalielämään eli käymään töissä yms.  Et ole kohderyhmääni sillä olet biologisten tosiasioiden valossa liian vanha ja toinen on että sanoit itse että et voi saada lapsia mikä myös sulkee sinut kohderyhmäni ulkopuolelle.

Kiitos tiedosta. :) Kuitenkin minulle tosiaan riittää kysyntää miehissä, lapsia hankkineet toivovat ensi sijassa lapsetonta. Ketään kaikki eivät halua, ja se on aivan ok. 

Jotta ymmärtäisin näitä keskusteluita, haluaisin siis  tietää, mitä sana "nainen" tarkoittaa, ja tarkoittaako se nimenomaan jonkun tietyn ikäryhmän näkökulmaa siitä, ketkä naiset ovat haluttavia? Ongelmani ei siis ole, etten kelpaisi miehille, ja mietinkin, kirjoittaako täällä niin nuori miesporukka, että meillä ei olisi toisiamme kohtaan tosiaan kiinnostusta missään oloissa. Ja kun täällä ei kirjoittele ikäisiäni (+-8 vuotta) jotka eivät halua (lisää) lapsia, niin näille miehille tulee illuusio, että kukaan ei haluaisi esim. minua? 

Jos siis olen oikein summannut ketjun, että joillekin täällä aktiivisesti kirjoittaville, ilmeisesti nuorille ja lapsettomille miehille nainen = alle 35-vuotias ja lapseton? :) 

Hieman jo hymyilytti tuo, että ikäiseni eivät kelpaa parisuhteeseen. Kyllä keplpaavat sekä miehet että naiset, näin kypsempänä voin paljastaa. No, ei se ole minulta pois jos on vääriä kuvitelmia. :) 

Ei. "Näille miehille" ei tule mitään illuusiota siitä, ettetkö sinä kelpaisi kenellekään. Tämänkö halusit kuulla? Kyllä me uskotaan, että joku sinutkin huolii. Olethan nainen. Kyllä, luit oikein. Nainen. 

Aistin ärsyyntyneisyyttä, miksi ihmeessä? Kaiken ikäiset ihmiset pariutuvat ja ovat aina pariutuneet, mutta täällä on tullut se mielikuva että naiset pariutuvat jotenkin eri tavalla kuin miehet ja on hirveästi valinnanvaraa. Siksi kysyin, mitä tämä "nainen" pitää sisällään. 

Haluaisitko vastata tuohon kysymykseeni, että onko täällä tosiaan niin nuoria, että ikäiseni ymmärrettävästi tuntuvat ei-kiinnostavilta parisuhdemielessä? Se selittäisi, miksi "nainen" -käsite koskeekin vain pientä osaa naisista, ilmeisesti miesten itsensä ikäisiä (toistan, ihan ymmärrettävää), ja siksi tulee heiteltyä noita kommentteja että ikäisenikin 'kelpaavat' jollekin?  

En tiedä miksi sinä mitäkin aistit. Sinulle on sitten tullut täällä väärä mielikuva, ei siinä sen kummempaa. Naisille pariutuminen on helpompaa, joten naisissa on enemmän niitä, joille on kysyntää paljon tai melko paljon, ja vähemmän niitä, joille on kysyntää vähän tai ei juuri ollenkaan. Tästä on kyse. Ymmärrät varmaan, että minä en voi kertoa minkä ikäistä porukkaa täällä palstailee yhtään sen paremmin kuin sinäkään.

Niin, paitsi että todellisuudessa naisia on enemmän kuin miehiä, ja yksinäisiä aikuisia naisia on enemmän kuin vastaavia miehiä.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005147637.html

Tuossa on keskitytty vain nuoriin. Kun otetaan mukaan kaikki ikäluokat, tilanne on toinen. Meillä on paljon naisia, jotka leskeksi jäätyään joutuvat elämään jopa vuosikymmeniä yksin. Empatiani ovat täysin yksinäisten vanhuksien puolella, ei todellakaan nuorten jotka voivat matkustella, käyttää teknologiaa, lähteä koska tahansa harrastuksiin, "bilettämään" jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.

Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.

Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?

Olet auttamatta yli-ikäinen niille komeille menestyjille, jotka vielä viiskymppisinäkin etsivät alle kolmekymppisiä neitokaisia.

Parisuhteeseen haluavaa miesvyöryä ei voi tulla, koska sellaisia miehiä ei juurikaan ole. Miehet haluavat näistä deittipalveluista pääasiassa seikkailua ja uusia kokemuksia, ei niinkään pysyviä parisuhteita. Pysyvään parisuhteeseen kelpaa vain harvat ja valitut ja sinä tavisnaisena et luonnollisestikaan kuulu sille listalle.

Naiset eivät halua deittipalvelussa olevia miehiä, jotka hakevat parisuhdetta. Sen sijaan pitää käyttää ilmaisuja "seikkailuseuraa" tai "jotain epämääräistä", jotta mies ei vaikuta tylsältä riippumatta aikeista. Naiselle pitää uskotella, että ei ollut alunperin hakemassa mitään vakavaa, mutta tämän kohdalla piti muuttaa suunnitelmia, koska nainen on niin kiinnostava

Lisävastauksia odotellen, tän ketjun väitteet naisten paremmasta asemasta/siitä että eivät samaan aikaan kuitenkaan kelpaa ovat sen verran absurdeja. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.

Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.

Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.

Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.

Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.

Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.

Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.

Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.

Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.

Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.

Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.

Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.

P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?

Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.

Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.

Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?

Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.

Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.

Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.

Arvasit ilmeisesti oikein, sen verran tehokkaasti keskustelu hiljeni.

täällä odotellaan. :) Taitaa olla jäljellä ketjun poisto tai katoaminen, kun on puhunut keskenään ristiriitaisia asioita. :D

Tuo "eronnut, aikuinen, lapsellinen mies" ole parisuhdetta nähnytkään vaan on se sama katkera sinkkutrolli, joka täällä jatkuvasti päivystää. Kaikki maneerit ja vakiofraasit on nyt käytetty, siksi lienee vaihtanut ketjua.