Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa nyt naisten mies-ylitarjonnasta täällä kirjoittelevat miehet: KETKÄ ovat teidän mielestänne naisia?
05.08.2017 |
Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.
Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.
Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo yli 35 etkä siten enää osana kyrpäkarusellia. Kannattaisi sen verran tutustua itse keskusteluun jos aikoo kumota sitä yhden henkilön esimerkillä. (yhden hengen kokemus ei ny muutenkaan meinaa mitään, mutta jos nyt poikkeuksellisesti vietäisiin keskustelu eteenpäin vaikka onkin absurdi)
Apua, mikä ihme on kyr*äkaruselli? Olen 27-vuotias ja juuri eronnut 10 vuotta kestäneestä suhteesta ja siis sinkkuna ekan kerran aikuisiällä. Olenko minä nyt osa jotain karusellia ja missä sen karusellin oikein kohtaan ja tunnistan? En ole ennen kuullutkaan.
Joo, kuulut vielä siihen karusellin ydinjoukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Pitäisikö itkeä vai nauraa? "Jokaiselle normaalille miehelle", outoa etten tunne ketään tuollaista miestä. Tuttavapiirissä on isoja ikäeroja, kypsän iän suhteita, uusperheitä tms. Toivot löytäväsi lapsettoman naisen, jolle kuitenkin pitäisi olla ok jakaa koti sinun lastesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään usko että kukaan varsinaisesti etsii naista, jolla on lapsia. Mutta aikuisten ihmisten maailmassa elävät ymmärtävät, että monella on takana elettyä elämää ja usein 30+ jälkeen se tarkoittaa myös lapsia. Jos tapaa ihmisen, joka ns. kolahtaa ja hänellä on lapsia, niin se on vain fakta. Ei toive, ei este. Näin olen kokenut ja myös muut, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut. Ehkä nuoremmilla eli alle 30v tämä on deal breaker.
Lisäksi ihmisillä voi olla elämässään muitakin "rajoitteita" kuin lapset. Erään nelikymppisen miehen deittiprofiilissa luki, että hän haluaa naisen, jolla ei ole lapsia, koska "haluan olla tärkein naisen elämässä". Kuitenkin ihmisillä, sekä naisilla että miehillä, voi olla vaikka aikaavievä työ, matkatyö, voi joutua huolehtimaan vanhasta omaisesta, vammaisesta sisaruksesta tms. Ihmisellä voi olla itsellään jokin rajoittava sairaus. Tuntuu, että moni täälläkin uneksii jostain täydellisestä kumppanista, jolla ei ole lapsia tai hoivaa vaativia omaisia, eikä mitään muutakaan, mikä tulisi täydellisen parisuhteen tielle. Jotkut miehet av:lla sanovat jopa, että naisella ei saa olla koiraa, koska mitä jos koira onkin tärkeämpi kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Siis pitkäaikainen vakaa parisuhde on mielestäsi rietastelua, jos ei asuta yhdessä ja seksin harrastaminen ilman yhdessäasumista jotenkin likaa naisen?
Lapsille omistautuminen lapsiviikoilla on suotavaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Sinua taitaa kovasti ahdistaa se, että nainen asettaa lapsensa miehen edelle, eikä omistaudu palvelemaan miestä joka päivä.
Vaikken tee töitä työpäivän jälkeen kotona, kun lapset ovat luonani, ei se tarkoita sitä, että teeskentelisin lapsille, etten käy töissä ollenkaan. Sama koskee miesystävääni. En salaile hänen olemassaoloaan, mutten tuo häntä lapsiviikolla kotiini.
En halua tuomita ketään. Jos tuollainen järjestely riittää sinulle ja seurustelukumppanillesi, niin mikäs siinä. Minä haluan perinteisemmän parisuhteen jossa asutaan yhdessä.
Väitän kuitenkin, että on itsepetosta jos sanoo valinneensa tuollaisen suhteen lasten edun vuoksi. Oikeat syyt ovat jossain muualla, mitä ne sitten ovatkaan.
Mitä mä just luin? ENsinnäkin: parisuhde, joka ei mene sinun ihanteidesi mukaan, on parisuhde sinun mielipiteistäsi riippumatta.
Ja ihan riippumatta syistä, joiden vuoksi asutaan erikseen: mitä sitten? :D Ei mikään taustasyy muuta tuota asiaa mitenkään tuomittavammaksi, kuten tuosta sepustuksestasi voisi päätellä.
Menikö pahasti tunteisiin? En tuominnut ketään, sanonpahan vain mitä mieltä olen naisista, jotka lasten edun tekosyyllä poimivat rusinat pullasta saadakseen miehen. Tai vastaavasti oman itsekkyyden kuten tuossa toisessa tapauksessa.
Minun puolestani voitte jatkaa tapailusuhdettanne vaikka hautaan asti, mutta kaikille se ei sovi. Itse asiassa te olette selvästi vähemmistössä ja täällä palstallakin on ollut avauksia siitä miten tuollaisessa suhteessa olevat miehet haluaisivat enemmän, mutta kun nainen ei oman mukavuudenhalunsa tähden suostu. Näille naisille voi tulla myöhemmin yllätyksenä, että sitten kun parisuhteessa tarvitaan joustoa naisen suuntaan niin mies antaa maistaa omaa lääkettä tai lähtee nostelemaan.
Minun mielestäni se on pikemminkin naisilla mukavuuden halua, että heti muutetaan yhteen miehen kanssa, kun ollaan niin miehenkipeitä ja halutaan joku sitä arkea jakamaan. Ja tämä tehdään lasten kustannuksella.
Nuo läheisriippuvaiset naiset joiden on pakko olla aina jonkun kanssa ovat ihan oma lajinsa eikä niitä pidä sekoittaa tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.
Ei, en edelleenkään halua muuttaa nopeasti yhteen, mutta en myöskään halua mitään vuosien erillissuhdetta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Vai satuttaako se niin paljon kun on mennyt eroamaan lasten isästä eikä pysty täysipainoiseen liittoon enää sen jälkeen?
En ole mustasukkainen enkä halua kontrolloida naista. Haluan jakaa päivittäisen arjen iloinen, suruineen, tapahtumineen ja kyllä, tietysti myös kotitöiden osalta. Ei minua hävetä myöntää sitä. Ja vaikka te niin luulette, en halua naisesta kotiorjaa vaan työt kotona jaetaan tasapuolisesti.
P.S. Minulla on muutakin elämää, joten en ehdi kirjoittelemaan tänne jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.
Ei, en edelleenkään halua muuttaa nopeasti yhteen, mutta en myöskään halua mitään vuosien erillissuhdetta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Vai satuttaako se niin paljon kun on mennyt eroamaan lasten isästä eikä pysty täysipainoiseen liittoon enää sen jälkeen?
En ole mustasukkainen enkä halua kontrolloida naista. Haluan jakaa päivittäisen arjen iloinen, suruineen, tapahtumineen ja kyllä, tietysti myös kotitöiden osalta. Ei minua hävetä myöntää sitä. Ja vaikka te niin luulette, en halua naisesta kotiorjaa vaan työt kotona jaetaan tasapuolisesti.
P.S. Minulla on muutakin elämää, joten en ehdi kirjoittelemaan tänne jatkuvasti.
Mikä ihanneparisuhdetavassasi sitten on mielestäsi naisille niin epämukavaa, että he mukavuudenhalusta haluavat asua erillään?
Tällä palstalla olevat miehet lienevät pääosin nuoria alle 35. On luonnollista, että he haluavat suht omanikäisiä naisia perheenperustamismielessä. Av:lla näyttää olevan kuitenkin myös vanhempia ihmisiä, varmasti sen vuoksi, että aiheet ovat niin moninaisia. Olen huomannut, että jotkut ihmiset läpi elämän saavat enemmän huomiota vastakkaiselta sukupuolelta eikä tämä johdu pelkästään upeasta ulkonäöstä. Olen miettinyt tuota paljon koska itselläni ei koskaan ole ollut jonoa. Suhteita on toki ollut lyhyitä ja pitkiä. Tähän ikään tiedän kuitenkin, että pariutumiskarusellia harrastavat kaikenikäiset. Itsekin toivon vielä löytäväni kumppanin vaikka valinnanvara on pienempi kuin nuorempana. Olen 50+. Eräs entinen työtoverini on leski, 70v. Hän kulkee koiransa kanssa lenkeillä lenkkeilyvarusteissa ja hän saa usein treffitarjouksia miespolisilta koiranulkoiluttajilta, 50+ ikäisiltä. Kaverini on suht tavallisen näköinen ja on lakannut myös värjäämästä hiuksiaan. Hän on hyvin positiivinen ihminen, ehkä se sitten heijastuu ulospäin ja saa miehet kiinnostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.
Ei, en edelleenkään halua muuttaa nopeasti yhteen, mutta en myöskään halua mitään vuosien erillissuhdetta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Vai satuttaako se niin paljon kun on mennyt eroamaan lasten isästä eikä pysty täysipainoiseen liittoon enää sen jälkeen?
En ole mustasukkainen enkä halua kontrolloida naista. Haluan jakaa päivittäisen arjen iloinen, suruineen, tapahtumineen ja kyllä, tietysti myös kotitöiden osalta. Ei minua hävetä myöntää sitä. Ja vaikka te niin luulette, en halua naisesta kotiorjaa vaan työt kotona jaetaan tasapuolisesti.
P.S. Minulla on muutakin elämää, joten en ehdi kirjoittelemaan tänne jatkuvasti.
Mikä ihanneparisuhdetavassasi sitten on mielestäsi naisille niin epämukavaa, että he mukavuudenhalusta haluavat asua erillään?
Yrität saada minut sanomaan kotityöt, mutta vastaan että omaa kotia ja vuoroviikkoja käytetään pakona arjesta eli eräänlaisena varoventtiilinä silloin jos elämä ei olekaan niin kivaa. Lapsiviikolla pääsee miehestä kätevästi vähäksi aikaa eroon jos vaikka on ollut kärhämää ja jos lapsiperhearki alkaa tylsistyttämään niin vapaaviikolla pääsee tuulettumaan. Tietynlaista vastuunpakoilua ja itsekkyyttä siis.
Tässäkin ketjussa toistuvat vakiohokemat. Av:lle kirjoittelevat miehet (tai jotkut heistä) tuntuvat uskovan pakkomielteisesti, että "jokainen nainen saa aina seksiä kun vaan haluaa". Ei väliä miten monta kertaa heille sanotaan, että näin ei ole.
Miehet myös näyttävät uskovan, että naiset voivat vain odotella passiivisina, ja vientiä riittää, tai että naiset eivät koskaan saa pakkeja. Itse olen ihan nätti, hoikka ja normaali, mutta useamman kerran on käynyt niin, että kun yritän vaikka baarissa jutella miehelle, tämä vain kääntää selkänsä. Tai jos esim kutsuilla pääsen puheisiin itseäni vanhemman miehen kanssa, tämä hylkää minut kesken lauseeni, kun lähistölle tulee nuori nainen – vaikka tämä olisi varattu. Deittisaiteilla laitan miehille viestiä, usein ei edes vastata. Tai reaktio on: "Sori, mutta kuvasi ei innosta fyysisesti yhtään." Itselleni tärkeämpää on, että on jotain yhteistä.
Vakiohokema 3: naiset hukkuvat deittisaiteilla viesteihin. Näin onkin, mutta suurin osa niistä on "flirttejä" tai "hymyjä", joita lähetellään napin painalluksella kaikille. Kuvattomilta profiileilta sataa kikkelinkuvia, panoehdotuksia, kyselyjä että sopiiko anaali, tulee viestiä pariskunnilta jotka etsivät kolmatta pyörää, tulee viestiä varatuilta perheenisiltä, jotka kuvittelevat, että deittisaitilta saa kuvattomana kuuman rakastajattaren yhdellä viestillä. Eli väliä, onko nainen laittanut profiilinsa, että etsii parisuhdetta tositarkoituksella. "Kävisikö sitä oikeaa odotellessa varattu mies kaiken kivan merkeissä?"
Moni ikäiseni mies haluaa paljon nuoremman, mutta lapsia naisella ei saa olla. Tässä iässä monilla naisilla on jo isot, jopa omilleen muuttaneet lapset, mutta kun oman ikäinen nainen ei kelpaa. Sitten valitetaan, kun ei löydy paljon nuorempaa, lapsetonta naista, jolle vielä kelpaisi vanhempi mies.
Näissä av:n ketjuissa hämmentää, kun miehet eivät suostu millään uskomaan, että naisilla on sellaisia kokemuksia kuin on: aina ei saa seksiä, vaikka olisi nättikin. Jokaisen naisen ympärillä ei pörrää mieslauma, josta voi vain valita mieleisensä. Minulle ei ole väliä miehen ulkonäöllä tai pituudella. Olen enemmän luontoihminen kuin tavaran perään, joten miehen ei tarvitse olla varakas. Av:lla kuitenkin jankutetaan, että "kaikki" naiset haluavat komean ja rikkaan miehen. Elätän itseni ja lapseni, en saa muita tukia valtiolta kuin lapsilisän.
Läheinen ikäiseni ystävämies itkee jatkuvasti, kun ei löydy rakkautta ja parisuhdetta. Hän haluaa kuitenkin välttämättä 15–20 vuotta nuoremman naisen. Olen usein kehottanut kiinnostumaan oman ikäisistä, mutta ei käy.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.
Ei, en edelleenkään halua muuttaa nopeasti yhteen, mutta en myöskään halua mitään vuosien erillissuhdetta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Vai satuttaako se niin paljon kun on mennyt eroamaan lasten isästä eikä pysty täysipainoiseen liittoon enää sen jälkeen?
En ole mustasukkainen enkä halua kontrolloida naista. Haluan jakaa päivittäisen arjen iloinen, suruineen, tapahtumineen ja kyllä, tietysti myös kotitöiden osalta. Ei minua hävetä myöntää sitä. Ja vaikka te niin luulette, en halua naisesta kotiorjaa vaan työt kotona jaetaan tasapuolisesti.
P.S. Minulla on muutakin elämää, joten en ehdi kirjoittelemaan tänne jatkuvasti.
Mikä ihanneparisuhdetavassasi sitten on mielestäsi naisille niin epämukavaa, että he mukavuudenhalusta haluavat asua erillään?
Yrität saada minut sanomaan kotityöt, mutta vastaan että omaa kotia ja vuoroviikkoja käytetään pakona arjesta eli eräänlaisena varoventtiilinä silloin jos elämä ei olekaan niin kivaa. Lapsiviikolla pääsee miehestä kätevästi vähäksi aikaa eroon jos vaikka on ollut kärhämää ja jos lapsiperhearki alkaa tylsistyttämään niin vapaaviikolla pääsee tuulettumaan. Tietynlaista vastuunpakoilua ja itsekkyyttä siis.
Minä asuisin erilläni miehen kanssa, jolla on lapsia, jos taas mieskin olisi lapseton, muuttaisin yhteen. Luonnollista, että arkensa haluaa pitää kivana, ja itselle lapset olisivat asia, jota en omassa kodissa halua. Mutta ei tämä toki siltä osin koskenutkaan minua, että lapseton arki olisi vastuun välttelyä - minun ei tarvitse paeta lapsiarkea minnekään, vaan nimenomaan olla osallistumatta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.
Ei, en edelleenkään halua muuttaa nopeasti yhteen, mutta en myöskään halua mitään vuosien erillissuhdetta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Vai satuttaako se niin paljon kun on mennyt eroamaan lasten isästä eikä pysty täysipainoiseen liittoon enää sen jälkeen?
En ole mustasukkainen enkä halua kontrolloida naista. Haluan jakaa päivittäisen arjen iloinen, suruineen, tapahtumineen ja kyllä, tietysti myös kotitöiden osalta. Ei minua hävetä myöntää sitä. Ja vaikka te niin luulette, en halua naisesta kotiorjaa vaan työt kotona jaetaan tasapuolisesti.
P.S. Minulla on muutakin elämää, joten en ehdi kirjoittelemaan tänne jatkuvasti.
Mikä ihanneparisuhdetavassasi sitten on mielestäsi naisille niin epämukavaa, että he mukavuudenhalusta haluavat asua erillään?
Yrität saada minut sanomaan kotityöt, mutta vastaan että omaa kotia ja vuoroviikkoja käytetään pakona arjesta eli eräänlaisena varoventtiilinä silloin jos elämä ei olekaan niin kivaa. Lapsiviikolla pääsee miehestä kätevästi vähäksi aikaa eroon jos vaikka on ollut kärhämää ja jos lapsiperhearki alkaa tylsistyttämään niin vapaaviikolla pääsee tuulettumaan. Tietynlaista vastuunpakoilua ja itsekkyyttä siis.
Siis arjen tulee olla joka päivä samanlaista tai kyseessä on vastuunpakoilu? Koetko myös, että esim. reissutyö ydinperheessä on samanlaista vastuunpakoilua?
Viikko-viikkovanhemmuus on mielestäsi myös vastuunpakoilua, vaikka ilmeisesti olet etäisä, joka pakenee sitä lapsiperhe-elämää 26 päivää kuukaudessa kykenemättä kantamaan edes puolta vanhemmuuden vastuista. Miksi itse pakenet vastuuta lapsistasi? Taitaa olla kysymyksessä oma mukavuudenhalusi, etenkin, kun et halua, että puolison lapset (et halunnut puolisoa, jolla on lapsia) tulisivat häiritsemään pakoasi vanhemmuudesta
Jos suhde on huono, ei erillään asuminen sitä pelasta. Ongelmat jäävät ratkomatta ja kasautuvat, ihan niin kuin yhdessäasuessa.
Saat tietysti haluta sellaisen suhteen kuin tahdot. Älä kuitenkaan syytä muita vastuunpakoilusta ja mukavuudenhalusta, jos he eivät halua samaa. Etenkin, kun omat ratkaisusi nimenomaan tuntuvat perustuvan mukavuudenhaluun ja vastuunpakoiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä kuin parisuhteessa
En tiedä mitä K**päkaruselli on, mutta tämä lause liittyy siihen varmaan olennaisesti. Miehet haluaa AINA seksiä parisuhde tai ei, mutta muutamat samanmieliset naiset tyydyttää ainoastaan sen miesten parhaimmiston.
"Yrität saada minut sanomaan kotityöt, mutta vastaan että omaa kotia ja vuoroviikkoja käytetään pakona arjesta eli eräänlaisena varoventtiilinä silloin jos elämä ei olekaan niin kivaa. Lapsiviikolla pääsee miehestä kätevästi vähäksi aikaa eroon jos vaikka on ollut kärhämää ja jos lapsiperhearki alkaa tylsistyttämään niin vapaaviikolla pääsee tuulettumaan. Tietynlaista vastuunpakoilua ja itsekkyyttä siis."
Entäs lapset? Hekin ovat ihmisiä. Miksi heidän pitäisi automaattisesti jakaa kotinsa äidin seurustelukumppanin kanssa? Itse olisin ainakin ollut onnellinen teininä, jos en olisi joutunut jakamaan kotiani äitini miehen kanssa. En ollut häntä itse valinnut, eikä hän tuntunut erityisemmin pitävän minusta. Ovatko lapsetkin siis mukavuudenhaluisia, jos eivät halua elää vieraan aikuisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittelee mies joka on 40 -vuotias. Kaikkien naissuhteitteni, joita ei runsaslukuisesti ole, eteen olen joutunut tekemään todella kovasti töitä. Suhteet ovat päättyneet käytännössä siihen, että nainen on halunnut erota ja etsinyt uuden miehen itselleen. En ilmeisesti ole tarpeeksi jännä vaan liian tunnollinen ja tylsä.
Voin myöntää olevani hieman katkera siitä, että naisia lähestytään jatkuvasti yökerhoissa, illanvietoissa ja nettideiteillä. Seksiä on saatavilla aina jos vaan haluaa. Joku kysyi sitä naisen määritelmää...jokaiselle normaalille miehelle nainen tarkoittaa hedelmällisessä iässä olevaan naista eli käytännössä noin 18-35 -vuotiasta. Koska olen kuitenkin realisti, niin minulle se määritelmä on 30-40 -vuotias nainen, joka voi olla sinkku tai lapsellinen. Minulla on omia lapsia, joten toivon naisen olevan lapseton, koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin missä lapsiluku on yhteen laskettuna suurperheen luokkaa. Mutta eivät ne lapset ole este jos nainen muuten on sopiva.
Tunnollisuus ei mitenkään voi olla syy suhteittesi kaatumiseen. Suosit itseäsi nuorempia lapsettomia naisia, jos naisten tapaan laajentaisit skaalaasi etkä olisi heti suunnittelemassa yhteenmuuttoa naisystävän kanssa (uusperhehelvetti), niin mahdollisuutesi olisivat paremmat.
Ensimmäiseksi neuvoisin sinua rehellisesti miettimään niitä oikeita syitä, miksi tulet aina jätetyksi.
Sanoisin että teit tässä naisille tyypilliseen tapaan virheoletuksen. Avioeroni jälkeen en todellakaan ole muuttamassa yhteen heti kenenkään kanssa, mutta en toisaalta halua sellaistakaan suhdetta jossa asutaan vuosia omissa kodeissa kunnes lapset on aikuisia ja sitten yritetään miettiä jotain yhteisasumista.
Minulle kelpaa myös ikäiseni nainen, ei vain nuoremmat, mutta vanhempaa naista en halua. Se minulle sallittakoon. Oletan myös naisen elättävän itsensä (yhdessä asuessa tuloja voidaan tasata), mutta tämäkin tuntuu olevan monesti liikaa vaadittu. Yllättävän usean naisen tulot koostuvat erilaisista tuista tai elareista.
Joten ihan turha yrittää taas tuota naisten perinteistä, sinun luonteessasi täytyy olla jotain vikaa syyllistämistä.
Kerroit, että naiset aina jättävät sinut ja yritit syyttää siitä mm. tunnollisuuttasi (mikä on täysin absurdia). Sen takia sinun todella kannattaisi pohtia asiaa. En pysty kyllä käsittämään, miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sinulle kelpaa ja miksi olet kovin ehdoton tässä asiassa.
Tutkitusti miehet pariutuvat (ja muuttavat yhteen) paljon naisia ripeämmin eron jälkeen. Kaipaavatko miehet kotiapulaista vai miksi kahden aikuisen rento suhde eri osoitteissa on sinulle ehdoton ei? Saisitte molemmat rusinat pullasta ja pystytte myös keskittymään vanhemmuuteen.
Ehkä mainitsemasi tylsyys onkin totta siinä mielessä, että pidät tiukasti kiinni vaatimuksistasi ja suhteen luonteesta. Et edes mieti ja tutki muita vaihtoehtoja.
Levysi jäi kiinni uraan kuten yleensäkin naisilla ja jäit jankkaamaan samaa asiaa hieman eri sanoilla eli vian täytyy olla minussa tai vaatimuksissani. Kerrotaan nyt tähän, että olen minäkin kieltäytynyt suhteesta tai jättänyt jos suhteelle ei ole ollut kunnon edellytyksiä. On tietysti totta, että monelle (vanhemmalle) naiselle tuo elantonsa hankkiminen on punainen vaate ja rusinoiden pullasta noukkiminen on niin tärkeää ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Minusta vaatimukseni eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia. Onhan naisillakin kaikenlaisia vaatimuksia.
Ehkä miehet haluavat puolison avuksi kotitöihin, mutta naiset taas haluavat asua erillään koska olisi vaikea selittää lapsille kuka tämä uusi mies on ja elareiden maksuunkin voisi tulla ongelmia kun ex-ukko ei innostuisi uudesta miehestä kainalossa. Paljon kivempaa elellä vapaaviikkoina tai -viikonloppuina salasuhde-elämää ja leikkiä kilttiä lähihuoltajaa.
P.S. Kyllä mulle voisi pari vuotta vanhempi nainen kelvata jos muuten kaikki natsaa, ei se nyt niin tarkkaa ole. Mites nyt suu pannaan?
Eli ongelma onkin nyt siinä, että nainen, jolla on lapsia, laittaa lapsensa sinun edelle, halutessaan lapsiviikoilla omistautua lapsilleen ja lapsivapaina viikkoina nauttia kahden aikuisen tapailusuhteesta, jossa ei tarvitse kiistellä rahasta tai kotitöistä.
Tämän saat vielä omassa päässäsi kuulostamaan itsekkäältä ja ahneelta. Itse elän tällaisessa viikko-viikkovanhemmuudessa ja Helsingille tyypilliseen tapaan mitään elareita ei kyllä maksella puolin tai toisin.
Tekeekö mielestäsi selibaatti naisesta kiltin, kun puhut "salasuhde-elämästä" ihan normaalissa seurustelusuhteessa? Miksi seurustelukumppani tulisi esitellä lapsille nopealla aikataululla, jos häntä tapailee vain lapsivapailla viikoilla?
Ei, ongelma ei ole naisen lapsissa vaan siinä ajattelutavassa, että lapsiviikon olen supermutsi ja enkeli ja sitten vapaaviikolla elämä ranttaliksi ja hurjastelemaan miehen kanssa sinkkutyyliin. Eli halutaan poimia rusinat pullasta. Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa asutaan saman katon alla. Ja jos on lapsia niin ei teeskennellä etteikö niitä olisi.
Selibaatista saa jokainen päättää itse, mutta ei kukaan mies katso hyvällä naista joka hyppii sängystä sänkyyn...sillä lapsivapaalla viikolla.
Arvaanko oikein jos väitän, että haluat nopeasti saman katon alle siksi, ettei nainen pääsisi hyppimään sängystä sänkyyn? Eli kyse on puhtaasti mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta.
Ei, en edelleenkään halua muuttaa nopeasti yhteen, mutta en myöskään halua mitään vuosien erillissuhdetta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Vai satuttaako se niin paljon kun on mennyt eroamaan lasten isästä eikä pysty täysipainoiseen liittoon enää sen jälkeen?
En ole mustasukkainen enkä halua kontrolloida naista. Haluan jakaa päivittäisen arjen iloinen, suruineen, tapahtumineen ja kyllä, tietysti myös kotitöiden osalta. Ei minua hävetä myöntää sitä. Ja vaikka te niin luulette, en halua naisesta kotiorjaa vaan työt kotona jaetaan tasapuolisesti.
P.S. Minulla on muutakin elämää, joten en ehdi kirjoittelemaan tänne jatkuvasti.
Mikä ihanneparisuhdetavassasi sitten on mielestäsi naisille niin epämukavaa, että he mukavuudenhalusta haluavat asua erillään?
Yrität saada minut sanomaan kotityöt, mutta vastaan että omaa kotia ja vuoroviikkoja käytetään pakona arjesta eli eräänlaisena varoventtiilinä silloin jos elämä ei olekaan niin kivaa. Lapsiviikolla pääsee miehestä kätevästi vähäksi aikaa eroon jos vaikka on ollut kärhämää ja jos lapsiperhearki alkaa tylsistyttämään niin vapaaviikolla pääsee tuulettumaan. Tietynlaista vastuunpakoilua ja itsekkyyttä siis.
No huh huh! :D Ihan samalla tavallahan se mies pääsee eroon naisesta. Ja miksi se olisi jotain vastuun pakoilua? Mikä vastuu siinä jää hoitamatta?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2939866/vastavaite-naisten-etulyontiasem…
Tämän ketjun ap vastaa kysymykseen. Vain nuoret ja kauniit ovat niitä naisia johon tämä "teoria" perustuu eli aika pieni prosentti naisista.
Eli miehet valittavat kun eivät saa sitä pientä prosenttia naisista joita itse haluavat kun naiset kuten nämä valittajat haluavat vain pienen prosentin miehistä.
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2939866/vastavaite-naisten-etulyontiasem…
Tämän ketjun ap vastaa kysymykseen. Vain nuoret ja kauniit ovat niitä naisia johon tämä "teoria" perustuu eli aika pieni prosentti naisista.
Eli miehet valittavat kun eivät saa sitä pientä prosenttia naisista joita itse haluavat kun naiset kuten nämä valittajat haluavat vain pienen prosentin miehistä.
Kyse on siis nuorista ihmisistä, jotka eivät näe itseään vanhempia ja/tai tajua että vanhenevat itse myös. Liikuttavan teiniä. 🙄 Ilmankos omat kokemukset eivät kohtaa lainkaan tuon ns. teorian kanssa. Olen väärän ikäinen ja ihan kivoja miehiä on vapaina, ei normaali nelikymppinen jahtaa 20-vuotiaita muualla kuin aihe vapaalla. ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2939866/vastavaite-naisten-etulyontiasem…
Tämän ketjun ap vastaa kysymykseen. Vain nuoret ja kauniit ovat niitä naisia johon tämä "teoria" perustuu eli aika pieni prosentti naisista.
Eli miehet valittavat kun eivät saa sitä pientä prosenttia naisista joita itse haluavat kun naiset kuten nämä valittajat haluavat vain pienen prosentin miehistä.Kyse on siis nuorista ihmisistä, jotka eivät näe itseään vanhempia ja/tai tajua että vanhenevat itse myös. Liikuttavan teiniä. 🙄 Ilmankos omat kokemukset eivät kohtaa lainkaan tuon ns. teorian kanssa. Olen väärän ikäinen ja ihan kivoja miehiä on vapaina, ei normaali nelikymppinen jahtaa 20-vuotiaita muualla kuin aihe vapaalla. ☺
Mitäköhän nämä ihmiset tekevät vanhetessaan itse? Katoavat varmaan, kun kerran yli 35-vuotiailla ei ole enää mitään elämää. 🙄🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 41-vuotias, hoikka, treenattu, pitkätukkainen ja naisellinen. Lapsia en valitettavasti pysty samaan. Olen nyt ollut nettideiteillä jonkin aikaa, ja treffejä takana muutamia. Yhtäkään mallimiestä en ole edes nähnyt tai supermenestyjää, laillani ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, suurin osa perheellisiä. Parisuhteeseen myös miehillä on, ja hyvä niin, jokaisella omanlaisensa kriteerit, ja olen saanut ja antanut pakkeja esim. miehiltä, jotka haluavat naisen, jolla on myös lapsia.
Mitään parisuhteeseen halukasta miesvyöryä ei ole tullut sen enempää nyt kuin 2000-luvun alussa, kun olin viimeksi sinkku, ei sen enempää netissä kuin irl. En ole kaivannutkaan. Mutta keitä te tarkoitatte näillä naisilla, jotka ovat kuin karkkikaupassa ja hyväksyvät vain malli-koripalloilija-toimitusjohtajia? Missä heitä ylipäätään on, kun itse näen vain kaltaisiani tavallisia ihmisiä? Edustan kuitenkin erittäin keskivertoa ihmistä ylipäätään, luulisi että olisin edes sivusta nähnyt ko. ilmiön.
Onko ongelma siinä, että sana NAINEN tarkoittaa teille jotakin sellaista, mitä keskivertoihminen ei ymmärrä?
Mulle potentiaalinen nainen tarkoittaa 34-36 vuotiasta lapsetonta sinkkunaista joka kuitenkin haluaa saada lapsen kun löytää oikean kumppanin. Naisen pitäisi pysytyä huolehtimaan itsestään ja kyetä normaalielämään eli käymään töissä yms. Et ole kohderyhmääni sillä olet biologisten tosiasioiden valossa liian vanha ja toinen on että sanoit itse että et voi saada lapsia mikä myös sulkee sinut kohderyhmäni ulkopuolelle.
Kiitos tiedosta. :) Kuitenkin minulle tosiaan riittää kysyntää miehissä, lapsia hankkineet toivovat ensi sijassa lapsetonta. Ketään kaikki eivät halua, ja se on aivan ok.
Jotta ymmärtäisin näitä keskusteluita, haluaisin siis tietää, mitä sana "nainen" tarkoittaa, ja tarkoittaako se nimenomaan jonkun tietyn ikäryhmän näkökulmaa siitä, ketkä naiset ovat haluttavia? Ongelmani ei siis ole, etten kelpaisi miehille, ja mietinkin, kirjoittaako täällä niin nuori miesporukka, että meillä ei olisi toisiamme kohtaan tosiaan kiinnostusta missään oloissa. Ja kun täällä ei kirjoittele ikäisiäni (+-8 vuotta) jotka eivät halua (lisää) lapsia, niin näille miehille tulee illuusio, että kukaan ei haluaisi esim. minua?
Jos siis olen oikein summannut ketjun, että joillekin täällä aktiivisesti kirjoittaville, ilmeisesti nuorille ja lapsettomille miehille nainen = alle 35-vuotias ja lapseton? :)Hieman jo hymyilytti tuo, että ikäiseni eivät kelpaa parisuhteeseen. Kyllä keplpaavat sekä miehet että naiset, näin kypsempänä voin paljastaa. No, ei se ole minulta pois jos on vääriä kuvitelmia. :)
Ei. "Näille miehille" ei tule mitään illuusiota siitä, ettetkö sinä kelpaisi kenellekään. Tämänkö halusit kuulla? Kyllä me uskotaan, että joku sinutkin huolii. Olethan nainen. Kyllä, luit oikein. Nainen.
Aistin ärsyyntyneisyyttä, miksi ihmeessä? Kaiken ikäiset ihmiset pariutuvat ja ovat aina pariutuneet, mutta täällä on tullut se mielikuva että naiset pariutuvat jotenkin eri tavalla kuin miehet ja on hirveästi valinnanvaraa. Siksi kysyin, mitä tämä "nainen" pitää sisällään.
Haluaisitko vastata tuohon kysymykseeni, että onko täällä tosiaan niin nuoria, että ikäiseni ymmärrettävästi tuntuvat ei-kiinnostavilta parisuhdemielessä? Se selittäisi, miksi "nainen" -käsite koskeekin vain pientä osaa naisista, ilmeisesti miesten itsensä ikäisiä (toistan, ihan ymmärrettävää), ja siksi tulee heiteltyä noita kommentteja että ikäisenikin 'kelpaavat' jollekin?
En tiedä miksi sinä mitäkin aistit. Sinulle on sitten tullut täällä väärä mielikuva, ei siinä sen kummempaa. Naisille pariutuminen on helpompaa, joten naisissa on enemmän niitä, joille on kysyntää paljon tai melko paljon, ja vähemmän niitä, joille on kysyntää vähän tai ei juuri ollenkaan. Tästä on kyse. Ymmärrät varmaan, että minä en voi kertoa minkä ikäistä porukkaa täällä palstailee yhtään sen paremmin kuin sinäkään.
Niin, paitsi että todellisuudessa naisia on enemmän kuin miehiä, ja yksinäisiä aikuisia naisia on enemmän kuin vastaavia miehiä.
Niin, paitsi että naimaikäisissä on enemmän miehiä, kaikissa alle 55v ikäluokissa.
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2939866/vastavaite-naisten-etulyontiasem…
Tämän ketjun ap vastaa kysymykseen. Vain nuoret ja kauniit ovat niitä naisia johon tämä "teoria" perustuu eli aika pieni prosentti naisista.
Eli miehet valittavat kun eivät saa sitä pientä prosenttia naisista joita itse haluavat kun naiset kuten nämä valittajat haluavat vain pienen prosentin miehistä.
Mutta se minun pieni prosenttini on eri kuin kavereillani. Meillä on käytössä ihan eri kriteerit
Veikkaanpa myös, että naista mukavuudenhalusta syyttäminen, kun puhutaan suhteesta, jossa ei asuta yhdessä, tarkoittaa sitä, että naisen odotetaan tekevän yhteissä kodissa kaikki kotityöt (ja hoitavan isäviikonloppuna miehen lapset siihen päälle). Muutenhan on vaikea kuvitella, että yhteinen talous miehen kanssa lisäisi työtaakkaa naiselle.