Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet onnistunut laihtumaan: mitä ajattelet kun näet lihavia ihmisiä?
13.03.2026 |
Mitä ajattelet kun kaupassa, kaupungilla, lenkkipolulla tulee vastaan lihavia ihmisiä? Ajatteletko heistä eri tavalla nyt kuin silloin, kun olit itsekin ylipainoinen?
Kommentit (17)
En ajattele mitään sen kummempaa, koska en tunne heitä ja heidän tilannettaan, eikä se minulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen ihan samalla tavalla. En vertaa itseäni muihin ja muiden ulkonäkö on heidän asiansa.
Ajattelen että kylläpä hänelläkin olisi jo tarvetta laihduttamiseen.
Olen ollut aina tosi hoikka, mutta en koe olevani sen vuoksi yhtään muita parempi ihminen. Kyllä ihmisen arvo piilee jossain ihan muussa kuin kiloissa.
Ei mua kiinnosta toisten paino, saati ylipaino niin paljon että kiinnittäisin siihen sen kummempaa huomiota. Itse en ole koskaan ollut ylipainoinen, aina painoindeksin alarajalla tai niukasti alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että kaikki läskit on vietävä leireille jossa on pakkotyötä ilman ruokaa niin kauan kunnes läskit haihtuu.
En mitään ihmeellistä.
Sitten taas, jos joku tulee kysymään, että miten onnistuin laihduttamisessa ja vastaan, että laske mitä syöt, syö energiaa vähemmän ja lisää aktiivisuutta ihan vaikka kävelemällä. Jos tuohon tulee vastaukseksi säästöliekkiä, insuliiniresistenssiä, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vaikka mitä muuta tahansa tuhansista tekosyistä niin sitten näen punaista. Ei se laihduttaminen mitään rakettitiedettä ole ja isoin tekijä on siinä suun ja käden välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele heistä mitään. Yleensäkään en ajattele randomeista tyypeistä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että kaikki läskit on vietävä leireille jossa on pakkotyötä ilman ruokaa niin kauan kunnes läskit haihtuu.
Just näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ajattele heistä mitään, kun en edes kiinnitä huomiota toisten painoon. Ihmetyttääkin aina keskustelut, joissa jotkut näkevät ylipainoisia kaikkialla. Minä en tosiaankaan edes tarkkaile ihmisiä. Oma painoni suututtaa, jos se menee tietyn rajan yli ja teen kaikkeni, että se laskisi. Muitten painot ja tekemiset eivät minulle kuulu.
Olenko ilkeä kun nyt laihtuneena (vielä on minullakin tavoitetta) nähdessäni lihavan ihmisen, ajattelen että hänen terveytensä kärsii tuosta ylipainosta, kunpa hän laihduttaisi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt lihavuudesta, edes silloin kun olin itse lihava. Suhtaudun lihavuuteen kuten mihin tahansa muuhunkin luonnehäiriöön, addiktioon tai sairauteen. Jos ei ole pakko sille altistua niin en altista itseäni
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ajattele heistä mitään, kun en edes kiinnitä huomiota toisten painoon. Ihmetyttääkin aina keskustelut, joissa jotkut näkevät ylipainoisia kaikkialla. Minä en tosiaankaan edes tarkkaile ihmisiä. Oma painoni suututtaa, jos se menee tietyn rajan yli ja teen kaikkeni, että se laskisi. Muitten painot ja tekemiset eivät minulle kuulu.
Ihminen on 5 läheisensä summa ja seura tekee kaltaisekseen. Jos ajattelet näin lihavista niin samalla logiikalla sinun pitäisi pystyä istumaan samassa pöydässä neutraalisti narkomaanin ja lastensa äidin murhaajan kanssa. Aika moni kuitenkin aistii näiden ongelmalliset vibat ja ottaa mieluummin etäisyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvottavaa. Katson heidän ostoskärryään ja kuvotus lisääntyy, saatan jopa mainita ostosten terveellisyydestä.
Mua säälittää ja toivon että he eivät itse kärsi ylipainostaan yhtä paljon kuin itse kärsin aikoinaan, ja se oli raskasta.
Ihan rehellisesti? Ajattelen, että voi vtun tunkki, miksi et vaan laihduta kun ei se ole edes vaikeaa. Kyllästyttää ja ärsyttää ihmisten selittelyt suolistokiemuroista, mikroista, makroista, geeneistä, vuorotyöstä, stressistä, kiireestä, masennuksesta ja vaikka vttu rankasta viikosta kun telkkari hajosi. Kaikille näille on yhteistä se, että joka tekosyy pakottaa syömään lisää.
Harvemmin asiaa tulee kuitenkaan mietittyä koska tätä nykyä joka toinen vastaantulija on läski niin eipä siihen yleensä kiinnitä huomiota. Joskus säälittää lapset, joiden kanssa äiti ei jaksa leikkiä vaan istuu puistonpenkillä losoperseensä päällä, tuijottaa puhelinta ja napostelee tuhottomasti kaloreita sisältäviä pähkinöitä, koska lehdessä sanottiin, että pähkinät on upea juttu ja koko ajan pitää nakertaa jotain jottei vaan tuntisi mitään nälän tapaistakaan, koska siihen kuolee heti.
Tai omanikäisiä pariskuntia, jotka vierekkäin kulkiessaan vievät koko Prisman käytävän.
Hyi vttu, onneksi en näytä tuolta.
Niin minä ajattelen.
Laihdutin 16kg pari vuosikymmentä sitten enkä ole lihonnut takaisin.
Ajattelen korkeintaan, että itselläni kävelyvauhti on ripeämpi kuin lihavana ollessani. En tarkkaile muita ihmisiä, olen luonteeltani sellainen, että uppoudun kaupungilla kulkiessanikin omiin asioihini.
Ihmiset oikeasti ajattelee muiden ulkonäköä melko harvoin, etenkään jos se ei erityisesti miellytä. Oma napa paras napa, hyvässä ja pahassa
hei, pystytkö itse vastaamaan tähän; Mitä ajattelet työttömänä kun näet miten ihmiset kiirehtii päivittäin töihinsä, ostelevat autoja ja asunnon ja perustavat perheen. miltä tuntuu...ihan rehellisesti?
En ajattele heitä mitenkään.