Lääkäriopintojen ravitsemusopetus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.

Näytä nyt vielä se metatutkimus, jossa glyfosaatti on aiheuttanut syöpää. Wikipediasivu ainakin listaa pelkästään tutkimuksia, joissa se ei aiheuta syöpää.

Eipä aiheuta kun EU:n lobbarit niin päättivät, mutta tässä on kyse korralaatiosta. Tästä syystä esmes Kaliforniassa sanotaan näin http://edition.cnn.com/2017/06/28/health/california-glyphosate-cancer-c…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.

En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.

Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.

Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.

Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?

Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?

En minä ole kertaakaan täällä kiistänyt ravitsemustieteen tärkeyttä lääkisopinnoissa. Tai väittänyt, että sitä ei pitäisi opettaa enempää. Mutta minun mielestä on hyvin monta muutakin asiaa, mitä pitäisi opettaa lääkisopinnoissa paljon enemmän, eikä ravitsemustiede ole niitä tärkeämpi. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin enemmän potilaan ymmärtävää kohtaamista. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin huomattavasti enemmän psykologiaa, koska käytännössä psykologia (ihmisen mieli ja persoonallisuus ja psyykkiset syyt) sanelee täysin sen, että miten hän sitoutuu hoitoon, miten helposti hän hakeutuu tutkimuksiin, miksi hän on ylipainoinen ja syö liikaa sitä sokeria, jopa vaikuttaa todennäköisyyteen parantua syövästi). Ravitsemustiedettä tärkeämpää olisi lisätä psykan opintoja lääkiksessä.

Varmasti fiksua, mutta kun se ravitsemus tuppaa olemaan siellä psyykenkin toimintaan vaikuttavana tekijänä mukana. Mikäli kohtaat hullun ituhipin, voisi olla tärkeää tietää kyseessä olevan B12-vitamiinin puutos ja anamneesissa yksi kysymys paljastaisi asian.

Hohhoijaa. Lääketieteessä on ihan peruskauraa, että ravitsemus (kuten tietyt vitamiinit) vaikuttaa esim. masennukseen, uneen jne. Ja että esim. kilpirauhassairaus voi ilmetä täysin masennuksen kaltaisin oirein. Tämän vuoksi vaikkapa masennusdiagnostiikassa huomioidaan tietyt elimelliset syyt ennen kuin oireet katsotaan psyykkisistä "syistä" johtuviksi. 

Tiedätkö sinä oikeasti nykylääketieteestä yhtään mitään? Herääpä vaan kysymys.

Aivan. Monikos lääkäri määrää masennuslääkityksen ilman tarvittavia labroja, siten kuin Käypä Hoidossa ohjeistetaan tekemään http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023

"On myös aiheellista selvittää, etteivät masennuksen oireet johdu suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta.

Lisäksi on suljettava pois potilaan muihin sairauksiin käyttämän lääkehoidon (esim. kortikosteroidi) tai päihteiden käytön (esim. alkoholi, kannabis tai amfetamiini) suoraan aiheuttamat masennustilat."

ja toisekseen, mikäli lääkäri ei tiedä ravitsemuksesta, miten hän voi poissulkea mitään ravinnosta johtuvaa tekijää esimerkiksi ilman ruokapäiväkirjaa? Kaikki kun ei näy labroista.

Tunnen kolmen ison julkisen puolen organisaation käytännöt. Ainakin niissä joka ikinen lääkäri ottaa labrat ennen masennusdiagnoosin asettamista ja tekee muutakin erotusdiagnostiikkaa. Se on organisaation ihan rutiiniohje, joka perustuu käypä hoito -suositukseen. Voi olla että 15 vuotta sitten ei otettu labroja, mutta kyllä nykyään otetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu on peruskauraa varmaan niin jossain unelmautopiassa. Jokaikinen mun tuntema masennuspotilas on "hoidettu" lääkkein, joitakin myös terapialla, josta siitäkään ei ole pahemmin hyötyä. Lääkkeistä tietysti vielä vähemmän, sillä ihan tieteelliset tutkimukset osoittavat, että niistä ei ole käytännössä minkäänlaista hyötyä, vaan saadut hyödyt mahtuvat virhemarginaaliin. Suurin hyöty niistä on placebovaikutus, mutta kaupanpäälle saadaan sivuvaikutukset.

Lääketiede nykymuodossaan harjoitettuna on ehkä ihmiskunnan suurin kusetus. Harmittaa kun ihmisten terveys tuhotaan, vaikka se nykytietämyksellä voitaisiin saada paremmalle tolallekin. Tietysti sekin harmittaa, että joudumme kaikki olemaan tämän vaarallisen huijauksen ja humpuukin maksumiehinä. 

Jos sinun mielestä lääketiede on suurta kusetusta, niin sinä olet aivan vapaa jättäytymään lääketieteen ulkopuolelle. Älä sitten hyvä ihminen enää ikinä mene lääkäriin, jos et halua joutua kusetuksen uhriksi. Mutta anna niiden, jotka lääketieteeseen uskovat, rauhassa käydä lääkärissä.

Mitä huonommin potilaan ravitsemustila,sitä enemmän lääkereseptejä - näinhän se Suomessa menee.

Jokainen suomalainen tietää, että alkoholin liikakäytöstä seuraa terveydelle haittaa (ja usein perhesuhteille myös). Jokainen tietää, että tupakointi aiheuttaa syöpäriskin ja tuhoaa keuhkot. Silti hyvin moni tekee sen valinnan, että juo silti viinaa ja tupakoi. 

Aivan sama on ravitsemuksessa. Jokainen suomalainen tietää, että kasviksia pitäisi syödä usein. No eipä syö. 

Mitä lääkäri sille voi, jos ihmiset valitsevat terveydelleen haitallisia asioita, vaikka tietävät hyvin niiden haitallisuuden? 

Jos lääkisopinnoissa olisi enemmän tietoa ravitsemuksesta (tai tupakasta), niin vaikuttaisiko se jollain tavalla tavallisen kansan elintapoihin ja valintoihin?

Olen monta vuotta kärsinyt normaalia vakavammasta väsymyksestä ja uupumuksesta. Olen käynyt 7 eri lääkärin vastaanotolla. Heistä osa julkisella ja osa yksityisellä puolella, osa sisätautilääkäreitä/endoja ja osa yleislääkäreitä. Taustalla kilpirauhasen poisto ja lisäksi olen kertonut suoliston toimivan ylivilkkaasti (läpipasko).

Yksikään lääkäri ei ole ehdottanut muita labroja kuin verenkuva ja kilpparit sekä suola- ja kalkkitasapaino. 

Kukaan ei ole osannut diagnosoida mitään. Ehdotuksia on ollut seuraavia:

- ihminen vanhenee, väsymys on normaalia

- nosta/laske tyroksiiniannosta

- olet masentunut (2 eri lääkäriä), ei suosituksia masennuksen hoitoon

- yksi antoi mukaan FODMAP-monisteen

Oma-aloitteisesti olen saanut otatettua d-vitamiinin (ravintolisän säännöllisestä käytöstä huolimatta juuri rajalla), B12-vitamiinin (ok) ja ferritiinin (liian matala). 

Vasta ravitsemukseen paneutumalla ja lukuisia lisäravinteita käyttämällä olen alkanut saada itseni kuntoon. Luotto lääkäreihin hipoo tällä hetkellä nollaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.

Näytä nyt vielä se metatutkimus, jossa glyfosaatti on aiheuttanut syöpää. Wikipediasivu ainakin listaa pelkästään tutkimuksia, joissa se ei aiheuta syöpää.

Eipä aiheuta kun EU:n lobbarit niin päättivät, mutta tässä on kyse korralaatiosta. Tästä syystä esmes Kaliforniassa sanotaan näin http://edition.cnn.com/2017/06/28/health/california-glyphosate-cancer-c…

Ei tuossa linkissäsi ole ainuttakaan tutkimusta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?

Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.

Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.

Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?

Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?

Ilmeisesti sinulla ei ole edes yleistietotasoista ymmärrystä lääketieteestä? Kannattaako siinä tapauksessa väitellä lääketieteen koulutuksesta? En minäkään lähde vääntämään kättä esimerkiksi lentäjäkoulutuksen laadusta, kun en siitä mitään tiedä.

Mutta tiedoksi, että reilu ylipaino lisää oleellisesti sekä anestesiakomplikaatioiden että kirurgisten - sekä leikkauksen aikaisten että myöhäisten - komplikaatioiden riskiä. Leikkaus evätään siinä vaiheessa, kun riskit katsotaan suuremmaksi kuin hyödyt. Se on ihan lääketieteellinen syy, ei rasismia (joka tarkoittaa kylläkin suomenkielessä rotusyrjintää).

Plaa plaa. Juuri nuo asiat olivat niitä lääketieteellisiä syitä. Mikäli kuitenkin Saksassa ylipaino ei ole este leikkaamiselle, ei se voi olla täälläkään. Rasimilla tarkoitetaan sitä, että sairauden syyksi ilmoitetaan obesiteetti ilman, että sairauden syy on obesiteetti. Artroosin osalta ei ole mitään todisteita siitä, että se johtuisi obesiteetistä. Itse asiassa syytä ei tiedetä. Ruokavaliolla VOI olla kuitenkin merkitystä artroosissakin.

Miten se sairauden syy liittyy syrjintään? Ei sitä massiivisen obeesin potilaan polvea leikata silloinkaan, vaikka artroosin syy olisi ilmeinen vamman jälkitila. Samat leikkausriskithän siinä on.

Ja Saksan leikkauskriteerit eivät sido Suomen terveydenhuoltoa mitenkään. Täällä voi, saa ja pitää arvioida ihan itse, mikä riski on hyväksyttävä ja mikä on liikaa. Kansallisella tasolla ajatellen me maksamme laskun, ei Saksa, joten me päätämme hoidon kriteerit. Yksilökohtaisesti ajatellen jokainen kirurgi kantaa viime kädessä itse vastuun tekemistään leikkauspäätöksistä ja jokainen nukutuslääkäri suorittamistaan anestesioista. Se, että joku lääkäri muutaman tuhannen kilometrin päässä haluaa ottaa isojakin riskejä potilaidensa hoidossa ei pakota eikä saa pakottaa suomalaista kollegaa tekemään samoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen monta vuotta kärsinyt normaalia vakavammasta väsymyksestä ja uupumuksesta. Olen käynyt 7 eri lääkärin vastaanotolla. Heistä osa julkisella ja osa yksityisellä puolella, osa sisätautilääkäreitä/endoja ja osa yleislääkäreitä. Taustalla kilpirauhasen poisto ja lisäksi olen kertonut suoliston toimivan ylivilkkaasti (läpipasko).

Yksikään lääkäri ei ole ehdottanut muita labroja kuin verenkuva ja kilpparit sekä suola- ja kalkkitasapaino. 

Kukaan ei ole osannut diagnosoida mitään. Ehdotuksia on ollut seuraavia:

- ihminen vanhenee, väsymys on normaalia

- nosta/laske tyroksiiniannosta

- olet masentunut (2 eri lääkäriä), ei suosituksia masennuksen hoitoon

- yksi antoi mukaan FODMAP-monisteen

Oma-aloitteisesti olen saanut otatettua d-vitamiinin (ravintolisän säännöllisestä käytöstä huolimatta juuri rajalla), B12-vitamiinin (ok) ja ferritiinin (liian matala). 

Vasta ravitsemukseen paneutumalla ja lukuisia lisäravinteita käyttämällä olen alkanut saada itseni kuntoon. Luotto lääkäreihin hipoo tällä hetkellä nollaa. 

Poikkeava väsymys ei ole sairaus. Se on oire. Lääketiede ei välttämättä ole paras taho selvittämään jotain tiettyä oiretta / ominaisuutta. Lääketiede katsoo asioita aina sairauden näkökulmasta. Mene selvittämään väsymystäsi suoraan esim. ravitsemusterapeutille, psykologille tai fyssarille tai liikunnanohjaajalle. Ei kannata medikalisoida itsessään asioita, jotka ovat luonteeltaan ja syyltään muuta kuin medisiinaa.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti tämä ennaltaehkäisystä vouhkaaminen on ihmeellistä. Jos väestö ei syö terveellisesti, niin se ei kyllä ensisijaisesti johdu yleislääkärin ravitsemustiedoista. Se johtuu ensisijaisesti kolmesta seikasta. 1) Ravitsemussuositukset ovat pielessä. 2) Kansa ei ole tietoinen suosituksista. 3) Kansa ei noudata suosituksia vaikka tietäisi niistä.

Nämä asiat eivät korjaannu jankkaamalla niitä samoja ravitsemussuosituksia lääkäreille, jotka yleensä kohtaavat potilaat vasta sitten kun nämä ovat jo sairastuneet. Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeämpää olisi tiedotus esimerkiksi terveystiedon tunneilla koulussa. Kansalaisten motivaatio-ongelmia ei tämäkään toki ratkaise.

Yleinen tai yleiset ravitsemussuositukset ei anna kovin tarkkoja ohjeita siitä miten pitää syödä. Ohjeet on enemmän suuntaa atavia. Minusta ihan hyvä niin.

Ihmiset kokevat itsensä nykyään kiireisiksi ja vaikka tietoa on tarjolla niin koetaan herkästi että elämäntapa muutoksiin esim. ravitsemuksen suhteen ei ole aikaa. Toisaalta etsitään helppoja ratkaisuja joka voi olla vaikka pilleri purkista kun ilmenee vaivoja. On myös helpompi ajattella etttä jollakin muulla on ratkaisu minun vaivoihin eikä haluta käyttää sen miettimiseen omaa aikaa vaan mieluummin etsitään valmiita malleja. Osa haluaa mielluummin nauttia elämästä kuin pidentää omaa elinikään. Aina ei ymmärretä sitä että myös elämänlaatu paranee usein elämäntapa muutoksilla huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monta vuotta kärsinyt normaalia vakavammasta väsymyksestä ja uupumuksesta. Olen käynyt 7 eri lääkärin vastaanotolla. Heistä osa julkisella ja osa yksityisellä puolella, osa sisätautilääkäreitä/endoja ja osa yleislääkäreitä. Taustalla kilpirauhasen poisto ja lisäksi olen kertonut suoliston toimivan ylivilkkaasti (läpipasko).

Yksikään lääkäri ei ole ehdottanut muita labroja kuin verenkuva ja kilpparit sekä suola- ja kalkkitasapaino. 

Kukaan ei ole osannut diagnosoida mitään. Ehdotuksia on ollut seuraavia:

- ihminen vanhenee, väsymys on normaalia

- nosta/laske tyroksiiniannosta

- olet masentunut (2 eri lääkäriä), ei suosituksia masennuksen hoitoon

- yksi antoi mukaan FODMAP-monisteen

Oma-aloitteisesti olen saanut otatettua d-vitamiinin (ravintolisän säännöllisestä käytöstä huolimatta juuri rajalla), B12-vitamiinin (ok) ja ferritiinin (liian matala). 

Vasta ravitsemukseen paneutumalla ja lukuisia lisäravinteita käyttämällä olen alkanut saada itseni kuntoon. Luotto lääkäreihin hipoo tällä hetkellä nollaa. 

Poikkeava väsymys ei ole sairaus. Se on oire. Lääketiede ei välttämättä ole paras taho selvittämään jotain tiettyä oiretta / ominaisuutta. Lääketiede katsoo asioita aina sairauden näkökulmasta. Mene selvittämään väsymystäsi suoraan esim. ravitsemusterapeutille, psykologille tai fyssarille tai liikunnanohjaajalle. Ei kannata medikalisoida itsessään asioita, jotka ovat luonteeltaan ja syyltään muuta kuin medisiinaa.

Juuri näin, nyt opin. Olen vain sen ikäluokan kasvatti, että olen kasvanut siihen kuvitelmaan, että nämä asiat hoituvat lääkärillä, etenkin kun tyroksiinikaan ei toiminut ja se nyt sentään on reseptilääke. Nyt tajuan, että suoliston saa kuntoon muualla kuin lääkärin avulla ja se lääkekin on alkanut jo pelittää. Terveysasemaa tarvitsen tällä hetkellä labroihin, jotta näen konkreettisesti mitattavan tilanteen, lääkäriä en sen sijaan juuri nyt mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.

En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.

Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.

Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.

Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?

Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?

En minä ole kertaakaan täällä kiistänyt ravitsemustieteen tärkeyttä lääkisopinnoissa. Tai väittänyt, että sitä ei pitäisi opettaa enempää. Mutta minun mielestä on hyvin monta muutakin asiaa, mitä pitäisi opettaa lääkisopinnoissa paljon enemmän, eikä ravitsemustiede ole niitä tärkeämpi. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin enemmän potilaan ymmärtävää kohtaamista. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin huomattavasti enemmän psykologiaa, koska käytännössä psykologia (ihmisen mieli ja persoonallisuus ja psyykkiset syyt) sanelee täysin sen, että miten hän sitoutuu hoitoon, miten helposti hän hakeutuu tutkimuksiin, miksi hän on ylipainoinen ja syö liikaa sitä sokeria, jopa vaikuttaa todennäköisyyteen parantua syövästi). Ravitsemustiedettä tärkeämpää olisi lisätä psykan opintoja lääkiksessä.

Varmasti fiksua, mutta kun se ravitsemus tuppaa olemaan siellä psyykenkin toimintaan vaikuttavana tekijänä mukana. Mikäli kohtaat hullun ituhipin, voisi olla tärkeää tietää kyseessä olevan B12-vitamiinin puutos ja anamneesissa yksi kysymys paljastaisi asian.

Hohhoijaa. Lääketieteessä on ihan peruskauraa, että ravitsemus (kuten tietyt vitamiinit) vaikuttaa esim. masennukseen, uneen jne. Ja että esim. kilpirauhassairaus voi ilmetä täysin masennuksen kaltaisin oirein. Tämän vuoksi vaikkapa masennusdiagnostiikassa huomioidaan tietyt elimelliset syyt ennen kuin oireet katsotaan psyykkisistä "syistä" johtuviksi. 

Tiedätkö sinä oikeasti nykylääketieteestä yhtään mitään? Herääpä vaan kysymys.

Aivan. Monikos lääkäri määrää masennuslääkityksen ilman tarvittavia labroja, siten kuin Käypä Hoidossa ohjeistetaan tekemään http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023

"On myös aiheellista selvittää, etteivät masennuksen oireet johdu suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta.

Lisäksi on suljettava pois potilaan muihin sairauksiin käyttämän lääkehoidon (esim. kortikosteroidi) tai päihteiden käytön (esim. alkoholi, kannabis tai amfetamiini) suoraan aiheuttamat masennustilat."

ja toisekseen, mikäli lääkäri ei tiedä ravitsemuksesta, miten hän voi poissulkea mitään ravinnosta johtuvaa tekijää esimerkiksi ilman ruokapäiväkirjaa? Kaikki kun ei näy labroista.

Tunnen kolmen ison julkisen puolen organisaation käytännöt. Ainakin niissä joka ikinen lääkäri ottaa labrat ennen masennusdiagnoosin asettamista ja tekee muutakin erotusdiagnostiikkaa. Se on organisaation ihan rutiiniohje, joka perustuu käypä hoito -suositukseen. Voi olla että 15 vuotta sitten ei otettu labroja, mutta kyllä nykyään otetaan. 

Mitäpäs luulet, jos otetaan 1000 potilasta ja analysoidaan onko ennen masennuslääkereseptin kirjoittamista suoritettu kaikki tarvittava poissulku mukaanlukien labrat, montako prosenttia saadaan tulokseksi?

Vierailija kirjoitti:

Aika hullua kun katsoo miten vähän jenkeissäkin opetetaan lekureille ravitsemusta https://nutritionfacts.org/video/medical-school-nutrition-education/ .... ja silti heidän pitäisi osata päätellä jotain ravitsemuksesta, laihduttamisesta jne.

Ja Jenkkilän lekureiden ravitsemusopetus tai sen puute vaikuttaa tänne Suomeen miten?

Mahdatkohan sä olla ihan  oikealla palstalla linkkeinesi? Luuletko että meitä kiinnostaa, asummehan Suomessa.

Nykysuomessa (länsimaissa) on vahvasti sellainen trendi, että medikalisoidaan kaikki mahdollinen. Ja sitten itketään, kun lääkärillä ja lääketieteellä ei ole vastauksia asioihin eikä hoitoa asioihin. Ongelma ei ole lääketieteessä vaan taipumuksessa medikalisoida asioita, joita ei pidä medikalisoida. Lääkärit eivät medikalisoi vaan tavallinen kansa, päättäjät, media, maallikot. 

Esimerkkejä: Nykyään medikalisoidaan normaalia surua masennukseksi. Nykyään medikalisoidaan työpaikkakiusaamisen aiheuttamia ongelmia masennukseksi. 

Halutaan helppoja pikaratkaisuja, joissa ei itse juuri tarvitsisi vaivautua tekemään työtä, ja toivotaan että lääkäri antaa jonkun vastauksen / lääkkeen ja ongelma on poistunut tai ratkennut.

Tämä ilmiö näkyy nykyhetken suhtautumisessa syömiseen, elintapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monta vuotta kärsinyt normaalia vakavammasta väsymyksestä ja uupumuksesta. Olen käynyt 7 eri lääkärin vastaanotolla. Heistä osa julkisella ja osa yksityisellä puolella, osa sisätautilääkäreitä/endoja ja osa yleislääkäreitä. Taustalla kilpirauhasen poisto ja lisäksi olen kertonut suoliston toimivan ylivilkkaasti (läpipasko).

Yksikään lääkäri ei ole ehdottanut muita labroja kuin verenkuva ja kilpparit sekä suola- ja kalkkitasapaino. 

Kukaan ei ole osannut diagnosoida mitään. Ehdotuksia on ollut seuraavia:

- ihminen vanhenee, väsymys on normaalia

- nosta/laske tyroksiiniannosta

- olet masentunut (2 eri lääkäriä), ei suosituksia masennuksen hoitoon

- yksi antoi mukaan FODMAP-monisteen

Oma-aloitteisesti olen saanut otatettua d-vitamiinin (ravintolisän säännöllisestä käytöstä huolimatta juuri rajalla), B12-vitamiinin (ok) ja ferritiinin (liian matala). 

Vasta ravitsemukseen paneutumalla ja lukuisia lisäravinteita käyttämällä olen alkanut saada itseni kuntoon. Luotto lääkäreihin hipoo tällä hetkellä nollaa. 

Poikkeava väsymys ei ole sairaus. Se on oire. Lääketiede ei välttämättä ole paras taho selvittämään jotain tiettyä oiretta / ominaisuutta. Lääketiede katsoo asioita aina sairauden näkökulmasta. Mene selvittämään väsymystäsi suoraan esim. ravitsemusterapeutille, psykologille tai fyssarille tai liikunnanohjaajalle. Ei kannata medikalisoida itsessään asioita, jotka ovat luonteeltaan ja syyltään muuta kuin medisiinaa.

Poikkeava väsymys voi johtua monesta sairaudesta. Kilpirauhanen, syöpä ja moni muu. Perhepiirissä nähty molemmista johtuvaa väsymystä. Myös burn out -potilas on hyvä olla lääkärin valvonnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?

Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.

Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.

Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?

Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?

Ilmeisesti sinulla ei ole edes yleistietotasoista ymmärrystä lääketieteestä? Kannattaako siinä tapauksessa väitellä lääketieteen koulutuksesta? En minäkään lähde vääntämään kättä esimerkiksi lentäjäkoulutuksen laadusta, kun en siitä mitään tiedä.

Mutta tiedoksi, että reilu ylipaino lisää oleellisesti sekä anestesiakomplikaatioiden että kirurgisten - sekä leikkauksen aikaisten että myöhäisten - komplikaatioiden riskiä. Leikkaus evätään siinä vaiheessa, kun riskit katsotaan suuremmaksi kuin hyödyt. Se on ihan lääketieteellinen syy, ei rasismia (joka tarkoittaa kylläkin suomenkielessä rotusyrjintää).

Plaa plaa. Juuri nuo asiat olivat niitä lääketieteellisiä syitä. Mikäli kuitenkin Saksassa ylipaino ei ole este leikkaamiselle, ei se voi olla täälläkään. Rasimilla tarkoitetaan sitä, että sairauden syyksi ilmoitetaan obesiteetti ilman, että sairauden syy on obesiteetti. Artroosin osalta ei ole mitään todisteita siitä, että se johtuisi obesiteetistä. Itse asiassa syytä ei tiedetä. Ruokavaliolla VOI olla kuitenkin merkitystä artroosissakin.

Miten se sairauden syy liittyy syrjintään? Ei sitä massiivisen obeesin potilaan polvea leikata silloinkaan, vaikka artroosin syy olisi ilmeinen vamman jälkitila. Samat leikkausriskithän siinä on.

Ja Saksan leikkauskriteerit eivät sido Suomen terveydenhuoltoa mitenkään. Täällä voi, saa ja pitää arvioida ihan itse, mikä riski on hyväksyttävä ja mikä on liikaa. Kansallisella tasolla ajatellen me maksamme laskun, ei Saksa, joten me päätämme hoidon kriteerit. Yksilökohtaisesti ajatellen jokainen kirurgi kantaa viime kädessä itse vastuun tekemistään leikkauspäätöksistä ja jokainen nukutuslääkäri suorittamistaan anestesioista. Se, että joku lääkäri muutaman tuhannen kilometrin päässä haluaa ottaa isojakin riskejä potilaidensa hoidossa ei pakota eikä saa pakottaa suomalaista kollegaa tekemään samoin.

Eli mielestäsi täällä saa syrjiä jos siltä tuntuu? Onneksi EU:n liittovaltiokehitys johtaa siihen, että joka puolella on samat lait ja määräykset. Mitä itse asiaan tulee, niin montakos kirurgia tai muutakaan lääkäriä olet nähnyt linnassa saati muuten tuomittuna heidän tekemistä virheistään? Eikö sekin kerro jotain jostain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.

En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.

Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.

Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.

Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?

Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?

En minä ole kertaakaan täällä kiistänyt ravitsemustieteen tärkeyttä lääkisopinnoissa. Tai väittänyt, että sitä ei pitäisi opettaa enempää. Mutta minun mielestä on hyvin monta muutakin asiaa, mitä pitäisi opettaa lääkisopinnoissa paljon enemmän, eikä ravitsemustiede ole niitä tärkeämpi. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin enemmän potilaan ymmärtävää kohtaamista. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin huomattavasti enemmän psykologiaa, koska käytännössä psykologia (ihmisen mieli ja persoonallisuus ja psyykkiset syyt) sanelee täysin sen, että miten hän sitoutuu hoitoon, miten helposti hän hakeutuu tutkimuksiin, miksi hän on ylipainoinen ja syö liikaa sitä sokeria, jopa vaikuttaa todennäköisyyteen parantua syövästi). Ravitsemustiedettä tärkeämpää olisi lisätä psykan opintoja lääkiksessä.

Varmasti fiksua, mutta kun se ravitsemus tuppaa olemaan siellä psyykenkin toimintaan vaikuttavana tekijänä mukana. Mikäli kohtaat hullun ituhipin, voisi olla tärkeää tietää kyseessä olevan B12-vitamiinin puutos ja anamneesissa yksi kysymys paljastaisi asian.

Hohhoijaa. Lääketieteessä on ihan peruskauraa, että ravitsemus (kuten tietyt vitamiinit) vaikuttaa esim. masennukseen, uneen jne. Ja että esim. kilpirauhassairaus voi ilmetä täysin masennuksen kaltaisin oirein. Tämän vuoksi vaikkapa masennusdiagnostiikassa huomioidaan tietyt elimelliset syyt ennen kuin oireet katsotaan psyykkisistä "syistä" johtuviksi. 

Tiedätkö sinä oikeasti nykylääketieteestä yhtään mitään? Herääpä vaan kysymys.

Aivan. Monikos lääkäri määrää masennuslääkityksen ilman tarvittavia labroja, siten kuin Käypä Hoidossa ohjeistetaan tekemään http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023

"On myös aiheellista selvittää, etteivät masennuksen oireet johdu suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta.

Lisäksi on suljettava pois potilaan muihin sairauksiin käyttämän lääkehoidon (esim. kortikosteroidi) tai päihteiden käytön (esim. alkoholi, kannabis tai amfetamiini) suoraan aiheuttamat masennustilat."

ja toisekseen, mikäli lääkäri ei tiedä ravitsemuksesta, miten hän voi poissulkea mitään ravinnosta johtuvaa tekijää esimerkiksi ilman ruokapäiväkirjaa? Kaikki kun ei näy labroista.

Tunnen kolmen ison julkisen puolen organisaation käytännöt. Ainakin niissä joka ikinen lääkäri ottaa labrat ennen masennusdiagnoosin asettamista ja tekee muutakin erotusdiagnostiikkaa. Se on organisaation ihan rutiiniohje, joka perustuu käypä hoito -suositukseen. Voi olla että 15 vuotta sitten ei otettu labroja, mutta kyllä nykyään otetaan. 

Mitäpäs luulet, jos otetaan 1000 potilasta ja analysoidaan onko ennen masennuslääkereseptin kirjoittamista suoritettu kaikki tarvittava poissulku mukaanlukien labrat, montako prosenttia saadaan tulokseksi?

Ainakin minun työnantajaorganisaatiossa saadaan tuollaisen tutkimuksen tulokseksi, että 100 % tapauksissa on ennen depressio dg:tä määrätty ne labrat, mutta 10 % tapauksissa potilas ei itse ole mennyt niihin labroihin. Tosin niille jotka eivät menneet labroihin ei myöskään kirjoitettu lääkereseptiä, koska kieltäytyivät labroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monta vuotta kärsinyt normaalia vakavammasta väsymyksestä ja uupumuksesta. Olen käynyt 7 eri lääkärin vastaanotolla. Heistä osa julkisella ja osa yksityisellä puolella, osa sisätautilääkäreitä/endoja ja osa yleislääkäreitä. Taustalla kilpirauhasen poisto ja lisäksi olen kertonut suoliston toimivan ylivilkkaasti (läpipasko).

Yksikään lääkäri ei ole ehdottanut muita labroja kuin verenkuva ja kilpparit sekä suola- ja kalkkitasapaino. 

Kukaan ei ole osannut diagnosoida mitään. Ehdotuksia on ollut seuraavia:

- ihminen vanhenee, väsymys on normaalia

- nosta/laske tyroksiiniannosta

- olet masentunut (2 eri lääkäriä), ei suosituksia masennuksen hoitoon

- yksi antoi mukaan FODMAP-monisteen

Oma-aloitteisesti olen saanut otatettua d-vitamiinin (ravintolisän säännöllisestä käytöstä huolimatta juuri rajalla), B12-vitamiinin (ok) ja ferritiinin (liian matala). 

Vasta ravitsemukseen paneutumalla ja lukuisia lisäravinteita käyttämällä olen alkanut saada itseni kuntoon. Luotto lääkäreihin hipoo tällä hetkellä nollaa. 

Poikkeava väsymys ei ole sairaus. Se on oire. Lääketiede ei välttämättä ole paras taho selvittämään jotain tiettyä oiretta / ominaisuutta. Lääketiede katsoo asioita aina sairauden näkökulmasta. Mene selvittämään väsymystäsi suoraan esim. ravitsemusterapeutille, psykologille tai fyssarille tai liikunnanohjaajalle. Ei kannata medikalisoida itsessään asioita, jotka ovat luonteeltaan ja syyltään muuta kuin medisiinaa.

Poikkeava väsymys voi johtua monesta sairaudesta. Kilpirauhanen, syöpä ja moni muu. Perhepiirissä nähty molemmista johtuvaa väsymystä. Myös burn out -potilas on hyvä olla lääkärin valvonnassa. 

Totta, tietenkin ensin poissuljetaan tietyt sairaudet väsymyksen takana lääketieteellisesti. Mutta jos sairautta ei löydy niin ei voi jäädä ulisemaan, että lääketieteen pitää minua auttaa. Vaan apu pitää hakea muualta, esim. liikunnasta, psykologiasta, ravitsemustieteestä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suomalainen tietää, että alkoholin liikakäytöstä seuraa terveydelle haittaa (ja usein perhesuhteille myös). Jokainen tietää, että tupakointi aiheuttaa syöpäriskin ja tuhoaa keuhkot. Silti hyvin moni tekee sen valinnan, että juo silti viinaa ja tupakoi. 

Aivan sama on ravitsemuksessa. Jokainen suomalainen tietää, että kasviksia pitäisi syödä usein. No eipä syö. 

Mitä lääkäri sille voi, jos ihmiset valitsevat terveydelleen haitallisia asioita, vaikka tietävät hyvin niiden haitallisuuden? 

Jos lääkisopinnoissa olisi enemmän tietoa ravitsemuksesta (tai tupakasta), niin vaikuttaisiko se jollain tavalla tavallisen kansan elintapoihin ja valintoihin?

Riippuu varmaan miten asiaa katsoo. Toisaalta alkoholista voi olla hyötyäkin, yleensä ei. Lääkärit itse käyttävät paljon alkoholia ja tekevät eniten myös itsemurhia akateemisista, vaikka tietävät itsekin niiden vaarallisuuden. Taustalla on siis jotain muuta kuin tahto. Usein sitä kutsutaan addiktioksi mielihyvään.

Sinänsä on outoa, ettei yksinkertaiset esimerkitkään auta selventämään sitä miksi lääkäreiden ravitsemuksen opiskeluun pitäisi käyttää enemmän kuin 20 tuntia kuudessa vuodessa. Ehkä olemme oikeasti idioluutiossa siinä vaiheessa, ettei järki enää voita aivopestyjä ismejä. Sinänsä koomista, että joka lääkäri osasi kyllä pelotella karppauksen vaaroista silloin kun karppaus oli trendikästä. Ilman ravitsemustietoa. Game over.

Jos lääkärit eivät tiedäkään ravitsemuksesta ja siihen liittyvistä terveysongelmista (ja kuulemma vitamiinien ja mineraalien suhteita mittaavat verikokeet ovat superkalliita ja harvinaisia) niin toivottavasti heillä on kuitenkin nöyryyttä ohjata potilas ravitsemusterapeutille tai muualle eteenpäin. Ymmärtääkseni ainakin ennen vanhaan joissakin Euroopan maissa oli käytäntönä se, että jos lääkäri ei tiennyt jotain, hän vain teeskenteli tietävänsä tai ei myöntänyt sitä.