Lääkäriopintojen ravitsemusopetus

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Jos lääkärit eivät tiedäkään ravitsemuksesta ja siihen liittyvistä terveysongelmista (ja kuulemma vitamiinien ja mineraalien suhteita mittaavat verikokeet ovat superkalliita ja harvinaisia) niin toivottavasti heillä on kuitenkin nöyryyttä ohjata potilas ravitsemusterapeutille tai muualle eteenpäin. Ymmärtääkseni ainakin ennen vanhaan joissakin Euroopan maissa oli käytäntönä se, että jos lääkäri ei tiennyt jotain, hän vain teeskenteli tietävänsä tai ei myöntänyt sitä. 

:D erikoinen näkökulma. Ei kyse ole nöyryydestä. Vaan siitä, että ainakin nykyään Suomessa lääkärit ohjaavat erittäin mielellään potilaan muualle eteenpäin, jos vain mitenkään voivat niin tehdä. Yhdelle lääkärille on vartin ajoille koko ajan tulvimassa potilaita ovista ja ikkunoista mitä erilaisimpine vaivoineen. Lääkärin onnen ja helpotuksen hetki on se, jos hän VOI ohjata potilaan eteenpäin esim fyssarille tai ravitsemusterapeutille. Lääkäri ei voi eikä halua tietää kaikkea itse eikä tehdä kaikkea yksin itse. Minun kokemuksen mukaan moni lääkäri on päinvastoin jopa liian hanakasti ohjaamassa potilaan eteenpäin.

Kyse voi toisinaan olla myös vastuun pakoilusta.

Se on varmasti tosi, ettei vastaanottoajalla voi paneutua kovin syvällisesti potilaan ongelmiin. Maailma onneksi muuttuu ja kohta jokainen voi itse tehdä diagnoosinsa kun bioanturit sun muut härpäkkeet osaa mitata tarvittavat asiat. Tieto voidaan analysoida halvalla vaikka Intiassa.

Lääkärin vastuu potilaasta on melkoista sanahelinää. Potilas on aina vastuussa enemmän itse itsestään kuin lääkäri potilaasta. Lääkäri on vastuussa omasta toiminnasta lääketieteen asiantuntijana. Siitä että lääkemääräykset on oikean suuruiset, tutkimukset niitä mitä on tarpeen tehdä jne.

Ylipäätään pitäisi lisätä yksilön vastuuta itsestään. Nykyään moni syöpöttelee ja juopottelee itsensä sairaaksi, koska ulkoistaa vastuunsa itsestään muualle (ajattelee, että kyllä lääkäri sitten hoitaa, tai lääkärin vika kun ei varoittanut minua, tai äitini vika kun hän ei huomioinut minua tarpeeksi lapsena jne jne aina jokun muun vika ja jonkun muun vastuu). Jos yksilön vastuu omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan pakotettaisiin suuremmaksi, niin yksilö käyttäyttyisi myös omaa terveyttään paremmin edistävästi. Niin kauan kuin voi heittäytyä muiden varaan, niin mielellään sen tekee.

Ihmiset on jo vastuussa itsestään ei sitä vastuuta lisätä tarvitse. Se riittäisi että ihmiset ottaisi ja huolehtisi siitä vastuusta mikä heillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Jos lääkärit eivät tiedäkään ravitsemuksesta ja siihen liittyvistä terveysongelmista (ja kuulemma vitamiinien ja mineraalien suhteita mittaavat verikokeet ovat superkalliita ja harvinaisia) niin toivottavasti heillä on kuitenkin nöyryyttä ohjata potilas ravitsemusterapeutille tai muualle eteenpäin. Ymmärtääkseni ainakin ennen vanhaan joissakin Euroopan maissa oli käytäntönä se, että jos lääkäri ei tiennyt jotain, hän vain teeskenteli tietävänsä tai ei myöntänyt sitä. 

:D erikoinen näkökulma. Ei kyse ole nöyryydestä. Vaan siitä, että ainakin nykyään Suomessa lääkärit ohjaavat erittäin mielellään potilaan muualle eteenpäin, jos vain mitenkään voivat niin tehdä. Yhdelle lääkärille on vartin ajoille koko ajan tulvimassa potilaita ovista ja ikkunoista mitä erilaisimpine vaivoineen. Lääkärin onnen ja helpotuksen hetki on se, jos hän VOI ohjata potilaan eteenpäin esim fyssarille tai ravitsemusterapeutille. Lääkäri ei voi eikä halua tietää kaikkea itse eikä tehdä kaikkea yksin itse. Minun kokemuksen mukaan moni lääkäri on päinvastoin jopa liian hanakasti ohjaamassa potilaan eteenpäin.

Kyse voi toisinaan olla myös vastuun pakoilusta.

Se on varmasti tosi, ettei vastaanottoajalla voi paneutua kovin syvällisesti potilaan ongelmiin. Maailma onneksi muuttuu ja kohta jokainen voi itse tehdä diagnoosinsa kun bioanturit sun muut härpäkkeet osaa mitata tarvittavat asiat. Tieto voidaan analysoida halvalla vaikka Intiassa.

Lääkärin vastuu potilaasta on melkoista sanahelinää. Potilas on aina vastuussa enemmän itse itsestään kuin lääkäri potilaasta. Lääkäri on vastuussa omasta toiminnasta lääketieteen asiantuntijana. Siitä että lääkemääräykset on oikean suuruiset, tutkimukset niitä mitä on tarpeen tehdä jne.

Ylipäätään pitäisi lisätä yksilön vastuuta itsestään. Nykyään moni syöpöttelee ja juopottelee itsensä sairaaksi, koska ulkoistaa vastuunsa itsestään muualle (ajattelee, että kyllä lääkäri sitten hoitaa, tai lääkärin vika kun ei varoittanut minua, tai äitini vika kun hän ei huomioinut minua tarpeeksi lapsena jne jne aina jokun muun vika ja jonkun muun vastuu). Jos yksilön vastuu omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan pakotettaisiin suuremmaksi, niin yksilö käyttäyttyisi myös omaa terveyttään paremmin edistävästi. Niin kauan kuin voi heittäytyä muiden varaan, niin mielellään sen tekee.

Ihmiset on jo vastuussa itsestään ei sitä vastuuta lisätä tarvitse. Se riittäisi että ihmiset ottaisi ja huolehtisi siitä vastuusta mikä heillä on.

Lisäyksenä vielä se että kun ihminen on vastuussa itsestään siihen sisältyy myös mahdollisuus valita että ei vastuuta ota. Monesti sitä vastuuta ei vain voi siirtää muille ja käy niin että kukaan muukaan ei ole sinusta vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?

Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.

Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.

Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?

Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?

Ilmeisesti sinulla ei ole edes yleistietotasoista ymmärrystä lääketieteestä? Kannattaako siinä tapauksessa väitellä lääketieteen koulutuksesta? En minäkään lähde vääntämään kättä esimerkiksi lentäjäkoulutuksen laadusta, kun en siitä mitään tiedä.

Mutta tiedoksi, että reilu ylipaino lisää oleellisesti sekä anestesiakomplikaatioiden että kirurgisten - sekä leikkauksen aikaisten että myöhäisten - komplikaatioiden riskiä. Leikkaus evätään siinä vaiheessa, kun riskit katsotaan suuremmaksi kuin hyödyt. Se on ihan lääketieteellinen syy, ei rasismia (joka tarkoittaa kylläkin suomenkielessä rotusyrjintää).

Plaa plaa. Juuri nuo asiat olivat niitä lääketieteellisiä syitä. Mikäli kuitenkin Saksassa ylipaino ei ole este leikkaamiselle, ei se voi olla täälläkään. Rasimilla tarkoitetaan sitä, että sairauden syyksi ilmoitetaan obesiteetti ilman, että sairauden syy on obesiteetti. Artroosin osalta ei ole mitään todisteita siitä, että se johtuisi obesiteetistä. Itse asiassa syytä ei tiedetä. Ruokavaliolla VOI olla kuitenkin merkitystä artroosissakin.

Miten se sairauden syy liittyy syrjintään? Ei sitä massiivisen obeesin potilaan polvea leikata silloinkaan, vaikka artroosin syy olisi ilmeinen vamman jälkitila. Samat leikkausriskithän siinä on.

Ja Saksan leikkauskriteerit eivät sido Suomen terveydenhuoltoa mitenkään. Täällä voi, saa ja pitää arvioida ihan itse, mikä riski on hyväksyttävä ja mikä on liikaa. Kansallisella tasolla ajatellen me maksamme laskun, ei Saksa, joten me päätämme hoidon kriteerit. Yksilökohtaisesti ajatellen jokainen kirurgi kantaa viime kädessä itse vastuun tekemistään leikkauspäätöksistä ja jokainen nukutuslääkäri suorittamistaan anestesioista. Se, että joku lääkäri muutaman tuhannen kilometrin päässä haluaa ottaa isojakin riskejä potilaidensa hoidossa ei pakota eikä saa pakottaa suomalaista kollegaa tekemään samoin.

Eli mielestäsi täällä saa syrjiä jos siltä tuntuu? Onneksi EU:n liittovaltiokehitys johtaa siihen, että joka puolella on samat lait ja määräykset. Mitä itse asiaan tulee, niin montakos kirurgia tai muutakaan lääkäriä olet nähnyt linnassa saati muuten tuomittuna heidän tekemistä virheistään? Eikö sekin kerro jotain jostain?

Ei syrjitä, vaan arvioidaan riski ihan itse eikä ulkoisteta sitä vastuuta toiselle puolelle Eurooppaa. Mistä ihmeestä sinä päättelet, että ne sinulle mieluisammat kriteerit ovat enemmän oikeassa kuin meidän? Kohonnut leikkausriski on ihan tunnettu lääketieteellinen fakta. Jos ei sitä suostuta jossakin toisessa maassa huomioimaan, niin ei meidän kannata sieltä mitään mallia ottaa, pikemminkin toisinpäin.

Ja sellaista lakia saat kyllä aika kauan odottaa, joka ulkoistaa vastuun leikkauspäätöksestä jollekin EU-työryhmälle.

Mutta nyt on mennyt jo sen verran ohi keskustelun alkuperäisen aiheen, että lopetan tämän jankkaamisen tähän.

Ohiksena. Mutta: Tietenkin yksi vaihtoehto olisi se, että lääkäri selittää potilaalle kaikki riskit, ja sen jälkeen vastuu leikkauksesta ja mahdollisista komplikaatioista siirtyy potilaalle. Lääkäri sanoo, että obesiteettisi aiheuttaa riskin, että anestesissa tulee komplikaatiota ja riskin, että leikkaushaava ei parane. Jos obeesi potilas tämän jälkeen valitsee leikkauksen niin hän on itse yksin vastuussa siitä, jos hänen haavansa ei parane eikä sitä katsota hoitovirheeksi vaan potilaan viaksi, kun hän riskistä huolimatta valitsi leikkauksen. Sellaistako mallia ap haluaisit?

t. eri

Kannatettava ajatus. Toki potilaalle pitäisi kertoa miksi haava ei granuloidu umpeen siten kuin laihemmalla ja toisaalta tällainen antaisi mahdollisuuden kehittää prosesseja siten, että haavanhoito paranisi. Nythän mennään tilanteessa, jossa hoidot eivät sovellu kaikille. Koska obesiteetti tulee vain lisääntymään, tulee myös löytää parempia menetelmiä. Olkoot vaikka lihaliimaa tai jotain muuta proteolyyttistä entsyymiä, joka nopeuttaa haavan paranemista.

Olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että vääränlainen ravinto aiheuttaa monet sairaudet ja muut terveydelliset ikävät oireet. Ja että vääränlainen ravinto on takana monessa sellaisessa elimistön "tilassa", jossa tällä hetkellä vallalla olevan näkemyksen mukaan on takana muut syyt. 

Mutta jos aletaan katsomaan ravitsemustieteen sisältöä tarkemmin, niin törmätään isoihin näkemyseroihin, teoreettisiin kiistoihin ja vastakkaisiin väitteisiin. Otetaan esim. diabeteksen suositeltu ruokavalio. Suomessa virallisesti suositellaan siihen hiilihydraattipainotteista ruokavaliota, jossa on vähän rasvaa ja sekin sydänmerkki-margariineja. Ruotsissa taas suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, jossa on melko paljon puhtaita (käsittelemättömiä) eläinrasvoja ja kasvirasvoja. Tai otetaan esim. huonojen kolesteroliarvojen hoitoon suositeltu ruokavalio. Suomessa sydänmerkkimargariineja taas ja leipää. Vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vhh-ruokavalio parantaa arvot paremmin kuin tuo suomen virallinen suositus. 

Netti, media ja eräs nimeltä mainitsematon terveysalan lehti on pullollaan "ravitsemustieteellisiä" suosituksia, joita ei voi kyllä parhaalla tahdollakaan allekirjoittaa hyviksi suosituksiksi. Silti niitä rummutetaan suomessa ja kannustetaan kansaa niihin. Pitäisi olla tavallisen kansan saatavilla oikeasti fiksuja ja laadukkaista suosituksia eikä nykyinen kummallinen viidakko.

Mutta sitä en ymmärrä, että miksi lääkärit pitäisi valjastaa tuohon hommaan. Heillä on jo paljon muutakin tekemistä. Mieluummin ravitsemusalan ammattilaiset hoitakoon tuon.

Eläinrasva tai sokeri ei ole mitään myrkkyä. Kyllä ihminen voi näitä syödä. Kyse on siitä, että nykyään sokeria syödään liikaa, esimerkiksi karkkeja mutustamalla, ja eläinkunnan tuotteita syödään joka aterialla. Ihmisen evolutiivisen historian aikana sokeri saatiin hedelmistä ja marjoista, joiden saanti oli hyvin kausiluontoista. Näitä sai, yllättäen, vain silloin kun kasvit niitä tuottivat. Silloinkin odotettiin, että ne olivat kypsiä, sillä puut panostivat hedelmiinsä lisäämällä niihin sokeria, jonka innoittamina kädelliset levittivät siemeniä. Molemmat hyötyivät. Muina aikoina syötiin esim. juurimukuloita, eläimiä joita saatiin kiinni, vihreitä kasvien osia ym. Kädellisten värinäkö on kehittynyt nimen omaan erottamaan kypsät hedelmät raaoista. Monet muut eläimet ovat punavihersokeita. Eivät tietenkään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tekstissäsi on asiavirhe, haluan korjata sen.

Se diabeteksen rokotetutkimus ja rokotteen kehittäminen ei koske II-tyypin diabetesta, kuten väität. Vaan ykköstyypin diabetestä. I-tyypin diabeteksen taustalla on todettu olevan enterovirus, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut. Virusta vastaan voidaan kehittää rokote. 

Sen sijaan II-tyypin diabetes johtuu pääasiassa elintavoista ja ruokavaliosta, ja siihen ei ole kehitteillä rokotetta. II-tyypin diabetes voidaan ehkäistä estämällä insuliiniresistenssin synty, ja siinä ruokavalio on avainasemassa, se tiedetään nykyään kyllä. Mutta huonoa ruokavaliota vastaan ei ole kehitteillä rokotetta, eikä II-tyypin diabeteksen takana ole tuota virusta kuten I-tyypin diabeteksessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että vääränlainen ravinto aiheuttaa monet sairaudet ja muut terveydelliset ikävät oireet. Ja että vääränlainen ravinto on takana monessa sellaisessa elimistön "tilassa", jossa tällä hetkellä vallalla olevan näkemyksen mukaan on takana muut syyt. 

Mutta jos aletaan katsomaan ravitsemustieteen sisältöä tarkemmin, niin törmätään isoihin näkemyseroihin, teoreettisiin kiistoihin ja vastakkaisiin väitteisiin. Otetaan esim. diabeteksen suositeltu ruokavalio. Suomessa virallisesti suositellaan siihen hiilihydraattipainotteista ruokavaliota, jossa on vähän rasvaa ja sekin sydänmerkki-margariineja. Ruotsissa taas suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, jossa on melko paljon puhtaita (käsittelemättömiä) eläinrasvoja ja kasvirasvoja. Tai otetaan esim. huonojen kolesteroliarvojen hoitoon suositeltu ruokavalio. Suomessa sydänmerkkimargariineja taas ja leipää. Vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vhh-ruokavalio parantaa arvot paremmin kuin tuo suomen virallinen suositus. 

Netti, media ja eräs nimeltä mainitsematon terveysalan lehti on pullollaan "ravitsemustieteellisiä" suosituksia, joita ei voi kyllä parhaalla tahdollakaan allekirjoittaa hyviksi suosituksiksi. Silti niitä rummutetaan suomessa ja kannustetaan kansaa niihin. Pitäisi olla tavallisen kansan saatavilla oikeasti fiksuja ja laadukkaista suosituksia eikä nykyinen kummallinen viidakko.

Mutta sitä en ymmärrä, että miksi lääkärit pitäisi valjastaa tuohon hommaan. Heillä on jo paljon muutakin tekemistä. Mieluummin ravitsemusalan ammattilaiset hoitakoon tuon.

Tällöin haaste syntyy siitä miten tietojärjestelmät ja päättelyalgoritmit tehdään kokonaisuudet huomioonottaviksi. Mikäli hoitava lääkäri ei ymmärrä ravitsemuksesta ja hoitaa esimerkiksi masennusta lääkkeillä, vaikka oikea hoito olisi ruokavaliomuutos, niin tällöinhän hoitolinjaukset eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tekstissäsi on asiavirhe, haluan korjata sen.

Se diabeteksen rokotetutkimus ja rokotteen kehittäminen ei koske II-tyypin diabetesta, kuten väität. Vaan ykköstyypin diabetestä. I-tyypin diabeteksen taustalla on todettu olevan enterovirus, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut. Virusta vastaan voidaan kehittää rokote. 

Sen sijaan II-tyypin diabetes johtuu pääasiassa elintavoista ja ruokavaliosta, ja siihen ei ole kehitteillä rokotetta. II-tyypin diabetes voidaan ehkäistä estämällä insuliiniresistenssin synty, ja siinä ruokavalio on avainasemassa, se tiedetään nykyään kyllä. Mutta huonoa ruokavaliota vastaan ei ole kehitteillä rokotetta, eikä II-tyypin diabeteksen takana ole tuota virusta kuten I-tyypin diabeteksessa.

Korjataan vielä korjaustasi: DM2 on pääosin geneettistä, eli perinnöllistä. Siinä ruokavaliolla voi yrittää tautia ehkäistä. Kun otetaan huomioon se, että valtaosa ihmisistä syö suurtalouskeittiöiden ruokaa, jotka noudattavat ravitsemussuosituksia ja samaan aikaan DM2 sairastuneiden määrä nousee, ei viralliset ruokasuositukset ole ne jotka auttaisivat. Geeniteknologisesti CRISPR-CAS9 voisi olla ratkaisu, koska suurin osa DM2M aiheuttavista geeneistä tiedetään. Eli ne perheet, joilla on riskigeeni, voisivat antaa alkionsa geenimuunteluun.

Vierailija kirjoitti:

Eläinrasva tai sokeri ei ole mitään myrkkyä. Kyllä ihminen voi näitä syödä. Kyse on siitä, että nykyään sokeria syödään liikaa, esimerkiksi karkkeja mutustamalla, ja eläinkunnan tuotteita syödään joka aterialla. Ihmisen evolutiivisen historian aikana sokeri saatiin hedelmistä ja marjoista, joiden saanti oli hyvin kausiluontoista. Näitä sai, yllättäen, vain silloin kun kasvit niitä tuottivat. Silloinkin odotettiin, että ne olivat kypsiä, sillä puut panostivat hedelmiinsä lisäämällä niihin sokeria, jonka innoittamina kädelliset levittivät siemeniä. Molemmat hyötyivät. Muina aikoina syötiin esim. juurimukuloita, eläimiä joita saatiin kiinni, vihreitä kasvien osia ym. Kädellisten värinäkö on kehittynyt nimen omaan erottamaan kypsät hedelmät raaoista. Monet muut eläimet ovat punavihersokeita. Eivät tietenkään kaikki.

Ravitsemustieteen yksi perusongelma on se, että tarkastellaan yksittäisiä ruokaryhmiä ja niiden hyvää tai huonoa vaikutusta. Tutkitaan vaikka punaisen lihan vaikutusta, ja saadaan tutkimuksesta riippuen tuloksena että punainen liha on haitallinen tai että se on hyödyllinen hyödyllinen. Tai tutkitaan voin vaikutusta terveyteen, ja taas tutkimuksesta riippuen tuloksena on että aiheuttaa hyötyä tai aiheuttaa haittaa. Ristiriitaisia tuloksia siis.

Kun oikeasti pitäisi tarkastella ruokaryhmien välisiä yhteisvaikutuksia ja riippuvuuksia, eli valita systeeminen lähestymistapa. Koska erimerkiksi runsas rasvansyöminen ei lihota, jos samalla on rajoitettu hiilarit melko minimiin. Runsas rasvansyöminen runsaisiin hiilareihin yhdistettynä taas lihottaa. Pelkkää rasvansyömistä ei siis kannata tutkia vaan tarkastella koko systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Eläinrasva tai sokeri ei ole mitään myrkkyä. Kyllä ihminen voi näitä syödä. Kyse on siitä, että nykyään sokeria syödään liikaa, esimerkiksi karkkeja mutustamalla, ja eläinkunnan tuotteita syödään joka aterialla. Ihmisen evolutiivisen historian aikana sokeri saatiin hedelmistä ja marjoista, joiden saanti oli hyvin kausiluontoista. Näitä sai, yllättäen, vain silloin kun kasvit niitä tuottivat. Silloinkin odotettiin, että ne olivat kypsiä, sillä puut panostivat hedelmiinsä lisäämällä niihin sokeria, jonka innoittamina kädelliset levittivät siemeniä. Molemmat hyötyivät. Muina aikoina syötiin esim. juurimukuloita, eläimiä joita saatiin kiinni, vihreitä kasvien osia ym. Kädellisten värinäkö on kehittynyt nimen omaan erottamaan kypsät hedelmät raaoista. Monet muut eläimet ovat punavihersokeita. Eivät tietenkään kaikki.

Tämä on tosi. Hedelmät ovat värikkäitä ja makeita siksi, että ne tulisi syödyksi (ja ihminen on jalostanut ne entistä makeammaksi). Mutta entsä viljat? Viljat erittävät pääosin myrkkyjä joilla pitää syöjät erossa. Millä logiikalla ihmisen tulisi syödä viljoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tässä näkyy, kun eräissä vitamiinipilleripiireissä aivopestään ihmisiä. Nykymaailmassa on siis ihmisiä, jotka uskovat lääkäreiden olevan suurien lääkeyhtiöiden kätyreitä. Minä en ole koskaan saanut repeptiä, jota lääkäri ei olisi hyvin perustellut. Ajatus siitä, että ruokavalio olisi kaikkien sairauksien takana on myös huuhaata. Tällaisia väitteitä esittävät ihmiset, jotka myyvät arveluttavia laboratoriokokeita, kuten elohopeaanalyysejä, hivenainekartoituksia, hiusanalyysejä ja niiden tulosten perusteella lisäravinteita ym. Väitän, että ystävyyssuhteeni eivät ole merkittävästi vaikuttanut terveyteeni. Omalla kohdallani geeniperimällä on ollut suuri vaikutus sairauksiini. Lääkkeitä tarvitaan myös ennaltaehkäisyyn, kuten statiineja. Mikä sitten on kirjoittajan tarkoittamaa mahdollisimman "luonnonmukaista" hoitoa? Tällaiset takasin luontoon haikailut liittyvät lääkevastaisuuteen. Parhaimmat ihmiskunnan keksinnöt ovat olleet rokotteet ja antibiootit, eikä niitä voida korvata kasvien juuria pureksimalla. Kun kirjoittaja haluaa, että kaikki vähän pienemmät vaivat hoidettaisiin luonnonmukaisesti, niin tarkoittaako hän silloin homeopaattisia valmisteita vai kiinalasia akupunktiohierontaa? Voisitteko avata väitettä hoidetaan sairauden oireita eikä syytä? Miten siis hoitaisitte syöpää edellä olevan periaatteen mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tekstissäsi on asiavirhe, haluan korjata sen.

Se diabeteksen rokotetutkimus ja rokotteen kehittäminen ei koske II-tyypin diabetesta, kuten väität. Vaan ykköstyypin diabetestä. I-tyypin diabeteksen taustalla on todettu olevan enterovirus, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut. Virusta vastaan voidaan kehittää rokote. 

Sen sijaan II-tyypin diabetes johtuu pääasiassa elintavoista ja ruokavaliosta, ja siihen ei ole kehitteillä rokotetta. II-tyypin diabetes voidaan ehkäistä estämällä insuliiniresistenssin synty, ja siinä ruokavalio on avainasemassa, se tiedetään nykyään kyllä. Mutta huonoa ruokavaliota vastaan ei ole kehitteillä rokotetta, eikä II-tyypin diabeteksen takana ole tuota virusta kuten I-tyypin diabeteksessa.

aa, okei kiitos korjauksesta. olin mielestäni aivan varma että rokote koski 2-tyypin diabetesta miksi oudoksuinkin sitä kovin.

tunnut tietävän asiasi joten en vänkää vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eläinrasva tai sokeri ei ole mitään myrkkyä. Kyllä ihminen voi näitä syödä. Kyse on siitä, että nykyään sokeria syödään liikaa, esimerkiksi karkkeja mutustamalla, ja eläinkunnan tuotteita syödään joka aterialla. Ihmisen evolutiivisen historian aikana sokeri saatiin hedelmistä ja marjoista, joiden saanti oli hyvin kausiluontoista. Näitä sai, yllättäen, vain silloin kun kasvit niitä tuottivat. Silloinkin odotettiin, että ne olivat kypsiä, sillä puut panostivat hedelmiinsä lisäämällä niihin sokeria, jonka innoittamina kädelliset levittivät siemeniä. Molemmat hyötyivät. Muina aikoina syötiin esim. juurimukuloita, eläimiä joita saatiin kiinni, vihreitä kasvien osia ym. Kädellisten värinäkö on kehittynyt nimen omaan erottamaan kypsät hedelmät raaoista. Monet muut eläimet ovat punavihersokeita. Eivät tietenkään kaikki.

Mä en olisi niinkään varma siitä, että sokeria syödään liikaa, vaan että hedelmissä ja muissa vastaavissa ruoissa syötynä sen sokerin seurana on ties mitä molekyylejä, jotka ehkäisevät ongelmien syntymisen korkeasokerisessa ruokavaliossa. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa appelsiinimehua juomalla ehkäistiin vapaiden happiradikaalien syntyminen, kun syötiin korkeasokerinen tai korkearasvainen ruoka.

Jonkun pitäisi tutkia, että mikä hedelmä pitäisi sen karkkipussin seurana syödä, jotta parhaiten vältyttäisiin ongelmilta. Luumuissa lienee korkein puolitieteellinen ORAC-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinrasva tai sokeri ei ole mitään myrkkyä. Kyllä ihminen voi näitä syödä. Kyse on siitä, että nykyään sokeria syödään liikaa, esimerkiksi karkkeja mutustamalla, ja eläinkunnan tuotteita syödään joka aterialla. Ihmisen evolutiivisen historian aikana sokeri saatiin hedelmistä ja marjoista, joiden saanti oli hyvin kausiluontoista. Näitä sai, yllättäen, vain silloin kun kasvit niitä tuottivat. Silloinkin odotettiin, että ne olivat kypsiä, sillä puut panostivat hedelmiinsä lisäämällä niihin sokeria, jonka innoittamina kädelliset levittivät siemeniä. Molemmat hyötyivät. Muina aikoina syötiin esim. juurimukuloita, eläimiä joita saatiin kiinni, vihreitä kasvien osia ym. Kädellisten värinäkö on kehittynyt nimen omaan erottamaan kypsät hedelmät raaoista. Monet muut eläimet ovat punavihersokeita. Eivät tietenkään kaikki.

Ravitsemustieteen yksi perusongelma on se, että tarkastellaan yksittäisiä ruokaryhmiä ja niiden hyvää tai huonoa vaikutusta. Tutkitaan vaikka punaisen lihan vaikutusta, ja saadaan tutkimuksesta riippuen tuloksena että punainen liha on haitallinen tai että se on hyödyllinen hyödyllinen. Tai tutkitaan voin vaikutusta terveyteen, ja taas tutkimuksesta riippuen tuloksena on että aiheuttaa hyötyä tai aiheuttaa haittaa. Ristiriitaisia tuloksia siis.

Kun oikeasti pitäisi tarkastella ruokaryhmien välisiä yhteisvaikutuksia ja riippuvuuksia, eli valita systeeminen lähestymistapa. Koska erimerkiksi runsas rasvansyöminen ei lihota, jos samalla on rajoitettu hiilarit melko minimiin. Runsas rasvansyöminen runsaisiin hiilareihin yhdistettynä taas lihottaa. Pelkkää rasvansyömistä ei siis kannata tutkia vaan tarkastella koko systeemiä.

Tässä kohtaa havaitsee sen miten tutkimuksissa tarkituksella jätetään pois tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa haluttuun lopputulokseen. Esimerkiksi rasvatutkimuksissa keskitytään vain rasvan saantiin, sokerit unohtaen. Esimerkiksi Finnravinto-tutkimuksissa on kyllä pilkottu rasvat ties miten pieniin osiin, mutta sokereiden saanti on yleisellä tasolla. Tämä perustuu siihen uskomukseen, että rasva = paha, sokeri = neutraali.

Mitä itse ruokavalioon tulee, niin ihminen kyllä sopeutuu monenlaiseen ravintoon "omnivorina", mutta samalla kun olemme tappaneet liiallisella hygienialla meitä suojaavaa bakteeristoa, olemme lisänneet hirveän määrän kaikenlaista lisäainetta ruokiimme ja osaamme prosessoida vaikkapa sellun jäteliemestä Xylitolia, jota monet pitävät terveellisenä kun niin kerran on tutkittu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tekstissäsi on asiavirhe, haluan korjata sen.

Se diabeteksen rokotetutkimus ja rokotteen kehittäminen ei koske II-tyypin diabetesta, kuten väität. Vaan ykköstyypin diabetestä. I-tyypin diabeteksen taustalla on todettu olevan enterovirus, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut. Virusta vastaan voidaan kehittää rokote. 

Sen sijaan II-tyypin diabetes johtuu pääasiassa elintavoista ja ruokavaliosta, ja siihen ei ole kehitteillä rokotetta. II-tyypin diabetes voidaan ehkäistä estämällä insuliiniresistenssin synty, ja siinä ruokavalio on avainasemassa, se tiedetään nykyään kyllä. Mutta huonoa ruokavaliota vastaan ei ole kehitteillä rokotetta, eikä II-tyypin diabeteksen takana ole tuota virusta kuten I-tyypin diabeteksessa.

Korjataan vielä korjaustasi: DM2 on pääosin geneettistä, eli perinnöllistä. Siinä ruokavaliolla voi yrittää tautia ehkäistä. Kun otetaan huomioon se, että valtaosa ihmisistä syö suurtalouskeittiöiden ruokaa, jotka noudattavat ravitsemussuosituksia ja samaan aikaan DM2 sairastuneiden määrä nousee, ei viralliset ruokasuositukset ole ne jotka auttaisivat. Geeniteknologisesti CRISPR-CAS9 voisi olla ratkaisu, koska suurin osa DM2M aiheuttavista geeneistä tiedetään. Eli ne perheet, joilla on riskigeeni, voisivat antaa alkionsa geenimuunteluun.

Hyvä korjaus, unohdin mainita tuon geeniperimän merkityksen sairastumisalttiudelle ja insuliiniresistenssin kehittymisen alttiudelle (DM2:sessa), ponttisi on aivan totta. 

En tiedä miksi siitä diabeteksen rokotetutkimuksesta on mediassa uutisoitu harhaanjohtavasti. Mielestäni uutisista on voinut saada sen kuvan, että DM2:seen olisi kehitteillä rokote, vaikka näin ei siis todellakaan ole.

Meidän alalla annetaan jonkin verran ruokavalio-ohjeita sekä muuta elintapaneuvontaa esim. tupakasta, alkoholista ja liikunnasta. Kaikilla näillä on se yhteinen piirre, että suurimmalla osalla potilaista ohjeistus menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Esimerkiksi kakkostyypin diabeetikoilla ensilinjan hoito on usein pelkkä ruokavalio, mutta isolla osalla potilaista suunnitellut elämäntapamuutokset eivät toteudu. Sitä taustaa vasten tuntuu jotenkin absurdilta kuinka täällä väitetään, että lääkärit jotenkin erityisesti haluaisivat määrätä lääkkeitä elintapamuutosten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tekstissäsi on asiavirhe, haluan korjata sen.

Se diabeteksen rokotetutkimus ja rokotteen kehittäminen ei koske II-tyypin diabetesta, kuten väität. Vaan ykköstyypin diabetestä. I-tyypin diabeteksen taustalla on todettu olevan enterovirus, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut. Virusta vastaan voidaan kehittää rokote. 

Sen sijaan II-tyypin diabetes johtuu pääasiassa elintavoista ja ruokavaliosta, ja siihen ei ole kehitteillä rokotetta. II-tyypin diabetes voidaan ehkäistä estämällä insuliiniresistenssin synty, ja siinä ruokavalio on avainasemassa, se tiedetään nykyään kyllä. Mutta huonoa ruokavaliota vastaan ei ole kehitteillä rokotetta, eikä II-tyypin diabeteksen takana ole tuota virusta kuten I-tyypin diabeteksessa.

Korjataan vielä korjaustasi: DM2 on pääosin geneettistä, eli perinnöllistä. Siinä ruokavaliolla voi yrittää tautia ehkäistä. Kun otetaan huomioon se, että valtaosa ihmisistä syö suurtalouskeittiöiden ruokaa, jotka noudattavat ravitsemussuosituksia ja samaan aikaan DM2 sairastuneiden määrä nousee, ei viralliset ruokasuositukset ole ne jotka auttaisivat. Geeniteknologisesti CRISPR-CAS9 voisi olla ratkaisu, koska suurin osa DM2M aiheuttavista geeneistä tiedetään. Eli ne perheet, joilla on riskigeeni, voisivat antaa alkionsa geenimuunteluun.

uteliaisuudesta, mistä johtuu mielestäsi 2tyypin DM tapausten järkyttävä lisääntyminen niin että sitä tavataan jo lapsilla? onko tauti, geneettinen perimä, yhdessä kahdessa sukupolvessa levinnyt vai onko huonolla ruokavaliolla suurin syy epidemiaksi luokiteltavaan ongelmaan? vai ehkä molemmilla?

mitä mieltä olet karppaaja A. Heikkilän mielipiteistä että hän ruokavaliollaan hoitaa sairauden pois suht nopeasti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinrasva tai sokeri ei ole mitään myrkkyä. Kyllä ihminen voi näitä syödä. Kyse on siitä, että nykyään sokeria syödään liikaa, esimerkiksi karkkeja mutustamalla, ja eläinkunnan tuotteita syödään joka aterialla. Ihmisen evolutiivisen historian aikana sokeri saatiin hedelmistä ja marjoista, joiden saanti oli hyvin kausiluontoista. Näitä sai, yllättäen, vain silloin kun kasvit niitä tuottivat. Silloinkin odotettiin, että ne olivat kypsiä, sillä puut panostivat hedelmiinsä lisäämällä niihin sokeria, jonka innoittamina kädelliset levittivät siemeniä. Molemmat hyötyivät. Muina aikoina syötiin esim. juurimukuloita, eläimiä joita saatiin kiinni, vihreitä kasvien osia ym. Kädellisten värinäkö on kehittynyt nimen omaan erottamaan kypsät hedelmät raaoista. Monet muut eläimet ovat punavihersokeita. Eivät tietenkään kaikki.

Ravitsemustieteen yksi perusongelma on se, että tarkastellaan yksittäisiä ruokaryhmiä ja niiden hyvää tai huonoa vaikutusta. Tutkitaan vaikka punaisen lihan vaikutusta, ja saadaan tutkimuksesta riippuen tuloksena että punainen liha on haitallinen tai että se on hyödyllinen hyödyllinen. Tai tutkitaan voin vaikutusta terveyteen, ja taas tutkimuksesta riippuen tuloksena on että aiheuttaa hyötyä tai aiheuttaa haittaa. Ristiriitaisia tuloksia siis.

Kun oikeasti pitäisi tarkastella ruokaryhmien välisiä yhteisvaikutuksia ja riippuvuuksia, eli valita systeeminen lähestymistapa. Koska erimerkiksi runsas rasvansyöminen ei lihota, jos samalla on rajoitettu hiilarit melko minimiin. Runsas rasvansyöminen runsaisiin hiilareihin yhdistettynä taas lihottaa. Pelkkää rasvansyömistä ei siis kannata tutkia vaan tarkastella koko systeemiä.

Tässä kohtaa havaitsee sen miten tutkimuksissa tarkituksella jätetään pois tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa haluttuun lopputulokseen. Esimerkiksi rasvatutkimuksissa keskitytään vain rasvan saantiin, sokerit unohtaen. Esimerkiksi Finnravinto-tutkimuksissa on kyllä pilkottu rasvat ties miten pieniin osiin, mutta sokereiden saanti on yleisellä tasolla. Tämä perustuu siihen uskomukseen, että rasva = paha, sokeri = neutraali.

Ravitsemustiede lienee tieteenalana melko tuore, mikä näkyy kehittymättömänä ja vielä osin heikkolaatuisena tutkimustraditiona. 

Toisekseen jokaisella tieteenalalla on ne omat premissinsä, jotka ohjaavat tutkimusasetelmien suunnittelua. Ja jostain syystä ravitsemustieteen yksi premissi (annettuna otettu teesi, jota ei tutkimusissa edes kyseenalaisteta) on tuo, että sokeri/hiilari on neutraali. 

Toivottavasti tätä lukee joku ravitsemustieteen tutkija/gradun tekijä, joka on perehtynyt tieteenfilodofiaan ja metodologiaan, ja voisi tehdä tieteellisen katsauksen ravitsemustieteen uskomuksista ja premisseistä, jotka implisiittisesti vaikuttavat tutkimusasetelmien valintojen taustalla ja näin ohjaavat (tahattomastikin) tieteenalan tuottamaa tutkimusdataa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Allekirjoitan tämän.

Kysymys kuuluukin, kun lähtötilanne lääketieteen nykypäivän roolista yhteiskunnassa on tiedossa, miten ja mihin suuntaan lääketieteen opintoja tulee tulevaisuudessa painottaa? Aasiassa on oivallettu että samoin kuin liike, ruokakin on lääke. Lännessä se vaan harvemmin enää on. Ehkä ravitsemuksen opiskelu ei olekaan niin turhaa. Yhtä kiivaasti kun tutkitaan rokotetta II-tyypin DM:lle voitaisiin tutkia länsimaisen ruokavalion vaikutuksia ylipäätään DM:n (diabetes mellitus) puhkeamiselle. Tässä vaan on niin suuret rahat kyseessä että sitä ei lähdetä purkamaan vaan mieluummin sairastutetaan ihmiset ja sitten länsimaisen lääketieteen mennään rokotekehittely edellä. Hoidetaan sairauksen seurauksia, eikä  niidensyitä.

Tässäkin mielessä lääketieteen opintojen muuttaminen on tarpeen.

Tekstissäsi on asiavirhe, haluan korjata sen.

Se diabeteksen rokotetutkimus ja rokotteen kehittäminen ei koske II-tyypin diabetesta, kuten väität. Vaan ykköstyypin diabetestä. I-tyypin diabeteksen taustalla on todettu olevan enterovirus, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut. Virusta vastaan voidaan kehittää rokote. 

Sen sijaan II-tyypin diabetes johtuu pääasiassa elintavoista ja ruokavaliosta, ja siihen ei ole kehitteillä rokotetta. II-tyypin diabetes voidaan ehkäistä estämällä insuliiniresistenssin synty, ja siinä ruokavalio on avainasemassa, se tiedetään nykyään kyllä. Mutta huonoa ruokavaliota vastaan ei ole kehitteillä rokotetta, eikä II-tyypin diabeteksen takana ole tuota virusta kuten I-tyypin diabeteksessa.

Korjataan vielä korjaustasi: DM2 on pääosin geneettistä, eli perinnöllistä. Siinä ruokavaliolla voi yrittää tautia ehkäistä. Kun otetaan huomioon se, että valtaosa ihmisistä syö suurtalouskeittiöiden ruokaa, jotka noudattavat ravitsemussuosituksia ja samaan aikaan DM2 sairastuneiden määrä nousee, ei viralliset ruokasuositukset ole ne jotka auttaisivat. Geeniteknologisesti CRISPR-CAS9 voisi olla ratkaisu, koska suurin osa DM2M aiheuttavista geeneistä tiedetään. Eli ne perheet, joilla on riskigeeni, voisivat antaa alkionsa geenimuunteluun.

Hyvä korjaus, unohdin mainita tuon geeniperimän merkityksen sairastumisalttiudelle ja insuliiniresistenssin kehittymisen alttiudelle (DM2:sessa), ponttisi on aivan totta. 

En tiedä miksi siitä diabeteksen rokotetutkimuksesta on mediassa uutisoitu harhaanjohtavasti. Mielestäni uutisista on voinut saada sen kuvan, että DM2:seen olisi kehitteillä rokote, vaikka näin ei siis todellakaan ole.

voisin vaikka vannoa että kun yle uutisoi asiasta taannoin, he puhuivat nimenomaan DM2:sta. mutta tuskin Yle sentään sellaiseen asiavirheeseen sortuisi.