Lääkäriopintojen ravitsemusopetus

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.

Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.

Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.

Totta, mutta mikäli esimerkiksi lihavuus olisi ongelma, niin eikö tuolloin pidä olla lihavuuteen perehtynyttä lääkäriä? Ravitsemustareapeutti on sitä mitä nimikin sanoo, eli ravitsemusterapeutti ei tiedä fysiologiasta ja ihmisen biokemiasta saati genetiikasta tuon taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa. 

Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.

Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.

Mikä on siis pointtisi?

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Ne on itsestään selvyyksiä että eläinrasva on tuhonoma, syökää vihanneksia, hedelmioä, pähkinöitä, vähärasvaista lihaa, rasvatonta maitoa, hyvää rasvaa saa pähkinöistä, avokadosta , lohesta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa. 

Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.

Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.

Mikä on siis pointtisi?

Pointti on se, että jos halutaan välttää tai hoitaa sairauksia, tulee niiden alkusyy tietää. Mikäli sokeri aiheuttaa insuliiniresistenssiä, syöpiä, lihomista jne niin eikö tuolloin ole tärkeää keskittyä sokeriin eikä peitellä ongelmia hoitamalla seurauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.

Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.

Totta, mutta mikäli esimerkiksi lihavuus olisi ongelma, niin eikö tuolloin pidä olla lihavuuteen perehtynyttä lääkäriä? Ravitsemustareapeutti on sitä mitä nimikin sanoo, eli ravitsemusterapeutti ei tiedä fysiologiasta ja ihmisen biokemiasta saati genetiikasta tuon taivaallista.

No tietenkin jos ihmisen sairaudet on aiheuttanut hänen paha lihavuus, joka johtuu hänen väärästä ruokavaliosta, niin tietenkin on hyvä silloin mennä lihavuuteen perehtyneelle lääkärille. Sellaisiahan on paljon suomessa. Lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet lihavuuteen ja lihavuuden hoitoon. Mutta sinä vänkäät täällä, että jokaisen yleislääkärinä toimivan lääkärin pitäisi olla sellainen. Ei pidä. Lääkärit erikoistuvat johonkin spesifiin asiaan kuten muidenkin alojen ihmiset tekevät. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Jos sinulla on silmä kipeä, menet silmälääkärille. Jos sinulla on polvi kulunut, menet kirurgille/ortopedille. Yleislääkärin tehtävä on ohjata vain eteenpäin kyseiseen aiheeseen perehtyneelle lääkärille, ei itse osata hoitaa kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis jos kyse on tästä, että nykyään on muodikasta syyttää milloin mitäkin tavallista ravintoainetta kaikista sairauksista tuhkarokosta syöpäkasvaimiin, niin ei, näitä vaihtoehtoisteorioita ei opeteta lääkiksessä - kuten ei muitakaan vaihtoehtoisteorioita. Jos taas meinaataan kinkkurasva tukkii suonet -tyyppistä viralliseen hyväksyttyyn linjaan pohjautuvaa yleistietoa, niin kyllä se opetetaan lääkiksessä.

Kyse ei ole vaihtoehtoisteorioista. Ihan normaaleissa tiedelehdissä näitäkin asioita puidaan ja kuka vain voi PubMedistä käydä kaivamassa tarvittaessa tutkimuksia aiheesta. Ruokavalio todellakin vaikuttaa terveyteen ja perkuleen paljon vaikuttaakin, ihan riippumatta siitä, miten ajanhermoilla sattuu kukakin olemaan.

A-vitamiinipuutos johtaa sokeuteen, C-vitamiinipuutos keripukkiin, D-vitamiinipuutos riisitautiin, liika suola nostaa verenpainetta ja niin edelleen, mutta näiden lisäksi on paljon muitakin ruoasta johtuvia terveysongelmia, joiden syitä ei olla havaittu yhtä suoraviivaisesti. Jos kysyt peruspulliaiselta tai jopa lääkäriltä, että mitä hyötyä on vaikkapa magnesiumista, niin se ehkä osaa kertoa, että suonenvetoihin voisi auttaa. Ei kuitenkaan tiedä, että kyseinen mineraali on todella tärkeässä osassa allergioiden suhteen.

Minuakaan eivät lääkärit osanneet auttaa, kun heinänuha vaivasi 25 vuotta elämästäni. Ihan itse sen jouduin parantelemaan käyttäen D+E+magnesium+kalaöljy kombinaatiota (jokainen näistä on useissa tutkimuksissa yhdistetty allergioihin). Tieto on kyllä PubMedissä, mutta tuskin monikaan allergiaspesialisti on näistä perillä. Määräilevät vain antihistamiineja, jotka nyttemmin on yhdistetty dementiaan.

Kuidut ovat varmasti se kaikkein olennaisin terveyteen vaikuttava komponentti ruoissa, vaikuttaen suoliston mikrobistoon, ja sitä kautta allergioihin, diabetekseen, syöpiin ja sydäreihin ja sataan muuhun terveysongelmaan. Hiljattain on tästäkin tietämystä leviämässä jopa sanomalehtiin, mutta aika kaukana ollaan siitä, että normilääkäri tällaisista olisi perillä. Tutkimuksissa kyllä parannetaan ruoka-allergioitakin probiooteilla, mutta koska on liian uutta ja ihmeellistä, niin tietenkään näitä ei saada kovinkaan nopeasti (edes vuosikymmenissä) rutiiniksi.

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ne on itsestään selvyyksiä että eläinrasva on tuhonoma, syökää vihanneksia, hedelmioä, pähkinöitä, vähärasvaista lihaa, rasvatonta maitoa, hyvää rasvaa saa pähkinöistä, avokadosta , lohesta jne. 

Ne on itsestäänselvyyksiä vain sinun kuvitelmissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa. 

Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.

Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.

Mikä on siis pointtisi?

Pointti on se, että jos halutaan välttää tai hoitaa sairauksia, tulee niiden alkusyy tietää. Mikäli sokeri aiheuttaa insuliiniresistenssiä, syöpiä, lihomista jne niin eikö tuolloin ole tärkeää keskittyä sokeriin eikä peitellä ongelmia hoitamalla seurauksia?

Olen lähtökohtaisesti samaa mieltä kanssasi, että noin sen pitäisi olla. Mutta rahan säästön vuoksi noin se ei voi olla, ellei jokin koko yhteiskuntamme rahoituksessa ja markkinataloudessa muutu perusteellisesti. Koska tuohan ei koske vain syömistä ja painoa ja esim. sokerin aiheuttamaa insuliiniresistenssiä. Myös masennuksen kohdalla pitäisi oikeasti hoitaa masennuksen syitä, eikä oireita, mutta niin vaan länsimaissa hoidetaan lääkkeillä vain oireita, eikä ketään juuri edes kiinnosta masennuksen syyt. 

Koko länsimainen lääketiedehän perustuu osittain lääketeollisuuden intresseille, siellä jyllää valtavasti vaikutusvaltaista rahaa ja valtavat markkinavoimat. Lääketehtaat on kautta aikojen rahoittaneet lääketieteen alan tieteellistä tutkimusta, ja silloin tutkimuskysymykset painottuvat oireiden (lääkkeelliseen) hoitoon eikä niinkään oireyhtymien taustasyihin. 

Oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Mihin laihdutusryhmissä lääkäriä sitten tarvittaisiin? Eikö se riitä että lääkäri ohjaisi näihin ryhmiin tarvittaessa ja niissä olisi ravitsemukseen perehtynyt asiantuntija/ terapeutti?

Lääkäri, terapeutti tai hoitaja ei myöskään voi pakottaa ihmistä laihduttamaan tai osallistumaan johonkin ryhmään. Hoito myös lääkehoito on potilaan oma valinta. Ravitsemuksesta on myös tietoa saatavilla kenelle tahansa ilman että siitä tarvitsisi maksaa ja jos tarvitsee ryhmän apua sellainenkin on mahdollista perustaa kenen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?

Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.

Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.

Totta, mutta mikäli esimerkiksi lihavuus olisi ongelma, niin eikö tuolloin pidä olla lihavuuteen perehtynyttä lääkäriä? Ravitsemustareapeutti on sitä mitä nimikin sanoo, eli ravitsemusterapeutti ei tiedä fysiologiasta ja ihmisen biokemiasta saati genetiikasta tuon taivaallista.

No tietenkin jos ihmisen sairaudet on aiheuttanut hänen paha lihavuus, joka johtuu hänen väärästä ruokavaliosta, niin tietenkin on hyvä silloin mennä lihavuuteen perehtyneelle lääkärille. Sellaisiahan on paljon suomessa. Lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet lihavuuteen ja lihavuuden hoitoon. Mutta sinä vänkäät täällä, että jokaisen yleislääkärinä toimivan lääkärin pitäisi olla sellainen. Ei pidä. Lääkärit erikoistuvat johonkin spesifiin asiaan kuten muidenkin alojen ihmiset tekevät. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Jos sinulla on silmä kipeä, menet silmälääkärille. Jos sinulla on polvi kulunut, menet kirurgille/ortopedille. Yleislääkärin tehtävä on ohjata vain eteenpäin kyseiseen aiheeseen perehtyneelle lääkärille, ei itse osata hoitaa kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Eli joka asiaan oma lääkärinsä? Pikkuvarpaalle oma, ukkovarpaalle oma? Selvä. Ymmärrän idiotismisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne. 

Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt. 

Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi. 

Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.

En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.

Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".

Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?

Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.

Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.

Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?

Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.

Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.

Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.

Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.

Totta, mutta mikäli esimerkiksi lihavuus olisi ongelma, niin eikö tuolloin pidä olla lihavuuteen perehtynyttä lääkäriä? Ravitsemustareapeutti on sitä mitä nimikin sanoo, eli ravitsemusterapeutti ei tiedä fysiologiasta ja ihmisen biokemiasta saati genetiikasta tuon taivaallista.

No tietenkin jos ihmisen sairaudet on aiheuttanut hänen paha lihavuus, joka johtuu hänen väärästä ruokavaliosta, niin tietenkin on hyvä silloin mennä lihavuuteen perehtyneelle lääkärille. Sellaisiahan on paljon suomessa. Lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet lihavuuteen ja lihavuuden hoitoon. Mutta sinä vänkäät täällä, että jokaisen yleislääkärinä toimivan lääkärin pitäisi olla sellainen. Ei pidä. Lääkärit erikoistuvat johonkin spesifiin asiaan kuten muidenkin alojen ihmiset tekevät. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Jos sinulla on silmä kipeä, menet silmälääkärille. Jos sinulla on polvi kulunut, menet kirurgille/ortopedille. Yleislääkärin tehtävä on ohjata vain eteenpäin kyseiseen aiheeseen perehtyneelle lääkärille, ei itse osata hoitaa kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Eli joka asiaan oma lääkärinsä? Pikkuvarpaalle oma, ukkovarpaalle oma? Selvä. Ymmärrän idiotismisi.

Huoh. Kukahan tässä nyt heittäytyy idiootiksi? Tottakai sinä tiedät suomen erikoislääkärijärjestelmän, ja tiedät hyvin että ei ole pikkuvarvaserikoislääkäriä ja ukkovarvaserikoislääkäriä. Ja yhtä hyvin tiedät, että minä en niin myöskään väittänyt. Mutta kunhan vain haluat riehua ja kiukutella tässä provokaatio-ketjussasi.