Lue keskustelun säännöt.
Lääkäriopintojen ravitsemusopetus
04.08.2017 |
Aika hullua kun katsoo miten vähän jenkeissäkin opetetaan lekureille ravitsemusta https://nutritionfacts.org/video/medical-school-nutrition-education/ .... ja silti heidän pitäisi osata päätellä jotain ravitsemuksesta, laihduttamisesta jne.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.
Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".
Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?
Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.
Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.
Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?
Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?
Rasismia? Jos merkittävä ylipaino aihettaa riskin nukutuksessa, ja siksi vaaditaan painon pudotus ennen nukutusta, niin onko se mielestäsi rasismia vai elämän ylläpitämiseen pyrkivää toimintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.
Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.
Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa.
Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.
Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.
Mikä on siis pointtisi?
Pointti on se, että jos halutaan välttää tai hoitaa sairauksia, tulee niiden alkusyy tietää. Mikäli sokeri aiheuttaa insuliiniresistenssiä, syöpiä, lihomista jne niin eikö tuolloin ole tärkeää keskittyä sokeriin eikä peitellä ongelmia hoitamalla seurauksia?
Eiköhän jokainen ihminen jo tiedä, ettei sokeri ole terveellistä. Jos joku tästä huolimatta mättää karkkia, niin miten se lääkäri sen estää? Kiertää ovelta ovelle pimpottamassa ovikelloa, ratsaa herkkukaapit ja heittää karkit roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.
Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.
Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.
Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.
Totta, mutta mikäli esimerkiksi lihavuus olisi ongelma, niin eikö tuolloin pidä olla lihavuuteen perehtynyttä lääkäriä? Ravitsemustareapeutti on sitä mitä nimikin sanoo, eli ravitsemusterapeutti ei tiedä fysiologiasta ja ihmisen biokemiasta saati genetiikasta tuon taivaallista.
No tietenkin jos ihmisen sairaudet on aiheuttanut hänen paha lihavuus, joka johtuu hänen väärästä ruokavaliosta, niin tietenkin on hyvä silloin mennä lihavuuteen perehtyneelle lääkärille. Sellaisiahan on paljon suomessa. Lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet lihavuuteen ja lihavuuden hoitoon. Mutta sinä vänkäät täällä, että jokaisen yleislääkärinä toimivan lääkärin pitäisi olla sellainen. Ei pidä. Lääkärit erikoistuvat johonkin spesifiin asiaan kuten muidenkin alojen ihmiset tekevät. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Jos sinulla on silmä kipeä, menet silmälääkärille. Jos sinulla on polvi kulunut, menet kirurgille/ortopedille. Yleislääkärin tehtävä on ohjata vain eteenpäin kyseiseen aiheeseen perehtyneelle lääkärille, ei itse osata hoitaa kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Eli joka asiaan oma lääkärinsä? Pikkuvarpaalle oma, ukkovarpaalle oma? Selvä. Ymmärrän idiotismisi.
Huoh. Kukahan tässä nyt heittäytyy idiootiksi? Tottakai sinä tiedät suomen erikoislääkärijärjestelmän, ja tiedät hyvin että ei ole pikkuvarvaserikoislääkäriä ja ukkovarvaserikoislääkäriä. Ja yhtä hyvin tiedät, että minä en niin myöskään väittänyt. Mutta kunhan vain haluat riehua ja kiukutella tässä provokaatio-ketjussasi.
Provokaatio? Loukkaako faktat? En voi sille mitään, mutta eikö se nyt ole selvää, että YLEISLÄÄKÄRIN pitää tietää myös ravitsemuksesta edes sen verran, että tietää miten sairauksia voidaan hoitaa YLEISELLÄ tasolla? Tietäähän yleislääkäri verenpaineestakin vaikka ei ole kardiologi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne.
Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt.
Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi.
Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.
En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.
Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.
Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.
Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.
Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa.
Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.
Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.
Mikä on siis pointtisi?
Pointti on se, että jos halutaan välttää tai hoitaa sairauksia, tulee niiden alkusyy tietää. Mikäli sokeri aiheuttaa insuliiniresistenssiä, syöpiä, lihomista jne niin eikö tuolloin ole tärkeää keskittyä sokeriin eikä peitellä ongelmia hoitamalla seurauksia?
Eiköhän jokainen ihminen jo tiedä, ettei sokeri ole terveellistä. Jos joku tästä huolimatta mättää karkkia, niin miten se lääkäri sen estää? Kiertää ovelta ovelle pimpottamassa ovikelloa, ratsaa herkkukaapit ja heittää karkit roskiin?
Ai tietää vai? Eihän tästä ole kuin muutama vuosi kun diabetesliittokin oli sitä mieltä, että sokeri on harmitonta koska on insuliinia piikistä.
Tuskin edes kaikki lääkärit tajuaa miten vaarallista sokeri on, vaikka he näkevät esimerkiksi sokerin nostamat kolesteroliarvot (triglyseridit etenkin) ja ikinen päivä nenänsä edestä. Rasvojen vaarat he kyllä tietävät ja moni pitää vielä kananmuniakin vaarallisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.
Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.
Rakennusterveystarkastaja ei kuitenkaan kirjoita sairauslomaa keuhkonsa paskasta sisäilmasta sairastuttaneelle potilaalle.
Ei niin, mutta mitä se tähän liittyy? Ei psykologi tai ravitsemusterapeuttikaan voi kirjoittaa saikkua omalle potilaalleen. Pointti oli se, että lääkäri konsultoi muiden alojen ammattilaisia, koska ei voi itse tietää kaikkea.
Totta, mutta mikäli esimerkiksi lihavuus olisi ongelma, niin eikö tuolloin pidä olla lihavuuteen perehtynyttä lääkäriä? Ravitsemustareapeutti on sitä mitä nimikin sanoo, eli ravitsemusterapeutti ei tiedä fysiologiasta ja ihmisen biokemiasta saati genetiikasta tuon taivaallista.
No tietenkin jos ihmisen sairaudet on aiheuttanut hänen paha lihavuus, joka johtuu hänen väärästä ruokavaliosta, niin tietenkin on hyvä silloin mennä lihavuuteen perehtyneelle lääkärille. Sellaisiahan on paljon suomessa. Lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet lihavuuteen ja lihavuuden hoitoon. Mutta sinä vänkäät täällä, että jokaisen yleislääkärinä toimivan lääkärin pitäisi olla sellainen. Ei pidä. Lääkärit erikoistuvat johonkin spesifiin asiaan kuten muidenkin alojen ihmiset tekevät. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Jos sinulla on silmä kipeä, menet silmälääkärille. Jos sinulla on polvi kulunut, menet kirurgille/ortopedille. Yleislääkärin tehtävä on ohjata vain eteenpäin kyseiseen aiheeseen perehtyneelle lääkärille, ei itse osata hoitaa kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Eli joka asiaan oma lääkärinsä? Pikkuvarpaalle oma, ukkovarpaalle oma? Selvä. Ymmärrän idiotismisi.
Huoh. Kukahan tässä nyt heittäytyy idiootiksi? Tottakai sinä tiedät suomen erikoislääkärijärjestelmän, ja tiedät hyvin että ei ole pikkuvarvaserikoislääkäriä ja ukkovarvaserikoislääkäriä. Ja yhtä hyvin tiedät, että minä en niin myöskään väittänyt. Mutta kunhan vain haluat riehua ja kiukutella tässä provokaatio-ketjussasi.
Provokaatio? Loukkaako faktat? En voi sille mitään, mutta eikö se nyt ole selvää, että YLEISLÄÄKÄRIN pitää tietää myös ravitsemuksesta edes sen verran, että tietää miten sairauksia voidaan hoitaa YLEISELLÄ tasolla? Tietäähän yleislääkäri verenpaineestakin vaikka ei ole kardiologi.
Kyllä yleislääkäri tietenkin tietää ja huomioi, että jos henkilön bmi on vaikkapa yli 30, niin hänellä oleva sairaus mahdollisesti liittyy tuohon ylipainoon. Ja että painon hoito on merkittävä osa sen sairauden hoitoa. Työskentelen itse terveydenhuollossa, ja ainakin kaikissa minun tuntemissa paikoissa lääkäri ehdottaa ylipainoiselle potilaalle, että tämä menisi elintapaohjaukseen hoitajalle tai ravitsemusterapeutille tai fyssarille tai psykologille, riippuen vähän ylipainoin syistä (jotka lääkäri kyllä pintapuolisesti pyrkii arvioimaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.
Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.
Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa.
Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.
Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.
Mikä on siis pointtisi?
Pointti on se, että jos halutaan välttää tai hoitaa sairauksia, tulee niiden alkusyy tietää. Mikäli sokeri aiheuttaa insuliiniresistenssiä, syöpiä, lihomista jne niin eikö tuolloin ole tärkeää keskittyä sokeriin eikä peitellä ongelmia hoitamalla seurauksia?
Eiköhän jokainen ihminen jo tiedä, ettei sokeri ole terveellistä. Jos joku tästä huolimatta mättää karkkia, niin miten se lääkäri sen estää? Kiertää ovelta ovelle pimpottamassa ovikelloa, ratsaa herkkukaapit ja heittää karkit roskiin?
Ai tietää vai? Eihän tästä ole kuin muutama vuosi kun diabetesliittokin oli sitä mieltä, että sokeri on harmitonta koska on insuliinia piikistä.
Tuskin edes kaikki lääkärit tajuaa miten vaarallista sokeri on, vaikka he näkevät esimerkiksi sokerin nostamat kolesteroliarvot (triglyseridit etenkin) ja ikinen päivä nenänsä edestä. Rasvojen vaarat he kyllä tietävät ja moni pitää vielä kananmuniakin vaarallisina.
Oletko sinä joku pahasti seonnut karppaaja vai? Minäkin karppaan, mutta en kulje ympäriinsä riehumassa sokereista, vaikka pidänkin niitä haitallisina. Mutta haitallista sinun agendalle on tuo riehuminen kyllä. Saat asiasi paremmin perille, jos lakkaat riehumasta ja alat keskustelemaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne.
Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt.
Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi.
Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.
En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.
Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.
Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.
Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?
Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.
Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".
Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?
Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.
Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.
Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?
Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?
Ilmeisesti sinulla ei ole edes yleistietotasoista ymmärrystä lääketieteestä? Kannattaako siinä tapauksessa väitellä lääketieteen koulutuksesta? En minäkään lähde vääntämään kättä esimerkiksi lentäjäkoulutuksen laadusta, kun en siitä mitään tiedä.
Mutta tiedoksi, että reilu ylipaino lisää oleellisesti sekä anestesiakomplikaatioiden että kirurgisten - sekä leikkauksen aikaisten että myöhäisten - komplikaatioiden riskiä. Leikkaus evätään siinä vaiheessa, kun riskit katsotaan suuremmaksi kuin hyödyt. Se on ihan lääketieteellinen syy, ei rasismia (joka tarkoittaa kylläkin suomenkielessä rotusyrjintää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että lääkisopinnot kestää noin kuusi vuotta ja siihen pitää mahduttaa valtavasti tietoa ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, kaikista sairauksista (sekä fyysisistä että psyykkisistä), myös kemiasta, lääkkeitä jne. Jostain on aivan pakko karsia tai lääkis kestäisi 20 vuotta. Lääkäri on henkilö, jonka tehtävä on tunnistaa sairauksia ja hoitaa sairauksia. Koko ajattelumalli on sairauskeskeinen. Ei lääkisopinnoissa ole rakennustekniikastakaan kurssia, vaikka lääkärin pitää miettiä voiko joku astma tai infektiokierre johtua sisäilmaongelmista.
Koska lääkäri ei voi eikä hänen tule tietää kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, terveydestä ym ym niin lääkäri toimii tiiviissä yhteistyössä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Fyssarit ovat perehtyneet liikuntapuoleen ja lihasten hyvinvointiin ja ergonomiaan. Psykologit ovat perehtyneet psyyken toimintaan ym ym. Rakennusterveystarkastajat niihin sisäilma-asioihin. Ravitsemusterapeutit ravintoon.
Eipä tuo siltä näytä jos opintoja on VÄHEMMÄN kuin 1980-luvulla ja ravinnosta johtuvat SAIRAUDET ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Ylipäätäänhän elintasosairaudet lisääntyy elintason noustessa, eli esim. kakkostyypin diabetes, insuliiniresistenssi, verenpainetaudit jne. Toisaalta aliravitsemuksesta johtuvat sairaudet vähenee elintason noustessa.
Allergiat lisääntyy hygienitason noustessa. Mutta kolera vähenee hygieniatason noustessa.
Maailma muuttuu ja samalla sairaudet muuttuu.
Mikä on siis pointtisi?
Pointti on se, että jos halutaan välttää tai hoitaa sairauksia, tulee niiden alkusyy tietää. Mikäli sokeri aiheuttaa insuliiniresistenssiä, syöpiä, lihomista jne niin eikö tuolloin ole tärkeää keskittyä sokeriin eikä peitellä ongelmia hoitamalla seurauksia?
Eiköhän jokainen ihminen jo tiedä, ettei sokeri ole terveellistä. Jos joku tästä huolimatta mättää karkkia, niin miten se lääkäri sen estää? Kiertää ovelta ovelle pimpottamassa ovikelloa, ratsaa herkkukaapit ja heittää karkit roskiin?
Ai tietää vai? Eihän tästä ole kuin muutama vuosi kun diabetesliittokin oli sitä mieltä, että sokeri on harmitonta koska on insuliinia piikistä.
Tuskin edes kaikki lääkärit tajuaa miten vaarallista sokeri on, vaikka he näkevät esimerkiksi sokerin nostamat kolesteroliarvot (triglyseridit etenkin) ja ikinen päivä nenänsä edestä. Rasvojen vaarat he kyllä tietävät ja moni pitää vielä kananmuniakin vaarallisina.
Oletko sinä joku pahasti seonnut karppaaja vai? Minäkin karppaan, mutta en kulje ympäriinsä riehumassa sokereista, vaikka pidänkin niitä haitallisina. Mutta haitallista sinun agendalle on tuo riehuminen kyllä. Saat asiasi paremmin perille, jos lakkaat riehumasta ja alat keskustelemaan asiallisesti.
Miten tämä minun ruokavaliooni liittyy (ei, en karppaa)? Missä ympäriinsä? Sokeri oli vain yksi esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne.
Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt.
Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi.
Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.
En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.
Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.
Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.
Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?
Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?
En minä ole kertaakaan täällä kiistänyt ravitsemustieteen tärkeyttä lääkisopinnoissa. Tai väittänyt, että sitä ei pitäisi opettaa enempää. Mutta minun mielestä on hyvin monta muutakin asiaa, mitä pitäisi opettaa lääkisopinnoissa paljon enemmän, eikä ravitsemustiede ole niitä tärkeämpi. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin enemmän potilaan ymmärtävää kohtaamista. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin huomattavasti enemmän psykologiaa, koska käytännössä psykologia (ihmisen mieli ja persoonallisuus ja psyykkiset syyt) sanelee täysin sen, että miten hän sitoutuu hoitoon, miten helposti hän hakeutuu tutkimuksiin, miksi hän on ylipainoinen ja syö liikaa sitä sokeria, jopa vaikuttaa todennäköisyyteen parantua syövästi). Ravitsemustiedettä tärkeämpää olisi lisätä psykan opintoja lääkiksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemus- ja ruokavalioneuvontaa varten on kokonainen oma ammattikuntansa. Toki karkeat perusasiat olisi hyvä ymmärtää, mutta ei ole resurssien kannalta järkevää vaatia, että kaikki sote-alalla osaisivat tehdä edes auttavasti toistensa töitä. Lääkärin kuuluu tietää, mitä sairauksia ylipaino voi aiheuttaa tai pahentaa, suunnitella hoito noihin sairauksiin ja ohjata potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai laihdutusryhmään. Käytännön laihdutusohjaus ei kuulu lääkärille vaan ravitsemusammattilaisille.
Suomessa ongelmana on julkisen terveydenhuollon laihdutusryhmien puute. Niillä voitaisiin hillitä merkittävästi ylipainoa ja lihavuutta sivuilmiöineen mutta jostain kumman syystä niihin ei budjetoida koskaan rahaa. Kaikilla ei ole varaa eikä edes kannata käydä jollain kirjekurssin käyneellä "ravitsemuskonsulentilla".
Ei toimi. Tässä pätee sama kasaantumisilmiö kuin koulutuksessa: ne jotka sitä tarvitsisivat eivät osallistu. Eli koulutukseen osallistuu vain ne, jotka ovat ennestään koulutuksessa menestyneet ja laihdutuskursseille osallistuu lähinnä anoreksiaan fiksoituneet onnistujat. Oletko pohtinut miksi Painonvartijat lopettivat toimintansa?
Kyllä ne useimmat sitten osallistuvat kun on riittävän hyvä syy. Esimerkiksi ei pääse sappi-, lonkka- tai polvileikkaukseen ennenkuin paino putoaa riittävästi. Valitettavasti pelkkä ennaltaehkäisy tai edes esim. kakkostyypin diabetes ei monella riitä motivaatioksi.
Leikkauksen estäminen lihavuuden vuoksi ellei siihen ole todellista lääketieteellistä perustetta on rasismia. Tosin, EU:ssa jokainen voi mennä mihin maahan tahansa leikkuuttamaan valtion rahoilla itsensä, jos vain hoito on hyväksyttyä eli tämä ei ole ongelma enää.
Ennaltaehkäisy on hyvä pointti. Mikä siinä ennaltaehkäisyssä on mennyt pieleen jos nivelet ovat paskana?
Esimerkiksi nivelet eivät lihomisesta sairastu, mutta lihominen voi johtua nivelten sairastumisesta. Johtaako esimerkiksi usko liikunnan terveellisyyteen sairauksiin?
Ilmeisesti sinulla ei ole edes yleistietotasoista ymmärrystä lääketieteestä? Kannattaako siinä tapauksessa väitellä lääketieteen koulutuksesta? En minäkään lähde vääntämään kättä esimerkiksi lentäjäkoulutuksen laadusta, kun en siitä mitään tiedä.
Mutta tiedoksi, että reilu ylipaino lisää oleellisesti sekä anestesiakomplikaatioiden että kirurgisten - sekä leikkauksen aikaisten että myöhäisten - komplikaatioiden riskiä. Leikkaus evätään siinä vaiheessa, kun riskit katsotaan suuremmaksi kuin hyödyt. Se on ihan lääketieteellinen syy, ei rasismia (joka tarkoittaa kylläkin suomenkielessä rotusyrjintää).
Plaa plaa. Juuri nuo asiat olivat niitä lääketieteellisiä syitä. Mikäli kuitenkin Saksassa ylipaino ei ole este leikkaamiselle, ei se voi olla täälläkään. Rasimilla tarkoitetaan sitä, että sairauden syyksi ilmoitetaan obesiteetti ilman, että sairauden syy on obesiteetti. Artroosin osalta ei ole mitään todisteita siitä, että se johtuisi obesiteetistä. Itse asiassa syytä ei tiedetä. Ruokavaliolla VOI olla kuitenkin merkitystä artroosissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne.
Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt.
Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi.
Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.
En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.
Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.
Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.
Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?
Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?
En minä ole kertaakaan täällä kiistänyt ravitsemustieteen tärkeyttä lääkisopinnoissa. Tai väittänyt, että sitä ei pitäisi opettaa enempää. Mutta minun mielestä on hyvin monta muutakin asiaa, mitä pitäisi opettaa lääkisopinnoissa paljon enemmän, eikä ravitsemustiede ole niitä tärkeämpi. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin enemmän potilaan ymmärtävää kohtaamista. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin huomattavasti enemmän psykologiaa, koska käytännössä psykologia (ihmisen mieli ja persoonallisuus ja psyykkiset syyt) sanelee täysin sen, että miten hän sitoutuu hoitoon, miten helposti hän hakeutuu tutkimuksiin, miksi hän on ylipainoinen ja syö liikaa sitä sokeria, jopa vaikuttaa todennäköisyyteen parantua syövästi). Ravitsemustiedettä tärkeämpää olisi lisätä psykan opintoja lääkiksessä.
Varmasti fiksua, mutta kun se ravitsemus tuppaa olemaan siellä psyykenkin toimintaan vaikuttavana tekijänä mukana. Mikäli kohtaat hullun ituhipin, voisi olla tärkeää tietää kyseessä olevan B12-vitamiinin puutos ja anamneesissa yksi kysymys paljastaisi asian.
Hohhoijaa. Lääketieteessä on ihan peruskauraa, että ravitsemus (kuten tietyt vitamiinit) vaikuttaa esim. masennukseen, uneen jne. Ja että esim. kilpirauhassairaus voi ilmetä täysin masennuksen kaltaisin oirein. Tämän vuoksi vaikkapa masennusdiagnostiikassa huomioidaan tietyt elimelliset syyt ennen kuin oireet katsotaan psyykkisistä "syistä" johtuviksi.
Tiedätkö sinä oikeasti nykylääketieteestä yhtään mitään? Herääpä vaan kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede on just sitä mitä nimi sanoo. Eli tiedettä lääkkeistä. Lääkäreiden tärkein työ nykyään on lääkkeiden myyminen. Mistään muusta he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä. Ruualla on valtava vaikutus terveyteen, lisäksi siihen vaikuttaa liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus, nukkuminen, stressin määrä, se, nauttiiko elämästään, onko tyytyväinen ja onnellinen, miten asuu, perhe- ja ystävyyssuhteet, harrastukset, seksuaalisuus, itsetunto, voiko toteuttaa itseään jne.
Lääkkeitähän tarvitaan lähinnä akuuttitilojen hoitoon, sen jälkeen hoidon pitäisi olla mahdollisimman "luonnonmukaista". Ja kaikki vähemmän vakavat sairaudet ja vaivat pitäisi aina hoitaa luonnonmukaisesti. Ja ehdottomasti pitäisi pyrkiä selvittämään kroonisten vaivojen syyt.
Nykyisellään "terveydenhoito" on sairaudenlisäämishoitoa. Saadaanhan sillä tietysti isot voitot lääkebisneksen taskuun. Aivopesu alkaa viimeistään koulussa. Ei ihme, että yhteiskunta ei kestä sairaudenlisäämishoidon kustannuksia. Eihän tämä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan syytä ole, he vain toteuttavat aivonpesunsa tuotoksia, mitäpä tavallinen tyhmä pulliainen muutakaan osaisi.
Tässä se just on. Vaikka koulutustaso on parantunut huimasti, on sairastuvuus lisääntynyt. Toisin sanoen, opit ovat vääriä. Lääkäreiden osalta on todella käsittämöntä miksi heille opetetaan ravitsemusta niin vähän, vaikka kaikki lähtee ravitsemuksesta. Eivät kunnioita edes Hippocratesin ohjetta. Valaahan lääkäreiden ei ole tarvinnut antaa enää pitkiin aikoihin.
En nyt ihan tiedä, että onko sairastuvuus varsinaisesti lisääntynyt. Tiettyihin tauteihin sairastuvuus on lisääntynyt kyllä. Mutta tiettyihin tauteihin sairastuvuus taas vähentynyt merkittävästi, jopa loppunut. Ja eliniän kasvaessa sairastuvuus väistämättä kasvaa, koska alkaa ilmetä ikään liittyviä sairauksia, joita ei ollut niin paljon silloin kun elettiin 10 vuotta vähemmän. Esim. todennäköisyys/riski sairastua syöpään tai dementiaan kasvaa tilastollisesti sitä mukaa kun elinvuosia tulee enemmän. Toisaalta ennen kuoltiin syöpään, nyt siitä yleensä parannutaan. Mutta ehkä iskee vielä joku toinen syöpä, kun eletään 90-vuotiaaksi.
Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.
Syövät ovat lisääntyneet, selvä se. Mutta et sinä voi väittää, että koko sairastuvuus (mihin tahansa tautiin) olisi lisääntynyt väestötasolla koulutustason noustessa, koska se ei pidä paikkaansa. Tottakai ympäristömyrkyt korreloi syöpälukuihin. Samaten ilmakehässä tapahtuneet muutokset korreloi melanoomalukuihin. Jne. Kyllä kai kaikki tämän tietää. En edelleen ymmärrä mikä on pointtisi muuta kuin riehua.
Väestön koulutusrakenteen näet täältä http://stat.fi/til/vkour/ eli näet sen, että väestön koulutustaso on noussut todella paljon. Otit tarkasteluväliksi minkä tahansa välin. Vertaa sitä vaikkapa mielenterveyspotilaiden määrään, tai vaikka huumeiden käyttäjien määrään tai lihavien määrään. Millaiset trendit saat?
Pointti on edelleen se, että jos lääkärin opintoihin kuuluu tuhansia tunteja vaikka mistä ihmisen terveyteen liittyvästä asiasta, mutta vain 20 tuntia ravitsemustiedettä, jossa on se alkusyy moneen sairauteen jota lääkärin tulisi hoitaa, niin se on liian vähän. Miksi et tätä tajua?
En minä ole kertaakaan täällä kiistänyt ravitsemustieteen tärkeyttä lääkisopinnoissa. Tai väittänyt, että sitä ei pitäisi opettaa enempää. Mutta minun mielestä on hyvin monta muutakin asiaa, mitä pitäisi opettaa lääkisopinnoissa paljon enemmän, eikä ravitsemustiede ole niitä tärkeämpi. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin enemmän potilaan ymmärtävää kohtaamista. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että lääkiksessä opetettaisiin huomattavasti enemmän psykologiaa, koska käytännössä psykologia (ihmisen mieli ja persoonallisuus ja psyykkiset syyt) sanelee täysin sen, että miten hän sitoutuu hoitoon, miten helposti hän hakeutuu tutkimuksiin, miksi hän on ylipainoinen ja syö liikaa sitä sokeria, jopa vaikuttaa todennäköisyyteen parantua syövästi). Ravitsemustiedettä tärkeämpää olisi lisätä psykan opintoja lääkiksessä.
Varmasti fiksua, mutta kun se ravitsemus tuppaa olemaan siellä psyykenkin toimintaan vaikuttavana tekijänä mukana. Mikäli kohtaat hullun ituhipin, voisi olla tärkeää tietää kyseessä olevan B12-vitamiinin puutos ja anamneesissa yksi kysymys paljastaisi asian.
Hohhoijaa. Lääketieteessä on ihan peruskauraa, että ravitsemus (kuten tietyt vitamiinit) vaikuttaa esim. masennukseen, uneen jne. Ja että esim. kilpirauhassairaus voi ilmetä täysin masennuksen kaltaisin oirein. Tämän vuoksi vaikkapa masennusdiagnostiikassa huomioidaan tietyt elimelliset syyt ennen kuin oireet katsotaan psyykkisistä "syistä" johtuviksi.
Tiedätkö sinä oikeasti nykylääketieteestä yhtään mitään? Herääpä vaan kysymys.
Aivan. Monikos lääkäri määrää masennuslääkityksen ilman tarvittavia labroja, siten kuin Käypä Hoidossa ohjeistetaan tekemään http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023
"On myös aiheellista selvittää, etteivät masennuksen oireet johdu suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta.
Lisäksi on suljettava pois potilaan muihin sairauksiin käyttämän lääkehoidon (esim. kortikosteroidi) tai päihteiden käytön (esim. alkoholi, kannabis tai amfetamiini) suoraan aiheuttamat masennustilat."
ja toisekseen, mikäli lääkäri ei tiedä ravitsemuksesta, miten hän voi poissulkea mitään ravinnosta johtuvaa tekijää esimerkiksi ilman ruokapäiväkirjaa? Kaikki kun ei näy labroista.
Erityisesti tämä ennaltaehkäisystä vouhkaaminen on ihmeellistä. Jos väestö ei syö terveellisesti, niin se ei kyllä ensisijaisesti johdu yleislääkärin ravitsemustiedoista. Se johtuu ensisijaisesti kolmesta seikasta. 1) Ravitsemussuositukset ovat pielessä. 2) Kansa ei ole tietoinen suosituksista. 3) Kansa ei noudata suosituksia vaikka tietäisi niistä.
Nämä asiat eivät korjaannu jankkaamalla niitä samoja ravitsemussuosituksia lääkäreille, jotka yleensä kohtaavat potilaat vasta sitten kun nämä ovat jo sairastuneet. Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeämpää olisi tiedotus esimerkiksi terveystiedon tunneilla koulussa. Kansalaisten motivaatio-ongelmia ei tämäkään toki ratkaise.
Juu, juu on peruskauraa varmaan niin jossain unelmautopiassa. Jokaikinen mun tuntema masennuspotilas on "hoidettu" lääkkein, joitakin myös terapialla, josta siitäkään ei ole pahemmin hyötyä. Lääkkeistä tietysti vielä vähemmän, sillä ihan tieteelliset tutkimukset osoittavat, että niistä ei ole käytännössä minkäänlaista hyötyä, vaan saadut hyödyt mahtuvat virhemarginaaliin. Suurin hyöty niistä on placebovaikutus, mutta kaupanpäälle saadaan sivuvaikutukset.
Lääketiede nykymuodossaan harjoitettuna on ehkä ihmiskunnan suurin kusetus. Harmittaa kun ihmisten terveys tuhotaan, vaikka se nykytietämyksellä voitaisiin saada paremmalle tolallekin. Tietysti sekin harmittaa, että joudumme kaikki olemaan tämän vaarallisen huijauksen ja humpuukin maksumiehinä.
Lääkärit ohjaavat terveydenhoitajille ja ravitsemusterapeuteille ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti tämä ennaltaehkäisystä vouhkaaminen on ihmeellistä. Jos väestö ei syö terveellisesti, niin se ei kyllä ensisijaisesti johdu yleislääkärin ravitsemustiedoista. Se johtuu ensisijaisesti kolmesta seikasta. 1) Ravitsemussuositukset ovat pielessä. 2) Kansa ei ole tietoinen suosituksista. 3) Kansa ei noudata suosituksia vaikka tietäisi niistä.
Nämä asiat eivät korjaannu jankkaamalla niitä samoja ravitsemussuosituksia lääkäreille, jotka yleensä kohtaavat potilaat vasta sitten kun nämä ovat jo sairastuneet. Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeämpää olisi tiedotus esimerkiksi terveystiedon tunneilla koulussa. Kansalaisten motivaatio-ongelmia ei tämäkään toki ratkaise.
Ehkä viisasta onkin antaa Antti Heikkilöiden ja muiden vastaavien opastaa kansaa, koska heidän oppejaan noudattavat voivat olla terveempiä kuin ne, jotka eivät noudata mitään ohjetta?
Vierailija kirjoitti:
Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.
Näytä nyt vielä se metatutkimus, jossa glyfosaatti on aiheuttanut syöpää. Wikipediasivu ainakin listaa pelkästään tutkimuksia, joissa se ei aiheuta syöpää.
Osittain näin, mutta länsimaissa nyt joka kolmas saa syövän ja ensi vuosikymmenellä joka toinen. Tässä ajassa väestö ei kuitenkaan vanhene samaan tahtiin. Myrkkyjen konsentraatio sen sijaan korreloi syövän esiintymiseen paljon paremmin. Esimerkkinä vaikka glyfosaatti.