Mies kurkkaa astiakaappiin, aidosti ihmettelee, että eikö meillä ole puhtaita laseja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen tapaus, jota ei ole edes passattu, mutta edelleen yli 20 vuoden jälkeen hän on yhtä hämmentynyt likaisten astioiden kanssa. Miksi ihmeessä minä (nainen) en siivoa ruokapöytää ja laita astioita koneeseen. Tai missä ovat kaikki veitset - kas vain, ne ovat miehen jäljiltä leikkuulaudalla, jokaisella on voideltu leipä yhden kerran. Miksi en laita niitä tiskikoneeseen? Ja minä katson yhtä ihmeissäni takaisin ja kysyn, että milloin me sovimme, että vain minä huolehdin astioista. Vastaus on aina sama: sinä olet siinä niin paljon parempi. Ja minun vasta-vastaukseni on sama, että on sinunkin korkea aika oppia. Enkä tee mitään likaisten lautasten pinolle.

Meillä mies välttelee kotitöitä kuvitellen, että minä tekisin ne yksin. Ihan turha kuvitelma.

Meillä mies ei pyydä minua laittamaan, ihmettelee vain kovasti että miten näin voi olla. Tuntuu että hän ei ihan oikeasti tajua, että minä ne olen tähän saakka tehnyt ja nyt on tekemättä, niin sen takia asia on näin.

olen siis ap

Joku toinenkin kommentoi samoin, eli että kyllä se mies tietää että sinä ne astiat peset tai laitat koneeseen tai että sinä sen käsipyyhkeen vessaan viet. Ei se luule niitten itsekseen tapahtuvan. Antaisitko sä edes miehen tiskata, vai valittaisitko kun astiat on väärässä järjestyksessä, tai pikkulusikat väärässä paikassa? Kyllä valittaisit. Sen takia se mies tyytyy ihmettelemään, että mitenkäs nyt näin on asiat, ei pyyhettä ,

Kerroit että mies ihmettelee kun ei ole pyyhettä/juomalaseja. No niin ihmettelee, siis sitä että miksi et ole tuonut uutta pyyhettä/ mikset ole tiskannut. Se on vaan nätimpi tapa sanoa, miksi et ole tuonut uutta pyyhettä, kun sanoo miksi meillä ei vessassa ole käsipyyhettä. Ei miehesi tyhmä ole, vaan sinä vain kuvittelet niin. Mieti, jos miehesi kysyisi "miksi et ole tiskannut", vastaisit varmaan että voit sinä itsekin tiskata. Mutta kun miehesi kysyy "miksei meillä ole puhtaita juomalaseja", sä vastaat että kun en oo ehtinyt tiskata.

Eli kumpikohan teistä on se joka ei ihan oikeasti tajua.

Senhän takia tavaroilla on paikka, jotta jokainen perheenjäsen osaisi ne itse ottaa ja laittaa takaisin. Ei pikkulusikoiden paikka vaihdu kuukautiskierron mukaan, vaan on vuosikaudet ollut sama. Silti mies tyhjentäessään tiskikonetta voi laittaa tavarat ihan mihin sattuu, vaikka osaa kyllä ottaa puhtaita astioita oikeista kaapeista. Ja tästä huomauttaminen johtaa siihen, että mies ei tee jatkossa mitään, koska hänen ei anneta tehdä "omalla tyylillään".

Meillä oli sama tilanne. Kyllästyin jatkuvaan ihmettelyyn ja keksin laittaa astianpesukoneen oveen jääkaappimagneetin silloin, kun konetta ei ole ehditty tyhjentää. Toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen tapaus, jota ei ole edes passattu, mutta edelleen yli 20 vuoden jälkeen hän on yhtä hämmentynyt likaisten astioiden kanssa. Miksi ihmeessä minä (nainen) en siivoa ruokapöytää ja laita astioita koneeseen. Tai missä ovat kaikki veitset - kas vain, ne ovat miehen jäljiltä leikkuulaudalla, jokaisella on voideltu leipä yhden kerran. Miksi en laita niitä tiskikoneeseen? Ja minä katson yhtä ihmeissäni takaisin ja kysyn, että milloin me sovimme, että vain minä huolehdin astioista. Vastaus on aina sama: sinä olet siinä niin paljon parempi. Ja minun vasta-vastaukseni on sama, että on sinunkin korkea aika oppia. Enkä tee mitään likaisten lautasten pinolle.

Meillä mies välttelee kotitöitä kuvitellen, että minä tekisin ne yksin. Ihan turha kuvitelma.

Meillä mies ei pyydä minua laittamaan, ihmettelee vain kovasti että miten näin voi olla. Tuntuu että hän ei ihan oikeasti tajua, että minä ne olen tähän saakka tehnyt ja nyt on tekemättä, niin sen takia asia on näin.

olen siis ap

Joku toinenkin kommentoi samoin, eli että kyllä se mies tietää että sinä ne astiat peset tai laitat koneeseen tai että sinä sen käsipyyhkeen vessaan viet. Ei se luule niitten itsekseen tapahtuvan. Antaisitko sä edes miehen tiskata, vai valittaisitko kun astiat on väärässä järjestyksessä, tai pikkulusikat väärässä paikassa? Kyllä valittaisit. Sen takia se mies tyytyy ihmettelemään, että mitenkäs nyt näin on asiat, ei pyyhettä ,

Kerroit että mies ihmettelee kun ei ole pyyhettä/juomalaseja. No niin ihmettelee, siis sitä että miksi et ole tuonut uutta pyyhettä/ mikset ole tiskannut. Se on vaan nätimpi tapa sanoa, miksi et ole tuonut uutta pyyhettä, kun sanoo miksi meillä ei vessassa ole käsipyyhettä. Ei miehesi tyhmä ole, vaan sinä vain kuvittelet niin. Mieti, jos miehesi kysyisi "miksi et ole tiskannut", vastaisit varmaan että voit sinä itsekin tiskata. Mutta kun miehesi kysyy "miksei meillä ole puhtaita juomalaseja", sä vastaat että kun en oo ehtinyt tiskata.

Eli kumpikohan teistä on se joka ei ihan oikeasti tajua.

Senhän takia tavaroilla on paikka, jotta jokainen perheenjäsen osaisi ne itse ottaa ja laittaa takaisin. Ei pikkulusikoiden paikka vaihdu kuukautiskierron mukaan, vaan on vuosikaudet ollut sama. Silti mies tyhjentäessään tiskikonetta voi laittaa tavarat ihan mihin sattuu, vaikka osaa kyllä ottaa puhtaita astioita oikeista kaapeista. Ja tästä huomauttaminen johtaa siihen, että mies ei tee jatkossa mitään, koska hänen ei anneta tehdä "omalla tyylillään".

Ja kuka nuo paikat määrittää, kuka päättää kodin siivousasioista, lasten vaatetuksesta - kaikesta kodin arjessa? Yleensä nainen joka nuo tärkeäksi itselleen kokee. Täälläkin ilmottautui niitä perinteisiä naisia jotka haluavat hoitaa lapset kotona ja kokevat kodin omaksi "projektikseen". Itse menin uusiin naimisiin keski-ikäisen' miehen kanssa joka on tottunut hoitamaan vähintään puolet kotitöistä. Huomasin, että laittoi mielestäni tavaroita vääriin paikkoihin mutten huomauttanut. Minä taas jätän usein kahvikupin jne päydälle josta mies sen siivoaa saman tien asianpesukoneeseen muttei huomauta minulle. Hän huolehtii, että tasot ovat tyhjät, minua ärsyttää tahrat keittiössä ja kylpyhuoneen lavuaarissa, kumpikin siivoaa eri asioita. Hyvin menee, kertaakaan ei ole tarvinnut kotitöistä tapella, ainoastaan kumpi saa jaa nurmikon mikä molempien lempipuuhaa ;) Pointtini on, että miksi monet naiset kokevat kodin omaksi omaisuudekseen jossa saavat aivan yksin määritellä säännöt ja näin ajavat miehet paitsioon niin siivouksen kun kaiken muunkin suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen tapaus, jota ei ole edes passattu, mutta edelleen yli 20 vuoden jälkeen hän on yhtä hämmentynyt likaisten astioiden kanssa. Miksi ihmeessä minä (nainen) en siivoa ruokapöytää ja laita astioita koneeseen. Tai missä ovat kaikki veitset - kas vain, ne ovat miehen jäljiltä leikkuulaudalla, jokaisella on voideltu leipä yhden kerran. Miksi en laita niitä tiskikoneeseen? Ja minä katson yhtä ihmeissäni takaisin ja kysyn, että milloin me sovimme, että vain minä huolehdin astioista. Vastaus on aina sama: sinä olet siinä niin paljon parempi. Ja minun vasta-vastaukseni on sama, että on sinunkin korkea aika oppia. Enkä tee mitään likaisten lautasten pinolle.

Meillä mies välttelee kotitöitä kuvitellen, että minä tekisin ne yksin. Ihan turha kuvitelma.

Meillä mies ei pyydä minua laittamaan, ihmettelee vain kovasti että miten näin voi olla. Tuntuu että hän ei ihan oikeasti tajua, että minä ne olen tähän saakka tehnyt ja nyt on tekemättä, niin sen takia asia on näin.

olen siis ap

Joku toinenkin kommentoi samoin, eli että kyllä se mies tietää että sinä ne astiat peset tai laitat koneeseen tai että sinä sen käsipyyhkeen vessaan viet. Ei se luule niitten itsekseen tapahtuvan. Antaisitko sä edes miehen tiskata, vai valittaisitko kun astiat on väärässä järjestyksessä, tai pikkulusikat väärässä paikassa? Kyllä valittaisit. Sen takia se mies tyytyy ihmettelemään, että mitenkäs nyt näin on asiat, ei pyyhettä ,

Kerroit että mies ihmettelee kun ei ole pyyhettä/juomalaseja. No niin ihmettelee, siis sitä että miksi et ole tuonut uutta pyyhettä/ mikset ole tiskannut. Se on vaan nätimpi tapa sanoa, miksi et ole tuonut uutta pyyhettä, kun sanoo miksi meillä ei vessassa ole käsipyyhettä. Ei miehesi tyhmä ole, vaan sinä vain kuvittelet niin. Mieti, jos miehesi kysyisi "miksi et ole tiskannut", vastaisit varmaan että voit sinä itsekin tiskata. Mutta kun miehesi kysyy "miksei meillä ole puhtaita juomalaseja", sä vastaat että kun en oo ehtinyt tiskata.

Eli kumpikohan teistä on se joka ei ihan oikeasti tajua.

Senhän takia tavaroilla on paikka, jotta jokainen perheenjäsen osaisi ne itse ottaa ja laittaa takaisin. Ei pikkulusikoiden paikka vaihdu kuukautiskierron mukaan, vaan on vuosikaudet ollut sama. Silti mies tyhjentäessään tiskikonetta voi laittaa tavarat ihan mihin sattuu, vaikka osaa kyllä ottaa puhtaita astioita oikeista kaapeista. Ja tästä huomauttaminen johtaa siihen, että mies ei tee jatkossa mitään, koska hänen ei anneta tehdä "omalla tyylillään".

Ja kuka nuo paikat määrittää, kuka päättää kodin siivousasioista, lasten vaatetuksesta - kaikesta kodin arjessa? Yleensä nainen joka nuo tärkeäksi itselleen kokee. Täälläkin ilmottautui niitä perinteisiä naisia jotka haluavat hoitaa lapset kotona ja kokevat kodin omaksi "projektikseen". Itse menin uusiin naimisiin keski-ikäisen' miehen kanssa joka on tottunut hoitamaan vähintään puolet kotitöistä. Huomasin, että laittoi mielestäni tavaroita vääriin paikkoihin mutten huomauttanut. Minä taas jätän usein kahvikupin jne päydälle josta mies sen siivoaa saman tien asianpesukoneeseen muttei huomauta minulle. Hän huolehtii, että tasot ovat tyhjät, minua ärsyttää tahrat keittiössä ja kylpyhuoneen lavuaarissa, kumpikin siivoaa eri asioita. Hyvin menee, kertaakaan ei ole tarvinnut kotitöistä tapella, ainoastaan kumpi saa jaa nurmikon mikä molempien lempipuuhaa ;) Pointtini on, että miksi monet naiset kokevat kodin omaksi omaisuudekseen jossa saavat aivan yksin määritellä säännöt ja näin ajavat miehet paitsioon niin siivouksen kun kaiken muunkin suhteen?

Astiat on loogista laittaa astianpesukoneen ja kuivauskaapin läheisyyteen. Samoin ruokailuvelineille ja veitsille on helppo määrittää paikat. Sakset on meillä keittiössä paikassa, jossa ne ovat näkyvillä. Sieltä ne löytyvät, jos on tarvis. Jostain syystä minä joudun saksia tarvitsessani kyselemään muilta, että missä ne, kun ne eivät ole paikallaan.

Miehen vaatekaappi on meilläkin miehelle mystinen paikka. Suihkun jälkeen hän kysyy, onko puhtaita vaatteita. Vastaus on ollut vuosia sama, että katso kaapista tai kuivaustelineeltä. Nyt olen vuoden verran laittanut miehen pestyt vaatteet sohvalle ensin viikattuna ja sitten viikkaamatta. Arvelin, että mies saa ne mieleisilleen paikoille vaatekaappiin. Ei ole vielä kertaakaan vienyt, mutta ehkäpä joku päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen tapaus, jota ei ole edes passattu, mutta edelleen yli 20 vuoden jälkeen hän on yhtä hämmentynyt likaisten astioiden kanssa. Miksi ihmeessä minä (nainen) en siivoa ruokapöytää ja laita astioita koneeseen. Tai missä ovat kaikki veitset - kas vain, ne ovat miehen jäljiltä leikkuulaudalla, jokaisella on voideltu leipä yhden kerran. Miksi en laita niitä tiskikoneeseen? Ja minä katson yhtä ihmeissäni takaisin ja kysyn, että milloin me sovimme, että vain minä huolehdin astioista. Vastaus on aina sama: sinä olet siinä niin paljon parempi. Ja minun vasta-vastaukseni on sama, että on sinunkin korkea aika oppia. Enkä tee mitään likaisten lautasten pinolle.

Meillä mies välttelee kotitöitä kuvitellen, että minä tekisin ne yksin. Ihan turha kuvitelma.

Meillä mies ei pyydä minua laittamaan, ihmettelee vain kovasti että miten näin voi olla. Tuntuu että hän ei ihan oikeasti tajua, että minä ne olen tähän saakka tehnyt ja nyt on tekemättä, niin sen takia asia on näin.

olen siis ap

Joku toinenkin kommentoi samoin, eli että kyllä se mies tietää että sinä ne astiat peset tai laitat koneeseen tai että sinä sen käsipyyhkeen vessaan viet. Ei se luule niitten itsekseen tapahtuvan. Antaisitko sä edes miehen tiskata, vai valittaisitko kun astiat on väärässä järjestyksessä, tai pikkulusikat väärässä paikassa? Kyllä valittaisit. Sen takia se mies tyytyy ihmettelemään, että mitenkäs nyt näin on asiat, ei pyyhettä ,

Kerroit että mies ihmettelee kun ei ole pyyhettä/juomalaseja. No niin ihmettelee, siis sitä että miksi et ole tuonut uutta pyyhettä/ mikset ole tiskannut. Se on vaan nätimpi tapa sanoa, miksi et ole tuonut uutta pyyhettä, kun sanoo miksi meillä ei vessassa ole käsipyyhettä. Ei miehesi tyhmä ole, vaan sinä vain kuvittelet niin. Mieti, jos miehesi kysyisi "miksi et ole tiskannut", vastaisit varmaan että voit sinä itsekin tiskata. Mutta kun miehesi kysyy "miksei meillä ole puhtaita juomalaseja", sä vastaat että kun en oo ehtinyt tiskata.

Eli kumpikohan teistä on se joka ei ihan oikeasti tajua.

Senhän takia tavaroilla on paikka, jotta jokainen perheenjäsen osaisi ne itse ottaa ja laittaa takaisin. Ei pikkulusikoiden paikka vaihdu kuukautiskierron mukaan, vaan on vuosikaudet ollut sama. Silti mies tyhjentäessään tiskikonetta voi laittaa tavarat ihan mihin sattuu, vaikka osaa kyllä ottaa puhtaita astioita oikeista kaapeista. Ja tästä huomauttaminen johtaa siihen, että mies ei tee jatkossa mitään, koska hänen ei anneta tehdä "omalla tyylillään".

Ja kuka nuo paikat määrittää, kuka päättää kodin siivousasioista, lasten vaatetuksesta - kaikesta kodin arjessa? Yleensä nainen joka nuo tärkeäksi itselleen kokee. Täälläkin ilmottautui niitä perinteisiä naisia jotka haluavat hoitaa lapset kotona ja kokevat kodin omaksi "projektikseen". Itse menin uusiin naimisiin keski-ikäisen' miehen kanssa joka on tottunut hoitamaan vähintään puolet kotitöistä. Huomasin, että laittoi mielestäni tavaroita vääriin paikkoihin mutten huomauttanut. Minä taas jätän usein kahvikupin jne päydälle josta mies sen siivoaa saman tien asianpesukoneeseen muttei huomauta minulle. Hän huolehtii, että tasot ovat tyhjät, minua ärsyttää tahrat keittiössä ja kylpyhuoneen lavuaarissa, kumpikin siivoaa eri asioita. Hyvin menee, kertaakaan ei ole tarvinnut kotitöistä tapella, ainoastaan kumpi saa jaa nurmikon mikä molempien lempipuuhaa ;) Pointtini on, että miksi monet naiset kokevat kodin omaksi omaisuudekseen jossa saavat aivan yksin määritellä säännöt ja näin ajavat miehet paitsioon niin siivouksen kun kaiken muunkin suhteen?

Menin nuorena eksäni kanssa yhteen eikä mulla ollut mitään omia sääntöjä tai pinttyneitä tapoja.  Silti mies hyvän alun jälkeen alkoi luistamaan kotitöistä, kunnolla kuitenkin vasta lasten syntymän jälkeen. Ihme ajattelua, että nainen on vastuussa siitä, ettei mies tee omassa kodissaan kotitöitä.

Meillä myös mies kyselee tiskarista, että onko täällä puhtaita vai likaisia asioita. Sen ymmärrän, koska minä hoidan tiskit aina. Mä olen tiskinatsi ja miehessä puolestaan on tiskilusmun vikaa, joten lukuisten, usein jopa ihan turhien riitojen jälkeen ollaan päädytty siihen, että niin kauan kuin meillä on toimiva tiskari, tiskit ovat kokonaan mun vastuualuetta. Mies laittaa sitten vastaavasti enemmän ruokaa ja käy kaupassa.

Sitten kyllä mua ärsyttää, kun mies välillä tulee kummastelemaan, että miksei hänellä ole yhtään puhtaita sukkia. No, kas kun ne ei oma-aloitteisesti pyykkikorista koneeseen kävele, pistä konetta päälle ja ripusta itse itseään kuivumaan. Sen jälkeen mies muistaa huolehtia osuutensa pyykeistä pari kuukautta, kunnes taas alkaa unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies kysyy AINA tiskikoneen avattuaan "onko nää likaisia vai puhtaita", siis ihan joka kerta ja myös silloin jos on itse sen laittanut pyörimään/täyttänyt aikaisemmin. aaarrrgggh 

Sama 😁

Kun mieheni jättää tavaroita lojumaan niin kysyn "Mihis tää on menossa?"

Ja mies vastaa aina "Ei se näytä olevan menossa mihinkään."

Olen muotoillut kysymyksen uudelleen.

Vela - 72 kirjoitti:

Meillä myös mies kyselee tiskarista, että onko täällä puhtaita vai likaisia asioita. Sen ymmärrän, koska minä hoidan tiskit aina. Mä olen tiskinatsi ja miehessä puolestaan on tiskilusmun vikaa, joten lukuisten, usein jopa ihan turhien riitojen jälkeen ollaan päädytty siihen, että niin kauan kuin meillä on toimiva tiskari, tiskit ovat kokonaan mun vastuualuetta. Mies laittaa sitten vastaavasti enemmän ruokaa ja käy kaupassa.

Sitten kyllä mua ärsyttää, kun mies välillä tulee kummastelemaan, että miksei hänellä ole yhtään puhtaita sukkia. No, kas kun ne ei oma-aloitteisesti pyykkikorista koneeseen kävele, pistä konetta päälle ja ripusta itse itseään kuivumaan. Sen jälkeen mies muistaa huolehtia osuutensa pyykeistä pari kuukautta, kunnes taas alkaa unohtumaan.

Sentään tunnustat, osa ei edes huomaa tuota natsiuttaan. On se ainoa yksi tapa pitää kotia kunnossa, yksi paikka mihin tavara pitää laittaa jne. Ja nuo paikat, kun tarkemmin mietitte, on naisen päättämiä. Olen itse nainen, hajamielinen sellainen ja tavarat monesti päätyvät vääriin paikkoihin. Mieheni ei tuosta hermostu, meillä keskustellaan kaikesta muusta paitsi kotitöistä. Vähemmän nipotusta, enemmän naurua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen tapaus, jota ei ole edes passattu, mutta edelleen yli 20 vuoden jälkeen hän on yhtä hämmentynyt likaisten astioiden kanssa. Miksi ihmeessä minä (nainen) en siivoa ruokapöytää ja laita astioita koneeseen. Tai missä ovat kaikki veitset - kas vain, ne ovat miehen jäljiltä leikkuulaudalla, jokaisella on voideltu leipä yhden kerran. Miksi en laita niitä tiskikoneeseen? Ja minä katson yhtä ihmeissäni takaisin ja kysyn, että milloin me sovimme, että vain minä huolehdin astioista. Vastaus on aina sama: sinä olet siinä niin paljon parempi. Ja minun vasta-vastaukseni on sama, että on sinunkin korkea aika oppia. Enkä tee mitään likaisten lautasten pinolle.

Meillä mies välttelee kotitöitä kuvitellen, että minä tekisin ne yksin. Ihan turha kuvitelma.

Meillä mies ei pyydä minua laittamaan, ihmettelee vain kovasti että miten näin voi olla. Tuntuu että hän ei ihan oikeasti tajua, että minä ne olen tähän saakka tehnyt ja nyt on tekemättä, niin sen takia asia on näin.

olen siis ap

Joku toinenkin kommentoi samoin, eli että kyllä se mies tietää että sinä ne astiat peset tai laitat koneeseen tai että sinä sen käsipyyhkeen vessaan viet. Ei se luule niitten itsekseen tapahtuvan. Antaisitko sä edes miehen tiskata, vai valittaisitko kun astiat on väärässä järjestyksessä, tai pikkulusikat väärässä paikassa? Kyllä valittaisit. Sen takia se mies tyytyy ihmettelemään, että mitenkäs nyt näin on asiat, ei pyyhettä ,

Kerroit että mies ihmettelee kun ei ole pyyhettä/juomalaseja. No niin ihmettelee, siis sitä että miksi et ole tuonut uutta pyyhettä/ mikset ole tiskannut. Se on vaan nätimpi tapa sanoa, miksi et ole tuonut uutta pyyhettä, kun sanoo miksi meillä ei vessassa ole käsipyyhettä. Ei miehesi tyhmä ole, vaan sinä vain kuvittelet niin. Mieti, jos miehesi kysyisi "miksi et ole tiskannut", vastaisit varmaan että voit sinä itsekin tiskata. Mutta kun miehesi kysyy "miksei meillä ole puhtaita juomalaseja", sä vastaat että kun en oo ehtinyt tiskata.

Eli kumpikohan teistä on se joka ei ihan oikeasti tajua.

Senhän takia tavaroilla on paikka, jotta jokainen perheenjäsen osaisi ne itse ottaa ja laittaa takaisin. Ei pikkulusikoiden paikka vaihdu kuukautiskierron mukaan, vaan on vuosikaudet ollut sama. Silti mies tyhjentäessään tiskikonetta voi laittaa tavarat ihan mihin sattuu, vaikka osaa kyllä ottaa puhtaita astioita oikeista kaapeista. Ja tästä huomauttaminen johtaa siihen, että mies ei tee jatkossa mitään, koska hänen ei anneta tehdä "omalla tyylillään".

Ja kuka nuo paikat määrittää, kuka päättää kodin siivousasioista, lasten vaatetuksesta - kaikesta kodin arjessa? Yleensä nainen joka nuo tärkeäksi itselleen kokee. Täälläkin ilmottautui niitä perinteisiä naisia jotka haluavat hoitaa lapset kotona ja kokevat kodin omaksi "projektikseen". Itse menin uusiin naimisiin keski-ikäisen' miehen kanssa joka on tottunut hoitamaan vähintään puolet kotitöistä. Huomasin, että laittoi mielestäni tavaroita vääriin paikkoihin mutten huomauttanut. Minä taas jätän usein kahvikupin jne päydälle josta mies sen siivoaa saman tien asianpesukoneeseen muttei huomauta minulle. Hän huolehtii, että tasot ovat tyhjät, minua ärsyttää tahrat keittiössä ja kylpyhuoneen lavuaarissa, kumpikin siivoaa eri asioita. Hyvin menee, kertaakaan ei ole tarvinnut kotitöistä tapella, ainoastaan kumpi saa jaa nurmikon mikä molempien lempipuuhaa ;) Pointtini on, että miksi monet naiset kokevat kodin omaksi omaisuudekseen jossa saavat aivan yksin määritellä säännöt ja näin ajavat miehet paitsioon niin siivouksen kun kaiken muunkin suhteen?

Nainen kokee lasten vaatetuksen omaksi projektikseen? Päättää kodin siivousasioista, koska kokee sen itselleen tärkeäksi?! Mies oli 6 viikkoa kesälomalla, ei tosiaan kokenut tärkeäksi siivota koko aikana, minä pidin suuni kiinni ja laitoin sukat jalkaan, kun lattiat alkoivat olla niin likaiset, ettei enää voinut paljasjaloin kävellä. Mutta heti, kun mies on valmis sopimaan yhdessä siitä, missä meillä säilytetään lusikoita, niin minä en piintyneine tapoineni aio olla esteenä, vaikka mies haluaisi kiinnittää ne koukuilla keittiön kattoon. Onhan tärkeää, että miestä ei ajeta nurkkaan vaan hän saa itsenäisesti päättää kodinhoitoon liittyvistä asioista.

"Missä mun kaikki bokserit on?"

- "En osaa sanoa, en ole käyttänyt (kurkkaus peiton alle) Omat on nytkin jalassa."

Mies kävelee kylppäriin ja kurkkaa pyykkikoriin.

"Tämä on ihan täynnä!"

En vastaa.

Mies kävelee takaisin makkariin.

"Pyykkikori on ihan täynnä!"

- (Nostan katseen kirjasta ja katson miestä) "Okei."

Hiljaisuus.

"Pitäiskö ne pestä?"

- "Varmaan." Jatkan lukemista.

Pesi pyykkiä seuraavana päivänä eikä ole tuon jälkeen tarvinnut tehdä selväksi että en ole hänen äiti enkä kodinhoitaja. Fiksu mies. Toiset vaatii enemmän ennen kuin ymmärtävät olla oma-aloitteisia jotta arki rullaa.

Ei jumalauta miten ketuttaa lukea täysin avuttomista ukoista, jotka odottavat täyttä palvelua puolisolta. Jumankauta jos aikuinen mies ei saa tiskikonetta päälle. Itse olen tehnyt päätöksen, etten tule avioitumaan tai asumaan saman katon alla kenenkään kanssa. Seurustella voin, mutta kirjat eri osoitteissa. Hoitakoon mies oman kämppänsä ja minä omani.

Vierailija kirjoitti:

"Missä mun kaikki bokserit on?"

- "En osaa sanoa, en ole käyttänyt (kurkkaus peiton alle) Omat on nytkin jalassa."

Mies kävelee kylppäriin ja kurkkaa pyykkikoriin.

"Tämä on ihan täynnä!"

En vastaa.

Mies kävelee takaisin makkariin.

"Pyykkikori on ihan täynnä!"

- (Nostan katseen kirjasta ja katson miestä) "Okei."

Hiljaisuus.

"Pitäiskö ne pestä?"

- "Varmaan." Jatkan lukemista.

Pesi pyykkiä seuraavana päivänä eikä ole tuon jälkeen tarvinnut tehdä selväksi että en ole hänen äiti enkä kodinhoitaja. Fiksu mies. Toiset vaatii enemmän ennen kuin ymmärtävät olla oma-aloitteisia jotta arki rullaa.

Minä teen tätä ihan samaa ja hyvin toimii :D "astianpesukoneeseen ei mahdu enää mitään!" vastaan "aijaa okei." enkä tee asialle mitään, mies pistää sen hetken kuluttua päälle. "täällä on mehua lattialla?! Astuin siihen!" vastaan "no niinpä näkyy, harmi että astuit juuri siihen." ja hyppään mehun yli. Mies kohta pyyhkii mehun :D

On melko surullista, että ainoa asia millä palstan naiset voivat päteä, on kotityöt.

Mitään muita näyttöjä tai ansioita joilla päteä, teillä ei tunnu olevan.

Naiset on vieläkin alistettuja tai omasta aloitteestaan alistuvia osapuolia parisuhteessa. Miksi?

Muistutus kaikille naisille: on olemassa myös miehiä, joilla on tarpeeksi aivosoluja normaaliin elämään. Poikaystäväni tiskaa monesti jopa minun luonani (kun olemme yhdessä kokkailleet), eikä hänelle tulisi MIELEENKÄÄN odottaa minun passaavan häntä vain koska minulla vagina ja tissit onkin (selkokielellä: vain koska olenkin nainen). Ihan oikeasti, jos nämä asiat vaivaavat, niin tehkää niille jotain. Kertokaa äijille missä ne goddamn pyyhkeet sijaitsee ja miten se kone menee päälle ja käskekää tehdä itse. Ei mitään naurettavaa vihjailua vaan selkokielellä että kuulepas ukkeli, jos sä jotain haluat, tee se. Lakkaa käyttäytymästä kuin vellihousuinen teinipoika tai et saa kohta edes ruokaa pöytään.

En tiedä onko tämä joku ikäerojuttu, mä olen 28-vuotias ja tottunut vaatimaan mieheltä vähintään yhtä korkeaa ÄO:ta kuin itselläni on, sekä kykyä HUOLEHTIA ITSESTÄÄN. Äijä lähtisi pellolle jos osoittaisi tällaisia elämäntapaluuseri-oireita. Meidän suhde on tasapainoinen ja tasa-arvoinen, se pohjautuu keskinäiselle arvostukselle ja kunnioitukselle ja halulle tehdä toinen onnelliseksi. Suosittelen muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Muistutus kaikille naisille: on olemassa myös miehiä, joilla on tarpeeksi aivosoluja normaaliin elämään. Poikaystäväni tiskaa monesti jopa minun luonani (kun olemme yhdessä kokkailleet), eikä hänelle tulisi MIELEENKÄÄN odottaa minun passaavan häntä vain koska minulla vagina ja tissit onkin (selkokielellä: vain koska olenkin nainen). Ihan oikeasti, jos nämä asiat vaivaavat, niin tehkää niille jotain. Kertokaa äijille missä ne goddamn pyyhkeet sijaitsee ja miten se kone menee päälle ja käskekää tehdä itse. Ei mitään naurettavaa vihjailua vaan selkokielellä että kuulepas ukkeli, jos sä jotain haluat, tee se. Lakkaa käyttäytymästä kuin vellihousuinen teinipoika tai et saa kohta edes ruokaa pöytään.

En tiedä onko tämä joku ikäerojuttu, mä olen 28-vuotias ja tottunut vaatimaan mieheltä vähintään yhtä korkeaa ÄO:ta kuin itselläni on, sekä kykyä HUOLEHTIA ITSESTÄÄN. Äijä lähtisi pellolle jos osoittaisi tällaisia elämäntapaluuseri-oireita. Meidän suhde on tasapainoinen ja tasa-arvoinen, se pohjautuu keskinäiselle arvostukselle ja kunnioitukselle ja halulle tehdä toinen onnelliseksi. Suosittelen muillekin.

Hanki tuon ihanuuden kanssa lapsia ja tule sitten vaikka kymmenen vuoden päästä kertomaan, kuinka kävi.

Ikäero-kommentilla viittaan siis siihen, että täällä aika moni on varmaan yli kolmenkymmenen jo, asuu yhdessä ja/tai on naimisissa. Mä asuin neljä vuotta eksäni kanssa, seurustelin kuusi. Olisi pitänyt jättää se paljon aiemmin, mutta olin nuori ja kokematon. Nyt ei ole mikään kiire asua toisen kanssa yhdessä; päinvastoin! Molemmat nauttii yksinasumisesta, mä luovun omasta kämpästäni siinä vaiheessa kun olen satavarma, että haluan viettää loppuelämäni tämän miehen kanssa. Tällä hetkellä olen 98 %:sti varma. Viihdyn hyvin omillani vielä ainakin pari vuotta, samoin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutus kaikille naisille: on olemassa myös miehiä, joilla on tarpeeksi aivosoluja normaaliin elämään. Poikaystäväni tiskaa monesti jopa minun luonani (kun olemme yhdessä kokkailleet), eikä hänelle tulisi MIELEENKÄÄN odottaa minun passaavan häntä vain koska minulla vagina ja tissit onkin (selkokielellä: vain koska olenkin nainen). Ihan oikeasti, jos nämä asiat vaivaavat, niin tehkää niille jotain. Kertokaa äijille missä ne goddamn pyyhkeet sijaitsee ja miten se kone menee päälle ja käskekää tehdä itse. Ei mitään naurettavaa vihjailua vaan selkokielellä että kuulepas ukkeli, jos sä jotain haluat, tee se. Lakkaa käyttäytymästä kuin vellihousuinen teinipoika tai et saa kohta edes ruokaa pöytään.

En tiedä onko tämä joku ikäerojuttu, mä olen 28-vuotias ja tottunut vaatimaan mieheltä vähintään yhtä korkeaa ÄO:ta kuin itselläni on, sekä kykyä HUOLEHTIA ITSESTÄÄN. Äijä lähtisi pellolle jos osoittaisi tällaisia elämäntapaluuseri-oireita. Meidän suhde on tasapainoinen ja tasa-arvoinen, se pohjautuu keskinäiselle arvostukselle ja kunnioitukselle ja halulle tehdä toinen onnelliseksi. Suosittelen muillekin.

Hanki tuon ihanuuden kanssa lapsia ja tule sitten vaikka kymmenen vuoden päästä kertomaan, kuinka kävi.

En pidä lapsista enkä niitä koskaan halua. Aion viettää itsekästä elämää, jossa en ole sidottu mihinkään enkä kehenkään. Rakastan serkkutyttöä ja -poikaa ja heidän kasvamisensa näkeminen riittää minulle. Pikkusiskokin hankkii lapsia jossain vaiheessa; olen niille se siisti täti sitten joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutus kaikille naisille: on olemassa myös miehiä, joilla on tarpeeksi aivosoluja normaaliin elämään. Poikaystäväni tiskaa monesti jopa minun luonani (kun olemme yhdessä kokkailleet), eikä hänelle tulisi MIELEENKÄÄN odottaa minun passaavan häntä vain koska minulla vagina ja tissit onkin (selkokielellä: vain koska olenkin nainen). Ihan oikeasti, jos nämä asiat vaivaavat, niin tehkää niille jotain. Kertokaa äijille missä ne goddamn pyyhkeet sijaitsee ja miten se kone menee päälle ja käskekää tehdä itse. Ei mitään naurettavaa vihjailua vaan selkokielellä että kuulepas ukkeli, jos sä jotain haluat, tee se. Lakkaa käyttäytymästä kuin vellihousuinen teinipoika tai et saa kohta edes ruokaa pöytään.

En tiedä onko tämä joku ikäerojuttu, mä olen 28-vuotias ja tottunut vaatimaan mieheltä vähintään yhtä korkeaa ÄO:ta kuin itselläni on, sekä kykyä HUOLEHTIA ITSESTÄÄN. Äijä lähtisi pellolle jos osoittaisi tällaisia elämäntapaluuseri-oireita. Meidän suhde on tasapainoinen ja tasa-arvoinen, se pohjautuu keskinäiselle arvostukselle ja kunnioitukselle ja halulle tehdä toinen onnelliseksi. Suosittelen muillekin.

Hanki tuon ihanuuden kanssa lapsia ja tule sitten vaikka kymmenen vuoden päästä kertomaan, kuinka kävi.

En pidä lapsista enkä niitä koskaan halua. Aion viettää itsekästä elämää, jossa en ole sidottu mihinkään enkä kehenkään. Rakastan serkkutyttöä ja -poikaa ja heidän kasvamisensa näkeminen riittää minulle. Pikkusiskokin hankkii lapsia jossain vaiheessa; olen niille se siisti täti sitten joskus.

Hohhoijaa, no menepä johonkin muualle sitten meuhkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutus kaikille naisille: on olemassa myös miehiä, joilla on tarpeeksi aivosoluja normaaliin elämään. Poikaystäväni tiskaa monesti jopa minun luonani (kun olemme yhdessä kokkailleet), eikä hänelle tulisi MIELEENKÄÄN odottaa minun passaavan häntä vain koska minulla vagina ja tissit onkin (selkokielellä: vain koska olenkin nainen). Ihan oikeasti, jos nämä asiat vaivaavat, niin tehkää niille jotain. Kertokaa äijille missä ne goddamn pyyhkeet sijaitsee ja miten se kone menee päälle ja käskekää tehdä itse. Ei mitään naurettavaa vihjailua vaan selkokielellä että kuulepas ukkeli, jos sä jotain haluat, tee se. Lakkaa käyttäytymästä kuin vellihousuinen teinipoika tai et saa kohta edes ruokaa pöytään.

En tiedä onko tämä joku ikäerojuttu, mä olen 28-vuotias ja tottunut vaatimaan mieheltä vähintään yhtä korkeaa ÄO:ta kuin itselläni on, sekä kykyä HUOLEHTIA ITSESTÄÄN. Äijä lähtisi pellolle jos osoittaisi tällaisia elämäntapaluuseri-oireita. Meidän suhde on tasapainoinen ja tasa-arvoinen, se pohjautuu keskinäiselle arvostukselle ja kunnioitukselle ja halulle tehdä toinen onnelliseksi. Suosittelen muillekin.

Hanki tuon ihanuuden kanssa lapsia ja tule sitten vaikka kymmenen vuoden päästä kertomaan, kuinka kävi.

En pidä lapsista enkä niitä koskaan halua. Aion viettää itsekästä elämää, jossa en ole sidottu mihinkään enkä kehenkään. Rakastan serkkutyttöä ja -poikaa ja heidän kasvamisensa näkeminen riittää minulle. Pikkusiskokin hankkii lapsia jossain vaiheessa; olen niille se siisti täti sitten joskus.

Hohhoijaa, no menepä johonkin muualle sitten meuhkaamaan.

Voi rakas, en minä meuhkaa! Yritin vain antaa perspektiiviä asioihin. Toki en ehkä kuulu tähän keskusteluun, siinä olet oikeassa, joten en kommentoi enää. Kaikkea hyvää teille!