Lapseton pohtii, miksi hankitaan vain yksi lapsi

Siksi, koska haluttiin vain yksi lapsi.

Epäilyttää riittääkö resurssit kahteen.

Kun ei niitä hankita, vaan saadaan.

Siksi, koska ensimmäisen odotus oli perseestä, synnytys oli perseestä ja vauvalla, tai ainakin tuntuu siltä, kaikki mahdolliset allergiat ja koliikki. Imetyksen lopulla kun itse eli suunnilleen pakastemustikoilla ja leivällä ja paino oli tippunut alle 45 totesin, että ei ikinä enää.

- lapset ovat kalliita hankkia, haluan turvata yhdelle mahdollisuuden kalliisiin harrastuksiin ja omistusasuntoon opiskeluaikana, lisäksi on varauduttava siihen että esim. nykyisen kaltaista opintotukijärjestelmää ei enää ole

- yhden lapsen kanssa voi vielä elää normaalia, ei lapsiperhe-elämää

- vauva-aika ja sen aikaiset parisuhteen kriisivuodet nopeasti ohi

- vähemmän poissaoloa työelämästä -> molemmille vanhemmille parempi palkkataso ja koko perheen elintaso kasvaa, ks. kohta 1

- vain yhden raskauden vauriot kehoon

Siksi etten halunnut esikoisen ensimmäisiä vuosia maata oksentamassa ja juosta sairaalassa. Esikoinen oli siis raskausmyrkytys + keskosvauva. Siksi ettei mies halunnut toista kertaa pelätä mun hengen puolesta lapsen vuoksi (lapsi ei siis ole riittävän hyvä syy menettää puolisoa) ja sama toisinpäin, pidän itsestäni enemmän kuin lapsista.

Halusin lapsen ja tulla äidiksi, mutta en halunnut enempää lapsia. Yhden kanssa todella helppoa ja mutkatonta, ei ole erityislapsi. Toki aina tulee huomioida se, että lapsi voi olla erityislapsi. Lisäksi yksi lapsi tulee tosi paljon halvemmaksi ja kotona on aina rauhallista kun sisarukset eivät mekasta. Olen rauhaa rakastava ihminen.

Vaikka siksi että seuraavat menee kesken.

On mulla yksi koirakin? Miksei yhtä lasta saisi tehdä? Olen itsekin ainokainen ja oikein hyvät eväät elämään sain lapsuuden kodistani.

Lapseton tietääkin varmasti raskaudesta hirmu paljon... Ei se kaikilla ole mitään tuskaa, itse en oksentanut kertaakaan.

Halutaan päästä helpolla. Ei ajatella, miten yksinäistä lapsella on kaikki ajat koulun ulkopuolella ja miten vajaaksi lapsen sosiaalinen kehitys jää ilman sisaruksia (ainut lapsi tottuu hemmotteluun ja vanhempien rajattomaan huomioon ja vaatii niitä jatkossakin ympäristöltään).

Raha ja ikä.

Minä halusin yhden lapsen. On täysin eri asia olla lapseton tai 1 lapsen äiti, siis aivan eri asia. Koin, että olen hyvä yhden lapsen äidiksi. Useampaan ei olisi voimat riittänyt ja lisäksi koin raskausajan todella inhottavaksi.

Koska mies ei halunnut kuin yhden lapsen..

Halusin vain yhden. Samoin mieskin, kunnes muutti mielensä ja halusikin monta. Erottiin ja etsittiin sopivammat puolisot. Ainokaiseni on nyt 16 ja ex-miehellä toivomansa suurperhe.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan päästä helpolla. Ei ajatella, miten yksinäistä lapsella on kaikki ajat koulun ulkopuolella ja miten vajaaksi lapsen sosiaalinen kehitys jää ilman sisaruksia (ainut lapsi tottuu hemmotteluun ja vanhempien rajattomaan huomioon ja vaatii niitä jatkossakin ympäristöltään).

:D Todella kapeakatseinen näkemys ja yleistys. Meillä ainokainen 8-vuotias on sosiaalinen ja muut ikäisensä leikkitoverit hyvin huomioon ottava ja sovitteleva. Ja kuka sanoo ettei lapsella ole koulun ulkopuolella kavereita?  Eiköhän se ole tapauskohtaista miten kukakin lastaan hemmottelee, tai miten järjestää sosiaalista kanssakäymistä muiden lasten kanssa.  

Itse halusin vain yhden, koska se riittää.  

Eli yksilapsisten syyt vain yhdelle lapselle ovat (sekundaarisen lapsettomuuden lisäksi) täsmälleen samoja syitä, miksi lapseton ei hanki ensimmäistäkään. Miksi näitä ei siis haukuta samalla lailla laiskoiksi, pinnallisiksi, itsekkäiksi ja mukavuudenhaluisiksi kuin kokonaan lapsettomia?

Vierailija kirjoitti:

Eli yksilapsisten syyt vain yhdelle lapselle ovat (sekundaarisen lapsettomuuden lisäksi) täsmälleen samoja syitä, miksi lapseton ei hanki ensimmäistäkään. Miksi näitä ei siis haukuta samalla lailla laiskoiksi, pinnallisiksi, itsekkäiksi ja mukavuudenhaluisiksi kuin kokonaan lapsettomia?

Toivottavasti enää ei kenenkään valintoja haukuta. Edelleen löytyy (tässäkin ketjussa) niitä, joiden mielestä ainoa lapsi on tuomittu yksinäiseksi ja pilalle hemmotelluksi. Vielä vuosituhannen vaihteessa, jolloin aloin odottaa omaani, tuota sai kyllä kuulla. Silloin vapaaehtoinen lapsettomuus oli kummajaisille, ja erityisesti naisten vaan odotettiin haluavan äideiksi. Samaa muistelee nykyinen puoliso, vapaaehtoisesti lapseton mies. Eikä edes olla tuppukylien kasvatteja.

Se, joka erosi mm lapsilukuasian vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska ensimmäisen odotus oli perseestä, synnytys oli perseestä ja vauvalla, tai ainakin tuntuu siltä, kaikki mahdolliset allergiat ja koliikki. Imetyksen lopulla kun itse eli suunnilleen pakastemustikoilla ja leivällä ja paino oli tippunut alle 45 totesin, että ei ikinä enää.

Juuri näin. Olisin voinut täsmentää, että monen alunperin avoin suhtautuminen mahdollisiin jatkolapsiin kokee tyrmäyksen, kun vauva-arki iskee vasten kasvoja. Toki jotkut muistavat siitä vain ihanat asiat ja hankkivat lisää tai sitten ensimmäisen kanssa on mennyt todella helposti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli yksilapsisten syyt vain yhdelle lapselle ovat (sekundaarisen lapsettomuuden lisäksi) täsmälleen samoja syitä, miksi lapseton ei hanki ensimmäistäkään. Miksi näitä ei siis haukuta samalla lailla laiskoiksi, pinnallisiksi, itsekkäiksi ja mukavuudenhaluisiksi kuin kokonaan lapsettomia?

Haukutaanhan. Tässäkin ketjussa. Oletko sokea?