Mies kurkkaa astiakaappiin, aidosti ihmettelee, että eikö meillä ole puhtaita laseja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kysyy AINA tiskikoneen avattuaan "onko nää likaisia vai puhtaita", siis ihan joka kerta ja myös silloin jos on itse sen laittanut pyörimään/täyttänyt aikaisemmin. aaarrrgggh 

Tää on huippu! :D 

Olen mies ja ihmettelen ääneen samaa. Jos kone pyörii 1-3 kertaa päivässä joka päivä niin ei sitä voi muistaa mikä on tilanne. Ja päällimmäisiä juomalaseja äkkiä vilkaisten asia ei selviä, täytyy tutkia tarkemmin ja siinä tutkiessa ääneen ihmetellä' :) Mikä siinä nyt niin huvittavaa on?

Jos nyt ihan vaan tarkistaisit siinä seisoessasi niiden astioiden puhtaustilanteen, etkä heti olisi mankumassa mammalta apua (miksi mielestäsi vaimosi pitäisi tietää asia ja olla astioista päävastuullinen). LAPSIKO OLET?

En minä ole mankumassa apua vaan ihmettelen ääneen itsekseni samalla kun tutkin että onko koneessa puhtaita vai likaisia. Pyydän lukemaan tekstin uudelleen. Nyt tuntui hieman aggressiiviselta tuo vastauksesi.

Katso luukun sisäpintaa. Kiiltääkö vai onko ruokaroiskeissa?

Tähän täytyy kyllä sanoa, että kaikilla se ei ole niin helppo tehtävä selvittää onko likaisia vai puhtaita. Jotkut huuhtelevat astiat heti käytön jälkeen niin hyvin, että niissä ei ole mitään ruokaroiskeita, näyttävät siis puhtailta. Meillä heitetään sen enempiä huuhtelematta koneeseen, koska ne pestään samantien. Mutta olen nähnyt likaisia astioita joillain koneessa, jotka näyttävät puhtailta koska on ihan tuoreeltaan huuhdeltu. Ne ei myöskään haise millekkään.

Tällaisessa tapauksessa ei kyllä voi mies eikä nainenkaan selvittää, onko puhdasta vai likaista. Varmuuden vuoksi ostaisin uuden astianpesukoneen!

Mun mies on kans tällainen, ikää 40v eli luulisi jo pikkuhiljaa onnistuvan perus kotityöt, mutta ei....

Meillä miehen yleinen kysymys on "missä mun sukat on?" Vastaan aina samalla tavalla : "ne on paikallaan kuten aina". Mies kysyy: "no missä sitten?". Vastaan taas: " puhtaat sukat on vaatekaappisi sukkakorissa ja likaiset sukkasi ovat pyykkikopassa". Ja vastaukseksi saa mieheltä: "aha". Yhdessä oltu 20v ja vieläkin hahmotusvaikeuksia. Mies on koulutukseltaan DI, en tajua miten se pärjää töissä.

Mä olen itse miesvaltaisella alalla eli IT-alalla ja 99% työkavereista on miehiä (johtajista asiantuntijaan). Mieskollegani ovat iältään 35v-50v. Ja samaa hahmotusvaikeutta on havaittavissa töissä. Ihan perusjutuissa.

Joudun komentelemaan ja pojittelemaan näitä kollegoita (jopa esimiehiäni) jatkuvasti. "Nyt pojat hoidetaan tämä juttu, nyt pojat lähdetään lounaalle, nyt pojat teette päätöksen niin saadaan tämäkin implementoitua, nyt pojat ei lähdetä vielä kotiin kun kello on vasta 13 vaan ollaan klo 16 asti konttorilla jne jne". Tuntuu, että olen äiti kotona ja töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kysyy AINA tiskikoneen avattuaan "onko nää likaisia vai puhtaita", siis ihan joka kerta ja myös silloin jos on itse sen laittanut pyörimään/täyttänyt aikaisemmin. aaarrrgggh 

Tää on huippu! :D 

Olen mies ja ihmettelen ääneen samaa. Jos kone pyörii 1-3 kertaa päivässä joka päivä niin ei sitä voi muistaa mikä on tilanne. Ja päällimmäisiä juomalaseja äkkiä vilkaisten asia ei selviä, täytyy tutkia tarkemmin ja siinä tutkiessa ääneen ihmetellä' :) Mikä siinä nyt niin huvittavaa on?

No on se tosiaan noinkin. Mutta jos on itse laittanut koneen puoli tuntia sitten päälle ja kuulee kun se piippaa, menee aukaisemaan luukun ja vesihöyryt silmilleen, niin kyllä kai silloin voisi olettaa, että siellä on puhtaat, eikä ihmettele ääneen silmät ymmyrkäisenä, että onko täällä likaiset vai puhtaat? Mutta joka tapauksessa, ei se ole vaarallista, vaikka ihmetteleekin. Ihan pikkujuttu. Samanlaisia ärsyttäviä tapoja on meillä kaikilla. 

Joo, meidän kone ei ole noin nopea, kestää tunnin pari. Tilanne on yleensä se, että kone on laitettu aamulla pääle ja kun tulen töistä ja illalla avaan konetta ja ihmettelen että onko puhaita vai likaisia. On vähän randomia kumpi on tilanne. Nainen ei ole töissä, vaan ison osan ajasta kotona.

Näinhän se näyttää olevan. Miksi noin pienestä pitää tehdä kiistaa? Naiset eivät tajua kuinka tuollainen ylenkatse arjessa ("mies ei osaa mitään") syö parisuhteen alta. Harvempi haluaa katsella kotonaan nalkuttajaa jos on vaihtoehtoja

Voi kuinka lapsellista, etkös tajua että kyllä sitä vaihtoehtonaistakin alkaa pian ärsyttää sun lapsellinen osaamattomuutesi!

Se mikä tuossa ärsyttää naisia ei ole "pieni asia" vaan sen taustalla on juuri tuo miehen oletus että naiset ovat syntyneet miesten orjiksi, etkä sinäkään edes viitsi opetella niin pientä asiaa kuin selvittää itse onko koneellinen pesty vai ei.

Sitten vielä haukut naisten "ylenkatsetta", muttet tajua, miten loukkaavaa viestiä itse viestität päivästä toiseen. Naisesi vaan reagoi siihen viestiin mitä sinä itse lähetät. Kun tajuat tämän, alat jo tajuta vähän enemmän parisuhteista.

Tuota, olen kylläkin keski-ikäinen, naimisissa oleva nainen. Enkä seuraa palstaa päivästä toiseen, silloin tällöin käyn vilkaisemassa. Mutta nämä parisuhdeongelmat on tulleet tutuiksi jo vilkaisuilla, joka kerta on ketjuja joissa vähemmän kauniisti arvioidaan omien miesten kykyjä ja haluja kodin- ja lastenhoidossa. Aika masentavan kuvan palsta antaa perheiden tilasta: jatkuvaa nalkutusta ja riitelyä normaalista arjesta. Meillä asuttiin perheenä välillä eri paikkakunnilla, hoidin viikot yksin kaikkea. Siinä oppi huomaamaan toisen tärkeyden ja roolijaot jotka arjessa helposti syntyy. Ja nuo vaihtuivat kun itse jouduin matkatyöhön vähäksi aikaa, mies selvisi ihan hyvin arjesta, tosin omalla tavallaan jonka minä hyväksyin. Mikään ei syö parisuhdetta enemmän kuin jatkuva toisen mitätöinti, eli jos haluaa päätyä eroon kannattaa jatkaa nalkutus - mies ei osaa mitään - linjalla. Eikä se mahdollinen seuraava parisuhde ole tuolla tyylillä yhtään onnellisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetys on sellaista, kuin kuvittelisi että ne astiat peseytyy aivan itsestään. Sama jos olen unohtanut viedä vessaan käsipyyhkeen, niin suureen ääneen ihmettelee, että mitenköhän meillä ei ole vessassa käsipyyhettä. Monta kertaa olen näissä tilanteissa sanonut, että ei se sinne itsestään kävele.

Mä en vain tajua tätä, siis miehen ajatusmaailmaa. Jos minä olen se joka ne hommat aina tekee, tavallaan syyttää sanoessaan minua. Se ei hänellä ole tarkoitus, hän vain aidosti on ihmeissään, että miksei siellä ole. Eikö hän ihan oikeasti tajua, että se olen ollut minä tähän saakka ketä on ne hommat tehneet ja näin on aina puhtaita laseja yms, sen kerran kun ei ole niin ihmetys on valtava. Vai mikä juttu tää on?

Sama juttu astianpesukoneen kanssa, sen kerran kun siellä onkin likaiset astiat, hän on ihan ihmeissään. Siis saattaa hetken tuijottaa sinne ja ilme on "HÄH"!!!

Ihan kuin ne itsestään peseytyisi jos kukaan ei ole laittanut konetta päälle.

Onko hän vain vuosien saatossa niin tottunut siihen, että kaikki tulee valmiina, ettei tajua sitä että joku ne tekee. Olen siis vuosia ollut kotona ja näin hoitanut tietysti nämä kaikki asiat.

 Hieman hankala kuvio jos vaatii tasa-arvoa kun itse valitsee perinteisen äiti kotona/isä elättäjänä-mallin perheeseen.

Komppaan. Hassua etteivät palstan naiset tätä huomaa. Kaikki valitusvirret alkavat samalla lailla ("Ennen lapsia hoidimme kaikki kotityöt yhteisymmärryksessä, sitten jäin vuosiksi kotiin ja nyt mies ei tee mitään").

Meillä mies oli lasten kanssa kotona yhteensä noin 2 vuotta, minä 4 kk enemmän ja sen jälkeen mies teki osa-aikaista työtä siten, että oli kotona lasten tullessa koulusta. Tästä huolimatta hänelle ei ole selvinnyt puhtaiden astioiden dilemma tai se, että siisteys on hänekin vastuullaan. Kun kotiäiti siivoaa, pyykkää ja tiskaa (koneella tosin), niin koti-isä on lasten kanssa tai tekee omia juttujaan. En tiedä, oliko tämä vain meidän perheen ongelma, mutta ei mies koti-isänä nähnyt kotitöistä muuta kuin ruuanlaiton. Muut kotityöt odotti minua, kun tulin töistä kotiin.

Akateemisia olemme molemmat, ei pitäisi liittyä koulutukseen. Mies on lisäksi yh-äidin lapsi, joka jo kotona tottui tekemään kotitöitä, ei ole anopin pilalle passaama eikä edes minun paapomani.

Näin meilläkin. Mies oli vuosi sitten kesällä kesälomalla ja vanhempainvapailla. Koko aikana eivät siivonneet yhtään: retkeilivät, tekivät kaikkea hauskaa. Mä olin töissä ja iltaisin sitten yritin siivota, mitä ehdin. Talon saa muutamassa kuukaudessa ihan kaaokseen.

Eli mies ei saa olla edes omalla tyylillään vanhempi? Tekee senkin väärin?

Kumpi on lapsille mielekkäämpää, retkeily ja muu tekeminen isän kanssa vai se, että isä kiillottaa tuikkukuppeja hiki päässä pirttihirmun mielen mukaisesti? Palstamammat myös aina, ihan aina liioittelevat näitä kirjoituksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, miksi et vastaa miehen kysymykseen?

Jos olet vuosia toiminut kodinkoneiden ylijumalattarena ja puhtaat astiat ovat miehelle ilmestyneet kaappiin itsestään, samoin pyyhkeet ja ehkä sukatkin, ja nyt yhtäkkiä ei homma pelitä, niin varmaan siihen on joku syy? Ja mies voi kysyä mikä on se syy asiaintilojen muutokseen.

Siihen kuuluu vastata. Mikä se syy sitten onkin. Olen mennyt töihin, kotityöt pitää jakaa uudestaan. Olen sairas. Olen kyllästynyt kodinhoitoon. Aloitin uuden harrastuksen. Lapset vievät aikaani.

Minuakin rupes kiinnostamaan. Mikä on muuttunut? Miksi ennen oli kaapissa puhtaita laseja ja nyt ei?

No jokainen varmasti tajuaa, että just sillä samalla sekunnilla kun mies tarvitsee sitä lasia, en välttämättä vielä ole ehtinyt käyttää konetta. Ei siihen mitään syitä tarvita, aina vain ei ole just sillä samalla sekunnilla valmista. Jos 99% kerroista on, niin kai se nyt aikuista miestä ihmetyttääkin jos sen ainoan kerran ei olekkaan :D

Minä kun pääsen töihin, jaetaan kotityöt tasan. Mies tekee kyllä nytkin jos pyydän, mutta oma-alotteisesti ei tee kyllä mitään, koska on niin tottunut, että minä hoidan kaiken. Myös ruoanlaiton, mies istuu kiltisti sohvalla odottamassa kuin pikkulapsi, että ruoka valmistuu. Koskaan ei tule kysymään, että voisikos hän pilkkoa vaikka jotain. Se ei vain tajua. Ruoka tulisi nopeammin, jos hän tekisi vaikka salaatin. Tämäkin on mulle ihan ok, voin tehdä ruoan, mutta siinäkin on ihmetys jos se joku päivä ei tulekkaan pöytään :D

ap

Asperger

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on kans tällainen, ikää 40v eli luulisi jo pikkuhiljaa onnistuvan perus kotityöt, mutta ei....

Meillä miehen yleinen kysymys on "missä mun sukat on?" Vastaan aina samalla tavalla : "ne on paikallaan kuten aina". Mies kysyy: "no missä sitten?". Vastaan taas: " puhtaat sukat on vaatekaappisi sukkakorissa ja likaiset sukkasi ovat pyykkikopassa". Ja vastaukseksi saa mieheltä: "aha". Yhdessä oltu 20v ja vieläkin hahmotusvaikeuksia. Mies on koulutukseltaan DI, en tajua miten se pärjää töissä.

Mä olen itse miesvaltaisella alalla eli IT-alalla ja 99% työkavereista on miehiä (johtajista asiantuntijaan). Mieskollegani ovat iältään 35v-50v. Ja samaa hahmotusvaikeutta on havaittavissa töissä. Ihan perusjutuissa.

Joudun komentelemaan ja pojittelemaan näitä kollegoita (jopa esimiehiäni) jatkuvasti. "Nyt pojat hoidetaan tämä juttu, nyt pojat lähdetään lounaalle, nyt pojat teette päätöksen niin saadaan tämäkin implementoitua, nyt pojat ei lähdetä vielä kotiin kun kello on vasta 13 vaan ollaan klo 16 asti konttorilla jne jne". Tuntuu, että olen äiti kotona ja töissä.

Ei, olet raivostuttava pätijä, mikromanageri ja kuvittelet itsestäsi aivan liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun pääsen töihin, jaetaan kotityöt tasan. Mies tekee kyllä nytkin jos pyydän, mutta oma-alotteisesti ei tee kyllä mitään, koska on niin tottunut, että minä hoidan kaiken. Myös ruoanlaiton, mies istuu kiltisti sohvalla odottamassa kuin pikkulapsi, että ruoka valmistuu. Koskaan ei tule kysymään, että voisikos hän pilkkoa vaikka jotain. Se ei vain tajua. Ruoka tulisi nopeammin, jos hän tekisi vaikka salaatin. Tämäkin on mulle ihan ok, voin tehdä ruoan, mutta siinäkin on ihmetys jos se joku päivä ei tulekkaan pöytään :D

ap

IHANKO TOTTA JAATTE TASAN??

Näin. Esim akateemisen perheen poika saatetaan pienestä alkaen ohjata välttämään käytännön elämää väheksymällä. On monta maisterispoikaa ja joku tohtorismieskin, ulospäin on niin tyylikäs, mutta jos näkee kodin, niin voi kyynel.

Saastainen huone tai huoneisto, lika pinttynyt niin kuin ei olisi koskaan edes ajatellut siivota. Käytännön taidot on täysin laiminlyöty. Elämä on kuitenkin käytäntöä. Eivät ymmärrä edes että hyvä ateria edellyttää puhtaita astioita. Kun tällainen sitten päätyy suhteeseen, yrittää aikansa esittää kotimiestä, mutta jossain vaiheessa hermostuu, sanoo että kotityöt kuuluu alemmille, ei-akateemiselle naiselle. Nämä on niitä elämän kantavia palkkeja, ihmisen koko luonne paljastuu vähitellen. Äidit hoi, pikkupojasta se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetys on sellaista, kuin kuvittelisi että ne astiat peseytyy aivan itsestään. Sama jos olen unohtanut viedä vessaan käsipyyhkeen, niin suureen ääneen ihmettelee, että mitenköhän meillä ei ole vessassa käsipyyhettä. Monta kertaa olen näissä tilanteissa sanonut, että ei se sinne itsestään kävele.

Mä en vain tajua tätä, siis miehen ajatusmaailmaa. Jos minä olen se joka ne hommat aina tekee, tavallaan syyttää sanoessaan minua. Se ei hänellä ole tarkoitus, hän vain aidosti on ihmeissään, että miksei siellä ole. Eikö hän ihan oikeasti tajua, että se olen ollut minä tähän saakka ketä on ne hommat tehneet ja näin on aina puhtaita laseja yms, sen kerran kun ei ole niin ihmetys on valtava. Vai mikä juttu tää on?

Sama juttu astianpesukoneen kanssa, sen kerran kun siellä onkin likaiset astiat, hän on ihan ihmeissään. Siis saattaa hetken tuijottaa sinne ja ilme on "HÄH"!!!

Ihan kuin ne itsestään peseytyisi jos kukaan ei ole laittanut konetta päälle.

Onko hän vain vuosien saatossa niin tottunut siihen, että kaikki tulee valmiina, ettei tajua sitä että joku ne tekee. Olen siis vuosia ollut kotona ja näin hoitanut tietysti nämä kaikki asiat.

 Hieman hankala kuvio jos vaatii tasa-arvoa kun itse valitsee perinteisen äiti kotona/isä elättäjänä-mallin perheeseen.

Komppaan. Hassua etteivät palstan naiset tätä huomaa. Kaikki valitusvirret alkavat samalla lailla ("Ennen lapsia hoidimme kaikki kotityöt yhteisymmärryksessä, sitten jäin vuosiksi kotiin ja nyt mies ei tee mitään").

Meillä mies oli lasten kanssa kotona yhteensä noin 2 vuotta, minä 4 kk enemmän ja sen jälkeen mies teki osa-aikaista työtä siten, että oli kotona lasten tullessa koulusta. Tästä huolimatta hänelle ei ole selvinnyt puhtaiden astioiden dilemma tai se, että siisteys on hänekin vastuullaan. Kun kotiäiti siivoaa, pyykkää ja tiskaa (koneella tosin), niin koti-isä on lasten kanssa tai tekee omia juttujaan. En tiedä, oliko tämä vain meidän perheen ongelma, mutta ei mies koti-isänä nähnyt kotitöistä muuta kuin ruuanlaiton. Muut kotityöt odotti minua, kun tulin töistä kotiin.

Akateemisia olemme molemmat, ei pitäisi liittyä koulutukseen. Mies on lisäksi yh-äidin lapsi, joka jo kotona tottui tekemään kotitöitä, ei ole anopin pilalle passaama eikä edes minun paapomani.

Näin meilläkin. Mies oli vuosi sitten kesällä kesälomalla ja vanhempainvapailla. Koko aikana eivät siivonneet yhtään: retkeilivät, tekivät kaikkea hauskaa. Mä olin töissä ja iltaisin sitten yritin siivota, mitä ehdin. Talon saa muutamassa kuukaudessa ihan kaaokseen.

Ihmisen arvot näkyy arjessa siinä mihin haluaa aikansa ja rahansa käyttää. Miehesi halusi viettää aikansa lasten kanssa, järjestää heille kaikkea hauskaa, sinä siivota (niin ilmeisesti käytit omat perhevapaasi?). Teillä eri arvot. Jos perheessä ainoastaan se nainen kokee siistin kodin tärkeäksi niin eikö silloin ole oikein, että hän käyttää eniten aikaa siihen oman arvonsa mukaiseen asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aloittajalla kovin raskasta. Makaa päivät kotona, ja hermo menee yhdestä miehen normaalista kysymyksestä. Aloittaja roikkuu mammapalstalla aamusta iltaan , eikä kykene edes normaaliin kommunikointiin miehensä kanssa.

Toivon että jätät miehen, mies ansaitsee huomattavasti parempaa.

Ei ansaitse jos on niin reppana ettei itse osaa edes erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kysyy AINA tiskikoneen avattuaan "onko nää likaisia vai puhtaita", siis ihan joka kerta ja myös silloin jos on itse sen laittanut pyörimään/täyttänyt aikaisemmin. aaarrrgggh 

Tää on huippu! :D 

Olen mies ja ihmettelen ääneen samaa. Jos kone pyörii 1-3 kertaa päivässä joka päivä niin ei sitä voi muistaa mikä on tilanne. Ja päällimmäisiä juomalaseja äkkiä vilkaisten asia ei selviä, täytyy tutkia tarkemmin ja siinä tutkiessa ääneen ihmetellä' :) Mikä siinä nyt niin huvittavaa on?

No on se tosiaan noinkin. Mutta jos on itse laittanut koneen puoli tuntia sitten päälle ja kuulee kun se piippaa, menee aukaisemaan luukun ja vesihöyryt silmilleen, niin kyllä kai silloin voisi olettaa, että siellä on puhtaat, eikä ihmettele ääneen silmät ymmyrkäisenä, että onko täällä likaiset vai puhtaat? Mutta joka tapauksessa, ei se ole vaarallista, vaikka ihmetteleekin. Ihan pikkujuttu. Samanlaisia ärsyttäviä tapoja on meillä kaikilla. 

Joo, meidän kone ei ole noin nopea, kestää tunnin pari. Tilanne on yleensä se, että kone on laitettu aamulla pääle ja kun tulen töistä ja illalla avaan konetta ja ihmettelen että onko puhaita vai likaisia. On vähän randomia kumpi on tilanne. Nainen ei ole töissä, vaan ison osan ajasta kotona.

Näinhän se näyttää olevan. Miksi noin pienestä pitää tehdä kiistaa? Naiset eivät tajua kuinka tuollainen ylenkatse arjessa ("mies ei osaa mitään") syö parisuhteen alta. Harvempi haluaa katsella kotonaan nalkuttajaa jos on vaihtoehtoja

Voi kuinka lapsellista, etkös tajua että kyllä sitä vaihtoehtonaistakin alkaa pian ärsyttää sun lapsellinen osaamattomuutesi!

Se mikä tuossa ärsyttää naisia ei ole "pieni asia" vaan sen taustalla on juuri tuo miehen oletus että naiset ovat syntyneet miesten orjiksi, etkä sinäkään edes viitsi opetella niin pientä asiaa kuin selvittää itse onko koneellinen pesty vai ei.

Sitten vielä haukut naisten "ylenkatsetta", muttet tajua, miten loukkaavaa viestiä itse viestität päivästä toiseen. Naisesi vaan reagoi siihen viestiin mitä sinä itse lähetät. Kun tajuat tämän, alat jo tajuta vähän enemmän parisuhteista.

Tuota, olen kylläkin keski-ikäinen, naimisissa oleva nainen. Enkä seuraa palstaa päivästä toiseen, silloin tällöin käyn vilkaisemassa. Mutta nämä parisuhdeongelmat on tulleet tutuiksi jo vilkaisuilla, joka kerta on ketjuja joissa vähemmän kauniisti arvioidaan omien miesten kykyjä ja haluja kodin- ja lastenhoidossa. Aika masentavan kuvan palsta antaa perheiden tilasta: jatkuvaa nalkutusta ja riitelyä normaalista arjesta. Meillä asuttiin perheenä välillä eri paikkakunnilla, hoidin viikot yksin kaikkea. Siinä oppi huomaamaan toisen tärkeyden ja roolijaot jotka arjessa helposti syntyy. Ja nuo vaihtuivat kun itse jouduin matkatyöhön vähäksi aikaa, mies selvisi ihan hyvin arjesta, tosin omalla tavallaan jonka minä hyväksyin. Mikään ei syö parisuhdetta enemmän kuin jatkuva toisen mitätöinti, eli jos haluaa päätyä eroon kannattaa jatkaa nalkutus - mies ei osaa mitään - linjalla. Eikä se mahdollinen seuraava parisuhde ole tuolla tyylillä yhtään onnellisempi. 

Sulla meni nyt koko keskustelun pointti yli hilseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetys on sellaista, kuin kuvittelisi että ne astiat peseytyy aivan itsestään. Sama jos olen unohtanut viedä vessaan käsipyyhkeen, niin suureen ääneen ihmettelee, että mitenköhän meillä ei ole vessassa käsipyyhettä. Monta kertaa olen näissä tilanteissa sanonut, että ei se sinne itsestään kävele.

Mä en vain tajua tätä, siis miehen ajatusmaailmaa. Jos minä olen se joka ne hommat aina tekee, tavallaan syyttää sanoessaan minua. Se ei hänellä ole tarkoitus, hän vain aidosti on ihmeissään, että miksei siellä ole. Eikö hän ihan oikeasti tajua, että se olen ollut minä tähän saakka ketä on ne hommat tehneet ja näin on aina puhtaita laseja yms, sen kerran kun ei ole niin ihmetys on valtava. Vai mikä juttu tää on?

Sama juttu astianpesukoneen kanssa, sen kerran kun siellä onkin likaiset astiat, hän on ihan ihmeissään. Siis saattaa hetken tuijottaa sinne ja ilme on "HÄH"!!!

Ihan kuin ne itsestään peseytyisi jos kukaan ei ole laittanut konetta päälle.

Onko hän vain vuosien saatossa niin tottunut siihen, että kaikki tulee valmiina, ettei tajua sitä että joku ne tekee. Olen siis vuosia ollut kotona ja näin hoitanut tietysti nämä kaikki asiat.

Pieni pyyntö!! Kokeile pitää taukoa kotitöistä ja kun mies ihmettelee jotain menet vaan mukaan ihmettelemään: tosiaan, joo, niinpäs onkin! mitä ihmettä? ompa kumma, etkä siltikään tee mitään muutamaan päivään. Tule sitten kertomaan kokeilun tuloksista, miten mies suhtautui sinun ihmettelyihisi?

Sitten voit jatkaa samaa passaamista ja avuttomaksi auttamista. Happily ever after maybe. Onko teillä joku sopimus tuosta, saat mieheltä palkkaa tai avioehdossa työstä kodin eteen on sovittu sinulle joku korvaus ja eläkettä säästetty? Jos miehellä on realiteetit noin hukassa ja ei osaa yhdistää oman toiminnan vaikutusta oman kehon ulkopuolisiin tapahtumiin ja muihin ihmisiin niin yksi päivä tää sama tyyppi vaan ihmettelee sulle että hups rakastuin parikymppiseen kesätyöntekijään ja nyt lähden hänen kanssaan reissuun ja sitten tyty muuttaa tänne, että haluatko jäädä tytyn kanssa tähän samaan taloon asumaan?

No mulle se on ihan itsestäänselvää, että jos olen kotona ja mies töissä, niin tietysti hoidan kaikki kotityöt. Pitäisikö maata sohvalla koko päivä? Se ei ollut nyt tässä pointtina ollenkaan, että minä teen kotityöt, vaan miehen ihmetys jos joku asia ei olekkaan tehtynä

ap

Ei kai tässä ollut siitä kyse =D Miehesi kyllä makaa siellä sohvalla puoli päivää ongelmitta tosin.

Kyse oli siitä jos olet vuosikausia kotona piikomassa niin kyllä vuosien työurasta soisi jäävän käteenkin jotain, eläkettä tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetys on sellaista, kuin kuvittelisi että ne astiat peseytyy aivan itsestään. Sama jos olen unohtanut viedä vessaan käsipyyhkeen, niin suureen ääneen ihmettelee, että mitenköhän meillä ei ole vessassa käsipyyhettä. Monta kertaa olen näissä tilanteissa sanonut, että ei se sinne itsestään kävele.

Mä en vain tajua tätä, siis miehen ajatusmaailmaa. Jos minä olen se joka ne hommat aina tekee, tavallaan syyttää sanoessaan minua. Se ei hänellä ole tarkoitus, hän vain aidosti on ihmeissään, että miksei siellä ole. Eikö hän ihan oikeasti tajua, että se olen ollut minä tähän saakka ketä on ne hommat tehneet ja näin on aina puhtaita laseja yms, sen kerran kun ei ole niin ihmetys on valtava. Vai mikä juttu tää on?

Sama juttu astianpesukoneen kanssa, sen kerran kun siellä onkin likaiset astiat, hän on ihan ihmeissään. Siis saattaa hetken tuijottaa sinne ja ilme on "HÄH"!!!

Ihan kuin ne itsestään peseytyisi jos kukaan ei ole laittanut konetta päälle.

Onko hän vain vuosien saatossa niin tottunut siihen, että kaikki tulee valmiina, ettei tajua sitä että joku ne tekee. Olen siis vuosia ollut kotona ja näin hoitanut tietysti nämä kaikki asiat.

Tuossa syy. Jos olisitte miehesi kanssa jakaneet vanhempaislomaa (tai kotihoidotukea) hän olisi nuo hämmästyttävät tosiasiat oppinut. Me mieheni kanssa jaettiin vanhempaislomat, ja lapset menivät yksityiselle hoitoon (perhepäivähoitaja, ystävämme) vuoden täytettyään. Ei jäänyt kummallekaan epäselväksi ettei asiat tapahdu kuin taikaiskusta. Säännölliset työreissut molemmilla vielä muistutti kumpaakin toisen kontribuution tärkeydestä. Hieman hankala kuvio jos vaatii tasa-arvoa kun itse valitsee perinteisen äiti kotona/isä elättäjänä-mallin perheeseen.

Kun näitä lukee välillä tuntuu ettei tasa-arvo ole mennyt eteenpäin yhtään. Sitten huomaa, että vertaan väärin: pitäisi verrata saman koulutustason välillä eri aikoina. Akateemisilla tasa-arvo oli normi jo 90-luvulla kun omat lapseni tein, silloin lähes kaikki tuttavieni isät olivat jonkin aikaa kotona, lapsen- ja kodinhoitovastuuta jaettiin. Nykyään varmaan vain parantunut, tunnen niitä akateemisia perheitä joissa koti-isävaihtoehto on otettu käyttöön useammaksi vuodeksikin kun äiti tekee uraa. Vähemmän koulutetuissa piireissä naiset halusivat aikoinaan jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, ja niin näyttää olevan nykyäänkin. Jos koti on toisen valtakuntaa jossa vain sen toisen säännöt on sen ulkopuolisen helpointa pysytellä passiivisena, kaikki mitä tekee on väärin. Vai kuka teillä on päättänyt mihin astiat laitetaan, mikä on oman kodin siisteysstandardi, missä kaapissa on mitäkin vaatteita, mitä lapset syövät? Meillä tuo meni sopien, koska molemmat hoitivat lapsia ja kotia samoilla valtuuksilla.

 Olen syntynyt 60-luvun alussa, vanhempani olivat työväenluokkaa. Molemmat vanhemmat kävivät töissä ja osallistuivat kotitöihin. Tietyt työt oli jaettu sukupuolen mukaan, esim, äiti neuloi lapaset ja sukat, koska isä ei osannut neuloa ja isä puolestaan rakensi meille lapsille sängyt, koska äiti ei osannut. Ruoanlaitto, kaupassa käynti, imurointi ja tiskaaminen taas oli molempien puuhaa. Oman kotini esimerkin vuoksi pidän näitä asioita aika pitkälti yksilön omasta halusta ja fiksuudesta/tyhmyydestä johtuvina. Sekä äidin että isän kotona oli ollut peinteinen naisten ja miesten työnjako, joten sieltä malli ei periytynyt.

Hmm. En mä niin paska aviomies olekaan. Huolehdin tiskeistä useammin kuin vaimoni, pesen pyykkiä ja hoidan kuivat vaatteet kaappeihin jne. Ainoa, josta kieltäydyn, on imurointi. Se johtuu siitä, että korvassani oleva tinnitus ärtyy pahaksi imurin huudosta. Sen sijaan lakaisen aika usein etenkin keittiössä. Eihän sillä yhtä hyvää jälkeä saa kuin imurilla, mutta ei meillä muutoinkaan ole raivoisan siistiä.

Osin kyse on siitä, että vaimoni ei kerta kaikkiaan ehdi. Hän on vaativassa ammatissa ja tekee pitkää päivää. Minä en ole kovin tarkka siisteydestä, mutta ajelehtivissa pölypalleroissa ja haisevassa tiskiröykkiöissä menee raja.

Enkä totisesti pidä kotitöistä. Pitämisestä tämä jonkinasteinen vastuunotto kotihommista ei johdu. Perseestähän ne puuhat ovat. Kyllä minuakin joskus pännii niin rankasti, että jätän tekemättä. Jotenkin kummasti tilanne ei sillä parane...

Ja Heli Vaarasen lausunnot ne vain saavat vahvistusta palstamammojen toimesta, päivästä ja kuukaudesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astioiden tilanne koneessa yleensä selviää lämpötilasta,jos ovat kylmiä niin todennäköisesti likaisia tai tiskaaja on unohtanut tehtävänsä,jos lämpimiä ovat puhtaita.

M53

Juu niin selviää jos kone on juuri pysähtynyt. Sitten on niitä tilanteita, että jos joku otinen on avanut koneen luukun pysähtymisen jälkeen, jotta höyryt pääsee koneesta ulos ja astiat kuivuvat lopullisesti, mutta kone on vielä tyhjäämättä. Tä-mmöistä luukku raolaan koneessa kylmiä puhtaita astioita tilannetta ihmettelen ääneen että ovatko puhtaita vai likaisia.

Ne pysyy lämpimänä tuntikausia vaikka luukku olisi raollaan.

Eikä ole muutenkaan suositeltavaa lähteä minnekkään humpottelemaan jos tiskikone on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetys on sellaista, kuin kuvittelisi että ne astiat peseytyy aivan itsestään. Sama jos olen unohtanut viedä vessaan käsipyyhkeen, niin suureen ääneen ihmettelee, että mitenköhän meillä ei ole vessassa käsipyyhettä. Monta kertaa olen näissä tilanteissa sanonut, että ei se sinne itsestään kävele.

Mä en vain tajua tätä, siis miehen ajatusmaailmaa. Jos minä olen se joka ne hommat aina tekee, tavallaan syyttää sanoessaan minua. Se ei hänellä ole tarkoitus, hän vain aidosti on ihmeissään, että miksei siellä ole. Eikö hän ihan oikeasti tajua, että se olen ollut minä tähän saakka ketä on ne hommat tehneet ja näin on aina puhtaita laseja yms, sen kerran kun ei ole niin ihmetys on valtava. Vai mikä juttu tää on?

Sama juttu astianpesukoneen kanssa, sen kerran kun siellä onkin likaiset astiat, hän on ihan ihmeissään. Siis saattaa hetken tuijottaa sinne ja ilme on "HÄH"!!!

Ihan kuin ne itsestään peseytyisi jos kukaan ei ole laittanut konetta päälle.

Onko hän vain vuosien saatossa niin tottunut siihen, että kaikki tulee valmiina, ettei tajua sitä että joku ne tekee. Olen siis vuosia ollut kotona ja näin hoitanut tietysti nämä kaikki asiat.

 Hieman hankala kuvio jos vaatii tasa-arvoa kun itse valitsee perinteisen äiti kotona/isä elättäjänä-mallin perheeseen.

Komppaan. Hassua etteivät palstan naiset tätä huomaa. Kaikki valitusvirret alkavat samalla lailla ("Ennen lapsia hoidimme kaikki kotityöt yhteisymmärryksessä, sitten jäin vuosiksi kotiin ja nyt mies ei tee mitään").

Meillä mies oli lasten kanssa kotona yhteensä noin 2 vuotta, minä 4 kk enemmän ja sen jälkeen mies teki osa-aikaista työtä siten, että oli kotona lasten tullessa koulusta. Tästä huolimatta hänelle ei ole selvinnyt puhtaiden astioiden dilemma tai se, että siisteys on hänekin vastuullaan. Kun kotiäiti siivoaa, pyykkää ja tiskaa (koneella tosin), niin koti-isä on lasten kanssa tai tekee omia juttujaan. En tiedä, oliko tämä vain meidän perheen ongelma, mutta ei mies koti-isänä nähnyt kotitöistä muuta kuin ruuanlaiton. Muut kotityöt odotti minua, kun tulin töistä kotiin.

Akateemisia olemme molemmat, ei pitäisi liittyä koulutukseen. Mies on lisäksi yh-äidin lapsi, joka jo kotona tottui tekemään kotitöitä, ei ole anopin pilalle passaama eikä edes minun paapomani.

Näin meilläkin. Mies oli vuosi sitten kesällä kesälomalla ja vanhempainvapailla. Koko aikana eivät siivonneet yhtään: retkeilivät, tekivät kaikkea hauskaa. Mä olin töissä ja iltaisin sitten yritin siivota, mitä ehdin. Talon saa muutamassa kuukaudessa ihan kaaokseen.

Ihmisen arvot näkyy arjessa siinä mihin haluaa aikansa ja rahansa käyttää. Miehesi halusi viettää aikansa lasten kanssa, järjestää heille kaikkea hauskaa, sinä siivota (niin ilmeisesti käytit omat perhevapaasi?). Teillä eri arvot. Jos perheessä ainoastaan se nainen kokee siistin kodin tärkeäksi niin eikö silloin ole oikein, että hän käyttää eniten aikaa siihen oman arvonsa mukaiseen asiaan?

Monen miehen " arvonsa mukainen asia" on elää kuin sika.

Koira ei pure ruokkivaa kättä, mutta kotona makaava palstamamma sen sijaan vihaa elättävää miestään.

Ilmankos koira on miehen paras ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Ja Heli Vaarasen lausunnot ne vain saavat vahvistusta palstamammojen toimesta, päivästä ja kuukaudesta toiseen.

Pika-analyysillä tuntuu, että onnettomimpia ja katkerimpia elämässään ovat kotiäidit, sinkku-velat tiukasti kannoillaan. Mutta tämä av:n aiheuttama vääristymä, palstalle kirjoittaa eniten ne jotka tyytymättömimpiä elämäänsä ja joilla eniten aikaa siihen. Me tyytyväiset vilkaisemme ketjuja mutta osallistumme vähän - ja ne positiiviset aloitukset putoavat listoilla kuin kivi ja häviävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetys on sellaista, kuin kuvittelisi että ne astiat peseytyy aivan itsestään. Sama jos olen unohtanut viedä vessaan käsipyyhkeen, niin suureen ääneen ihmettelee, että mitenköhän meillä ei ole vessassa käsipyyhettä. Monta kertaa olen näissä tilanteissa sanonut, että ei se sinne itsestään kävele.

Mä en vain tajua tätä, siis miehen ajatusmaailmaa. Jos minä olen se joka ne hommat aina tekee, tavallaan syyttää sanoessaan minua. Se ei hänellä ole tarkoitus, hän vain aidosti on ihmeissään, että miksei siellä ole. Eikö hän ihan oikeasti tajua, että se olen ollut minä tähän saakka ketä on ne hommat tehneet ja näin on aina puhtaita laseja yms, sen kerran kun ei ole niin ihmetys on valtava. Vai mikä juttu tää on?

Sama juttu astianpesukoneen kanssa, sen kerran kun siellä onkin likaiset astiat, hän on ihan ihmeissään. Siis saattaa hetken tuijottaa sinne ja ilme on "HÄH"!!!

Ihan kuin ne itsestään peseytyisi jos kukaan ei ole laittanut konetta päälle.

Onko hän vain vuosien saatossa niin tottunut siihen, että kaikki tulee valmiina, ettei tajua sitä että joku ne tekee. Olen siis vuosia ollut kotona ja näin hoitanut tietysti nämä kaikki asiat.

 Hieman hankala kuvio jos vaatii tasa-arvoa kun itse valitsee perinteisen äiti kotona/isä elättäjänä-mallin perheeseen.

Komppaan. Hassua etteivät palstan naiset tätä huomaa. Kaikki valitusvirret alkavat samalla lailla ("Ennen lapsia hoidimme kaikki kotityöt yhteisymmärryksessä, sitten jäin vuosiksi kotiin ja nyt mies ei tee mitään").

Meillä mies oli lasten kanssa kotona yhteensä noin 2 vuotta, minä 4 kk enemmän ja sen jälkeen mies teki osa-aikaista työtä siten, että oli kotona lasten tullessa koulusta. Tästä huolimatta hänelle ei ole selvinnyt puhtaiden astioiden dilemma tai se, että siisteys on hänekin vastuullaan. Kun kotiäiti siivoaa, pyykkää ja tiskaa (koneella tosin), niin koti-isä on lasten kanssa tai tekee omia juttujaan. En tiedä, oliko tämä vain meidän perheen ongelma, mutta ei mies koti-isänä nähnyt kotitöistä muuta kuin ruuanlaiton. Muut kotityöt odotti minua, kun tulin töistä kotiin.

Akateemisia olemme molemmat, ei pitäisi liittyä koulutukseen. Mies on lisäksi yh-äidin lapsi, joka jo kotona tottui tekemään kotitöitä, ei ole anopin pilalle passaama eikä edes minun paapomani.

Näin meilläkin. Mies oli vuosi sitten kesällä kesälomalla ja vanhempainvapailla. Koko aikana eivät siivonneet yhtään: retkeilivät, tekivät kaikkea hauskaa. Mä olin töissä ja iltaisin sitten yritin siivota, mitä ehdin. Talon saa muutamassa kuukaudessa ihan kaaokseen.

Ihmisen arvot näkyy arjessa siinä mihin haluaa aikansa ja rahansa käyttää. Miehesi halusi viettää aikansa lasten kanssa, järjestää heille kaikkea hauskaa, sinä siivota (niin ilmeisesti käytit omat perhevapaasi?). Teillä eri arvot. Jos perheessä ainoastaan se nainen kokee siistin kodin tärkeäksi niin eikö silloin ole oikein, että hän käyttää eniten aikaa siihen oman arvonsa mukaiseen asiaan?

Monen miehen " arvonsa mukainen asia" on elää kuin sika.

Siispä pysy kaukana miehistä niin kaikki on onnellisia.