Lue keskustelun säännöt.
Asiakas alkoi räyhätä minulle, kun en tiennyt mikä on vanna
03.08.2017 |
Olin parikymppisenä Tarjoustalossa kesätyössä. Asiakkaat olivat mukavia eivätkä juuuri tulleet kysymään apua. Toki mielelläni autoin aina kysyttäessä.
Kerran eräs nainen tuli kysymään onko meillä vannoja myynnissä. Minä kysyin naiselta "Mikä on vanna?" Koska en tosissaan ennen ollut kuullut tuollaista sanaa. "Etkö sä tiedä mikä on vanna!?!" Nainen huutaa pää punaisena. "No siinä kylvetetään vauvaa!" Minä vastasin että joo, kyllä meillä on sellaisia ja näytin hänelle.
Kotona otin sitten selvää että kyseessä oli murresana. Samalla tavalla minä olisin voinut palvella häntä vaikka stadin slangilla ja suuttua kun ei ymmärrä mitä mikäkin sana tarkoittaa.
Kaikkea sitä.
Kommentit (370)
Meillä oli taas miehen kanssa kommunikaatiokatko, vaikka naapurikunnista ollaankin kotoisin, niin en todellakaan tajunnut mitä tarkoittaa "hankkia ramppi oveen" ja pidin miestä aivan pöhkönä kun sellaisia puhuu kun sisäovesta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompa erikoinen. Olen 40-vuotias helsinkiläinen, enkä koskaan ole ennen kuullut sanaa vanna. Vaikka olen lukenut paljon kirjallisuutta, opiskellut kaksi yliopistotutkintoa, ja isäni ja äitini suvut ovat muualta Suomesta kuin täältä etelästä. Luulin otsikosta, että vanna on joku 1900-luvun alun sana, jota kukaan ei ole käyttänyt lähes sataan vuoteen ja joku asiakas on tahallaan kyykyttänyt ap:ta. Vauvat kylpee ammeessa tai vauvan ammeessa tai lasten ammeessa. Tai jos ei tiedä sanaa amme, niin sitten vauvat kylpee "siinä esineessä/systeemissä, jossa kylvetetään vauvoja".
Vanna on ollut koko ikäni käytössä täällä kaakkois-Suomessa. Amme on sanana ihan yhtä tuttu.
Meillä on aina ollut paatipunkka. Tulee ruotsin sanasta badebunke ja meänkielellä tosiaan tuo paatipunkka. En ole olettanut että se oli muualla Suomessa käytössä, enkä nykyisellä paikkakunnalla tota sanaa käyttäisi, koska sitä ei varmasti moni tietäisi. Vanna ei ole minulle ollut tuttu sana, enkä sitä olisi tiennyt nuorempana.
Punkaksi en ole itse koskaan mieltänyt sänkyä, sänky ollut itselle yleensä peti.
En tiedä miksi täällä alapeukutetaan kaikki punkka = amme viestit? Murteet ovat mahtava asia, vaikka toiselle outoja sanoja, niin arvostetaan kuitenkin kielemme monipuolisuutta ja erovaisuuksia.
Sanan vanna etymologia löytyy tästä linkistä:
http://etymon.cs.helsinki.fi/Etymology-Project/SSA/version-0.7/v/vanna…
Vanna on itämurteisiin ja joihinkin kaakkoismurteisiin venäjästä tullut murresana, joka tarkoittaa (kylpy)ammetta. Vähäisissä määrin se esiintyy ruotsissa tulleena murresanana tietyissä länsirajan murteissa. Se ei siis ole mikään yleiskielen synonyymi ammeelle, vaan ihan murresana.
Olin nuori sairaanhoitajaopiskelija ja harjoittelussa sisätautiosastolla. Yksi potilas pyysi nitroa ja vein sen hänelle. Vähän ajan päästä sama ihminen soitti hälytyskelloa ja sanoi, että lainasin nitron. En ymmärtänyt, miksi olisi antanut sen toiselle. Kysyin hoitajalta ja hänkään ei tiennyt. Toinen hoitaja sitten tiesi (oli savolaista alkuperää), että potilas oli nielaissut nitron.
Lainata/lainota =nielaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut paatipunkka. Tulee ruotsin sanasta badebunke ja meänkielellä tosiaan tuo paatipunkka. En ole olettanut että se oli muualla Suomessa käytössä, enkä nykyisellä paikkakunnalla tota sanaa käyttäisi, koska sitä ei varmasti moni tietäisi. Vanna ei ole minulle ollut tuttu sana, enkä sitä olisi tiennyt nuorempana.
Punkaksi en ole itse koskaan mieltänyt sänkyä, sänky ollut itselle yleensä peti.
En tiedä miksi täällä alapeukutetaan kaikki punkka = amme viestit? Murteet ovat mahtava asia, vaikka toiselle outoja sanoja, niin arvostetaan kuitenkin kielemme monipuolisuutta ja erovaisuuksia.
Mutta jos punkka on amme, niin kun punkkaat kaverin luona, niin käytkö siellä kylpemässä?
Minä en 15-vuotiaana kesätyöäläisenä ymmärtänyt, mitä jätskiä asiakas halusi, kun sanoi ottavansa pienen pallon noukattia. Moneen kertaan kysyin ja lopulta mummeli hermostui ja alkoi hakkaamaan vitriiniä yhden laatikon kohdalla, jolloin tietysti ymmärsin, että kyse oli nougatista. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt huomiota, miten sana kirjoitetaan, kun kaikki aina puhuvat "nugaasta". Jossain maalla varmaan sanotaan ihan yleisesti noukatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä itämurteessa vanna on kyllä ihan tuttu sana nimenomaan vauvan pientä ammetta kuvaamassa, mutta on mielestäni jäämässä pois käytöstä. Nuorena ollessani kuulin myös, että esimerkiksi pitää lapsi vannata eli pestä ammeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se sinun kielelläsi sitten on? En kyllä ole ikinä kuullut missään päin Suomea kutsuttavan sitä muuksi kuin vannaksi.
Vauvan amme.
T. EriJuuri näin, myös punkkana tunnettu.
Missä vauvan amme on punkka? Meillä pääkaupunkiseudun kupeessa punkka on nimitys sängylle, eli vuoteelle. Vauvan ammeen vannana olen kuullut Lapissa ja Oulun läänin itäosissa.
Ainakin Tampereella minun muistiaikani n. 50 vuotta. Isovanhemmat myös käyttivät. Punkka sänkynä ilmeisesti uudempi slangisana tai ainakin olen kuullut sitä käytettävän (harvoin) vasta aikuisena.
Vannan tiedän mutta en ole kuullut käytettävän. Ammetta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ei tarvinnut kuin muuttaa 100km pohjanmaan sisällä ja huomasin, että sana VÄKITUKKO ei ollutkaan kaikille tuttu, omassa murteessa ihan perussana. Tarkoittaa siis että joku on väkitukko = vänkää vastaan, on hankala
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se sinun kielelläsi sitten on? En kyllä ole ikinä kuullut missään päin Suomea kutsuttavan sitä muuksi kuin vannaksi.
Punkka tai soikko
Vanna nevahööd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä, joilla on huono sanavarasto paljonkin.
Kuinka moni tietää, että potta on yhtä hyvin keija?
Mutta minkäs sille voi, kun ei kotona välttämättä ole luettu kirjoja. Usenhan tällaiset sanat eivät ole varsinaisesti aktiivisessa käytössä puhekielessä, vaan omaksutaan teksteistä.
Lapsen kaverit eivät pystyneet määrittelemään sanoja korskea ja kopea. Meille tuttuja adjektiiveja perinteisistä saduista.
Lapset rakastavat perinteisiä satuja, ja ne ovat myös lukijaystävällisiä (=kiinnostavia, jännittäviä ja hauskoja) toisin kuin niiden moni supistettu disney-jäljittely. Ne kartuttavat sekä sanavarastoa että kehittävät mielikuvitusta. - Alapeukkujen määrästä päätellen palstalaiset pitävät viittauksiasi muiden kotien kirjalliseen asiantuntemukseen kopeina, ellei suorastaan korskeina...:D Mutta valitettavan oikeaan saatat osua monen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut paatipunkka. Tulee ruotsin sanasta badebunke ja meänkielellä tosiaan tuo paatipunkka. En ole olettanut että se oli muualla Suomessa käytössä, enkä nykyisellä paikkakunnalla tota sanaa käyttäisi, koska sitä ei varmasti moni tietäisi. Vanna ei ole minulle ollut tuttu sana, enkä sitä olisi tiennyt nuorempana.
Punkaksi en ole itse koskaan mieltänyt sänkyä, sänky ollut itselle yleensä peti.
En tiedä miksi täällä alapeukutetaan kaikki punkka = amme viestit? Murteet ovat mahtava asia, vaikka toiselle outoja sanoja, niin arvostetaan kuitenkin kielemme monipuolisuutta ja erovaisuuksia.Mutta jos punkka on amme, niin kun punkkaat kaverin luona, niin käytkö siellä kylpemässä?
Jos kuusi on lukusana, niin miten se voi silti kasvaa metsässä? Ts. sanoilla voi olla eri merkityksiä, kaikki yhtä oikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en 15-vuotiaana kesätyöäläisenä ymmärtänyt, mitä jätskiä asiakas halusi, kun sanoi ottavansa pienen pallon noukattia. Moneen kertaan kysyin ja lopulta mummeli hermostui ja alkoi hakkaamaan vitriiniä yhden laatikon kohdalla, jolloin tietysti ymmärsin, että kyse oli nougatista. Jostain syystä en ollut koskaan kiinnittänyt huomiota, miten sana kirjoitetaan, kun kaikki aina puhuvat "nugaasta". Jossain maalla varmaan sanotaan ihan yleisesti noukatti.
Hehe :) Mä sanon aina perheen kesken edelleen noukatti. Olen tosin maalta :) mutta kaupunkilaistunut mutta jotenkin jos alkaisin puhumaan nugaasta, tuntisin sisarteni tirskunnan että mitäs se sisko siinä oikein esittää :)
Kyllä, maalta olen :) ja ikää 34.
mitähän sanoisin tossa jätskitiskillä... hmm... suuhuni ei taivu nugaa eli täytyy tilata sitten vaikka minttujäätelö :)
Pirkanmaalla koko ikäni asuneen vanna = lapsen amme, punkka = sänky, rotvalli = reunakiveys jne jne. Eikä minulla ollut hajuakaan että rotvalli on paikallinen ilmaisu, vasta kun se Tampereen murteen kirja ilmestyi, valkeni, ettei koko Suomi puhu rotvallista. Ei siis välttämättä ole ylimielisyyttä jos käyttää mokomia sanoja. Ne ovat vain sanoja jotka ovat koko elämän ajan olleet käytössä, eikä sitä edes ajattele, että ne ovat murretta/lainaa/paikallisia sanoja. Typerää suuttua jos joku ei ymmärrä käytettyä sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut paatipunkka. Tulee ruotsin sanasta badebunke ja meänkielellä tosiaan tuo paatipunkka. En ole olettanut että se oli muualla Suomessa käytössä, enkä nykyisellä paikkakunnalla tota sanaa käyttäisi, koska sitä ei varmasti moni tietäisi. Vanna ei ole minulle ollut tuttu sana, enkä sitä olisi tiennyt nuorempana.
Punkaksi en ole itse koskaan mieltänyt sänkyä, sänky ollut itselle yleensä peti.
En tiedä miksi täällä alapeukutetaan kaikki punkka = amme viestit? Murteet ovat mahtava asia, vaikka toiselle outoja sanoja, niin arvostetaan kuitenkin kielemme monipuolisuutta ja erovaisuuksia.Mutta jos punkka on amme, niin kun punkkaat kaverin luona, niin käytkö siellä kylpemässä?
Jos kuusi on lukusana, niin miten se voi silti kasvaa metsässä? Ts. sanoilla voi olla eri merkityksiä, kaikki yhtä oikeita.
Kuusi palaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä, joilla on huono sanavarasto paljonkin.
Kuinka moni tietää, että potta on yhtä hyvin keija?
Mutta minkäs sille voi, kun ei kotona välttämättä ole luettu kirjoja. Usenhan tällaiset sanat eivät ole varsinaisesti aktiivisessa käytössä puhekielessä, vaan omaksutaan teksteistä.
Lapsen kaverit eivät pystyneet määrittelemään sanoja korskea ja kopea. Meille tuttuja adjektiiveja perinteisistä saduista.
Lapset rakastavat perinteisiä satuja, ja ne ovat myös lukijaystävällisiä (=kiinnostavia, jännittäviä ja hauskoja) toisin kuin niiden moni supistettu disney-jäljittely. Ne kartuttavat sekä sanavarastoa että kehittävät mielikuvitusta. - Alapeukkujen määrästä päätellen palstalaiset pitävät viittauksiasi muiden kotien kirjalliseen asiantuntemukseen kopeina, ellei suorastaan korskeina...:D Mutta valitettavan oikeaan saatat osua monen kohdalla.
Minulle luettiin lapsena paljon perinteisiä satuja ja kaikkea muutakin, ja luen vieläkin valtavasti. Alapeukutin tuota, koska se ei mielestäni liittynyt aiheeseen, saduissa kun yleensä käytetään kirjakieltä. Kopea ja korskea olivat minulle jo pikkulapsena tuttuja, sen sijaan vannasta kuulin ensimmäisen kerran tänään. Jos haluaa oppia murresanastoa, pitää lukea ihan tietynlaista suomalaista kirjallisuutta, ja jos ei ole sitä lukenut, se ei tarkoita, etteikö lukisi lainkaan kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Pirkanmaalla koko ikäni asuneen vanna = lapsen amme, punkka = sänky, rotvalli = reunakiveys jne jne. Eikä minulla ollut hajuakaan että rotvalli on paikallinen ilmaisu, vasta kun se Tampereen murteen kirja ilmestyi, valkeni, ettei koko Suomi puhu rotvallista. Ei siis välttämättä ole ylimielisyyttä jos käyttää mokomia sanoja. Ne ovat vain sanoja jotka ovat koko elämän ajan olleet käytössä, eikä sitä edes ajattele, että ne ovat murretta/lainaa/paikallisia sanoja. Typerää suuttua jos joku ei ymmärrä käytettyä sanaa.
Hei jee, olen aina halunnut kysyä tätä: jos rotvalli on reunakiveys, miksi tamperelaisten kuulee usein puhuvan "rotvallin reunasta"? Siis jos se rotvalli kerran on jo itsessään reuna?
En ole kyllä kuullut punkkaa vannaksi kutsuttavan.
Joskus olin huuli pyöreänä kun joku kysyi naittajaa.
- en oo nähnyt mutta voin alkaa
Temmi ja ritspiikki kuuluivat isäni työkalupakin varustukseen...