Asiakas alkoi räyhätä minulle, kun en tiennyt mikä on vanna

Kaikkea sitä oppii! Näin nelikymppisenä Helsingissä asuvana länsi-suomalaisena,jonka toinen vanhempi on Kainuusta,toinen Karjalasta,kuulin ensimmäistä kertaa että vanna on murresana.En olr aiemmin törmännyt ihmiseen,joka ei ymmärrä vanna-sanaa.Enkä tällä taustalla olettanut sen olevan pienen piirin murreilmaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsuuteni maalaiskokemuksiin liittyvä sana on naatti. En tiedä onko se murretta vai ihan yleiskieltä.

Esimerkiksi porkkanan naatti eli varsiosa? Vai oletko ollut ihan naatti eli kuitti eli poikki eli väsähtänyt?

Jep, juuri se. Olen kyllä kuullut myös, että ihminen voi olla väsyneenä naatti tai kuitti tai jopa poikki tai puhki :)

Vierailija kirjoitti:

Minultakin parikymppisenä kysyttiin alatooppia. No joo, ei ollut tietoa puhutaanko ruuasta, esineestä vai ties mistä. Eipä kyllä tämä vanhempi mieshenkilö välttämätttä odottanutkaan että minä tietäisin, joten osasi sen selventää meidän nuorikkojenkin ymmärtämälle kielelle.

Nuorikko = vastavihitty vaimo

Jyväskylässä koko ikäni asuneena en oo koskaan kuullutkaan vannasta, vaikka vanhemmat ja koko suku on kotoisin itärajan läheltä. Punkka on sänky, ehkä vielä tarkemmin jossain väliaikaisessa majapaikassa, useimmiten käytössä verbinä (punkata). Pesusoikko tarkottaa samaa kun pesuvati (pelkkänä soikkona en oo kuullu käytettävän). 

Joskus lapsena Ruotsissa tädin luona (on asunut siellä 60-luvulta asti) meinas jo mennä hermo, kun täti puhu vaan kahvelista, kunnes äiti käänsi haarukaksi, josta täti taas ei ollut kuullut. Tohon vedenkeitin juttuun: täällä se olis veenkeitin, ja voisin hyvin sanoa että kaadatko teeveen :D

Jyväskylässä on aika vähän mitään erityisiä murresanoja, mutta ala-asteen/-koulun luokkatasoista puhuttiin ainakin mun kouluaikoina eput, toput, kolkit, nelkit, viikit ja kuukit.

Vierailija kirjoitti:

hyyeywy kirjoitti:

Tää on hyvä muistutus, et erityisesti jos tällasena semi-kaupunkilaisena päätyy joskus töihin jonnekin kauemmas, niin on ihan hyvä opetella paikallisia murresanoja :D

joo se on hyvä opetella että tietää millä ajellaan jos ajellaan botskilla.

Veneellä?

Sama täällä.

Mutta eiköhän vannallekin ole leksitty jo osuva nimi joka av:lla tiedetään:

Vantsu

Vande

Jne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isän isoäitiä kutsuttiin vannaksi. Isoäiti -> vanaema -> vanna

Monia isoäitejä kutsutaan Englannissa nimellä "nanna".

Ja lastenhoitajia nänneiksi (nanny).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin amme, mutta tunnen kyllä myös sanan vanna. Ja tratti.

Nää murresanat on kyllä hauskoja. Muistan kun aikoinaan opiskelin vuoden Vaasassa, olen alkujaan Kymenlaaksosta kotoisin. Ja huomasin kerran päivän aikana että minulla oli jäänyt viilat auki ja sitä nolona päivittelin opiskelukaverille. Tämä kaveri ei millään ymmärtänyt että mikä, ja selitin että vetskari auki housuista. En muista enää mitä sanaa hän käytti, oli Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin.

Mikä tuo on muualla? Olen kyllä tullut tuolla viilat suki ymmärretyksi sittemmin muualla kyllä.

Hevoset karkaa.

Sepalus auki.

Tuli ikävä jo kauan sitten edesmennyttä mummoani, joka käytti esim. sanoja: koussikka, säppi, pönkä, tiinu. Ja joka asiaan löytyi opettavainen sananlasku.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs se sinun kielelläsi sitten on? En kyllä ole ikinä kuullut missään päin Suomea kutsuttavan sitä muuksi kuin vannaksi.

Meillä keski-pohjanmaalla vannaa kutsutaan punkaksi. Mieheni jaksaa aina nauraa mulle, että kylvetän lapsia pedissä. Sillä miehelleni punkka tarkoittaa sänkyä. Ei tuo tosin itsekään sano sitä vannaksi vaan ammeeksi.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin amme, mutta tunnen kyllä myös sanan vanna. Ja tratti.

Nää murresanat on kyllä hauskoja. Muistan kun aikoinaan opiskelin vuoden Vaasassa, olen alkujaan Kymenlaaksosta kotoisin. Ja huomasin kerran päivän aikana että minulla oli jäänyt viilat auki ja sitä nolona päivittelin opiskelukaverille. Tämä kaveri ei millään ymmärtänyt että mikä, ja selitin että vetskari auki housuista. En muista enää mitä sanaa hän käytti, oli Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin.

Mikä tuo on muualla? Olen kyllä tullut tuolla viilat suki ymmärretyksi sittemmin muualla kyllä.

täälä pohojammaalla tuata kuttutahan julupiksi,notta "hevooset pian karkaa" ku juluppi o jääny auki.7

KUULE EN OLE MINÄKÄÄN KUULLUT VANNASTA, DORKA!!!!!

Isoäitini asui leskenä Kaivopuistossa ja oli ruotsinkielinen alunperin länsirannikolta. Hän kyllä käytti vanna-sanaa ja siksi tiedän sen merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs se sinun kielelläsi sitten on? En kyllä ole ikinä kuullut missään päin Suomea kutsuttavan sitä muuksi kuin vannaksi.

-eri

Länsirannikolla, ainakin satakunnassa käytetään sanaa punkka, muovisesta vauvojen kylvetysaltaasta.

Osa asiakkaista on sekopäitä ja huutaa ihan mistä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

punkka = Pesusoikko, vuode - Merimiähil o jokasel oma pu0nkka. (Jottan tarttis tehrä, Turun murteen sanakirja / Kalevi Wiik)

punkka = pesuamme (ookko nä, Oulun murteen sanakirja / Jukka Ukkola)

Kyllä sana on itsellekin (vauvan) ammeena tuttu. Seinäjoen seudulla sitä käytetään.

Samalla sanalla voi toki olla useita merkityksiä. Ehkä tyypillisin vastaantullut on kehdata -verbi. Itselle sen merkitys voi olla sekä viitsiä/haluta että iljetä. "En minä kehtaa ottaa enää kahvia." -> En halua enempää kahvia. Mutta: "En minä kehtaa mennä kauppahan näis kamppehis. " -> En ilkeä mennä kauppaan näissä vaatteissa.

Soikko. Olin jo unohtanu tuon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on mauseri?

Se on se mittauslaite tai väline, mikä sen toinen virallinen nimi nyt sitten onkaan.

Tyäntömitta

Mitä sillä tyännetään? Kysyy tamperelainen.

Teinien sanavarasto on peottavan niukka

Suunuhju.

Voin kertoa että on Suursaaren murretta mutta mitä arvaatte tarkoittavan? Google ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vakstuuki on vahakangas, entäs hantuuki, käsipyyhe. Olen asunut lapsuuteni Ruotsin rajalla. Tuttuja sanoja rajan pinnassa.

Perstyyki on laudeliina