Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa hehkutetaan "kokoomuslaista unelmaa": ei kahvitaukoja, työtä 10h päivässä + iltaisin ja sunnuntaisin kotona töitä
29.07.2017 |
Näin! Sama systeemi kaikille työntekijöille, eikös niin?
Kommentit (250)
Ihan normi yksinyrittäjän työviikko. Kymmenes vuosi menossa eikä vielä väsytä. Kunhan muistaa lomailla välillä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, mikä älämölö tästäkin artikkelista syntyi. Ja hävettää, että niin moni teistä räksyttäjistä on vieläpä naisia. Luuletteko todellakin, että jos aikoo jotain kehittää ja innovoida, se tapahtuu kellokorttiaikojen puitteissa? Tai onko vaikea ku kuvitella, että joku nyt vaan sattuu pitämään työstään ja saa virtaa sen tekemisestä niin, ettei haittaa vaikkei se olekaan sidottu tunteihin?
Kyllä, duunareitakin tarvitaan, mutta duunari toteuttaa tasan sitä visiota jonka jokin yritysjohtaja on määrännyt, eli tiettyjen sääntöjen puitteissa. Kuka määrittää säännöt yritysjohtajalle? Hän itse yhdessä muun hallitusryhmän kanssa.
Välillä ihmetyttää, missä teidän järjenkäyttönne oikein on. Ketju pullistelee kateellisia ja halveksuvia kommentteja, ja myös ulkonäköä vastaan hyökätty. Mikä teitä vaivaa? Miksi se on teiltä pois, jos tämä artikkelin henkilö nyt vaan elää noin?
Live and let live. Valintoja on erilaisia, ja kellokortin puitteissa tuskin kukaan johtaja pystyy toimimaan. Kas aika suuri osa työajasta kun menee juuri niiden duunarien kysymyksiin ja opastamiseen.
Miksi kehittäminen ja innovointi ei voi tapahtua noin kahdeksan tunnin työajalla? Luovuus ei todellakaan kasva työajan kanssa yhtä mittaa, tästä on aivan riittävästi tutkimusta.
Muutenkin ajatuksesi "duunareiden opastamisesta" kielii siitä, että elät jonkinlaisessa tayloristisessa tehdasmaailmassa. Ei asiantuntijatyön johtaminen ole mitään sellaista. Pikemminkin se on muiden työn mahdollistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskeluaikoina tehnyt duunarintöitä aika paljonkin, mm. lähihoitajana työskentelin. Kyllä noista duunarintöistä maksetaan ihan just se palkka, mitä niistä kuuluu maksaa. Vastuu mitätön, työ vaatii vain monotonisuuden kestämistä, taukoja pidetään vaikka kuinka monta päivässä, päälle röökitauot. Työt jää tasan sinne työpaikalla, kun ovi suljetaan takana.
Ei ole siis vaikea kuvitella, miten hankala duunarin on tajuta jotakin muuta, kuin konkreettista työntekoa (ajetaan autoa paikasta A paikkaan B) ja ymmärtää, mitä se vaatii ja miksi siitä maksetaan.
Eniten yököttää tässä se, että naiset haukkuvat naista. Olisiko miesjohtajan ulkonäköä haukuttu?
Voi teitä kateellisia kalkkunoita..
Uskon että olisi, jos jutun sisältö olisi ollut sama. Tässä pitää huomioida minkälaisia muutoksia työelämässä on tapahtunut. Ennen tärkeintä oli raha, maine ja valta. Nykyään monet työntekijät arvostavat enemmän vapaa-aikaa, terveyttä, henkistä jaksamista ja arvostavat työpaikkaa jossa työhyvinvointia arvostetaan ja siihen panostetaan.
Jos tuollaista ryhmää laitetaan johtamaan henkilö, joka mainostaa ettei pidä taukoja työssään (vähentää työhyvinvointia) ja tekee töitä lähes 24/7 (ei arvosta vapaa-aikaansa), on selvää että suuria ristiriitoja syntyy johtajan ja henkilöstön välille.
Mielestäni on väärin haukkua ulkonäköä, mutta on se silti totta että ihmisestä näkee ulospäin mitä hän arvostaa ja mitä hän pitää prioriteettina.
Jutun naisjohtaja näyttää hyvinvoivalta, nuorekkaalta ikäänsä nähden, eikä tee töitä lähellekään 24/7.
Yleensäkin pitäisi siirtyä työtuntien mittaamisesta työn tulosten mittaamiseen. Mitä väliä sillä työviikon pituudella on, jos tavoite on saada tietty tulos aikaan? Parempihan se yritykselle on, jos sama tulos saadaan aikaan lyhyemmällä työviikolla. Tehokkuus ja tuottavuus, siinä taikasanat.
Enkä missään nimessä haluaisi että Suomeen otettaisiin mallia Yhdysvaltojen työmarkkinoilta! Tehotonta puuhastelua, maleksitaan pitkiä tunteja työpaikoilla koska se on muka "ahkeruutta", ylipitkiä taukoja ja oman edun tavoittelua vaikka pitäisi yrityksen etua ajaa.
Kiitos, mutta ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ulkosuomalaisena yhdessä maailman johtavassa teollisuusmaassa asuvana en huomannut mitään ihmeellistä noissa työajoissa. Ihan normihommaa johtajalle. Suomessa tehdään kansainvälisesti mitattuna erittäin lyhyttä työviikkoa ruhtinaallisilla vuosilomilla.
Toisekseen haastava työ voi antaa oikeasti elämään paljonkin sisältöä ja silloin sitä tekee mielellään. Jos ei esimerkiksi ole lapsia ja puoliso on saman henkinen, niin en näe mitään syytä miksei tuollainen arki toimisi ihan hyvin ilman pelkoa burn outista.
Se, että johtaja tekee pitkää päivää ja on valmis venymään ei tietenkään tarkoita, että hän automaattisesti vaatisi samaa alaisiltaan. Hänen palkkansa koostuu osaamisen lisäksi siitä, että on yrityksen käytettävissä lähes kellonympäri tarvittaessa. Kyllä normaaliälyinen ihminen ymmärtää, ettei perusduunarilta voi odottaa samaa sitoutumista eikä siihen yleensä edes ole mitään tarvettakaan.
Normihommaa maailmalla tai ei, niin mun mielestä kuitenkin tuossa on Marimekolla käynyt viestinnällinen moka. Eivätkö pyytäneet juttua luettavaksi? Eivätkö tajunneet, ettei tuon työnarkomaaniasenteen esittely ole Suomen kontekstissa firmalle hyvää mainosta?
Tosiasiassa kun varmaan siivoojat ja muut on tuolla naisella tukena arjessa, on varaa ostaa valmiina ruuat ja palvelut, niin eihän toi työpäivä varmaan ole mikään katastrofitilanne. Ja varmaan niissä palavereissa ehtii myös kahvitella ja voi sanoa, että hetki vaan ja pistäytyä vessassa tms. Mutta ihmiset, jotka jutun lukee, elää erilaista elämää, heille kahvitauottomuus tarkoittaa ettei vessaan työstään pääse ja ihan vesijano olisi kova, sillä monet eivät voi työn aikana syödä tai oikein juodakaan (etenkään jos vessaan ei sitten pääse.) Eli pidempi, tauoton päivä huolestuttaa "tavallista ihmistä" hyvän työntekijän mittana ja trendinä, kun sen jälkeen "tavallisen ihmisen" pitää tosiaan vielä hoitaa kaikki arjen askareet ja lapset sekä ikääntyvät vanhemmatkin ehkä.
Hesarissa on ollut tämä mielenkiintoinen juttusarja jo jonkin aikaa. Ovatko sinun mielestäsi siis tämän jutun lukijat tyypillisesti väkeä, jotka eivät ymmärrä, että tässä on kyse nyt tämän yhden tyypin toimenkuvasta, työhön liittyvistä mielenkiinnon kohteista ja haasteista sekä tavasta tehdä töitä? Lukevatko ihmiset, joille työ on vain sarja liksan vaatimia päivittäisiä pakkoliikkeitä, todella näitä juttuja ja ahdistuvat, että nyt verenimijäporvari riistää kahvi- ja tupakkitauot ja työntää kakkavaippavanhuksen minulle kotihoitoon? Pitäisikö jokaisen jutun loppuun kirjoittaa, että olet kelpo työntekijä silloinkin, jos noudatat työaikojasi sekunnilleen etkä tee powerpointteja iltatöinä, vai miten tämä pitäisi hoitaa? Ehdota ihmeessä, kyllä se toimittaja takuulla käy täällä kurkkimassa, miten hänen pitäisi juttunsa kirjoittaa, että olisi riittävän selvää tekstiä.
Totta, onhan lehtien lukeminen vähentynyt. Mutta uskon kyllä, että "tavallisten työpaikkojen tavalliset ihmiset" vielä jonkin verran sentään Hesaria tilaa ja jopa lukee. Marimekko on monelle suomalaiselle tärkeä merkki, ja juttu oli ihan kevyt ja houkuttelevasti esillä lehdessä, ei bisnesjargonia. Joten miksi ihmeessä sitä eivät olisi lukeneet "tavalliset ihmiset" (joista puhut muuten todella törkeän alentuvaisesti)?
Juttu kertoo yhden henkilön näkökulmasta erään yrityksen kulttuurista. Kyllä ihminen siinä ihan Marimekon edustajana kertoili asioita, kerrassaan merkillinen ajatus sinulla, että juttu ei olisi liittynyt firmaan ja firman uuteen työntekijään vaan vain ihmiseen itseensä persoonana!
Eikä toimittajan työssä tai selkeäsanaisuudessa ollut lukijan näkökulmasta mitään vikaa, mistä tuollaista sait päähäsi? Juttu heijasteli yhden ihmisen esimerkin kautta yrityksen arvoja, ja osasta niistä nyt ollaan (esim tämän palstan keskusteluissa) eri mieltä. Ei sinun tarvitse siitä suuttua niin että haukut työtä tekeviä suomalaisia ja heidän arkeaan rumasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeteltävää tuossa on? 10h ei riitä mihinkään jos oikeasti tahtoo saada työt tehtyä. Kahvin voi juoda töitä tehdessä. terv. lakimies
Niinpä. Ja kyllä ihminen tekee tehokkaasti yli 10h päivässä jos tarve vaatii. Omalla työpaikallanikin monet insinöörit ovat mielestäänniin kiireisiä ja vaativissa töissä ja minun hommani on valvoa että heidän työnsä sujuu, virheitä ei tapahdu ja laatia heille ohjeita, tavanomaisemman juristin työn ohessa. Näemmä täällä suurimmalla osalla tuo sama asenne. Tuskin moni kiistää etteikö Nokia olisi ollut aikoinaan menestyksekäs firma. Siellä mini ei ehtinyt edes syödä tai hakea sitä kahvia työpöydälle. Ei se olisi tapahtunut jos olisi klo 16 pudonnut kynä pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla pullukalla ei ole lapsia. Ja tunti viikossa tennistä kuulostaa aivan liian vähältä liikunnalta. Pystyy tekemään töitä myös työmatkallaan eli ajaessaan töihin. Eikä tee Marimekossa luovaa työtä, luovaa työtä ei tehtäisi onnistuneesti tuolla tahdilla. Toivottavasti ei vaadi luovilta alaisiltaan samanlaista tehotuotantoa.
Ymmärrän että johtajan palkalla joutuu antamaankin 24/7. Varsinkin kun tuossakin firmassa ovat johtajien paikat olleet melko tuulisia. Tulosta pitää syntyä nopeasti. Ja jos ei ole muuta näyttöä niin voi ainakin kehua pitkillä työpäivillä.
Voi olla aika ikävä esimies.
* Viettää hetkisen miettien, miten HR-osaston ihmiset - ja etenkin ne luovat alaiset - toteuttavat luovuuttaan *
Siis oikeesti, kaikesta tekin näppikseltänne päästätte. Kateus on kamala asia silloin, kun se on tämän kaltaista, tuhoavaa ja panettelevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeteltävää tuossa on? 10h ei riitä mihinkään jos oikeasti tahtoo saada työt tehtyä. Kahvin voi juoda töitä tehdessä. terv. lakimies
Niinpä. Ja kyllä ihminen tekee tehokkaasti yli 10h päivässä jos tarve vaatii. Omalla työpaikallanikin monet insinöörit ovat mielestäänniin kiireisiä ja vaativissa töissä ja minun hommani on valvoa että heidän työnsä sujuu, virheitä ei tapahdu ja laatia heille ohjeita, tavanomaisemman juristin työn ohessa. Näemmä täällä suurimmalla osalla tuo sama asenne. Tuskin moni kiistää etteikö Nokia olisi ollut aikoinaan menestyksekäs firma. Siellä mini ei ehtinyt edes syödä tai hakea sitä kahvia työpöydälle. Ei se olisi tapahtunut jos olisi klo 16 pudonnut kynä pöydälle.
Aika kapeakatseiselta vaikutat. Kai tiedostat että töitä on monelaisia ja niiden vaatimukset eroavat hyvinkin paljon toisistaan?
On fyysisesti raskaita töitä, joita ei jaksa samoin kuin vaikka toimistossa istuskelua. On töitä, joissa pienikin väsyminen aiheuttaa suuren riskin. Haluaisitko sinä esimerkiksi että sinut leikkaavalla aivokirurgilla on 14h työpäivä takana ja useampi pitkä leikkaus?
Helppo sieltä toimistöpöydän takaa on huudella miten "Ihminen kyllä jaksaa"!
Juu miksipä sieltä palavarista (=kahvitarjoilu tms) pitäisi päästäkään erikseen johonkin kahvitauolle? Harva edes lähtisi. Mutta kun teet muuta duunia joka voi olla vielä fyysissti rankkaa, ne kahvitauot on ihan tervetulleita, jaksaa taas hieman paremmin kun välillä syö jotakin ja juo kahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalle meistä työntekeminen on elämäntapa, josta nauttii. Mä luin jutun varmasti erilaisten lasien läpi kuin suurin osa täällä, koska en näe missään kehoitusta tehdä juuri niin kuin hän tekee.
Asiantuntijatehtävissä työt tulevat älypuhelinten mukana kotiin, osalla jopa lomille. Kotona tehdystä työstä ei saa palkkaa, silti kiireisiin viesteihin tulee vastattua.
Kyseisellä henkilöstöjohtajalka on varmasti intohimo työhönsä ja hän ihan itse päättää miten ja kuinka monta tuntia työtänsä tekee. Hän on ihan selvästi uraihminen, jolle työ on tärkeää ja tulee varmasti etenemäön vielä urallaan.
Itse toimin asiantuntijatehtävissä, kahvikupin haen koneen äärelle ja teen töitä tai sitten kupillinen kulkeutuu palaveriin. Päivät venyvät välillä pitkiksi, teen töitä tilanteen mukaan, mutta joskus teen taas vastaavaati lyhempää päivää. Mun palkka on vaan reilu 5000 euroa, mutta tuskin olisi, jos tuijottelisin kelloa ja lähtisin minuutilleen pois, kun päivä on täynnä.
Säälin puolisoasi. Jos minun puolisoni vastailisi työpuheluihin vapaa-ajalla niin hän ei enää olisi puolisoni.
Jos työ on elämän sisältö niin pysykööt sinkkuna ja lapsettomana. Mutta varsinkaan lapsia ei pidä tehdä jos työ on omassa elämässä noin tärkeätä.
Höpöhöpö :D
Teollisuus ja asiantuntijaorganisaatiot ovat täynnä esimiehiä ja johtajia, jotka tekevät kyllä pidempää päivää kuin muut, mutta kyllä heillä on ihan oma elämäkin. On lapset ja puoliso ja harrastuksiakin.
8h kellokortti-ihmiset eivät vain tajua, että on Suomessa on hyvinkin mahdollista tehdä uraa ja pitää hyvää huolta perheestäänkin. Toki siinä ei voi olla puolisona julkisen sektorin lapalaista lapamato, joka tulee hysteeriseksi työsoitoista tai maileista silloin tällöin vapaa-aikana. Mitenköhän sä pärjäisit yrittäjäpuolison kanssa? :D
Minusta esim vuorotyötä tekevillä on paljon haastavampaa perheen ja lasten kanssa.
Minä elän yrittäjäpuolison kanssa. Mutta hän ei ikinä tuo töitä kotiin eikä vapaa-ajalle.
Hän itse toistaa jatkuvasti sitä että jos yrittäjä ei kykene järjestämään asioita normaalilla työpäivänä niin sitten laitetaan lappu luukulle. Hyvin pärjää.
Jopa ne 8 tuntia tekevät ihmiset on liian paljon pois lastensa luota päivässä. Lasten pitäisi olla vanhempiansa kanssa enemmän joka ikinen päivä kuin mitä vanhempi on töissä.
On minusta lapsen heitteillejättöä se että lapsen kanssa ollaan vaan muutama hassu tunti vuorokaudessa. Ei ihme että lapset tuntevat että heistä ei kukaan välitä kun vanhemmat on vähintään sen 10 tuntia päivässä pois ja sitten kun tulevat kotiin niin juostaan kaupoissa tai siivotaan. Koska sitä ollaan LAPSEN kanssa?
Entäs koska on parisuhde jos vähintään 5 päivää viikossa ollaan 10+ tuntia vähintään poissa kotoa?
Hei, hyvin moni duunari, joka tekee 8h työpäivää, on melkein sen 10h pois kotoa työpäivän aikana. MIten ne duunarit sitten pystyvät hoitamaan parisuhdettaan ja pitämään lapsistaan huolta. Heillä on vielä hankalampaa saada joustoja työpaikan puolesta (esim. liukuvat työajat jolloin saa puolison kanssa vuoroteltu, etätyömahdollisuudet jne.)
Toisaalta monilla johtoasemaan edenneillä lapset ovat jo isompia - kouluikäisiä vähintään, teinejä tai jopa aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeteltävää tuossa on? 10h ei riitä mihinkään jos oikeasti tahtoo saada työt tehtyä. Kahvin voi juoda töitä tehdessä. terv. lakimies
Niinpä. Ja kyllä ihminen tekee tehokkaasti yli 10h päivässä jos tarve vaatii. Omalla työpaikallanikin monet insinöörit ovat mielestäänniin kiireisiä ja vaativissa töissä ja minun hommani on valvoa että heidän työnsä sujuu, virheitä ei tapahdu ja laatia heille ohjeita, tavanomaisemman juristin työn ohessa. Näemmä täällä suurimmalla osalla tuo sama asenne. Tuskin moni kiistää etteikö Nokia olisi ollut aikoinaan menestyksekäs firma. Siellä mini ei ehtinyt edes syödä tai hakea sitä kahvia työpöydälle. Ei se olisi tapahtunut jos olisi klo 16 pudonnut kynä pöydälle.
Pikkuvinkki: Kynää parempia työvälineitä on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin pitäisi siirtyä työtuntien mittaamisesta työn tulosten mittaamiseen. Mitä väliä sillä työviikon pituudella on, jos tavoite on saada tietty tulos aikaan? Parempihan se yritykselle on, jos sama tulos saadaan aikaan lyhyemmällä työviikolla. Tehokkuus ja tuottavuus, siinä taikasanat.
Enkä missään nimessä haluaisi että Suomeen otettaisiin mallia Yhdysvaltojen työmarkkinoilta! Tehotonta puuhastelua, maleksitaan pitkiä tunteja työpaikoilla koska se on muka "ahkeruutta", ylipitkiä taukoja ja oman edun tavoittelua vaikka pitäisi yrityksen etua ajaa.
Kiitos, mutta ei kiitos.
Ameriikassa harkkarina ollessani opin käsitteen face timep eli vaikka töitä ei olisi, niin ennen hierarkiassa ylempänä olevia ei lähdetä toimistolta. Olisin voinut jättää oppimatta sen typeryyden.
En minäkään pidä kahvitaukoja ja kunnon lomia ja teen pitkää ja nykyään jo tehottomaksi muuttunutta päivää ja elimistö piiputtaa kroonistuneen stressin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko lainkaan että Suomessa olisi palkkaan nähden työasiat yhtään paremmin asiat kuin esim muissa Pohjoismaissa tai siellä Jenkeissä. Yleensäkin jos katsottaisi miten paljon työajasta oikeasti on työntekoa niin tod näk suurin piirtein kaikki pystyvät olemaan tehokkaita saman rajallisen ajan verran. Toiset vaan vähentää aikaa loppupäästä ja kuolee sydäriin viisikymppisenä, vaikka tehokasta työaikaa olisi ollut vielä ainakin 15 vuotta jäljellä.
Ihmiset eivät ole robotteja ja elämässä tulisi olla muutakin kuin vain työnteko. Miksi ihmisillä on aina niin kiire? Hiljaa hyvä tulee.
Itse kärsin puoli vuotta työpaikassa ulkomailla jossa en kerennyt pitämään edes viiden minuutin ruokataukoa kerran päivässä (jottei vaan pidettäisi laiskana) ja jossa työpäivät kestivät vähintään 10h. Tätä rumbaa sitten kuusi päivää viikossa. Ei sellaista jaksa fyysisesti eikä henkisesti. Kun vihdoin ja viimein sain burnoutin, tajusin onneksi lopettaa.
Työt tehtiin nopsaan mutta jälki oli myös sen mukaista. Työnantajat haluavat säästää rahaa, joten henkilöstöä palkataan vähemmän kuin ennen, mutta työmäärän pitäisi pysyä ennalla.
Onpas tuhti ja tanakka täti. Vois tehdä tunnin vähemmän päivässä töitä ja urheilla sen sijaan. Kahvitaukoja ei pidä mutta vissii kahvileipää vedelty sitten työtä tehdessä, sen verran uimarengasta on vyötäröllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ulkosuomalaisena yhdessä maailman johtavassa teollisuusmaassa asuvana en huomannut mitään ihmeellistä noissa työajoissa. Ihan normihommaa johtajalle. Suomessa tehdään kansainvälisesti mitattuna erittäin lyhyttä työviikkoa ruhtinaallisilla vuosilomilla.
Toisekseen haastava työ voi antaa oikeasti elämään paljonkin sisältöä ja silloin sitä tekee mielellään. Jos ei esimerkiksi ole lapsia ja puoliso on saman henkinen, niin en näe mitään syytä miksei tuollainen arki toimisi ihan hyvin ilman pelkoa burn outista.
Se, että johtaja tekee pitkää päivää ja on valmis venymään ei tietenkään tarkoita, että hän automaattisesti vaatisi samaa alaisiltaan. Hänen palkkansa koostuu osaamisen lisäksi siitä, että on yrityksen käytettävissä lähes kellonympäri tarvittaessa. Kyllä normaaliälyinen ihminen ymmärtää, ettei perusduunarilta voi odottaa samaa sitoutumista eikä siihen yleensä edes ole mitään tarvettakaan.
Normihommaa maailmalla tai ei, niin mun mielestä kuitenkin tuossa on Marimekolla käynyt viestinnällinen moka. Eivätkö pyytäneet juttua luettavaksi? Eivätkö tajunneet, ettei tuon työnarkomaaniasenteen esittely ole Suomen kontekstissa firmalle hyvää mainosta?
Tosiasiassa kun varmaan siivoojat ja muut on tuolla naisella tukena arjessa, on varaa ostaa valmiina ruuat ja palvelut, niin eihän toi työpäivä varmaan ole mikään katastrofitilanne. Ja varmaan niissä palavereissa ehtii myös kahvitella ja voi sanoa, että hetki vaan ja pistäytyä vessassa tms. Mutta ihmiset, jotka jutun lukee, elää erilaista elämää, heille kahvitauottomuus tarkoittaa ettei vessaan työstään pääse ja ihan vesijano olisi kova, sillä monet eivät voi työn aikana syödä tai oikein juodakaan (etenkään jos vessaan ei sitten pääse.) Eli pidempi, tauoton päivä huolestuttaa "tavallista ihmistä" hyvän työntekijän mittana ja trendinä, kun sen jälkeen "tavallisen ihmisen" pitää tosiaan vielä hoitaa kaikki arjen askareet ja lapset sekä ikääntyvät vanhemmatkin ehkä.
Hesarissa on ollut tämä mielenkiintoinen juttusarja jo jonkin aikaa. Ovatko sinun mielestäsi siis tämän jutun lukijat tyypillisesti väkeä, jotka eivät ymmärrä, että tässä on kyse nyt tämän yhden tyypin toimenkuvasta, työhön liittyvistä mielenkiinnon kohteista ja haasteista sekä tavasta tehdä töitä? Lukevatko ihmiset, joille työ on vain sarja liksan vaatimia päivittäisiä pakkoliikkeitä, todella näitä juttuja ja ahdistuvat, että nyt verenimijäporvari riistää kahvi- ja tupakkitauot ja työntää kakkavaippavanhuksen minulle kotihoitoon? Pitäisikö jokaisen jutun loppuun kirjoittaa, että olet kelpo työntekijä silloinkin, jos noudatat työaikojasi sekunnilleen etkä tee powerpointteja iltatöinä, vai miten tämä pitäisi hoitaa? Ehdota ihmeessä, kyllä se toimittaja takuulla käy täällä kurkkimassa, miten hänen pitäisi juttunsa kirjoittaa, että olisi riittävän selvää tekstiä.
Totta, onhan lehtien lukeminen vähentynyt. Mutta uskon kyllä, että "tavallisten työpaikkojen tavalliset ihmiset" vielä jonkin verran sentään Hesaria tilaa ja jopa lukee. Marimekko on monelle suomalaiselle tärkeä merkki, ja juttu oli ihan kevyt ja houkuttelevasti esillä lehdessä, ei bisnesjargonia. Joten miksi ihmeessä sitä eivät olisi lukeneet "tavalliset ihmiset" (joista puhut muuten todella törkeän alentuvaisesti)?
Juttu kertoo yhden henkilön näkökulmasta erään yrityksen kulttuurista. Kyllä ihminen siinä ihan Marimekon edustajana kertoili asioita, kerrassaan merkillinen ajatus sinulla, että juttu ei olisi liittynyt firmaan ja firman uuteen työntekijään vaan vain ihmiseen itseensä persoonana!
Eikä toimittajan työssä tai selkeäsanaisuudessa ollut lukijan näkökulmasta mitään vikaa, mistä tuollaista sait päähäsi? Juttu heijasteli yhden ihmisen esimerkin kautta yrityksen arvoja, ja osasta niistä nyt ollaan (esim tämän palstan keskusteluissa) eri mieltä. Ei sinun tarvitse siitä suuttua niin että haukut työtä tekeviä suomalaisia ja heidän arkeaan rumasti.
Nimittelit itse jutun henkilöä "työnarkomaaniksi 10 tunnin työpäivien takia ja syytit hänen vievän kahvitauot muilta tavistyöntekijöiltä. Kirjoituksesi mukaan "(...) heille kahvitauottomuus tarkoittaa ettei vessaan työstään pääse ja ihan vesijano olisi kova, sillä monet eivät voi työn aikana syödä tai oikein juodakaan (etenkään jos vessaan ei sitten pääse.)" Eli pidempi, tauoton päivä huolestuttaa "tavallista ihmistä" hyvän työntekijän mittana ja trendinä (...)". Keitä "tavallisia ihmisiä" tässä oikein ajattelit? Strohmayer kertoi omasta työstään ja tavoistaan, eikä hän aivan varmasti ole edes omalta HR-väeltään (joita takuulla on varsin vähän Marimekon koko henkilöstöstä) viemässä kahveja suusta. Aikamoista lukijoiden aliarviointia, jos sinun mielestäsi on päivänselvää, että tällaisesta jutusta ihmiset alkavat ahdistua ja pelätä, että heidän pitää jatkossa viettää työpäivä vaipoissa. Meillä jokaisella on takuulla välillä työpäiviä, jolloin hyvä jos tosiaankaan vessassa ehtii käydä ja vettä hörpätä, mutta ajatus että siitä tehtäisiin vaikkapa Marimekkolainen toimintatapa, on korkeinnakin huvittava.
Marimekon arvoihin ei tuossa jutussa kajottu missään vaiheessa. Työnsä tavoitteista ja kehityssuunnista Strohmayer puhuu fiksusti, vaikka edessä on varmasti isoja haasteita, koska eri maissa luontojaan on niin erilaiset toimintatavat. Onnea hänelle uudessa työssään!
Miksi Nokia romahti vaikka tekivät töitä aamusta iltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeteltävää tuossa on? 10h ei riitä mihinkään jos oikeasti tahtoo saada työt tehtyä. Kahvin voi juoda töitä tehdessä. terv. lakimies
Niinpä. Ja kyllä ihminen tekee tehokkaasti yli 10h päivässä jos tarve vaatii. Omalla työpaikallanikin monet insinöörit ovat mielestäänniin kiireisiä ja vaativissa töissä ja minun hommani on valvoa että heidän työnsä sujuu, virheitä ei tapahdu ja laatia heille ohjeita, tavanomaisemman juristin työn ohessa. Näemmä täällä suurimmalla osalla tuo sama asenne. Tuskin moni kiistää etteikö Nokia olisi ollut aikoinaan menestyksekäs firma. Siellä mini ei ehtinyt edes syödä tai hakea sitä kahvia työpöydälle. Ei se olisi tapahtunut jos olisi klo 16 pudonnut kynä pöydälle.
Pikkuvinkki: Kynää parempia työvälineitä on keksitty.
Me sinua tyhmemmätkin tajuamme, että kyse oli sanonnasta.
Ei tuo mitenkään poikkeukselliselta kuulosta. Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka työskentelevät paljon enemmän. Itsekin olin uran alussa sellainen muutaman vuoden, jolloin se olikin hyödyllistä, koska opin ja etenin nopeasti. Sittemmin into on laantunut, eikä toisaalta omalla osaamistasollani tulokset enää parane, vaikka päivää pidentäisikin pari tuntia.
Nykyään olen onneksi omassa kuplassani todistanut trendiä, jossa vapaa-aika, kahdeksan tunnin yöuni, perhe, harrastukset ja yleinen hyvinvointi ovat nousseet arvossaan merkittävästi. Kukin tavallaan tietysti, mutta aiempi työn sankari -kulttuuri ajoi burnouttiin niitäkin, jotka eivät aidosti ole supersuorittamiseen sopivia ja halukkaita.