Köyhä valittaa (IL): Onko nyt niin, että lemmikit ovat vain hyväosaisten ja rikkaiden etuoikeus?

Elän toimeentulotuella, on kissa. Ei ole ikinä ollut ongelmia laittaa kissaan rahaa, ruoka ei ole kovin kallista, hiekkasäkin saa mustista ja mirristä 23€ (ostan aina 7kg säkin tai yli) äiti maksanut eläinlääkärin silloin kun harvoin on hoito maksanut yli 100€. Kissa rakad ja aina etusijalla, ihan samoin kun monilla lapset.

Vierailija kirjoitti:

Elän toimeentulotuella, on kissa. Ei ole ikinä ollut ongelmia laittaa kissaan rahaa, ruoka ei ole kovin kallista, hiekkasäkin saa mustista ja mirristä 23€ (ostan aina 7kg säkin tai yli) äiti maksanut eläinlääkärin silloin kun harvoin on hoito maksanut yli 100€. Kissa rakad ja aina etusijalla, ihan samoin kun monilla lapset.

Mulla aika sama. Tosin itse saan työttömyyskorvauksen, ja kissa elää ja voi hyvin. Menee etusijalle kaikessa, ja pistän aina rahaa hiukan sukanvarteen joka kuukausi, koska ikinä ei voi tietää milloin täytyy lähteä eläinlääkäriin hoitamaan jotain vaivaa.

Jaa´a.... näitä kun lukee, niin enpä tiedä mitä ajatella. No, ainakin sen, että on jotenkin surullista, miten aivan liian monet tavalliset suomalaiset jaksavat kohdistaa paheksuntaansa siihen, jos jollain köyhällä on lemmikki. Paheksuntaa ei kuitenkaan jakseta kohdistaa siihen, jos yritykset saavat Suomessa todistetusti tehottomia yritystukia 4 miljardia vuodessa, jopa hyvin pärjäävät suuryritykset saavat tukia. Jorma Ollilakin ihmetteli niitä ollessaan Nokian suuruuden vuosina sen johdossa ja Nokian silti saadessa tukiaisia, joita ei voida mitenkään puolustaa. Yritystuet pitävät yllä toimintaa, joka ilman tukiaisia on elinkelvotonta. Mitä järkeä siis antaa yritystukia sellaisellekin toiminnalle, jonka elinehto tuet ovat?

Entä jos onkin niin, että köyhän lemmikki tuottaa valtavasti mielihyvää omistajalleen? Ja kun on mielihyvää, se ennalta ehkäisee sairauksia, päihteitä jne. Niiden hoitaminen tulee kuitenkin kalliimmaksi, kuin se lemmikki. Eli osaatteko te valittajat tälläisen yksinkertaisen ajattelun; se mikä on nyt meno, on tulevaisuuden säästö.

Ja osaatteko te suhteuttaa asioiden suuruusluokkia ollenkaan niiden euromääräisten vaikutusten suhteen; eli ovatko ihmiset tosiaan niin tyhmiä, ettei osa heistä ymmärrä, että köyhien lemmikit eivät syökse Suomea perikatoon. Sen sijaan perikatoon syöksevät sellaiset summat, joita kuluu yritystukiin (uusia pienyrityksiä lukuunottamatta), sekä kaikenlaiset verovähennyksetkin, joita on varmaan useammalla miljardilla tässä maassa. Kuitenkin suurin päänsärky on lemmikit ja köyhien huvipuistorannekkeet. Niistä täällä saatana jaksetaan valittaa viikosta toiseen!  

Nyt netin myötä, kun on päässyt laajemmin tutustumaan ihmisten ajatteluun (yritystuet vs. köyhien koirat; kumpi tulee kalliimmaksi?) ja näistä tehtyihin päätelmiin, en voi sanoa, kuin että olen erittäin pettynyt siihen, kuinka typeriä nämä moralisoijat oikeasti ovatkaan ymmärryksen tasoltaan. Porukalla menee tuhannet ja miljardit iloisesti sekaisin päätellen siitä, että köyhän koirasta jaksetaan ulista, mutta yritystuista jne. ei. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa lehtijutussa valittaja oli taas lapsiperheelliset. He ovat pyytäneet jo IL:ssa älypuhelinta, huvipuistoretkiä, merkkitennareita ja lemmikkien kustannuksia, kaikki siis pitäisi yhteikunnan maksaa. Muuten lapselle tulee paha mieli.

Itse olen yksin asuva köyhä ja minun moraalin mukaan hyväntekeväisyydestä pyydetään vain ruokaa ja vaatetta.

Kauhean nöyrä sinä ainakin olet. Mitä on, kun edes köyhät eivät enää kykene kohdistamaan vihaansa poliitikkoihin, jotka myöntävät miljardien yritystuet ja matalat pääomaverot korkeille pääomatuloille, vaan sen sijaan jo köyhäkin kohdistaa vihansa omaan luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka, vaatetus, lämmin asumus, terveydenhuolto, koulutus, turvallisuus. Nämä hyvinvointivaltion pitäisi tarjota kaikille, jotka eivät itse kykene. Muuta ei!

Taas tyypillinen persun mielipide, hyvin yksioikoinen, josssa ihmisen katsotaan olevan olento, jolle riittää fyysisten edellytysten täyttyminen. Sen sijaan ihmisten henkistä ulottuvuutta ei oteta huomioon. Jos et sen vertaa ymmärrä, että ihmisen perustarpeisiin LUONTAISESTI kuuluu jonkinlainen virikkeellinenkin elämä (aivan samoin, kuin LUONTAISESTI vaikka häkkikanoille, porsaille jne., jotka myös tarvitsevat virikkeitä, kuten tutkittua), niin silloin kannattaa mieluummin olla hiljaa tietämättömyydestään. Eli noiden mainitsemiesi lisäksi kaikille on taattava verovaroista myös jonkinlaista täydellistä arjesta pois pääsemistä, joka tarkoittaa kulttuurielämyksiä, edullista matkaa johonkin vähintään kotimaassa, sekä jonkin harrastuksen, esim. kuntosalin, mikäli sellaiseen on mieltynyt. Ja näitä mainitsemiani ei kuitenkaan ole tarkoitus taata luksus-laadullisina, vaan edullisia vaihtoehtoja, joista kuitenkin saa mielenravintoa, vaihtelua ja mielekkyyttä elämään. 

Sinun mallissasi tämän hetken säästö olisi tulevaisuuden meno, jossa monet ihmiset viettäisivät täysin virikkeetöntä elämää saaden aikaan sen, että ihmisten mielenterveys alkaisi vähitellen järkkkyä yhä useammalla, kun ei edes mieluisaa kohtuuhintaista harrastusta saisi harrastaa, tai koskaan kotikylänsä ulkopuolelle pääsisi käymään. Yhä useammat alkaisivat käyttämään päihteitä mielenterveyden ongelmiinsa, kun he miettisivät mistä kaikesta jäävät paitsi ja heidän ajatellessa, että koko loppuelämä on samaa paskaa. Yhä useammat sairastuisivat myös. Kaikki tämä maksaisi valtavasti enemmän, kuin verovaroista kustannettavat kohtuuhintaiset lomat jne., sekä aiheuttaisi katkeroitumista yhä enemmän. Tämän myötä monille kävisi viimeistään niin, että he eivät koskaan kykenisi hakeutumaan työelämään.

Luojan kiitos, et ole päättämässä siitä, mitä ihmiset tarvitsevat voidakseen riittävän hyvin, koska kapasiteettisi ja tietämyksesi ei näytä riittävän siihen. Jos sellaista yhteiskuntaa kaipailee, jossa ihmisille taataan vain ruoka, vaate ja asuminen - jos niitäkään -, niin silloin kannattaa katsella etelä-afrikan ja brasilian kaltaisten hyvin eriarvoisten yhteiskuntien suuntaan ja miettiä, ovatko ne jonkinlaisia onneloita ja mikä on niiden rikollisuusaste.

Vierailija kirjoitti:

Kun mulla ei ole lemmikkiä, niin onko mielenterveyteni nyt vaarassa?

Pitääkö huolestua, kun eläin tuntuu nyt olevan mielenterveyden tukipilari? Pitäisikö allergiset kärrätä samoin tein mielisairaalaan, miten he pysyvät järjissään?

Kai minunkin pitää alkaa vonkumaan ennaltaehkäisevää yhteiskunnan elättämää mielenterveysmarsua.

Jollekin mielenterveyden tukipilari voi juurikin olla lemmikki. Jollekin muulle se taas on aivan jotain muuta. Ihmiset ovat kovin erilaisia. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Kaksipiippuinen juttu.

Lemmikille pitää pystyä takaamaan hyvä elämä, ruoat ja hoito. Se on köyhälle vaikeaa.

Toisaalta olen nähnyt niin paljon näitä tapauksia, joissa lemmikki, yleensä koira, pitää syrjäytyneen elämässä joten kuten kiinni. Kun lemmikistä aika jättää, alkaa yhteiskunnalle kallis syöksykierre kohti sen väistämätöntä loppua.

Myös moniongelmaisessa perheessä lemmikki voi tarjota lapselle emotionaalista läheisyyttä, joka muuten jää kokonaan puuttumaan.

Monessa tapauksessa voisi olla ihan järkevää tukea sitä köyhän lemmikinpitoa tarveharkintaisen harrastusavustuksen avulla.

Käyttäjä2676 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka, vaatetus, lämmin asumus, terveydenhuolto, koulutus, turvallisuus. Nämä hyvinvointivaltion pitäisi tarjota kaikille, jotka eivät itse kykene. Muuta ei!

Taas tyypillinen persun mielipide, hyvin yksioikoinen, josssa ihmisen katsotaan olevan olento, jolle riittää fyysisten edellytysten täyttyminen. Sen sijaan ihmisten henkistä ulottuvuutta ei oteta huomioon. Jos et sen vertaa ymmärrä, että ihmisen perustarpeisiin LUONTAISESTI kuuluu jonkinlainen virikkeellinenkin elämä (aivan samoin, kuin LUONTAISESTI vaikka häkkikanoille, porsaille jne., jotka myös tarvitsevat virikkeitä, kuten tutkittua), niin silloin kannattaa mieluummin olla hiljaa tietämättömyydestään. Eli noiden mainitsemiesi lisäksi kaikille on taattava verovaroista myös jonkinlaista täydellistä arjesta pois pääsemistä, joka tarkoittaa kulttuurielämyksiä, edullista matkaa johonkin vähintään kotimaassa, sekä jonkin harrastuksen, esim. kuntosalin, mikäli sellaiseen on mieltynyt. Ja näitä mainitsemiani ei kuitenkaan ole tarkoitus taata luksus-laadullisina, vaan edullisia vaihtoehtoja, joista kuitenkin saa mielenravintoa, vaihtelua ja mielekkyyttä elämään. 

Sinun mallissasi tämän hetken säästö olisi tulevaisuuden meno, jossa monet ihmiset viettäisivät täysin virikkeetöntä elämää saaden aikaan sen, että ihmisten mielenterveys alkaisi vähitellen järkkkyä yhä useammalla, kun ei edes mieluisaa kohtuuhintaista harrastusta saisi harrastaa, tai koskaan kotikylänsä ulkopuolelle pääsisi käymään. Yhä useammat alkaisivat käyttämään päihteitä mielenterveyden ongelmiinsa, kun he miettisivät mistä kaikesta jäävät paitsi ja heidän ajatellessa, että koko loppuelämä on samaa paskaa. Yhä useammat sairastuisivat myös. Kaikki tämä maksaisi valtavasti enemmän, kuin verovaroista kustannettavat kohtuuhintaiset lomat jne., sekä aiheuttaisi katkeroitumista yhä enemmän. Tämän myötä monille kävisi viimeistään niin, että he eivät koskaan kykenisi hakeutumaan työelämään.

Luojan kiitos, et ole päättämässä siitä, mitä ihmiset tarvitsevat voidakseen riittävän hyvin, koska kapasiteettisi ja tietämyksesi ei näytä riittävän siihen. Jos sellaista yhteiskuntaa kaipailee, jossa ihmisille taataan vain ruoka, vaate ja asuminen - jos niitäkään -, niin silloin kannattaa katsella etelä-afrikan ja brasilian kaltaisten hyvin eriarvoisten yhteiskuntien suuntaan ja miettiä, ovatko ne jonkinlaisia onneloita ja mikä on niiden rikollisuusaste.

Kyllä mielekkyyden kokemus on tärkeää, mutta meistä jokaisen täytyy itse tuoda päiviinsä sitä mielekkyyttä. Ei voi olla niin, että oman elämän mielekkyyden kokemus ei onnistu kuin rahalla tai niin että oli se kaikkein mieluisin tekeminen sitten mitä tahansa niin siihen on saatava raha.

Itselläni moni mieluinen asia on ilmainen vaikka rahaa olisi: kirjasto, kävely metsässä, valokuvaaminen (ihan vaan puhelimella), ilmaistapahtumat, museot ym. Jälkimmäinen ei ole ilmainen mutta puhutaan muutamasta eurosta.

Ollessani opiskelija minulla ei ollut varaa jumppakorttiin joten katselin netistä jumppaohjeita ja jumppasin kotona. Lisäksi kävin juoksemassa mun vanhoilla lenkkareilla. Suurin osa omistaa yhdet lenkkarit. Jos ei niin kenkiin saattaa saadakin harkinnanvaraista, en tiedä. Minulla ei myöskään ollut varaa pitää eläintä vaikka olen todella eläinrakas ja kasvanut koiraperheessä. Mun täytyy myöntää että mä en koskaan osannut ajatella että se on väärin ettei mulla ole jumppakorttia tai koiraa. Mulla oli kuitenkin merenrannassa kävely, kirjasto ja muuta.

Ei niin että on vain yksi asia joka tuo mielekkyyttä ja siihen pitää jokaiselle antaa raha vaan niin että omasta elämästään rakentaa mielekästä niillä resursseilla, joita on. Kukaan ei liene vähävaraisempi kuin opiskelija mutta silti pitää hakea mielekkyyttä vapaa-aikaan. Kun ei voinut ottaa koiraa, olin usein koiravahtina ja lenkittäjänä muille koirille ym. Kun ei ollut varaa matkustaa viikonloppuna mihinkään, hain kirjastosta kasan dekkareita jne. Jotain tilalle jos mieluisimpaan ei ollut varaa. En kokenut että olisin jotenkin kaltoinkohdeltu ollut tai että olisin kokenut vääryyttä vaikka näin piti elää. Tehtiinkö mulle vääryyttä siis kuitenkin?

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

No voi itku, oon köyhä opiskelija ja arvatkaa mitä, mä käyn kaksi kertaa vuodessa reissaamassa kunnolla ulkomailla ja mulla on koira.  Oikein hyvin pärjään, kun en rahojani mihinkään turhaan tuhlaa.

Eli tuet on liian suuret?

Käyttäjä2676 kirjoitti:

Jaa´a.... näitä kun lukee, niin enpä tiedä mitä ajatella. No, ainakin sen, että on jotenkin surullista, miten aivan liian monet tavalliset suomalaiset jaksavat kohdistaa paheksuntaansa siihen, jos jollain köyhällä on lemmikki. Paheksuntaa ei kuitenkaan jakseta kohdistaa siihen, jos yritykset saavat Suomessa todistetusti tehottomia yritystukia 4 miljardia vuodessa, jopa hyvin pärjäävät suuryritykset saavat tukia. Jorma Ollilakin ihmetteli niitä ollessaan Nokian suuruuden vuosina sen johdossa ja Nokian silti saadessa tukiaisia, joita ei voida mitenkään puolustaa. Yritystuet pitävät yllä toimintaa, joka ilman tukiaisia on elinkelvotonta. Mitä järkeä siis antaa yritystukia sellaisellekin toiminnalle, jonka elinehto tuet ovat?

Entä jos onkin niin, että köyhän lemmikki tuottaa valtavasti mielihyvää omistajalleen? Ja kun on mielihyvää, se ennalta ehkäisee sairauksia, päihteitä jne. Niiden hoitaminen tulee kuitenkin kalliimmaksi, kuin se lemmikki. Eli osaatteko te valittajat tälläisen yksinkertaisen ajattelun; se mikä on nyt meno, on tulevaisuuden säästö.

Ja osaatteko te suhteuttaa asioiden suuruusluokkia ollenkaan niiden euromääräisten vaikutusten suhteen; eli ovatko ihmiset tosiaan niin tyhmiä, ettei osa heistä ymmärrä, että köyhien lemmikit eivät syökse Suomea perikatoon. Sen sijaan perikatoon syöksevät sellaiset summat, joita kuluu yritystukiin (uusia pienyrityksiä lukuunottamatta), sekä kaikenlaiset verovähennyksetkin, joita on varmaan useammalla miljardilla tässä maassa. Kuitenkin suurin päänsärky on lemmikit ja köyhien huvipuistorannekkeet. Niistä täällä saatana jaksetaan valittaa viikosta toiseen!  

Nyt netin myötä, kun on päässyt laajemmin tutustumaan ihmisten ajatteluun (yritystuet vs. köyhien koirat; kumpi tulee kalliimmaksi?) ja näistä tehtyihin päätelmiin, en voi sanoa, kuin että olen erittäin pettynyt siihen, kuinka typeriä nämä moralisoijat oikeasti ovatkaan ymmärryksen tasoltaan. Porukalla menee tuhannet ja miljardit iloisesti sekaisin päätellen siitä, että köyhän koirasta jaksetaan ulista jne. ei. 

Itseäni kiinnostaa sosiaaliturvapolitiikka ja sen uudelleenorganisoiminen tavalla, joka mahdollistaisi sosiaaliturvan olemassaolon jatkossakin. Mä itse ainakaan en missään vaiheessa ole verrannut yritystukia ja sosiaaliturvaa. Yritystuistakin voisin keskustella, jos niistä olisi ketju. Ketjun aiheena on nyt eläimet.

Tätä eläinasiaa lähestyn ainoastaan eläinten oikeuksien kautta, koska eläin ei ole välttämättömyys tai jos on eli tarvitsee sairautensa vuoksi esim kaverikoiratapaamisia niin ne on ihan ilmaisia, samoin hevosterapia on ilmaista jne. Mutta tosiaan niin eläimelläkin on oikeuksia saada hyvä hoito sairastuessaan, ravitseva ruoka, kunnon lenkit, virikkeitä jne. Eläimen tehtävä ei ole hoitaa ihmistä (paitsi töissä jolloin sillä on oma ohjaaja eli sen omistaja ja koira tekee sitä hoitotyötään ihan työliivi päällä ja silloin sen tehtävä on hoitaa ihmistä.) Nämäkin koirat hoitavat vain töissä että työn ulkopuolella niiden kaikista tarpeista huolehditaan.

Minä en välitä siitä onko koiran omistaja rikas, köyhä vai jotain siltä väliltä kunhan hän itse pystyy huolehtimaan siitä että koiran tarpeisiin vastataan, sen sairaudet hoidetaan jne. Jos ei voi tehdä näin niin sitten ei voi omistaa eläintä. Yritystuet on sinänsä tosi kaukana eläinten oikeuksien puolustamisesta mutta koko talouspolitiikka kiinnostaa niin tosiaan miksipä ei yritystukiakin voisi pohdiskella. Ehkä ei tule sit niistä avattua juttua ketjussa, jossa peräänkuulutan omistajan velvollisuutta huolehtia koirasta parhaalla tavalla. Jos jokin tämän huolehtimisen estää: elämäntilanne, raha, sairaus niin siksi on näitä kodinvaihtajaryhmiäkin jossa vaikka vakavasti sairas etsii koiralleen uutta kotia jotta se pääsisi edelleen pitkille lenkeille ym.

Tämä on minusta eläinten oikeuksiin liittyvä kysymys, ei niinkään sosiaaliturvapoliittinen kysymys. Koiran saa kyllä myös hoitamaan mielenterveyttä jos siihen on tarve. Kiitos ihanien kaverikoirien ja heidän ohjaajiensa. Mullakin yksi kaveri tekee kaverikoiratyötä.

Käyttäjä2676 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa lehtijutussa valittaja oli taas lapsiperheelliset. He ovat pyytäneet jo IL:ssa älypuhelinta, huvipuistoretkiä, merkkitennareita ja lemmikkien kustannuksia, kaikki siis pitäisi yhteikunnan maksaa. Muuten lapselle tulee paha mieli.

Itse olen yksin asuva köyhä ja minun moraalin mukaan hyväntekeväisyydestä pyydetään vain ruokaa ja vaatetta.

Kauhean nöyrä sinä ainakin olet. Mitä on, kun edes köyhät eivät enää kykene kohdistamaan vihaansa poliitikkoihin, jotka myöntävät miljardien yritystuet ja matalat pääomaverot korkeille pääomatuloille, vaan sen sijaan jo köyhäkin kohdistaa vihansa omaan luokkaansa.

Ei hän minusta ole nöyrä vaan moraalinen kunnon ihminen. Ei kaikilla keskituloisillakaan ole merkkivaatteita (itse olen Seppälän asiakas eli edullista on), älypuhelimia, kalliita juttuja. Kyllä oikeasti se aika härskiä on että pyydetään asioita joiden hinnaksi tulee 1000 euroa tai yli jos perhettä auttamaan lähtenyt ne hankkii.

Mä en havainnut vihaa enkä mä koe että merkkivaatteet tai merkkielektroniikka on perusoikeus tai ihminen joka niitä ei pyydä, on nöyrä. Ihminen joka ei niitä pyydä, ymmärtää että just nyt niihin merkkijutuihin ei ole varaa ja jos oikeasti tarvitaan tennarit niin ehjät ja siistit kelpaa vaikka niiden hinta ei olisi monta sataa. Tämä kelle vastaat on sivistynyt ihminen, ei nöyrä vaan sivistynyt, erotuksena härskeihin ruinaajiin. Sitä paitsi hänen viiteryhmänsä ei ole nämä ruinaajat vain siksi että hänkin on pienituloinen. Hänen viiteryhmänsä kunniallisesta käytöksestä päätellen on ihan muu porukka kuin härskien vaatimusten esittäjät ja merkkituotteiden vaatijat.

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu.

Lemmikille pitää pystyä takaamaan hyvä elämä, ruoat ja hoito. Se on köyhälle vaikeaa.

Toisaalta olen nähnyt niin paljon näitä tapauksia, joissa lemmikki, yleensä koira, pitää syrjäytyneen elämässä joten kuten kiinni. Kun lemmikistä aika jättää, alkaa yhteiskunnalle kallis syöksykierre kohti sen väistämätöntä loppua.

Myös moniongelmaisessa perheessä lemmikki voi tarjota lapselle emotionaalista läheisyyttä, joka muuten jää kokonaan puuttumaan.

Monessa tapauksessa voisi olla ihan järkevää tukea sitä köyhän lemmikinpitoa tarveharkintaisen harrastusavustuksen avulla.

Moniongelmaiseen perheeseen tuskin kannattaa ottaa lemmikkiä. Kuka siitä huolehtii kun ongelmat eskaloituvat. Lemmikki tulee ottaa perheeseen jolla on voimavaroja huolehtia siitä eikä niinpäin että lemmikki on jotenkin avuksi perheelle. Lemmikit teettävät aina ylimääräistä työtä, siksi niitä ei voi ottaa stressileluksi perheeseen jossa voimavarat ja elämänhallinta ovat muutenkin kortilla.

Tuttavani taas kerää jotain tukipaketti perheelle. 3 kissaa, 2 koiraa, lapsia 5, äidin koko 3xl ja isän 4xl. Ja lapset kokoa l ja xl.

Voin pahoin.

Itse eron jälkeen kun olin tosi vähissä varoissa, laihduin. Olin pahimmillaan kokoa 34, nyt jo vuosia 36.

Kun en ole makeaa syönyt vuosiin, kun juhlissa, säästää siinä jo hirveesti rahaa.

Ei se mun elämä mitään herkkua ollut, kun varmaan 1/2 v söin päivässä 3 krt puuroa.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien ruokakulut ovat mitättömiä niin kertoo paremminkin sosiaaliturvan riittämättömyydestä että parilla eurolla päivässä syövä lemmikki on liikaa. Silloin ihminen on itsekin jo siinä pisteessä että ruokaa ei ole itsellekään. Eläilääkäri kuluja on välillä mutta kyllä niistä selvisi ennen pienituloinenkin talouden menemättä sekaisin. Vielä 80-luvulla pulloja ja keräsivät vain pultsarit ja pikkupojat mutta nykyään keski-ikäisetkin. Tämä on yksi merkki leipäjonojen ilmestymisen myöt köyhien määrän kasvusta ja köydyyden syventymisestä.

Ai jaa. 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa vanhempani, kaksi nuorta ja pienipalkkaista, tupakoimatonta ja alkoholi juomatonta pikkulasten vanhempaa keräsivät pulloja ahkerasti. Pullorahoilla maksettiin monen päivän ruuat.

Tietenkin. Eihän köyhillä pitäisi olla oikeuksia mihinkään. Kun huvinvuoksi maataan kotona perse homeessa saaden ilmaista rahaa.

Köyhiä voi syyttää vaikka naapurin koiran kuolemasta. Ihan täysin köyhän omaa syytä olla tilanteessaan!

Kyllä tekevä töitä löytää.

Köyhien lisääntymistä pitäisi mielestäni myös rajoittaa.

Tiede on nyt todistanut ettei lemmikki lisää hyvinvointia. Tutkittua on. Voi tehdä päinvastoin ja ymmärrän varsinkin koiran kohdalla, että siihen liittyy paljon velvollisuuksia omistajalle. Ne eivät lievitä mitään vaan tuovat lisää stressiä. Ajatellaan huonokuntoista mummoa jonka pitää vaan jaksaa monta kertaa päivässä ulkoiluttaa koiraan. Siihen päälle muu huolenpito.

Näkyi olleen aloitus aiheesta, mutta oli poistettu??

Escort-eläimet on sitä pahinta eläinten hyväksikäyttöä. Vaikka oltais vielä "normaalissa" lemmikki-eläin kulttuurissa

Vierailija kirjoitti:

Tiede on nyt todistanut ettei lemmikki lisää hyvinvointia. Tutkittua on. Voi tehdä päinvastoin ja ymmärrän varsinkin koiran kohdalla, että siihen liittyy paljon velvollisuuksia omistajalle. Ne eivät lievitä mitään vaan tuovat lisää stressiä. Ajatellaan huonokuntoista mummoa jonka pitää vaan jaksaa monta kertaa päivässä ulkoiluttaa koiraan. Siihen päälle muu huolenpito.

Näkyi olleen aloitus aiheesta, mutta oli poistettu??

Tuosta juttua Hesarissa mutta ei kannata linkittää kun on tilaajille. Totta täytyy olla. Moni ei tule ajatelleeksi mikä vastuu on ottaa koira tai kaksi. Lapset yleensä mankuvat et pitää saada ja kyllä ulkoiletetaan mutta se hiipuu aika pian. Vastuu on aikuisella.

Itse en ymmärrä miten köyhät edes voivat ottaa edes sen yhden koiran. Meille tuli koira ja ensimmäiset kuukaudet ovat hankintahinta mukaan laskien maksaneet varmaan yli 3000e. Sehän on puolen vuoden toimeentulotuet. 

En minäkään edes tajua heitä, joilla on pienet tulot että hankkivat koiran, kissan tms joka vie rahaa. Kokemus koiran kustannuksista meilläkin ja tonneja meni alkuun. Vuosien aikana eläinlääkäriin myös ainaki 1000e. Kissoja pitäs olla kaksi, jotta on seuraa toisilleen. Kaikki maksaa.