Onko täällä kellään salaista ihastusta? Miten kestätte tuskan?
Kommentit (29)
Muuten salainen, mutta yhdelle ystävälle jouduin tunnustamaan, kun näki naamasta että jotain oli tapahtunut. Tätä oloa kestää sitkuttamalla, puuhastelemalla ja välillä ihan vaan rypemällä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten salainen, mutta yhdelle ystävälle jouduin tunnustamaan, kun näki naamasta että jotain oli tapahtunut. Tätä oloa kestää sitkuttamalla, puuhastelemalla ja välillä ihan vaan rypemällä.
Ihan vaan rypemällä, hyvin sanottu, sitä se just on :)
Nykyään lähinnä haaveilen ihastuksestani, ennen se kyllä oli välillä aika kovaakin räytymistä. Todella hassua, että ei olla yli kuuteen vuoteen nähty, mutta olen silti edelleen ihastunut. Olemme molemmat taatusti kasvaneet ja muuttuneet vuosien aikana, en edes tiedä, millainen hän on nykyään, tai, että tunnistaisiko hän minua, jos tulisi vastaan.
Koskaan meillä ei ollut minkäänlaista säätöä, olin vain ihastunut ja olen suht. varma, että hänkin tykkäsi minusta.
Kyseessä on siis teini-ihastus, johon ihastuin 11-vuotiaana
Ei ole juuri mitään tuskaa, enemmän olen inspiroitunut. Mutta mä nyt tietysti olen aika outo. Ja hyvin luova.
Ei ole tuskaa. Olen pelkästään iloinen. Enkä aio tehdä asialle mitään. Tämä onnen tunne hänet nähdessä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole juuri mitään tuskaa, enemmän olen inspiroitunut. Mutta mä nyt tietysti olen aika outo. Ja hyvin luova.
Mulla on vähän sama. Mäkin jotenkin tavallaan nautin tilanteesta, vaikka välillä ahdistaakin. Jotenkin tää on niin romanttista, kun ollaan ihastuneita toisiimme, mutta ei vaan voida olla yhdessä.
No minun salainen ihastukseni on Eddie Redmayne, joten ei ole oikein vaihtoehtoa kuin kestää tuska...
Vierailija kirjoitti:
No minun salainen ihastukseni on Eddie Redmayne, joten ei ole oikein vaihtoehtoa kuin kestää tuska...
:D
Entä jos mies on naistenmies ja näet, että pitkällä tähtäimellä teistä ei olisi mihinkään?