Lapsi puhuu rasittavista pelihahmoista ja -maailmoista eikä tyssää, vaikkei synny "keskustelua"
9-vuotias kyseessä. Onko siis normaalia, ettei sen ikäinen poika tavallaan havaitse tai havainnoi ollenkaan, että tämä ei nyt ole keskustelu, en saa vastakaikua, vaan päinvastoin kuulijasta aihe on vastenmielinen, en herätä kiinnostusta, voisin lopettaa? Vaan jatka vain puhumistaan? Tytön kanssa ei käy ikinä noin, ei kyllä puhu peleistäkään.
En tykkää noista pelimaailmoista, minusta ne ovat vastenmielisiä ja pahaksi lapsille, mutta annan sentään pelata, kun se on lapselle niin tärkeää. Peleinä ollut mm. Minecraft ja Spore.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hälyttävää jos ei lapsi osaa muusta puhua. Mulla kyläili 9v poika ja tunnettu vauvasta asti. Kysyin mitä kuuluu niin suu vaahdossa alkaa selittää jostain pelistä. Vastasin vaan aijaa no mites koulussa menee. Jonku aasinsillan sai vedettyä siihen peliin takaisin, ei koulusta kertonut mitään.Jatkoin vielä muustakin aiheesta ja vastaus oli tyyliin joo, mut sit siinä pelissä plaaplaaplaa.. Olin ihan järkyttynyt, mitä sille kivalle pojalle oli tapahtunut.
Ja vastaushan on selvä, pelaa liikaa. Heti koulusta päästyä koneelle tai kännykällä ja siinä iltaan asti. Ihan sairasta. Laiskat äitit antaa pelata niin paljon kun huvittaa kun pääsee itse helpommalla. Ällöttävää."Mun maailmassa tapahtui 2 asiaa viime viikolla; koulussa oli samanlainen viikko, kuin aikaisempikin. Toiseksi rakensin MineCraftissä elämäni siisteimmän jutun, jota puolet luokan pojista ihasteli!"
Kummastokohan lapsi jaksaa puhua... Jos nuori/lapsi käy luistelutreeneissä 5 kertaa viikossa, mutta ei saa kotona puhua luistelusta, kuin parina päivänä niin jotain on pielessä.
Luistelu ois sentään sitä omaa elettyä elämää. Joku vitun tyhmä peli ei sitä ole.
ap
Kaunis asenne. Onhan se lapsen elämää. Vaikka pelitapahtumat sijoittuvatkin virtuaalisiin maailmoihin, ovat lapsen peleissä kokemat tunteet ja koetut elämykset aitoja ja osa "elettyä elämää". Niissä koetaan onnistumisen tunteita, adrenaliinijännitystä ja online-peleissä puolestaan on jo yhteisöllisyyttä ja tiimitoimintaa. Se, ettet otse pidä peleistä, ei tee niistä "vitun tyhmiä".
T. Aikuispelaaja
Ja kun olin pieni isä osti Spectravideon ja pelattiin pelejä, mutta siitä muistankin, miten huonoja ne olivat koukuttavuudessaan ja sen, että en mä todellakaan puhunut niistä sen jälkeen muille uuvuttaen heidät.
ap
Lapsesi ei vain ole kopiosi. Hän on eri ajan tuote ja luonnollisesti se näkyy hänen kiinnostuksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hälyttävää jos ei lapsi osaa muusta puhua. Mulla kyläili 9v poika ja tunnettu vauvasta asti. Kysyin mitä kuuluu niin suu vaahdossa alkaa selittää jostain pelistä. Vastasin vaan aijaa no mites koulussa menee. Jonku aasinsillan sai vedettyä siihen peliin takaisin, ei koulusta kertonut mitään.Jatkoin vielä muustakin aiheesta ja vastaus oli tyyliin joo, mut sit siinä pelissä plaaplaaplaa.. Olin ihan järkyttynyt, mitä sille kivalle pojalle oli tapahtunut.
Ja vastaushan on selvä, pelaa liikaa. Heti koulusta päästyä koneelle tai kännykällä ja siinä iltaan asti. Ihan sairasta. Laiskat äitit antaa pelata niin paljon kun huvittaa kun pääsee itse helpommalla. Ällöttävää."Mun maailmassa tapahtui 2 asiaa viime viikolla; koulussa oli samanlainen viikko, kuin aikaisempikin. Toiseksi rakensin MineCraftissä elämäni siisteimmän jutun, jota puolet luokan pojista ihasteli!"
Kummastokohan lapsi jaksaa puhua... Jos nuori/lapsi käy luistelutreeneissä 5 kertaa viikossa, mutta ei saa kotona puhua luistelusta, kuin parina päivänä niin jotain on pielessä.
Luistelu ois sentään sitä omaa elettyä elämää. Joku vitun tyhmä peli ei sitä ole.
apKaunis asenne. Onhan se lapsen elämää. Vaikka pelitapahtumat sijoittuvatkin virtuaalisiin maailmoihin, ovat lapsen peleissä kokemat tunteet ja koetut elämykset aitoja ja osa "elettyä elämää". Niissä koetaan onnistumisen tunteita, adrenaliinijännitystä ja online-peleissä puolestaan on jo yhteisöllisyyttä ja tiimitoimintaa. Se, ettet otse pidä peleistä, ei tee niistä "vitun tyhmiä".
T. Aikuispelaaja
No, toivottavasti. En mä ainakaan muista, että ne pelit ois olleet hyvä asia mun terveydelle, vaan kaikki se oli pois ulkoilusta yms. Mutta koska kone oli isällä, jossa kävin vain kerran viikossa, se ei haitannut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tykkää noista pelimaailmoista, minusta ne ovat vastenmielisiä ja pahaksi lapsille, mutta annan sentään pelata, kun se on lapselle niin tärkeää. Peleinä ollut mm. Minecraft ja Spore"
Pakko tarttua tähän: olisiko parempi että lapsesi katsoisi sitten jotain aivotonta tv-sarjaa, sen sijaan että rakentaa ja keksii itse ympäristöjä pelissä? Tai selaisi mielummin nettiä, kuten itsekin teet? Osaatko edes eritellä, miksi juuri Spore tai Minecraft ovat pahaksi lapselle, toisin kuin vaikkapa jokin tavallinen lasten tv-ohjelma?
1.Lastenohjelmat eivät ole niin koukuttavia.
2. Lastenohjelmissa käsitellään pääsääntöisesti tätä mailmaa. Opit siitä edes jotain. Itse rakastin pienenä kaikki Astrid Lindgrenin sarjoja ym.
apJa silti omat vanhempasi ovat saattaneet ajatella, että ainako sitä lootaa pitää tuijottaa tai jos luit paljon kirjoja, että ainako pitää olla nenä kiinni kirjassa. Koeta nähdä lapsesi henkilönä, ei itsesi jatkeena. Hänellä vain sattuu olemaan erilaiset kiinnostukset kuin sinulla.
No ei ne ajatelleet, niillä ei vain ollut riitaa siitä minkä ikäiselle tv on okei tai ohjelmat siellä. Mä oisin piilottanut lapsiltani netin, laitteet ja tabletit ikuisiksi ajoiksi, jos oisin saanut päättää.
ap
Miksi piilottaisit? Käpylehmilläkö on vain hyväksyttävää rikastuttaa elämää ja omaa mielikuvitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tykkää noista pelimaailmoista, minusta ne ovat vastenmielisiä ja pahaksi lapsille, mutta annan sentään pelata, kun se on lapselle niin tärkeää. Peleinä ollut mm. Minecraft ja Spore"
Pakko tarttua tähän: olisiko parempi että lapsesi katsoisi sitten jotain aivotonta tv-sarjaa, sen sijaan että rakentaa ja keksii itse ympäristöjä pelissä? Tai selaisi mielummin nettiä, kuten itsekin teet? Osaatko edes eritellä, miksi juuri Spore tai Minecraft ovat pahaksi lapselle, toisin kuin vaikkapa jokin tavallinen lasten tv-ohjelma?
1.Lastenohjelmat eivät ole niin koukuttavia.
2. Lastenohjelmissa käsitellään pääsääntöisesti tätä mailmaa. Opit siitä edes jotain. Itse rakastin pienenä kaikki Astrid Lindgrenin sarjoja ym.
apJa silti omat vanhempasi ovat saattaneet ajatella, että ainako sitä lootaa pitää tuijottaa tai jos luit paljon kirjoja, että ainako pitää olla nenä kiinni kirjassa. Koeta nähdä lapsesi henkilönä, ei itsesi jatkeena. Hänellä vain sattuu olemaan erilaiset kiinnostukset kuin sinulla.
No ei ne ajatelleet, niillä ei vain ollut riitaa siitä minkä ikäiselle tv on okei tai ohjelmat siellä. Mä oisin piilottanut lapsiltani netin, laitteet ja tabletit ikuisiksi ajoiksi, jos oisin saanut päättää.
ap
Kuka teillä sitten päättää lapsesi netin käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei vain ole kopiosi. Hän on eri ajan tuote ja luonnollisesti se näkyy hänen kiinnostuksissaan.
Niin no sitä mä yritän ajatella, mutta olen varma, että oma elämäni oli parempi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tykkää noista pelimaailmoista, minusta ne ovat vastenmielisiä ja pahaksi lapsille, mutta annan sentään pelata, kun se on lapselle niin tärkeää. Peleinä ollut mm. Minecraft ja Spore"
Pakko tarttua tähän: olisiko parempi että lapsesi katsoisi sitten jotain aivotonta tv-sarjaa, sen sijaan että rakentaa ja keksii itse ympäristöjä pelissä? Tai selaisi mielummin nettiä, kuten itsekin teet? Osaatko edes eritellä, miksi juuri Spore tai Minecraft ovat pahaksi lapselle, toisin kuin vaikkapa jokin tavallinen lasten tv-ohjelma?
1.Lastenohjelmat eivät ole niin koukuttavia.
2. Lastenohjelmissa käsitellään pääsääntöisesti tätä mailmaa. Opit siitä edes jotain. Itse rakastin pienenä kaikki Astrid Lindgrenin sarjoja ym.
apJa silti omat vanhempasi ovat saattaneet ajatella, että ainako sitä lootaa pitää tuijottaa tai jos luit paljon kirjoja, että ainako pitää olla nenä kiinni kirjassa. Koeta nähdä lapsesi henkilönä, ei itsesi jatkeena. Hänellä vain sattuu olemaan erilaiset kiinnostukset kuin sinulla.
No ei ne ajatelleet, niillä ei vain ollut riitaa siitä minkä ikäiselle tv on okei tai ohjelmat siellä. Mä oisin piilottanut lapsiltani netin, laitteet ja tabletit ikuisiksi ajoiksi, jos oisin saanut päättää.
apKuka teillä sitten päättää lapsesi netin käytöstä?
No mies pääsääntöisesti eli lasten isä. Hän on siinä hyvin vapaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tykkää noista pelimaailmoista, minusta ne ovat vastenmielisiä ja pahaksi lapsille, mutta annan sentään pelata, kun se on lapselle niin tärkeää. Peleinä ollut mm. Minecraft ja Spore"
Pakko tarttua tähän: olisiko parempi että lapsesi katsoisi sitten jotain aivotonta tv-sarjaa, sen sijaan että rakentaa ja keksii itse ympäristöjä pelissä? Tai selaisi mielummin nettiä, kuten itsekin teet? Osaatko edes eritellä, miksi juuri Spore tai Minecraft ovat pahaksi lapselle, toisin kuin vaikkapa jokin tavallinen lasten tv-ohjelma?
1.Lastenohjelmat eivät ole niin koukuttavia.
2. Lastenohjelmissa käsitellään pääsääntöisesti tätä mailmaa. Opit siitä edes jotain. Itse rakastin pienenä kaikki Astrid Lindgrenin sarjoja ym.
apJa silti omat vanhempasi ovat saattaneet ajatella, että ainako sitä lootaa pitää tuijottaa tai jos luit paljon kirjoja, että ainako pitää olla nenä kiinni kirjassa. Koeta nähdä lapsesi henkilönä, ei itsesi jatkeena. Hänellä vain sattuu olemaan erilaiset kiinnostukset kuin sinulla.
No ei ne ajatelleet, niillä ei vain ollut riitaa siitä minkä ikäiselle tv on okei tai ohjelmat siellä. Mä oisin piilottanut lapsiltani netin, laitteet ja tabletit ikuisiksi ajoiksi, jos oisin saanut päättää.
apMiksi piilottaisit? Käpylehmilläkö on vain hyväksyttävää rikastuttaa elämää ja omaa mielikuvitusta?
No ajako tuo myöhemminkään itse kokemaan asioita? Tuskin viitsii tehdä mitään, koska sitä ei voi saada valmiiksi 20 minuutin klikkailulla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä tälläkin palstalla on tullut useaan otteeseen ihmeteltyä, että miksi ihmeessä tietyt ihmiset hankkivat lapsia, jos ei kerran pätkääkään kiinnosta se lapsen maailma, mieli ja jutut. Lapsi tarvitsee sen kokemuksen, että on tärkeä, ja että aikuinen on kiinnostunut hänestä ja siitä mitä hänellä on sanottavanaan. Oli hän asperger tai ei, yritä nyt tukea sitä poikaa, ihaile ja kehu kuinka hyvä pelaaja on, osoita (esitä) että sua kiinnostaa hänen kiinnostuksenkohteensa. Onko susta muka kivaa, kun kerrot jostain itsellesi tärkeästä asiasta, eikä vastapuoli reagoi mitenkään tai sitten vähättelee aihetta?
Mun mielestä noi pelit on pahoja, varsinkin kun muu ei kiinnosta ja ne ovat pääkiinnostuksenkohde, niin että miten voisin kehua sellaisesta, jota pidän pahana lapselle? Tai siis koitan luottaa, että kai niissä on hyvää, kun en ole asiantuntija, ja suon hänelle oll sellainen kuin on, että pelaa. Mutta en vaan voi pitää sitä hienona asiana lapseni elämälle.
ap
Trollilta vaikuttaa. Ensin oli hyvinkin surullista, kunnes tuli ilmi, että ap:ssa ei itsessään olekaan vikaa, koska lapsella saattaa olla asperger. Tämän jälkeen ap vain korottaa omaa elämäänsä ja elintapojaan lapsensa yläpuolelle.
Samoin lapsen piirustukset ovat pelien vaikuttamia, ja niissäkin jatkuu se sama, ettei äitinä ymmärrä mitään. Lisäksi poika on huumorintajuinen, mutta kertoo vitsejä, joita on nähnyt you tubessa tyyliin pelien sisäpiirivitsejä, joissa punch linen kuulen tulevan, niin kiva hohottaa mukana, kun ei vain tajua mitään. Ois kiva nauraa oikeasti, jakaa jotain :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hälyttävää jos ei lapsi osaa muusta puhua. Mulla kyläili 9v poika ja tunnettu vauvasta asti. Kysyin mitä kuuluu niin suu vaahdossa alkaa selittää jostain pelistä. Vastasin vaan aijaa no mites koulussa menee. Jonku aasinsillan sai vedettyä siihen peliin takaisin, ei koulusta kertonut mitään.Jatkoin vielä muustakin aiheesta ja vastaus oli tyyliin joo, mut sit siinä pelissä plaaplaaplaa.. Olin ihan järkyttynyt, mitä sille kivalle pojalle oli tapahtunut.
Ja vastaushan on selvä, pelaa liikaa. Heti koulusta päästyä koneelle tai kännykällä ja siinä iltaan asti. Ihan sairasta. Laiskat äitit antaa pelata niin paljon kun huvittaa kun pääsee itse helpommalla. Ällöttävää.No, niinpä. Tabletit ja netti on helvetistä, mun puolesta maailma ois paljon parempi paikka, jos niitä ei ois ikinä keksittykään. Mistähän tuollaiset lapset kuin poikani juttelivat mun lapsuudessani? Jotenkin tuntuu, ettei maailma tuossa ulkona kiinnosta enää ollenkaan, kun pystyy pakenemaan tietokonepeleihin.
ap
Ennen nettiä ja tabletteja oli myös tietokonepelejä. :)
Mun mielestä ap:n pahin ongelma on se, että hän kieltäytyy kiinnostumasta lapsen harrastuksesta ja sitä kautta ap ei osaa opettaa lapselleen sitä oikeaa tapaa kommunikoida.
Kun ap ei tiedä mistä puhutaan (ja asenne on EVVVK), hän ei vastaa eikä ota kantaa lapsen puheeseen. Silloin ei synny keskustelua vaan lapsen monologi koska äiti on jurottava mykkä.
Jos ap innostuisi ottamaan selvää lapsen pelistä, hänkin voisi ottaa puheenvuoron, jolloin lapsi joutuisi kuuntelemaan ja miettimään mitä äiti sanoo, kysyy tai ehdottaa.
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen. Nyt se puuttuu. Ap opettaa lapselleen hyvin itsekeskeistä ja itseriittoista kommunikaation mallia.
Tuollaisia aikuisia ihmisiäkin on, jotka käyttävät ystäviään "kuuntelevana korvana". Nämä monologistit ovat niitä tyyppejä, joilla ei paljon tuttuja ja kavereita ole, koska kukaan ei jaksa olla toiselle pelkkä korva. Ehkäpä näilläkin tyypeillä oli lapsuudessaan mykät vanhemmat, joita ei lapsen puhe kiinnostanut ja lapsen ainoaksi tavaksi ottaa kontaktia jäi tuo tauoton monologi, joka uuvuttaa kenet tahansa.
Minecraft on oikeasti aika vaikea ja paljon opettelua vaativa peli, vaikka näyttääkin tosi lapselliselta peliltä. Vertaisin sitä lego palikoilla leikkimiseen, mutta vain 100x monipuolisempana (ei välttämättä vaikeampana, mutta pelissä riittää niin paljon enemmän opeteltavaa). Minecraft varmasti kehittää ongelmanratkaisutaitoja, pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä, suunnittelutaitoja, englanninkieltä kun lapsi kattoo youtubesta ohjeita ja muiden tekemiä videoita.. usein lapset pelaavat sitä vielä kavereiden kanssa eli se ei ole yksinäistä pelaamista. Minecraft on itseasiassa malli esimerkki pelistä, jota varmasti asiantuntijatkin suosittelisivat lapsille. Se on kuin täydellinen vastakohta pelille joka ei kehitä yhtään mitään.
Varmasti peliin perehtymätön ihmettelee, mikä siinä sitten vaatii niin paljon opettelua. Minecraftin koko idea on se, että siinä pelaaja luo itse pelimaailmansa tai osallistuu jonkun muun luomaan pelimaailmaan. Jotkut luovat minecraftiin pienoismalleja oikean elämän rakennuksista, kaupungeista jne, scifi tai fantasia maailmoista.. tavalliseen peliin verrattuna ero on siis siinä, että pelinkehittäjä ja valmistaja ei ole se, kuka päättää, mitä pelissä voi tehdä. Pelaaja keksii sen itse.
Tiedän, koska itse olen 29v mies joka pelannut koko ikänsä pelejä. Oikeasti lapsi kertoo sinulle maailmasta, joka on paljon suurempi kuin osaisit kuvitellakaan.
Englanninkieltä harrastus on toki opettanut, ennen sen alkamista koulussa poika osasi jo vaikka mitä siitä. Minecraft on vain grafiikoiltaan niin rumaa ja vastenmielistä. Eikä noita pelejä kiinnosta aikuisen peli-ei-intoilijan pelata, sen sijaan niitä 80-luvun pelejä voisin minäkin pelata :) Ne oli pelejä, sai pisteitä ja se joskus päättyikin, noi nykyiset on jotain ihme maailmoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Koska jos sanon, että no ei oo mun mielestä kaunis paikka, niin lapsi pahoittaa mielensä. Näin hän sa kuitenkin koko ajan väärää informaatiota suhteestamme tavallaan. Että äiti ihailee hänen tekosiaan, vaikka oikeasti äitiä ällöttää ne. Mutta kai tää on sit hyvää kasvatusta. Ei kannata sitten ihmetellä, jos aikuisena kukaan ei jaksa ihailla vaikka aina aiemmin näistä niin pidettiin. Tai ehkä se löytää jonkun toisen säälittävän peliaddiktin.
ap
Suhtautuisitko samalla tavalla, jos lapsesi tykkäisi vaikka piirtää ja kyselisi onko hänen piirustus mielestäsi hieno? Ei ne tietenkään mitään mestariteoksia voi olla tuon ikäisenä, mutta vanhemman tuki on lapselle ihan super tärkeää ja ehkä ne taideteokset voi olla jo kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä mestariteoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska jos sanon, että no ei oo mun mielestä kaunis paikka, niin lapsi pahoittaa mielensä. Näin hän sa kuitenkin koko ajan väärää informaatiota suhteestamme tavallaan. Että äiti ihailee hänen tekosiaan, vaikka oikeasti äitiä ällöttää ne. Mutta kai tää on sit hyvää kasvatusta. Ei kannata sitten ihmetellä, jos aikuisena kukaan ei jaksa ihailla vaikka aina aiemmin näistä niin pidettiin. Tai ehkä se löytää jonkun toisen säälittävän peliaddiktin.
apSuhtautuisitko samalla tavalla, jos lapsesi tykkäisi vaikka piirtää ja kyselisi onko hänen piirustus mielestäsi hieno? Ei ne tietenkään mitään mestariteoksia voi olla tuon ikäisenä, mutta vanhemman tuki on lapselle ihan super tärkeää ja ehkä ne taideteokset voi olla jo kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä mestariteoksia.
No siitä on helppo sanoa, että on hieno, koska sitä ei ole luonut joku urpo piilaaksossa rumaksi.
ap
Piikapuoleni on samanlainen mutta hänellä on adhd. Isänsäkin on sanonu monta kertaa ettei pelit kiinnosta ja on yrittänyt ottaa autohommiin mukaan. Poika on 13. Muu ei kiinnosta kun pelit ja niistä jaksaa pälpättää taukoamatta :(
No ei ne ajatelleet, niillä ei vain ollut riitaa siitä minkä ikäiselle tv on okei tai ohjelmat siellä. Mä oisin piilottanut lapsiltani netin, laitteet ja tabletit ikuisiksi ajoiksi, jos oisin saanut päättää.
ap