Käyttäjä6473
Seuratut keskustelut
Kommentit
Itse painiskelen kanssa paino ongelmien kanssa, olen 29v ja oikeastaan koko ikä on ollut ongelmia ylipainon kanssa. Parhaimmillaan olen painanut 130kg (mies siis). Niin paljon, että olen ollut täysin kyllästynyt siihen mitä peilistä näen ja siihen miten huonosti vaatteet istuvat päälleni ja miten vaikea hyvää vaatetta on löytää.
Oma kompastuskivi on aina ollut se, että haluan nopeita tuloksia ja olen hirveän mukavuuden haluinen. Minulle siis sopivat huonosti mitkään pikadieetit ja vyönkiristys kuurit. Tämmöiset eivät koskaan minulla toimineet. En halua syödä vuoden vain jotain salaattia ja ituja.
Vuonna 2015 siis ymmärsin, että olen nyt 10 vuotta taistellut saman ongelman kanssa ja päätin että asiaan on tultava muutos. Sanoin itselleni, että aika on MINUN puolellani tässä asiassa. Joten päätin, että painonpudotuksella EI OLE kiire. Minun keho ei välitä siitä, jos syön herkkuja milloin haluan. Keho ei pistä siitä pahakseen eikä painonpudotus siihen kaadu. Se vain viivästyy. Sanoin siis itselleni, että jos nyt aloitat liikunnan ja terveellisten ruokien syömisen oikeaoppisesti, niin paino kyllä putoaa ajan kanssa. Ja jos haluat jossain siinä välillä ottaa rennommin ja syödä mitä haluat, niin senkus teet. Ainoa asia mistä pitää huolehtia on se että se syöminen ja herkuttelu ei jatku niin, että paino lähtee uudestaan nousuun. Ihmisen mieli luo näitä mielikuvia, että jos nyt herkuttelen, niin koko projekti menee pieleen ja keho ja aineenvaihdunta menee sekaisin yms. Painonputoaminen pysähtyy ja kaikki työ mennyt hukkaan ja muuta vastaavaa. Mutta keho ei siitä välitä. Painonpudotus toki keskeytyy ja "viivettä" ehkä tulee päivä tai pari sen mukaan kun syöty ruoka imeytyy, mutta se siitä. Mikään ei mene sekaisin eikä aineenvaihdunta häiriöydy.
Nyt 2 vuotta myöhemmin painoa on lähtenyt noin 30kg ja homma jatkuu edelleen. Liikuntaa olen harrastanut koko tämän ajan ja se on ikäänkuin tullut jo osaksi elämäntapaa ja on vaikuttanut huomattavasti yleiskuntoon (lenkkeily ja kuntosali). Jotkut voivat sanoa että hoitivat saman homman puolessa vuodessa mutta en välitä siitä.
Minecraft on oikeasti aika vaikea ja paljon opettelua vaativa peli, vaikka näyttääkin tosi lapselliselta peliltä. Vertaisin sitä lego palikoilla leikkimiseen, mutta vain 100x monipuolisempana (ei välttämättä vaikeampana, mutta pelissä riittää niin paljon enemmän opeteltavaa). Minecraft varmasti kehittää ongelmanratkaisutaitoja, pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä, suunnittelutaitoja, englanninkieltä kun lapsi kattoo youtubesta ohjeita ja muiden tekemiä videoita.. usein lapset pelaavat sitä vielä kavereiden kanssa eli se ei ole yksinäistä pelaamista. Minecraft on itseasiassa malli esimerkki pelistä, jota varmasti asiantuntijatkin suosittelisivat lapsille. Se on kuin täydellinen vastakohta pelille joka ei kehitä yhtään mitään.
Varmasti peliin perehtymätön ihmettelee, mikä siinä sitten vaatii niin paljon opettelua. Minecraftin koko idea on se, että siinä pelaaja luo itse pelimaailmansa tai osallistuu jonkun muun luomaan pelimaailmaan. Jotkut luovat minecraftiin pienoismalleja oikean elämän rakennuksista, kaupungeista jne, scifi tai fantasia maailmoista.. tavalliseen peliin verrattuna ero on siis siinä, että pelinkehittäjä ja valmistaja ei ole se, kuka päättää, mitä pelissä voi tehdä. Pelaaja keksii sen itse.
Tiedän, koska itse olen 29v mies joka pelannut koko ikänsä pelejä. Oikeasti lapsi kertoo sinulle maailmasta, joka on paljon suurempi kuin osaisit kuvitellakaan.
En nyt mikään asiantuntija itsekään ole varsinkaan pentujen kanssa, mutta iso koira minulla on ollut ja jotain olen koiran käytöksestä ja koulutuksesta joskus oppinutkin :) Joten kommentoin nyt muutamaa kohtaa.
"Pentu on alkanut vahtia pihaamme ja haukkuu ohikulkijoille. Niissä tilanteissa nappaan jonkun leluksi kelpaavan käteeni ja kutsun pennun luokse ja alan leikkiä. Onko tämä fiksua, vai kuinka tulisi toimia?"
Näkisin niin että pentu ottaa leikkimisen palkintona tämmöisessä tapauksessa mikä ei tosiaankaan ole toivottavaa, vaikka tarkoituksena on ilmeisesti ollut kiinniittää sen huomio muualle. En toisaalta osaa sanoa miten tässä pitäisi toimia ilman säikäyttämättä pentua. Kyseessä on ikävä käyttäytyminen sinänsä, koska koira oppii haukuttuaan automaattisesti, että ikävät ihmiset/koirat lähtevät aina pois haukkumalla, joten haukkuminen sinänsä muodostuu koiralle itselleen hyväksi käyttäytymismalliksi, joka toistuu aina uudelleen ja uudelleen. Ratkaisu voisi olla saada koiran mielenkiinto johonkin muuhun asiaan ja käyttäytymiseen kuin haukkumiseen ja alkaa vahvistamaan sitä palkitsemalla, mutta siinä on helposti vaarana palkita juuri tästä väärästä käyttäytymisestä. Monille koirille asiasta muodostuu ongelma jota sitten täyskasvuisena koirakouluttajilla ratkotaan ja vaatii pitkää koulutusta. kun haukkuminen ja mahdollinen aggressiivisuus ehtinyt vahvistua niin pitkään..
"Pienimmästäkin vedosta pysähdyn heti ja nyt olemme siinä tilanteessa, että pentu istahtaa, peruuttaa istuen ja katsoo minua silmiin. Kehun heti ja annan taas mennään käskyn."
Käsittääkseni palkitseminen täytyisi tapahtua kävelyn aikana (silloin kun koira kävelee vierellä), koira ei välttämättä ymmärrä sitä että pysähtymisestä palkitaan tai kun lähdetään liikkeelle. Jälleen kerran koira saattaa luulla että palkinto seuraa vetämisestä (vetäminen -> pysähdys -> palkinto).
Myös semmoiset varoituksen sanat, kun nykyisin muotina on tämä koirien sosiaalistaminen ja herkuilla koulutus, liika sosiaalistaminen väärissä tilanteissa ja väärillä tavoilla voi olla virhe (seuraa pelokkuuta ja aggressiivisutta aikuisena, varsinkin joillakin roduilla) ja liika palkitseminen voi olla myös virhe. Jotkut koirat pitävät enemmän leluista palkkiona kuin herkuista.
Mikä siinä on että jotkut "Muotitietoiset" hankkivat juuri näitä lättänaama koirarotuja, jos on julkkis tai joku olevinaan hieno ja sillä on koira, niin se on juuri tämmöinen pugi, bulldoggi tai joku vastaava pieni chihuahua.. en tajua ja inhoan ihmisiä.
Asuisinpa jossain toisessa galaksissa.