Lapsi puhuu rasittavista pelihahmoista ja -maailmoista eikä tyssää, vaikkei synny "keskustelua"

Mitäpä jos yrittäisit hetkeksi unohtaa itsesi ja kuunnella, mitä lapsellasi on sanottavaa. Kokeilla sellaista juttua kuin empatia.

Muutaman vuoden päästä hänellä voisi olla tärkeämpääkin asiaa, mutta silloin hän muistaa ettei sinua kiinnosta.

Jos teillä on siis tuon ikäisiä pelaavia poikia, niin miten he juttelevat aiheesta? Poika aina kysyy: "haluatko, että mä kerron tästä ja tästä?" Oikeastaaan en voi sanoa, että en halua, eli minun on vielä aina pakko ilmoittaa, että tämä oli nyt minun haluni, vaikka ei todellakaan ole. Saatan sanoa toki, että "no, kerro jos sinä haluat, mutta ei mene perille, että huooom, kukaan ei innosta kiljuen halua, että kerrot nyt millainen se ja se on pelissä.

ap

Kyllä normaalin aikuisen ihmisen pitäisi osata keskustella tylsistäkin aiheista, kuuluu peruskohteliaisuuteen. Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös kyky ohjata keskustelua hienovaraisesti kaikille osapuolille mieluisaan suuntaan. Miten luulet että poika oppisi keskustelutaitoja kun vanhempi on noin avuton. Siinäkö vain tönötät sanomatta mitään kun poika puhuu itselleen tärkeästä aiheesta? Häpeäisit, lapselle todella rankkaa.

Meillä on samanlainen 16-vuotias, mutta sillä onkin Aspergerin oireyhtymä. On ihan pienestä asti ollut uppoutuneena milloin mihinkin satumaailmaan. Aiemmin satukirjojen hahmoihin, nykyään juuri tietonepeleihin. Ei ymmärrä, jos ja kun joku ei kiinnostu sen jutuista ja jatkaa vaan.

Meilläkin 9v pulputtaa kokoajan menemään jostain Minecraftista ja sen maailmoista. Mäkin annan aika paljon niiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vastailen vaan jotain "jaajaa..joojoo...onpas kiva.....aijaa..." 😄

Tykkään itse peleistä, mutta en jaksa lasten kanssa puhua mistään. Taisi olla ihan tutkimuskin, että liian suuri ero osapuolten älykkyyksissä tekee keskustelusta rasittavan

No kun murrosikään päästään niin se on oppinut läksynsä eikä sano sulle enää muuta kuin "Haista v!ttu" ja saat kaipaamasi rauhan.

Kyllä se lapsi sen huomaa, että ketään ei kiinnosta - ja muistaa sen myös myöhemmin. Älä sitten muutaman vuoden päästä tule palstalle itkemään, kun murkku-/teini-ikäinen ei puhu mitään asioistaan.

Itse teen samoin kuin 5. Meillä 10v poika puhuu peleistä jatkuvasti ja ihan rehellisesti sanoan, esitän vain kiinnostunutta; "aijaa, niinkö, okei, vau.." ja joskus kun en jaksa kuunnella, niin sanon pojalle että "Äitiä ei nyt kiinnosta nuo pelijutut, voitaisiinko puhua jostain muusta". Tämä toimii. Lapsi ymmärtää kyllä ettei vanhempia välttämättä kiinnosta kaikki lasten jutut.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 9v pulputtaa kokoajan menemään jostain Minecraftista ja sen maailmoista. Mäkin annan aika paljon niiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vastailen vaan jotain "jaajaa..joojoo...onpas kiva.....aijaa..." 😄

Mun äiti teki samaa. Ei se haitannut eikä vaikuttanut väleihin varsinaisesti. Mutta muistaakseni joskus lapsenakin huomasi, ettei se äiti aina oikeasti kuunnellut. Nyt yritän olla itse tekemättä samaa, mutta ei aina onnistu. Huumorilla näistä selvitään, pääasia, että on edes joskus kuulolla eikä päästä työstressiä niin pitkälle, että aivot ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen 16-vuotias, mutta sillä onkin Aspergerin oireyhtymä. On ihan pienestä asti ollut uppoutuneena milloin mihinkin satumaailmaan. Aiemmin satukirjojen hahmoihin, nykyään juuri tietonepeleihin. Ei ymmärrä, jos ja kun joku ei kiinnostu sen jutuista ja jatkaa vaan.

Kiitos tästä, minäkin olen epäillyt lapsella aspergeria, ja onkin menossa tutkimuksiin syksyllä. Siis mietin vain, että tuollainen on oikeasti aika hankala piirre sosiaalisissa taidoissa... :( Mutta toivottavasti lasta ei nuorena aikuisena sen takia hyljeksitä, ettei ymmärrä, jos toisia ei se oma aihe kiinnostakaan ja kuvittelevat epäkohteliaaksi kun ei äkkää asiaa. Tavallaan se häiritsee, mutta kun ei haukuttaisi sen takia päin naamaa.

ap

Vastaan vaikken ole 9 vuotias enkä poika, vaan melkein 35v ja nainen. Minä en kysy haluaako joku tietää jostakin pelaamastani pelistä vaan ihan suoraan kerron ja sillä se. Jos kuulijalta menee yli hilseen, selitän mistä on kyse. Sama pätee muihinkin mielenkiinnon kohteisiini.

Ap:lle suosittelen poikansa harrastuksiin tutustumista. Ole kiinnostunut siitä mitä lapsesi tekee mielellään.

Voiko tuollaista ihmistä auttaa ymmärtämään, milloin kekustelukumppani haluaisi, ettei aiheesta enää pakkosyötetä tarinaa? Ihan hänen itsensä takia siis.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 9v pulputtaa kokoajan menemään jostain Minecraftista ja sen maailmoista. Mäkin annan aika paljon niiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vastailen vaan jotain "jaajaa..joojoo...onpas kiva.....aijaa..." 😄

Mun äiti teki samaa. Ei se haitannut eikä vaikuttanut väleihin varsinaisesti. Mutta muistaakseni joskus lapsenakin huomasi, ettei se äiti aina oikeasti kuunnellut. Nyt yritän olla itse tekemättä samaa, mutta ei aina onnistu. Huumorilla näistä selvitään, pääasia, että on edes joskus kuulolla eikä päästä työstressiä niin pitkälle, että aivot ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan.

Mä sentään vastailen lapselle jotain, mutta mun mies ei vastaa mitään lapselle, kun lapsi yrittää hänelle jutella. Sitten lapsi huutaa :" iskää! Iskää! Etkö sinä kuuntele???". Parempi se vastailla vaikka vaan jotain tyyliin " aijjaa...sepä kiva...", niin lapsi pysyy tyytyväisenä. 😉

-5.

Olin itsekin kysymässä onko muuta Aspergeriin viittaavaa. On eri asia puhua paljon jostain pelistä jos kykenee myös muuhunkin kunnolliseen keskusteluun kuin luennoida yksipuolisesti jostain pelistä vaikka kukaan ei jaksaisi koko aikaa kuunnella eikä muu keskustelu ei onnistu.

Kyllä minä tunnen paljon aikuisia naisia jotka vaan pulputtavat bileistänsä, shoppailuistansa ja uusimmista miestuttavistaan, vaikkei ketään kiinnosta eikä mitään varsinaista keskustelua synny. Ihan normaalia.

Kun siis se ei käy, että sanon, että "en halua". Mutta olisihan se lapselle itselleenkin hyväksi havaita, että kröhöm....se ei kiinnosta toista. Missä iässä tuon oppiminen olisi paikallaan? On vielä liian nuori?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 9v pulputtaa kokoajan menemään jostain Minecraftista ja sen maailmoista. Mäkin annan aika paljon niiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vastailen vaan jotain "jaajaa..joojoo...onpas kiva.....aijaa..." 😄

Mun äiti teki samaa. Ei se haitannut eikä vaikuttanut väleihin varsinaisesti. Mutta muistaakseni joskus lapsenakin huomasi, ettei se äiti aina oikeasti kuunnellut. Nyt yritän olla itse tekemättä samaa, mutta ei aina onnistu. Huumorilla näistä selvitään, pääasia, että on edes joskus kuulolla eikä päästä työstressiä niin pitkälle, että aivot ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan.

Mä sentään vastailen lapselle jotain, mutta mun mies ei vastaa mitään lapselle, kun lapsi yrittää hänelle jutella. Sitten lapsi huutaa :" iskää! Iskää! Etkö sinä kuuntele???". Parempi se vastailla vaikka vaan jotain tyyliin " aijjaa...sepä kiva...", niin lapsi pysyy tyytyväisenä. 😉

-5.

Niin ja välillä käyn kurkkaamassa, mitä "hienoja" juttuja poika on tällä kertaa sinne Minecraftiin rakennellut, kun niin tohkeissaan haluaa sitä näyttää. Kyllä sitä sen verran voi oman "mukavuusalueen" ulkopuolelle mennä vaikkei aihe itsessään olisikaan niin kiinnostava.

-5.

Sääliksi käy poikaparkaa :(

Muistan kun itse pienenä tyttönä selitin äidilleni ummet ja lammet peleistä ja niiden hahmoista. Äiti ei tajunnut yhtään mitä selitin mutta silti mielenkiinnolla kuunteli. Ei koskaan tullut sellainen olo että äitiäni ei kiinnostaisi harrastukseni ja siitä olen vieläkin kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tunnen paljon aikuisia naisia jotka vaan pulputtavat bileistänsä, shoppailuistansa ja uusimmista miestuttavistaan, vaikkei ketään kiinnosta eikä mitään varsinaista keskustelua synny. Ihan normaalia.

Niin no, tämäkin on minust eri asia, jos kuulijaa kiinnostaa. Jos mua kiinnostaisi, miten pelimaailma elää ja miten se kehittyy ja etenee, niin monologi ei ois se ongelma. Kunhan puhujalla on joku haju siitä, milloin toinen EI TAHDO enää kuulla asiasta.

Ja ymmärrän, ettei lapselle voi tuottaa tuollaista pettymystä, on vielä liian pieni. Varmaan oon jo tuottanut kyllä, mutta koitan vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta haluaisin puhua lapseni kanssa muustakin, mutta ei se ole kiinnostunut mistään muusta!

ap