Antti 40v neitsyt

Vierailija kirjoitti:

Ihme porua. Olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen) löytää kyllä itselleen seuraa! Vähintään kavereita.

Tämä on vielä pientä siihen verrattuna mitä nainen "joutuu" tekemään saadakseen treffit. Pitää leikata/värjätä hiuksia, hoitaa ihoa, ajella päivittäin ihokarvoja, käyttää hyvin istuvia vaatteita, käyttää rintoja kohottavia rintaliivejä, tarkistaa ettei pikkuhousunrajat näy mekon/housujen läpi, miettiä sopiiko tämä kaulakoru asun kanssa, päättää mistä hajuvedestä miehet tykkäävät, viilata ja lakata kynsiä, kuoria ihoa, käyttää päivä- ja yövoiteita, omistaa 30 erilaista meikkiä, jumpata ja näyttää timmiltä, varoa olla antamatta liian tyrkkyä kuvaa, kulmakarvat pitää taas kestovärjätä ja koti pitää pitää siistinä josko sinne miehen kutsuisi treffien päätteeksi, ai niin selluliittirasvaa pitää ostaa kaupasta ja sukkahousuihinkin taisi tulla reikä.

Ja kyllä, tämä oli ehkä kärjistettyä (tai sitten ei) joten jos olet aikomassa kommentoida luonnonkaunesta ja "sain miehen ilman kynsilakkaa" niin voi morjens.

Niin, ja kaiken tämän jälkeen menet vain jonnekin istuskelemaan ja odottamaan.

Vaikein homma kaikessa on lopulta se itsensä likoon laittaminen, eli aloitteen tekeminen täysin vieraaseen ihmiseen. Se on jostain syystä aina miehen vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Ihme porua. Olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen) löytää kyllä itselleen seuraa! Vähintään kavereita.

Tämä on vielä pientä siihen verrattuna mitä nainen "joutuu" tekemään saadakseen treffit. Pitää leikata/värjätä hiuksia, hoitaa ihoa, ajella päivittäin ihokarvoja, käyttää hyvin istuvia vaatteita, käyttää rintoja kohottavia rintaliivejä, tarkistaa ettei pikkuhousunrajat näy mekon/housujen läpi, miettiä sopiiko tämä kaulakoru asun kanssa, päättää mistä hajuvedestä miehet tykkäävät, viilata ja lakata kynsiä, kuoria ihoa, käyttää päivä- ja yövoiteita, omistaa 30 erilaista meikkiä, jumpata ja näyttää timmiltä, varoa olla antamatta liian tyrkkyä kuvaa, kulmakarvat pitää taas kestovärjätä ja koti pitää pitää siistinä josko sinne miehen kutsuisi treffien päätteeksi, ai niin selluliittirasvaa pitää ostaa kaupasta ja sukkahousuihinkin taisi tulla reikä.

Ja kyllä, tämä oli ehkä kärjistettyä (tai sitten ei) joten jos olet aikomassa kommentoida luonnonkaunesta ja "sain miehen ilman kynsilakkaa" niin voi morjens.

Eipä taida miehet tuollaisia naisilta edellyttää. Luettelemiasi toimenpiteitä naiset tekevät toistensa vuoksi plus koska haluavat sen saman monaconprinssin kuin kaikki muutkin naiset, joten kisahan siitä tulee. Perusmiehiä olisi kyllä tarjolla ilman timmeilyäkin. Kaikenlaiset naiset saavat miehiä, vaikka olisivat miten epäsiistejä sun muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ot mutta minä olen kantanut korteni kekoon ja korkannut kaksi 30+ neitsytmiestä. Toinen on pitkäaikaistyötön ja masentunut, ja toisella on paniikkihäiriö. Hyvännäköisiä miehiä, minä tein aloitteen. Kumpikin olisi kyllä halunnut seurustella, ja kyllä sitä yritettiinkin, mutta ei vain natsannut kummankaan kanssa. Ystäviä olemme edelleen ja toisesta on kuoriutunut jopa varsinainen hurmuri kun sai itseluottamusta.

Ootko punaisella ristillä hommissa?

Täytyy nyt vielä ihmetellä tätä v*ttuilua. Palstalla kun pidetään suunnilleen naisten velvollisuutena "antaa", niin sitten kun minä olen niin tehnyt, saan kuulla tällaista. Teet niin tai näin, niin se on väärin.

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä itkua. Kyllä ihmisessä itsessään on vikaa jos kaikki muut paitsi oma äiti karttavat kuin ruttoa. Yksinäisyyden surkuttelu ja itkeskely äitin kanssa, kuten se Jaakko teki, ovat niin epäseksikästä, että tuskin kukaan nainen kiinnostuu.

Sen sijaan, että surkuttelee omaa surkeaa kohtaloaan, voisi senkin ajan käyttää itsensä kehittämiseen. Matkustelemaan, näyttelyihin, museoihin, kursseille, harrastamaan mitä vaan mistä nauttii. Minä voisin ottaa kokemattoman 35-vuotiaan miehen, joka oli nauttinut siihen asti elämästään. On paljon parempi sanoa "Moi, olen Markku. Olen täysin kokematon, koska minulle sopivaa naista ei vielä ole tullut vastaan. Sillä aikaa matkustelin ja tein asioita, joista nautin. Kävin mm. kuumailmapallolennolla Honolulussa, mikä onkin ollut haaveeni pitkään ja sen lisäksi olen käynyt säännöllisesti jo useamman vuoden Italian kieltä opettelemassa kursseilla" kuin "Moi Mä oon Pera ja olen ollut aina yksin. Töiden jälkeen käväisen äitiä moikkaamassa ja juttelen hänen kanssaan elämästä".

Jep, mä ikisinkkuudestani huolimatta tapaan itse asiassa aika paljon uusia ihmisiä. Ja kyllä yleensä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, kun kerron asuneeni viidessä maassa, tehneeni maailmanympärimatkan, puhuvani yhtä harvinaista kieltä, tehneeni tieteellistä tutkimusta aiheesta X (joka suurta osaa miehistä kiinnostaa), opettelleeni maalausta, korujen tekoa, fiktion kirjoittamista jne jne jne.

Tästäkään huolimatta en ole päässyt lähellekään suhdetta miehen kanssa, mutta erittäin hyviä ystäviä kyllä löydän. Ja hienoahan sekin. Uskon myös siihen, että jonain päivänä muakin onnistaa :). N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä itkua. Kyllä ihmisessä itsessään on vikaa jos kaikki muut paitsi oma äiti karttavat kuin ruttoa. Yksinäisyyden surkuttelu ja itkeskely äitin kanssa, kuten se Jaakko teki, ovat niin epäseksikästä, että tuskin kukaan nainen kiinnostuu.

Sen sijaan, että surkuttelee omaa surkeaa kohtaloaan, voisi senkin ajan käyttää itsensä kehittämiseen. Matkustelemaan, näyttelyihin, museoihin, kursseille, harrastamaan mitä vaan mistä nauttii. Minä voisin ottaa kokemattoman 35-vuotiaan miehen, joka oli nauttinut siihen asti elämästään. On paljon parempi sanoa "Moi, olen Markku. Olen täysin kokematon, koska minulle sopivaa naista ei vielä ole tullut vastaan. Sillä aikaa matkustelin ja tein asioita, joista nautin. Kävin mm. kuumailmapallolennolla Honolulussa, mikä onkin ollut haaveeni pitkään ja sen lisäksi olen käynyt säännöllisesti jo useamman vuoden Italian kieltä opettelemassa kursseilla" kuin "Moi Mä oon Pera ja olen ollut aina yksin. Töiden jälkeen käväisen äitiä moikkaamassa ja juttelen hänen kanssaan elämästä".

Jep, mä ikisinkkuudestani huolimatta tapaan itse asiassa aika paljon uusia ihmisiä. Ja kyllä yleensä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, kun kerron asuneeni viidessä maassa, tehneeni maailmanympärimatkan, puhuvani yhtä harvinaista kieltä, tehneeni tieteellistä tutkimusta aiheesta X (joka suurta osaa miehistä kiinnostaa), opettelleeni maalausta, korujen tekoa, fiktion kirjoittamista jne jne jne.

Tästäkään huolimatta en ole päässyt lähellekään suhdetta miehen kanssa, mutta erittäin hyviä ystäviä kyllä löydän. Ja hienoahan sekin. Uskon myös siihen, että jonain päivänä muakin onnistaa :). N35

Et ole "päässyt suhteeseen" eli löytänyt sopivaa kumppania. Neitsyt tuskin olet.

Taas näitä naisia, jotka eivät ymmärrä lainkaan näiden Anttien tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Joo en ymmärrä miksi aina oletetaan, että ikisinkut/neitsyet on jotenkin vajaita. Tunnen itseni lisäksi muutaman muunkin naisen, jotka näin kolmenkympin puolivälissä on edelleen yksin - ihan normaaleja me ollaan.

Itse en ole ikinä ollut lihava, viitisen ylimääräistä kiloa on tullut viimeisen puolen vuoden aikana, ja aion ne nyt tässä sulattaa. Olen fiksu, kouluttautunut, hyvässä työssä, hauska, optimistinen. Ei ole sosiaalisia tai mielenterveydellisiä ongelmia.

Ja silti puolisoa ei ole löytynyt - elämä nyt vaan on mennyt näin pääasiassa siksi etten ole huippukaunis enkä mene miehen kanssa sänkyyn ennen kuin olemme suhteessa. Ja miehet taas eivät halua suhteeseen tai edes tutustua, elleivät pääse peiton alle. Eikä siinä mitään, ei mulla ole katkeruutta heitä kohtaan, vaan toivotan heille hyvät jatkot. Ja toivon itse vielä josku tapaavani samanhenkisen miehen jonka kanssa synkkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä itkua. Kyllä ihmisessä itsessään on vikaa jos kaikki muut paitsi oma äiti karttavat kuin ruttoa. Yksinäisyyden surkuttelu ja itkeskely äitin kanssa, kuten se Jaakko teki, ovat niin epäseksikästä, että tuskin kukaan nainen kiinnostuu.

Sen sijaan, että surkuttelee omaa surkeaa kohtaloaan, voisi senkin ajan käyttää itsensä kehittämiseen. Matkustelemaan, näyttelyihin, museoihin, kursseille, harrastamaan mitä vaan mistä nauttii. Minä voisin ottaa kokemattoman 35-vuotiaan miehen, joka oli nauttinut siihen asti elämästään. On paljon parempi sanoa "Moi, olen Markku. Olen täysin kokematon, koska minulle sopivaa naista ei vielä ole tullut vastaan. Sillä aikaa matkustelin ja tein asioita, joista nautin. Kävin mm. kuumailmapallolennolla Honolulussa, mikä onkin ollut haaveeni pitkään ja sen lisäksi olen käynyt säännöllisesti jo useamman vuoden Italian kieltä opettelemassa kursseilla" kuin "Moi Mä oon Pera ja olen ollut aina yksin. Töiden jälkeen käväisen äitiä moikkaamassa ja juttelen hänen kanssaan elämästä".

Jep, mä ikisinkkuudestani huolimatta tapaan itse asiassa aika paljon uusia ihmisiä. Ja kyllä yleensä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, kun kerron asuneeni viidessä maassa, tehneeni maailmanympärimatkan, puhuvani yhtä harvinaista kieltä, tehneeni tieteellistä tutkimusta aiheesta X (joka suurta osaa miehistä kiinnostaa), opettelleeni maalausta, korujen tekoa, fiktion kirjoittamista jne jne jne.

Tästäkään huolimatta en ole päässyt lähellekään suhdetta miehen kanssa, mutta erittäin hyviä ystäviä kyllä löydän. Ja hienoahan sekin. Uskon myös siihen, että jonain päivänä muakin onnistaa :). N35

Et ole "päässyt suhteeseen" eli löytänyt sopivaa kumppania. Neitsyt tuskin olet.

Taas näitä naisia, jotka eivät ymmärrä lainkaan näiden Anttien tilannetta.

Olen neitsyt, en ole suudellut enkä pitänyt kädestä miestä. Halannut olen kaverillisesti. N35

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään kivalta tunnu, että kelpaa toiselle vain maksamalla.

Niin, karu tosiasia on kuitenkin se, että maksamallahan ne rahamiehetkin ovat pääosin vaimonsa hankkineet. Jos Harkimokin olis joku työtön sekatyömies, niin eipä merikukat ja kurimekat ympärillä pörräisi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain mietin aina tällaisten äärimmäisen surullisten uutisten kohdalla, että mikä h*lvetti meitä suomalaisia naisia oikein vaivaa :(

Täh?? Meidänkö (=suomalaisten naisten) vika tuo nyt onkin? Kuule, ole sinä edes armelias ja etsi Antti käsiisi ja anna meidän muidenkin puolesta.

Valitettavasti nää antti 40v neitsyet haluaa yleensä jonkun nätin nuoren seksikkään tytön, vaikka itse tasoa matti nykänen.

Vierailija kirjoitti:

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Täällä 39-vuotias. En ole neitsyt, mutta yli 15 vuotta oolen yksin ollut, seksiäkään ei siis sen jälkeen kun exä lähti ole ollut kuin muutaman kerran. Ulkoisesti mulla on asiat ihan ok, on oma asunto, auto, työpaikka, en siis ole syrjäytynyt kuten ehkä tämä 40-v Antti. Ulkonäöstäni en sano mitään, koska sillä ei kuulemma ole naisille niin suurta merkitystä, ruma en silti ole.

Allekirjoitan silti nuo asiat mitkä sanot. Saan valtavasti vihaa tällä palstalla ja lähinnä pelkkiä alapeukkuja, kun kerron tilanteestani. Onneksi sinä sait ilmaistua asian niin kuin se on, toistaiseksi ilman viharyöppyä.

Minulle usein sanotaan, että olen mukava ihminen ja ihmetellään miksen seurustele. Usein tätä kysyy parisuhteessa olevat naiset, joskus omien kavereideni kumppanit. Tähän tekisi mieli aina kysyä, haluaisitko itse seurustella minun kanssani? Tai mikset esittele minua sinkkukavereillesi ja järkkää meitä treffeille? On helppoa olla kohtelias ja ihmetellä toisen sinkkuutta, kun itse on onnellisesti suhteessa, tuntuu varmaankin todella kummalliselta miksi me kaikki muut emme pysty samaan.

Kyllä minä olisin valmis treffeille, seurustelemaan, sen kun tulee kysymään ja ehdottamaan. Monta kertaa olen viime vuosien aikana itse treffejä ja seurustelua ehdottanut, mutta en ole kelvannut.

Tämä ei siis ole itkua. Nämä ovat vain faktoja. Me eletään nyt sellaisessa maailmassa, että osa meistä jätetään parisuhteiden ulkopuolelle. Pariutuvat ihmiset ovat ehkä jollain lailla erilaisia. Minäkin seuraan vierestä miten moni koulukaverini on mennyt naimisiin, tehnyt lapsia, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin. Sitten taas nähdään vuosien kuluttua ja kysytään että mites sä, etkö ole vieläkään parisuhteessa? Niin, en ole. Kun ei iske niin ei iske.

Olen huomannut, että usein parisuhteesta toiseen surffaajat ovat varsin huolettomia. Eivät jää koskaan miettimään, että jäävät yksin, koska tietävät että uusi ihminen odottaa jo kulman takana. Eivät sitoudu kummemmin, koska heillä ei syystä tai toisesta ole yksinjäämisen riskiä. Vaihdetaan kumppania saman tien kun vanha käy tylsäksi. En tiedä tekeekö se heitä onnelliseksi, mutta hieman kateellinen olen niille, joilla sarjatreffailu ja kumppanin vaihtaminen onnistuu melkeinpä lennosta.

Parisuhteet on aivan käyttötavaraa joillekin. Itse kyllä vaalisin sitä yhtäkin suhdetta aivan tosissaan. Joskus mietin että näkyykö epätoivoisuus jo pelkästä olemuksestani ja äänensävystäni, ehkä jopa kävelytyylistä. Itseään alkaa tarkkailla varsin kriittisesti kun tajuaa, että kukaan ei näe minussa potentiaalia parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nää antti 40v neitsyet haluaa yleensä jonkun nätin nuoren seksikkään tytön, vaikka itse tasoa matti nykänen.

Näinpä. Ja sitten ovat vihaisia näille naisille kun ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Joo en ymmärrä miksi aina oletetaan, että ikisinkut/neitsyet on jotenkin vajaita. Tunnen itseni lisäksi muutaman muunkin naisen, jotka näin kolmenkympin puolivälissä on edelleen yksin - ihan normaaleja me ollaan.

Itse en ole ikinä ollut lihava, viitisen ylimääräistä kiloa on tullut viimeisen puolen vuoden aikana, ja aion ne nyt tässä sulattaa. Olen fiksu, kouluttautunut, hyvässä työssä, hauska, optimistinen. Ei ole sosiaalisia tai mielenterveydellisiä ongelmia.

Ja silti puolisoa ei ole löytynyt - elämä nyt vaan on mennyt näin pääasiassa siksi etten ole huippukaunis enkä mene miehen kanssa sänkyyn ennen kuin olemme suhteessa. Ja miehet taas eivät halua suhteeseen tai edes tutustua, elleivät pääse peiton alle. Eikä siinä mitään, ei mulla ole katkeruutta heitä kohtaan, vaan toivotan heille hyvät jatkot. Ja toivon itse vielä josku tapaavani samanhenkisen miehen jonka kanssa synkkaisi.

Tämä ei pidä paikkaansa. Minä kyllä haluan tutustua naiseen ennen peittojen heiluttelua. En hirveästi koe naisessa positiivisena piirteenä sitä, että minut miehenä yleistetään siaksi, vaikka ei haluta edes tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Joo en ymmärrä miksi aina oletetaan, että ikisinkut/neitsyet on jotenkin vajaita. Tunnen itseni lisäksi muutaman muunkin naisen, jotka näin kolmenkympin puolivälissä on edelleen yksin - ihan normaaleja me ollaan.

Itse en ole ikinä ollut lihava, viitisen ylimääräistä kiloa on tullut viimeisen puolen vuoden aikana, ja aion ne nyt tässä sulattaa. Olen fiksu, kouluttautunut, hyvässä työssä, hauska, optimistinen. Ei ole sosiaalisia tai mielenterveydellisiä ongelmia.

Ja silti puolisoa ei ole löytynyt - elämä nyt vaan on mennyt näin pääasiassa siksi etten ole huippukaunis enkä mene miehen kanssa sänkyyn ennen kuin olemme suhteessa. Ja miehet taas eivät halua suhteeseen tai edes tutustua, elleivät pääse peiton alle. Eikä siinä mitään, ei mulla ole katkeruutta heitä kohtaan, vaan toivotan heille hyvät jatkot. Ja toivon itse vielä josku tapaavani samanhenkisen miehen jonka kanssa synkkaisi.

Kieltämättä tämä "Antti 40 -vuotias neitsyt"  - juttu oli juuri siksi minusta tylstä, koska se tuli minusta kenties tahtomattaankin, tai hyvin tarkoituksellisesti korostaneeksi sitä miehen oletetaan olevam. - Hänen oletetaan haluavan  harrastaa seksiä naisen kanssa. Olsiko juttua julkaistu, jo se olis kertonut vain koyhästä Antista, joka asuu syrjäseudulla. - Ja vastaavasti liian uskomattomana soopana olisi pidety juttua, jos se olisi kertonut 40-vuotiaasta taloudellisesti pärjäävästä ja sosiaalisesti, vähintäänkin asiallinen miehestä. (Tai sitten tällainen mies oltaisiin, kuten edelle joku jo taisi todeta mielletty olevan joko homo taiitsestään hyvin  suuri luuloinen kiihkouskovainen hihhuli)  

Kulttuurissamme on tässä mielessä erilaiset odotukset siitä, mitä naisen tulee olla ja mitä miehen odotetaan olevan. - Jos keski-ikäinen mies ei ole harrastanut seksiä, niin hänet halutaan mieltää köyhäksi, sosiaalisesti kömpelöksi syrjäänvetäytyneeksi tai syrjään ajautuneeksi epäsiisistiksi luuseriksi.

Kun taas aikuien, keskiäinen nainen joka ei harrasta seksiä kenen tahansa kanssa on arvotettu itsenäinen ja kunnioitettu nainen, joka osaa nauttia ja iloita elämästä yksin että ystäviensä myötävaikutuksella.

 Jos taas naisella on ollut tiettävästi useita seksikumppaneita niin hän saa äkkiä "huonon, kevykenkäisen naisen" maineen. - Kun taas, kuten sanottu seksiä taajaan ja usei harrastanut mies mielletään edelleen sankariksi, jota arvostaa ja kunnioittaa niin monet naiset kuin miehetkin.         

"En suutu, en riitele."

Niin, kenenpä kanssa Antti riitelisi?

Ei kannattaisi esittää itsestään väitteitä, joita ei ole lainkaan testattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Täällä 39-vuotias. En ole neitsyt, mutta yli 15 vuotta oolen yksin ollut, seksiäkään ei siis sen jälkeen kun exä lähti ole ollut kuin muutaman kerran. Ulkoisesti mulla on asiat ihan ok, on oma asunto, auto, työpaikka, en siis ole syrjäytynyt kuten ehkä tämä 40-v Antti. Ulkonäöstäni en sano mitään, koska sillä ei kuulemma ole naisille niin suurta merkitystä, ruma en silti ole.

Allekirjoitan silti nuo asiat mitkä sanot. Saan valtavasti vihaa tällä palstalla ja lähinnä pelkkiä alapeukkuja, kun kerron tilanteestani. Onneksi sinä sait ilmaistua asian niin kuin se on, toistaiseksi ilman viharyöppyä.

Minulle usein sanotaan, että olen mukava ihminen ja ihmetellään miksen seurustele. Usein tätä kysyy parisuhteessa olevat naiset, joskus omien kavereideni kumppanit. Tähän tekisi mieli aina kysyä, haluaisitko itse seurustella minun kanssani? Tai mikset esittele minua sinkkukavereillesi ja järkkää meitä treffeille? On helppoa olla kohtelias ja ihmetellä toisen sinkkuutta, kun itse on onnellisesti suhteessa, tuntuu varmaankin todella kummalliselta miksi me kaikki muut emme pysty samaan.

Kyllä minä olisin valmis treffeille, seurustelemaan, sen kun tulee kysymään ja ehdottamaan. Monta kertaa olen viime vuosien aikana itse treffejä ja seurustelua ehdottanut, mutta en ole kelvannut.

Tämä ei siis ole itkua. Nämä ovat vain faktoja. Me eletään nyt sellaisessa maailmassa, että osa meistä jätetään parisuhteiden ulkopuolelle. Pariutuvat ihmiset ovat ehkä jollain lailla erilaisia. Minäkin seuraan vierestä miten moni koulukaverini on mennyt naimisiin, tehnyt lapsia, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin. Sitten taas nähdään vuosien kuluttua ja kysytään että mites sä, etkö ole vieläkään parisuhteessa? Niin, en ole. Kun ei iske niin ei iske.

Olen huomannut, että usein parisuhteesta toiseen surffaajat ovat varsin huolettomia. Eivät jää koskaan miettimään, että jäävät yksin, koska tietävät että uusi ihminen odottaa jo kulman takana. Eivät sitoudu kummemmin, koska heillä ei syystä tai toisesta ole yksinjäämisen riskiä. Vaihdetaan kumppania saman tien kun vanha käy tylsäksi. En tiedä tekeekö se heitä onnelliseksi, mutta hieman kateellinen olen niille, joilla sarjatreffailu ja kumppanin vaihtaminen onnistuu melkeinpä lennosta.

Parisuhteet on aivan käyttötavaraa joillekin. Itse kyllä vaalisin sitä yhtäkin suhdetta aivan tosissaan. Joskus mietin että näkyykö epätoivoisuus jo pelkästä olemuksestani ja äänensävystäni, ehkä jopa kävelytyylistä. Itseään alkaa tarkkailla varsin kriittisesti kun tajuaa, että kukaan ei näe minussa potentiaalia parisuhteeseen.

Hyvinpä ilmaisit sinäkin näitä tuntemuksia. Ihan samoja ajatuksia on ollut - etenkin näistä sarjasuhteilijoista. Miten on mahdollista että löytävät aina jonkun? Yksikin miestuttu on sellainen, että hän vain lähtee kotoa kauppaan, ja aina tapahtuu jotain romanttista. En voi käsittää. Samoin tunnen naispuolisia kavereita, joilla on aina joku, ihan avioliittoon asti. Mun kanssa ei lähdetä edes kahville!

Tätä asiaa miettiessä on monenlaisia vaiheita. Välillä on tosi hyvät fiilikset enkä tosiaan "tarvi ketään". Ja seuraavana päivänä nyyhkytän peiton alla :). Itsensä jatkuva kriittinen tarkkailu on tuttua, ja joskus päätään nostaa erittäin vahva tunne siitä, että mun täytyy olla todella luotaantyöntävän hirveä.

Ja sitten kuitenkin yleisin neuvo näiltä sarjapariutujilta on, että itsevarmasti menet vain miehille juttelemaan! Mistä ihmeestä kaivaisin sen varmuuden, kun ei koko elämän ajalta ole yhtään ainutta kokemusta, että joku olisi tykännyt, halunnut, valinnut just mut (viimeisin ihastus kaatui kun mies ilmoitti mun olevan ällöttävän valkoinen). Totta kai mulla on lukkoja asian suhteen, kun viimeiset 20 vuotta on mennyt näin.

Tällä hetkellä onneksi vähän parempi vaihe menossa ja kuten jo mainitsin, edelleen jotenkin pystyn uskomaan, että se vois vielä mullekin tapahtua. N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.

(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)

Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.

Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)

Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.

En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.

Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"

Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.  

Joo en ymmärrä miksi aina oletetaan, että ikisinkut/neitsyet on jotenkin vajaita. Tunnen itseni lisäksi muutaman muunkin naisen, jotka näin kolmenkympin puolivälissä on edelleen yksin - ihan normaaleja me ollaan.

Itse en ole ikinä ollut lihava, viitisen ylimääräistä kiloa on tullut viimeisen puolen vuoden aikana, ja aion ne nyt tässä sulattaa. Olen fiksu, kouluttautunut, hyvässä työssä, hauska, optimistinen. Ei ole sosiaalisia tai mielenterveydellisiä ongelmia.

Ja silti puolisoa ei ole löytynyt - elämä nyt vaan on mennyt näin pääasiassa siksi etten ole huippukaunis enkä mene miehen kanssa sänkyyn ennen kuin olemme suhteessa. Ja miehet taas eivät halua suhteeseen tai edes tutustua, elleivät pääse peiton alle. Eikä siinä mitään, ei mulla ole katkeruutta heitä kohtaan, vaan toivotan heille hyvät jatkot. Ja toivon itse vielä josku tapaavani samanhenkisen miehen jonka kanssa synkkaisi.

Tämä ei pidä paikkaansa. Minä kyllä haluan tutustua naiseen ennen peittojen heiluttelua. En hirveästi koe naisessa positiivisena piirteenä sitä, että minut miehenä yleistetään siaksi, vaikka ei haluta edes tutustua.

Juu, olisi pitänyt kirjoittaa "eivät ole halunneet". Siis ne miehet jotka olen itse tähän mennessä tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin todella surullista. Kyllä jokainen kaipaa tulla rakastetuksi ja rakastaa takaisin. Pelkästään jo läheisyyden puuttuminen aika kamalaa. Anttina laittaisin rehellisen ilmoituksen treffiipalstalla, jossa kertoisin kokemattomuudesta. Kyllähän varmasti niitä naisia on, jotka "innostuisivat" tästä. Ei sen tarvitsisi suhteeseen johtaa mutta Antti saisi kokemuksia ja kenties lisää itseluottamusta.

Hyvin vähän olisi koska suurin osa naisista VAATII että miehen työ on tyydyttää heidät niin henkisesti ja seksuaalisesti.

Ei naisen kuulu olla opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nää antti 40v neitsyet haluaa yleensä jonkun nätin nuoren seksikkään tytön, vaikka itse tasoa matti nykänen.

Et ole tosissasi?

Miehet "tyytyvät" paljon vähempään naisten ulkonäössä kuin mitä paskamediat antavat ymmärtää sitten kun oikeasti naista haetaan. Eikä se ole varsinaisesti edes tyytymistä, koska ihan normaali naisen ulkonäkö kyllä miellyttää useimpia miehiä tarpeeksi.

Luulisin kyllä jokaisen aikuisen naisen tietävän tämän...