Lue keskustelun säännöt.
Jos Rautavaaran äidiltä olisi yksikin kysynyt miten voit
24.07.2017 |
Esimerkiksi neuvolassa, olisiko hän ajautunut tekoon? Missä on neuvolan vastuu äitien ja perheiden jaksamisesta?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni asian ymmärtäminen ja sen hyväksyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. On ihan luonnollinen reaktio yrittää käsittää, mitkä kaikki tekijät olivat esimerkiksi tällaisen hirmuteon taustalla, mutta se ei tee rikosta yhtään vähempää raskauttavaksi. Voimme esimerkiksi yrittää ymmärtää syitä antisemitismiin, mutta se ei todellakaan tarkoita asian kannattamista. Päinvastoin, tiedostaminen voi auttaa välttämään kyseisen ilmiön vahvistumista uudelleen. Yhtälailla olisi tärkeätä kyetä erittelemään mikä johtaa perhesurmiin, jotta niihin voitaisiin puuttua ajoissa.
Naulan kantaan. Jokainen varmasti passittaisi jokaisen rikoksen tehneen telkien taakse asap, mutta on pidemmän päälle järkevää miettiä, miksi näitä rikoksia tapahtuu, jotta näitä tulisi vähemmän, joka lienee jokaisen prioriteetti.
Joskus väkivaltaisen ihmisen jatkuva hyysääminen johtaa siihen että terve ja työkykyinen uhri joutuu ojaan. Kukaan ei jaksa olla super jatkuvan vainoamisen alla etenkin kun välittää lapsistaan.
Ei ihmisen toiminnan motiivien miettiminen tarkoita hänen jättämistään rankaisematta. Vaikea ymmärtää, mistä puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka jankutat täällä "arvostuksen puutteesta",
ilmeisesti koet itse näin ettei sinua ole vanhemmat/puoliso riittävästi arvostaneet?Ymmärrätkö miten huolestuttavalta kuulostaa kun haet "syytä" tällaiseen järkyttävään tapaukseen - joka ei ole edes vastikään tapahtunut - noin äärimmäisen suppeakatseisesti, ja vieläpä koko perheensä menettänyttä ISÄÄ syyllistäen?!
Tiedätkö minkä vaikutelman näistä spämmäyksistäsi saa? (sen lisäksi että mielestäsi tätä isäparkaa voi edelleenkin näköjään vapaasti netissä solvata..)
Niin, väkisinkin herää ajatus että olet itsekin alkanut jotakin vastaavaa tekoa miettiä...en siis sano että suunnittelisit, mutta selvästi et pelkästään ole ymmärtävinäsi tätä äidin kammottavaa "ratkaisua", olet myös jatkanut asian pohtimista jonnekin syvälle mielikuvitustasolle jossa fantasioit jo aivan samalla tavalla kuin tällaisten tekojen (ja myös itsemurhien) tekijät:
miten ne lähimmäiset nyt katuvatkaan aiempaa käytöstään, miten eivät koskaan selviä syyllisyyden tunteestaan, miten vasta nyt huomataan sitä edesmennyttä ARVOSTAA...Ja kun peräänkuulutit ulkopuolisia huomioimaan muiden hätä ja mahdollinen avun tarve, muistuttaisin myös jokaisen täysivaltaisen aikuisen ihmisen vastuusta omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan: jo siinä vaiheessa jos/kun huomaa ajatuksiensa pyörivän (näin) syvissä vesissä, kun tuntuu että "kukaan ei arvosta eikä kukaan ymmärrä", apua saa kun itse avaat suun ja kerrot edes yhdelle ihmiselle miltä sinusta tuntuu.
Ei tämän maan käytöskoodistoon kuulu se että mentäisiin itse sitä apua tyrkyttämään. Kun muutenkin tapana on että ulospäin pidetään kulissit pystyssä vaikka hampaat irvessä, ja somessakin esitetään vaan sitä Täydellistä Perhe- ja Parisuhde-idylliä, niin eihän sitä nyt sovi mennä kyseenalaistamaan että "mites teillä niinku oikeesti menee, noiden teidän teennäisten kiiltokuvapostaustenne ulkopuolella..kun jotenkin susta saa sellasen alistetun kynnysmattovaimon vaikutelman...?" - Juu ei, ei todellakaan.
- Eikä kukaan meistä ole myöskään meedio, niitä toisten ajatuksia on niin kovin vaikea lukea.Toivottavasti saamani mielikuva on väärä, ja sinä ap vain halusit vähän provosoida.
(Toki siinä tapauksessa aihe on kyllä sekä todella mauton, tavattoman typerä että käsittämättömän ajattelematon.)Ehkä pitäisi ruveta kuulumaan, kun tällaista tapahtuu....
Niin, miksi ei, siis jos mielikuva on "varma". Nimenomaan se on juuri sitä kuuluisaa välittämistä, kun sanotaan suoraan, että "Minusta sinä tarvitset apua, koska....." Mutta tämä vain jos tietää, että asiat ovat huonosti. Totta kai sieltä voi tulla täyslaidallinen kakkaa niskaan, mutta ongelmat harvoin ratkeavat kovin "nätisti".
Jokainen ilahtuu, kun kohtaa ymmärtäjän, ei niinkään jos kohtaa jonkinlaisen pätemishaluisen vahdin.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.
Vähän säälittävää, jos pidät sitä, että muut varovat minua minun ymmärtämisenäni.
Älkää vastatko tuolle prinsessalle enää. Hän on vienyt ketjun sivuraiteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.
Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.
Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isää ei saa syyllistää edes osittain tapahtuneeseen? Vai oliko hän joku perheessä asuva ulkopuolinen olio jonka tekemiset ja sanomiset eivät koskettaneet ketään? Moniko meistä tunsi ja tiesi tästä pariskunnasta mitään? Emme tiedä isän luonnetta js tuskin hän tulee julkisuuteen kertomaan olleensa itsekäs narsisti paskiainen, vaikka olisi sellainen ollutkin. Kuinka moni tiesi äidin mielentilan henkilöautossa tai mitä he puhuivat bussissa? Ai niin , sehän ei oikeuta.
Mikä kaikki onkaan sellaista mitä silti teemme vaikkei se oikeuta tekemään? Petämme, lyömme, alistamme. .. Kostohan se bussiin ajo oli. Vähintä mitä mies voi tehdä on surra lapsiaan. Olisi tekopyhää surra puolisoa. Kuka häntä suree? Ei kukaan. Miksi? Mies saa sankarin viitan vaikka voinut olla millainen vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt koskaan neuvolassa? Kyllä siellä kysytään miten voidaan. Joka käynnillä.
Ja tuo ihminen oli vaan paha lastentappaja! Hyväksy se.
Valitettavasti ei kysytä. Lapsi 1v8kk ja multa ei ole kertaakaan kysytty miten jaksan. Ei kertaakaan kuulumisia tms. Punnitaan, mitatataan ja ovesta ulos. Tämä isossa kaupungissa. Kieltämättä hieman ihmetyttää...
Joo eipä multakaan (3 lasta synnytetty ja hoidettu) koskaan neuvolassa kysytty että mitenkäs jakselen. Ei se äitien hyvinvointi siellä neuvolassa ole se päällimmäinen asia muutoinkaan vaan sen lapsen luulisin näin omakohtaisella kokemuksella. Lisäksi tuon perheen tilanteesta taisi olla aika lailla yleisesti tiedossa että miehellä oli toinen nainen siellä työssäkäyntipaikkakunnalla jonne siis tuonakin iltana oli aikaisin alkuillasta lähdössä vaikka oli lapsensa syntymäpäivä. Tästä se riita oli kaiketi alkanut ja poliisitkin oli kutsuttu paikalle. Miten kauan tuo suhde oli jatkunut sen tietänee parhaiten isä mutta eroa oli mies hakemassa ja nainen jäämässä yksin lasten kanssa. Nainen oli työtön ilmeisesti ja siinä lapset huollettavana joista pienin siis vielä valvoi yöt. Ei mikään herkkutilanne siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Et sinä minun elämääni kommentillasi latistanut, vaan sinä itse vaikutat katkeralta muiden mahdollistajuussaamisiin. Eikä siinä mitään, ole vaan. Ja mitä sanoit suoraan, kun sanoit ihan pieleen. Minun tukemistani ei ole se, jos minua varotaan tai pelätään, kun niin sanoit, että mua aivan liikaakin tuetaan. En ole ikinä kertonut hevoslehtien poisantamisesta kyyneltesi takia, se oli vain esimerkki äidin vallankäytöstä minun elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Tai jos pointtisi sanoa shokeeraavan suoraan oli siinä, että aikuistuit, minä en, niin et vaivautunut edes ymmärtämään, miksi se oli sinulle helpompaa kuin minulle. Tällalailla kuin sinä eläen voi nähdä itsensä muille mahtavia neuvoja jakelevana henkilönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.
Muutenkin tämä on vain yksittäisestä parin vuoden takaisesta hetkestä luotu kuva perheestämme nyt siis päässäsi jatkuvana olotilana. Et ole tarpeeksi itsekriittinen salliessasi itsellesi noin helpon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Et sinä minun elämääni kommentillasi latistanut, vaan sinä itse vaikutat katkeralta muiden mahdollistajuussaamisiin. Eikä siinä mitään, ole vaan. Ja mitä sanoit suoraan, kun sanoit ihan pieleen. Minun tukemistani ei ole se, jos minua varotaan tai pelätään, kun niin sanoit, että mua aivan liikaakin tuetaan. En ole ikinä kertonut hevoslehtien poisantamisesta kyyneltesi takia, se oli vain esimerkki äidin vallankäytöstä minun elämässäni.
Jos heppalehtigate oli esimerkki jostain niin sinun sairaudestasi. Kukaan ei nähnyt tässä äitisi törkeyden peruspilarissa muuta kuin sinun järjettömän ylireagointisi.
Olen tukenut montakin ihmistä erinäisten kriisien keskellä. Sellaisia ,jotka ottavat vastuuta omasta osuudestaan ongelmistaan. Puhtaat narsistit saavat olla, teitä ei voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se, ettei ihmiset ole kovin itsekriittisiä ei yllätä minua. Teini pilaa muiden etelänloman, niin ei se ainakaan teinin vika ole, me sallitaan se kyllä! Uhu uhu apina, koska oot teini, saat olla kapina. Wow, ei ihme, ettei teinit opi mitään ja kasvu aikuiseksi on helppoa, kun pahemmin mitään ei itseltä vaadita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Et sinä minun elämääni kommentillasi latistanut, vaan sinä itse vaikutat katkeralta muiden mahdollistajuussaamisiin. Eikä siinä mitään, ole vaan. Ja mitä sanoit suoraan, kun sanoit ihan pieleen. Minun tukemistani ei ole se, jos minua varotaan tai pelätään, kun niin sanoit, että mua aivan liikaakin tuetaan. En ole ikinä kertonut hevoslehtien poisantamisesta kyyneltesi takia, se oli vain esimerkki äidin vallankäytöstä minun elämässäni.
Jos heppalehtigate oli esimerkki jostain niin sinun sairaudestasi. Kukaan ei nähnyt tässä äitisi törkeyden peruspilarissa muuta kuin sinun järjettömän ylireagointisi.
Olen tukenut montakin ihmistä erinäisten kriisien keskellä. Sellaisia ,jotka ottavat vastuuta omasta osuudestaan ongelmistaan. Puhtaat narsistit saavat olla, teitä ei voi auttaa.
Taas esimerkki sinn itsepetoskyvystäsi. Sinä huusit siinä ketjussa, ettei äitini tehnyt mitään väärin, nyt yhtäkkiä kukaan ei nähnyt mitään törkeää äitini toiminnassa, vaikka enemmistö kylläkin tuomitsi äidin toimet, mutta sinä toki et, niin ethän sä mitään muuta rekisteröinytkään sitten.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Et sinä minun elämääni kommentillasi latistanut, vaan sinä itse vaikutat katkeralta muiden mahdollistajuussaamisiin. Eikä siinä mitään, ole vaan. Ja mitä sanoit suoraan, kun sanoit ihan pieleen. Minun tukemistani ei ole se, jos minua varotaan tai pelätään, kun niin sanoit, että mua aivan liikaakin tuetaan. En ole ikinä kertonut hevoslehtien poisantamisesta kyyneltesi takia, se oli vain esimerkki äidin vallankäytöstä minun elämässäni.
Jos heppalehtigate oli esimerkki jostain niin sinun sairaudestasi. Kukaan ei nähnyt tässä äitisi törkeyden peruspilarissa muuta kuin sinun järjettömän ylireagointisi.
Olen tukenut montakin ihmistä erinäisten kriisien keskellä. Sellaisia ,jotka ottavat vastuuta omasta osuudestaan ongelmistaan. Puhtaat narsistit saavat olla, teitä ei voi auttaa.Taas esimerkki sinn itsepetoskyvystäsi. Sinä huusit siinä ketjussa, ettei äitini tehnyt mitään väärin, nyt yhtäkkiä kukaan ei nähnyt mitään törkeää äitini toiminnassa, vaikka enemmistö kylläkin tuomitsi äidin toimet, mutta sinä toki et, niin ethän sä mitään muuta rekisteröinytkään sitten.
Minä en itseasiassa kommentoinut varsinaiseen heppalehtiketjuun ollenkaan. Mutta hei, taudin kuvaan varmaankin kuuluu personoida kaikki vastustajat yhdeksi henkilöksi. Ehkä olenkin äitisi tai äitipuolesi tai kuka tahansa joka ei tanssi kiltisti tautisi tahtiin.
Btw, kukaan koskaan ei "tuominnut" äitiäsi traagisessa hevoslehtien serkulle lainaamisdraamassa. Vaikkakin tämä kiistattomasti traumatisoi sinua vielä 30 vuotta myöhemmin.
Et ole sairas, et ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Äiti joskus puhui kasvatuslaitoksesta. Ne vähäiset kokemukset, joita minulla oli sellaisista sosiaalipuolen työntekijöitä (joku seurakunnan leiri ja jotkut artikkelit) antoivat ajatella, että no, mennään vaan, ehkä ne kuuntelee ja ymmärtää minua. Enhän tahdo pahaa kellekään, suutun vain, kun minua kiusataan, mutta sitten kun äitini hqvaitsi, että saattaisin olla lähdössäkin sinne ja kuvittelen saaavni jotain apua, niin koska hän halusi minulle rangaistusta, niin hän sanoi, että ne eivät ole mitään kivoja mulle, että ne ovat mulle vielä kamalampia kuin hän (silleen, että "kun sä nyt ihan kohtuuttomasti pidät mua kamalana, oot varmaan joku teini").
No, sit mä tietysti sanoin, että ei mennä, eikä äidillä olllut kiinnostusta katsoa sitä korttia, eli ikinä ei minnekään menty.
Aika kivasti halusi mulle hyvää. Not.Eli täysin perinteistä murrosikädraamaa? Melkein kaikillahan se noin meni. Montakohan kertaa olin itse "joutumassa koulukotiin".
Niin, mutt minä olisin kyllä halunnut jotain apua, voidakseni paremmin. Ollakseni onnellinen.
Niinhän minäkin olisin, me kaikki. Me muut vaan kasvoimme ja aikuistumme. Sinä et.
Et välittänyt siitä, että olisit onnellinen? Minä välitän. Muuten eläminen täällä on turhaa.
Sen aikuistumisen myötä kykenin olemaan onnellinen riippumatta siitä mitä lapsuudessani tapahtui.
Minust aikuistuminen ei ole avain tuohon. Van se, että saa ne asiat käsiteltyä. Ja juurihan kirjoitin, että olisin tarvinnut siihen apua, sitä, että minua ymmärretään. Sitä ei ole tähän päivään saakka tullut. Koska sitten jo huomasin, että ihmiset ovatkin pääsääntöisesti kusipäitä, joita ei kiinnosta ymmärtää kavereitaan eikä muitakaan, ehkä ystäviään, mutta sellaiseksi et pääse, ellet ensin ole se onnellinen jne. Niin vittuako mä sellaisiin paskiaisiin omissa asioissani ja murheissani yhtään luotan.
Siinä on nyt tekemistä löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.Kyllä se aikuistuminen on se avain. Tieto siitä, että Minä olen tätä, riippumatta muista. Narsistina sinä haluat muiden jatkuvaa vahvistusta itsestä ja kun et sitä saa koet olevasi rikki. Ei muiden tarvitse ymmärtää minua, riittää kunhan itse ymmärrän ja sitä kautta kykenen toimimaan maailmassa tavalla joka pitää minut onnellisena. Kukaan toinen ei sinua korjaa.
Etkö sinä osa lukea, että minä tarvitsin ymmärtäjää? Jos sinulla on ollut edes vapaus ymmärtää itse itseäsi, et ole kulkenut minun kengissäni. Sinä et ymmärrä narsismista mitään. Avainsana siinä, miksi et ymmärrä, et ymmärrä, miten vapaa olet ollut minuun verrattuna, jonka äiti oli narsistinen.
Lässynlässyn. Oman kertomasi perusteella sinulla on ymmärtäjiä ihan liikaa. Koko perheesi tassuttelee sairautesi ympärillä hengitystään pidätellen. Pilaat lomat, joulut, syntymäpäivät ja ihan sen normiarjen. Ja kaikki vaan häälyy nurkissa varomassa. Virtahepo olohuoneessa. Sinä tarvitset mahdollistajia ja niitä sinulla valitettavasti on.
Mikään mitä kerrot äidistäsi ei kerro narsismista, kaikki mitä kerrot itsestäsi kertoo.Sinä olet juuri tällainen toisten hyvinvoinnista katkera; mahdollistaminenkin on sinusta paha asia. Henkiset ihmiset ajattelevat, että nimenomaan se on hyvä asia, jonka avulla minä paranen.
Se on totta, että lapsilta sitä ei saa ottaa, mutta minä koitan saada hyvinvointia itselleni nimenomaan ennemminkin lapsiani varten, en heistä irrottaen.Todella yllättävää. Joku sanoo sinulle suoraan ja on automaattisesti katkera latistaja. Valitettavasti heppalehtitraumasi ei saa minua kyyneliin. En kykene mahdollistamaan sairauttasi. Kaltaisiasi on tullut vastaan riittävän monta. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Lopeta äitisi selän takana piilottelu.
Et sinä minun elämääni kommentillasi latistanut, vaan sinä itse vaikutat katkeralta muiden mahdollistajuussaamisiin. Eikä siinä mitään, ole vaan. Ja mitä sanoit suoraan, kun sanoit ihan pieleen. Minun tukemistani ei ole se, jos minua varotaan tai pelätään, kun niin sanoit, että mua aivan liikaakin tuetaan. En ole ikinä kertonut hevoslehtien poisantamisesta kyyneltesi takia, se oli vain esimerkki äidin vallankäytöstä minun elämässäni.
Jos heppalehtigate oli esimerkki jostain niin sinun sairaudestasi. Kukaan ei nähnyt tässä äitisi törkeyden peruspilarissa muuta kuin sinun järjettömän ylireagointisi.
Olen tukenut montakin ihmistä erinäisten kriisien keskellä. Sellaisia ,jotka ottavat vastuuta omasta osuudestaan ongelmistaan. Puhtaat narsistit saavat olla, teitä ei voi auttaa.Taas esimerkki sinn itsepetoskyvystäsi. Sinä huusit siinä ketjussa, ettei äitini tehnyt mitään väärin, nyt yhtäkkiä kukaan ei nähnyt mitään törkeää äitini toiminnassa, vaikka enemmistö kylläkin tuomitsi äidin toimet, mutta sinä toki et, niin ethän sä mitään muuta rekisteröinytkään sitten.
Minä en itseasiassa kommentoinut varsinaiseen heppalehtiketjuun ollenkaan. Mutta hei, taudin kuvaan varmaankin kuuluu personoida kaikki vastustajat yhdeksi henkilöksi. Ehkä olenkin äitisi tai äitipuolesi tai kuka tahansa joka ei tanssi kiltisti tautisi tahtiin.
Btw, kukaan koskaan ei "tuominnut" äitiäsi traagisessa hevoslehtien serkulle lainaamisdraamassa. Vaikkakin tämä kiistattomasti traumatisoi sinua vielä 30 vuotta myöhemmin.
Et ole sairas, et ollenkaan.
Niin no, mistäs minä tiedän olitko se sinä, mutta ei sillä ole merkitystä, muistat asian kuitenkin väärin, todellakaan "kaikki" eivät olleet sitä mieltä, että ylireagoin, vaan sain tukea sille, että olin oikeassa, äiti väärässä. Ja se tuskin on sairauden merkki, jos ei anonyymillä nettipalstalla erota eri kirjoittajia toisostaan? Ja kyllä äitini toiminta tuomittiin minua kohtaan loukkaavana. Se ei sinänsä traumatisoi, mutta se oli esimerkki siitä, millainen ihminen ja äiti äitini oli.
Tapasin tämän lapsensa ja itsensä tappaneen rouvan pari kertaa lyhyesti. En saanut hänestä hyvää kuvaa (lievästi sanottuna). Hyvin vaikean oloinen henkilö. Vaikkei kuolleista pitäisikään puhua pahaa.
Se, joka pystyy toisen tappamaan, jopa omat lapsensa, on tunteeton narsisti/psykopaatti/sosiopaatti, joka ei rakasta ketään, ei edes itseään, saamansa hirveän kasvatuksen seurauksena. Sääliksi käy ne tuhannet ja sadat tuhannet ihmiset, jotka joka päivä sortuvat ollaisiin hirviöihin ja pahaa aavistamatta luottavat heihin jopa niin paljon, että perustavat perheen. Kun totuus paljastuu, on jo liian myöhäistä. Kouluissa pitäisi opettaa kaiken hömpän sijaan psykologiaa, jotta ihmiset tuntisivat itsensä ja muut. Se olisi valtava pääoma tulevaisuutta varten.
Koko perhettä voi sääliä, tosin eri syistä kutakin perheenäsentä.
Ehkä pitäisi ruveta kuulumaan, kun tällaista tapahtuu....
Niin, miksi ei, siis jos mielikuva on "varma". Nimenomaan se on juuri sitä kuuluisaa välittämistä, kun sanotaan suoraan, että "Minusta sinä tarvitset apua, koska....." Mutta tämä vain jos tietää, että asiat ovat huonosti. Totta kai sieltä voi tulla täyslaidallinen kakkaa niskaan, mutta ongelmat harvoin ratkeavat kovin "nätisti".