Jos Rautavaaran äidiltä olisi yksikin kysynyt miten voit

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille näille arvostuksen ansaitsijaluulijoille ja syntymäpahaväittäjille pitäisi antaa aikakone ja antaa heidän matkustaa lapsuuteensa ja vaihtaa sinne heidän vanhempiensa tilalle vanhemmat, jotka eväävät heiltä arvostuksen. Ja katsoa sitten, miten kovaa he vielä kehtaavat (tai haluavat) toitottaa noita upeita mielipiteitään.

Ei se ihan noin mene oikeassa maailmassa, että huonoon lapsuuteen vedoten saa tehdä mitä haluaa. Eihän meillä silloin tarvittaisi oikeuslaitostakaan. Kaikki raiskaajat, pahoinpitelijät ym saisivat vain ymmärrystä, koska heillä on ollut vaikea lapsuus.

Todellisuudessa aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.

Totta kai on vastuussa, mutta ei nämä tapaukset ikinä lopu, jos näitä ei tutkita laajemmin ja mietitä, mistä tämä kaikki juontaa. Mitä esim. voisimme tehdä sille, että jatkuvasti tuolla on ihmisiä, jotka voivat huonosti?

Uskallan väittää, että jos tässä maassa ruvettaisiin niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin keskustelemaan keskenämme, niin asiat järjestäytyisivät pikku hiljaa. 

No. Esim. Kivikissaäidin kanssa on tällä palstalla keskusteltu jo ainakin vuosi. Kaikki keskustelukumppaninsa päätyvät samaan lopputulemaan. Lopputulema ei kivikissaäitiä miellytä. Kivikissääiti käy myös omien sanojensa mukaan terapiassa. Senkään lopputulema ei Kivikissaäitiä miellytä. Mitäs näiden kanssa tehdään? Paapotaan kunnes sairastutaan kaikki?

Musta on jännä nähdä narsisti tositoimissa keskustelupalstalla joten jatkakoon. Uhriutuminen pääsee aivan uudelle levelille.

Niin, etkö itse uskalla päästää uhria sinussa valloilleen? Olet se kuitenkin, halusit tai et. Ja kade muille, jotka ei yritä olla jotain muuta, kuin se, mistä ovat joutunet kärsimään, ennen kuin ovat aidosti saaneet apua. Sinussa en näe mitään apua saanutta, tasapainoista, hyvää muille jakavaa ja säteilevää ihmistä.

Ei oo ollu tapana lahjottaa valtaa muille kun kyseessä oma elämä. Uhriutumalla antaa toisille täyden kontrollin itseensä nähden.

Mikäs häiriö se onkaan nimeltään, jossa sepitetään valheit, jotka kanssakeskustelija tietää valheiksi, jottei illuusio siitä, millaisena näkee itsensä säry?

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille näille arvostuksen ansaitsijaluulijoille ja syntymäpahaväittäjille pitäisi antaa aikakone ja antaa heidän matkustaa lapsuuteensa ja vaihtaa sinne heidän vanhempiensa tilalle vanhemmat, jotka eväävät heiltä arvostuksen. Ja katsoa sitten, miten kovaa he vielä kehtaavat (tai haluavat) toitottaa noita upeita mielipiteitään.

Ei se ihan noin mene oikeassa maailmassa, että huonoon lapsuuteen vedoten saa tehdä mitä haluaa. Eihän meillä silloin tarvittaisi oikeuslaitostakaan. Kaikki raiskaajat, pahoinpitelijät ym saisivat vain ymmärrystä, koska heillä on ollut vaikea lapsuus.

Todellisuudessa aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.

Totta kai on vastuussa, mutta ei nämä tapaukset ikinä lopu, jos näitä ei tutkita laajemmin ja mietitä, mistä tämä kaikki juontaa. Mitä esim. voisimme tehdä sille, että jatkuvasti tuolla on ihmisiä, jotka voivat huonosti?

Uskallan väittää, että jos tässä maassa ruvettaisiin niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin keskustelemaan keskenämme, niin asiat järjestäytyisivät pikku hiljaa. 

No. Esim. Kivikissaäidin kanssa on tällä palstalla keskusteltu jo ainakin vuosi. Kaikki keskustelukumppaninsa päätyvät samaan lopputulemaan. Lopputulema ei kivikissaäitiä miellytä. Kivikissääiti käy myös omien sanojensa mukaan terapiassa. Senkään lopputulema ei Kivikissaäitiä miellytä. Mitäs näiden kanssa tehdään? Paapotaan kunnes sairastutaan kaikki?

Musta on jännä nähdä narsisti tositoimissa keskustelupalstalla joten jatkakoon. Uhriutuminen pääsee aivan uudelle levelille.

Niin, etkö itse uskalla päästää uhria sinussa valloilleen? Olet se kuitenkin, halusit tai et. Ja kade muille, jotka ei yritä olla jotain muuta, kuin se, mistä ovat joutunet kärsimään, ennen kuin ovat aidosti saaneet apua. Sinussa en näe mitään apua saanutta, tasapainoista, hyvää muille jakavaa ja säteilevää ihmistä.

Ei oo ollu tapana lahjottaa valtaa muille kun kyseessä oma elämä. Uhriutumalla antaa toisille täyden kontrollin itseensä nähden.

Niin katsos kaikkien vanhemmat ei kysy, että annatko sen vallan minulle?

Ja voitko vielä kertoa esimerkkejä, miten äitini koitti auttaa minua?

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille näille arvostuksen ansaitsijaluulijoille ja syntymäpahaväittäjille pitäisi antaa aikakone ja antaa heidän matkustaa lapsuuteensa ja vaihtaa sinne heidän vanhempiensa tilalle vanhemmat, jotka eväävät heiltä arvostuksen. Ja katsoa sitten, miten kovaa he vielä kehtaavat (tai haluavat) toitottaa noita upeita mielipiteitään.

Ei se ihan noin mene oikeassa maailmassa, että huonoon lapsuuteen vedoten saa tehdä mitä haluaa. Eihän meillä silloin tarvittaisi oikeuslaitostakaan. Kaikki raiskaajat, pahoinpitelijät ym saisivat vain ymmärrystä, koska heillä on ollut vaikea lapsuus.

Todellisuudessa aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.

Totta kai on vastuussa, mutta ei nämä tapaukset ikinä lopu, jos näitä ei tutkita laajemmin ja mietitä, mistä tämä kaikki juontaa. Mitä esim. voisimme tehdä sille, että jatkuvasti tuolla on ihmisiä, jotka voivat huonosti?

Uskallan väittää, että jos tässä maassa ruvettaisiin niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin keskustelemaan keskenämme, niin asiat järjestäytyisivät pikku hiljaa. 

No. Esim. Kivikissaäidin kanssa on tällä palstalla keskusteltu jo ainakin vuosi. Kaikki keskustelukumppaninsa päätyvät samaan lopputulemaan. Lopputulema ei kivikissaäitiä miellytä. Kivikissääiti käy myös omien sanojensa mukaan terapiassa. Senkään lopputulema ei Kivikissaäitiä miellytä. Mitäs näiden kanssa tehdään? Paapotaan kunnes sairastutaan kaikki?

Musta on jännä nähdä narsisti tositoimissa keskustelupalstalla joten jatkakoon. Uhriutuminen pääsee aivan uudelle levelille.

Niin, etkö itse uskalla päästää uhria sinussa valloilleen? Olet se kuitenkin, halusit tai et. Ja kade muille, jotka ei yritä olla jotain muuta, kuin se, mistä ovat joutunet kärsimään, ennen kuin ovat aidosti saaneet apua. Sinussa en näe mitään apua saanutta, tasapainoista, hyvää muille jakavaa ja säteilevää ihmistä.

Ei oo ollu tapana lahjottaa valtaa muille kun kyseessä oma elämä. Uhriutumalla antaa toisille täyden kontrollin itseensä nähden.

Minä tappelin äidin kanssa saadakseni olla oma itseni, mutta äiti ei antanut. Hän kaasuvalotti ja valehteli minulle, miten jos minä olisin se kuka olen, minua halveksisi kaikki. Koska äiti ei arvostanut minua paskaakaan, mutta leikki niin arvostavaa. Että minä seurasin häntä, ja uskoisin häntä, ja minä (peloissani kai, että minut hylätään) tein niin. Ja menetin oman voimani ja itseni. Koska en tiennyt valinnoista, äitihän olisi saattanut yhtä hyvin olla oikeassa. Vasta myöhemmin selviää, että hän se siinä narsisti(nen) olikin.

Ja sinä kehtaatkin tulla sanomaan minulle jotain tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Ja voitko vielä kertoa esimerkkejä, miten äitini koitti auttaa minua?

Miten autat miestäsi? Miten lapsiasi? Onko maailmassasi oikeasti muita kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

No eikö vanhempi, jolla ei ole eväitä auttaa lastaan missään asiassa, ole huono vanhempi? Paha lapselle. Ei hae edes apua, (koska ei tietenkään olisi itse osannut tehdä mitään se sydämetön paska), mutta ei voinut hakea apuakaan! Varmaan siksi, ettei kaikki katso, että mikäs äiti se siinä on, joka ei osaa lastaan kasvattaa. No ei kai, kun ei edes arvosta tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja voitko vielä kertoa esimerkkejä, miten äitini koitti auttaa minua?

Miten autat miestäsi? Miten lapsiasi? Onko maailmassasi oikeasti muita kuin sinä?

Miten autan, no en tiedä mitä lasketaan avuksi? Missä asioissa miten autan lapsia vaikka siis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja voitko vilelä kertoa esimerkkejä, miten äitini koitti auttaa minua?

Miten autat miestäsi? Miten lapsiasi? Onko maailmassasi oikeasti muita kuin sinä?

Luuletko sinä, että jos minun lapseni saa vaikkapa pahan allergisen reaktion, niin minä istun vain vieressä katselemassa, miten se pahenee? Siis pitääkö sulle vastata ihan triviaaleista asioista, että autan viemällä lääkäriin, vai mitä hittoa haet? En miellä sitä edes avuksi, vaan kuka tahansa toimisi niin.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

No eikö vanhempi, jolla ei ole eväitä auttaa lastaan missään asiassa, ole huono vanhempi? Paha lapselle. Ei hae edes apua, (koska ei tietenkään olisi itse osannut tehdä mitään se sydämetön paska), mutta ei voinut hakea apuakaan! Varmaan siksi, ettei kaikki katso, että mikäs äiti se siinä on, joka ei osaa lastaan kasvattaa. No ei kai, kun ei edes arvosta tätä.

Eipä sinun lapsuudessasi tainnut olla montakaan tahoa jolta apua pyytää? Kysyn uudestaan, kykenetkö asettumaan äitisi asemaan? Tilanteessa jossa oma lapsi osoittaa oireita mielenterveysongelmista? Mihin tahoon olisit ollut yhteydessä? Olisitko yrittänyt "säästää" lapsesi laitoshoidolta ja koittanut pärjätä omin voimin?

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

Mikä oikeus sillä väsyneellä ja toivottomalla oli kaataa kaikki minun syykseni, voitko valottaa?? Olkoon vittu väsynyt, niin ei se perkele mun vikani ollut mutta hän teki siitä minun vikani!

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

No eikö vanhempi, jolla ei ole eväitä auttaa lastaan missään asiassa, ole huono vanhempi? Paha lapselle. Ei hae edes apua, (koska ei tietenkään olisi itse osannut tehdä mitään se sydämetön paska), mutta ei voinut hakea apuakaan! Varmaan siksi, ettei kaikki katso, että mikäs äiti se siinä on, joka ei osaa lastaan kasvattaa. No ei kai, kun ei edes arvosta tätä.

Eipä sinun lapsuudessasi tainnut olla montakaan tahoa jolta apua pyytää? Kysyn uudestaan, kykenetkö asettumaan äitisi asemaan? Tilanteessa jossa oma lapsi osoittaa oireita mielenterveysongelmista? Mihin tahoon olisit ollut yhteydessä? Olisitko yrittänyt "säästää" lapsesi laitoshoidolta ja koittanut pärjätä omin voimin?

En tietenkään olisi yrittänyt säästää lasta hoidolta ja avulta! Millainen käsitys sinulla oikein on ihmisten hyvyydestä ja halusta auttaa? Että siltä pitää säästyä? Outoa. Kuka tahansa, joka olisi ymmärtämyt minua paremmin kuin äitini olisi ollut kultaakin kalliimpi. Mutta mietipäs mille se ois äidistä tuntunut? Hän ei ollutkaan se, jota kaikki sitten kehuu, kun joku muu taho kehtaisikin ymmärtää minua paremmin kuin hän!! Ei hän mulle sellaista halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja voitko vilelä kertoa esimerkkejä, miten äitini koitti auttaa minua?

Miten autat miestäsi? Miten lapsiasi? Onko maailmassasi oikeasti muita kuin sinä?

Luuletko sinä, että jos minun lapseni saa vaikkapa pahan allergisen reaktion, niin minä istun vain vieressä katselemassa, miten se pahenee? Siis pitääkö sulle vastata ihan triviaaleista asioista, että autan viemällä lääkäriin, vai mitä hittoa haet? En miellä sitä edes avuksi, vaan kuka tahansa toimisi niin.

Sen perusteella mitä itsestäsi olet kertonut, miehesi hoitaisi lapsesi reaktiot samalla kun itse vauhkoat palstalla mite on äitisi syytä, ettet voi edes lääkärille soittaa. Ja perään vielä raivoaisit kuinka miehesi olisi pitänyt ihan erityisesti tässä tilanteessa huomioida sinuakin eikä vain keskittyä siihen puuduttavan tylsään pentuun.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille näille arvostuksen ansaitsijaluulijoille ja syntymäpahaväittäjille pitäisi antaa aikakone ja antaa heidän matkustaa lapsuuteensa ja vaihtaa sinne heidän vanhempiensa tilalle vanhemmat, jotka eväävät heiltä arvostuksen. Ja katsoa sitten, miten kovaa he vielä kehtaavat (tai haluavat) toitottaa noita upeita mielipiteitään.

Ei se ihan noin mene oikeassa maailmassa, että huonoon lapsuuteen vedoten saa tehdä mitä haluaa. Eihän meillä silloin tarvittaisi oikeuslaitostakaan. Kaikki raiskaajat, pahoinpitelijät ym saisivat vain ymmärrystä, koska heillä on ollut vaikea lapsuus.

Todellisuudessa aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.

Totta kai on vastuussa, mutta ei nämä tapaukset ikinä lopu, jos näitä ei tutkita laajemmin ja mietitä, mistä tämä kaikki juontaa. Mitä esim. voisimme tehdä sille, että jatkuvasti tuolla on ihmisiä, jotka voivat huonosti?

Uskallan väittää, että jos tässä maassa ruvettaisiin niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin keskustelemaan keskenämme, niin asiat järjestäytyisivät pikku hiljaa. 

No. Esim. Kivikissaäidin kanssa on tällä palstalla keskusteltu jo ainakin vuosi. Kaikki keskustelukumppaninsa päätyvät samaan lopputulemaan. Lopputulema ei kivikissaäitiä miellytä. Kivikissääiti käy myös omien sanojensa mukaan terapiassa. Senkään lopputulema ei Kivikissaäitiä miellytä. Mitäs näiden kanssa tehdään? Paapotaan kunnes sairastutaan kaikki?

Musta on jännä nähdä narsisti tositoimissa keskustelupalstalla joten jatkakoon. Uhriutuminen pääsee aivan uudelle levelille.

Niin, etkö itse uskalla päästää uhria sinussa valloilleen? Olet se kuitenkin, halusit tai et. Ja kade muille, jotka ei yritä olla jotain muuta, kuin se, mistä ovat joutunet kärsimään, ennen kuin ovat aidosti saaneet apua. Sinussa en näe mitään apua saanutta, tasapainoista, hyvää muille jakavaa ja säteilevää ihmistä.

Ei oo ollu tapana lahjottaa valtaa muille kun kyseessä oma elämä. Uhriutumalla antaa toisille täyden kontrollin itseensä nähden.

Niin katsos kaikkien vanhemmat ei kysy, että annatko sen vallan minulle?

Ei tuollaisia asioita lapsilta kysytä saati edes tuollaisesta aiheesta puhuta. Vanhempi on useimmiten lapsen huoltaja ja huoltajalla on vastuu huollettavastaan. Se että kirkkain silmin syyttää esim. aviomiestään paskasta elämästä = valta omasta elämästä lahjoitettu miehelle, tai odottelee että lapset vaativat vanhempiensa eroa = valta annettu lapsille ja silloin on hommat pahasti pielessä. Syytä ihan vapaasti vaikka koko maailmaa, meitä mahtuu moneen junaan.

Lisäksi laitoshoidon ja sen välissä, että ylipäätään on kontaktissa jonnekin on aika iso ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

Mikä oikeus sillä väsyneellä ja toivottomalla oli kaataa kaikki minun syykseni, voitko valottaa?? Olkoon vittu väsynyt, niin ei se perkele mun vikani ollut mutta hän teki siitä minun vikani!

Sinä (sairautesi) oli se väsymyksen ja toivottomuuden syy. Ei äitisi kaatanut sitä syyksesi, se oli jo sinussa. Ja on edelleen. Ja nyt valutat sitä omiin lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja voitko vilelä kertoa esimerkkejä, miten äitini koitti auttaa minua?

Miten autat miestäsi? Miten lapsiasi? Onko maailmassasi oikeasti muita kuin sinä?

Luuletko sinä, että jos minun lapseni saa vaikkapa pahan allergisen reaktion, niin minä istun vain vieressä katselemassa, miten se pahenee? Siis pitääkö sulle vastata ihan triviaaleista asioista, että autan viemällä lääkäriin, vai mitä hittoa haet? En miellä sitä edes avuksi, vaan kuka tahansa toimisi niin.

Sen perusteella mitä itsestäsi olet kertonut, miehesi hoitaisi lapsesi reaktiot samalla kun itse vauhkoat palstalla mite on äitisi syytä, ettet voi edes lääkärille soittaa. Ja perään vielä raivoaisit kuinka miehesi olisi pitänyt ihan erityisesti tässä tilanteessa huomioida sinuakin eikä vain keskittyä siihen puuduttavan tylsään pentuun.

No, sinulla on kapea näkemys minusta. Mies ei ymmärrä terveysasioista niin paljon kuin minä, lisäksi minulla ei ole puhelinkammoa ja kolmannekseen autan lapsia mielelläni, mikäli minusta on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Miksi isoäiti joutui olemaan se, joka kannusti ja auttoi terapiaan, kun mun äitini "niin kovasti koitti auttaa mua", voitko selittää, sinä yksi, jolla on mun terveyshostoriani kuvitelmissasi tiedossa, josta voit valehdellen napsia sellaisia "tietoja", jotka tukevat valheitasi, joilla selität itsellesi, että "en oo muuten yhtään uhri, enkä narsistinen"?

Miksei se ollut äiti????

Enkö jo sanonut, ettei äidilläsi ollut eväitä auttaa sinua? Se ei kuitenkaan tee hänestä syyllistä ongelmiisi. Ehkä hän oli väsynyt ja toivoton? Kykenetkö hetkeäkään ajattelemaan hänen kannaltaan? Kaikki mitä olet itse taustastasi kertonut maalaa kuvaa lapsesta asti mielenterveysongelmasta kärsineestä ihmisestä.

Muut ihmiset eivät voi sinua parantaa.

Mikä oikeus sillä väsyneellä ja toivottomalla oli kaataa kaikki minun syykseni, voitko valottaa?? Olkoon vittu väsynyt, niin ei se perkele mun vikani ollut mutta hän teki siitä minun vikani!

Sinä (sairautesi) oli se väsymyksen ja toivottomuuden syy. Ei äitisi kaatanut sitä syyksesi, se oli jo sinussa. Ja on edelleen. Ja nyt valutat sitä omiin lapsiisi.

En ollut, eikä äiti ole ikinä edes sanonut niin. Ei, koska ei hän mitään heikkouksiaan myönnä eikä muista. Siis että oli väsynyt, tai jos olikin, niin se oli kuulemma mun isän syy :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille näille arvostuksen ansaitsijaluulijoille ja syntymäpahaväittäjille pitäisi antaa aikakone ja antaa heidän matkustaa lapsuuteensa ja vaihtaa sinne heidän vanhempiensa tilalle vanhemmat, jotka eväävät heiltä arvostuksen. Ja katsoa sitten, miten kovaa he vielä kehtaavat (tai haluavat) toitottaa noita upeita mielipiteitään.

Ei se ihan noin mene oikeassa maailmassa, että huonoon lapsuuteen vedoten saa tehdä mitä haluaa. Eihän meillä silloin tarvittaisi oikeuslaitostakaan. Kaikki raiskaajat, pahoinpitelijät ym saisivat vain ymmärrystä, koska heillä on ollut vaikea lapsuus.

Todellisuudessa aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.

Totta kai on vastuussa, mutta ei nämä tapaukset ikinä lopu, jos näitä ei tutkita laajemmin ja mietitä, mistä tämä kaikki juontaa. Mitä esim. voisimme tehdä sille, että jatkuvasti tuolla on ihmisiä, jotka voivat huonosti?

Uskallan väittää, että jos tässä maassa ruvettaisiin niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin keskustelemaan keskenämme, niin asiat järjestäytyisivät pikku hiljaa. 

No. Esim. Kivikissaäidin kanssa on tällä palstalla keskusteltu jo ainakin vuosi. Kaikki keskustelukumppaninsa päätyvät samaan lopputulemaan. Lopputulema ei kivikissaäitiä miellytä. Kivikissääiti käy myös omien sanojensa mukaan terapiassa. Senkään lopputulema ei Kivikissaäitiä miellytä. Mitäs näiden kanssa tehdään? Paapotaan kunnes sairastutaan kaikki?

Musta on jännä nähdä narsisti tositoimissa keskustelupalstalla joten jatkakoon. Uhriutuminen pääsee aivan uudelle levelille.

Niin, etkö itse uskalla päästää uhria sinussa valloilleen? Olet se kuitenkin, halusit tai et. Ja kade muille, jotka ei yritä olla jotain muuta, kuin se, mistä ovat joutunet kärsimään, ennen kuin ovat aidosti saaneet apua. Sinussa en näe mitään apua saanutta, tasapainoista, hyvää muille jakavaa ja säteilevää ihmistä.

Ei oo ollu tapana lahjottaa valtaa muille kun kyseessä oma elämä. Uhriutumalla antaa toisille täyden kontrollin itseensä nähden.

Minä tappelin äidin kanssa saadakseni olla oma itseni, mutta äiti ei antanut. Hän kaasuvalotti ja valehteli minulle, miten jos minä olisin se kuka olen, minua halveksisi kaikki. Koska äiti ei arvostanut minua paskaakaan, mutta leikki niin arvostavaa. Että minä seurasin häntä, ja uskoisin häntä, ja minä (peloissani kai, että minut hylätään) tein niin. Ja menetin oman voimani ja itseni. Koska en tiennyt valinnoista, äitihän olisi saattanut yhtä hyvin olla oikeassa. Vasta myöhemmin selviää, että hän se siinä narsisti(nen) olikin.

Ja sinä kehtaatkin tulla sanomaan minulle jotain tällaista.

Mä arvasin että vallasta puhuminen ja kenellä se on nostaa kierrokset kattoon. Et ole ensimmäinen narsisti jonka kanssa olen tekemisissä, otin siitä ensimmäisestä opikseni.