Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään naista, äitiä, joka olisi jättänyt lapset (isälleen) ja jatkanut omaa elämää?
24.07.2017 |
Niin, ettei (juuri) tapaa enää lapsiaan.
Tällaisia miehiähän on pilvin pimein, mutta tiedätkö äitejä, jotka on lapset jättäneet?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kolme.
Yksi erosi ja jätti lapset miehelleen ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Oli luokkakaverini 8 vuotta eli tunnen hänet hyvin ja on ihan normaali tapaus eikä mitään mt ongelmaa eikä alkoholismia tms. Ex mies on kuulemma hyvä isä lapsille.
Toinen on fiksu mukava nainen, joka teki hienoa uraa ja joutui muuttamaan toiseen maahan vuodeksi töihin. Jätti siksi aikaa lapset isälle.
Kolmas oli samantyyppinen juttu, mutta äiti muutti työn perässä ihan eri puolelle Suomea ja lapset olivat isällä monta vuotta. Tunnen jopa yhden lapsista ja on tosi tasapainoinen ja menestynyt.
Ilmeisesti naisten kannattaisi jättää lapset useamminkin isälle erossa.
Ollaan kaiki akateemisia nelikymppisiä naisia Helsingistä.
Ei hitsi, tiedän neljännenkin. Se in niin lähellä ja normaalia, etten edes tullut ajatelleeksi ensin.
Mieheni ex vaimo jätti lapset miehelkeni alussa vuodeksi, kun muutti toiselle puolelle Suomea uuden miehen luokse. Mieheni oli siis tacatessamme yh isä. Erittäin hyvin hoiti kaiken ja on hyvä isä. Nykyisin heillä on yhteishuoltajuus viikko viikko systeemillä ja sekin sujuu. Myös se ex vaimo on hyvä äitinä, vaikkei heillä avioliitto ollut aikuisten välillä onnellinen.
Eli kyllä näitä esimerkkejä on. Kannattaisi jo heittää romukoppaan nuo asenteet, että lapset jäävät erossa aina äidille ja että on muka normaalia miehen saada aloittaa uusi elämä tyhjältä pöydältä.
Tuota, eihän tämä ole mikään sukupuolten välinen taistelu-kysymys. Lapsille olis parasta, ettei kukaan jätä heitä, vaikka vanhempi parisuhteen toisen osapuolen jättäisikin. "Aloittaa tyhjältä pöydältä" ??
Aivan käsittämätön tämä nykyinen asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän äidin, joka erotessa jätti lapset isälle. Uudessa suhteessa teki lisää lapsia ja jätti nekin isälle erotessaan. Nyt ihmettelee, kun ei saa enää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kolme.
Yksi erosi ja jätti lapset miehelleen ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Oli luokkakaverini 8 vuotta eli tunnen hänet hyvin ja on ihan normaali tapaus eikä mitään mt ongelmaa eikä alkoholismia tms. Ex mies on kuulemma hyvä isä lapsille.
Toinen on fiksu mukava nainen, joka teki hienoa uraa ja joutui muuttamaan toiseen maahan vuodeksi töihin. Jätti siksi aikaa lapset isälle.
Kolmas oli samantyyppinen juttu, mutta äiti muutti työn perässä ihan eri puolelle Suomea ja lapset olivat isällä monta vuotta. Tunnen jopa yhden lapsista ja on tosi tasapainoinen ja menestynyt.
Ilmeisesti naisten kannattaisi jättää lapset useamminkin isälle erossa.
Ollaan kaiki akateemisia nelikymppisiä naisia Helsingistä.
Ei hitsi, tiedän neljännenkin. Se in niin lähellä ja normaalia, etten edes tullut ajatelleeksi ensin.
Mieheni ex vaimo jätti lapset miehelkeni alussa vuodeksi, kun muutti toiselle puolelle Suomea uuden miehen luokse. Mieheni oli siis tacatessamme yh isä. Erittäin hyvin hoiti kaiken ja on hyvä isä. Nykyisin heillä on yhteishuoltajuus viikko viikko systeemillä ja sekin sujuu. Myös se ex vaimo on hyvä äitinä, vaikkei heillä avioliitto ollut aikuisten välillä onnellinen.
Eli kyllä näitä esimerkkejä on. Kannattaisi jo heittää romukoppaan nuo asenteet, että lapset jäävät erossa aina äidille ja että on muka normaalia miehen saada aloittaa uusi elämä tyhjältä pöydältä.Tuota, eihän tämä ole mikään sukupuolten välinen taistelu-kysymys. Lapsille olis parasta, ettei kukaan jätä heitä, vaikka vanhempi parisuhteen toisen osapuolen jättäisikin. "Aloittaa tyhjältä pöydältä" ??
Aivan käsittämätön tämä nykyinen asenne!
Miehillä on kieltämättä käsittämätön asenne! Kuvitellaan että voidaan vaan kutea sen uuden tyttiksen kanssa ja äiti innolla hoitaa yksin lapset. Ei päde nykyään tämä harhaluulo.
Äidillä on yhtäläinen oikeus aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.
On näitä tullut vastaan jo paljon tähän ikään (50v) mennessä. Tässä muutama, joissa EI ollut kyse äidin alko- tai mielenterveysongelmista:
Perheessä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, kun äiti yhtenä viikonloppuna kertoi olevansa raskaana toisaalle. Uusi elämä odotti.
Alle 30v äiti jätti 2&5v tytöt isälleen, koska "ei ollut mun juttu". Äiti on töissä päiväkodissa(!)
Kaksi tapausta, jossa äitiin iski 40v-kriisi, lapset yläasteella. Toinen löysi uuden, 23v miehen, toinen pyörittää melkoista kullikarusellia. Ei aikaa tai kiinnostusta lapsiin, nyt on "oman elämän" vuoro.
Yksi äiti jätti kolme lasta (alle kouluikäisestä lukiolaiseen) isälle, soitti taksin ja lähti. Ei selityksiä, ei varoituksia, ei uutta osoitetta. Tästä en ole varma, etteikö olisi kyse mt-ongelmasta, mutta mitään ennakkomerkkejä tai mt-historiaa ei ollut.
Rehellisyyden nimissä voin sanoa, että vastaavia tarinoita miehistä olisi kertynyt helposti paljon pidempi lista, mutta siitä ei tässä nyt ole puhe.
Vierailija kirjoitti:
"Koska on ihmisiä jotka eivät kykene näkemään oman itsekkyytensä ulkopuolelle ja arvioimaan tekojensa seurauksia. Kun kaikki on hyväksyttyä silloin kun oma etu kyseessä ei edes paheksunnan pelossa pysähdytä miettimään mitä omien mielitekojen toteuttamisesta voi seurata. Jokainen toimii kykyjensä tms mukaan mutta se etteikö äidittömyydestä tai isättömyydestä lapsi kärsisi on kyllä silmien ummistamista todellisuudelta."
Vielä siis jäi epäselväksi, mitä hyvää tällaisen ihmisen arvostelusta seuraisi?
Lisäksi otitteko selvää ennen arvoatelua, että tuollaisesta syystä on kysymys, vai laukesiko arvostelu ihan pelkästä teosta sinänsä?
Ja siis lapset saivat apua kauhistelustanne, ja se lasten luota lähtenyt äiti? Näinkö harhaisessa mielessäsi päädyit uskomaan?
En ole se kenelle vastasit, mutta itse ainakin toivoisin, että joku toinen pohjattoman itsekäs potentiaalinen lastenhylkääjä ehkä havahtuisi ajoissa ja miettisi pari kertaa onko mikään hetken huuma kuitenkaan sen oman lapsen hylkäämisen arvoista. Useimmat ihmiset tajuavat nämä asiat ihan itse, mutta sitten on myös niitä joille täytyy ihan perusasiatkin ympäristön toimesta vääntää rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatteko kommenttien sävyn? "Lapset jääneet", "jätti", "oma elämä" jne. Kun lapset tulevat kouluikään, jomman kumman luona on asuttava pysyvämmin mikäli eronneet vanhemmat eivät asu ihan samoilla nurkilla. Minusta on nimenomaan kypsää vanhemmuutta arvioida lapselle suotuisaa asuinpaikkaa realistisesti ja monista lähtökohdista. Aina nämä vaikuttimet eivät liity millään tavalla vanhempien persoonaan, vaan siellä voi olla taustalla mm. vuorotyötä, asuinpaikan turvallisuutta ja mukavuutta, harrastusmahdollisuudet, koulut, ym. Kyllä etävanhempikin voi viettää aikaa lasten seurassa jopa enemmän kuin lähivanhempi, esim. meidän tapauksessa tällä hetkellä, kun lähivanhempi käy töissä ja etä tapaa lapsia koko viikonlopun kestävillä vapaillaan. Ihan samalla tavalla isä osaa kyllä huolehtia lapsistaan kuin äitikin. Minusta vanhemmat ovat 100% yhtä lailla vanhempia ja ihmettelen suuresti tätä "lapset jättäneiden" äitien parjausta ja ihmettelyä.
Ai puhtaalta pöydältä?
Ei elämä ole mikään pöytä jonka voi pyyhkiä puhtaaksi. Ei tehtyjä lapsia saa tekemättömiksi eikä elettyä elämää elämättömäksi vaikka kuinka tahtoisi. Aikuisella ihmisellä on aina historia, jonka voi toki halutessaan unohtaa ja lapsensakin voi hylätä. Mutta se että olisi OIKEUS tehdä näin, on ihmeellinen näkemys. Omien lasten hylkäämiseen ei ole oikeutta isällä eikä äidillä. Siitä huolimatta näin jotkut toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän. Tyttö hankkiutui raskaaksi 17-vuotiaana, jotta ei tulisi 7 vuotta vanhemman miehensä jättämäksi. Tytöllä historiaa mt-ongelmien ja päihteiden kanssa.
Pistivät lasta aluksi ahkerasti hoitoon, mutta alkoholi ja ongelmat parisuhteessa ajoivat äidin yhä tiheämmin pois kotoa. Lapsen ollessa n. puoli vuotias äitiä kiinnosti juosta ennemmin baareissa arki-iltoina kuin olla lapsensa kanssa. Joskus ei nähnyt alle vuoden ikäistä lastaan useampaan viikkoon.
Ymmärtääkseni lapsen isä ja lapsen äidin äiti hoitavat lasta ensisijaisesti.
Minä en pysty juuri olemaan erossa omista lapsistani joten en voi käsittää miten se joiltakin onnistuu. Että jättää ihan kokonaan lapset ja käy vain tervehtimässä aniharvoin.. Ei se ainakaan rakkautta ole. Sanoisin että vastuun pakoilua. Mutta toisaalta ihan hienoa jos ymmärtää itse ettei ole kyvykäs jälkeläisiään hoitamaan. Jotain tällaiselta äidiltä tietenkin silloin puuttuu.. Mt ongelmat on eri asia kuin hylkääminen jonkun äijän takia esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden. Kuopus oli i ilmeisesti vahinko ja jotenkin nainen otti sen niin raskaasti että syyttää edelleen kuopusta elämänsä pilaamisesta ja jätti koko perheen kun kuopus 1.5v. Vuoroviikot paperilla mutta aika harvassa ja lyhyitä naisen viikot olleet, viimeistään perjantaina lapset takaisin isukille että pääsee mamma bilettämään . Ei myöskään osta kuopukselle joulu- tai syntymäpäivälahjoja ja kohtelee muutenkin keljusti.
Tiedän. Ei kai se sen kummempaa ole. Kyllä miehetkin osaavat hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukylämme suurin kohu aikoinaan oli kun kolmen lapsen äiti otti vanhimman tyttärensä ja muutti pois jättäen nuoremmat lapset isälleen. Ymmärrettiin kyllä että vanhin lapsi oli eri isän joten häntä ei olisikaan oikein voinut nuorempien isälle jättää. Syitä en sen suuremmin tiedä, saati kuinka usein äiti näki lapsiaan mutta kauhisteltiin toki kaikki kuinka pahalta mahtoi pienemmistä (juuri ja juuri kouluikäisiä) kun äiti otti isosiskon mutta ei heitä.
Oikein kauhistelitte joukolla. Tunsitteko itsenne hyviksikin ihmisiksi, tai katsoitko lapsena ylöspäin näitä kauhistelija-aikuisia? Ei ihme, että sinustakin tuli muiden touhuja arvosteleva mää mää lammas.
Joo kyllähän nyt äidin pitää saada hylätä lapsensa ilman arvostelua, sehän on melkein ihmisoikeus. Mää mää sinne.
Kerropa kolme syytä, mitä se arvostelu hyödyttää. Tai edes yksi. Kerro yksikin syy, millälailla teet siinä hyvää kellekään, no kerro nyt jo!! Vai haluatko tehdä hyvää? Vai levittää paskaa ympäristöösi, lehmä?
Joo ei tietenkään saa arvostella, hyväksyä pitää ja ymmärtää. Miksi sinä hylkäsit omasi? Rakastit huumeita enemmän? Tottakai, hyvä ihminen olet silti ja maailma paras äiti, kyllä kyllä. Hyi helvetti kaltaisiasi, syljen päälle.
Tiedän.
Mun äiti :D
Ei ole kuulemma pitänyt synnärilläkään sylissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kolme.
Yksi erosi ja jätti lapset miehelleen ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Oli luokkakaverini 8 vuotta eli tunnen hänet hyvin ja on ihan normaali tapaus eikä mitään mt ongelmaa eikä alkoholismia tms. Ex mies on kuulemma hyvä isä lapsille.
Toinen on fiksu mukava nainen, joka teki hienoa uraa ja joutui muuttamaan toiseen maahan vuodeksi töihin. Jätti siksi aikaa lapset isälle.
Kolmas oli samantyyppinen juttu, mutta äiti muutti työn perässä ihan eri puolelle Suomea ja lapset olivat isällä monta vuotta. Tunnen jopa yhden lapsista ja on tosi tasapainoinen ja menestynyt.
Ilmeisesti naisten kannattaisi jättää lapset useamminkin isälle erossa.
Ollaan kaiki akateemisia nelikymppisiä naisia Helsingistä.
Ei hitsi, tiedän neljännenkin. Se in niin lähellä ja normaalia, etten edes tullut ajatelleeksi ensin.
Mieheni ex vaimo jätti lapset miehelkeni alussa vuodeksi, kun muutti toiselle puolelle Suomea uuden miehen luokse. Mieheni oli siis tacatessamme yh isä. Erittäin hyvin hoiti kaiken ja on hyvä isä. Nykyisin heillä on yhteishuoltajuus viikko viikko systeemillä ja sekin sujuu. Myös se ex vaimo on hyvä äitinä, vaikkei heillä avioliitto ollut aikuisten välillä onnellinen.
Eli kyllä näitä esimerkkejä on. Kannattaisi jo heittää romukoppaan nuo asenteet, että lapset jäävät erossa aina äidille ja että on muka normaalia miehen saada aloittaa uusi elämä tyhjältä pöydältä.Tuota, eihän tämä ole mikään sukupuolten välinen taistelu-kysymys. Lapsille olis parasta, ettei kukaan jätä heitä, vaikka vanhempi parisuhteen toisen osapuolen jättäisikin. "Aloittaa tyhjältä pöydältä" ??
Aivan käsittämätön tämä nykyinen asenne!
Miehillä on kieltämättä käsittämätön asenne! Kuvitellaan että voidaan vaan kutea sen uuden tyttiksen kanssa ja äiti innolla hoitaa yksin lapset. Ei päde nykyään tämä harhaluulo.
Äidillä on yhtäläinen oikeus aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.
Ei edelleenkään ole kyse yhtään enemmän naisen kuin miehenkään oikeudesta, vaan lasten! Et sitten millään älyä tätä. Huomaa nykyään et tämä valtataistelu on ainoastaan lapsilta pois, kun vanhemmat tappelee kummalla on suurempi oikeus laiminlyödä lapsiaan. Tällaisten ei tulisi hankkia lapsia ollenkaan
tyyppppi kirjoitti:
Ai puhtaalta pöydältä?
Ei elämä ole mikään pöytä jonka voi pyyhkiä puhtaaksi. Ei tehtyjä lapsia saa tekemättömiksi eikä elettyä elämää elämättömäksi vaikka kuinka tahtoisi. Aikuisella ihmisellä on aina historia, jonka voi toki halutessaan unohtaa ja lapsensakin voi hylätä. Mutta se että olisi OIKEUS tehdä näin, on ihmeellinen näkemys. Omien lasten hylkäämiseen ei ole oikeutta isällä eikä äidillä. Siitä huolimatta näin jotkut toimivat.
Aika sairasta tosin et jotkut näitä puolustelevat, varsinkin sukupuolten välisenä asiana! Ymmärrän, jos on oikeasti tilanne, että vanhempi tekee ratkaisun lapsen parhaaksi, joskus voi olla sellainen tilanne. Mutta kaikkein paskoin selitys on ku "naapurissakin make ja sukulaisissakin pertti... ni mullakin on oikeus!"
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko kommenttien sävyn? "Lapset jääneet", "jätti", "oma elämä" jne. Kun lapset tulevat kouluikään, jomman kumman luona on asuttava pysyvämmin mikäli eronneet vanhemmat eivät asu ihan samoilla nurkilla. Minusta on nimenomaan kypsää vanhemmuutta arvioida lapselle suotuisaa asuinpaikkaa realistisesti ja monista lähtökohdista. Aina nämä vaikuttimet eivät liity millään tavalla vanhempien persoonaan, vaan siellä voi olla taustalla mm. vuorotyötä, asuinpaikan turvallisuutta ja mukavuutta, harrastusmahdollisuudet, koulut, ym. Kyllä etävanhempikin voi viettää aikaa lasten seurassa jopa enemmän kuin lähivanhempi, esim. meidän tapauksessa tällä hetkellä, kun lähivanhempi käy töissä ja etä tapaa lapsia koko viikonlopun kestävillä vapaillaan. Ihan samalla tavalla isä osaa kyllä huolehtia lapsistaan kuin äitikin. Minusta vanhemmat ovat 100% yhtä lailla vanhempia ja ihmettelen suuresti tätä "lapset jättäneiden" äitien parjausta ja ihmettelyä.
No älä jaksa! Täällä on suurin osa tapauksista olleet sellaisia, joissa nainen on kadonnut kuin tuhka tuuleen, eikä sun kertomista tilanteista. Ja silti: en äitinä todellakaan suostuisi tilanteeseen, jossa en olisi läsnä. Mikään pakko ei ole muuttaa sen uuden rakkauden perässä, tms. Ja selittää tilannetta pakkona! Asiat järjestyy lapsen edun mukaisesti, jos halua on. Liian usein ei ole.
Minä.
Siinä tilanteessa lapsille oli paljon parempi jatkaa elämäänsä ihanan ja tasapainoisen isänsä kanssa. Näin heitä suunnilleen joka toinen viikonloppu muutaman tunnin ajan alkuvuodet. Minulla meni yhteensä viisi vuotta saada pääni kuntoon. Nyt lapset ovat teini-ikäisinä ja näemme joka viikko monta kertaa. Usein ovat myös viikonloppuja täällä.
Olen ikuisesti kiitollinen entiselle miehelleni.
Jep tälläisiä lapsensa jättäviä "puhtaalta pöydältä" aloittajia tulisi ihannoida. He ovat niiin rohkeita että eivät edes omista lapsistaan välitä.
Tässäkin ketjussa joku tulee ulvomaan että olen ihan hyvä äiti vaikka näen lapsiani kerran kuukaudessa. Ei et ole, et osallistu lapsen arkeen mitenkään. Olet korkeintaan kiva kyläpaikka jossa käydään velvollisuuden tunnosta. Lapsella ei ole keinoja kertoa pahasta olostaan vieraalle ihmiselle. Lapsi ei myöskään osaa käsitellä hylkäämiskokemusta joka usein johtaa myöhemmin mielenterveys- ja päihdeongelmiin.
Onneksi nämä lapsensa hylkäävät yleensä niittävät sitä mitä kylvävät. Harmi vain että kaikista eniten kärsii lapsi.
Henkilökohtaisesti tunnen vain yhteishuoltajuuden jakavia vanhempia. Yh-äidit ovat aika normi, mutta yh-iseistä olen kuullut vain lehtien palstoilla, ja usein hekin ovat leskeksi jääneitä. En olekaan ennen tullut ajatelleeksi.
Tiedän. Sellainen adhd-tapaus ja tuuliviiri, jätti taaperoikäisen pojan ja eskari-ikäisen tytön isälleen, kun muutti uuden miehen perässä toiselle puolelle suomea . Synttärikortteja lähettli, mutta muuten ei pitänyt yhteyttä ja pamahti sitten raskaaksi tälle uudelle miehellekin. Kun tämäkin suhde sitten kariutui, kuvitteli voivansa palata siihen mihin jäätiin, toisen miehen lapsi kainalossa!