Tiedätkö ketään naista, äitiä, joka olisi jättänyt lapset (isälleen) ja jatkanut omaa elämää?

Joo. Nyt se on nelivitonen sinkkukinkku ja lujaa menee. Fb - päivitykset on toinen toistaan nolompia.

Minun mieheni lasten äiti tapaa lapsia muutaman tunnin noin kerran viikossa ja muuten lapset ovat isällään. Aiemmin heillä oli yhteishuoltajuus eli viikko-viikko, mutta noin vuosi sitten äidin toivomuksesta lapset muuttivat pysyvästi mieheni luokse. Lapset ovat peruskoululaisia eli eivät enää ihan pieniä. Taustalla naisen elämänhallintaongelmat eli työttömyys, rahattomuus, masennus tms.. 

Tavallaan joskus lapsista luopuminen on myös epäitsekäs teko, jos uskoo että toinen pystyy antamaan lapsille vakaamma kodin. Lasten ei ole hyvä olla esimerkiksi masentuneen vanhemman luona, joka ei sairautensa vuoksi sillä hetkellä pysty panostamaan lapsiin niin paljon kuin he tarvitsevat. Lapsia tehdessä kun ei aina voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. En pysty ajattelemaan että koskaan itse luopuisin omasta lapsestani, mutta silti yritän ymmärtää että ihmisillä on elämässään erilaisia tilanteita ja aina kyse ei ole vain pelkästä hylkäämisestä ja itsekkyydestä. 

No tiedän yhden äidin joka oli lähtenyt juhlimaan heti kun synnytysen jälkeen pääsi kävelemään ja jätti vauvansa sairaalaan.

Sitten pari viikkoa myöhemmin näki vauvansa seuraavan kerran (vauva oli jo siirretty lasten vastaanottokotiin), puoli tuntiakohan tuo vietti vauvansa kanssa ennenkuin lähti taas omille teilleen.

Homma jatkui samaa mallia että kävi parin kuukauden välein moikkaamassa lastaan lyhyen aikaa.

On se vähän surullista katsoa kun taapero vierastaa omaa äitiään.

Tiedän kolmekin tapausta. Työkaverin vaimo häipyi toiselle puolelle Suomea kun lapset pienet, uusi ihana vei mennessään. Tapaa lapsia kai satunnaisesti jos sittenkään.

Serkun äiti lähti uuden matkaan ja esiteini serkku jäi isälleen.

Yhden kaverin juoppo äiti häipyi kun lapsi ihan pieni, isä hoiti hyvin kyllä.

Pikkukylämme suurin kohu aikoinaan oli kun kolmen lapsen äiti otti vanhimman tyttärensä ja muutti pois jättäen nuoremmat lapset isälleen. Ymmärrettiin kyllä että vanhin lapsi oli eri isän joten häntä ei olisikaan oikein voinut nuorempien isälle jättää. Syitä en sen suuremmin tiedä, saati kuinka usein äiti näki lapsiaan mutta kauhisteltiin toki kaikki kuinka pahalta mahtoi pienemmistä (juuri ja juuri kouluikäisiä) kun äiti otti isosiskon mutta ei heitä.

Tiedän. Kaverin muija lähti ruotsiin jonkun ruotsalaisen perässä, ei ottanut heidän 3vko vauvaa mukaansa :( kaveri oli ihan hajalla pitkään. Ilmeisesti syynä ettei halunnutkaan lasta vaan jatkaa biletystä, ja koska ilmeisesti toisella miehellä oli enemmän rahaa . (miksi jotkut naiset ovat niin paljon rahan perään? Itse en edes kehtaisi.) Ei maksa edes elareita. :( lapsi jo 6v ja tietää että äiti hylkäsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse asun ulkomailla ja nykyään lapset tulevat kesäksi tänne, ovat kyllä jo lähes aikuisia. Suomessa asuessani tulivat kerran kuussa kotiin äidin luokse  ja kesäloman ja talviloman olivat luonani. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen omalla painollaan että lapset asuivat isällään kouluvuoden ajan. Saivat asua sukulaisten lähellä.Varmaan ihmiset ovat ihmetelleet ja keksineet mitä ikävämpiä asioita miksi näin kävi muttei asiaan ollut mitään "rankkaa syytä". 

Lapsille asia ei ole ollut ikävä eikä dramaattinen muuten kuin joidenkin ihmisten ikävä uteleminen ja ihmettely. Onneksi ovat fiksuja lapsia. 

Tuo sun viimeisen kappaleen ensimmäinen lause on täysin pelkkää vakuuttelua itsellesi. Luuletko tosiaan, että lapset sanovat kaiken...

Mulla on yksi tuttava, jonka tytär on todella vähän äitinsä luona vaikka samalla paikkakunnalla asuvat. Äidillä on paljon menoja ja välillä töitäkin. Ei vaan osaa olla pitkäjänteisesti äiti. Jokin vapaudenkaipuu, huomion tarve ja pinnallisuus sitä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lasten äiti tapaa lapsia muutaman tunnin noin kerran viikossa ja muuten lapset ovat isällään. Aiemmin heillä oli yhteishuoltajuus eli viikko-viikko, mutta noin vuosi sitten äidin toivomuksesta lapset muuttivat pysyvästi mieheni luokse. Lapset ovat peruskoululaisia eli eivät enää ihan pieniä. Taustalla naisen elämänhallintaongelmat eli työttömyys, rahattomuus, masennus tms.. 

Tavallaan joskus lapsista luopuminen on myös epäitsekäs teko, jos uskoo että toinen pystyy antamaan lapsille vakaamma kodin. Lasten ei ole hyvä olla esimerkiksi masentuneen vanhemman luona, joka ei sairautensa vuoksi sillä hetkellä pysty panostamaan lapsiin niin paljon kuin he tarvitsevat. Lapsia tehdessä kun ei aina voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. En pysty ajattelemaan että koskaan itse luopuisin omasta lapsestani, mutta silti yritän ymmärtää että ihmisillä on elämässään erilaisia tilanteita ja aina kyse ei ole vain pelkästä hylkäämisestä ja itsekkyydestä.  

Ei tietenkään ole, ne ihmiset, jotka niin väittävät ovat itse hyvin itsekkäitä ja lisäksi epäkypsiä. He eivät pysty ymmärtämään muiden elämää, koska ovat niin itsekeskeisiä. Muiden vaikeudet ovat heille nannaa, joilla ylentää itseään alentamalla puheissaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asun ulkomailla ja nykyään lapset tulevat kesäksi tänne, ovat kyllä jo lähes aikuisia. Suomessa asuessani tulivat kerran kuussa kotiin äidin luokse  ja kesäloman ja talviloman olivat luonani. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen omalla painollaan että lapset asuivat isällään kouluvuoden ajan. Saivat asua sukulaisten lähellä.Varmaan ihmiset ovat ihmetelleet ja keksineet mitä ikävämpiä asioita miksi näin kävi muttei asiaan ollut mitään "rankkaa syytä". 

Lapsille asia ei ole ollut ikävä eikä dramaattinen muuten kuin joidenkin ihmisten ikävä uteleminen ja ihmettely. Onneksi ovat fiksuja lapsia. 

Tuo sun viimeisen kappaleen ensimmäinen lause on täysin pelkkää vakuuttelua itsellesi. Luuletko tosiaan, että lapset sanovat kaiken...

Mulla on yksi tuttava, jonka tytär on todella vähän äitinsä luona vaikka samalla paikkakunnalla asuvat. Äidillä on paljon menoja ja välillä töitäkin. Ei vaan osaa olla pitkäjänteisesti äiti. Jokin vapaudenkaipuu, huomion tarve ja pinnallisuus sitä vaivaa.

Miksi lapsi ei sanoisi kaikkea? Tekopyhä typerys sitten. Mitä sekin lapsi koittaa esittää, varmaan tämä kirjoittaja on The Esittäjä luodakseen itsestään pyhimysmäisen kuvan, niin olettaa, että kaikki muutkin ovat. Mistä sinä siinä tiedät, mitä ne lapset tuossa tapauksessa tuntevat? Et tiedä heistä mitään.

Tiedän kolme.

Yksi erosi ja jätti lapset miehelleen ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Oli luokkakaverini 8 vuotta eli tunnen hänet hyvin ja on ihan normaali tapaus eikä mitään mt ongelmaa eikä alkoholismia tms. Ex mies on kuulemma hyvä isä lapsille.

Toinen on fiksu mukava nainen, joka teki hienoa uraa ja joutui muuttamaan toiseen maahan vuodeksi töihin. Jätti siksi aikaa lapset isälle.

Kolmas oli samantyyppinen juttu, mutta äiti muutti työn perässä ihan eri puolelle Suomea ja lapset olivat isällä monta vuotta. Tunnen jopa yhden lapsista ja on tosi tasapainoinen ja menestynyt.

Ilmeisesti naisten kannattaisi jättää lapset useamminkin isälle erossa.

Ollaan kaiki akateemisia nelikymppisiä naisia Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukylämme suurin kohu aikoinaan oli kun kolmen lapsen äiti otti vanhimman tyttärensä ja muutti pois jättäen nuoremmat lapset isälleen. Ymmärrettiin kyllä että vanhin lapsi oli eri isän joten häntä ei olisikaan oikein voinut nuorempien isälle jättää. Syitä en sen suuremmin tiedä, saati kuinka usein äiti näki lapsiaan mutta kauhisteltiin toki kaikki kuinka pahalta mahtoi pienemmistä (juuri ja juuri kouluikäisiä) kun äiti otti isosiskon mutta ei heitä.

Oikein kauhistelitte joukolla. Tunsitteko itsenne hyviksikin ihmisiksi, tai katsoitko lapsena ylöspäin näitä kauhistelija-aikuisia? Ei ihme, että sinustakin tuli muiden touhuja arvosteleva mää mää lammas.

Itse en pystyisi edes viikko viikko systeemiin, ikävöisin lapsia liikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukylämme suurin kohu aikoinaan oli kun kolmen lapsen äiti otti vanhimman tyttärensä ja muutti pois jättäen nuoremmat lapset isälleen. Ymmärrettiin kyllä että vanhin lapsi oli eri isän joten häntä ei olisikaan oikein voinut nuorempien isälle jättää. Syitä en sen suuremmin tiedä, saati kuinka usein äiti näki lapsiaan mutta kauhisteltiin toki kaikki kuinka pahalta mahtoi pienemmistä (juuri ja juuri kouluikäisiä) kun äiti otti isosiskon mutta ei heitä.

Oikein kauhistelitte joukolla. Tunsitteko itsenne hyviksikin ihmisiksi, tai katsoitko lapsena ylöspäin näitä kauhistelija-aikuisia? Ei ihme, että sinustakin tuli muiden touhuja arvosteleva mää mää lammas.

Joo kyllähän nyt äidin pitää saada hylätä lapsensa ilman arvostelua, sehän on melkein ihmisoikeus. Mää mää sinne.

Kyllä, Maisa Torppa.

Tiedän useampia:

Äiti jätti kaksi poikaa isälleen. Pojat ovat kärsineet tästä älyttömästi. Eivät kuulleet äidistään mitään tämän jälkeen.

Äiti jätti pienen pojan isälleen, joskin korjasi tilannetta hieman myöhemmin

Äiti jätti kolme tytärtään miehelle. Harvakseltaan tapaavat. Nyt uusia lapsia uuden miehen kanssa.

Mikä oli aloituksen pointti?

En semmoista tiedä ettei enää olisi tavannut lastaan mutta tiedän parikin isää joille lapset on jääneet koska äiti ei syystä tai toisesta halunnut niitä kasvatettavakseen.

Yhden olen eläissäni nähnyt (Olen nyt yli viidenkymmenen). Boheemi taiteilija, jolle pikkuporvarillinen elämä pikkukaupungissa ei sopinut. Oletan että pari oli ihan väärät ihmiset toisilleen ja mies ei suostunut muuttamaan työnsä vuoksi isompaan kaupunkiin naisen uran takia. Nainen lähti ja lapsi jäi miehelle. Lapsi on teininä asunut sitten osin äidilläänkin

Meillä naapurissa asuu perhe, jonka lapsia kävi välillä vahtimassa nuorempana. Kerran siellä ollessani vanhempi lapsista alkoi puhua isoveljestään ja kun kysyin, että tarkoittiko pikkuveljeään, niin alkoi selittää äidin toisista lapsista.

Kukaan naapurustossa (ollaan aika pieni yhteisö) ei varmaan vieläkään tiedä, että nainen oli aikoinaaan jättänyt ensimmäisen perheensä ja perustanut uuden perheen uuden miehen kanssa. En alkanut pieniltä lapsilta mitään utelemaan, vaikka vielä tuonkin jälkeen pariin kertaan veljestä ja siskosta puhuivat. En nähnyt vanhempia lapsia koskaan tuolla käymässä, mutta jonkinlaista yhteyttä heidän täytyi pitää, kun lapset heistä aina välillä puhui.

Tiedän myös tapauksen, jossa todella nuorena perheen perustaneen naisen menojalka alkoi vipattaa. Hän jätti kolme 8-13 -vuotiasta poikaansa lasten isälle, muutti omilleen ja juhlii joka viikonloppu paikallisessa.

Eräs nainen puolestaan jäi kiinni pettämisestä, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Vauva jäi isälle ja äiti sai etsiä uuden kortteerin.

Ei se äitiys meistä ihmisistä mitenkään pyhiä tee.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kolme.

Yksi erosi ja jätti lapset miehelleen ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Oli luokkakaverini 8 vuotta eli tunnen hänet hyvin ja on ihan normaali tapaus eikä mitään mt ongelmaa eikä alkoholismia tms. Ex mies on kuulemma hyvä isä lapsille.

Toinen on fiksu mukava nainen, joka teki hienoa uraa ja joutui muuttamaan toiseen maahan vuodeksi töihin. Jätti siksi aikaa lapset isälle.

Kolmas oli samantyyppinen juttu, mutta äiti muutti työn perässä ihan eri puolelle Suomea ja lapset olivat isällä monta vuotta. Tunnen jopa yhden lapsista ja on tosi tasapainoinen ja menestynyt.

Ilmeisesti naisten kannattaisi jättää lapset useamminkin isälle erossa.

Ollaan kaiki akateemisia nelikymppisiä naisia Helsingistä.

Ei hitsi, tiedän neljännenkin. Se in niin lähellä ja normaalia, etten edes tullut ajatelleeksi ensin.

Mieheni ex vaimo jätti lapset miehelkeni alussa vuodeksi, kun muutti toiselle puolelle Suomea uuden miehen luokse. Mieheni oli siis tacatessamme yh isä. Erittäin hyvin hoiti kaiken ja on hyvä isä. Nykyisin heillä on yhteishuoltajuus viikko viikko systeemillä ja sekin sujuu. Myös se ex vaimo on hyvä äitinä, vaikkei heillä avioliitto ollut aikuisten välillä onnellinen.

Eli kyllä näitä esimerkkejä on. Kannattaisi jo heittää romukoppaan nuo asenteet, että lapset jäävät erossa aina äidille ja että on muka normaalia miehen saada aloittaa uusi elämä tyhjältä pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukylämme suurin kohu aikoinaan oli kun kolmen lapsen äiti otti vanhimman tyttärensä ja muutti pois jättäen nuoremmat lapset isälleen. Ymmärrettiin kyllä että vanhin lapsi oli eri isän joten häntä ei olisikaan oikein voinut nuorempien isälle jättää. Syitä en sen suuremmin tiedä, saati kuinka usein äiti näki lapsiaan mutta kauhisteltiin toki kaikki kuinka pahalta mahtoi pienemmistä (juuri ja juuri kouluikäisiä) kun äiti otti isosiskon mutta ei heitä.

Oikein kauhistelitte joukolla. Tunsitteko itsenne hyviksikin ihmisiksi, tai katsoitko lapsena ylöspäin näitä kauhistelija-aikuisia? Ei ihme, että sinustakin tuli muiden touhuja arvosteleva mää mää lammas.

Joo kyllähän nyt äidin pitää saada hylätä lapsensa ilman arvostelua, sehän on melkein ihmisoikeus. Mää mää sinne.

Kerropa kolme syytä, mitä se arvostelu hyödyttää. Tai edes yksi. Kerro yksikin syy, millälailla teet siinä hyvää kellekään, no kerro nyt jo!! Vai haluatko tehdä hyvää? Vai levittää paskaa ympäristöösi, lehmä?