Tiedätkö ketään naista, äitiä, joka olisi jättänyt lapset (isälleen) ja jatkanut omaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukylämme suurin kohu aikoinaan oli kun kolmen lapsen äiti otti vanhimman tyttärensä ja muutti pois jättäen nuoremmat lapset isälleen. Ymmärrettiin kyllä että vanhin lapsi oli eri isän joten häntä ei olisikaan oikein voinut nuorempien isälle jättää. Syitä en sen suuremmin tiedä, saati kuinka usein äiti näki lapsiaan mutta kauhisteltiin toki kaikki kuinka pahalta mahtoi pienemmistä (juuri ja juuri kouluikäisiä) kun äiti otti isosiskon mutta ei heitä.

Oikein kauhistelitte joukolla. Tunsitteko itsenne hyviksikin ihmisiksi, tai katsoitko lapsena ylöspäin näitä kauhistelija-aikuisia? Ei ihme, että sinustakin tuli muiden touhuja arvosteleva mää mää lammas.

Joo kyllähän nyt äidin pitää saada hylätä lapsensa ilman arvostelua, sehän on melkein ihmisoikeus. Mää mää sinne.

Tällainen on ilkeä ja pask ihminen, joka ei halua levittää mitään hyvää ympäristöönsä, vaan samaa paskaa, joka itsekin on. Hyi olkoon!

Tiedän tapauksia, joissa isä lähivanhempana on ollut lasten valinta. Syyt ovat olleet monet. Esim. äiti muuttanut toiselle paikkakunnalle, ja lasten koulu, kaverit, harrastukset ym. olisivat vaihtuneet, jos olisivat äidin matkaan lähteneet.

Tiedän vain yhden naisen, joka on hylännyt lapsensa. Taustalla vaikeat päihdeongelmat, eikä ole vaikeasti riippuvaisena soveltuva tai kyvykäs olemaan äiti lapselleen.

Tunnen useita miehiä, jotka ovat poistuneet lasten elämästä tai eivät ole missään yhteyksissä lapsiinsa. Olen saanut sellaisen vaikutelman, että äidin tekemän hylkäyksen takana on yleensä jokin hyvin painava päihde- tai mielenterveysongelma. Stigma on niin kova, että täysin toimintakyvytönkin äiti yrittää viimeiseen asti. Lapsensa hylänneet isät vaikuttaisivat useammin elävän ihan tavallista hyvää elämää. Toki lapsensa jättäneitä miehiä on sen verran enemmän, etten tiedä, voiko näin yleistää. Omassa lähipiirissä olen myös huomannut, että isät jättävät jälkikasvuaan myös puolisoa kohtaan koetun katkeruuden vuoksi.

Tunsitteko itsenne hyviksikin ihmisiksi, tai katsoitko lapsena ylöspäin näitä kauhistelija-aikuisia? Ei ihme, että sinustakin tuli muiden touhuja arvosteleva mää mää lammas.[/quote]

Joo kyllähän nyt äidin pitää saada hylätä lapsensa ilman arvostelua, sehän on melkein ihmisoikeus. Mää mää sinne.[/quote]

Kerropa kolme syytä, mitä se arvostelu hyödyttää. Tai edes yksi. Kerro yksikin syy, millälailla teet siinä hyvää kellekään, no kerro nyt jo!! Vai haluatko tehdä hyvää? Vai levittää paskaa ympäristöösi, lehmä?[/quote]

Koska on ihmisiä jotka eivät kykene näkemään oman itsekkyytensä ulkopuolelle ja arvioimaan tekojensa seurauksia. Kun kaikki on hyväksyttyä silloin kun oma etu kyseessä ei edes paheksunnan pelossa pysähdytä miettimään mitä omien mielitekojen toteuttamisesta voi seurata. Jokainen toimii kykyjensä tms mukaan mutta se etteikö äidittömyydestä tai isättömyydestä lapsi kärsisi on kyllä silmien ummistamista todellisuudelta.

Tiedän ison perheen äidin joka muutti toiselle paikkakunnalle syystä tai toisesta ja jätti kaikki lapset (yli5 lasta) isälleen. Nuorin oli n. 2v. Myöhemmin meni uusiin naimisiin. Lapset kyllä, ainakin vanhemmat niistä tapasivat äitiänsä.

Tiedän. Äiti teki lapset alaikäisenä. Kun oli vähän päälle parikymppinen, jätti lapset isälle, eikä ilmoittanut edes uutta osoitetta kenellekään. En tiedä mikä tilanne on nykyään, mutta tuolloin ei ollut missään tekemisissä lastensa kanssa, bilettäminen meni kaiken muun edelle.

Tiedän kolme.

Kahdessa tapauksessa äidin rakastuminen työkaveriin, ero ja muutto uuden ihastuksen kanssa yhteen. Tuli lasten isälle täysin yllätyksenä, että halusivat erota. Ryyppääminen kiinnosti enemmän, niin molemmissa tapauksessa jäi lasten tapaaminen ja yhteydenpito hyvin vähäiseksi, töiden loppumisen jälkeen elarit Kelan maksettavaksi. Lapset ala-asteikäisiä.

Yhdessä tapauksessa isä päätti ottaa eron äidin juomisen takia. Äiti oli kiinnostunut huoltajuudesta alkuun, mutta sitten ei enää halunnut edes viikonlopputapaamisia. Miesystävät alkoi vaihtumaan tiuhaan, työpaikan menetys, jatkuva muuttaminen, alkoholistin elämä. Lapset ala-asteikäisiä.

Tiedän. Kyseinen virolainen nainen hankki todella nuorena lapsen tämän miehen kanssa ja jossain vaiheessa nainen lähti menemään, jättäen lapsen tälle miehelle. Pääosin miehen vanhemmat on tainnut lasta kasvattaa. Nainen on nykyään naimisissa toisen miehen kanssa jonka kanssa on saanut kaksi lasta lisää. Ilmeisesti kerran, pari vuodessa tapaavat tämän vanhemman lapsen kanssa...

Tiedän. Hän heitti ukkonsa pihalle ja jäi kahden lapsen yksinhuoltajaksi. 5 vuotta hän jaksoi, lapsista tuli kauhukakaroita ja he kasvoivat kuin pellossa. Kouluun mennessään he päätyivät saman tien pienryhmään käytöshäiriöiden takia. Sitten äiti kiikutti lapset isälle ja ilmoitti, että hän ei jaksa enempää vaan haluaa elää omaa elämäänsä. Puoli vuotta isän hoivassa ja kunnollisessa kasvatuksessa ja avot, lapset siirtyivät normiluokkaan ja ovat nyt rauhallisia ja normaaleja ja hyvinkäyttäytyviä teinejä.

Tuttavapiirissäni on myös kaksi naista, jotka niin ikään heittivät miehensä ulos ja kieltävät kaikki keinot hyväksi käyttäen isää tapaamasta lapsiaan, vaikka heillä on yhteishuoltajuus. Toinen näistä isistä on käynyt oikeuttakin siitä, että hän saisi tavata omia lapsiaan, jotka myös haluavat tavata häntä. Äiti kuitenkin keplottelee vuodesta toiseen ja "unohtaa" tapaamisviikonloput. No, kohta lapset ovat 16 ja vähän tuntuu siltä, että eivät jää kotosalle asumaan peruskoulusta päästyään.

Toinen näistä naisista on valitettavasti sukulaiseni. Tunnen isänkin hyvin, ja joskus olen salaa antanut lasten tavata isäänsä luonani. Lähetän myös isälle kuvia lapsista ja piirustuksia ym., joita he antavat minulle annettavaksi edelleen isälle. Joskus lapset poikkeavat luonani koulusta päästessään ja soittavat puhelimellani isälleen. Kaikki tehdään salaa lasten äidiltä. Minusta tilanne on todella surullinen mutta en voi tehdä tämän enempää.

Oman ammattini puolesta tapaan kaikenlaisia perheitä, niin ns. ehjiä kuin eroperheitäkin, ja useimmat ovat kuitenkin ihan järkeviä tapauksia ja pyrkivät lasten hyvään.

Serkkuni tyttöystävä jätti ensin kaksi lasta isälleen. Muutti naapuri kuntaan ja teki siellä kaksi lasta uuden miehen kanssa. Jätti heidätkin löydettyään uuden rakkauden vähän etäämmältä. Ja odotti hänelle lasta . Eikä ole pitänyt yhteyttä serkkuni lapsiin lainkaan. Ovat pärjänneet hyvin.

Tiedän yhden, joka jätti alle kouluikäisensä kokonaan äitinsä eli lapsen mummon hoidettavaksi. Ei halunnut lasta takaisin. Välimatkaa ei ollut. Muija teki vähän myöhemmin lisää lapsia, jotka piti. Sanomattakin selvää, että tämä esikoinen on oireillut koko elämänsä tätä hylkäämistä. Sääliksi on käynyt. Nyt jo täysi-ikäinen, mutta ongelmat siis tietekim jatkuvat.

Muija esitteli tietenkin uusia lapsiaan ja tämä hylätty lapsi jo pienenä joutui ymmärtämään, että äidille ne muut lapset kelpasi, mutta hän ei.

Tiedän ja nyt ihmettelee ja itkee, kun aikuiset pojat eivät pidä äitiinsä yhteyttä.

Tiedän montakin. Naapurin entinen rouva tapasi uuden miehen, tuli raskaaksi ja jätti lapset isälleen. Lasten isä alkoholisoitui. Nuo naapurin lapset käy välillä meillä syömässä ja ulkoilevat lapseni kanssa. Äitinsä luona käyvät kerran kuussa ja mummollaan ovat viikonloppuisin.

Kaksi kertaa on lapsuudenkodissakin naapuriin osunut etä-äitejä, jotka eivät ole edes tavanneet lapsiaan. Paras kaverini asui isänsä ja pikkuveljensä kanssa. Myöhemmin kaverini ja veljensä huostaanotettiin. Nykyään julkisuudessa tämä kaverini.

Yläasteella rinnakkaisluokalla oli yksi tyttö joka asui alkoholisti-isänsä kanssa. Tyttö ei koskaan puhunut mitään äidistään.

Niin ja nykyinen opiskelukaverinikin on asunut isänsä luona, kun äitinsä lähti ha jätti perheen. Sekosi päästään ja alkoholisoitui.

"Koska on ihmisiä jotka eivät kykene näkemään oman itsekkyytensä ulkopuolelle ja arvioimaan tekojensa seurauksia. Kun kaikki on hyväksyttyä silloin kun oma etu kyseessä ei edes paheksunnan pelossa pysähdytä miettimään mitä omien mielitekojen toteuttamisesta voi seurata. Jokainen toimii kykyjensä tms mukaan mutta se etteikö äidittömyydestä tai isättömyydestä lapsi kärsisi on kyllä silmien ummistamista todellisuudelta."

Vielä siis jäi epäselväksi, mitä hyvää tällaisen ihmisen arvostelusta seuraisi?

Lisäksi otitteko selvää ennen arvoatelua, että tuollaisesta syystä on kysymys, vai laukesiko arvostelu ihan pelkästä teosta sinänsä?

Ja siis lapset saivat apua kauhistelustanne, ja se lasten luota lähtenyt äiti? Näinkö harhaisessa mielessäsi päädyit uskomaan?

Mieheni äiti. Mieheni kasvoi isänsä ja erityisesti isän äidin hoivissa.

Äiti teki myöhemmin uuden kanssa kaksi lasta lisää. Nykyisin (mies nyt 30v) yrittää olla äiti...tarkoittaa sitä että puhuu viesteissä itsestään kolmannessa persoonassa "äiti on tehnyt sitä ja tätä". Pojallaan ei ole lainkaan normaalia suhdetta äitiinsä ja tapaa häntä velvollisuudesta. Sillonkin hyvin varautunut äitinsä suhteen eikä jaa mitään henkilökohtaista. Meillä on lapsia ja sama pätee heihin..on mummu vain viesteissä/tutuille ja työkavereille kehuessa ja oikeesti ei ole mitään suhdetta lapsenlapsiinsa..

Tiedän erään perheen mutten tunne äitiä kummoisemmin.

Tiedän pari sellaista.  Jättäneet 1-2v. lapsen isälleen. Sen takia että perhe elämä ei kiinnostanut.

Tiedän. Mun äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksia, joissa isä lähivanhempana on ollut lasten valinta. Syyt ovat olleet monet. Esim. äiti muuttanut toiselle paikkakunnalle, ja lasten koulu, kaverit, harrastukset ym. olisivat vaihtuneet, jos olisivat äidin matkaan lähteneet.

Tämä oli meillä perusteena kun kolmasluokkalainen jäi isälleen, itse niin valitsi ettei tarvinnut jättää kavereita ja koulua. Minä muutin isompaan kaupunkiin opiskelemaan, sitä ennen oli viikko-viikko-systeemi. Parempi lapsen onkin kasvaa pienemmässä maalaiskunnassa ja lomia ja viikonloppuja on meillä.

Kyllä, minä itse. Meillä on exäni kanssa yksi lapsi, erosimme lapsen ollessa n. 1v. Minä en varsinaisesti "jättänyt" lasta vaan lapsi oli suunnilleen 50 / 50 meillä ensimmäiset vuodet. Isällään ollut koko ajan kirjoilla. Kun lapsi lähti kouluun meidän piti tehdä päätös kummanko luota lapsi käy koulua, päädyimme siihen että käy koulua exäni luona ja on viikonloput yleensä minulla. Olen vähemmän viikolla kotona ja olen huomattavasti boheemimpi kuin exäni, en muistaisi käydä vanhempainilloissa yms. kun taas pilkuntarkka exäni jaksaa. En muista että kukaan olisi koskaan jeesustellut asiaa, en kyllä käsitä mistä "stigmasta" täälläkin puhutaan.